Mailis kirjoitti 26.6.2016 12:29
Terapeutti
sano kerran että usein lapsi vie vanhempansa avun piiriin. Mutta ei sekään auta näköjään mitään. Se on perheelle kätevää kun yks on hullu. Niin muut voi pitää itteään normaalina. Surullista.

Mä olen ollut pari kertaa tuossa tilanteessa. Siis jos ymmärsin sinua oikein. Niin se on kätevää, mutta niin se vaan on. Vain itseään voi muuttaa, ei toisia. On kipeää huomata jäävänsä yksin.

Meidän suvussa on useammassa sukupolvessa käynyt niin, että perheet ovat "hajonneet" kuin haulit mettään. Perheet ovat ilmeisesti olleet niin kipeitä, että yhdessäolo on ollut vaikeaa. Toki perheitä on hajoittanut myös töiden perässä muuttaminen jne. Mutta siis sisarukset ovat lentäneet ihan ympäriinsä ympäri Suomea. Seuraavassa sukupolvessa on lennetty jo ulkomaillekin. Mun mielestä on nähtävissä, että nämä tyypit ovat yrittäneet etsiä vastausta/turvaa/totuutta/minuutta/elämäntarkoitusta/tms. eri paikoista ja asioista. Jollekin se on ollut työ, toiselle alkoholi, kolmannelle uskonto jne. Mäkin olen seurannut tilanteita, joissa serkut ovat toisilleen niin vieraita, etteivät tunnistaisi jos kadulla osuisivat vastakkain. Ja sisarukset eivät ole missään väleissä keskenään, mutta molemmat syyttävät lapsuudenkotia vaikeuksistaan.

JEE! Saavutin tämän päivän tavoitteeni eli sain ompeluhommani valmiiksi. Nyt pitää varmasti sitten olla tyytyväinen itseensä. Sen kun osais 🙄...

Pompula// Sanoppa muuta, välillä tekis mieli muuttaa kotoa pois..mutta rahatilanne ei salli ja eikä täällä kotikaupungissa edes ole semmosia asuntoja, mihin kahen koiran kanssa edes vois muuttaa (monessa vuokra-asunnossa on että "Ei lemmikkejä") ja vanhemman koiran kans ei voisi edes muuttaa kerrostaloon, kun se haukkuu herkästi (whippet, joka luulee olevansa vahtikoira).

TiinaL// En jaksanutkaan lähteä käymään Oulussa. Liian kuuma olis ollu istua autossa, joten jäin koirien kans kotia ja vanhemmat kävi Oulussa.

Mailis// Oma juhannus oli aika masentava/tylsä. Pääasiassa kotona koneella istumista ja lenkkeilyä koirien kanssa.
Kavereita olisin kaivannut, mutta eipä niitä täällä kotikaupungissani pahemmin mulla ole.

--

Mutta joo.. kuten tuolla aiemmin (sivulla 215) kirjoitin, niin tällä hetkellä on yhtä henkilö ikävä ja se vähän ahdistaa. Saas nähä miten sitä jaksaa heinäkuuhun asti, toivon mukaan näkisin tämän ko. henkilön sitten heinäkuussa ennenkuin lähden vanhempien ja mahdollisesti yhen kaverin kans mökille viikoksi.

Delffi: Minun on pitänyt pitkään kommentoida sinun perhetilannettasi. Ei kyllä kuulosta kivalta, jos perheessä on alkoholin käyttöä ja riitelyä ☹️. Ikuisestihan sinä et varmaan kotona asu tuosta tilanteesta kärsimässä, mutta nyt se on tietenkin raskasta. Ja mitä tulee suruun niitä kaveriporukoita katsellessa, niin minä katselen jopa ikkunoista miten ihmiset kävelevät kadulla: yksin, kaksin, kolmin... Ja koen yksinäisyyttä sekä huonoutta 😞. Onneksi en ihan koko aikaa kävelijöitä tuijottele tai heidän seuraansa mieti.

Minulle parvekekukkien seuraaminen ja hoito on tehnyt tosi hyvää. Yllättävän paljon niissä tapahtuu asioita nopealla aikataululla. Kannatti muuten kylvää se kaksi pussillista yhteen ruukkuun 😀😎. Sen ruukun seuraaminen on mielenkiintoisinta ja en vielä tiedä, mitä niiden kaikkien taimien kanssa teen, mutta on hauskaa, kun on yksi survival-purkki. Vaikka odotankin samettikukkien osalta kukkien puhkeamista, minulla ei ole sen suurempia tavoitteita tuon survivalpurkin suhteen. Kylvin siihen jotain kesäkukkaseosta enkä edes tiedä, mitä siitä pitäisi nousta. Muistaakseni kukkien korkeuskin vaihteli välillä 30-70cm. Sen on niin vihreänä, että se muistuttaa nurmikkoa ja sehän on vaan parvekkeella kiva asia. Minulla on myös hulvaton Marketta, joka on levähtänyt kukkapilveksi kasvamaan. On vaan hyvä, ettei se kasva jämptissä muodossa vaan tuolla lailla villiintyneesti. Ostin sen ale-purkkina ja se oli jo silloin kovin toispuoleinen. Hyvä vaan 🙂👍.

Paistoin itselleni laiskan kokin iltaruokaa samalla kuin olin muissa puuhissa. Ei ihan palanut, mutta aika paljon tuli käryä sisään. Sisälämpötila on myös aika korkealla.

Jotenkin p**ka fiilis, vaikken edes ole itkenyt tänään paljon ja sain tuon ompelujutunkin tehtyä. Olen kirjoittanut tukihenkilölle melkoisesti tekstiä juhannuksen aikana. Toivottavasti ei saa sydäriä, kun näkee ne 😀😎.

Lukossa// Kyllähän tuo juominen ja riitely, joka johtuu juomisesta, niin on raskasta.
Mutta saa nähä löydänkö sitä koskaa itelle omaa kämppää, koska tosiaan vuokra-asunnot on yleensä kerrostalokämppiä ja vanhemman koiran kanssa ei tosiaan kerrostaloon voi muuttaa, kun on herkkä haukkumaan. Lisäksi monessa vuokra-asunnossa on tosiaan että "Ei lemmikkejä"

Lisäksi tuntuu vähän siltä, että luultavasti tuun jäämään ns. vanhaksi piiaksi, koska en ole koskaan seurustellut..Enkä tosiaan tykkää käydä baareissa.
Mutta vaikken hellua löytäiskään, niin olisi mukava edes löytää täältä kotikaupungista edes yks semmoinen kaveri, jonka kans viettää aikaa..

Mutta jos jotain hyvää yrittää miettiä, niin onneksi on nuo koirat, jotka piristää ja myös hyvin menneet ratsastustunnit piristää myös.

Mutta pelottaa/jännittää vähän kyllä tiistain ratsastustunti, tuntareilla kun on käsittääkseni 4 päivän vapaa silloin takana. Joten voi olla aika vauhdikkaita polleja, kun tuntarit on kuitenkin tottuneet melkein joka päivä liikkuun.

Moikka!

Lukossa, mun perhe on pysynyt yhdessä mutta ei se mitään takaa. Yks avioparikin pysy kuulemma yhdessä koska toinen uhkasi itsemurhalla. Siis eron varalta. Ei siis meillä.

Kai se on myönnettävä että olen taakan kantaja. Ainakin ollut.

Oli vaan niin paha olla tänään. Nyt on vähän parempi. Kun tein muutaman jutun.

Vaikea sanoa muuta. Nyt on pää tyhjä.

Palataan!

TiinaL siivousinspis löytyy juurikin pihalta. Välillä on päästävä täysin pois neljän seinän sisältä ja sitten on mukava jatkaa. Järjesteltävää olisi paljon ja tavaran vähentäminen on jatkuvaa. Tarvitsen tilaa! Ilmalle, hengittää.

Samanlaisia mietteitä on ollut itselläni yksinhuoltajuudesta Lukossa ja "potenttiaalisista" isä ehdokkaista ☹️

Mailis kirjoitti 26.6.2016 12:29

Ihmiset toimii kovin itsekkäästi. Jotkut junailee asiat aina vaivihkaa niin kuin on itselle hyvä. Tosi moni ei halua muuttua.

Ihminen on itsekäs laji. Ja sitten on nämä oman edun tavoittelijat, joista on syytä pysyä turvallisen kantaman päässä.

Tänään olen harrastanut sitä käsi poskella istumista, mitä Lukossa edellispäivänä 😉 On ollut jotenkin painostava ilma, eikä ole oikein jaksanut mitään. Ehdin juuri ja juuri käydä kaupassa.

Miksi et Delffi muuttaisi pois? Johonkin muualle, kuin kotipaikkakunnalle.

Ne kesäkukkaseokset on kivoja. Minulla on useana kesänä ollut, nyt jäivät pussiin. Vihertävät ja sitten sieltä täältä nousee erilaisia kukkia. Tulee kukkaketo mieleen. Siksi niistä pidän 🙂

Ajatella, se olisi kesä puolessa välissä. Tokikin se on pidentynyt nykyisin ja syksyiset lämpimät ilmat, joskus syyskuussa ovat ihania.

Lueskelen tätä palstaa aina välillä, jatkossakin. Pitänen kuitenkin taukoa tänne kirjoittelussa.

Suurimmat kiireet on nyt ohi, kunnes taas syksy saapuu ja pitäisi voimia löytyä jostain. Nyt saa vähän lomailla vaikka tästäkin kyllä saa suorituskeskeisenä ihmisenä stressin. Kun oli kiire erilaisissa projekteissa niin en huomannut, että oikeastaan olen masentunut. Nyt kun sain hommat tehtyä, mieli on alakuloinen, ääneen nimittelen itseäni, koen huonommuutta ja olevani ruma ylipainon vuoksi ja häpeän ääntänikin. Työelämä on raskasta uniongelmienkin takia ja saikkua on vaikea saada, häpeän myös jäädä saikulle. Vaikka syynä olisi fyysiset vaivat.

Ei ollut tarkoitus olla valittaja, mutta sellaiseksi tämä viesti nyt muodostui kun yritin selittää kuulumisiani.

Kaikille turvallista ja ihanaa kesää 🌻🙂🌻

Liiza2 kirjoitti 27.6.2016 9:10
Työelämä on raskasta uniongelmienkin takia ja saikkua on vaikea saada, häpeän myös jäädä saikulle. Vaikka syynä olisi fyysiset vaivat.

Liiza, mukava kuulla sinusta, vaikka olikin vähän synkkiä kuulumisia. Minä olen kärsinyt vuosien ajan uniongelmasta. Valitin siitä työterveyshuoltoon ja sain kyllä aina lyhyeksi ajaksi tarkoitettuja unilääkkeitä, mutta univaikeuksiani ei mielestäni otettu tosissaan. Ei ihminen jaksa arkea, työarjesta puhumattakaan, jos ei saa riittävästi ja riittävän hyvälaatuista unta. Vasta nyt kun olen psykiatrian hoidossa, uniasiat otetaan mielestäni riittävän vakavasti. Minulla on myös uneen vaikuttava somaattinen sairaus ja masentuneisuuskin vaikuttaa uneen. Somaattisen sairauksen lääkitystä on nyt parannettu ja masennuslääkityskin mielestäni vaikuttaa positiivisesti nukkumiseen ja niiden LISÄKSI minulla on unilääkkeitä tarvittaessa käytettäväksi. Ja vieläkään nukkumiseni ja vuorokausirytmini ei ole ihan priimaa. Parempaan suuntaan on kuitenkin menty. Toivon niin, että saisit apua tuohon uniongelmaan ja masennukseenkin tietysti. Ja toivottavasti voisit nauttia kesästä edes jonkin verran.

Mailis kirjoitti 26.6.2016 21:48
Lukossa, mun perhe on pysynyt yhdessä mutta ei se mitään takaa.

Niin. Tarkoitin jotain sellaista, että sitä jää joka tapauksessa yksin. Joko yksinäisyys johtuu yhteyksien katkeamisesta tai sitten joutuu vain kokemaan yksinäisyyttä muiden keskellä. Tai näin sen ainakin itse koen. Toki jokainen voi etsiä niitä itselleen sopivia yhteyksiä muualta, sukunsa ulkopuolelta.

Pompula// En halua muuttaa kotikaupungista pois, koska koko ikäni olen asunut täällä ja lisäksi täällä on kohtuulliset matkat kauppoihin ja koirapuistoon.

Mutta joo..saas nähä milloin sitä tänään käy lenkillä, kun tällä hetkellä taitaapi olla melkein + 25 astetta lämmintä ja se on aivan liikaa.
Lisäksi nuorempi koira saa ja joutuukin ainakin tänään pitää huilipäivän, koska poitsu ontuu toista takatassua :/

Noh, ainakin vanhempi koira sitten nauttii, kun pääsee luultavasti illasta mun kans lenkille.

Tylsää kyllä vaan istua kotona sisällä, mutta en tykkää olla ulkona jos on liian kuuma.
Vaikka kyllähän tuolla tuulee, mutta tylsää se on yksin lenkkeillä ilman koiria. Voishan sitä tietysti käydä pyöräilemässä, mutta kovalla tuulella on tympeetä pyöräillä.

Mutta noh, onneks huomenna on illalla ratsastustunti, niin näkeepähän sitten yhtä tallikaveria..
Voi olla että otan tälle viikolle ehkä toisenkin tunnin, kun muuten sitä on päivät aika tylsiä :/

Olen koko päivän yrittänyt saada uuteen puhelimeeni toimivaa sähköpostia, ja nyt onnistuin, mutta en saanut sitä sähköpostia jota tavoittelin vaan toisen toimivan sähköpostini.
Jutussa on vielä hiomista.
Olen niin keskittynyt nettiin että en muista ruokinko kalani tai kissani milloin...kukkaset muistin kastella.
Ruokaa en ole viitsinyt ruveta tekemään, eikä ole pahemmin nälkäkään.
Eilen hikoilin niin että kävin suihkussa, mutta tänään en ole viitsinyt.

Liizalle vain lepoa ja rentouttavia kesäpäiviä 🙂

Minulla alkaa käydä nyt jo tuskaiseksi tämä kesän vietto. Lapset jäivät kesälomalle päiväkodista perjantaina, ja minulle riittäisi jo nyt tämä lomailu!
Tykkään siis olla lasten kanssa ja minusta on ihana viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta tuntuu että oma vointi ei nyt ole sellainen, että lasten on kauhean kivaa ja hyödyllistä viettää aikaa minun kanssa.
Ja itse kaipaisin vain aikuista seuraa ja juttukaveria.

Tämmöisissä tunnelmissa tänään.
Ehkä huomenna olisi taas parempi päivä 🙂🌻

Jos kirpat ovat käyneet salaattisi kimppuun, Pompula? Uusintakylvön kun tekee kesäkuun puolivälin jälkeen, niin pitäisi tulla vähempiä vaurioita. Voithan kokeilla laittaa uuttakin multaa uudelle kylvökselle😎, eihän se mistään ole kotoisin, jos oma kasvatettu salaatti alittaa hinnassa kaupasta saatavan. Mutta älä välitä, mun lehtikaalitkin on syöty. Sinnikkäästi vain luotan, että syksyllä ne viimeistään kukoistavat, kun kaalimadoille säät lukevat madonluvut. Sitä odotellessa siis!
Juhannus oli meillä herttainen ja nyrjäytin kinttuni, kun vein pyykkiä narulle. Olen lukenut Svend Brinkmannin kirjaa "Pysy lujana -Elämä ilman self-helpiä", jossa ohjeistetaan lopettamaan itsetarkkailu, "itsensä etsiminen ja terapointi" sekä liiallinen optimismi ja keskittymään sen sijaan vaikka hyvän tekemiseen toisille ihmisille, hyvän romaanin lukemiseen ja menneisyydestä oppimiseen, sekä myös marisemiseen stoalaista tyyneyttä unohtamatta.
"Pitää siis sanoa ei loputtomalle uudistumiselle" eli kyseessä on kaikkien itsehoito-oppaiden vastaopas. 😋 Taidan nyt jättää oppaat vähäksi aikaa...
Liiza2, mariseminen ei ole synti, vaan hyve, mikäli Svendiin on uskomista 🙂.
Muutama sivullinen sitten kirjoitit pakkoesiintymisistä, Lukossa. Mulla sana "pakko" tekee tyydyttävästä heikon ja välttävästä surkean, mutta hyvästäkin epäonnistuneen. Lamaannun niin pahasti, että päässä takoo epätodellinen olo. Toisaalta nykyisin toivun siitä nopeammin kuin ennen. Itseironia auttaa tässäkin.
Moni harrastusasia, joissa minusta odotettiin "suuria", on kokonaan jäissä nykyisin. Onhan se absurdia, että valitsin kilpaurheilun, jossa en ole ollut mitenkään lahjakas, vaikka kuinka olisin treenannut). Mutta siitä puuttui sana "pakko". No, pakkoa on moneen lähtöön ja elämänhetkiin omiksi ja toisten tarpeiksi ihan riittävästi- harrastuksiin sitä lienee turha liittää.
Avokadoon palatakseni, ei se voita korvaa, vaikka olisikin sen korvike😉. Itse olen taas surutta syönyt herkkuja, eikä se johdu tuosta mainitsemastani kirjasta, joka kehottaa lopettamaan itsestä projektin tekemisen, vaan siitä, että tutkimuksen mukaan vanhoja apinoita ei kiinnostanut enää muut lelut kuin ruokaa sisältävät, ja koska luulen lukeutuvani samaan kastiin, niin ehdoton kiinnostuksen kohteeni lienee myös ruoka, ja herkullinen sellainen.
Voisiko olla myös niin, että ehdottomista uskomuksista irti pääseminen loihtii vapautuneen ilon huulille😋 tai siis kermajäätelön mansikoilla ja kermalisukkeella🌻🙂🌻.

Tulipa tänään käytyä vanhemman koiran kanssa melko pitkällä lenkillä.
Lenkin päätepiste oli tosiaan koirapuisto, josta iskä sitten tuli hakeen.

Käytiin sitten pikaisesti iskän kanssa kaupassa (joo, koiraa ei sais jättää kesällä autoon yksin, mut ei meil mennyt kuin about 5 min) ja näin siellä tämän yhden henkilön, jota on tässä nyt ollut ikävä. Nooh..moikkasin tätä ko. henkilö, kun kävelin ihan viererstä ohi, mutta ilmeisesti hän ei kuulu eikä nähnyt mua, koska oli selkä minuun päin ja napit korvilla.
Vähän pisti harmittaan, koska olis ollu mukavaa, että olis edes moikannut..mut noup.

Mutta joo..saas nähä miten sitä huomenna tuon nuoremman koiran jalka on, kun vielä vähän ontuu. Tuota ipanaa on vaan vähän vaikea pitää levossa, kun ei se malttais ottaa rauhallisesti.
Ai niin, ja tosiaan nuorempi koira, Max, niin täytti lauantaina (25.6) vuoden.
Niin vain se pentuaika meni..
Mutta kyllähän tuo edelleenkin käyttäytyy kuin pahanen kakara, jahtaa nimittäin kissoja. Meillä on siis myös 2 kissaa, ja välillä meinaa tosiaan mennä hermot, kun koirat (vanhempikin alkanut nuoremman myötä jahtaan kissoja) niitä jahtaa.
Lisäksi Max rakastaa edelleen silputa pahvia ja paperia.

Onhan tuo silti rakas, vaikka onkin välillä riiviö.
Niin, ja eihän sitä saa vanhempaakaan koiraa, Tiuhtia unohtaa, sekin tietysti on myös rakas ja Tiuhtihan on nyt jo 7 vuotta (täytti jo 17.5).

Ilman noita kahta en välttis jaksais tätä yksinäisyyttä.