Hieno päivä on ollut, olen ollut Leppävaaran Hyvässä Kodissa koko päivän. Ulkona paistaa aurinko, ja pitäs keittää kahvit, siirtyä parvekkeelle nauttimaan olostaan, kun on vielä hyvä olla. Huomenna treffit. Ja ylihuomenna saaristoon.

Luettelin joskus noita mun arkisia unelmia. Yksi oli maistaa sitä Lidlin kreikkalaista jugurttijäätelöä ja se unelma jäänee nyt toteutumatta, mutta epäonnistuminen ei tällä kertaa johdu itsestäni vaan Lidlistä. Toinen unelmani oli nähdä noiden itse kasvatettujen samettikukkien kukkivan. Kuten kerroin taimet ovat karun näköisiä, mutta nuppuja on ja yksi nuppu on 30%:sesti jo avautunut. Ihan vielä en kuitenkaan uskalla hehkuttaa tämän unelmani toteutumista 🤔.

Kerroin myös vähän aikaa sitten, että kylvin kuukauden myöhässä siemeniä isoon parvekeruukkuun. Jätin kertomatta, että kylvin niitä siemeniä kaksi pussillista (!!!), kun olin niin päättänyt, että jatkossa en siemeniä mihinkään tarvitse. Nyt ruukussa näkyy melkoisesti itäneitä siemeniä ja pienenpieniä sirkkalehtisiä. Pitäisiköhän samettikukista oppineena nyt ostaa jotain lannoitetta ja lannoittaa tuota ruukkua yhtä roisilla kädellä kuin sitä kylvinkin 😉. Jospa joku kukka ehtisi kasvaa ja kukkia kesän aikana, vaikka myöhässä ja kiukkuisena viskelin siemenet multaan? Joka tapauksessa hauska seurata kyseistä ruukkua, vaikka ei se mikään parvekkeen kaunistus ole, kun näyttää toistaiseksi pelkältä multaruukulta.

Fiilis on jo vähän parempi kuin tänään aiemmin. On tämä silti niin tätä. Masennusta. 🤕

Laamaton, saapa nähdä tuleeko meillekin koiranpentu talvella. Haluatko paljastaa minkä rotuista olet ajatellut? Kevät olisi kyllä helpompaa aikaa opettaa sisäsiistiksi kuin pakkastalvi. Meillä se käy niin sujuvasti, ovi auki ja koirat pihalle irti. Vanhemmat yleensä näyttävät mallia pennulle, meillä siis asutaan omakotitalossa niin ei tarvii sen kauemmaksi mennä kuin ulko-ovesta vaan omalle pihalle.

Nostradamuksesta yms. Itse luen jnkv ennustuksia, vaikka eihän niitä totena pidä pitää. Lähinnå jotain profetioita. Toisaalta netissä on kaikenlaista soopaa, että pitää olla kriittinen.

Monenlaista asiaa nyt on menossa elämässäni, en sen tarkemmin lukenut nyt viestejä. Kiirekin vielä tämän viikon.

Oletteko muuten töissä, osasairauspäivärahalla, saikulla vai työttömänä ja mitä muita vaihtoehtoja vielä onkaan? Ainakin eläke ja opiskelu tulee mieleen. Itse pinnistelen töissä.

...omasta kaapista löytyi lannoitetta, joka on tarkoitettu "kesäkukille". Voi mun sentäs...

Mitähän ihmettä sitä keksis juhannuksena. Tuskin mitään ihmeempiä keksin..Luultavasti vain lenkkeilyä, lenkkeilyä, pyöräilyä ja koneella istumista. Mut torstaina ois kyl kauppamaraton, jossa saatan käydä ehkä tallikaverin kans..
Mut perjantaista eteenpäin tulee oleen tylsä juhannus..
Harmi ettei tallilla enään ole vuokrauksia :/

Tuo sukupolvenylihyppäämisjuttu sairauksien suhteen on mielenkiintoinen aihe. Mentaaliosastolla se kuulostaa ihan perusjärkevältäkin tai riippuvuuksissa tyyliin "isäni joi viinaa, itse en halua aiheuttaa lapsilleni tuskaa sitä kautta". Olen kuullut myös somaattisista sairauksista samanlaisia puheita. Toisaalta kyllä uskon, ettei mikään vaiva ole puhtaasti somaattinen. Mielen ongelmat ilmenevät jonkinlaisella viipeellä kehossa. Joten voisi päteä periaatteessa kaikkiin sairauksiin. Jos olisin lääketieteilijä, keskittyisin varmaan ns. autoimmuunisairauksiin, niitä ovat mm. reuma ja lupus, lukematon määrä löytyy. Se, että elimistö tulee yliherkäksi itselleen ja alkaa toimia itseään vastaan, on niin selkeästi henkisen ongelman fyysinen ilmentymä, että vastaavuuksien etsiminen voisi olla hyvin mielenkiintoista!

Voi Lukkis, mitä sun kanssa pitäis tehdä! En voi muuta kuin näin etänä lähettää sulle pitkän ja lämpimän halauksen! Ja jalkapohjahiplausta!

Liiza2: olen noutajaihminen! Mulla on ollut suomenlapinkoira, erittäin pahapäinen rottisuros (tuudeliduu kuonokopan kanssa Helsingin liikenteessä) ja kultsu, oikea sweetie. Noutaja on pakko saada! Novascotia olis kiva, mut niillä on lasten suhteen luonneongelmia ja mulla on niitä lastenlapsia tulossa ehkä lisääkin jossain vaiheessa... tässä ajattelen myös, että tytär voisi ulkoiluttaa itsenäisesti koon puolesta. En oikein tiedä mitä tehdä näiden Kleinspitz-toiveiden kanssa, en osaa suhtautua alle 30-kiloisiin koirina 😎 Noutajien lisäksi rakastan paimenia (aussit, sakemanni) ja yli kaiken salaista haavettani, joka ei ehkä ikinä toteudu: nöffiä. Musta nöffi, lurps.Se on halipusimuiskis...

Sain illalla yhdentoista aikaan valmiiksi projektin, joka nyt sitten on viimeinen tällä näkymällä. Eli olen työtön, joka ei voi hakea työttömyyskorvausta siksi, että on yrittäjä. Täytyy varmaan yrittää kovemmin, että sais toimeentulon kuntoon. Mulla on kyllä yksi maatakaatava suunnitelma, jonka aion toteuttaa heinäkuussa. Viimeksi muuten oli ns. palkallinen loma vuonna 1986. 😝

Kaikille hyvää keskiviikkoa!!

Lukossa 🙂, nypihän siitä parvekelaatikosta ronskilla kädellä kylvöksiä harvemmaksi, jos peräti pari pussia kylvit. Lannoittele sitten loppuja siinä vaiheessa, kun jäljelle jääneet näyttävät vahvistuneen eli piakkoin. Onko sulla sitä siemenpussia vielä jäljellä? Näkisit sopivan taimivälin siitä, mutta hiukan tiheämmäksi voit kyllä jättää. Jätä laatikkoon vain vahvimmat taimet.
Olisiko niin, että satsasit odotuksia selän parantumiseen (tavoite), mutta sen saavutettuasi tuli psyykkinen notkahdus siksi, että mielialaa ei voinut sittenkään sitoa fyysiseen kuntoon, vaikka se olikin toiveena (elämä alkaa sitten kun..ja jos vain olisin terveselkäinen jne.). Kirjoitan tämän lämmöllä, Lukossa, kun tuollainen tuntemus on itselleni tuttua. Uskallan kuitenkin toivoa, että notkahduksesta ei tule kohdallasi pysyvää olotilaa. Onko mitään, mikä sua auttaisi juuri nyt? En tiedä, missä ympäristössä asut, mutta voisiko oleskelu kesäisessä luonnossa tuoda helpotusta? Olit aloitellut pyöräilyä, olisiko liian aikaista aloitella sitä uudestaan? Ääh, olen neuvoja pahimmasta päästä, koeta kestää😉.
Laamaton, olen samaa mieltä Lukkiksen kanssa siitä, että rikkinäisyys aiheuttaa sukupolvien ketjussa yhtä sun toista. Itselläni on pelko, että olen aiheuttanut masennuksellani vahinkoa seuraavalle sukupolvelle, jotenkin valvon ja tarkkailen siitä merkkejä, vaikka toistaiseksi on sujunut hyvin. Kadun ja olen pahoillani, etten ole kyennyt olemaan paremmin läsnä masennuskausinani, ehkä tartuttanut joitakin neurooseja tms. Mutta niin kauan kuin henki pihisee, on aikaa olla tukena ja rakastaa. Ehkä paikatakin jotakin. En tiedä sitten, miten toimia kuvaamassasi tilanteessa. Etäisyyden otto suojelee, mutta voisiko jotakin muutakin yrittää? En tiedä ☹️.
Jaana6, oletko ollut masentunut? Kurjoituksesi on hyväntuulista🙂, mietin, mikä sai sinut palstalle?
Delffi, kuinka usein käyt ratsastamassa ja kuinka kauan olet harrastanut ratsastusta? Tuo ison eläimen kanssa touhuaminen hoitaa mieltä kuin kuntoakin.🙂.
Liiza2, olen ollut myös koirallinen. Voi sitä karvojen ja ilon määrää, jonka koira osaa vilpittömästi ilmaista. Laumassa koira on parhaimmillaan. Sama saattaa myös päteä meihin ihmisiin 🙂.

Rina, käyn kerran viikossa ratsastamassa ja olen harrastanut ratsastusta nyt noin 12 vuotta.

Nykyään tosiaan käyn vain kerran viikossa tallilla tunnilla, kun ei vain oikein enään innosta käydä useammin pelkällä tunnilla. Talli kun on tosiaan nyt vuokrattu yhelle henkilölle ja enään ei ole mitään tavotteita ratsastuksessa. Tunneilla kävijöille kun ei ole enään valmennuksia, ei vuokrauksia, joten on alkanut vähän tuleen semmoinen plääh -fiilis.

Mutta kun eipä sitä muutakaan harrastusta ole, niin en kuitenkaan aio tunneilla käyntiä ainakaan vielä toistaiseksi lopettaa..
Lisäksi yleensä lempihepan/-ponin seura myös piristää vähän.

Mutta voi kyllä olla ensiviikon tiistaina aika mielenkiintoinen tunti, kun tuntareilla (jotka on siis tottuneet liikkuun melkein joka päivä), niin on ilmeisesti 4 päivän vapaa nyt juhannuksena.
Jopa 2 päivän vapaan jälkeen osa tuntareista kerää virtaa todella paljon.

Ennen tosiaan tallilla oli vuokrauksia ja/tai pienryhmätunteja kun oli pitkiä vapaita, mutta jostain syystä nykyinen henkiö joka pyörittää tallia, niin ei aio niitä enää järjeestää :/

Harmillista kyllä, että juhannus tulee oleen tylsääkin tylsempi, kun ei oo kavereita, eikä oo tallilla vuokrauksia. Eli perus lenkkeilyä, pyöräilyä ja koneella istumista.
Ei vaan aina jaksais näitä samoja tylsääkin tylsempiä päiviä..

Lisäksi masentaa lukea joitain facebook päivityksiä, jos niissä puhutaan kavereista..kunpa niitä ois itelläkin. (Juu, facebookissa on kavereita

Jahas..viesti lähti etuajassa. En tiiä jäikö se nyt kesken vai ei..

Mutta tosiaan Facebookissa mulla on kaverilistalla pääasiassa näitä tallituttuja ja koirapuistotuttuja, jotka on minut itse pyytäneet kaveriksi facebookissa. Joten näitä en laske varsinaiseksi kavereiksi.

Niimpä sitä tosiaan kun sitten joitain päivityksiä tulee esim. koirapuistotuttavilta näkyviin, joissa mainitaan jotain kavereista..niin alkaa vähän masentaan.

Kumpa siis itelläkin olis niitä oikeita kavereita..mutta kun ei, niin ei.. :/

Laamaton kirjoitti 22.6.2016 3:20
Voi Lukkis, mitä sun kanssa pitäis tehdä! En voi muuta kuin näin etänä lähettää sulle pitkän ja lämpimän halauksen! Ja jalkapohjahiplausta!

Iiks... Kutian kauheasti. Olen kyllä joskus saanut vyöhyketerapiaa ja se tuntui ihan hyvältä. Piti tulla sanomaan, mitä olen itse miettinyt. Teiltä tuli hyviä vinkkejä ja tulkintoja (mm. Rinan "elämä alkaa kun selkä paranee"). En ole kuitenkaan kertonutkaan täällä, että olen selkäkivun aikana ja sen jälkeen ollut entistä aktiivisempi netissä mm. somea tutkaillen. Somen tutkiminen johtaa väistämättä huomioihin siitä, mitä on tapahtunut masennukseni aikana. Samoin minulla oli palaveri työelämään liittyvistä asioista ja ne pistivät ajatuksia hyörimään jne. Paljon on ollut ajateltavaa ja ajatukset pyörittävät mielialaakin tuuliviirin lailla. Kai tässä on kuitenkin eteenpäin jollain lailla menty myös siinä, että olen tehnyt muutamia sosiaalisia aloitteita ja aloittanut takaisin sosiaalisiin piireihini kipuamisesta.

Laamaton: Onnea projektin valmistumisesta, vaikka se nyt olikin ikävästi viimeinen. Toivon, että uutta syntyy ja asiasi selkiävät.

Täällä on viime päivien aikaan ollut niin paljon, mihin haluaisin kommentoida, mutta en nyt saa sitä ainakaan vielä tehtyä.

Moikka!

Tulee mieleen välillä yksi asia. Sanotaan, että ihmisen täytyy olla ihan ehyt ennen kuin voi aloittaa parisuhteen. Muuten ei onnistu.
Sanotaan myös että parisuhteessa voi eheytyä. Parhaimmillaan.

Olen ollut samaa mieltä ensimmäisen väitteen kanssa mutta nyt en enää tiedä...

Mitä te olette mieltä?

Kyllä vaan olen ollut masentunut, Välillä huomaan että on parempi päivä, kuin ihme.
Nyt olen hiukan humalassa, ja kohta minulla on treffit. Pitäisi katsoa peliä unkari-portugali, TV´stä. On hiukan huono omatunto, mutta ei se huku. Miksi en osaa välittää ihmisestä joka on kaiken muun lisäksi mukava.🤨

Laamaton ja Rina, olikos muitakin koiraihmisiä. Mulla haaveena laumanvartija, en sen tarkemmin nyt kerro, mutta isohko koira. Olen jo pariin kasvattajaan tutustunut.
Laamaton, sulla ollut kivoja rotuja☺️❤️ Onko miten kovia haukkumaan ne kleipzit vai mikä se oli. Ja eihän se haittaa jos ei haukkuminen haittaa. En kyllä hauku sitä rotua kuitenkaan😋

Koirat tuo niitä karvojakin vaikka tarhassakin työpäivät olisivatkin. Uros vai narttu? Molempia mulla on.

Delffi, minäkin harrastin hetken aikaa agilitya vanhemman wipukkani kanssa, mutta se jäi sitten pois kun pentu tuli taloon. Oli hauskaa, mutta vähän keljuttaa maksaa kallista kurssia kun meillä ei kuitenkaan mitään kisatavoitteita ollut lajin suhteen. Elokuussa mennään dobo-kurssille, sitä voi tehdä kotonakin milloin haluaa kun hommaa oman pallon 🙂

Mä oon ollut l'lähinnä vaan töissä, viime viikonloppu oli pitkästä aikaa vapaa, mutta se kului kaksipäiväisessä koiranäyttelyssä... Tänään on sitten koko tän viikon ainoo vapaapäivä, heti aamusta ajeltiin koirien kanssa isoon puistoon jossa piskit juoksi niin että ovat vieläkin ihan naatteja 😀 Sitten kävin kissan kanssa rokotuksilla ja sen jälkeen vielä itse salilla... Jos seuraavaksi pienelle kävelylle ja sitten saunaan...

Juhannustyö ei haittaa, itse ilmoittauduin vapaaehtoiseksi tulemaan töihin koska mulla ei ole mitään ohjelmaa kuitenkaan... Tosin kaveri tästä läheltä kyseli tänään tulisinko grillaamaan heille juhannusaattona? Ajattelin että voisin koittaa piipahtaa edes hetken töiden jälkeen 🙂 Muuten ajattelin että töiden jälkeen illalla käyn salilla ja juoksuttamassa koiria jossain, se saa luvan riittää mulle juhannuksen ohjelmaksi. En ole edes kiinnostunut mistään ryyppäämisestä...

Liiza2: Itse olen koiraihminen ja itselläni on tosiaan 2 whippettiä. Vanhempi whippet on 7 vuotta ja nuorempi täyttää juhannuksena (25.6) vuoden.

spellcaster: Oke. itekkin vanhemman whippetin kans aikoinaan kokeilin agilitya, mutta meillä se jäi sitten pois, koska putki ja pussi oli pelottavia koiran mielestä.

Itseäni kiinnostais myös kyllä tuo dobo. Mutta täällääpäin ei ole dobo-kursseja taidettu vieä kertaankaan järjestää.
Mutta huhuja olen kuullut, ett yks seura saattais järjestää semmoisen kurssin, mutta se on vain huhua.

Tällä hetkellä ehkä eniten kiinnostaa agility, mutta eiköhän me sitäkin ehitä Maxin kans kokeilla jossain vaiheessa.
Ainakin eilen kun kävin Mustissa & Mirrissä, ja näin tämän henkilön joka oli vetäjänä siinä pentukurssilla ja on vetäjänä myös siinä agilityn alkeiskurssilla.
Niin kun mainitsin, että pitäis keksiä jotain nyt Maxin kanssa, että sais mm. virtaa purettua. Ja samalla myös mainitsin, että mitkä oli vähän syynä siihen, etten ehkä vielä viittinyt kuitenkaan agilityn alkeiskurssille ilmoittautua. Niin tämä ko. henkilö tosiaan sanoi jotain ett "agilityyn kyllä aina ehtii.."

Eli eiköhän me jossain välissä Maxin kans kokeilla sitä agilityakin, kuhan nyt eka saan hallintapuolen tuon pikku riiviön kanssa kuntoon. Sehän kun nyt juhannuksena (25.6) täyttää vuoden, eli on hieman murkkuikä aika menossa nyt.
Toisinaan totellaan, mut toisinaan ei ja lenkillä välillä haukutaan toisille koirille.

Olen kyllä Maxin kanssa miettinyt, että pitäiskö alkaa käymään avoimissa kontakti-/ohitustreeneissä, joita täällä järjestetään kerran viikossa ja ne maksais sen 2€/kerta.

Että jos sais ipanan kanssa vähän hallintaa parannettua vielä lisää.

Mutta joo..saas nähä minkälainen juhannus tästä nyt tulee.. luultavasti tylsä juhannus.