Yksinäisyys on käsikoskettavissa.
Olen taas ollut omana seuranani koko päivän. 😉

Tulikin nyt sitten tälle päivälle otettua tunti, joten saas nähä miten tämän päivän ratsastustunti menee. Toivottavasti pääsis meneen jollain mukavalla tuntarilla..

Otin myös tunnin osittain siksikin, etten käy vain yksin pyöräilemässä tai/ja lenkkeilemässä koirien kans ja etten masennu kaveriporukoista, joita tulee vastaan.
Kyllähän tallillakin näkee kaveruksia, mutta kyllä siellä joittenkin kanssa tulee vähän juteltua. esm. onko/oliko kiva mennä tuntarilla X?

Mutta joo.. tänään tuli käytyä koirien kans lenkki jo aamupäivästä ja onneksi kävin jo silloin, koska lenkin päätteeksi, kun oltiin päästy koirapuistoon, niin alkoi sataan vettä ja vähän myös jyrisikin yhessä välissä.

Nyt tuool ulkona yrittää aurinko paistaa ja toivotaan, että keli pysyis hyvänä, että jospa tänään pääsis meneen kentällä.

Tänään ois kyllä ollut myös mätsärit, kuten eilen ois ollut myös. Mutta eilen jätin mätsärit väliin ja niin jätän tänäänkin. Eri asia, jos tän päivän mätsäreissä veteraanikehän alaikäraja olis ollu 7 vuotta (ko. kehä olis ollu ilmainen), niin sitten olisin saattanut mennä mätsäreihin..mutta nyt kiinostaa enemmän käydä tallilla, kuin mätsäreissä.

Tuosta leipomisesta ja ruoanlaitosta, niin en oikein tiiä..olen aika laiska tekeen kotitöitä.
Ennemmin viihdyn ulkona, kuin sisällä.
Mutta joku kerta vois tuota valokuvausta miettiä.. Ainakin mökille tulen ottaan kameran mukaan, mutta sitä ennen vois yrittää täälläkin kotikaupungissa käydä ns. ulkoiluttamassa kameraa.

Sain pestyä yhden lattian. Ei siivoilut ole juurikaan Lukossa, edenneet. Tavaran vähentämistä olen tehnyt kauan ja KonMari on tuttu. Sekä myös eräs toinen metodi, joka keskittyy huoneisiin ja siihen miten ne vastaavat olemassa oloamme. KonMari on mielekkäämpi, mutta tavaroiden raivaus ei. Pitäisi ensin saada tehtyä sitä lisää, että olisi helpompi marinoida. Minulla on niin monta keskeneräistä asiaa. Lomakkeitakin myös juuri täytin. En yhtään tykkää.

Rina lähti mökille, mutta ei kertonut milloin palaa. Pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on saanut aikaan, mutta en minä ainakaan osaa, kun katson keskeneräisyyttä.

Kehoittakaa minua lenkille! Lukossakin piti kehottaa, ulosko se oli? En saa kotona mitään kunnollista aikaan. Pyörittelen vain näitä tavallisia pyykinpesu jne. Jos kävisin lenkillä olisi mieli vireämpi näkemään mihin tarttua seuraavaksi ja se olisi helpompaa? Nyt on kyllä niin tylsät ilmatkin ja ne vaikuttaa heti yleisvireyteen.

Jaana6, jos on hissi pääsee ulos tupakalle, mutta tämä tulee nyt liian myöhään.

Toinen sotkupossu ilmoittautuu. Sinulla on monta projektia Lukossa. Jotkut käyttävät teetä hajusteina. Esim. vaatekaappiin, kylpyhuoneeseen ja vessaan. Minullakin on teetä vaikka kuinka paljon. Toisinaan kyllä juon ainoastaan teetä, enkä kahvia ollenkaan. Jossain vaiheessa ostin eri teelaaduille lasisia purkkeja ja laitoin niihin, että tuli juotua. Ei ne juuri miksikään mene, jos ei ole ihan tosi montaa vuotta ja säilytyspaikka avoin.

Sinähän saat näyttää sitten heinäkuun jälkeen, Lukossa elokuvan noista kuvistasi 😉

Pompula kirjoitti 7.7.2016 13:29
Ajattelenko liikaa? Lähdin pois, yksin ja pahoilla mielin. Onko tämä masentuneen mielialaa, vai onko pettymykseni aiheellinen?

Mulle tuli heti mieleen, että tyypillistä teini-ikäisen käytöstä. En tarkoita, että se olisi mitään uhmaa, vaan että useimmat teinit ovat tosi itse- ja kaverikeskeisiä. Näiden lisäksi monilla teineillä ei ole mitään käsitystä käytöstavoista. Eli musta tuntuu, ettei tuossa ole yhtään mitään henkilökohtaista tai mitään sellaista, josta sun pitäis ottaa itseesi. Ei kyllä käy kateeksikaan teinejä. Se oli aika raskasta aikaa 🤕. Ja tän lisäksi sanoisin, että sulla on ihan täysi syy olla loukkaantunut, mutta ei ehkä kuitenkaan kannata liikaa masentua tästä, kun toinen ei varmaankaan edes tajunnut tökeröyttään.

Pompula kirjoitti 7.7.2016 13:29
Muutenkin mennään pohjamudissa, yhtä hetkellistä huippua lukuunottamatta. Teidän viimeisiä juttuja on ollut kiva lueskella. Muuten tekisi mieli vetää peitto korviin ja unohtaa maailma.

En kyllä ole susta yhtään huolissani 🙂. Sulla menee aina välillä alas ja sit taas ylös jne. Aika vähän sulla tuntuu yleensä olevan noita pohjamutia. Eiköhän kohta sulla ole taas kiire erilaisiin rientoihin ja aktiviteetteihin. Eipä tämä mikään pohjamutakilpailu ole, mutta omasta tilastani mä olen enemmän huolissani. Olen kökkinyt lähes koko kesän sisällä samassa sohvannurkassa 😑❓😠🙄😞. Yritän kyllä päästä liikkeelle!

Mailis kirjoitti 7.7.2016 14:36
Asiasta toiseen. Kun työt loppui ja kerroin joillekin ihmisille siitä niin ainut taho ketä kehtas vihjata että olen tehnyt työni huonosti oli psykan puoli, julkinen sellainen. Olin juuri saanut tiedon asiasta.

No tämä ei ole uutta. On vuosien kokemus heistä ja tätä se on enemmän tai vähemmän ollut.
Onneksi asioin nyt muualla. Missään muualla ei ole ollut tuollaista epäkunnioittavaa käytöstä.

Onko joku kokenut samaa?

Joo, mulla on myös erittäin ikäviä kokemuksia mielenterveystyön ammattilaisista. Siis tosi ikäviä. En viitsi niistä enempää kirjoittaa, kun en halua niitä taas alkaa ajattelemaan. Pahoittelut kuitenkin sulle noin tökeröstä kohtelusta. Onneksi tosiaan asioit nyt muualla.

Itsehän olen mietiskellyt, että pitäisköhän käydä jollekkin psykologille juttelemassa. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että ne saattaa olla masentavia/flegmaattisia ja sit masentuu itse vain lisää eli en näe tarvetta.

Oon saattanut aiemminkin mainita asiasta, mutta itsehän kävin 25 kertaa neuropsykologilla (ko. Neuropsykologinen kuntoutus) ja ne käynnit oli oikeestikkin semmoisia, ettei ois yhtään kiinostanut mennä. Heti kun oli esim. 2 viikkoa väliä, niin olin, että "Jes! Vasta kahenviikon päästä seuraava käynti."

Tämä ko. neuropsykologi nimittäin oli jotenkin flegmaattinen ja tuli itselle monesti semmonen masennus fiilis tapaamisista.

Eikä edes tuota Neuropsykologisesta kuntoutuksesta ollut mitään hyötyä.
Työkkäriin mainitsin myös ammatinvalinnnan ohjaajalle, silloin kun se soitti (olikohan viimevuoden loppupuolella), ettei siitä ollut hyötyä.

--

Nyt kun olen käynyt työkkärin kautta ihan toisenlaisissa tapaamisissa, josta oon saanut tukea, kannustusta, ohjausta ja neuvontaa työllistymisiin ja koulutuksiin liittyvissä asioissa. Ja näistä tapaamisista olen tosiaan tykännyt ja ko. henkilö, jonka kans oon jutellut, niin on todella mukava ja hänestä on tullut mulle melko tärkeä, vaikkakin vähän vielä jännittän hänen kanssaan juttelemista.
Harmi vain, että noitten tapaamisten maximi kesto on 3 kuukautta eli mun kohalla pitäis periaatteessa jo tän olla ohi.
Mutta kun tuo 3 kuukautta on omasta mielestäni aivan liian lyhyt aika. Varsinkin jos tapaamisia ei joka kerta ole kerran viikossa.
Ja omasta mielestäni asiat on ihan kesken vielä omalta osaltani..

Noo.. saas nähä tuleeko vielä tapaamista/tapaamisia tän henkilön kanssa. Toivottavasti tulis 🙂
Ainakin viime viestistä sain sellaisen käsityksen, että mahdollisesti nähtäis vielä tän ko. henkilön kanssa.

Ja tosiaan tunnen, että noista tapaamisista on ollut mm. hyötyä ainakin se, että sain rohkeutta kysyttä eläinkauppaan työkokeilua ja sekin tuli koettua, jota en välttämättä olisi muuten koskaan kokenut.

Vielä jos saisin rohkeutta osallistua siihen SoKu-hankkeeseen, tai ainakin käydä katsomassa vähän että minkälaisia ne kokoontumiset on..
Mutta yksin porukkaan meneminen on vähän niin ja näin, koska pelkään, että jään ulkopuoliseksi (minua kiusattiin melkein koko peruskoulu, pääasiassa se oli hengistä eli syrjimistä, haukkumista ja matkimista).

Pompula ja Lukossa, on hyvä kuulla että ainoastaan mä en oo saanu huonoa palvelua mielenterveystoimistossa. Mä mietin että millä tavalla he oikeasti asennoituu työhönsä.

Mä en tarkoita, että ei ihmisen kannata hakea keskusteluapua ja tukea. Mähän en tunne kaikkia auttajia maailmassa... 😉 ja jollekin voi sopia se mikä ei mulle sovi. Loppuviimeksi mun henki on siellä pelastettu. (mutta miksi sitä piti odottaa vuosia?)

Aina kannattaa hakea apua ja vaatia sitä. Ja ei luovuttaa ekan kerran jälkeen.

Täällä on mietitty opintoja jne. Mä kans meinaan että korkea-asteella on kovempi kilpailu, jo opintojen aikaan. Mun pää hajos niihin aikoihin kun piti mennä opiskeleen. Mutta ehkä kandeis mun pysyä toisella asteella.
Olenko vähän negatiivinen...

Mukavaa vkl 🙂 palaillaan!

Hei, ajattelin vähän kertoa kuulumisiani tähän ketjuun. Minulla menee tällä hetkellä paremmin kuin pitkään aikaan. Olen aidosti alkanut nauttia monesta pienestä asiasta, kuten luonnon ja varsinkin lintujen seuraamisesta. Eräälläkin lenkilläni seurasin huvittuneena, kun sorsa taapersi niin tomerasti ohitseni järveen aamu-uinnille. Yksinkertaisia iloja siis, mutta ne ovat saaneet hyvälle tuulelle. En enää mieti niin paljon sitä mitä muut ajattelevat eikä yksin liikkuminen ahdista paljoakaan. Kävin yhtenä lämpimämpänä päivänä uimassakin. Olen kuunnellut paljon musiikkia ja samalla siivoillut. Olo on siis tällä hetkellä toiveikas ja minulla on kesän ajalle useampia retkeily-suunnitelmia (ihan yksin vaan, mutta juuri nyt se ei niin haittaa). Olen terapiassa pystynyt paljon selvittämään ajatuksiani ja tunnen nyt enemmän armollisuutta sekä itseäni että muita kohtaan.

Hyvää kesää kaikille!

LonelyWolf: Mukava kuulla noin positiivisia kuulumisia! Retkeiletkö, ulkoiletko ja nautitko luonnosta vähän minunkin puolestani 😉? Toivoisin kyllä pääseväni itsekin liikkeelle, mutta joka tapauksessa kesäkuu on jo menetetty.

Minulle tuli äskeä kauhea ahdistuspuuska. Tänään pitäisi vielä ehtiä sitä ja tätä. Tuntuu, etten millään selviä ja kaikki on vaan niin kamalaa. Sitten tajusin ainakin yhden jutun. Kello on puoli kuusi illalla, enkä ole taaskaan syönyt kuin niukan aamupalan. Kahvia olen kyllä juonut enemmän kuin tavallisesti. Tämäntyyppinen ahdistus minulle iskee usein juuri silloin, kun ollut syömättä 😞. Nyt lämmitän ruokaa, mutta yhtään ei ole nälkä. Sekin menee kuten yleensä. Loppujen lopuksi joutunen syömään puolipakolla ruokaa, joka ei maistu. No, tänään mennee yötöiksi. Kaadoin aamulla tietenkin kahviakin vaalealle matolle, eikä se häipynyt pikahuollolla 😠. Yksi ratkaisuvaihtoehto on tietenkin aina fuskata niin paljon kuin keksii. Roskat maton alle, rojut sängyn alle ja silleen 😀. Pitäkää peukkuja. Huomenna mut viedään väkipakolla ulkoilemaan.

Syöminen kannatti. Aika nopeasti olo tuli paremmaksi.

Enköhän selviä tämän illan urakasta jotenkuten. Kiitettävään "arvosanaan" en nyt pyrikään. (No, okei. Kiitettävää vaadin leipomuksiltani, jotka vaikuttivatkin onnistuvan hyvin, tosin tein vain vanhoja tuttuja juttuja.) Eli siivouksen hoidan kuten hoidan...

Kuulostipa hyvältä LonelyWolf! 🙂 Olikohan se tänään, vai eilen kun mietin, että mitä minä teen tällä kaikella siivoamisella? Pitäisikö tehdä jotain ihan muuta. Nyt ei muistu mieleen, mikä se jokin muu oli. Mutta tuo lintujen tutkailu kuulosti jotenkin sinnepäin.

Minä olen monta päivää ihmetellyt, että mikä täällä haisee 😑❓ Kun tulen kotiin. Haisee pahalta, enkä tajua miksi. No äsken tiskasin vähän ja sieltähän se hirveä haju nousi. Nyt odotan, että seuraavalla kotioven avauksella ei haise yhtä pahalle. Ajattelin jo, että minun täytyy alkaa pesemään kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Hajun lähdettä on välillä vaikea paikallistaa, yök!

Olikohan se jokin muu puistonpenkki ja kirja, vai mitähän se oli. En muista, mutta saattoi se lintujen katseleminenkin olla. Minä pidän linnuista.

Hyvää viikonloppua, myös täältä ja kiitos!

Hyvä kuulla LonelyWolf, että ihan mukavasti menee.

Mulla hieman vaihtelee. Äsken touhusin ja järjestin kodissa. Siinä huomaa, että jaa mulla on tällästäkin kaapissa. Tuli hyvä mieli.

Joku täällä puhui kiusaamisesta joka oli tapahtunut koulussa. Tuttua. Joku yrittää nostaa itteään tai on kade. Kyllä se voi jäädä vaivaamaan. Mutta maailma on suuri. Kaikki me tänne mahdutaan. Ainakin me fiksusti käyttäytyvät.

Työllistymisestä. Musta kannattaa pysyä aktiivisena. Kyllä opiskelu tai sellainen jonkinlainen aktiivisuus on hyvä. Palkkatyö tietty kerryttää eläkettä.

Musta on hyvä että jotkut kunnat ottaa sen tyyppisiä henkilöitä välillä töihin, ketkä ei niin helpolla työllisty muuten. Tavallaan se on huolehtimista. Ajattelen nyt erästä etäistä tuttua.

Mailis, itse tosiaan tuolla aiemmin mainitsin, että itseäni on kiusattu melkein koko peruskoulu. Niimpä sen takia minun on nykyään tosiaan vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja mennä porukoihin.

Mutta joo, tulipa tuossa eilen katottua yhden opiston opinto-ohjelmaa, joka löytyi jo netistä. Oon nimittäin miettinyt, että pitäiskö sitä ilmoittautua jollekkin kurssille, muutama oli semmonen mitkä ehkä vois kiinostaa..mutta en oikein tiiä. Koska päivät noilla kursseilla, mitkä saattais kiinostaa, niin on vähän huonot..

Varsinkin kun nyt kun tallilla tuntitoiminta muuttuu lokakuussa, niin haluais mahdollisimman paljon käydä nykyisen ratsastusopen tunneilla sitä ennen.

Aika paljon on tullut ulkoiltua tänään. Sain jopa nahkani vähän punottamaan. Mutta hyvä, että pääsin sohvannurkastani. En tiedä, mitä kirjoittaisin 😳. On ollut kuitenkin ihan kiva päivä tänään.