Olen itkenyt aika paljon tänään 😭😞🤕🤔☹️😯🗯️... Jotenkin vaan silmät märkii...

Facebookissa oli hirveästi juhannusviestejä. Ymmärrän monet niistä loman aloitushehkutuksina. Tykkäilin niistä, kunnes sormeni väsyi (aika pian). Kuinka ihmiset jaksavat noin yleensä tykkäillä toistensa jutuista? Niitä on niin hirveästi ja sama jatkuu vuodesta toiseen 😟🤔? Laitoin parille tutulle tekstarilla tervehdyksen, kun halusin laittaa Facebookia intiimimmän tervehdyksen. En ainakaan vielä tänään saanut niihin vastauksia. Onkohan se tekstariin vastaaminen vaikeampaa kun ei vaan voi painaa tykkäystä?

Huhuu...?? Oletteko kaikki hukkuneet johonkin? Toivottavasti ette kuitenkaan ole kirjaimellisesti hukkuneet. Viime vuosina on tosin kaksi tuttua kuollut silläkin tavalla.

Ryhdyin ompelupuuhiin. Jos tämä lauantai menisi puuhastelemalla hieman nopeammin ohi. Olisi tietenkin myös kiva saada jotain aikaan.

Pompula: Sinullahan kasvaa vaikka mitä! Ostin kaupasta samettikukan taimia. Minulla on nyt kahdessa isossa ruukussa samettikukkaa niin, että toisessa itse kasvatetut ja toisessa kaupan taimet. Hirvittävän suuri ero taimissa 😀 Itse kasvatetuissa taimissa on yksi aikainen kukka, mutta se on niin pieni, ettei näytäkään samettikukalta. Nyt on kyllä runsaasti nuppuja. Taimet innostuivat aikanaan ulos pääsystä ja siinä vaiheessa taimiin alkoi tulla enemmän lehtiäkin. Sisäkasvatuspaikkani oli ehkä turhan varjoisa.

Itsellä on tänään taas huono päivä. Aktiivisuusranneke ei suostu pelittään (ilmeisesti pitää lähteä ilman sitä lenkille, kun synkronointi ei toimi ja silloin ei ole järkevää ranneketta käyttää jos synkronointi ei toimi) ja se suoraan sanoen kiukuttaa.
Eilen ranneke vielä toimi ilman mitään ongelmia, mutta tänään ei oo koko päivänä synkronointi toiminut..

Lisäksi nyt on ollut yks masentavimpia juhannuksia. Vanhemmat riitelee..
Eilenkin oli jotenkin masentavaa kun lenkillä kävin ja yks tallilainen tuli vastaan ja toivotti ett "Hauskaa juhannusta." Noo..kohteliaisuudesta sanoin "Kiitos samoin." Vaikka mitä hauskaa juhannuksessa on, kun sen viettää yksin ilman kavereita..

Mutta pakko kait se on vääntyä tuonne ulos, kun aurinko paistaa..vaikka ei pahemmin huvittais lähteä ulos ilman ranneketta (tuntuu oudolta lähteä ilman ns. aktiivisuusranneketta, kun on tottunut pitään sitä ranteessa melkein kokoaja), mut pakko, kun ei ranneke toimi ja koirat on kuitenkin pakko käyttää lenkillä.

Kiitos tervetulotoivotuksista 🙂

Täälläkin juhannus mennyt hiljaisissa merkeissä. Tai no, mulla on 2 pientä lasta, niin ei nyt äänetöntä ole ollut. Minun vanhempien luona käytiin herkuttelemassa uusilla potuilla ja savusiialla 😋

Vähän erakoitumista on havaittavissa, nyt kun on itsellä huonompi kausi näköjään meneillään. Ei tule lähdettyä oikein mihinkään eikä kysyttyä ketään kylään. Ainakin itsellä kaverisuhteet toimii niin päin, että minä kysyn mukaan ulos, lenkille, puistoon, koirahommiin tai kahvittelemaan. Ei meidän sakkia kukaan koskaan tahdo mihinkään. Mutta en aio ottaa henkilökohtaisesti 😉

Tässä se vähitellen aika kuluu.

Leppoisaa viikonloppua kaikille, olette hyviä tyyppejä 🙂🌻

Olisit mennyt sinne napuriin, "kuulin kutsun..." 😉

Minä en laittanut yhtäkään juhannustekstaria. Olen ylipäätään huono pitämään yhteyttä ja katkaisen välit aika herkästi. Tulinpahan tänään miettineeksi 😀 Satuin myös yhden tosi vanhan luokkakaverin profiiliin tänään ja katsoin, että näyttääpä nuorelta ja ja. Sitten stalkattuani aikani tajusin: photoshop!!! 😝

Itke vaan jos itkettää, se helpottaa! Minua ärsyttää kun en nyt pääse mihinkään. Aloitin syömään eilen rautaa ja jo oli vatsa sekaisin, vai olisiko jäätelö 😀 Saamaton olo. Olen tiskannut hiukan. Keittiö on kaaos, vaan täällä minä kokkailen.

Mä eksyin siivoamaan tässä välissä keittiön pöytää ja samalla mietin, että mä olen ihmissuhteissa hirmuisen vaativa. Joskus ehkä liiaksi. Tuli mieleen, että mun rima mies asioissa oli kuulemma liian korkealla, mutta ei se oikeasti ole ollut, jos miettii ketä oon kelpuuttanu, huh Huh! Olisi niistäkin muutama voinut jäädä kokematta! Ja jonkun, tai parikin muuta olisin voinut 'huolia'. Vaikka ei niissä tilanteissa ollut huolimisesta kiinni, niissä oli niin paljon muuta, mikä sotki kuviot ☹️

Ei näytä keittiön apupöytä vieläkään siistiltä. Rojuja tiskiin ja muutaman vain huuhtasin. Hyi mua, normistihan olisin tiskannut nekin, vaikka näkyvää likaa ei ole, vain pölyä. Oliko tuttua Lukossa 😉 😀 Mun pöytätaso on vielä ihan täynnä liian monesta purnukasta, teepaketista, lipusta, lapusta, astiastosta, väreistä, kansiosta ja näyttää tuossa olevan sortteeraus lokerikkokin. Pienille nippeleille ja nappeleille. Sitten on vielä juttuja, joista mietin antaako pois, vai pitääkö. Mullahan oli kotona ihan natsi äiti, jonka mukaan siivottiin ja tiskattiin. Monta vuotta jälkeenpäin huhkin, kun hullu pölyjen perässä. Nyt on "hiukan" erilaista.

Oletko saanut laitettua Lukossa myyntiin niitä tavaroita mitä sun piti? Mä tässä juuri katselen sillä silmällä, että mitä vois laittaa.

Huoh..että voikin jotkut asiat pistää ärsyttämään.

Tuli nimittäin käytyä nyt illasta koirien kans koirapuistossa. Samaan aikaan sinne tuli yks toinenkin whippetin omistaja, joka oli siis hyvä juttu.

Mutta sitten jonkin ajan päästä koirapuistoon tuli 3 muuta whippettiä ja mehän nyt tämän toisen whippetin omistajan kans innostuttiin, että nyt tulis vauhtia. No, pah..nehän 3 muuta whippettiä olivat kiinni. Eih eih eih!!
Koirapuistossa koiran pitää olla irti!

Että ärsyttääkin tuommoset ihmiset, jotka piettää koiria puistossa kiinni.

Mutta jooh..saas nähä millainen päivä sitä huomenna on.
Luultavasti perus tylsä päivä eli koneella istumista ja lenkkeilyä, ja herkkujen mässäilyä (kyllä sitä oikeetakin ruokaa tietysti syön..).
Ellen sitten lähde käymään Oulussa vanhempien kanssa..voi olla etten jaksa lähteä, jos nuo yhet vaan riitelee.

Pitäis varmaan mennä nukkumaan, mutta liikaa valoa, niin ei meinaa saada unta.

Lisäksi on yhtä henkilöä ikävä, en tiedä mistä tää ikävä voi johtua. En tiedä johtuuko siitä viimeisimmästä tapaamisesta (7.6), kun menin vähän lukkoon silloin ja en saanut sanottua asioita mitä piti sanoa tai sit sanoin asian vähän kierrellen/kaarrellen (ainakin yhen asian, vaikka olisi sen vonut helpomminkin kait sanoa).
Vaikka aiemmin ko. henkilön kanssa jutteleminen on ollut melko helppoa, ja olenkin pitänyt häntä vähän kuin isosiskona, jota minulla ei koskaan ole ollut.

Mutta tuota asiaa en ole ko. henkilölle saanut sanottua, enkä kyllä tiiä saanko koskaan sanottua tuota hänelle, tuskinpa (ellei sit ko. henkilö satu löytämään tätä keskustelua ja tunnistamaan itsensä tästä)..

Mitä mieltä täällä porukka on siitä, että jostain henkilöstä, joka ei ole sukua, niin on alkanut pitään vähän kuin isosiskosta/-veljestä (mutta ei saa kerrottua ko. henkilölle asiasta)?

Pompula, mulla on sellainen kokemus että kuvaamasi kaltaisen esim. keittiön pöydän raivaus tuottaa paljon iloa ja mielihyvää! Siis silloin, kun sen viimein jaksaa tehdä. Mulle käy yleensä niin, että kun päätän raivata vaikka kylppärin peilikaapin (tapahtuu noin 8 vuoden välein), järjestelyinnostus leviää muuallekin kotiin. Sitten taas on päiviä vaikka olis ihan sama vaiks olis koirankakka lattialla.

Liiza2: Enhän mä mikään ex-pertti ole, mutta olen opettanut koirat olemaan haukkumatta silloin, kun ne on yksin kotona tällä konstilla: Käsket piskin istumaan välioven (tai vaikka ulko-ovenkin, siinä tapauksessa sisäpuolelle) eteen. Laitat oven kiinni. Harjoituksen alussa riittää että koira on hiljaa 2 sekuntia. Avaat oven nopeasti ja kiittelet ylenpalttisesti, namu on hyvä myös antaa. Suljet oven uudelleen jne. Älä odota niin kauaa, että koira ehtii hädissään haukahtaa, vaan odota aluksi vain vähän aikaa. Kun harjoitus on tehty muutamaan kertaan, koira pysyy hiljaa herkun toivossa jo viisikin sekuntia, sitten kymmenen, kolmekymmentä jne. Oman koiran kun tuntee, tietää kyllä hetken, kun se aikoo haukkua (pinna ei enää kestä). Lopulta koira on hiljaa vaikka puoli tuntia, kun tietää sen jälkeen tulevan palkinnon. Pitää vaan jaksaa seistä siellä oven takana ja avata oikeaan aikaan, kehua ja palkita. Ei oo vaikeeta. Tällä tavalla opetetut pysyy hiljaa vaikka konttori-ihmisen 8 tunnin työpäivän ja matkat päälle. Jos yksittäinen harjoitus menee huonosti, pidä parin päivän tauko. Sen jälkeen voi aloittaa ikään kuin alusta.

Kokonaan toinen asia on se, että haluat opettaa haukkumaan tietynlaisissa kohdissa ja olemaan sen jälkeen hiljaa käskystä. Tämä vaatii jo vähän teräväpäisemmän piskin ja ehkä enemmän aikaakin. Itse aloittaisin niin, että aina kun koira luonnostaan haukkuu, sanoisin jokaisella haukulla: "hauku"! Sitten kun koira pitäisi (taas kerran luonnostaan) taukoa, sanoisin: "hiljaa" (ei käskien, vaan iloisesti ja innokkaasti) ja antaisin herkun ja taputuksen. Mun mielestä koira on helppo kouluttaa myönteisen käytöksen vahvistamisen kautta. Kielteisestä käytöksestä rankaiseminen on paljon, paljon vaikeampaa. Se edellyttäisi mentaalista ennakointikykyä, jota koirat eivät jaksa suuremmin harrastaa. Ihmisrikolliset voivat kyllä miettiä, että jos teen tälläisen tai tuollaisen ryöstön, siitä tuomitaan todennäköisesti 5 vuotta kuritushuonetta. Fifi ei kauaa jaksa pohtia, mitä makkaran rosvoamisesta seuraa (hyi hyi tuhma koira). Joitain tuloksia olen kyllä saanut rangaistusmenetelmälläkin (ei-fyysisellä), mutta työläämpää se on.

Opetin kultsun mm. ravistamaan tällä keinolla. Aina kun se luonnostaan ravisti, sanoin: "ravista!" Eipä aikaakaan, niin se ravisti käskystä.

Käytiin tänään kahden tunnin lenkillä tyttären kanssa. Oli tosi ihanaa käveleskellä aurinkoisia metsäpolkuja, kun viime ajat on muuten menneet sisällä nököttäen ja töitä tehden. Loma!

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Kohta alkaa vuoden paras kuukausi 🙂🌻

Onpa tylsää, jos vanhemmat riitelevät Delffi. Ja tosi outoa, että joku vie koiran koiratarhaan, mutta pitää koiran kiinni 😐

Mä näin viime yönä painajaisia ja sitä ennen monena yönä taas tosi mielikuvituksellisia unia. Joo, en mä niitä enää muista. Kotona olisi kauheasti tekemistä, joka ei edes tekemällä lopu. Minullakin olisi ompelutöitä, jahka saan taas aloitettua, raivattua tilan 😝

Olen miettinyt myös sitä, että olen oikeastaan aika sosiaalinen ihminen. Ystävystyminen on kuitenkin tosi hankalaa. Pidän aika suurta rajaa ihmisiin. Välillä sitten ihmisten touhuja katsellessa; perhe, mies, vaimo, lapsi(a), talo, jne. Tunnen, että se kaikki on otettu multa pois. Ettei se ole edes ollut saavutettavissa. Toisaalta en ole käynyt läpi vauvakuumeita tms. Lasten saaminen on enemmän pelottanut. Nyt aika ajaa ohi. Eipä siinä, olen kuitenkin tyytyväinen elämääni. Korvaan olemassa olemattomat, olemassa olevilla. Jollain muulla.

Minulla on vielä osa ikkunoistakin pesemättä. Ja parvekekalusteet öljyämättä. Nehän pitäisi öljytä keväällä, tai mielummin syksyllä. En tehnyt sitä keväällä, mutta en tainnut tehdä myöskään viime syksynä. Olisi jo aika.

Minä kävin tässä viikolla koirien kanssa isossa puistossa ja oltiin yksin koko aika, kun tehtiin lähtöä sinne päin käveli nainen kahden salukin kanssa. Ajattelin että jospa ollaan hetki, jos koirat haluaisi vielä juosta niiden kanssa.. No ihmettelin sitten että mihin se nainen hävisi kun ei tullutkaan puistoon, niin huomasin pian että se seisoi koirineen läheisessä pusikossa vaan katselemassa meitä, ja kun hänen koirat alkoivat haukkua ja ulista nähtyään un koirat, se nainen vaan huusi koko ajan ihan täysillä "HILJAAAA!!!!" 😮

Totesin siinä sitten että ehkä me poistutaan paikalta ja annetaan olla... Hän ei jostain syystä halunnut päästää niitä salukejaan puistoon meidän kanssa, liekkö olleet sitten liian riehakkaita, vaikka ei ne kyllä ainakaan vihaisilta kuulostaneet, innokkailta vain...

Eilen oli todella tukalan kuuma päivä täällä meillä ja tälle päivälle on luvassa samanlaista. Kiva mennä töihin kun siellä on ahdistavan kuumaa! Jätetään suosiolla pitkät lenkitkin väliin ettei piskit saa lämpöhalvausta. Vähän harmittaa, kun itse nautin juuri tällaisista keleistä, mutta lemmikeillä on sitten tukalaa ☹️

Täällähän on paljon koiraihmisiä!
Minullakin on 2 koiraa, mutta nuorempi (narttu) ei ole mitään koirapuisto-materiaalia, kun vastaa aika kärkkäästi jos joku tunkee hänen iholleen. Joten me nautiskellaan metsälenkeistä 🙂

Kämppä kaipaisi kovasti siivousta, mutta mistähän sen inspiraation löytäisi? Jos vain keksii koko päiväksi puuhaa ulos, niin kodin sotkut ei haittaa 😉

Delffi(kö) se oli ehkä Ouluun suuntaamassa? Tervetuloa vaan, ilma näyttää suosivan! 😎

Minulla lääkitystä lisättiin ennen juhannusta, nyt alkaa jo olo tasaantua. Pari päivää meni niin ettei oikein ajatus kulkenut.

Kyllä tästä hyvä päivä vielä tulee!

Pompula kirjoitti 25.6.2016 18:25
Minä en laittanut yhtäkään juhannustekstaria. Olen ylipäätään huono pitämään yhteyttä ja katkaisen välit aika herkästi.

Mä olen nyt miettinyt, että mun täytyy yksinkertaisesti tsempata ihmissuhteissani. Olen laiminlyönyt niitä(kin) viime vuosina ja se näkyy ja tuntuu. Ei ihmisen ole hyvä olla ihan yksin. Olen miettinyt keinoja ja tapoja olla sosiaalisempi. Toivottavasti onnistun ja ponnisteluni tuottavat edes jotain tulosta.

Pompula kirjoitti 25.6.2016 18:25
Itke vaan jos itkettää, se helpottaa!

Kiitos 😳! Lyhyt lause, joka tuntui hyvältä. Ja on totta, että itku helpottaa. Minä olen itkenyt viime päivinä aika paljon. Osa itkusta on sellaista, että tiedän mikä itkettää. Suurin osa on kuitenkin sellaista epämääräistä pahanolon purkamista, mutta tärkeää varmasti sekin. Tosin aina itkiessä tuntuu siltä, että valuu vaan syvemmälle. Huojennus tulee jälkijunassa.

Pompula kirjoitti 25.6.2016 18:25
Mä eksyin siivoamaan tässä välissä keittiön pöytää ja samalla mietin, että mä olen ihmissuhteissa hirmuisen vaativa. Joskus ehkä liiaksi. Tuli mieleen, että mun rima mies asioissa oli kuulemma liian korkealla, mutta ei se oikeasti ole ollut, jos miettii ketä oon kelpuuttanu, huh Huh! Olisi niistäkin muutama voinut jäädä kokematta! Ja jonkun, tai parikin muuta olisin voinut 'huolia'. Vaikka ei niissä tilanteissa ollut huolimisesta kiinni, niissä oli niin paljon muuta, mikä sotki kuviot ☹️

Kuulostaa, että sinulla on samanlaista kuin minulla, että siivotessasi pohdit syntyjä syviä 🙂. Toisaalla mainitsit, että sinulla ei ole ollut vauvakuumetta, vaan piemmin pelkoa lasten hankintaa kohtaan. Minä koen vähän samoin. Yksi asia, jota olen miettinyt on ollut yksinhuoltajuus. Yksinhuoltajuuden pelko on ehkä ollut se suurin pelko. Ja potentiaaliset isäkandidaatit ovat olleet sellaisia, ettei tuo pelko yksinhuoltajaksi jäämisestä ole helpottanut. Tosin minä yleensäkin pelkään vähän kaikkea, enkä luota tulevaisuuteen. Minulla on myös niin rankkoja pitkäaikaissairauksia, että on monesti tuntunut ihan riittävän työläältä, että saan hoidettua itse itseni.

Pompula kirjoitti 25.6.2016 18:25
Oletko saanut laitettua Lukossa myyntiin niitä tavaroita mitä sun piti? Mä tässä juuri katselen sillä silmällä, että mitä vois laittaa.

Enpä ole. Mulla on ollut teknisiä ongelmia sekä myyntitilin että omien laitteideni kanssa. Perinteiseen tapaan olen myös lähestynyt asiaa tosi perusteellisesti (=vaativasti) ottaen hyvälaatuisia valokuvia, miettien myyntitekstiä päivästä toiseen jne. Suurimpana esteenä ovat kuitenkin nyt nuo tekniset vaikeudet, joiden kyllä toivon ratkeavan, mutta saatan tarvita jopa huollon apua.

Sain eilen suoritettua 50% ompeluprojektista, joka tuli yllättäen eteen hajoamisen vuoksi. Tuo 50% on pieni suoritus, mutta se tuntui korkealta vuorelta ylittää. Kyllä täytyy myöntää, että työkyky - tai mitä sanaa pitäisi käyttää - on alhaalla. Minusta olen ollut sellainen kovakin touhuamaan ja rivakka tekemään töitä, mutta nyt menee ihan käsi poskella istuskeluksi ja taukojen pitämiseksi. Tämän päivän tavoite on kuitenkin toinen 50% jolloin homman saisi kokonaan valmiiksi. Pitäkää peukkuja...

Moi!

Miten teillä on mennyt juhannus?

Mulla aluksi hyvin. Nyt tuntuu että en tunne näitä ihmisiä. Että mulla ei ole paikkaa täällä.
Jopa niin että kaikki mitä mä oon asioista aatellut on väärin. Muu maailma ei ajattele niin. Olen marginaalissa.
Ei se maailma ihan niin pyöri kuin aattelin. Se pyörii niin kuin se on aina pyörinyt.
Tulevaisuus ei kovin hyvältä näytä.

Ihmiset toimii kovin itsekkäästi. Jotkut junailee asiat aina vaivihkaa niin kuin on itselle hyvä. Tosi moni ei halua muuttua.

Olen pahoillani mutta olo on juuri näin synkkä. Mutta kun samat asiat toistuu aina eikä mikään muutu.

Terapeutti
sano kerran että usein lapsi vie vanhempansa avun piiriin. Mutta ei sekään auta näköjään mitään. Se on perheelle kätevää kun yks on hullu. Niin muut voi pitää itteään normaalina. Surullista.

On koira ihmisiä ja ei koira ihmisiä. Toi HILJAA ihminen ei vaikuttanut ensiksi mainitulta.

Istun parvekkeella ja katselen mun reijitettyjä salaatteja. Eilen googgeloin ja löysin vastaukseksi kirpan. Yhen yhtä ötökkää en ole nähnyt. Samettikukassa saattaa olla, täytyy katsoa tarkemmin. Mutta mitä teen ton salaatin kanssa Rina? Ajattelin nyppiä ne roskiin ja laittaa uudet tulemaan, mutta jos laitan samaan laatikkoon, vaihtamatta multia, niin reijittyykö ne uudetkin salaatit?

Menin aamulla/hetki sitten keittiöön ja katsoin, että missäs mä nyt olenkaan. Näytti tosi oudolta. Vaikka pöytätasolla on vielä kamaa ihan kiitettävästi. Pöytä näkyy!

Hiivatti, nyt on ongelmia ompelukoneen kanssa. Miksi musta tuntuu, että kaikki mihin mä kosken, hajoaa.