Piiku990, mä en ole voinut käyttää ehkäisypillereitä. Aina on kokeiltu uutta ja sitten lopetettu kokonaan. Niistä on tullut niin ihme fiilikset ja muuta, en muista kun jo niin monta monta vuotta sitten. Ja ihmettelen vähän tota diapamin käyttöä, siis todella! 😐 Onneksi nyt pääset mielenterveystoimistoon ja laittavat varmaan sun ahdistuslääkityksenkin kuntoon.

Terveisiä sängyn pohjalta. Vituttaa, kaikki. Pitäisi sitä ja tätä, ei huvita. Mä olen varmaan juonut nesteitäkin ihan liian vähän. Yritän edes sitä saada tänään balanssiin. Ärsyttää! Mä haluan jonkun kaverin, joka kannustaa ja tekee mun kanssa yhessä, näitä kotihommia. En mä mikään yli-ihminen ole, vaikka saattais luulla 😋 clckcigtthp kglgå yw , kirosanat perään.

Sit mua ärsyttää kaikki nämä terrori teot. Kaikki pimeet, siis harhaiset ihmiset sekoaa vähemmästäkin. Yksi päivä katselin, kun yksi mielenterveyspotilas, jolla selkeesti oli tätä vaivaa katsoi tosi kummallisesti yhtä tummempi hipiäistä ihmistä. Pelottaa se, että näitä harhaisia ihmisiä pelottaa potenssiin 1000, luultavasti. Sitten ei tiedäkään mitä se synnyttää. Toivottavasti terveydenhuolto panostaa nyt erityisesti myös heihin.

Piiku990, aina on toivoa, niin kauan, kun on elämää 🙂🌻

Kerroinko jo Lukossa, että mun samettikukassa on ensimmäinen nuppu 😀 Siis yhdessä kukassa ja yksi nuppu 😋 On muuten niin painostava ilma. Sisällä melkein 30 astetta ja ulkona ilma seisoo. Nyt sais pistää yhden rajuilman, kiitos! 🌻🙂🌻 Painostaa niin vietävästi. Olin suunnitellut tarkistavani vielä siemenpussini ja laittavani mahdolliset siemenet itämään, että ensi vuonna voi ostaa uusia, jotka toivottavasti itävät ja kasvavat vähän reippaammin.

Mailis kirjoitti 23.7.2016 14:24

Piiku,

Kyllä on toivoa. Niin kauan kuin on elämää.

Mulla on tavallaan tapahtunut se, että jäljelle jäi vain minä ja ahdistus. Monelle muullekin on niin käynyt. Mä nousin sieltä kuntoutuksen avulla. Eli ei sekään ollut maailman loppu.

Ja kyllä asiat voi järjestyä muutenkin. Olet tehnyt ihan oikein. Kun hait apua.

Voimia!

Toivossa on hyvä elää. 🙂 Kauanko sä oot kärsinyt ahdistuksesta? Kuinka kauan kesti, että kuntoutus alkoi auttamaan? Onko sulla mennyt mitään lääkitystä tähän? Oletko pystynyt olemaan työelämässä mukana? Kerroitko läheisillesi tästä?

Diapam on ainut joka tällähetkellä auttaa että olo on edes jollakin tasolla siedettävä siihen asti että pääsen sinne psykiatrille että saisi lääkityksen kuntoon.. Toivottavasti sieltä apu löytyy..

Piiku hyvä,

Läheiset on melkein aina tiennyt. Olen ollut työelämässä ja elänyt normaalia elämää. (Sinäkin olet osannut järkätä kaikki asiasi, paremmin kuin minä. Siltä kuulosti). Kyllä se lääke ja keskustelu jne auttoi aika pian ja helpotti. Voimat lisäänty hiljalleen.

Oikeestaan vaikka työyhteisönne on tiivis niin sairautes ei kuulu muille. Voisit kysyä vaikka sun lääkäriltä tai hoitajalta että mitä ympäri pyöreää voisit niille vastata.

Koska ihmisiä me kaikki ollaan. Kuka oireilee ahdistuksella ja kuka kipeällä selällä. Näistäkin sairauksista ja oireyhtymistä voi selvitä.

Hyvää kesäpäivää!

Mulla on nyt vähän huono olo. Kolmatta päivää kurkku kipeänä ja räkäinenkin olo. Yölläkin heräsin kurkun kutinaan ja imeskelin kurkkukarkkeja. Olen silti ulkoillut suunnitelmien mukaan. Tänään tosin tein melkein koko päivän valokuvaprojektiani, kun eilen ratkesi projektin esteenä ollut tekninen ongelma (jippii). Projektini vaikuttaa tällä hetkellä oikeastaan paremmalta kuin mitä kuvittelin. Se on yllättänyt ja uskon projektin valmistuvan, vaikka tarvitsenkin lisää kuvia ja ainakin yksi isompi asia minun täytyy oppia tai ratkaista jonkun kiertoreitin kautta. Tänään polkupyörällä edessäni ajoi nuori nainen, jonka kädessä olevasta puhelimesta näkyi Pokemon Go. En ole siitä pelistä yhtään kiinnostunut, mutta tämä valokuvaprojektikin pakottaa minua ylös sohvalta ja mm. erilaisiin kulttuurikohteisiin. Pisteitä tästä projektista ei tosin saa, eikä kukaan kilpaile minua vastaan. Huomenna on yksi konsertti ja vähän muutakin ohjelmaa. Ensi viikon ohjelma on vielä laadinnassa.

Pompula: Hurraa, nupullesi! Niin se kyllä minullakin meni, että ensin oli yksi yksinäinen nuppu, josta tuli yksinäinen kukka. Mutta sitten alkoi tulla nuppuja tosi paljon ja ne alkoivat myös avautua samanaikaisesti. Nyt kukkia on tosi paljon. Sen sijaan ei yhtään hurraata **tutuksellesi 😠. Minulla on pikemminkin alakulon kuin kiukun/raivon/**tutuksen fiiliksiä. Niitä oli aiemmin paljonkin ja ajoittain ne olivat ihan pelottavan voimakkaita. Nyt on aika paljon tasaisen laahaavan turtaa fiilistä, jonka voimin jaksan suorittaa tätä kesääni. Suorittamista tämä nimittäin suoraan sanottuna on, mutta välillä on ollut ihan kivojakin hetkiä. Joskus olen miettinyt, että ovatko noi lääkkeet turruttaneet mun fiilikset, vai onko syy jossain muussa. Ihailen kuitenkin jollain tavalla sun hieman räiskyvää, mutta rehellisen oloista menoa.

Piiku: Uskoisin että tulet saamaan keskusteluapua joko psykologilta tai psykiatriselta sairaanhoitajalta. Siitä on varmaan sulle hyötyä ja ainakin mulla keskusteluapu on auttanut ahdistukseen. Mä olen myös menossa fysioterapeutin kanssa treenaamaan kehollisia ahdistuksen hallintakeinoja ilmeisesti syksyllä. Myös Mindfullness-kurssille yritän päästä. Sullakin on varmasti vielä useita kortteja katsomatta. Ahdistuneena sitä tulee pyöriteltyä kaikkia pelkoja ja murheita mielessä, mutta siitä ei ole hyötyä, vaan pelkkää haittaa. Esimerkiksi se, että mietit työkyvyn menetystä, ei auta sua hallitsemaan ahdistustasi. On hyvä, että pakotat itseäsi liikkeelle, tekemään asioita ja tapaamaan tuttavia. Sillä tavalla saat muuta ajateltavaa, ja ahdistus yleensä väistyy taka-alalle. Kun saat keskusteluapua, niin siellä varmaan konkreettisesti mietitte, millä tavalla ja milloin sun kannattaa kertoa lähipiirillesi mielenterveysongelmista. Samoin työpaikan suhteen. Sun sairaudethan ei työpaikalla tosiaan kuulu sun työkavereille, vaan pelkästään esimiehelle.

Mailis: Tsemppiä sinulle. Oletko miettinyt, voisitko "siivota" lähipiiriäsi niin, että olisit vähemmän tekemisissä sellaisten kanssa, jotka rasittavat sinua, ja enemmän tekemisissä sinua tukevien ihmisten kanssa?

Mitäköhän Laamattomalle kuuluu?

Miten voikin joku pienikin asia alkaa ärsyttää isosti..

Tänää nimittäin ku kävin pyöräilemässä, nii näin erään kioskin pihalla tutun auton ja meinasin itsekin käydä ko. kioskilla. Mutta kun aloin tutkiin laukkua, nii huomasin ettei mulla ollutkaan tullut lompakkoa mukaan.
Hieman otti päähän ku ei lomppakkoa ollutkaan mukana ja enkä sit voinutkaan käydä kioskilla..

Lukossa, yllättääkö jos kerron, että mua kuvataan yleensä adjektiivilla rauhallinen 😋 Täällä saa olla oma itsensä, se räiskyvämpi puolikin 😀 😀 Tänään on ollut ihan ok päivä. En ole käynyt edes suihkussa. Haaveilen jäätelöstä. Heräsin taas kipuun. Huomasin, että parvekkeeni näyttää aika välimerelliseltä, kun katsoo tietystä kohtaa, pienellä twistillä.

Lukossa:
Kiitos tsempistä.
Jotain siivousta tarttis tehdä. Ne läheiset vaan tietty on läheisempiä ja luotettavimpia.
Täytyisi laajentaa tuttavapiiriä. Nähdä erilaisia ihmisiä. Miten sen alkaisi.

Piiku: Miten menee? Toivottavasti mahdollisimman hyvin.

Olin konsertissa taas ja museoonkin kerkesin. Konsertissa koettiin epämiellyttäviä hetkiä, kun toinen solisti mokasi oman solistibiisinsä aika tavalla ja se näkyi hänestä. Kokonaisuutena konsertti oli kyllä käymisen arvoinen. Museon näyttely oli puolestaan juuri sopivan kokoinen ja tasoinen voimilleni, joita ei ole liikaa. Ihan kiva oli käydä taidenäyttelyssä pitkästä aikaa. Parasta oli olla ulkona ja kaupungilla sohvannurkan sijasta. Tällä kertaa mukana oli kaverikin.

Olen tehnyt ensi viikoksi ihan kunnon ohjelman joka päiväksi eli käyntikohteet mihin pitäisi mennä jne. On siinä ohjelmassa tietenkin muutoksille tilaa, mutta voi sitä suorittaa sellaisenaankin. Jännä nähdä, jaksanko ensinkään ko. ohjelmaa vai osoittautuuko se ihan utopistiseksi. Säilläkin on merkitystä.

Tällaista kuuluu. Leikin olevani lomalla ja juoksen turistikohteita kuin heikkopäinen. Valitettavasti arkikin on läsnä ja täytyy hoitaa ensi viikolla myös byrokratiaa, laskujen maksuja ja verikoe. Ne hieman pilaavat tätä muuten suloista fiilistä kesälomasta.

Olitko mailis aluksi sairauslomalla vai ootko koko sairauden ajan pystynyt käymään töissä? Miten oot saanut tätä hallintaan? Mulla ei oo täs vkl aikana mennyt kovinkaan hyvin.. Tämän päivänkin oon vaan maannut enkä pystynyt keskittyä mihinkään, en edes käymään koiran kanssa lenkillä.. Torstaina on se aika sinne psykiatriselle, tuntuu että siihen on liian pitkä aika! Pyörittelin jo tänään mielessä että oon pian niin sekaisin että joudun pian menemään osastolle.. Pelottaa kaikki.. Huomista odotellessa jos olis yhtään parempi päivä..

Niin ja miten mailis kerroit lähipiirillesi näistä asioista? Kuinka ottivat asian vastaan? Mä lueskelin tänään myös masennuksesta ja oon varmastikkin sairastunu tähän päälle vielä siihen.. en tiedä kuinka täältä suosta noustaan?? 😞 yleensä iltaa kohden on olo kohentunut, mutta nyt sama ahdistus ja alakulo ja sekoamisen pelko velloo koko päivän enkä osaa enää sitä hallita.. Huomista odotellessa..

Huhhuh. Tänä aamuna tuli sellainen pommiuutinen, joita ei saa montaa kertaa elämässään. Lähipäivien ohjelmat mennevät ihan uusiksi, kun ilmeisesti joudun lähtemään reissuun hoitamaan asioita. En oikein tiedä, mikä on päällimmäinen tunne.

Olipa mukava sattuma tänään kun kävin aamupäivästä lenkillä koirien kanssa.
Näin nimittäin yhden tuttavan (ko. tuttava on se, jonka kans on ollut niitä tapaamisia).
Tuttava moikkas eka, kun tuli takaa ja pikaisesti muutama sana vaihdettiin.

Tuli kyllä hyvä fiilis, kun näki tän tuttavan, joka vaikuttaa aina todella pirteältä/iloiselta ja se fiilis sit myös vähän tarttuukin 🙂

Huomenna oliskin sitten ratsastustunti pitkästä aikaa.

Ai niin, jos joitain kiinostaa se mökkireissu, niin olen tehnyt pientä päiväkirjaa siitä, jonka voin tänne kopsata, jos haluatte.

Mun edellinen viesti jäi vähän vajaaksi, kun tuli äkillistä hommaa. Toivottavasti sun kurkkukipu on Lukossa helpottanut. Mailis, niitä tuttavapiiri laajentamiskanavia on monia. On palstoja joissa ihmiset etsivät uusia ystäviä, kursseilla voi tavata sielunsisaren/-veljen, tosin ihmiset ovat näissä tilanteissa vähän nihkeitä solmimaan mitään syvällisempää. Vapaaehtoistyö voi tuoda uusia tuttavuuksia, kaupunginosa yhdistyksessä toimiminen, ihmisille jutteleminen, oman numeronsa tarjoaminen. Niin hullulta, kun se kuulostaakin, niin yksi ystäväni on tehnyt myös näin. Ensin jutteli tuntemattoman kanssa pitkän tovin ja antoi numeronsa. Uusi pitempi aikainen harraste, minkä parissa toimii samat ihmiset ja mitä näitä kaikkia on. Mun piti mennä nukkumaan 🙂👍 Päiväunille. Oliko teillä koiria, Mailis? Vai sekoitanko nyt useamman ihmisen. Niin se taisi olla Liisa2, jolla niitä oli.