Ehkä terapeuttisi sanomaa, LonelyWolf, voi sittenkin jollain lailla ymmärtää. Jospa hän tarkoittaa sillä, että sinun pitää hyväsyä yksinäisyytesi, sitä, että sinun ei pidä syyttää itseäsi siitä. Samoin pitää hyväksyä läheisyyden ja rakkauden kaipauksen tunteet. Niistäkin helposti syyttää itseään.

Huoh.. välillä menee hermot koiriin, tai no, enimmäkseen tuohon nuorempaan.
Onhan se kiva, että on koiria, mutta kun tuon nuoremman kans pitäis muistaa olla tarkka ja eikä sais mitään sopimatonta jättää sen ulottuville, kuten esim. suklaarusinoita.

Kaikki pitäis olla vähintään 2 metrin korkeudessa, ettei tuo nuorempi söis sopimatonta.

LonelyWolf, itellä on tuo Pokemon Go - peli kännykässä, mutta eipä se nyt niin ole koukuttanut minua hirveästi. Joskus jaksan laittaa pelin päälle kun menen pyöräileen tai koirien kans lenkille, mutta en jaksa joka päivä sitä pelata. Kännykkä nimittäin saattaa alkaa jumittaan, kun on se peli päällä (liekkö huono kännykkä).

Tuo terapeuttisi sanominen on kyllä typerää ja todellakin julmaa, että pitäis muka yksin oleminen hyväksyä.
Kuten Desper tuolla aiemmin mainitsi, niin terapeutin pitäisi todellakin perustella vaatimuksensa..

Itselläni on myös välillä vähän saman kaltaisia tuntemuksia sulla, että mm. tunnen olevani näkymätön ja kukaan muu ei ole näin yksin..

Missään psykologin puheilla en käy, en tiiä pitäisikö. Mutta viimeisimmästä psykologista (neuropsykologi) jäi vaan niin huono kokemus, ettei pahemmin tee mieli käydä psykologilla/terapeutilla.

Onneksi on kuitenkin tämä tukinet-sivusto.

Mutta joo..
Jotenkin on alkanut se tuleva tapaaminen hirveästi jännittään.
En tiiä mistä tää jännittäminen johtu, tai ehkä saatan tietää/aavistaa..
Mutta ärsyttävää, kun joku asia jännittää jo monta päivää aiemmin..
Välillä myös alkaa mietityttään mm. että mitähän tämä tuttava musta ajattelee

Pitäis varmaan yrittää keksiä jotain tekemistä, mut en oikein tiiä mitä.
Ulkona kun sataa vettä, joten uloskaan ei huvita mennä. Avo-ohjelman tein eilen ennen iltalenkkiä.
Varmaan sitä vois vähän yrittää siivota omaa huonetta, vaikka tuskinpa huone kauaa pysyy siistinä siivoamisen jälkeen.

Vatvon yhä tuota LonelyWolfille sanottua, että pitäisi hyväksyä yksinäisyytensä.
Sehän tavallaan merkitsee, että ei pitäisi hyväksyä rakkauden kaipuutaan. Tyhmää.

Toisaalta tulevat mieleen suomalaista ankeutta ja elämänkieltämistä kuvaavat ilmiöt ja sananparret: "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa", "itku pitkästä ilosta", "ensin työ, sitten leikki", "ennen et saa jälkiruokaa"... Nyt pitäisi hampaat irvessä pitää ikävästä olotilasta eikä haaveilla paremmasta.

Entä jos huomenna vastaan tuleekin Se Oikea - ihan hukkaan olisi mennyt yksinäisyyden hyväksyminen. Terapeutin lausuma kuulostaa piilotetusti siltä, että hän pitää yksinäisyyden loppumista epätodennäköisenä tai mahdottomalta. Julma lausuma, kuten LW kokeekin.

Ihan kuin olisin kuullut tuon "pitää hyväksyä yksinäisyytensä" jonkun keittiöpsykologin suusta tai lukenut naistenlehdestä.

Kiitos kommenteistanne Desper ja Delffi!
Niin, ei tuota oikein purematta pysty nielemään, että yksinäisyys pitäisi hyväksyä. Sinänsä kummallista, että kuulen tämän saman asenteen nyt jo toisen terapeutin suusta. Kun perheellinen ihminen kehoittaa minua hyväksymään yksinäisyyteni, niin se ärsyttää vain vielä enemmän. Ehkä siinä on takana ajatus, että kun en enää vatvoisi asiaa, niin energiani vapautuisi johonkin muuhun. Se vain tuntuu niin perustavanlaatuisen tarpeen kieltämiseltä eli juuri kuten Desper kirjoitti, että ei hyväksyisi rakkauden kaipuutaan. Täytyy ottaa asia vielä esille ja kysyä tarkemmin mitä hän tarkoittaa ja vaikka sanoa suoraan miten loukkaavalta se tuntuu.

Desper kirjoitti 13.8.2016 17:10

Itse olen viime aikoina pohdiskellut seuraavaa. Koen myös yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemisen tunnetta. Yhtäkkiä keksin keinon tuon tunteen hetkittäiseen poistamiseen: tuntemalla itse rakkautta muita kohtaan hylätyksi tulemisen tunne poistuu. Huomasin samalla, että tuntiessani itseni hylätyksi asetun ikäänkuin muiden alapuolelle. Rakastamalla itse asetun samalle tasolle muiden kanssa. Rakastaminen on tietysti vaikeaa, jos ei ole koskaan saanut kokea muuta kuin kiusaamista ja päähänpotkimista, joten tämä konsti ei auta. Terapeuttini kommentoi ajatuksiani sanomalla, että uudella ajattelutavallani teen itsestäni subjektin sensijaan että olisin pelkkä uhri ja objekti. Tätä voisi varmaan itse kukin mietiskellä. Onko pakko alistua pelkäksi objektiksi sensijaan, että pyrkisi olemaan elämänsä subjekti? Vaikeaa se tietysti on.

Mielestäni pitäisi ensin oppia rakastamaan itseään. Silloin olet oman elämäsi subjekti. Onnen tunteita ja rakkautta voi tuntea toisia ihmisiä kohtaan, mutta mikään ei ole (niin) perustavanlaatuista, ennen kun oppii ensin rakastamaan itseään. Olen myös itse huomannut saman asian asettaudun hyvin usein muiden ihmisten alapuolelle. Se tulee jostain selkänahasta, opittuna. Itsensä arvostaminen on vaikea laji.

Desper kirjoitti 13.8.2016 17:43

Ehkä terapeuttisi sanomaa, LonelyWolf, voi sittenkin jollain lailla ymmärtää. Jospa hän tarkoittaa sillä, että sinun pitää hyväsyä yksinäisyytesi, sitä, että sinun ei pidä syyttää itseäsi siitä. Samoin pitää hyväksyä läheisyyden ja rakkauden kaipauksen tunteet. Niistäkin helposti syyttää itseään.

Minusta tämä olivat hyviä huomioita. Ehkä terapeuttisi tarkoittaa LonelyWolf myös sitä, että hyväksyy tämän hetken. Se ei tarkoita samaa, kuin että tulevaisuudessa aina on näin. Keskitytäänkö terapiassasi vähän liikaakin tuohon yksinäisyyteen? Niin, että se saa niin suuret raamit, että kaikki muu jumittuu ja siinä samalla jumitutaan yksinäisyyteen.

En muuten käytä pokemon go:ta. Ei minun luuriin varmaan edes saa sitä ja ehkä parempi niin. Jumittuisin varmaan vaan pelaamaan sitä 😀 😎

Pulasta ja semmosesta taisit Rina aikaisemminkin kirjoittaa. Tehosekoitin on tehosekoitin 😋 Mietin aiemmin, kun luin, että voi kun sinua voisi Lukossa auttaa noissa asioissa, mutta ainakin on olemassa firmoja, jotka tekevät noita asunnon tyhjennyksiä.

Kiusaamis asiaan en tahdo mennä. Ja kuten Mailis jo kommentoikin elämä helpottuu, kun ikää tulee lisää. Viimeistään keski-iässä 😉 Olen ollut koko ajan oikeassa, että lataat tähän tuttavaan liikaa odotuksia. Samalla, ihmisellä on taipumus sulkea silmät kaikelta muulta, mitä ympäristössä tapahtuu Delffi, kun näin tekee.

Ei minulla mitään asiaa sen kummemmin ollut kai, paitsi että yksi raaka-aineista mitä mainitsit Rina saa yökötyksen aikaan. Ja yhdelle olen allerginen. Tänään olen syönyt tosi huonosti. Huomenna täytyy (tänään) tehdä ruokaa.

Pientä matalalentoa on ollut, painajaisten muodossa. Ja sitten jonkin esim. luetun asian nostattaman tunnemuistojen kanssa. Tänään tuntui, että valun tummaan kuiluun. Jotenkin sitten saa ajatukset muualle. Toivottavasti ei uniin tule. Voi olla muuten, että huudan taas kuin hyeena yössä.

Tuntuu kovin syksyiseltä, kylmältä, ilma.

Hei LonelyWolf pitkästä aikaa!!! Tosi mukava kuulla sinusta ja hauskaa, että olet käynyt festareilla.

Täällä on nyt näköjään pohdittu terapeutin sanomisia ja yksinäisyyttä. En tiedä, mitä mieltä olisin asiasta. Nopeasti tuli vain mieleen yksi juttu. Ajattelen, että yksinäisyyden hyväksyminen ei tarkoita ollenkaan sitä, että "ok, olen yksinäinen ja näin tämä elämä menee loppuun asti". Päin vastoin minä koen sen tarkoittavan sellaista, että hyväksyy yksinäisyyden tämän hetkisenä elämäntilanteena ja suree sitä tarvittaessa ja siirtyy sitten eteenpäin. Eteenpäin siirtyminen tarkoittaa esimerkiksi juuri sitä, että on elämässään aktiivinen yksinäisyydestä huolimatta kuten käy festareilla, tapahtumissa jne. Minä ainakin huomasin ihan kuluvan vuoden aikanakin, että kun aktivoin itseäni kotoa ulos, sain takaisin kuivahtaneita tuttavuussuhteita jne. Lähdin siis mukaan yhteisöllisiin juttuihin ja harrastuksiini, joiden kautta olenkin tullut kutsutuksi uusiin juttuihin jne. Esimerkiksi eilen tapasin pitkästä aikaa useamman vanhan tutun ja lisäksi tutustuin erään kaverini kaveriin. Tänään saattaa olla eräs aktiviteetti, jota ystäväni on järjestänyt ellei sitten sade onnistu sitä ihan pilaamaan.

Yksi juttu on myös mökkeily. Minulla olisi mahdollisuus käyttää erästä mökkiä niin paljon kuin tahdon. En ole tähän mennessä tahtonut, enkä tiedä vielä tulevaisuudestakaan. Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään asiaa uudestaan siitä näkökulmasta, että mökkeilisinkin yksin. Eli sen sijaan, että surisin "en voi mökkeilläkään, kun ei ole puolisoa/ystäviä mukaan lähtijöiksi", joudun pohtimaan haluanko mökkeillä yksin. Jaksaisinko tehdä väistämättömiä mökkitöitä yksinäni, uskaltaisinko yöpyä siellä yksinäni, viihtyisinkö siellä yksin, mitä harrastuksia mökkipaikkakunnalla on, jaksaisinko olla kontaktissa mökkinaapureihin, miten yksin mökkeilevään naiseen suhtauduttaisiin paikkakunnalla, vaikuttaisiko yksin mökkeily ihan kahjolta, nostaisiko mökkeily elämänlaatuani, miltä muilta asioilta mökkeily veisi aikaani, kuinka paljon ja mihin vuodenaikaan mahdollisesti mökkeilisin, jaksaisinko kulkea mökkimatkoja jne. Kyseinen mökki ei siis ole erämaamökki, vaan entinen ympärivuotinen asunto taajamassa vesistön äärellä.

Pompula kirjoitti 14.8.2016 2:7

Desper kirjoitti 13.8.2016 17:10

Itse olen viime aikoina pohdiskellut seuraavaa. Koen myös yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemisen tunnetta. Yhtäkkiä keksin keinon tuon tunteen hetkittäiseen poistamiseen: tuntemalla itse rakkautta muita kohtaan hylätyksi tulemisen tunne poistuu. Huomasin samalla, että tuntiessani itseni hylätyksi asetun ikäänkuin muiden alapuolelle. Rakastamalla itse asetun samalle tasolle muiden kanssa. Rakastaminen on tietysti vaikeaa, jos ei ole koskaan saanut kokea muuta kuin kiusaamista ja päähänpotkimista, joten tämä konsti ei auta. Terapeuttini kommentoi ajatuksiani sanomalla, että uudella ajattelutavallani teen itsestäni subjektin sensijaan että olisin pelkkä uhri ja objekti. Tätä voisi varmaan itse kukin mietiskellä. Onko pakko alistua pelkäksi objektiksi sensijaan, että pyrkisi olemaan elämänsä subjekti? Vaikeaa se tietysti on.

Mielestäni pitäisi ensin oppia rakastamaan itseään. Silloin olet oman elämäsi subjekti. Onnen tunteita ja rakkautta voi tuntea toisia ihmisiä kohtaan, mutta mikään ei ole (niin) perustavanlaatuista, ennen kun oppii ensin rakastamaan itseään. Olen myös itse huomannut saman asian asettaudun hyvin usein muiden ihmisten alapuolelle. Se tulee jostain selkänahasta, opittuna. Itsensä arvostaminen on vaikea laji.

Nämä ovat vaikeita asioita selittää. Mielestäni nostamalla itsensä uhrin asemasta samalle tasolle muitten kanssa juuri rakastaa itseään. Muuttamalla itsensä objektista subjektiksi rakastaa itseään. Muuttumalla vihan objektista tai toivotun rakkauden objektista rakkauden subjektiksi rakastaa itseään.

Mä yritän ajatella positiivisesti tänään mutta se ei nyt vaan onnistu. On vaan niin paha olla. Tunnen itseni tosi hylätyksi ja yksinäiseksi. Tänään on syntymäpäivä ja tajusin vaan että olisi mukava olla jonkun seurassa joka rakastaa tai välitttää (edes esittäisi niin). No asun siis yhdessä kämppikseni kanssa mutta se ei siis ole sama asia. Kaipaan miestä ja läheisyyttä. Hän kyllä ehdotti että katsomme elokuvan yhdessä mutta mä kieltäydyin. Sanoin lähteväni baariin. Pahoitin varmasti taas hänen mielensä. Hyvä minä. En nyt vain jaksa esittää iloista. Tunnen olevani surkea kämppis ja ihminen. Toisaalta haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan ja tehdä jotain hauskaa. Mutta se on vaikeaa kun juuri tällä hetkellä hauskuus mun elämästä on täysin kateissa. Hyvä kun edes tiedän miten pitäisin hauskaa. Mieleeni ei tule mitään hauskaa kun yritän ajatella päinvastoin. Tekeekö se minusta kauhean ihmisen? En uskalla kertoa tästä hänelle kun pelkään liikaa että hän pitää mua lopullisesti tärähtäneenä hulluna. Haluaisin kertoa hänelle yhdestä jutusta mutta en uskalla kun pelkään hänen mielipidettään. En tiedä mitä teen. Olo on ihan hirveä. Mulla ei täällä ole ketään kavereita joiden luo voisin mennä. Taitaa välit katketa kun tästä muutamme pois. ☹️

Ei yksinäisyyttä mun mielestä pidä hyväksyä pysyvänä olotilana. Kaikki ihmiset kaipaavat läheisyyttä ja toista ihmistä elämäänsä. Se on ihan luonnollista. Mulle edellinen terapeutti sanoi että mun pitäisi opetella olemaan yksin. No päätin että yritän opetella. Kyllä se on vaan tosi vaikeaa ollut. Olen ollut todella onneton ja vihannut itseäni. Että en tiedä miksi kenenkään pitäisi tyytyä olemaan yksin. Minusta tosi julmaa.

Puhutaan Desper ihan samasta asiasta. Hyvä, että otat puheeksi terapiassa ja pidät puolesi, LonelyWolf! Tuo mökki kuulostaa ihanteelliselta, Lukossa 🙂 Itselläni ei ole tuollaista mahdollisuutta, mutta jos olisi, menisin varmasti mielellään yksin mökille. Varsinkin, kun muunlainen mökkeily tuo vaan pahoja muistoja mieleen. En ole koskaan mökkeillyt yksin. Joskus otin paljonkin selvää vuokrattavista mökeistä. Ongelmaksi muodostui useampi seikka: mökit olivat usein hyvin kaukana lähimmästä kaupasta, kalleus, sekä autottomuus. Lähimmälle bussipysäkillekin oli kilometrien taival. Ei siis mitään onnistumisen edellytyksiä. Katsoin siis erilaisten ketjujen tms. mökkitarjontaa. Yksityiseltä vuokraaminen tuntui liian rohkealta, omaan makuun. Kun vuokraajana saattaa olla kuka tahansa. Hyi, kylmät väreet.

Sain tehtyä jonkinlaista ruokaa tänään. Ja taas se olis huomenna maanantai! Hyvää viikon alkua!

Lähdin nyt sitten ihan satunnaiseen baariin yksin istumaan jonka bongasin netin menovinkeistä. Täällä pitäis ainakin olla jotain esiintyjiä jossain vaiheessa tulossa. Eipä ole vielä näkynyt. Tulin ilmeisesti liian aikaisin 😀 Olo on ihan tyyni. Tai sit ei. Lihakset on ihan krampissa kun jännitän 😀 Joskus yksin ollessa iskee paniikki. Ajattelin nyt sinnitellä täällä ainakin siihen asti kun eka esiintyjä alottaa. Jos alottaa 😀 On vähän hämärän oloinen paikka. Ainakin nyt tällä hetkellä soittavat ihan hauskaa musaa nauhalta. Mä oon ollut niin pitkään poissa yö ja baarielämästä ettei mulla oo enää mitään hajua mistään miten baareissa kuuluis olla. Varsinkin yksin 😐 Oon ihan pölähtänyt ja pihalla. Otin mentolisuihkeenkin mukaan. Vaikka ei siinä kai ole mitään kummallista. Onhan tää sentään pkseutua. Oikeastaan olo on jopa rennompi kuin kämpillä, jossa joudun olemaan enimmäkseen yksin. Täällä on sentään ihmisiä vaikka en niiden kanssa mitään puhuisikaan. En tunne tarvetta. Perjantaina aloitan uudet opinnot. Sitten tulee samalla paljon uusia ihmisiä eteen. Mua ei oikeestaan haittaa. Päinvastoin. Oon tosi iloinen. Tein ihan älyttömästi töitä tuon opiskelupaikan eteen.

Lukossa kirjoitti 14.8.2016 10:0

Hei LonelyWolf pitkästä aikaa!!! Tosi mukava kuulla sinusta

Hei vain sinullekin, Lukossa! 🙂
En ole enää kärryillä tämän ketjun viimeisimmistä kuulumistasi, mutta kuullostaa hyvältä tuo mitä kirjoitit vanhojen tuttujen tapaamisesta ja kutsuista uusiin juttuihin. Nythän alkaisi olla se aika kun esim. kansalaisopistot ilmoittelevat kurssitarjonnastaan. Harmi vaan, että orastava kiinostukseni katosi niihin nyt ihan yhtäkkiä. Ehkä tämä melankolinen oloni on vain tilapäistä. Toivon niin. Ehdin jo voida aika hyvin melko pitkään. Minäkin olen joskus miettinyt mökin vuokraamista yksin, mutta se on sitten jäänyt juuri noihin samoihin kysymyksiin, mitä sinäkin tuossa esitit (varsinkin tuo, että miten kahjolta se vaikuttaa).

Pompula, minä teen myös samaa, että asettaudun muiden alapuolelle. Ajattelen automaattisesti muiden olevan minua arvokkaampia ja rakkauden arvoisia. Ikävä kuulla, että näet painajaisia. Itse en yleensä muista mitään uniani.

aeleh, minäkin kaipaisin rakastavaa ja välittävää seuraa. Sattuu nähdä, miten sellaista seuraa on aina vain kaikilla muilla. Aina. Lopputulos on aina se, että minä olen yksin. Kyllä yksinolosta pystyy välillä nauttimaan, mutta ei jatkuvana asiana. Olet rohkea, kun uskalsit mennä yksin baariin. Minä en pystyisi. Onnittelut opiskelupaikasta. Ehkä löydät sieltä läheisiä ihmisiä elämääsi.

Ulkona on pilkkopimeää ja poltin kynttilää parvekkeella. Pimeys ei sovi minulle. Joissain olosuhteissa se olisi tunnelmallista, mutta ei juuri nyt. Vuodenaikojen loputon kierto tuntuu masentavalta. Se kertoo siitä, miten aika kuluu eteenpäin, täysin välittämättä siitä, että minä en ehdi mukaan. Vaikka kuinka yrittäisin.

Rankka yö. En nukkunut yhtään ja mun mieli hoki mulle koko yön mitä kaikkia vikoja mussa on ja miten olen täysin yhdentekevä ihminen kaikille. Aamulla itketti. Kello on nyt 6:52 ja aamiainen syöty. Aurinko pilkistää pilven takaa, joten taidan lähteä lenkille.

Olet allerginen...hmmm-tomaatille? Et voi sietää- parsakaalia? Menikö vikaan, Pompula😉? Yksinäisyyskeskustelusta sen verran, että ainakin parisuhdeoppaissa 😐 vakuutetaan, että ihmisen tulee kyetä olemaan yksin, jotta suhde toisiin ihmisiin voisi onnistua. Silloin toista ei tarvita täydentämään itseä, kun itse on ehyt ja kokonainen.
Ihan toinen asia lienee? se, että ihminen on sosiaalinen laumaeläin, jonka onnellisuuden ja ehkä selviytymisenkin ehtona on liittyminen yhteisöön. Laumastaan erotettu susikaan ei kauaa tassuttele hengissä, mutta ihminen sentään, mutta täyttä elämää se ei liene.
Menee tietty nahan alle, jos pohditaan syitä, mistä olosuhteista johtuen kukin on yksin. Mulle yksinäisyys on pakopaikka, jossa saa olla häiritsemättä ehkä jopa omassa kuplassaan😐. Joku herkkyys tai siis kieroutuneisuus😋 saa aikaan sen, että on mukavampi olla ottamatta itselle liian suuria haasteita vastaan- herra paratkoon, siinähän voisi vaikka pettyä tai osoittautua täydelliseksi tumpeloksi suhteessa muihin ihmisiin- pois se minusta herkkänahkaisesta😝.
Joo, osa ihmisistä on riskinottajia, jotka rohkeasti säntäävät elämään mukaan. Epäonnistuessaan he nousevat uudestaan, oppivat ja jatkavat pelkäämättä. Meikä ei kuulu heihin😋, mutta varmasti siihenkin löytyy syynsä. Lapsuudessa ladatut odotukset, liiallinen perfektionismi, epäonnistumisen pelko vievät helposti tilaan, jossa yrittänyttä laitetaan eli tuntuu paremmalta olla ottamatta riskejä suhteessa muihin ihmisiin.
Vaikka yksinäisyyden sureminen on helposti keskiössä, niin sen syyt ovat paljon syvemmällä, eikä siinä mielessä mikään tokaisu "pitäisi opetella olla yksin" kykene ratkaisemaan ongelmaa- Sekään, että selvittää syyt: " miksi olen yksin" ei vielä riitä, vaan vaaditaan perustavanlaatuinen muutos, jossa omat pinttyneet uskomukset omasta kelpaamattomuudesta muutetaan positiivisemmiksi. Se on varsin vaikeaa😋, luulen ma.