LonelyWolf kertoi tutkineensa, miltä näyttää samettikukka/samettiruusu, kun niistä on ollut täällä palstalla puhetta. Minäkin tunnustan googlanneeni mm. vuohenputken, whippetin ja tämän merkillisen dobon. Vaikein oli kuitenkin koirarotu "nöffi", joka sitten kuitenkin sekin ratkesi. Miten ihmiset pärjäsi ennen ilman internetin hakukoneita? Tämä turinaketju on kiva tästäkin syystä, kun täällä puhutaan hevosista, koirista, kukkien taimista, neulomisesta, mindfulnessista ja vaikka mistä.

Rina: Sinä kerroit käyttäväsi avokadoa leivän päällä levitteenä. Haluatko kertoa, miten sen teet? Eli oletan, että soseutat avokadoa levitteeksi. Mutta miten suuren annoksen soseutat kerrallaan? Lisäätkö soseeseen jotain vai onko se ihan 100% avokadoa? Miten säilytät sosetta? Mitä muuta kannattaisi huomioida? Ostin avokadoja toiseen tarkoitukseen, mutta ostin yhden ylimääräisen, jota ajattelin maistaa leivän päällä.

Liiza2, mulla ei ole kummempaa henkilökohtaista kokemusta Kleinspitzistä tai Mittelistäkään, mutta sattumalta kohtaamani yksilöt eivät ainakaan ole virkkaneet sanaakaan😉 Nämä miniatyyripystykorvat on sinänsä ihan peruskoiramaisen näköisiä, mutta tosiaan sellaisia lähestulkoon rintataskussa kannettavia... Osaan kyllä itse opettaa koiran olemaan haukkumatta, se käy hiljaa pysymistä palkitsemalla sillai oven avulla, eikä koulutuskertoja tarvii kovin monta. Meillä on ollut omien koirien lisäksi myös hoitokoiria ja -kissoja, bernejä mm. ja Maine Cooneja. Ja lukuisia määriä pieniä jyrsijöitä, omia ja vierailevia. Ollaan eläinrakas perhe! Mulla oli lapsena aina mökillä kesälammas, kerran oli sonnivasikkakin 🙂

Tulin aivan ällikällä lyödyksi avattuani äsken tv:n. Ylen kanavalta kuului tuttu Pekka Saurin ääni, joka myönteli jotain ongelmistaan avautuvalle naiselle. What! Ne taitaa lähetellä uusintana niitä 80-90-luvun Yölinjalla-juttuja!! Toisaalta, miksei niin voisi tehdä? Ei ihmisten ongelmat varmaan ole kovin paljoa noista ajoista muuttuneet. Muistan, miten nuorina kuunneltiin niitä exän kanssa iltaisin sängyssä radiosta aina kun ohjelma tuli. Välillä nauratti, välillä itketti.

Lukossa, olet oikeassa, kyllä tuosta verkosta on paljon apua. Nykyisin ei olekaan enää niin oleellista säilöä tietoa joko päähän tai kirjahyllyyn, kuten joskus aikaisemmin. Tärkeämmäksi on noussut infoähkyn torjunta. Viittaan nyt siis siihen nöffi-juttuun. Silläkin hakusanalla tulee suoraan vaikka miten monta sivua tavaraa 🙂 (Eikös olleetkin suloisia??)

Mulla on siis eka kertaa tasan 30 vuoteen jonkinasteinen loma. Yrittäjä on aina töissä, mutta (toivon mukaan väliaikaisesti) työtön yrittäjä voi pyrkiä luomaan jonkinlaisen mielikuvan lomasta, eli laiskottelemaan hyvällä omallatunnolla ainakin muutaman päivän ajan. Olen auringonpalvoja ja nautin näistä kesäisistä päivistä! Mulla on myös joitain vierasmaalaisia geenejä, jotka tekee sen, että muutama tunti auringossa muuttaa mut ihan pavuksi. En pala sitten millään, vaikka hiukset ovatkin vaaleat, rusketun vain kauniisti (nykyisin tosin sanoisinko "säädyllinen rusketusala" on paljon entistä pienempi. Ennen vanhaan grillattiin vatsa, selkä ja kyljetkin, mutta tässä kypsän naisen habituksessa ne peitetään julkisivunormien ja lastensuojelun nimissä köh köh eli rusketus on lähinnä raajoissa, dekolteella ja kasvoissa). En ole koskaan edes yrittänyt käyttää aurinkosuojavoiteita, vaikka nykyisin moista pidetään vallan kerettiläisenä. On toki totta, että otsonikerros on ohentunut, mutta en suostu luopumaan itselleni maailman kymmenen nautinnollisimman asian joukkoon kuuluvasta auringonvalossa oleskelusta. Enkä suostu olemaan tilastoyksikkö enkä keskiarvo, vaikka meitä sellaisina nykyisin mm. terveydenhoidossa on tapana kohdella. Mulle vuosi jakaantuu hyvään aikaan, jolloin on lämmintä ja aurinkoista (mitä nyt jussina vähän räntää satelee) ja olen itse tummaihoinen ja vaaleahiuksinen, ja siihen kurjempaan jaksoon, jolloin iho kalpenee ja hiukset tummuu. Tapahtuu siis eräänlainen muodonmuutos positiivikuvasta negatiiviin, tulee mieleen valokuvaus ennen digiaikaa. Se on aika totaalista se.

Rina puhui itsetunnosta. Uskon, että se määrittelee aika pitkälle ihmisen elämänpolkua, siis sen olemassaolo tai puute. Esim. nyt juuri on suuri merkitys sillä luotanko itseeni ja ammattitaitooni. Voin joko mennä pää pystyssä etsimään uusia hankkeita ja toimeentulomahdollisuuksia ja luottaa siihen, että ammattitaito riittää mihin vain. Toisaalta voisin luovuttaa jo etukäteen ja todeta, ettei mulla ole tässä iässä tai markkinatilanteessa mitään mahiksia. Hmmm.... millä lihaksilla se pää sitten nousee pystyyn? Haha, niskalihoilla tietty 🙂

On ihan kummallista, kun ei tarvii tänä yönä tehdä töitä. Istun tässä sohvalla ja ihmettelen. Huomenet kaikille!

Lukossa kirjoitti 22.6.2016 22:20

LonelyWolf kertoi tutkineensa, miltä näyttää samettikukka/samettiruusu, kun niistä on ollut täällä palstalla puhetta. Minäkin tunnustan googlanneeni mm. vuohenputken, whippetin ja tämän merkillisen dobon. Vaikein oli kuitenkin koirarotu "nöffi", joka sitten kuitenkin sekin ratkesi. Miten ihmiset pärjäsi ennen ilman internetin hakukoneita?
---

Puhumattakaan villasukkastoorista... Siinäkin taisi netti auttaa...
😎😎😎😎😎

Tunnesyöppöys iski jälleen, eli täällä me valvotaan mun mahani ja mä 😝 yöks!

Mulla oli juhannukseksi suunniteltu ohjelmaa ihmisten parissa, mutta nyt ajatus ei inspiroi yhtään. Vietän sen mieluummin tehden omia juttuja. Päivä on vaihtunut jo. Eilen mennä viuhdoin. Olisi vaan pitänyt jättää ruokakauppa välistä. Tänään olisi kyllä mennä viuhtomista, mutta jos en nuku, niin sitten en ehkä jaksa mennä viuhtoa.

Ajatukset on vähän matalalentoa, pitäisi keskittyä positiivisiin, eikä tyhjänpäiväisyyksiin. Niin. Osaan, en osaa.

Oon menossa, ma meen, siis kiiruusti, ettei avokadosi pehmene liikaa, Lukossa. Säilytätkö niitä muuten jääkaapissa? Avokado ei säily soseena tai ainakin tummuu ilman sitruunaa, joten vähemmän monimutkaista on sipaista se määrä pehmeää avokadoa leivän päälle kuin kulloinkin on tarvis. Voihan sitä vähän haarukalla muusata - mun mielestä kaipaa suolaa vähintään, mutta tykkään maustaa/ripotella eri mausteita (maun mukaan). Ehdoton lempparini on wasabi-sesamsiemenmauste, koska pidän tujakasta mausta. Tomaatinviipaleet käyvät myös älyttömän hyvin avokadon kanssa leivänpäällisinä. Suolaa ja rouhittua mustapippuria? Kokeile, kokeile ja kehitä resepti vaikka muille jakaa 😉. Mikään ei ole niin luovaa kuin ruoanlaitto 😉😎, ja epäonnistuakin saa! Hyviä avokadoleipäsiä sulle, Lukkis!🌻🙂🌻

Tänään on ihan hullu päivä😀 Ensin istuin puoleenpäivään yöpaita päällä ja kun sitten vihdoin sain vaatteet päälle, aloin viettämään kahvitaukoja kahvitauoille. Kaappiin oli siunaantunut herkkuja vierasta(kin) varten, mutta onhan se kauppa auki huomennakin 😎. Jospa saisin vähän ostokukkia istutettua tässä kahvitaukojen ja herkuttelun välissä 🙂🎂. Kyllä välillä saa olla holtiton pöhelö, vaikka tavallisesti olisikin vaativa tiukkapipo 🌻🙂🌻. Ehkä tämä on ihan tervettä ja pitäisikin ottaa ihan tavaksi...

Olen tippunut kärryiltä, aika päiviä sitten. Huomasin Lukossa kyselyn Laamattoman loppuvista työkuvioista, mutta en muista milloin Laamaton on niistä kertonut. Oliko se joku keikka joka loppui?

Rina on puhellut viisaita. Ja uusia nimimerkkejä on tullut tusina 😋 ...pientä liioittelua, ehkä. Makaan sängyssä, enkä tee mitään. Olen juossut monena päivänä sinne ja tänne ja tänäänkin jo. Nilkka muljahti äsken ikävästi. Huomenna olisi myös menoja, mutta en ole varma menenkö minnekään. Tiskikasa on hurja ja pitäisi saada kotona jotain aikaiseksi, vaan ei saa. Mielummin ulkoistaa itsensä. Huomenna piti mennä lenkille! En ole käynyt, vaikka siitä lähtemisestä jotain tässä yksi päivä mainitsin.

Eipä ollut taas tässäkään höpötyksessä mitään ihmeellistä. Maito on taas loppu! Piti kiiruhtaa kotiin öhöm.. Wc paperille olisi ollut melkein matkalla tarvetta. Bussia odotellessa katselin tuuheita pusikoita kaiholla. Sain kun sainkin pinnisteltyä kotiin 😋 😎

Nyt kun kakka asiat on pois päivän järjestyksestä, niin mitäs muuta mukavaa keksisin? Ei tarttenu pestä housuja 😋

Petivaatteet pitäisi vaihtaa, kylpyhuone pestä, vaatteet laittaa kaappiin, tiskata ja tuo sade sotkee nyt minun muita suunnitelmia. Tiedättekö mun on maaliskuusta, tai en tiedä ehkä jo vuoden vaihteesta asti pitänyt hommata yksi asia ja en ole vieläkään hommannut 😀 Ehkä tänä vuonna 😐 Parempi vielä, jos ensi kuun aikana. Ja yhdestä palvelusta soittaa jo monta viikkoa, kuukautta? Jotkut asiat vaan jää junnaamaan. Lista on loputon. Usein ihmettelen, että miten ehtisin toimittamaan mitään, jos olisin töissä. No en mitenkään! Väsyttää 😴

Niitä palvelu asioita onkin kaksi! Nyt taidan torkahtaa.

Rina kirjoitti 23.6.2016 10:35

Oon menossa, ma meen, siis kiiruusti, ettei avokadosi pehmene liikaa, Lukossa. Säilytätkö niitä muuten jääkaapissa? Avokado ei säily soseena tai ainakin tummuu ilman sitruunaa, joten vähemmän monimutkaista on sipaista se määrä pehmeää avokadoa leivän päälle kuin kulloinkin on tarvis. Voihan sitä vähän haarukalla muusata - mun mielestä kaipaa suolaa vähintään, mutta tykkään maustaa/ripotella eri mausteita (maun mukaan). Ehdoton lempparini on wasabi-sesamsiemenmauste, koska pidän tujakasta mausta. Tomaatinviipaleet käyvät myös älyttömän hyvin avokadon kanssa leivänpäällisinä. Suolaa ja rouhittua mustapippuria? Kokeile, kokeile ja kehitä resepti vaikka muille jakaa 😉. Mikään ei ole niin luovaa kuin ruoanlaitto 😉😎, ja epäonnistuakin saa! Hyviä avokadoleipäsiä sulle, Lukkis!🌻🙂🌻

Tiedätkö Rina, minua kiinnostaa tämä avokado. Muistan maistaneeni lapsena avokadoa ja se oli mielestäni k-a-m-a-l-a-a. Ihan pikkulapsena herkkuni oli punainen paprika ja tykkäsin muistakin kasviksista, mutta tämä merkillinen avokado oli kamalaa. Avokado oli meille eksoottinen kokeilu, joten se on voinut olla raakaa tai ylikypsää. Sittemmin olen mieltynyt avokadoon salaatissa, pastassa ja guacamolessa. Leipälevitteen kanssa ongelmani on se, että syön melkein pelkkää 100% ruisleipää. Sen kanssa olen tottunut vetämään ehtaa voita (!!!!). Joo, olen maalta kotoisin jne. Kaikenlaisen epäterveellisen syömisestä (eilen hurahti 1l suklaarouhejäätelöä yms.) huolimatta olen yllättävän normaalipainoinen ja kolesteroliarvoni ovat olleet ihan kiinnostusta herättäneen hyviä (hyvä kolesteroli on ollut tosi korkea). Kolesterolin suhteen toisen vanhempani suvussa on kärsitty ja kuoltu niihin. Toisen vanhempani suvussa on mässätty ja silti saatu oppikirja-arvoja. Ehkä olen tullut jälkimmäisiin. Painoni on kuitenkin nyt ollut nousussa ja veriarvot laskussa. Kyseisen suvun puolella on ollut sellaista 40-50-vuotiaana lihomista muillakin. Eli lihomisen suhteen ennusteet eivät ole hyviä, itse on raadettava, jos meinaa muuhun suuntautua. Kolesteroliarvojen suhteen saatan päästäkin helpolla, joskin minulla on jo vauvana ja sitten parikymppisenä tullut niin kettumaisia pitkäaikaissairauksia riesoikseni että olisihan se kohtuus, että jostain säästyisi. Mutta mietin siis (inholla, sorry vaan) ruisleivän ja avokadon yhdistelmää. Suolaa voin lisätä ja tomaattiakin, mutta yleensä leipäni päällä on maannut jotain energiapitoista lihaa tai juustoa. Kovin eksoottisiin mausteisiin en ruisleivän kera usko, vaikka muuten olen mausteiden ystävä. Eli näillä mennään. Lupaan kokeilla avokadoa ruisleivällä ja teen siis niin, että puolitan avokadon jääkaappiin (kelmuun) ja voitelen siitä suoraan kokeiluleipiä. Iiiks. Elämä on yhtä uskaltamista!

Rina: Minun on pitänyt jo monessa viestissä kommentoida koitoksesi jälkipuintia. En ole ollenkaan alisuoriutuja tyypiltäni, mutta juuri tuollaista epäonnistumisen ruotimista on elämässä monesti käyty. Aina ei voi voittaa. Ei ees joka kerta. Kuulosti järkipuheelta ne mietintösi. Jännittäminen (siis kun se menee ylijännittämiseksi) laskee aina tasoa ja suoriutuminen ei ole niin hyvää kuin se muuten olisi. Niin on minullekin käynyt useammin kuin kerran, mutta kuitenkaan se ei ole tyyppisuoritukseni. Sellaista se vaan on. Hitsi kun en osaa mitään järkevämpää sanoa! Lapsena harrastin musiikkia tavalla, johon kuului pakkoesiintymiset yksin. Inhosin niitä todella paljon, mutta jotenkin kuitenkin selvisin niistä. En kuitenkaan (sattuneesta syystä!) joutunut/päässyt koskaan esiintymisiin, joihin esiintymisestä nauttineet lapset ja nuoret pääsivät. Huh! Suoritin omat pakkoni rauhallisemmissa tilaisuuksissa, joissa muutkin kaltaiseni esiintymiskammoiset sekä sitten toisaalta lahjattomat suorittivat pakkojaan. Ne tapahtumat opettivat minulle paljon esiintymisestä, koska siellä aina joku "hajosi lavalle". Ne olivat kamalia tilanteita!!! Olen ajatellut, että esiintyjänä kuulun johonkin keskikastiin. En ole koskaan vielä kunnolla hajonnut lavalle, mutta olen kokenut blackouteja ja ylijännittämisten aiheuttamia alisuoriutumisia. Kaikesta huolimatta olen valinnut itselleni työtehtäviä, joissa esiinnytään. Mietin usein itseäni pienenä muusikonalkuna, joka vihasi esiintymistä. En vieläkään suostu esiintymään soittajana/laulajana yksin kuin nauhalle. Yhteismusisointi kuorona tai orkesterina sen sijaan sopii. Oman ammattini ammattilaisena suostun kuitenkin esiintymään yksinkin, mutta siinäkin on rajansa. On A&O, että tehtävä on oikeanlainen ja oikean kokoinen. Kun sen lisäksi riittävä valmistautuminen onnistuu, on esiintyminen jopa ilo. Jos ehdot eivät täyty, se on napakka "kiitos ei" minun puoleltani. Onneksi olen jo näin pitkällä. Jossain vaiheessa esiintymisistä kieltäytyminen oli niin vaikeaa, että jätin vain vastaamatta pyyntöihin kun en osannut kieltäytyä.

Minua askarruttaa vapaaehtoistyöt. Minulla olisi mahdollisuus sellaisiin, mutta jänistyttää aivan mielettömästi. Siis kuvitelkaa: tarjolla olisi mm. siivousta ja minä pelkään sählääväni kaiken. Pelkään, että olisin todellinen tohelo, jolta työkalut tippuvat käsistä jne. Toisaalta kiinnostaisi niin hiivatisti uskaltautua mukaan... Help me!

Itselläni on tänää ollu kyl suurimmaksi osaksi todella huono päivä.
Päivällä oli iha ok fiilis ku koirapuistossa oli yks tuttava, jolla on 9 kuukauden ikäinen whippet.

Mut nyt illasta on tullu todella huono fiilis..
Kauppamaratonilla ei sit tullutkaan käytyä, vaikka kylhän sitä vielä ehtis, koska kaupat tai no pääasiassa erikoisliikkeet eli vaatekaupat ja kenkäkaupat on käsittääkseni auki klo: 24.00 asti.
Mut ei sitä enään oikein huvita lähteä kauppamaratoniin.

Lisäksi alkoi iltalenkillä masentaa ku näki ainakin 3 eri kaveriporukkaa.
Kotonakaan ei oikein huvittaisi olla, mut eipä sitä ole muutakaan paikkaa minne mennä.
Oon huomannut että monesti varsinkin silloin kun iskä alkaa juomaan niin toivoo että olispa kaveri jonka tykö mennä ku ahdistaa olla kotona..

Delffi, edullisia kontaktiharjoituksia 2 €/tunti. Kiva kun jaksat harrastaa koirien kanssa🙂

Laamaton, mielenkiinto heräsi kuinka opetat koiraa olemaan hiljaa tehokkaasti? Joillakin roduilla oppi menenee helpommin perille. Voisiko laumanvartijaa opettaa siihen? Siis siihen, että ilmoittaa saa asiasta haukkumalla, mutta että kun sanon "hiljaa" niin haukkuminen loppuu.

Melko kiireinen päivä oli, ensi viikolla aion levätä.

Onko kenelläkään kokemusta kriisikeskuksesta? Saitko apua ja mikä oli silloin elämässäsi kriisinä? Pääsitkö pian sinne? Mielenkiinnosta kyselen näitä, hyvä tietää tuokin, jos on tarvetta joskus.

Toivotan hyvää juhannusta sinulle 🌻🙂🌻

Liiza2 kirjoitti 23.6.2016 23:5
Onko kenelläkään kokemusta kriisikeskuksesta? Saitko apua ja mikä oli silloin elämässäsi kriisinä? Pääsitkö pian sinne? Mielenkiinnosta kyselen näitä, hyvä tietää tuokin, jos on tarvetta joskus.

Kriisikeskukset ovat käsittääkseni Suomen Mielenterveysseuran ylläpitämiä keskuksia, joita on eri puolella Suomea. En ole koskaan ollut näihin keskuksiin yhteydessä, mutta olen kuullut joidenkin saaneen apua niistä. Minä aikoinaan opiskelijana yritin saada apua joka paikasta. Silloin oli palvelut tukossa, mikä myönnettiin julkisestikin. Yritin soittaa myös Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen, mutta en koskaan päässyt läpi. Koska olin yhteydessä vähän joka paikkaan, joku taho ohjasi minut soittamaan oman kunnan kriisipäivystykseen. Kunnilla on sellaisia. Sinne kriisipäivystykseen sain yhteyden helposti ja sieltä tuli kaksi "tätiä" vielä saman illan aikana kotiin ja he kyyditsivät minut sairaalan päivystykseen. Se kriisipäivystys (kunnan palvelu tosiaan) toimi tosi hyvin, mutta siitä ei ollut ihan helppo saada tietoa. Olin tuolloin masentunut ja oloni oli mennyt tosi huonoksi, kun en saanut apua (olin jonoissa), vaikka sitä etsin. En nyt tainnut ihan vastata kysymykseesi, mutta sinne päin 🙂

Pompula: Ainakin olet ollut aktiivinen ja saanut aikaiseksi. Onhan sekin hyvä juttu, varsinkin kun välillä on niitä huonoja päiviä.

Minäkin sain eilen siivouksia tehtyä. Ja nyt aamulla olen siivonnut ja jatkan sitä vielä (vieras tulossa 😳). Ihan pakko kuitenkin laittaa teille tämä outous... En tiedä, miksi päässäni pyörii jo toista päivää eräs henkilö. Hän on tällainen jonkinlainen laitapuolen kulkija. Tuskin on asunnoton, enkä tiedä käyttääkö alkoholiakaan. Äärimmäisen lihava henkilö ja aika vanha. Hän haisee eläimiltä, mutta todennäköisesti se tulee hänen omasta hygieniastaan. Aina samat vaatteet päällä kesät talvet. Hikoilee näkyvästi ja oikein huohottaa, kun on ilmeisesti niin rankkaa liikkua. Hänen vaatteensa ovat silminnähden likaiset ja mm. takapuolen kohdalla on runsaasti ulostetahraa 🤔. Henkilö liikkuu samoilla alueilla kuin minä. Olen nähnyt häntä säännöllisesti parin vuoden ajan. Osaisin sanoa, mistä hänet löytää tiettyyn kellonaikaan. Hän myös puhuu itsekseen. No, niin. Miksi häntä mietin? En tiedä! Jotenkin olen häntä(kin) nyt ahdistuksissani miettinyt eilen ja tänään. Olen miettinyt, miksei häntä saada autettua. Onko jokin taho yrittänyt auttaa. Jostain syystä olen myös ahdistuneena miettinyt, onko minunkin tulevaisuuteni jotenkin samanmoinen. Syrjäytynyt ja ihmisten väistelemä 😞. Minulle tulee aina välillä näitä ahdistuspohdintoja. Tänä aamuna pulssini on noussut myös Britannian kansanäänestyksen tuloksesta ja eilen oli mielessäni mietälie negatiivista ainakin luonnon saastumista tms. Huomaa, ettei masennusta olla täällä vielä selätetty 😠. Siivotessa on kauheasti mahdollisuuksia miettiä kaikenlaista. Hui, se olisi pelottava ammatti!!! Eilen mietin tosi surullisia ja ahdistavia juttuja, mutta heilutin moppia hiki päässä ja se jotenkin helpotti oloa. Koin päässeeni eteenpäin omakohtaisten surujen käsittelyssä, vaikka siis välillä ajatukset harhailivatkin näissä maailman yleiskurjuuksissa. Voi miksiköhän ylipäätään on masennusta 😭😭😭. Sen voisi yrittää poistaa maailmasta lapsikuolleisuuden tavoin.

Moi!

Uusi tyyppi täällä toivottelee Hyvää Juhannusta kaikille!
Ruukataanko täällä esittäytyä? 🙂

Olen vähän vähänlaisesti käytellyt yhtään mitään keskustelupalstoja, mutta josko tämä lähtisi sujumaan.

Toivottavasti kaikilla on aurinkoinen ja leppoisa juhannus luvassa!

T.Tiina

Enpä siitä aikaan saamisesta tiedä. Kävin nimittäin toista kertaa Ikeassa, mutta ostin kokonaista yhden tuotteen! Löysin kyllä kaikkea kivaa millä ratkaisen yhden ja toisen asian, mutta löysin ne näytillä, en myynnissä! 😀 Oli niin kiire aikataulukin, että en ehtinyt kysyä henkilökunnalta. Ensi kerralla parempi onni. Nyt katsoin hyllypaikkaa ja muita lisätietoja. Kauppalista on ns. tehty 🙂

Tänään ostin muuten myöskin litran jäätelöä. Nythän se tämä väsymyskin selvisi: se aika kuusta. En jaksa lähteä tänään mihinkään. Olla möllötän.

Aika surkeaakin surkeampi oli se sinun kuvaus siitä laitapuolen kulkijasta ja hänen olotilastaan. Yököttää, mutta häntä itseään yököttää varmaan vielä enemmän, kun ei huolehdi itsestään. Syy ja seuraus.

Mitähän se Rina tarkoitti ma mennä, vai mitä ilmaisua käytti?

Tervetuloa Tiina, vai oliko se Liisa? 🙂👍

Nyt on kahvimaitoa, joten valtakunnassa kaikki hyvin, paitsi juhannusliikenteessä ja hukkumisissa ☹️ Brittien äänestyksestä en tiiä mittään. Aika tavalla kuljen laput silmillä ja korvilla. Vielä ulkomaan ikävät uutiset kotimaisten lisäksi 😑❓

Mun samettiruusuista on ehkä muutama pelastunut. En tiedä kaipaisiko basilika isompia ruukkuja ja en tiedä mikä noita reikäisiä salaatteja vaivaa.

Mitään en tee, olen. Saatan katsoa tuleeko telkusta jotain.

Hyvää pääsiäis-juhannusta kaikille 😋

Tervetuloa TiinaL!

Yksinäiseltä tuntuu tämä juhannus, vaikka ystävä kävikin ja oli ihan mukavaa. Naapurissa on bileet 🙄. Eli niitäkin joudun tässä kuuntelemaan 😠.

Mukavaa juhannusta nyt kuitenkin minunkin puolestani.