Tänään oli vähän kurja aamu. Mutta jossain vaiheessa koin pientä hyvää oloa siitä, ettei minun tarvitse kiirehtiä aamulla töihin. Koetteko te muut tällaista fiilistä koskaan? Minulla tosin sekin kääntyy helposti huonoksi fiilikseksi. Logiikka menee näin: Minun ei tarvitse mennä töihin -> voin tehdä jotain kivaa -> en saa tehtyä mitään kivaa -> olen paskiaisluuseri.

Itse kasvatetut samettikukat ovat yllättäneet. Ne tuuhentuvatkin edelleen myös alaosastaan! Niihin on siis tullut paljon uusia lehtiä ja lähes kaikissa on nuput, joissain parikin. Ovat ne edelleen tosi karun näköisiä ostokukkiin verrattuna, mutta ne näköjään muuttuvat vielä positiiviseen suuntaan. Ihan kiva niitä on seurata.

Rina: Tiedän mitä se epätodellinen olo on. Ei käy kateeksi, jos sinulla esiintyy sitä aina pakkotilanteissa. Minulla auttaa hyvä valmistautuminen ja itsen "psyykkaaminen". Olen kyllä käyttänyt myös rauhoittavia lääkkeitä esiintymistilanteiden tukena. Jotenkin arvasin, että sinun taustalta löytyy noita suuria odotuksia. Mielestäni se sopii hyvin siihen keskeyttämis- ja alisuoriutumistaipumukseen. Tuo oli hauska tuo sinun selfhelp-kirja 😀. Olin juuri ajatellut, että kertoisipa Rina taas jostain lukemastaan kirjasta, kun tämä uusin tuli esiin. Ihan terveellistä näkökulmaa tämäkin. Olen joskus miettinyt, että psykologia on pilannut elämäni. Ehkä olisi vaan pitänyt yrittää porskuttaa niillä vähillä, mitä oli saanut.

Delffi: En tiedä missä asut, mutta kyllä sitä omilleen muuttamista kannattaa harkita avoimesti. Siis myös sillä tavalla, että pitää paikkakunnan vaihtoa yhtenä vaihtoehtona. Minkälaisia opiskelu- ja työsuunnitelmia sinulla on? Niiden perusteellahan monesti moni asia ratkeaa. Jos oikein muistan, niin olit työkokeilussa siellä eläinkaupassa.

Delffi kirjoitti 27.6.2016 14:28

Pompula// En halua muuttaa kotikaupungista pois, koska koko ikäni olen asunut täällä ja lisäksi täällä on kohtuulliset matkat kauppoihin ja koirapuistoon.

Tuttu helvetti on turvallisempi, kuin tuntematon taivas. No vertaus ontuu tässä tapauksessa, myönnetään. Mietin vaan, että mikä selitys se on, että on asunut koko iän? Mitä sitten? Vastauksesi oli kovin pikainen, etkä jäänyt miettimään kovin kauaksi aikaa, tai ainakaan palastellut sitä meille. Mitä jäisit kotikaupungissa kaipaamaan?

On muitakin paikkoja, joissa on koirapuistot ja kaupat 😋 En ole sua sieltä pois muuttamassa, mua vaan ärsytti vastaus 😎 😳

Delffi kirjoitti 27.6.2016 23:7

Nooh..moikkasin tätä ko. henkilö, kun kävelin ihan viererstä ohi, mutta ilmeisesti hän ei kuulu eikä nähnyt mua, koska oli selkä minuun päin ja napit korvilla.
Vähän pisti harmittaan, koska olis ollu mukavaa, että olis edes moikannut..mut noup.

No mut hän ei huomannut sua. Onko kissat mukana koirien jahtauksessa, vai ahdistaako se niitä? Eikö ne sähise koirille?

Ääh... En tiedä. Kaipaisin jotain keinoja keikuttaa tätä masentunutta arkivenettä. Ja niiden keinoja tarvitsisi olla toteutettavissa. Nukuin yhtenä yönä parvekkeella makuupussissa. Se oli jo jotain. Ja tuo juhannusviikonlopun ompelu-urakka oli ihan hyvä juttu, koska se onnistui. Ehkä minun pitäisi leipoa jotain jollain uudella reseptillä. Vaikka juustokakku. Onko teillä muilla ideoita, siis sellaisia toteutettavan kokoisia juttuja?

Rina kirjoitti 27.6.2016 19:12

Jos kirpat ovat käyneet salaattisi kimppuun, Pompula? Uusintakylvön kun tekee kesäkuun puolivälin jälkeen, niin pitäisi tulla vähempiä vaurioita. Voithan kokeilla laittaa uuttakin multaa uudelle kylvökselle😎, eihän se mistään ole kotoisin, jos oma kasvatettu salaatti alittaa hinnassa kaupasta saatavan.

Olen lukenut Svend Brinkmannin kirjaa "Pysy lujana -Elämä ilman self-helpiä", jossa ohjeistetaan lopettamaan itsetarkkailu, "itsensä etsiminen ja terapointi" sekä liiallinen optimismi ja keskittymään sen sijaan vaikka hyvän tekemiseen toisille ihmisille, hyvän romaanin lukemiseen ja menneisyydestä oppimiseen, sekä myös marisemiseen stoalaista tyyneyttä unohtamatta.
"Pitää siis sanoa ei loputtomalle uudistumiselle" eli kyseessä on kaikkien itsehoito-oppaiden vastaopas. 😋 Taidan nyt jättää oppaat vähäksi aikaa...

Voisiko olla myös niin, että ehdottomista uskomuksista irti pääseminen loihtii vapautuneen ilon huulille😋 tai siis kermajäätelön mansikoilla ja kermalisukkeella🌻🙂🌻.

Ei tosiaan ei 🙂👍 😝 Alan vielä myymään tota reikäsalaattia tuossa pihalla, eksoottisena lajina, joka ei jätä ketään nälkäiseksi 😋

Oppaat on hyvä jättää, aika ajoin. Itsehoito oppaan vastaopas kyllä kieltämättä kuulostaa mielenkiintoiselta.

Ainakin Lidlissä on taas pian Frozen Yougurtia! Tosin eri makuisina, mutta lusikan kanssa! Onhan sekin jotain. Oletteko muuten lukeneet Lidlin uusimman mainoksen? Ihana miten pitkän kuivan jäätelökauden jälkeen tulee runsain mitoin varaa mistä valita!

Mietin, että olisi mukavaa nähdä vanhoja kavereita ja lähteä heidän kanssaan johonkin, johon aiemmin vastasin ei. Mutta taisin polttaa nekin sillat takanani. Vai kuka sen teki, eipä hekään ole ottaneet yhteyttä 🙂👍

Mun on pakko mennä ostamaan jäätelöä tänään, muuten polla sekoo lopullisesti! Ja lenkille, ei.

Sain käytyä suihkussa, jeeeee! Monen päivän jälkeen. Pahalla tuulella ei mistään syystä. Olen miettinyt äitiä, sen hyviä puolia. Valitettavasti aika kultaa muistot. Petollinen kala. Se nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Parempi pohdiskella mitä pahaa se on saanut aikaan. Pysyy elämä helpompana, itselle.

Ihan paska fiilis 😞 Sain jopa käytyä siellä suihkussa tänään ja puettua päälle, muuten olen tosi pohjalla. Jospa syöminen auttais edes vähän ☹️ Se tunne kun iskee, että olet ihan ihan yksin koko maailmassa. Hyvin menee siis, mutta menköön 🙂👍 Eipä olekaan aikoihin iskenyt tällä tunteella.

Mietin tässä mahan kurniessa, että se tunne juontaa varmaan lapsuuteen. Kun on jo todella pienestä pitäen pitänyt selvitä yksin ja kantaa vielä muidenkin murheet mukanaan. Äidin ja koko perheen.

Jos ei muuten Lukossa, niin sen pollan saa sekaisin ainakin siivoamalla - ruma sana -. Se varmasti pistää ajattelemaan, liikaa. Toinen hyvä mitä voi koittaa on liikunta 😀 😀 😀

Tällä hetkellä en näe syytä muuttaa pois kotoa (vaikka välillä mieli niin tekeekin)
Ensinnäkin ennenkuin muuttaisin pois kotoa, niin olisi hyvä testata esim. viikon. että pärjäisinkö edes jos asuisin yksin.
(Kyllä, olen päässyt liian helpolla kotona)

Nooh, kyllähän mä asuntolassa asuin opiskeluaikana ja meni ihan hyvin, mutta siellä olikin kämppiksiä. Mutta sen kyllä muistan kun talliviikolla piti jäädä viikonlopuksi kouluun, ja jäin kerran yksin tähän soluasuntolaan, jossa silloin asustelin. Niin, kyllähän se pelotti olla yksin siellä.

Lisäksi täällä kotikaupungissa on ainakin toistaiseksi ehkä yks Suomen parhaimmista koirapuistosta merenrannalla, miinusta on kyllä se että puisto ei ole aijattu vaan se on veden ympäröimä.
Mutta harmi vain, että tuo puisto on kaavoitettu, eli saas nähä kauanko puisto on vielä puistossa (toivon todella paljon, ettei näitä puistoon suuniteltavia asuntoja saada myytyä, koska koirapuisto on jättömaata)

Pakko vielä lisätä, että olen paljon miettinyt tuota, että en halua muuttaa kotikaupungista pois. Tai ehkä on yks kaupunki minne ehkä voisin muuttaa..
Mutta en kuitenkaan aio lähiakoina muuttaa minnekkään..
Rahatilanne huono ja lisäksi kuten ylempänä sanoin, niin ensinnäkin pitäis kokeilla, että pärjäisinkö edes jos asuisin yksin..

Nii, ja tällä hetkellä ei ole oikein mitään suunitelmia työ- ja opiskelu kuvioiden suhteen..kaikki semmonen mikä kiinnostais, niin olis jossain Helsingissä tai Tampereella, ja ehei, en lähde minnekkään etelään muuttamaan. Olen tottunut asuun pienellä paikkakunnalla, joten isolle paikakunnalle en kyl lähde.

Sitten tuosta koirien kissojen jahtaamisesta, niin uroskissa kyllä sähisee takaisin, mutta narttukissa ei tee muutakuin ehkä nätisti läppäsee ja kynnet ei ole edes esillä.

Olen kännissä kuin käki. Huomenna ois terveyskeskus, jossa selviää onko minulla SYÖPÄ.
Ylihuomenna alkaa terapia uudessa paikassa. Tänään saan olla vain niinkuin haluan, ja jotenkin haluan olla viihteellä.

🤨

Pompula kirjoitti 28.6.2016 12:30

Delffi kirjoitti 27.6.2016 14:28

Pompula// En halua muuttaa kotikaupungista pois, koska koko ikäni olen asunut täällä ja lisäksi täällä on kohtuulliset matkat kauppoihin ja koirapuistoon.

Tuttu helvetti on turvallisempi, kuin tuntematon taivas. No vertaus ontuu tässä tapauksessa, myönnetään. Mietin vaan, että mikä selitys se on, että on asunut koko iän? Mitä sitten? Vastauksesi oli kovin pikainen, etkä jäänyt miettimään kovin kauaksi aikaa, tai ainakaan palastellut sitä meille. Mitä jäisit kotikaupungissa kaipaamaan?

On muitakin paikkoja, joissa on koirapuistot ja kaupat 😋 En ole sua sieltä pois muuttamassa, mua vaan ärsytti vastaus 😎 😳

Mä olen miettinyt tätä välillä itsekin kun olen pohtinut mihin muuttaisin seuraavaksi. Muutin 1,5 vuotta sitten kaupungista pienelle paikkakunnalle (kuitenkin alle puolen tunnin matkan päähän vanhasta kodista), alkuun mietin että "enhän mä tonne voi muuttaa, miks mä haluun tonne maalle muuttaa?", mutta sitten mietin, että miksi mun muka pitäisi jäädä tänne kaupunkiin, eihän täällä ole mulle yhtään mitään?

Sama nyt, kun olen vakavasti harkinnut että seuraavaksi muutan vielä enemmän korpeen omakotitaloon, ja budjettiin sopivia taloja löytyi vähän pohjoisempaa. Taas mietin että "voinko mä täältä lähteä mihinkään?", mutta taas tajusin että mitä täällä on sellaista miksi mun pitäisi jäädä? Tällä hetkellä vain yksi kaveri. Ei mitään muuta.

Aina olen ajatellut että en varmasti muuta mihinkään kehäkolmosesta sata kilometriä kauemmas, mutta kyllä vaan kutina muualle suomeen on kova, ja aivan samakin mihin muuttaa kunhan löytää töitä sitten jostain läheltä. Voisin siis ensin etsiä töitä jostain, ihan mistä tahansa ja muuttaa sitten sen mukaan 🙂

En tarkoita minäkään, että Delffin nyt PITÄISI muuttaa pois kotikaupungistaan, mutta ehdottomasti kannattaa ainakin unohtaa se pelko muuttamisesta toiselle paikkakunnalle esim. Minulle se on ollut viimeksikin uuden paremman elämän alku 🙂

Delffi kirjoitti 28.6.2016 16:3

Nii, ja tällä hetkellä ei ole oikein mitään suunitelmia työ- ja opiskelu kuvioiden suhteen..kaikki semmonen mikä kiinnostais, niin olis jossain Helsingissä tai Tampereella, ja ehei, en lähde minnekkään etelään muuttamaan. Olen tottunut asuun pienellä paikkakunnalla, joten isolle paikakunnalle en kyl lähde.

Tottakai sä pärjäät, ihan niin kuin kuka tahansa! Etkö muka ole edes viikkoa ollut yksin kotona? Ei tuollaisia kokeilu mahdollisuuksia oikein muute ole.

Älä rajaa sun elämääs sillä, että oot tottunut johonkin. Varsinkaan kun olet vielä nuori! 😋 Mitä sä muistelet vanhana, jos et toteuta unelmias tänään?

Mulla on parempi olo. Jäätelö auttoi 😋 Harmi, kun unohdin suklaan. Kahvimaitoakin on taas 🙂

jaana6 kirjoitti 28.6.2016 16:28

Olen kännissä kuin käki. Huomenna ois terveyskeskus, jossa selviää onko minulla SYÖPÄ.
Ylihuomenna alkaa terapia uudessa paikassa. Tänään saan olla vain niinkuin haluan, ja jotenkin haluan olla viihteellä.

🤨

Olisinpa minäkin, kännissä kuin käki. Syöpäpelko helpottaa, kun tietää onko sitä, vai ei. Kerrotko sitten?

Mä keksin sulle Lukossa homman 😉 Majoitat ton Delffin oman onnensa ojaan sun luokse ja lähdet johonkin reissuun ite viikoksi. Katotaan onko Delffi viikon päästä hukannut avaimensa, unohtanut jääkaapinoven auki, saanut nukuttua, vai kirjoittaako se peloissaan tänne kaiken yötä ja pääseekö Lukossa vielä palaamaan kotipesään. Eiks tää olis hyvä diili? Mua saa heittää kakulla sitten kokeilun päätyttyä 🙂🎂

Peloista (vaikkapa muuttamisen suhteen- Delffi ja Spellcaster) tulee mieleen viime viikolla elokuvateatterissa näkemäni elokuva "Liisasta peilimaailmassa, jossa Alice toteaa, että : "Tee kuusi mahdotonta asiaa ennen aamiaista". Myönnän, että se vaikutti minuun enemmän kuin Johnny Deppin naama Hatuntekijänä. Mulle toki riittää yksi mahdoton asia vuodessa tai kymmenessä, mutta ajatuksessa on pointtinsa: rohkeus kasvaa vain kohdatessa asioita, joita pitää vaikeina tai liki mahdottomina. Elämä voi toki huonontuakin joidenkin päätösten seurauksena, se riski on otettava, mutta rohkeus tuo itsevarmuutta selviytymiseen.
Ihaa, Delffi: olin eilen hevosen selässä vaellusretkellä. Kävipä jäseniin tottumattomalta. Selkä ei antanut yöllä nukkua. Selkävaivaiselle maastoratsastus on liki mahdoton tehtävä, joten mun kiintiöni "mahdottomista asioista" on taas vähäksi aikaa täynnä 😋.
Pompula, sulla mielialat taas vaihtelevat 🙂. Tykkään lukea sun juttujasi, niissä maistuu elämä. Saan jotenkin tunnelmistasi kiinni tavalla, joka helpottaa omaa sekamelskaani. Se toimii kuin itseoppaiden vastaopas: on hyvä ilmaista tunteitaan kaikissa sateenkaaren väreissä. Luulen, että itsenikin olisi parempi olla, ellen olisi liikaa järkeillyt ja latistanut tunteitani. En nyt tarkoita, että toivoisin sulle huonoja fiiliksiä, mutta nekin ovat aidompia kuin ainainen lokerointi ja analysointi. Höh😋, alan kuullostamaan itseni vastaoppaalta😝.
Hienoa Lukossa, samettikukkasi onnistuvat sittenkin🙂🌻. Olenko ainoa, joka tykkää samettikukista? On muuten hupaisaa, miten mielivärit muuttuvat ajan saatossa: yhdessä vaiheessa halusin vain violetteja ja sinisiä kukkia, nyt taas tykkään oranssisävyisistä ja vaaleanpunaisista (jotka tietysti riitelevät keskenään). Pari päivää sitten kaivoin muuten akryylivärit kaapista ja maalaa tuhrasin paperille. Roskiinhan se tietty meni😎.
Mites sun luontoretki- pyöräilysuunnitelmat? Odottelen tilitystä retkestä kansallispuistoon 🙂. Sujuu se sultakin, jos kerran mäkin pääsin hevosen selkään (olisittepa nähnyt, kun ähelsin ja kapusin..ei ollut mikään tyylipuhdas ratsaille nousu 😉.
Jaana6, huh. Ei kai ne tk:ssa mitään syöpädiagnoosia voi antaa vai oletko käynyt erikoislääkärillä? Toivottavasti saat puhtaat paperit. Voimia sulle!

Uusi päivä taas, ja vieläpä aurinkoinen sellainen, tuhlattavaksi masentuneena sohvannurkassa istumiseen. Jo tämä ajatuskin masentaa!

Nukuin taas parvekkeella makuupussissa, paitsi että viiden aikaan kömmin sänkyyni. Ilmeisesti valoisuus häiritsi liikaa. Haluaisin herätä aamulla parvekkeelta uuden päivän aloittaneen kaupungin ääniin, mutta ei se ehkä onnistu, kun aurinko on niin paljon vahvempi. Vähän hullu harrastus tuo parvekkeella nukkuminen, mutta onpahan ainakin vaihtelua.

Delffi: Minä olen asunut kotipaikkakunnalta muuton jälkeen neljässä eri paikassa - isompia paikkoja kaikki. Muuttoauto on kolmesti ajanut kolminumeroisen kilometrimäärän. Hyvin olen sopeutunut mielestäni kaikkiin paikkoihin. Itsestähän se sopeutuminen on paljon kiinni, paitsi yksi näistä asuinpaikoistani oli kyllä kulttuuriltaan sellainen, että koin itseni vähän turhan erilaiseksi. Ainakin Helsingistä löytyy sellainen koirapuisto, joka on saaressa ja koirat voivat halutessaan uida. Itse asiassa tiedän kaksikin tällaista koirapuistoa Helsingistä. Varmaan muualtakin löytyy vastaavia.

Kaksi uutta samettikukan nuppua on avautumassa. Siis niistä itse kasvatetuista taimista. Tällä hetkellä ostosamettikukat sen sijaan näyttävät kärsiviltä. Saa nähdä sopeutuvatko ne uuteen kasvupaikkaansa. Nuppuja olisi paljon, mutta yksikään ei näytä edes merkkiä avautumisesta. Ne Pompulan reikäsalaatit kuulostavat jotenkin sympaattisilta 🙂. Rinan puutarhassa varmaan rehottaa vähän joka paikassa. Jännä, miten sitä kuvittelee paikkoja. Liizan puutarhaa ajattelen lähinnä koirien valtakuntana johon tosin mies rakentaa huvimajan, vai miten se menikään.

Kun on kesä, niin voi varmaan syödä aamupalan jälkiruoaksi jäätelöä 😋...

Jospa sitä yrittäisi tänään leipoa juustokakun. Täytyy sitten varmaan pakastaa se annospaloina, koska itse varmaan joudun syömään koko kakun tässä kesän aikana. Joitakin vieraitakin olisi kyllä varmaan tulossa lähiaikoina, joten heitä varten voisi varmaan myös leipoa jotain. Leipomisessa on se huono puoli, että itse saattaa tosiaan joutua syömään aika paljon.

Huh Huh, mikä päivä! Huomaan puhuvani ihmisille eri tavoin riippuen kohteesta. Vanha vitsaus is back! Joo, täällä on iloisesti kaahattu ympäri epävakaan karusellia. Tervetuloa mukaan! 😋 Tänään rupesi taas sirittämään päässä, kun en ollut syönyt. Veti taas jaksamisen äärirajoilla, lal lal laa äärirajoilla 😋

Mä voisin mitata noi mun samettiruusut: 5 cm, 10 cm ja max 15 cm. Ei kukan kukkaa näkyvissä! Sun täytyy Lukossa ruveta samettikukka puutarhuri-myyjäksi ☺️

Mulla on kyllä sellaset mood swingit päällä, että saa kohta piipaa auto kurvata lähelle. Eikä, leikillä. Oon kyllä väsyny. Koko ajan. No niin, eli Lukossa on selvästi luvannut tarjota mulle kakkua, joten Delffi sun kokeilu viikonloppu on selvästi ratkennu 😟 😀

Jääkö sulla kakkua Lukossa pakastamiseen asti? Mulla ei kyllä jäisi, ei sitten yhtään! Tosin en juuri leivo kakkuja, mutta kun jätskikin menee paketteina, niin eiköhän kakkukin. Tänään tuli hirmuinen heikotuskohtaus kaupassa. Kotona olen syönyt sitten, paljon. Tänään piti tavallaan palata vanhoihin asioihin. Ne piuhat ei oikein meinanneet yhdistyä päässä millään. Alkoi ärsyttämään. Sitten kuitenkin pinnistäen ne alkoi taas toimia. Aivot on ihme juttu.

Mä oon kyllä monena päivänä taas tehnyt vaikka kuinka, vaikka pidänkin yökkäri päiviä. En juuri suo jostain kumman syystä itseni relata. Kyllä se sitten tulee pyytämättä. Romahdus. Jos on tullakseen.