Olipa tylsää koirapuistossa ku siel oli liikaa porukkaa ja mua ahdistaa iso porukka..

Pompula, mulla on koiria. Hei kaikki jälleen! Olen ollut juhlissa tänä kesänä. Näkyy olevan mulla niin surkee itsetunto, että syyttelen itseäni, että kaikki ei mennyt ihan loistavasti. Mua ärsytti joku vieras ja lisäksi stressasin juhlia. Parempi olisi että sulkeutuisin yksinäisyyteen ja en tapaisi ketään niin ei tarvitsisi harmitella käytöstäni? Olen tosi herkkä syyttelemään itseäni ja myös loukkaannut herkästi muiden käytöksestä ja sanomisista. Kuitenkin joidenkin ihmisten kanssa synkkaa paremmin ja toisten kanssa aina tulee paha mieli. Sitten aina mietin, mitähän tuokin ajattelee minusta.
Tarkennuksena, kun jännitän tilanteita, voin olla tökeröhkö, en kuitenkaan ilkeä. Ja kuka minut tuntee, tietää etten ole ilkeä vaan ujo.

Piiku,

Kerroin oireistani perheelle kun hain apua. Tässä on ollu vaiheita. Kuntoutus paransi vointia. Sen jälkeen olen pystynyt olemaan töissä. Äiti on sanonu että ei mun sairaus ole ollut sen elämän suurin suru.

Piiku, mene pieni hetki kerrallaan torstaita kohti. Keitä välillä teetä. Vie roskat. Kuuntele musaa. Lepää.

Kirjoita ylös huolenaiheesi juttelua varten.

Ja ei se osastokaan ole maailman loppu. Se voi olla alku.

Voi mahdollisimman hyvin!

Pompula, kaunis kiitos kun teit listan missä ystävystyä. Keksin jo yhden mihin voisin mennä ainakin kattoon.
Syksyllä vaan harrastus piireihin!

On ihana käydä täällä kattomassa kamuja.

Mulla ei ole kuin villakoiria. Paljon.

Moikka 🙂

Sain siis aamulla tekstiviestillä soittopyynnön poliisilta. Itse kukin voi päätellä, mihin se liittyy. Huolella ja itseä kohtaan koetulla hyvänlaisella rakkaudella suunniteltu viikko-ohjelma meni siis heti ensimmäisenä päivänä romukoppaan. Olen koko päivän istunut samassa sohvannurkassa yöpaita päällä ja opiskellut hautaamista ja perunkirjoituksia sekä soitellut monta puhelua. Huhhuh. Mutta kyllä tästä selvitään. Olen päivän aikana löytänyt jo arkun, erittäin kauniin uurnan, toivomani hautapaikan ja sopivan hautakiven sekä keksinyt, miten muistotilaisuus ehkä kannattaa järjestää jne. Hautajaismusiikkia en löytänyt, mutta kaveripiiriin kuuluu pari kanttoria, joita aion konsultoida. Perunkirjoitusten osaltakin olen viisastunut paljon. Hoidan tämän hässäkän täysin yksin, koska olen ainoa ns. asianomainen, joskin varmasti saan ainakin henkistä tukea joiltain etäisemmiltä henkilöiltä. Juttelin jo tänään kriisityöntekijän kanssa. Totesin, että tässä on nyt kolme hyvää puolta: 1) se että masennukseni on jo parantunut niin paljon, että jaksan hoitaa näitä asioita, 2) minulla on sairauslomaa ja siis aikaa hoitaa näitä asioita ja 3) ei tarvitse riidellä toisten asianomaisten kanssa, koska heitä ei ole.

Palaisikohan sitä heti huomenna suunnittelemaani viikko-ohjelmaan, jonne voisi lisätä virkatodistuksen haun. Tänään meni paljon odottamani konsertti sivu suun, kun en vaan saanut lähdetyksi. Mutta kyllä tämä tästä...

Pompula: Kurkkukipua ja muuta kesti neljä päivää. Nyt se on onneksi ohi.

Piiku: Se voi olla hyväkin merkki, että sinulla on nyt kauhea olo ja odotat kovasti psykiatrin vastaanottoa. Keho tajuaa, että uudenlaista apua on tulossa ja odottaa sitä kovasti. Masennus ja ahdistus kulkevat usein yhdessä. Minullakin. Minulle on löydetty hyvä masennuslääke, joka auttaa myös ahdistukseen. Toivottavasti sinullekin saadaan parempaa apua lääkityksellä.

Mailis: Kiva, kun olet nyt kirjoitellut enemmän.

Delffi: Minä ainakin haluaisin lukea sen raporttisi! Kiva kun näit tuttavan.

Liiza2: Halauksia! Tiedän mitä se on, kun ujous tulkitaan joksikin negatiiviseksi.

Tässä tulee melko pitkä postaus reissusta

16.7.2016 Lauantai

Päästiin lähtemään reissuun joskus klo: 11.30. Ajomatkaan meni noin 6 tuntia, koska pysähdyttiin 3 kertaa matkan varrella.

Ensimmäinen pysähdys oli Iissä, Kärkkäisellä. Kävin ostamassa Kärkkäiseltä 32GB muistitikun, että saa mm. reissukuvat muistitikulle.

Seuraava pysähdys oli Vaskikellossa, jossa on siis niitä saksalaisia vanhoja kelloja, joita saa soittaa. Nyt myös kiipesin portaat eka kertaa kaverin kanssa ihan ylös asti katseleen niitä kelloja.

Kolmas pysähdys oli sitten Putaan portissa, jossa pysähdyttiin syömään.
Putaanportin jälkeen ajettiinkin sitten suoraan Kivijärvelle, Hannunkiven lomakylään.

Eka purettiin auto, sitten kaverin kans käytettiin koirat pikku lenkillä ja sen jälkeen käytiin vielä keskustassa Salessa, josta käveltiin takaisin mökille (vanhemmat kävi kans autolla kaupassa ja samalla kyydillä mentiin mekin kauppaan, mutta tosiaan omaa tahtia tultiin takaisin mökille).

Lisäksi kaverin kanssa pelattiin Muuttuva Labyrintti -peliä ja syötiin illalla pelin aikana samalla iltapala.

17.7 Sunnuntai

Heräsin joskus yheksä aikaan ja aamupala syötiin joskus yheksän-kymmen aikaan.
Samalla kaverin kans pelattiin taas Muuttuvaa Labyrinttiä.

Kahentoista aikoihin sitten lähdettiin käymään Kyyjärvellä, Paletissa. Joka oli tylsä pieni kauppakeskus.

Sitten käytiin Karstulassa, Wanhat Wehkeet - museossa, jossa oli siis vanhoja autoja, radioita ja yms.

Lisäksi Karstulassa käytiin Topsa-grillillä syömässä ja voin kyllä ko. grilliä suositella.
Harvassa grillissä nimittäin kysytään, että mitä mausteita laitetaan ruoka-annokseen ja tuolla kysyttiin, joka on kyllä todella iso plussa.
Ruokakin (tai ainaki lihapulla lautanen, jonka siis itse söin) oli oikein hyvää ja todella täyttävää.

Mökille tultiin takaisin joskus viden-kuuden aikaan takaisin. Pelattiin taas vähän aikaa Muuttuvaa Labyrinttiä ja lisäks Afrikan tähteä.

Afrikan tähden pelin aikana käytiin kyllä välissä myös pikku lenkki koirien kanssa ja sen jälkeen käytiin saunassa. Saunan jälkeen pelattiin sitten peli loppuun ja syötiin iltapala.

18.7 Maanantai

Joskus yheksän-kymmen aikaa heräsin.

Syötiin aamupala ja hetken oltiin, kunnes lähdettiin käymään koirien kans lenkillä. Kun tultiin koirien kans lenkiltä, niin aika pian lähdettiin uudestaan lenkille, mutta ilman koiria ja otin kameran tällä kertaa mukaan.

Onneksi oli kamera mukana, kun tuli tehtyä vähän luontokuvausta (perhosista ja maisemista kuvia).

Lenkin jälkeen syötiin ja sitten oleskeltiin jonkin aikaa mökissä, kunnes mentiin käymään kaupassa kävellen ja kaupassa käynnin jälkeen pelattiin taas Muuttuvaa Labyrinttia.

19.7 Tiistai

Heräsin joskus yheksän aikaan, kävin suihkussa ja syötiin aamupala.
Yheltätoista startattiin auton nokka kohti Saarijärveä ja Jyväskylää.

Saarijärvellä pysähdyttiin käymään vessassa, Säästökeskuksessa, jossa oli turha 1€ vessamaksu.
Jyväskylään kun tultiin, niin mentiin käyttään koiria koirapuistossa ja puisto oli kyllä hieno, mitä nyt vähän miinusta siitä, että pienten puoli oli parempi kuin isojen puoli (enemmän ruohikkoa ja parempi mäki).
Nimpä me käytettiin koirat molemmilla puolilla puistoa.

Puistosta lähdettiin Pandan tehtaanmyymälään, jonne ei eka meinattu päästä, kun ei kuski halunnut kuunnella navigaattoria.
Lopulta kuitenkin päästiin sinne perille ja sieltä tuli vähän ostettua jotain (riisisuklaata, sydänmarmelaadikonvehteja, suklaarusinoita, kangaskassi ja kaulanauha).

Pandan tehtaanmyymälästä kun lähdettiin, niin etsittiin ruokapaikka ja eka meinas mennä hermot, kun ei tuntunut koskaan pääsevän syömään. Lopulta löydettiin ABC, jossa oli myös Hesburger. Itse tilasin perus kananugetit ja juoman. Tuolla ko. Hesellä oli jännä piippari systeemi.

Kun tuola Heseltä lähdettiin, niin mentiin Saarijärvelle, jossa käytiin Halpa-Hallissa ja sieltä löysin itselleni farkut 15€.
Lisäks Halpa-Hallin parkkipaikalla nähtiin 5 kuukauden ikäinen whippet pentu, jota oli pakko porisuttaa.
Halpa-Hallista kun päästiin lähteen, niin käytiin Tokmannilla.

Tokmannilta kun lähdettiin, niin ajettiin suoraan mökille. Mökille kun tultiin, niin käytettiin koirat kiekan lenkillä, sitten laitettiin pyykkiä koneeseen ja sit alettiin laittaan ruokaa, jonka syönnin jälkeen oleskeltiin mökillä jonkin aikaa.

Joskus yhentoista aikoihin käytiin eka koirien kans pikku lenkki ja ilman koiria vielä uus lenkki, jolloin oli kamera mukana ja sai otettua jonkinlaisia maisemakuvia (kuusta ja jonkinlaisesta auringonlaskusta).

20.7 Keskiviikko

Herättiin, syötiin ja jonkin aikaa oleskeltiin mökillä. Sitten lähdettiin joskus kahentoista aikoihin käyttään koiria lenkillä.
Lenkillä käytettiin koiria myös vähän "uimassa".

Lenkin jälkeen syötiin ja oleskeltiin mökissä.
Jossain välissä taidettiin käyttää koirat uudestaan lenkillä, jonka jälkeen taas oleskeltiin mökissä ja illasta käytiin kaupassa. Kauppaan meijät vietiin autolla ja kaupasta käveltiin takaisin mökille.

Kauppakäynnin jälkeen oltiin mökillä ja pelattiin 3 erää Muuttuva Labyrintti - peliä.

21.7 Torstai

Herättiin, oltiin koneella, syötiin aamupala ja oleskeltiin aika pitkään mökillä ja jotain värkättiin.

Joskus päivällä about klo: 15.00 aikaan käytettiin koirat lenkillä, sitten syötiin ja pelattiin pari eraa muuttuvaa labyrinttiä. Sitten lähdettiin lenkille, käytiin noin 7 km lenkki ilman koiria.
Lenkin jälkeen syötiin pikaset välipalat, vaihettiin uimapuvut päällysvaatteiden alle.

Käytiin soutamassa (kaveri souti ja itse istuin vähän aikaa kyydissä) ja uimassa. Sain vasta nyt heinäkuussa heitettyä talviturkin pois, koska aikasemmin en ole päässyt luonnonvesiin uimaan ja viimevuonna.

Uinnin jälkeen saunaan ja pesulle (lämminvesi kyl loppui vähän kesken suihkussa ollessa :/)

Saunan jälkeen käytiin viemässä pelastusliivit takaisin, sitten syötiin iltapalat ja oleskeltiin koneella.

22.7 Perjantai

Herättiin klo: 07.00, syötiin banaanit ja lähdettiin aamulenkille koirien kans.
Lenkin jälkeen vielä loppu pakkaus, sitten syötiin ja vietiin kamppeita autoon. Käytiin sitten vielä pikaisesti rantaa kuvaamassa. Joskus vähän yli kymmenen sitten päästiin lähteenja pysähdyttiin Salessa pikaisesti (ehittiin kyl mennä eka ohi, mut käännyttiin takas).

Salesta ostin kynä-pakkauksen (jossa on erivärisiä kuulakärkikyniä) ja jätskin, seuraava pysähdys oli vasta Putaanportissa, jossa meni about tunti. Sieltä hankittiin mulle urheilupaita ja lisäks ostin sukkia.
Putaanportista ajettiin suoraan Kärkkäiselle ja siellä syötiin (itse otin taas perus nugetit ja juoman).
Kärkkäiseltä suoraan Kemiin ja me mentiin kaverin kans koirapuistoon (koirat tietysti myös).
Koirapuistossa oltiin jonkin aikaa, ja sitten kun muut lähti, niin päästiin heittään koirille keppiä veteen.

Koirapuistosta sitten tietysti kotia kävellen.

Tässäpä tämä reissupostauksen oli.
Iha mukava reissu oli..

Ai niin, jäi kyllä vähän harmittaan, kun en eilen saanut tälle tuttavalle, jonka näin sattumalta lenkillä ollessani..niin mainittua tuosta koirapuistosta, että se menee lauantaina kiinni ja on kiinni 9 päivää :/

Toivottavasti näkisin vielä joku päivä tällä viikolla (ennen lauantaita) tän tuttavan tai toivon mukaan hän vastaisi mulle sähköpostiin yhteen viestiin.

No, en palannut tänään normaaliin viikko-ohjelmaan, vaan istuin sama yöpaita päällä toisenkin päivän sohvannurkassa. Edelleen hoidin kuolemaan ja hautajaisiin liittyviä asioita puhelimitse. Aika paljon aikaa saa näihin käytettyä. Tänään kulutin erityisen paljon aikaa musiikkiin, joka oli vainajalle ehkä elämän tärkein asia ja siksi ajattelin siihen panostaa. On musiikki itsellenikin tärkeä juttu. Kanttori tulee siis saamaan melkoisia toivomuksia 😀. Josko huomenna saisi raahattua itsensä ulos ja joidenkin muiden asioiden pariin. Toivo elää, mutta ei ole kauhean suuri. Nyt on taas vähän sellainen olo, että kotona jumittaminen on saanut minusta otteen. Harmi. Juuri kun olin päässyt aika hyvään vireeseen siinä, että lähdin kotoa ulos joka päivä. Olin myös saanut sitä videotani tehtyä tosi hyvin, jopa niin, ettei sitä olisi enää paljon tarvinnut tehdä. Nyt koko videokin jotenkin ärsyttää. Ärsyttää myös että eräs minulle hyvin läheinen ihminen ei ole noteerannut mitenkään kuolintapausta. Olisi voinut lähettää vaikka "ok"-tekstarin, mutta ei mitään 🙄. Tässä on taas esimerkki käytöstavoista, joista olen ennenkin tässä ketjussa paasannut. Mielestäni "otan osaa" on aina paikallaan, kun joku kertoo omaisensa/läheisensä kuolleen. Kuten huomaatte, olen vähän ärsyyntyneellä tuulella. Minulla oli osastohoidon aikana sellainen psykiatri (tai siis erikoistuva), jonka kanssa ei synkannut sitten yhtikäs yhtään. En yhtään peitellyt antipatiaani, vaikka pyrinkin olemaan peruskohtelias. Nauratti, kun melkein joka kohdassa luki "potilas on äreä". Juuri sellainen minä olen. Äreä - kun ketuttaa.

Muistelen, että Pompula juuri äskettäin mietti oman vanhemman kuolemaa ja tunteita, mitä se herättäisi tms. En enää muista tarkkaan, enkä jaksa etsiä. Aika monenlaisia tunteita tässä kuitenkin on. Minulla on ollut kaksi vanhempaa. Läheinen ja etäinen. Kun poliisi otti yhteyttä pelkäsin läheiselle sattuneen jotain. Pelko oli turha. Toivoin jo kauan sitten etäisen kuolemaa. Omatunto vähän kolkuttaa siitä. Molemmat vanhempani ovat kuitenkin olleet hyväsydämisiä, joskin kovin hauraita ja heikoin varustuksin elämään joutuneita. Tänä kesänä olin jostain syystä miettinyt etäisemmän kuolemaa enemmän. Olin siis ajatellut jo parin vuoden ajan, että se voi tulla eteen koska vaan ihan fyysistenkin sairauksien vuoksi. Kun eilen kuulin kuolemasta, koko päivän ajan hallitsevin tunne oli helpotus. Tänään jo tuntui vähän työläiltä kaikki nämä hautaukseen ja asioiden hoitoon liittyvät asiat, mikä alkoi ärsyttämään. Jo lapsena olen surrut tämän toisen vanhemman puutetta ja lisää nuorena sekä nuorena aikuisena. Tuntuu, ettei nyt ole enää mitään surtavaa paitsi ehkä korkeintaan yksi elämä, joka oli täällä maailmassa, mutta oli jotenkin monin tavoin kuollut jo eläessään. Sentimentaalista. Odotan "innolla" keskustelua papin kanssa, kun pitäisi kertoa millainen henkilö vainaja oli jne. Papinhan täytyy aina pitää puhe hautajaisissa (kuuluu siunauskaavaan pakollisena) ja aiheet puheeseen saadaan läheisiltä. Meidän suvussa ollaan uskonnollisia - minäkin olen ihan oikeasti - joten näissä asioissa ei oiota. Meidän suvussa ollaan toisaalta aina oltu myös uskonnollisesti kirjavia, joten kaikissa uskonnollisissa juhlissa on eri kirkkokuntiin ja herätysliikkeisiin kuuluvia henkilöitä. Se tekee kanssakäymisistä kiinnostavia, kun esimerkiksi luterilaisella kirkolla on lähes aina tarjota lähinnä naispappeja ja suuri osa suvustani ei hyväksy naispappeutta. Siellä ollaan sitten hymy naamalla suorittamassa operaatiota, joka on toisaalta kaikille tärkeä, mutta toteutuksesta jokaisella olisi sanoja sanottavana. Se on aika kiva tilanne, kun kaikki pidättelevät itseään 😀. Tällaisia hetkiä minulla on siis edessäni, jee 😟...

Moi!
Se on jännä kun nämä päivät aaltoilee näin kummasti. Eilen taas oli ihan ok päivä. Kävin koiran kanssa lenkillä ja myös uimassa käytiin koiran ja kaverin kanssa. Kyseinen kaveri tietää näistä mun ongelmista niin sai niistä vähän puhuttua. Sitten menin illaksi vielä miesystävän luo ja ilta oli mukava eikä juuri edes ahdistanut.

Aamukin meni suht mukavasti, kävin kaverin luona kahvilla ja pyörällä kaupassa. Sitten lähdin toisten ystävieni kanssa illalla vielä uimaan. Sielä sitten yhtäkkiä taas iski ahdistus ja pieni paniikkikohtaus jonka onnistuin suht hyvin peittämään. Mutta olo oli tosi kamala taas kun ystävienkin seurassa ahdistaa.

Sitten mentiin vielä uinnin päätteeksi kahville ja kerroin näille ystäville tästä ahdistuksesta ja mahdollisesta masennuksesta. Ymmärsivät kyllä hyvin ja ehkä vähän helpotti kun sai sanottua. Ajattelin että on kai pakko vain alkaa lähipiirille kertoa, koska kyllähän ne alkaa ihmetellä kun en oo enää yhtään oma itseni ja enää en pysty esittää..

Sille miesystävälle vielä pitäisi kertoa, mutta en tiedä kuinka pystyn? Meillä olisi viikonlopuksi vuokrattuna mökki ja jännittää jo valmiiksi kuinka se menee..

Ja sitten vielä se töihinpaluu maanantaina.. kun en haluaisi jäädä sairauslomalle, en haluaisi selitellä kellekkään mitään. Haluaisin koittaa vielä kuinka sielä töissä sujuu ja jos ei mitenkään pysty olemaan niin sitten kai on pakko jäädä pois.. Kun jos jään pois töistä niin ainakin seinät kaatuu päälle jos joudun olla yksin kotona. Yksin kotona oleminen on mulle se kaikkein pahin. Ja sairauslomalla ei voi juuri missään liikkuakkaan ettei törmää työkavereihin esim. Lenkillä..

Toivon, että saisin jotkut lääkkeet ja neuvoja mikä auttaisi tähän.. Mikä lääke sulla lukossa menee jos sopii kysyä? Kaverilla auttanut efexor ahdistuneisuuteen. Mulla kyllä kokeiltu jo kaikenlaisia lääkkeitä mutta ne on kaikki lopetettu kun en ole huomannut vastetta mutta oon ajatellut jos tämä ahdistuneisuuden paheneminen johtuu kuitenkin siitä että ne lääkkeet on lopetettu? Jos lääkkeet on kuitenkin auttanut sen verran että tää ei oo päässyt pahenemaan? Mulla varmaan aikamoiset toleranssit kyllä muutenkin lääkkeisiin kun en oo ennemmin esim. Diapamia edes syönyt ja nyt kun olen ottanut niitä 5mg kolmeakin päivässä niin ei oo paljon vastetta..

Kaikenkaikkiaan tämä on kamala sairaus mutta täältä noustaan vaikka mikä olis! Minähän en luovuta vaikka joskus tuntuukin että tämmöistäkö mun loppuelämä tulee olemaan. Toivottavasti ei.

piiku990 kirjoitti 27.7.2016 0:34
Mikä lääke sulla lukossa menee jos sopii kysyä? Kaverilla auttanut efexor ahdistuneisuuteen.

Mulla on juuri toi sama Efexor (tai oikeastaan sen rinnakkaisvalmiste) käytössä. Se on sopinut mulle tosi hyvin ja olen saanut siitä mielestäni paljon apua. Lääkkeet ovat kuitenkin valitettavasti tosi yksilöllisiä. Mun mielestä on hyvä, että olet nyt vähän kertonut kavereillesi sairaudestasi. Uskon, että miesystävälle kertominenkin sujuu ihan hyvin kunhan olet siihen valmis. Sekin on hyvä, että olet niin sinnikäs eli et anna periksi ja teet kivoja asioita, vaikka ahdistaakin. Mullakin on edelleen ahdistusta ja joskus paniikkikohtauksia. Joskus ne tuntuu niin kamalilta, että tekis mieli luovuttaa, mutta eihän se luovuttaminenkaan ole oikeastaan mikään kunnon vaihtoehto. Niinpä on sitten vaan taas pakko kohdata elämää ahdistuksesta huolimatta. Esimerkiksi viime viikolla sain kovan ahdistuskohtauksen erään ystäväni seurassa. Onnistuin ihan hyvin peittelemään tilannetta ja pyysin, että lähtisimme kävelemään, mikä yleensä auttaa. Olin parin päivän päästä tapaamassa toista ystävää, mikä ahdisti etukäteen kun aina samanlaiset tilanteet ahdistavat, joissa kohtaus on viimeksi tullut. Otinkin sitten rauhoittavaa ja jälkimmäinen tapaaminen sujui ihan hyvin etukäteisjännityksestä huolimatta. Mulla on siis tuon venlafaksiinin lisäksi rauhoittavaa lääkitystä tarvittavana lääkkeenä pysyvästi käytössä, mutta käytän sitä tosi vähän siihen verrattuna mitä voisin käyttää. Rauhoittavan suurin merkitys on se, että tiedän että on nopeaa apua tarjolla. Kannan rauhoittavaa mukana laukussa, mikä helpottaa jo sinänsä, ja vain harvoin todella otan sitä. Ja ei rauhoittava lääke mullakaan edes kokonaan voimakasta ahdistusta poista, mutta se kuitenkin helpottaa niin paljon, että tiedän selviäväni sen lopun ahdistuksen kanssa.

Otan osaa, Lukossa. Päivä kerrallaan.

Piiku, huomenna sulla on vissiin se aika. Olet selvinnyt siihen asti. Kuten jo sanoin niin olet järjestänyt asiat hyvin: Ystävät, miesystävä ja työ. Paremmin kuin moni. Nyt voi tuntua että miten tästä selvitään. Mutta aina maailmanloppukaan ei ole maailman loppu.

Olen iloinen kun en olekaan vallan suututtanut yhtä ihmistä 🙂

Liikunta piristi ja huomenna vois taas liikkua.

Lämmintä kesäpäivää!

Mailis kirjoitti 27.7.2016 15:16
Otan osaa, Lukossa. Päivä kerrallaan.

Kiitos. En minä nyt ole mitenkään surun murtama, koska emme olleet vainajan kanssa henkisesti kovin läheisiä, vaikka lähiomaisia oltiinkin. Olen noita osanottoja odottanut lähinnä ihan lähimmiltä ihmisiltäni ja sitä täällä jurputin. Esimerkiksi sisaruspuoleni, joka on minulle tosi läheinen, ei pariin päivään reagoinut asiaan mitenkään. Hänen isänsä kuollessa minä aikoinaan otin osaa ja jopa autoin heitä vähän järjestelyissä. Sisaruspuoleni ei kuitenkaan osallistunut isänsä hautajaisiin eikä perunkirjoitukseenkaan. Ajattelinkin sitten, että hän ei varmaan nyt osannut ottaa osaa, kun hänen suhde omaan isäänsä oli niin vihamielinen. Hän ei ehkä kyennyt näkemään, että minun suhde omaan isääni ei ollut vihamielinen ja täysin poikki, vaan muulla tavalla etäinen.

Mailis kirjoitti 27.7.2016 15:16
Olen iloinen kun en olekaan vallan suututtanut yhtä ihmistä 🙂
Liikunta piristi ja huomenna vois taas liikkua.
Lämmintä kesäpäivää!

Hyvä ettet suututtanut! Usein sitä pelkää asioita, joita ei tapahtunutkaan. Minuakin piristi eilinen pyöräily ja ihmisten tapaaminen. Kulttuuripaikoissa on myös kiva käydä. Ajattelin tänäänkin lähteä jonnekin liikenteeseen. Huomenna on myös pakko asioida muutamassa paikassa. Ihan hyvä, että on pakko liikkua sohvannurkasta pois. Ulkoilupäivinä kertyy aina hyviä kuvia valokuvausprojektiin, niin eilenkin.

Otan osaa Lukossa! Hyvinhän sinä olet tuosta liikkeelle päässytkin. Tarkoitan myös kaikkia valmisteluita jss. Minä muuten käytän termiä sisarpuoli (ei siis mikään sisar-hento-valkoinen), kuulosti oudolta tuo sisaruspuoli.

On ollut aika kamalaa ja selvästikin tarvitsen henkistä ja fyysistä palautumista.

Mailis kirjoitti 27.7.2016 15:16

Piiku, huomenna sulla on vissiin se aika. Olet selvinnyt siihen asti. Kuten jo sanoin niin olet järjestänyt asiat hyvin: Ystävät, miesystävä ja työ. Paremmin kuin moni. Nyt voi tuntua että miten tästä selvitään. Mutta aina maailmanloppukaan ei ole maailman loppu.

Näin sitä huomaa ne asiat, mitä masentunut /ahdistunut ei itse huomaa. Olipa hyvä erittely ja teksti Mailisilta.

Olen vähän vain käynyt lukemassa, mutta en ole saanut lausetta toisen perään. Hyvät huomenet! Toivottavasti nyt nukuttaa! Viime yö meni neljällä tunnilla 🤕

Pompula kirjoitti 28.7.2016 23:20
Otan osaa Lukossa! Hyvinhän sinä olet tuosta liikkeelle päässytkin. Tarkoitan myös kaikkia valmisteluita jss. Minä muuten käytän termiä sisarpuoli (ei siis mikään sisar-hento-valkoinen), kuulosti oudolta tuo sisaruspuoli.

On ollut aika kamalaa ja selvästikin tarvitsen henkistä ja fyysistä palautumista.

Kiitos Pompula. Valmistelut ovat tosiaan aika hyvässä vaiheessa ja olen saanut jo perunkirjoitukseen tarvittavia papereitakin tilattua. Sisarpuoli viittaa mielestäni enemmän naishenkilöön, sisaruspuoli on sitten sukupuolineutraali. Mutta on totta että sisaruspuoli on outo sana. Sinä kirjoitat niin salaperäisesti puuhistasi, mutta aivan selvästi teet paljon kaikenlaista, kun olet kiireinen ja väsytät itseäsi. Välillä aina mietin, että mitä ihmettä oikein puuhaat, kun on niin usein kiirettä. Saat toki pitää puuhat salaisuuksinasi 😉.

Delffi: Mitä sinulle kuuluu? Raporttisi mökiltä oli mielenkiintoista luettavaa. En ole koskaan käynyt sielläpäin, missä lomailitte. Joku Vaskikello nyt oli tuttu paikka. Kemissä olen käynyt joitakin kertoja. Eksyin siellä kerran karaokebaariin ihan vain sen vuoksi, kun ulos asti kuului, että siellä laulettiin ihan oikeasti hyvin. Kunnantalon katolla kävin myös. Tapasitko ennen koirapuiston sulkemista sen tutun, jonka toivoit tapaavasi?

Minun Marketta-kukka on aivan täynnä kirvoja ja lähes kokonaan kuollut koko kukka. Kauan se kestikin. Nyt tekisi mieli sellaista isokukkaista krysanteemia, mutta en tiedä mistä löytäisin sellaisen mitä tahdon. Pallokrysanteemeja vaan myydään joka paikassa. Parvekekukat tarvitsisivat vähän nyppimistä ja muutakin pikkuhoitoa, mutta olen hädin tuskin muistanut kastella niitä riittävästi. Tämä viikko on ollut tosi erikoinen. Minähän tein viime viikonloppuna tälle viikolle ohjelman, jonka mukaan minun piti käydä kulttuuripaikoissa, mutta tuo kuolintapaus sekoitti koko pakan. Muutaman jutun pystyin suorittamaan alkuperäiseltä listalta ja tänään luultavasti saan myös tehtyä ko. ohjelmaa. Viikko-ohjelma kuulostaa ehkä aika karulta, mutta kun minulla on niin suuri kiusaus juuttua tähän sohvannurkkaan, niin on hyvä kun on paperi josta voin aamulla aivottomasti katsoa että mitä tänään tehdään. Aukioloajat ja muut on tällöin etukäteen selvitetty. Ensi viikosta en uskallakaan sanoa nyt juuta enkä jaata. Ensi viikolla on ehkä pikkureissuun lähtö edessä.

Rinaa on vähän ikävä. Josko hän kuun vaihtuessa vähitellen tulisi sieltä mökiltä tietokoneen ääreen.

Moi!
Juu eilen oli se aika sinne psykiatriselle. Sain cymbaltan takaisin ja sitten opamoxia ahdistukseen. Ja nyt alkaa terapiakäynnit 2-3x/vko. Huomenna jo eka. Jos asia lähtis purkaantumaan. Oon nyt saanut miesystävälle ja lähimmille ystäville kerrottua. Kaikki on hyvin ymmärtäny vaikka tää on kaikille tullu yllätyksenä.. Kuukausi tuli näin alkuun sairauslomaa ja en oo saanu koko yönä edes nukuttua kun oon stressannu kuinka ilmoitan tästä töihin ja tänään olis pakko soittaa kun maanantaina alkais työt että ne saa sijaisen.. Parempi varmaan sinne töihin sanoa vain rehellisesti kuinka asiat on?