Pakottava tarve laittaa viestiä tänne, kun kerrankin olen hereillä tällaisina Laamattoman aikoina. Koko päivä meni taas yleiseksi vetelehtimiseksi, mutta sitten yllättäen illalla sainkin itseäni niskasta kiinni ja sain urakoitua erästä pitkäpiimäistä kotityötä ihan kivasti eteenpäin. Nyt täytyy mennä nukkumaan.

Pompula: Minäkin olen hurahtanut vihreään ja kukkivaan. Jos olisin ollut aktiivisemmalla tuulella, olisin varmaan hakenut lisää kasveja parvekkeelleni, mutta ihan hyvä, etten ole niin tehnyt. Olen kantanut tänä keväänä ja kesänä parvekkeelle kaikenlaista ja mm. se mullan roudaaminen oli aika homma. Uudet kasvit tarvitsisivat lisää multaa, uusia ruukkuja jne. Eli ehkä sitten joskus. Olen aika tyytyväinen tuohon satsiin, joka parvekkeellani nyt on. Ostosamettikukatkin ovat ryhtyneet kukkimaan ihan hienosti. Mutta yllättävän ihania nuo kasvit ovat. Olen ihan ihmeissäni, kuinka paljon niiden seuraaminen ja hoitaminen tuottaa iloa.

Onnittelut siivouksen etenemisestä! Minäkin olen saanut sitä vaihteeksi edistettyä ja pakko olisi tällä viikolla vielä ponnistella sen parissa. Muistelen, että sinulla oli tavaran vähentämisaikomuksia. Niin minullakin. En ole saanut vieläkään nettikirpparihanketta käyntiin teknisten ongelmien vuoksi. En ole kuitenkaan sitä juttua hylännyt. Sen sijaan olen heittänyt aika paljon tavaraa suoraan roskiin ja sitä projektia aion vielä jatkaa. Tuntuu melkoisen hullulta heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, mutta sellaista tämä maailmanmeno kai nykyään on. Minulla suurin osa poistettavasta tavarasta on ollut kellarissa, johon olen ikävällä tavalla (poissa silmistä, poissa mielestä) tyrkännyt kaikenlaista useiden vuosien ajan. Kotona on ikävän sekaista, kun olen nyt kantanut tavaraa sieltä kellarista asuntoon lajittelemista yms. varten. Toivottavasti saat uuden pöytäliinan pian pöydällesi!

Siivouksesta tai pikemminkin tavaran vähentämisestä mieleeni tulee aina kirja, josta on paljon puhuttu viime aikoina. Nimittäin japanilaisen Marie Kondon: KonMari, siivouksen elämänmullistava taika. Kirjasta luvataan aika suuria:

"Järjestys ja turhasta roinasta vapautuminen tuovat energiaa, joka parantaa myös elämänlaatua. KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita. Huonojen ihmissuhteiden, turhasta huolehtimisen ja kertyneiden kilojen aika on nyt vihdoin ohi. Kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei enää koskaan synny. Tämä pätee myös omaan elämään. Kuulostaako mahdottomalta? Kannattaa lukea tämä kirja."

En ole tuota kirjaa lukenut, mutta uskon kyllä tavaran vähentämisen helpottavan. Vaikkei minulla mitenkään mielettömästi tavaraa olekaan, haluan vähentää kaikenlaista turhaa. Tuo kirja kiinnostaa minua siis kovasti, mutta en ole jaksanut tehdä mitään konkreettista sen käsiini saamiseksi. Joskus haluaisin sen kuitenkin lukea. Silloin ehkä saan tietää, miten väärin ja väärässä järjestyksessä tätä tavaraa nyt vähennän 😉. Mitäs mieltä te muut olette oman ympäristön ja oman mielen järjestyksistä. Onko niillä yhteyttä?

Ahaa. Tuo KonMari-kirja on tosiaan jonkinlainen ilmiö. Täällä pääkaupunkiseudun kirjastossa kirjaan on yli 1000 varausta ja kirjoja on reilu 200 kappaletta. Tuskin siis ihan äkkiä saan kirjaa käsiini. On aina jotenkin mielenkiintoista, mikä tällaisistä kirjoista tekee niin kiinnostavia. Jonkinlainen selfhelp-opushan tämäkin on. Itseäni se kiinnostaa mm. siinä mielessä, että on kyseessä aasialaisen tekijän opus. Yleensä nykyaikaiset elämänohjekirjat ovat länsimaisten tekijöiden tekemiä. Täytyy kirjaa odotellessa tutkia, mitä siitä on kirjoitettu esim. blogeissa.

Minä olen tänään näköjään kirjoittelutuulella 🙂.

Mietin sitä, kun Pompula ja Laamaton kävivät taannoin jonkinlaista keskustelua elämän johdonmukaisuudesta tai epäjohdonmukaisuudesta. En nyt muista edes kovin tarkkaan, miten juttu meni, mutta se herätti ajatuksia. Nimittäin koen jotenkin oman elämänikin kovin epäjohdonmukaiseksi. Jo vuosia sitten aloin ajatella, että eletty elämä on kuin tarina, jota kerrotaan eri aikoina, eri paikoissa ja eri henkilöille eri tavoin. Tarina myös täydentyy ja täsmentyy kertojalle itselleenkin. Lisäksi tarinaan kuuluu virheellisiä muistikuvia ja tulkintoja.

Nyt kun olen saanut elämääni taas jonkinlaista (tosin vielä vajavaista) otetta, olen pistänyt merkille monia ärsyttäviä juttuja. Yksi epäjohdonmukaisuus on ruoat. Tilitin jo keväällä täällä, että olen ostanut joissain vimmoissani erilaisia kokeiluruokia (mm. tattaria), joita sitten seisoo kaapissa viemässä tilaa muilta tuotteilta. Kaikki kuivaelintarvikkeeni eivät mahdu niille tarkoitettuun kaappiin, jolloin niitä on ikävästi myös keittiön työtasolla. Pompulalla ainakin taisi olla samaa vikaa, että tasoille on kertynyt tavaraa. Käytin keväällä tattaria pois aika paljon, mutta vielä sitä on jäljelläkin 😝. Lisäksi kaapeista löytyy jotain muutakin, jota ei ole tullut sitten käytettyä. Eilen minua ärsytti teevalikoima. Minulla on hirveästi teetä - silti ostin sitä hiljattain lisää yhden paketin - mutta ne teet eivät edes kuulu lempimakuihini. Miksi olen ostanut tällaisia teepaketteja kaappeihini? Olen jo juonut niitä pois, mutta vielä niitä riittää varmaan vuodeksi tätä vauhtia. Joka kerta, kun otan teetä, kaipaan lempiteetäni, jota kaapeistani ei löydy yhtään. Minulla siis kuitenkin on lempitee, parikin. Minä huomaan, että ostovimmaa minulle ovat aiheuttaneet eräät messukäynnit ja popup-liikkeet. Olen siis mennyt halpaan ja ostanut "hyvistä tarjouksista" tai kauniisti somistetuista myyntipisteistä. Lempiteetä olisi saanut lähikaupasta 😞. Jotenkin sitä on kuvitellut, että uudet jutut ovat jotenkin ihmeellisempiä kuin vanhat ja sitten sitä ei ehkä myöskään ole luottanut omaan fiilikseen lempijutusta. Tai ehkä sitä on ostanut jotain "unelmia" tai "lifestyleä" kauniiden pakkausten muodossa. Monesti on tullut ostettua myös jotain terveellistä, joka sitten maistuu niin kamalalle, ettei sitä tule käytettyä. Kun nyt olen heittänyt paljon käyttökelpoista tavaraa roskiin, olen miettinyt pitäisikö noita teepakettejakin vain heittää roskiin ronskilla kädellä. Toinen sisäinen ääni käskee heittämään ne pois, toinen käskee kiltisti juomaan ne teet itsekasvatuksen vuoksi. Huoh! 😮 Pitäisi varmaan vaan enemmän luottaa siihen, mitä on ja tehdä erilaisia kokeiluita harkitummin.

Minulla oli vielä joskus 5-6 vuotta sitten tosi tiukka ostolinja, enkä ostellut juuri mitään turhaa. Se toimi ihan hyvin, mutta sitten jossain vaiheessa aloin ajatella olevani liian ankara itselleni. Tuli ostelukausi (ei nyt mitään ihan hirveää törsäystä), jonka jälkiä olen nyt siivoilemassa. Minusta tuntuu, että tämän ostelukauden aikana minulta on jotenkin hämärtynyt se, kuka olen ja mitä haluan. Tai mistä tykkään tai mihin tähtään. Kaikenlaista roskaa ja makuja, joista en edes pidä 🙄.

Minun on täysin mahdotonta heittää tavaraa pois löysin rantein. Prosessi on minulle pikemminkin hermeneuttinen kehä. Siinä minulla on ensin jokin pino, jonka käyn läpi. Sitten käyn pinon uudestaan läpi ja löydän yhden asian, josta voin luopua. Käydessäni pinoa kolmannen kerran läpi löydän taas jotain poisheitettävää jne. Tällaista mahdotonta "pläräystä" tämä minun siivoamiseni on. Mutta kyllä se jotain tulosta tuottaa. Nyt kotona on 11 roskapussia, jotka lähtevät tänään ulkoroskikseen. Lisäksi on mm. kaksi pussillista jätepaperia, metallijätettä jne. Eli hitaasta luopumisprosessista huolimatta jotain valmistakin syntyy! Varastossa on jo paljon tilaa, vaikka siellä on edelleen hävitettävääkin. Tilan saaminen tuntuu hyvältä ☺️.

Mun pitäis järjestää oma vaatekaappi ja siivota oma huone, mutta kumpikaan homma ei vaan oikein kiinnosta.

Lisäksi eilen oli tallila huono fiilis, ku eka menin tunnilla yhel tallin inhokki hevosella ja tunnin jälkeen
tuli vähä huonoja uutisia..Nykyiset tuntihepat ei enää lokakuus jatka tunteja vaan tilalle tulee uusia..tulee kyl ikävä ainakin muutamaa tuntaria..

Nyt täs mietin ett kysyiskö sitä huomiselle tuntia ett jos pääsis menee jollain mukaval tuntarilla..Mut en tiiä ku myös voi olla niinkin ett saatan mennä taas inhokki hevosella..

Mietin myös ett viittiikö sitä mennä mätsäreihin tänää..vai kävisikö sitä vain pyöräilemässä..
Ku ei sitä koko päivää koneellakaan viittis olla..
Mut ku monesti vain tulee pyöräilessä tai lenkillä ahdistava fiilis ku näkee iloisia kaveriporukoita..nii sitten tulee vaan fiilis ett ei olis pitänyt lähteä ulos..

Lisäksi ku mietin mökkireissua voi tulee vähä myös fiilis ett mitähän siellä sit keksis tekemistä..
Mut jos sitä nyt aluks lähtee kaverin kans sinne ja jos on tylsää.nii ainahan sieltä pääsee pois esim. Bussilla..tai junalla.

Minulla on ikävä Rinaa ja Rinan analyysejä meidän muiden kirjoituksista 😭. Minulla on jo ikävä Laamatontakin ja teitä muita, jotka ette ole vähään aikaa kirjoitelleet 😭. Sain kuulla, että tukihenkilö jää lomalle 😭 ja samaan aikaan on minun hoitatahokin lomalla 😭. Tuntuu kuin olisi jäänyt siksi nalliksi kalliolle 🤕.

Delffi kirjoitti 6.7.2016 13:44
Mun pitäis järjestää oma vaatekaappi ja siivota oma huone, mutta kumpikaan homma ei vaan oikein kiinnosta.

Hei Delffi, kannustan sua kyllä siivouspuuhiin. Siinä saa oman mielenkin jotenkin liikkeelle, kun joutuu setvimään omia tavaroitaan, muistojaan yms. Kun usein valittelet, ettei ole tekemistä, niin siivoushan olisi mitä sopivinta puuhaa. Saatat löytää jotain kivaa, mitä et ole muistanutkaan omistavasi. Jos huoneessasi voi vaihtaa järjestystä tai tehdä jotain muuta vastaavaa piristystä, niin se voisi tuoda vaihtelua sinulle. Siivotessa aika kuluu yllättävän nopeasti - ainakin minulla!

Delffi kirjoitti 6.7.2016 13:44
Lisäksi eilen oli tallila huono fiilis, ku eka menin tunnilla yhel tallin inhokki hevosella ja tunnin jälkeen
tuli vähä huonoja uutisia..Nykyiset tuntihepat ei enää lokakuus jatka tunteja vaan tilalle tulee uusia..tulee kyl ikävä ainakin muutamaa tuntaria..

Voiko teidän tallilla esittää toiveita ratsusta? Meidän tallilla voi, mutta en usein esitä. Saan kyllä yleensä sen mitä haluan, koska muut toivovat muita (tykkään raisummista). Esitä rohkeasti toiveesi, jos niitä saa esittää. Varsinkin nyt, kun ero lemppareista on ilmeisesti tulossa, niin olisi varmaan vielä kiva päästä ratsastamaan niillä. Uusissa hevosissa on se hyvä puoli, että joutuu sitten pakosti kokeilemaan niitä uusia ja löytämään kokeilun kautta uudet lempparit.

Delffi kirjoitti 6.7.2016 13:44
Mut ku monesti vain tulee pyöräilessä tai lenkillä ahdistava fiilis ku näkee iloisia kaveriporukoita..nii sitten tulee vaan fiilis ett ei olis pitänyt lähteä ulos..

Voi harmi... Mitäköhän muuta sinä voisit siellä lenkillä tarkkailla kuin vain niitä muita ulkoilijoita. Toimiiko se aktiivisuusrannekkeesi jo? Tykkäätkö seurata luontojuttuja kuten kukkia, eläimiä ja vastaavia? Käytkö aina samaa lenkkiä vai vaihteletko lenkkiä? Onko siellä mahdollisuuksia mennä välillä jonnekin ennestään vieraille reiteille niin, että sinun pitäisikin keskittyä enemmän reittiin kuin muihin kulkijoihin? Oletko muuten koskaan laskenut, kuinka paljon yksin (koiris ei lasketa) liikkuvia ihmisiä tulee vastaan?

Minulla on muuten vähintään jonkin verran hullu projekti meneillään. Kuvaan nyt kesällä elämääni digikameralla. Tämä alkoi vitsikkäästä ajatuksesta, että kun psykiatrinen sairaanhoitajani jää kerran lomalle, niin valokuvaan hänelle elämääni lomansa ajalta. Siis kun siellä aina kysellään kuulumisia, niin ajattelin voivani viedä tabletin sinne ja näyttää pienen valokuvaesityksen kyseisestä ajasta. Minua meinaan välillä kyllästyttää kertoa niitä kuulumisia, enkä oikein aina meinaa muistaakaan mitä on tapahtunut. No, nyt olen jo kuvia jonkin verran ottanut. Olen esimerkiksi kuvannut noita parvekekukkiani, leipomisprojektia, neulomisprojektin etenemistä, ompeluprojektia, tuolinkunnostusprojektia, netin ääressä istumista ja äsken valokuvasin tuon roskiin menevän roskapussikasan 😀. Roskapusseissa on siis poisheitettävää rojua pääosin varastosta. Olisi pitänyt kuvata myös parveke ennen ja jälkeen siivouksen, kuten myös varasto ennen ja jälkeen siivouksen. Kaikkea ei hoksaa. Kun pääsen täältä kodistani liikkeelle, aion toki kuvata myös muita kohteita. En tiedä, teenkö loppujen lopuksi sitten mitään koostetta näistä hoitajalleni, mutta jo tähän mennessä tämä on ollut ihan piristävä hanke. Harvoin sitä tulee esim. roskapusseja kuvattua... Eniten tässä oikeastaan minua itseäni kiinnostaa, että millaisia kuvia minulla elokuussa on kasassa. Kuvaanko vain kotona eri nurkkia vai pääsenkö liikenteeseen? Siirtyvätkö rojut vain kotona paikasta toiseen vai tuleeko ihan oikeasti jotain tuloksiakin tästä siivoamisesta? Valmistuuko villasukka? Tuleeko leivottua lisää? Valmistuvatko verhot koko kesänä? Mitä tapahtuu kesän aikana sille kukkalaatikolle, johon kylvin kaksi pussillista siemeniä?

Hahhaa... Pakko jakaa. Luin muutamia blogikirjoituksia tästä KonMarista (mitä enemmän muuten luin, sitä vähemmän tarpeelliselta itse kirjan lukeminen alkoi tuntua...). Yhdessä kirjoituksessa oli upea ilmaisu, nimittäin "veltto sotkupossu". Kärjistävissä kirjoituksissa ihmisiä jaoitellaan paikkoja alituisesti järjesteleviin ja puunaaviin tehosiivoajiin sekä velttoihin sotkupossuihin. Ensin tuo possuttelu pisti hieman sydämeen, mutta sitten nauroin sille. Minulle tuli myös mieleen Pompulan ja Rinan kertomukset siitä, että ennen ylisiivottiin ja nyt on vähän niin ja näin. Paras tilanne olisi varmaan siellä kultaisella keskitiellä. Aion nimittää itseäni sotkupossuksi tästä lähtien, aina kun sille on aihetta.

Oishan tuossa siivoamisessa se etu, että olis tekemistä. Mutta en vain oikein pidä siivoamisesta ja olen siivoamisen suhteen myös aika laiska..

Kyllähän tallilla voi esittää toiveita, mutta aina ne ei välttämättä toteudu, joten harvemmin itse esitän toiveita ratsusta.

Juu, rannekke toimii taas. Ei ollu rannekkeessa vikaa, vaan Polar Flow:ssa oli ongelmia.

Noo, aika usein on nyt tullu kyl käytyä samoja reittejä kävellen ja pyöräilen.
Mut tykkään kyllä kuvaamisesta, joten voishan sitä joku kerta jos on hyvä kuvauskeli, niin ottaa kameran mukaan pyörälenkille ja käydä joku muu, mutta tuttu reitti menemässä. Vaikka monesti kyl käy niin, että jos on kamera mukana, niin sit ei näe mitään kiinostavaa, ja kun kamera ei oo mukana, niin sit taas näkee.
Mut tosiaa vieraat reitit on yksin vähän niin ja näin, että jos lähtee jossain ei tutulla alueella esim. metsään, niin saattaa eksyä.

Eipä ole tullut laskettua, että kuinka monta yksinäistä ihmistä tulee vastaan. Mutta tuntuu, että niitä tulee vähemmän, kuin kaveriporukoita.

Mutta rehellisesti sanoen, kyllä tuo pyöräily ja lenkkeily on välillä vähän yksinäistä, vaikka kävellessä onkin koirat, niin ei se oo sama, kuin kaveri.

Nii, ja tuo on muuten ikävää, kun moni tai no, itselleen tärkeät henkilöt jää lomalle.

Yks itselleni melko tärkeäksi tullut henkilö (jonka kans viimeks vähän puhuin mm. SoKu-hankkeesta), niin on lomalla vielä muistaakseni 7 päivää eli palaa töihin ensviikolla vasta loppuviikosta. Itselläni on ko. henkilöä ikävä ja olisi mukava ehtiä nähdä hänet ja jutella hänen kanssaan, ennen mökkireissua. Mutta en usko, että näen..joten pitää varautua että ehkä mahdollinen tapaaminen tän ko. henkilön kans menee tän kuun loppupuolelle tai elokuun alkupuolelle.
Koska ainakin viime viestistä sain semmoisen kuvan, että vielä mahdollisesti nähtäis tän ko. henkilön kanssa (mitään seuraavaa tapaamista ei kuitenkaan sovittu viime kerralla)..

Noo, jospa sitä saisi kerättyä sitten lisää rohkeutta, jos en ennen mökkireissua ehdi näkeen tätä ko. henkilöä, kun jostain syystä vieläkin vähän jännitän tapaamisia hänen kanssaan.
Vaikka yleensä nämä tapaamiset on olleet melko rentoja ja niistä on jäänyt hyvä fiilis, mitä nyt viimeisin tapaaminen meni omasta mielestäni vähän niin ja näin.

Mutta joo..minkälaista keliä sielläpäin missä te asutte, niin on ollut?
Täällä eilen ukkosti, jopa ratsastustunnin aikanakin ukkosti. Onneksi talli on ns. maneesitalli eli tunti pietettiin ukkosesta huolimatta ja eipä hevoset siitä pahemmin välittäneet.

Tänään on paistanut aurinko, mutta nyt iltapäivästä joskus tuossa neljän aikoihin alkoi sataan vettä ja välillä vähän jyriseekin.

Itse pienempänä pelkäsin ukkosta, enään en niin paljoa pelkää, mutta en kyllä pidäkkään siitä. Vaikka kyllähän ilma yleensä raikastuu ja viilentyy ukkosen jälkeen.
Mutta ainakin nyt selvis se, että mätsäreihin en lähde, kun huono keli ja kun kumpikaan koira ei tykkää olla sateella ulkona (perus whippettejä).

Hei, kävin juuri suihkussa, ja nyt odotan treffi-seuralaistani, jonka pitäisi kohta saapua.
En ymmärrä vastakkaisen sukupuolen haluja, mutta yritän kestää kyydissä. Saapa nähdä mitä tästäkin tulee. Kuinka kukaan haluaa, niin paljon ja sillä tavalla.
Huomenna meidän rapussa tehdään rappu siivous(pesu+vahaus) eikä toivota että silloin(8.30-16.00) juoksennellaan rapussa, pääseeköhän silloin tupakalle, tupakkapaikalle.😍☺️❤️☺️

Mulla on leipominen kesken. Taikina on jääkaapissa kovettumassa ja se pitää leipoa joko vielä tänä iltana tai sitten aamulla. Kävin kaupassa ja huomenna täytyy käydä lisää asioilla ja kaupassa. Siivouksiakin olen edistänyt tänään. Ihan topakka päivä on siis ollut, vaikka olen teillekin ehtinyt kirjoitella. Mulle on tulossa vieraita ja vieläpä sellaisia, joihin panostan vähän erityisesti. Olen usein leiponut heille tiettyjä pikkuleipiä, joita nytkin siis teen. Pikkuleivät on kyllä käteviä, kun niitä on aika hauska tehdä ja niitä voi säilyttää huoneenlämmössä. Mutta siis vieraiden tulo on se pakottava syy, joka minut on näin aktivoinut 😉.

Valokuvaprojektikin on tänään edistynyt yllättävän monella kuvalla. Se on jännää, miten monenlaista asiaa sitä tulee tehtyä tavallisena päivänä. Minä nyt toki kuvailen kuin mikäkin pöhkö. Tänään otin mm. kaupassa kuvan ostoskärrystäni. Kotona puolestaan kuvasin Kela-lärpäkkeiden täyttöruljanssia. Eli siis tosiaan yritän nappailla kuvia vähän kaikesta. En ole tosiaankaan vielä päättänyt, teenkö noista kuvasarjaa hoitajalle, joten otan monista kohteista useamman kuvan esim. vähän paljastavamman ja tiukemmin rajatun. Jotenkin piristää tuo kuvaprojekti 🙂. Ulkoillessakin alkaisit ehkä havainnoimaan hyviä kuvauskohteita, etkä niin paljon kiinnittäisi huomioita muihin ihmisiin.

Delffi: Tuli tuossa leipoessa mieleen, että mitä jos tekisit kotihommia. Kun sinulla tuntuu olevan tekemisen puutetta, niin jospa joskus esimerkiksi leipoisit, laittaisit ruokaa, siivoaisit tms. Mitenköhän vanhempasi suhtautuisivat tällaiseen? Kirjoitit joskus, että olet päässyt helpolla ja olet toisaalta miettinyt, miten selviäisit yksin kotona. Kotitöiden tekeminen voisi vahvistaa sinun pärjäämisen tunteita ja voisit oppiakin kaikenlaista uutta. Minun mielestä esimerkiksi leipominen on aika hauskaa. Sitten tuli myös mieleen, että valokuvaus voisi ehkä sopia harrastuksena tai vaikka vain jonkinlaisena puuhasteluna sinullekin.

Vertaistukea kiitos! Pitäisi varmaan lakata ajattelemasta, niin ei olisi ongelmia.

Olin tässä yhdessä näytöksessä. Esiintyjä tiesi, että olen tulossa näytökseen. Näytöksen jälkeen en nähnyt häntä missään, etsiskelin. Löysin lopulta ja hän yhden lauseen lisäksi, totesi että anteeksi hänellä on vähän kiire ja poistui paikalta. Jäin kun nalli kalliolle. Vähän tyrmistyneenä lähdin pois. Esiintyjä siis lapsi, mutta jo teini ikäinen.

Ei pitäisi kai ajatella ollenkaan. Ihmettelen vaan hänen totaalista katoamista, vaikka olisi voinut toisinkin toimia. Ajattelenko liikaa? Lähdin pois, yksin ja pahoilla mielin. Onko tämä masentuneen mielialaa, vai onko pettymykseni aiheellinen?

Mieli on maassa ☹️ Tiskatessa yritin miettiä asiaa joka kantilta. Ei paljoa auttanut.

Muutenkin mennään pohjamudissa, yhtä hetkellistä huippua lukuunottamatta. Teidän viimeisiä juttuja on ollut kiva lueskella. Muuten tekisi mieli vetää peitto korviin ja unohtaa maailma.

Pompula,

Voihan se olla että esiintyjällä oli oikea kiire. Tai sitten muuten vaan hassu käytös, omista syistä.

Joskus joku aika pieni juttu saa mut tolaltaan ja pahoitan mieleni ihmisten kanssa. Ihminen on niin monisäikeinen että ei aina tiedä mikä mistäkin johtuu.

Toisaalta ihmiset käyttäytyy omista syistään monesti erikoisesti ja huonosti.

Kyllä se siitä!🙂

Asiasta toiseen. Kun työt loppui ja kerroin joillekin ihmisille siitä niin ainut taho ketä kehtas vihjata että olen tehnyt työni huonosti oli psykan puoli, julkinen sellainen. Olin juuri saanut tiedon asiasta.

No tämä ei ole uutta. On vuosien kokemus heistä ja tätä se on enemmän tai vähemmän ollut.
Onneksi asioin nyt muualla. Missään muualla ei ole ollut tuollaista epäkunnioittavaa käytöstä.

Onko joku kokenut samaa?

Kiitos Mailis! Näin ne muutama sana auttoi tätä epävakauden huminaa taas 🙂

Kyllä olen kokenut epäkunnioittavaa käytöstä psykiatrian poliklinikalla, mutta en ole koskaan katsonut sitä läpi sormien. Se on sellainen paikka mihin sellainen kohtelu ei sovi. Eli jokainen kerta (näitä on ollut siis muutama) olen ottanut asian selvitettäväksi.

Delffi, täällä on sateista ja tylsän synkkää.
Lukossa, täällä etsitään leipomuspeukalon puraisua. Tarvikkeet on hommattu.