Selvennän vielä, mitä tarkoitan yksinäisyydellä omalla kohdallani, koska yksinäisyyttä on montaa lajia, konkreettista kuten monilla perheettömillä tai esim. vanhuksilla, joilta puoliso/ ystävät ovat kuolleet. Parisuhteessa yksinäisyys on useimmiten yhteydenpuutetta ja puhumattomuutta, mikä voi vaivata etenkin pitkissä liitoissa. Ja on kyllä minunkin syntini. Ne harvat ystävyyssuhteet, joita pidän yllä, tuntuvat pikemminkin kuormittavan. Yksinäisyys siinä suhteessa on todellista- ihmiset ja yhteisöt houkuttavat, mutta samalla haluan oman jännitykseni takia pitää ne käsivarren mitan päässä. Se on dilemma, joka ei ole ratkennut. Asia vaivaa toisinaan, ei jatkuvasti. Pyrin sitten muilla osa-alueilla (esim. Liikunta) kokemaan "täyttä elämää". Ei elämä ole siis täysin halvaantunutta, vaikka yksinäisenä sutena jolkutteleekin. Ja kyllähän takaraivossa on se ajatus, ettei täysin yksin ole, ja että tukea saa tarvittaessa perheeltä. En siten varmastikaan pysty samastumaan perheettömien elämään.

Voi miten mielenkiintoisia juttuja täällä. Olen kärsinyt tänään huonosta olosta. Toisaalta kun siitä tokenin, huomasin olevani hirmuisen nälkäinen. Hirveästi energiaa menee juhlien järjestämiseen tällä hetkellä ja pelkään kaikenlaista hullua. Koska olen hautajaisten järjestelijänä ensikertalainen, pelkään ettei vainajaa arkkuineen olekaan h-hetkellä kirkossa tai että krematoriosta saadaan vahingossa jonkun väärän vainajan tuhkat. Nämä pelot myös huvittavat minua. Tulee mieleen komediat perhejuhlista. Meilläkin on mm. yksi dementikko, joka haluaa välttämättä pitää puheen juhlassa 😀😎😋.

Yksinäisyydestä on nyt keskusteltu. Tiedän mielestäni, mitä Rina tarkoitti puhuessaan parisuhteellisen yksinäisyydestä. Minäkin olen ollut parisuhteissa. Omalla kohdallani voisin kuvitella olevani parisuhteessa, jossa molemmilla olisi esimerkiksi omat asunnot. Ehkä se on hullu ajatus. En vain oikein kestä sellaista, että parisuhteessa on paha olo, mutta ei ole tilaa/mahdollisuuksia yksinäisyyteenkään. Sikäli ymmärrän hyvin mm. Rinan nautintoja miehen työssä olemisesta. Juhani Mattilan kirjassa Yksinäisyydestä, ujoudesta (vai oliko se Ujoudesta, yksinäisyydestä) puhutaan parisuhdeyksinäisyydestä.

Kiitos LonelyWolfille ja Pompulalle mökkeilykommenteista. Sain uusia näkemyksiä, mutta tuskin silti säntään tästä mökille. Kynnys tuntuu aika korkealta. On kuitenkin totta, että tuota mökkiä voisi autottomanakin käyttää (tosin vuokrailen autoja välillä ja olen pitkään harkinnut oman ostoa). Toisaalta ympärillä on vakituista asutusta, joista osa tuntee sukuani, joten aivan ns. puhtaalta pöydältä en voisi siellä aloittaa. Aika paljon mietin tuota LonelyWolfinkin mainitsemaa "kuinka hullulta yksinäisen naisen mökkeily vaikuttaisi", vaikka ärsyttääkin antaa niin paljon valtaa muiden ajatuksille. Olen myös miettinyt, miten saisin siellä aikani kulumaan. No, netti voisi seurata mokkulan muodossa vaikka riippumattoon 😉 ja katselin kuvia ihanista perennoista, joihin saattaisin olla altis hurahtamaan. Mökillä on siis villiintynyt puutarha. Vähän kyllä pelottaa, että mökillä oleminen voisi osoittautua työleiriksikin. Siellä ei ole hirveästi mukavuuksia. Ennen mökkeilyn aloittamista olisi myös pakko pitää siivoustalkoot, todennäköisesti sukulaispalaveri jne. Saattaisin kyllä tykätä siitä paikasta, paljain jaloin olemisesta, maisemista ja puutarhasta. Joku kuitenkin tökkii, 🙄. Aika näyttänee.

Pompula: Minä mietin joskus siirtolapuutarhamökkejä. Mitä tykkäisit sellaisesta? En kyllä tiedä, vuokrataanko niitä.

LonelyWolf kirjoitti 15.8.2016 6:53
Rankka yö. En nukkunut yhtään ja mun mieli hoki mulle koko yön mitä kaikkia vikoja mussa on ja miten olen täysin yhdentekevä ihminen kaikille. Aamulla itketti. Kello on nyt 6:52 ja aamiainen syöty. Aurinko pilkistää pilven takaa, joten taidan lähteä lenkille.

Luin tämän viestin kyllä tänään, mutten tajunnut sisältöä. Nykyisellään tuntuu menevän aika paljon juttuja ensimmäisellä kerralla ohi. Vasta uudella lukemisella hoksasin, ettet ollut LW nukkunut YHTÄÄN ja huomasin myös kellonajan. Minä en yleensä onnistu valvomaan kokonaisia öitä, vaikka kuvaamasi kaltaisia puolikkaita öitä olen kokenut. Onneksi aamulla aurinko pilkisti ja onneksi huomasit sen. Lähditkö lenkille? Viime aikaisissa viesteissä tulee ilmi hyvien ja huonojen olojen vaihtelut. Minulla on juuri samanlaista, joskaan ne eivät ole kovin nopeita tai dramaattisia muutoksia. Siis hyvät olonikaan eivät ole mitään tosi kukkeita tiloja, vaan pikemminkin tasapaksun neutraaleita. Samoin huonot fiilikset ovat sellaisia tummanharmaita perusärtsyjä aikoja, joskin välillä ahdistus tai huonouden tunteet tekevät terävämpiäkin piikkejä olotilaan. Kai nämä jutut kuuluvat taudin kuvaan 🤔. Jaksmista sinulle LW 🙂🌻.

Lukossa🙂, vaikka mökkeily saattaa kuullostaa työleiriltä, niin se on kumminkin lomaa kotoa, missä työ ei sielläkään lopu. Paikanvaihdos virkistää ainakin mua, ja jaksan touhuta parhaiten jostakin tultua tai just jonnekin mentyä. Pitäisi siis jatkuvasti olla menossa 😋. Taidan olla lukenut mainitsemasi kirjan "Ujoudesta, yksinäisyydestä" vai kuinka päin otsikko olikin..Ujous on jonkinmoinen taakka, varsinkin, kun helposti tulee oltua liian reipas, ettei ujous paljastuisi. Mutta tavallaan on lutvittava...
Tämänhetkinen pieni ongelma on, että ystävätär on pyytänyt minua etelänlomalle. Nyt ei mulla ole oikein rahaakaan, enkä muutenkaan suin surminkaan välittäisi mennä kyseiseen lomakohteeseen, mutta on himskatin vaikea sanoa ei. Siis olla suora ja kertoa todelliset syyt. No, täällä sitten tillitän asiaa 😋. Olen käynyt hänen kanssaan reissussa useammankin kerran, ja matkat ovat menneet jokseenkin sopuisasti. Meillä on kuitenkin hiukan eri kiinnostuksenkohteet, enkä oikein jaksa viininlipitystä, ja on niitä muitakin pieniä, häiritseviä yksityiskohtia😉, jotka eivät passaa mun pirtaan. Tämä ystävätär on kuitenkin hyväsydäminen, joka vaikeuttaa kieltäytymistä, kuinkas ollakaan😎. Punnitsen ja huokaan: kieltäytyisikö hyvä ystävä?

Pompula, en nyt oikein itse tainnut ymmärtää mitä tuolla aiemmin sanoit.
Jotain silmien sulkemisesta..
Ehkä olen vielä niin nuori, etten ymmärrä/hoksaa aina kaikkea..

Tuntuupa muuten vähän ns. orvolta, kun ei ole omaa älypuhelinta käytössä, vaan se on huollossa. Onhan mulla varapuhelin (joka on kyl myös älypuhelin, mut se on iskän), mut siitä puuttuu niitä sovelluksia mitä on tuossa omassa.

Oma puhelin on siis siksi huollossa, kun näyttö meni eilen rikki, ku luiskahti kädestä. Joko tänään tai huomenna saan puhelimen takaisin.
Toistaiseks pitää tyytyä tuohon ns. varapuhelimeen.

Perjantaina onkin sitten se tapaaminen, joka jännittää.
Onneksi kuitenkin huomenna on talli, jospa tunnilla sais vähän ajatuksia muualle ja toivon mukaan pääsisin meneen yhellä parhaalla ponilla.
Lisäksi näen huomenna sen tallikaverin ja toivottavasti tallikaveri(kin) pääsis meneen yhellä hevosella, jolla se meni viime perjantaina, muttei kuulemman päässyt laukkaan.

Delffi: Elämässä oppii koko ajan jotain. Ihmettelin juuri tänään, miten typerä olin yhden jutun suhteen pari vuotta sitten. Vaikka silloin pidin itseäni ihan fiksuna, niin ainakin näiden tiettyjen asioiden suhteen olin ihan sokea ja kuuro, enkä tajunnut mitä muut minulle puhuivat.

Lukossa kirjoitti 15.8.2016 13:16

Omalla kohdallani voisin kuvitella olevani parisuhteessa, jossa molemmilla olisi esimerkiksi omat asunnot. Ehkä se on hullu ajatus. En vain oikein kestä sellaista, että parisuhteessa on paha olo, mutta ei ole tilaa/mahdollisuuksia yksinäisyyteenkään.

Voisin kuvitella ihan samoin. Miksi pitäisi väkisin asua yhteisessä asunnossa, jos ei ole aikomusta enää hankkia lapsiakaan. Se säästäisi ainakin turhanpäiväisiltä arkiriidoilta liittyen vaikka pyykinpesuun ja tiskeihin tai verhojen väriin. Ehkä sitä toisen kanssa vietettyä aikaakin arvostaisi eri tavalla, kun se toinen ei aina "pyörisi nurkissa". Huonona päivänä saisi rauhassa mököttää yksinään ilman että pitäisi jaksaa olla sosiaalinen.

Yksinäisyydestä ja yksinolosta puheenollen... Joskus olen viettänyt joulujakin ihan yksin. Ne ovat olleet ihan mukavia jouluja. Olen katsonut leffoja, lukenut, lenkkeillyt ja herkutellut sekä puhunut muutamia joulupuheluita sukulaisille. Parina tällaisena kertana tein sellaisen jutun 😳, että ostin itselleni ison kasan eli ainakin kymmenkunta joululahjaa ☺️. Kaikki lahjat olivat mieluisia, koska ne olivat itse valittuja 😎. Kaikki lahjat oli myös paketoituja joko jo kaupassa tai omatoimisesti kotona. Joidenkin pakettien sisällön olin ehtinyt unohtaakin, koska ostin niitä niin ajoissa. Kun olen viettänyt joulua toisten kanssa, en ole kehdannut ostaa itse itselleni lahjoja. Tai olen ehkä niin tehnyt, mutta olen sitten avannut ne paketit yksin myöhemmin kotona. Mitäs ajattelette? Oletteko te ostaneet itsellenne joululahjoja tai muita lahjoja? Voisitteko niin tehdä? Minulle jo häivähti mieleen ensi joulun lahjatoiveet. Itselle lahjojen ostaminenkaan ei muuten ole niin helppoa kuin kuvittelisi!

Anteeksi, että alan jo puhua joulusta, vaikka vasta elokuuta eletään... 😮

Desper, se Helvi Juvosen runo oli pelottava. Syystä, jota en kerro, mutta liikaa yhteneväisyyksiä. Mitä/mistä se sulle kertoo? Ylipäätään tykkään kyllä Helvi Juvosen tuotannosta. Rina, väärin meni (tähän se äänimerkki 😉 ). Mä en tykkää kertoa täällä itsestäni yksityiskohtia. Tunnen itseni liian paljaaksi. Delffi, kun keskityt liikaa (vähän pakkomielteisesti) johonkin tiettyyn asiaan, silloin sä kuljet laput silmillä. Muu maailma katoaa, eikä sen ole koskaan hyvä kadota sillä tavalla. Sun elämänpiiri kaventuu, ilman että itse sitä silloin edes huomaat. Siksi mm. ihmisellä pitäisi olla useita ja vaihteleviakin kiinnostuksen kohteita. Lukossa mä vietän joulut aina yksin. Mä ostin tänään muuten valosarjan 😋 En liitä niitä jouluun, vaan vuodenaikoihin mm. Jos mulla oli jotain muuta asiaa, niin en muista. Syksy on täällä! Mun kesä oli ja meni, enkä viettänyt sitä mitenkään. Kaikki hyvin, ok. Ei väsytä. Tekis mieli sytyttää savuke. Mä en polta. Rina, se aspartaami on oikeesti myrkkyä. Sama kuin joisit cocista, kun vedät hartsportia. Keksi tilalle joku muu?

Lukossa, hauska ajatus tuo lahjojen osto itselle ja niiden paketointi. Täytyykin tehdä sama seuraavaa syntymäpäivääni ajatellen. Pitää ostaa jotain mikä paketoidaan jo kaupassa, niin sen yksityiskohdat ehtii unohtaa. Se voisi olla jotain kulutettavaa (ainakin suklaata!), kun en halua haalia enempää tavaraa. Joistain nettikaupoistakin saa varmaan tilauksen valmiiksi lahjapaketissa.

Lukossa, itsekin olen nuorempana ollut ainakin yhden asiaan suhteen myös typerä ja kadun sitä.

Mutta eikös ole joku sanonta, ett "Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään."

Pompula,öö..onhan mulla noita kiinostuksen
kohteita, kuten eläimet (hevoset, koirat ja kissat) ja valokuvaus.

Lisäksi edelleen harrastan ratsastusta ja vähintään kerran viikossa käyn tallilla.
Eilen olikin mukava tunti ja poni jolla menin, nii oli oikein mukava..ehkä jopa parhaimpia tunteja tämän ko. ponin kans. Jäi vaan niin hyvä fiilis tunnista.

Huomenna onkin sitten taas tunti, vaikka se onkin aika myöhään. Mut eipä ehdi sit huomenna illalla liikaa miettiä perjantaita, kun on jotain tekemistä..

Pompula: Minä jopa käytän valosarjaa parvekkeella joskus jo alkusyksystä, kun on niin pimeää. Lisään käyttöä loka-marraskuussa. Ei se minulla jouluun liity, vaan pimeyteen. Valosarjani on väritön, ei-jouluinen. Ulkomaillahan noita käytetään paljon mm. hotellien terasseilla, kahviloissa ja kodeissakin. Käytän kyllä myös kynttilöitä ja lyhtyjä. Pompula muuten, minä arvostan sitä kuinka huolehdit anonymiteetistäsi.

LonelyWolf: On aika mukava saada lahjoja – vaikka sitten itseltään. Syntymäpäivälahjoja yhtä lailla kuin joululahjoja. Minäkään en halua enempää tavaraa, mutta välillä ostan sellaisia tavaroita/vaatteita, jotka täytyy muutenkin uusia. Kirjoja kierrätän eli hankin uusia ja poistan vanhoja samaan tahtiin. Olen myös ostanut sekä itselle että toisille kirjalahjoja antikvariaateista. Suklaa, tee, keksit, viini, pähkinät ja hunaja ovat hyviä lahjoja. Itsellekin voi myös ostaa lahjakortteja hierontaan, jalkahoitoon, konserttiin, teatteriin tms. Korut ovat joskus kivoja ja sitten sellaiset käyttöesineet kuten vaikka hyvät hanskat, kello, hajuvesi tms. Harrastusvälineet ja –tarvikkeet ovat myös kivoja. Minulle tuli nyt mieleen eräs kodinkone, jonka ehkä haluaisin. Sen hankinnan voisi ajoittaa jouluun, jos sen päätän hankkia.

Miten te muut? Ostatteko lahjoja itsellenne? Tai voisitteko ostaa? Voisiko parisuhteessa elävä (esim. Rina) ostaa itselleen lahjoja paketointeineen päivineen vai olisiko se loukkaus puolisoa kohtaan? Minä voin kertoa näistä itse ostetuista lahjoista teille täällä ja muutamalle ystävälleni, mutta esim. läheisille sukulaisilleni (joiden kanssa jouluja vietän jos vietän) en oikein kehtaa itse ostetuista lahjoista hiiskua. En tiedä, mikä niissä hävettää. Lahjoihin liittyy ehkä sellainen juttu, että olen usein saanut toisilta lahjaksi aika outoja juttuja. Siis sellaisia, jotka eivät mielestäni sovi minulle. Sellaisia lahjoja saadessaan tulee tunne, etteivät toiset yhtään tunne minua eivätkä tiedä, mitä oikeasti tahtoisin. Sellainen tunnekin aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta.

Delffi: On hyvä, että sinulla on useampia kiinnostuksen kohteita, mutta mielestäni ohjelmaasi mahtuisi vielä lisääkin juttuja. Useimmilla aikuisillahan on opinnot ja/tai työ sekä kotityöt ja mahdollinen perhe hoidettavanaan ja vielä mahdollisesti niitä omia harrastuksia, lemmikkieläimiä tms. Aiemmista viesteistä olen käsittänyt, että sinä et juuri tee kotitöitäkään, joten ei ole ihme että päivissäsi on paljon ns. tyhjää aikaa. Uusi työkokeilu, kurssit, vapaaehtoistyö, uusi harrastus tms. voisi tehdä sinulle hyvää. On kuitenkin mielestäni hyvä, että sinä olet niin aktiivinen täällä Tukinetissä. Onhan tämäkin yksi harrastus.

Tein tuossa heinäkuun alussa pienen suursiivouksen, jolloin heitin yli 10 roskapussillista tavaraa pois sekä paperia paperinkeräykseen (mm. vaikeasti kierrätettäviä kirjoja). Tavaran vähentämistä täytyisi edelleen edistää nyt syksyllä ja olihan minulla se nettikirpputorihankekin mielessä. Nyt on vaan näitä muita kiireitä. Mutta siis syksyllekin riittää puuhaa. Niin kuin Rina sanoi; kotoakaan eivät työt koskaan lopu.

Aspartaamia? Mukava, kun kerroit 🙂, Pompula! En ma ehdoin tahdoin makeutusaineita käytä, niistä tulee ilmavaivojakin😋. Kaikki tuoteselosteet ovat vain niin pientä pränttiä, ettei tule luettua. Kevyttuotteet osaan kiertää, kun ne maistuvat oudoilta. Nyt olen kyllä juonut omatekoisia herukkamehuja.
Tuohon lahja-asiaan - ihan ok, jos lahjoja itselleen ostaa🙂. Meidän perheessä on kyllä menty viime vuosina toiseen suuntaan eli ollaan jo vietetty "lahjattomia" jouluja, kun tavaraa tuntuu olevan jo liikaakin. Toisaalta säästetään sitten vaikka lomamatkaan tahi muuhun elämykseen, ja mennään perheporukalla esim. konserttiin tai muuhun vastaavaan. Lapsia muistan lähinnä rahalahjalla silloin tällöin ja kysyn toisinaan, mitä he tarvitsevat, ja toimin sen mukaan. Mutta näistä pakollisista sesonkijutuista ollaan luovuttu, koska "pakko" saattaa aiheuttaa jonkin tarpeettoman väkisinostoa. Mutta tietysti, jos ja kun ostaa itselleen, niin tietää, mikä on hyvä lahja. Mä kyllä ostelen tuuleni mukaan "sesonkivapaita lahjoja", myös perheelle, jos näen jotakin kivaa. Mutta mikään shopholisti en ole, pikemminkin toisin päin. Mutta kyllä sitä silti nurkat täyttyvät. Edelleenkin tietty täytyy muistaa naapureita, kummilasta, ystäviä ja anoppia eli kyllä sitä joulun alla saa olla tukka putkella...

Moi!

Tekemistä on luvassa tutussa paikassa mutta jo kerkisin huolestua että miten se oikein menee. Tulee sellanen hermostuminen ja ehkä napostelu. Huono sietään ahdistusta?

Mutta en ole varmaan ainut ihminen joka uutta jännittää. Vaikka ei tää nyt aivan uutta ole.

Haaveeni on paikka johon on mukava mennä.

Kiitos kun sain kertoa. Käyn täällä välillä lukemassa juttuja. Ja keksin mukavan menon huomiseksi.

Rina ei vastannut kysymykseeni ainakaan ihan suoraan 😉 Jotenkin minulle on tullut Rina sinusta sellainen tunne, että sinun ei ole niin helppo törsätä itseesi. Nytkin kerroit, miten ostat lapsille, anopille, naapureille... ...mutta itseäsi ja omia lahjojasi et maininnut 😉. Itselle ostamisessa on juuri se juju, minkä hoksasitkin, että saa mieleisiä ja sopivia tuotteita. Tavaraähkyilijä voi ostaa vaikka hierontalahjakortin tms.

Minä olen itse asiassa todella pihi antishoppailija, mutta niitä ominaisuuksiakin täytyy jotenkin "hoitaa" erilaisilla tempauksilla. Olen erään joka kodin kodinkoneen hankkimista suunnitellut jo seitsemän vuotta. Olen pärjännyt ilmankin, mutta kyllä se tiettyjä päivittäisiä vaikeuksia aiheuttaa. Nyt olen pohtinut, että josko jouluksi ostaisin itselleni ko. laitteen. Kesällähän hankin tiskikoneen ja siihen olen kyllä ihan ihastunut ☺️❤️. Tiskikonetta pohdin vain parikolme vuotta...

Ilmoittauduin syksyn kursseille! Huhhuh. Olipa siinä hommaa. Yksi kurssi pitäisi vielä onnistua perumaan, kun löysin myöhemmin samasta aiheesta sopivamman. Minulla taitaa nyt sitten alkaa kaksi uutta harrastusta. Molempia olen kyllä itseopiskellut jo aikaisemmin. Jännittää ja pelottaa suorastaan. Saa nähdä, mitä niistä kursseista tulee.