Desper kirjoitti 20.6.2016 9:1
Ihmettelinkin täällä esiintynyttä samettiruusuvillitystä. Eihän se ole mitenkään herkimmästä ja kauneimmasta päästä kukkamaailmassa. 🙂

Minun samettikukkavillitys perustuu nimenomaan siihen, että kyseinen kukka on terhakka ja helppohoitoisena tunnettu. Näillä vihertaidoilla ei ole paljon varaa herkkiin kukkiin, jotka sitten korkeintaan repsottaisivat rumina, jos pysyisivät hengissäkään. Suosikkikukkani on ehdottomasti vanamo, joka on paitsi herkkä niin myös erittäin kaunis. Näinä aikoina se juuri kukkii, joten pitäisi lähteä sitä luontoon ihailemaan.

Luin runsahat viikonlopun viestinne 🙂🌻 ja lukiessa tuli mieleen, että tuohon ja tuohon mielelläni tarttuisin. Sitten kun kirjaudun sisään kirjoittaakseni jotakin, mieli alkaa kumista tyhjyyttään - mitä ihmettä pitikään sanomani. Mitähän se Delffi kirjoitti: ratsastamisesta, koirista ja yksinäisyydestä. Lonelywolf pohti arvoja: minunkin mielestäni terveydestä huolehtimisen pitäisi olla etusijalla ainakin työssä menestymiseen nähden. Tästä on kyllä turha puhua miehelle, joka mielummin kaatuu saappaat jalassa työhuoneeseen kuin alkaa huolehtia terveydestään ☹️. Eipä mulla ole muuta konstia kuin jankuttaminen, mikä ei ainakaan asiaa paranna.
Kaunis ja lämmin kiitos tsempeistä🌻🙂🌻. Arvatenkin jännitin niin paljon, ettei tullut hymytyttöpatsasta eikä mestariteosta, vaan alikantti tekele, jonka suurin anti oli oppi epäonnistumisesta eli se, että taivas ei pudonnut päälle, ja että pienen mokankin jälkeen on elämää. Ehkä ennen olisin lannistunut ja kokenut totaalisen "tahdon vajota maan alle" tuntemuksen ja vetäytynyt kotikolooni, mutta nyt jokin oli toisin 🙂. Muutaman tunnin morkkishetken jälkeen tahdoinkin nousta jaloilleni ja todeta, että vain virheitä tekemällä oppii ja jos uskaltaa altistua virheille, niin vain sen kautta voi kehittyä. Itsestäänselvän asian sisäistäminen ei näköjään olekaan itsestäänselvää😎! Pystypäin siis😀 kohti seuraavia oppimistilanteita.
Pompula, minä olen myös itsekseen viihtyvää sorttia ja kaipaan yksinoloa myös parisuhteessa. Toisaalta joskus mietin, millaista olisi olla osallistuvaa ja yhteisöllisyyttä hamuavaa lajia, koska sekin puoli kutkuttaa minua ja koen ulkopuolisuutta ja erilaisuutta yksinäisyydessäni 😋, joka ei ole millään muotoa mitenkään ylhäistä😝 tai terveellistä ihmiselle (näinhän väitetään).
Voi, Lukossa taas kerran, kun suret masennuksessa menetettyä aikaa. Eipä sille surulle surunhetkenä juuri mitään voi, ja surulle saa antaa aikansa. Toivottavasti sulla on kuitenkin niitä parempia hetkiä, jotta suru ei lisää menetettyä aikaa. Ja onko se surun tai masennuksen aika "menetettyä aikaa"? Jospa siinä ajassa piilee jokin mahdollisuuskin selvitä entistä vahvempana varsinkin, jos masennuksen taustalla on käsittelemättömiä asioita. Masennus ja ahdistus ovat kamalia ja tuskallisia asioita, mutta omalla kohdallani ne ovat olleet jollakin tavoin jopa väistämätön osa elämänpolkuani niistä lähtökohdista, joista elämäni olen aloittanut. Osaan vain ajatella, että tämä on ollut osani ja siitä yritän selviytyä.
Mulla taitaa olla se viherpeukalo sitten (jauhopeukalo puuttuukin), koska mun taimet ovat jo usean kymmenen senttimetrin korkuisia (kosmoskukat ja tsinniat + tomaatintaimet) sekä nupulla tai kukassa. Näille pehkoille olen kyllä antanut runsaasti luomulannoitetta. Lannoittaminen ja riittävän iso ruukku taitaa olla näitä kasvun edellytyksiä. Ei kuitenkaan kannata lannistua ensimmäisistä kokeiluista. Virheiden kautta oppii ja kertyy arvokasta kokemusta: niinhän se meni 😉!
Laamaton, en ollut varma, mitä sairautta tarkoitit sukupolven ylittävältä osalta. Mitä tulee näihin persoonallisuushäiriöihin, niin nehän eivät ole perinnöllisiä. Toivottavasti arviosi ei kuitenkaan osu oikeaan, jos siis ymmärsin oikein.
Lämpimät terkut täältä. Tuotte kirjoituksillanne lohdun ja ymmärryksen arvokkaita pisaroita. Myös voimattomat ja toivottomat sanat avaavat tätä masentuneiden raskasta maailmaa tavalla, joka kanssakulkijoille on arvokasta ; olen ollut siellä, olet ollut siellä. Luulin olevani yksin, mutta olimme siellä yhdessä.
Ääh mitä hempeilyä vakavasta asiasta. Jospa saan anteeksi tai sitten ei. Tykkään teistä kumminkin, ette voi sille mitään 😎

Heh, munkin piti oikein kaupassa katsoa miltä näyttää samettiruusu, kun en tiennyt. Aina oppii uutta.

Nyt pitäisi taas lähteä ruokakauppaan ja on bad hair day. Meinaan vain nukahtaa tähän sohvalle.

Voisikohan masennustaipumukseni ytimen löytää tästä: häiriöt itseluottamuksessa, itsetunnossa ja itsekunnioituksessa. Kasvanut siis kieroon kuin pahainen köynnös. Muuta lääkettä en keksi kuin elämälle altistaminen. Ei parane mennä piiloon: silloin alkaa kasvaa hometta & sammalta. Pitää uskaltaa kohdata sekin, että tulee lunta tupaan, ei vain kerran vaan sata kertaa. Tyrmätä ajatus, että "näinkö mulle aina täällä käy, käy, käy" - ja korvata se sillä tiedolla, että kun riittävän monta kertaa yrittää, niin paistaa se joskus risukasaankin. Muistaa, että sitä yhden vuoden armoitetussa iässä sitä sinnikkäästi opetteli kävelemään, vaikka muksahteli vähän väliä.
Pitää siis altistua, ei liikaa auringolle, vaan asioille, jotka houkuttavat, vaikka samalla pelottavat. On sitten kyse ystävien löytämisestä, ryhmässä puhumisesta tai kontaktien ottamisesta. Tilanteista, joissa tietää joutuvan arvioinnin kohteeksi. On uskallettava ottaa riski, uskallettava epäonnistua. Epätäydellisyyden suola on elämän perusmaku. Elämältä piiloutuminen voi säästää pettymyksiltä, mutta elämätön elämä on väritön, mauton ja tyhjä. Itse olen liian kauan ollut kaventamassa mukavuusaluettani. Jos samasta ympyrästä yrittää pitää kiinni, eikä kurkota kohti uusia rajoja, niin ympyrä väistämättä pienenee. Outo luonnonlaki, mutta tämä on nähty. Ei tarvitse kuin katsoa edellistä sukupolvea. Kun turvallisuushakuisuus menee elämänkin edelle, niin ollaan tiellä, jota täyttävät vain muistot eletystä elämästä. Se on ok, kun ihminen on kahdeksankymppinen, mutta minun pitäisi vielä uskaltaa muuttua. Ei pidä jäädä raiteille odottamaan, että elämä ajaa ohitse. Lähden tästä siis altistumaan 🙂! Lycka till!

Laamaton, minulla on koirakuume vähän hälvennyt, koska on ollut stressiä ja nyt tuntuu ettei energia riitä enää ylimääräiseen. Pentuhan on alussa melkoinen kakka-pissikone ja jyrsijäkin, jos sellainen yksilö sattuu😋

Silti, voihan sitä käydä tutustumassa kasvattajaan - mieluummin ennen pentujen syntymäå, niin ei lähde pentu mukaan😉

Kauhian kamalaa kuuluu minulle. Olen ajautunut tilanteeseen jossa en osaa päättää kummalla mopilla pesen lattiat ja pesenkö ikkunat myös.☺️

Kävin ostamassa kukkapöydän ja en saanut koóttua sitä itse. Pyysin apuun yhden netti tuttavan joka kokosi kukkapöydän. Tutustuin häneen treffipalstan kautta. Nyt kukkaset tarvitsivat vain vähän multaa ja ruukun, kävin kaupassa. Kun kaikki oli laitettu, tämä netti tuttuni halusi seksiä, minun ruusuni kustannuksella, kirjoitin hänelle etten näe syytä miksi ruusuni olisi seksiä vailla, mutta amarillyni kyllä sitä kaipaisi, kun ei kuki muuten, siihen tämä netti tuttuni sitten ettei hän tiedä millaisesta seksistä on kysymys. Silloin minulta meinasi palaa päreet.

Kävin ostamassa kukkapöydän ja en saanut koóttua sitä itse. Pyysin apuun yhden netti tuttavan joka kokosi kukkapöydän. Tutustuin häneen treffipalstan kautta. Nyt kukkaset tarvitsivat vain vähän multaa ja ruukun, kävin kaupassa. Kun kaikki oli laitettu, tämä netti tuttuni halusi seksiä, minun ruusuni kustannuksella, kirjoitin hänelle etten näe syytä miksi ruusuni olisi seksiä vailla, mutta amarillyni kyllä sitä kaipaisi, kun ei kuki muuten, siihen tämä netti tuttuni sitten ettei hän tiedä millaisesta seksistä on kysymys. Silloin minulta meinasi palaa päreet.

Nyt pidän taukoa, on kiirus. En minä niitä samettiruusuja tappanut, olen oikeasti viherpeukalo 😀

jaana6 sitä en vaan ymmärrä, että mitä amaryllis seksillä tekee 😎 Vai oliko kyse jostain muusta rillistä? 😀

Tylsää, tänään oli vika kurssi kerta Maxin (nuorimman koiran) kans.
Ensviikolla alkais agilityn alkeiskurssi, mutta tänään oli vika ilmoittautumispäivä ja tietysti unohdin ilmoittautua (osittain sen takia, että siinä seuranjäsenet oli etusijalla ja lisäksi myös sen takia, että en tiiä miten Max pysyis kentällä irti eli lähtiskö lönttimään muitten koirien tykö, koska on niin sosiaalinen tuo ipana).

Nyt ei enään viikkoihin kuulukkaan mitään muuta ohjelmaa lenkkeilyn, pyöräilyn ja koneella istumisen lisäksi, kuin ratsastustunti ainakin sen kerran viikossa.

Olisi kiva, kun olisi niitä kavereita. Tai no, edes se yks kaveri, jonka kans voisi lenkkeillä, käydä elokuvissa, kahvilassa tai viettää muuten vaan aikaa, ja jutella asioista..
Mutta eipä ole..

Ja kuten tuol aiemminkin sanoin, niin olisihan kyllä yksi henkilö johon olisi mukava tutustua vapaa-aikana, mut järki sanoo, ettei ole järkevää häiritä häntä nyt lomalla.
Joten pakko se on sinnittelllä heinäkuuhun, että jos näkisin sitten heinäkuussa tämän ko. henkilön..

Onpahan tässä aikaa kerätä rohkeutta mahdolliseen seuraavaan tapamiseen, kun viime tapaamisessa menin vähän lukkoon, vaikka yleensä on (ainakin oman muistini mukaan) tapaamiset mennyt ihan kivasti..

Mutta nyt yritän mennä nukkumaan, vaikka nyt kesäisin on kyllä vaikea saada unen päästä kiinni, kun on niin valoisaa..

jaana6: sinun viestisi on vähän sekava ainakin minun silmiini. En ymmärrä, onko sinulla jonkinlainen hätä vai pelleiletkö esimerkiksi. Kirjoita lisää, jos haluat tarkentaa asiaasi.

Tulin tänne, kun ajattelin kirjoittaa yhtä asiaa, jonka vuoksi olen tässä illalla itkeskellyt. Mutta kun tulin tänne, niin katosikin kaikki kirjoittamishalut ja puolen tunnin kuluttua olin vain tyytyväinen etten kirjoittanut. Ehdin kuitenkin prosessoida asiaa päässäni ja se on ihan riittävä juttu tähän hätään. Kirjoitan lisää myöhemmin.

Ps. Rina, Kiitos 🌻🙂🌻

Voi Liiza2, sellaisiin sanomalehtilattioihin olen monta kertaa jo totuttautunut 🙂 ja yövalvomisiin ja ne huonekalut, jotka koirat on järsineet... pupujussi viimeisteli 😀 😀 kai hamsukin olis vielä täydentänyt, muttei päässyt häkistä parka... Pennuntuoksun ja vikinän voittaa vain itsesynnytetty beebe... 😀 Jos yhtään tunnen itseäni, meillä on pentu ennen kuin tämä vuosi loppuu. Niitä vauvoja kun en enää ikäni puolesta pysty tuottamaan, hih!

Otin tuon Nostradamuksen ennustuksista kertovan telkkupätkän talteen ja sitä nyt katselin yön pimeinä tunteina, kun en enää jaksanut jatkaa töitä. Ei ehkä olis pitänyt...

Mulla oli jokin kuolematon pointti kerrottavana, mutta höh unohdin sen. Toinen juttu mistä halusin puhua oli kuitenkin tämä nykyinen mediahullutus ja viestinnän liian suuri vauhti ihmisten sietokykyyn nähden. Jossain lehtijutussa mainittiin juuri se juttu, mitä olen itsekin ajatellut, eli että tuntuu siltä, että maailmassa tapahtuu hirvittävä määrä pahaa. Totuus on kuitenkin se, että esim. sodissa vuosittain menehtyneiden määrä on merkittävästi pienempi kuin vielä joitain vuosikymmeniä tai -satoja sitten. Mediavääristymä!Tuntuu, että tämä nopea viestintämahdollisuuskin ruokkii jotain pahaa tai ainakin ihmisille vielä liian suurta palaa, en tiedä...

Sata vuotta sitten oli ilman happipitoisuus moninkertainen nykyiseen verrattuna, maaperän ravinteet olivat luonnostaan (ilman keinolannotteita, hömm... schweinsdreck ist sehr einsetzbar) kunnossa, uskonnollisuus tarjosi mentaalista turvaa, elämä oli yksinkertaisempaa. Sosiaalinen kontrolli varmaan oli ankarampaa kuin näinä liberaaleina aikoina ja teki yhym, joistakin luonnollisista ja biologisista toiminnoista kovin rajoitettuja, mutta silti elämä varmaan maistui paremmalta. Downside oli tietenkin esim. antibioottien nonexistence - onneksi ne kuitenkin saatiin toisen maailmansodan aikana käyttöön.
m
Pitikö mulla olla jokin pointti tässä?

Rina, ymmärsit oikein ja se on aika pelottava tulevaisuus (ei se menneisyyskään mansikoita ollut). Olen jo joutunut nostamaan kilpiä ylös pahoinpitelyn tai pakottamisen pelossa. siis ihan fyysisenkin. Onneksi ex on vielä lähellä noin maantieteellisesti, eikä hyväksyisi moista.

Ei tietenkään geneettisesti periydy, eikä tässä tapauksessa ehkä sosiaalisestikaan harvojen yhteyksien myötä. Silti äärimmäinen vallanhalu (viranomaistenkin toteama, enkä nyt puhu sossusta vaan puolustusvoimista), manipulointi, petturuus, omantunnon puuttuminen, draaman luominen, syyttely outofnowhere, valehtelu,käsittämättömät tempaukset jne. ovat aivan liian tuttuja. Onneksi olen 50 vuoden aikana oppinut edes jotain: älä ole yhteydessä, älä usko hulluihin väitteisiin, älä suostu manipulatiivisiin pyyntöihin... pysy erossa! Mieluummin erossa ja mentaaliosasto järjestyksessä kuin yhteydessä ja hulluksi rääkättynä... tämä on kai sitten mun tehtävä tämänkertaisessa elämässä, onneksi isäni pääsi tästä pois... mut mulla on nyt toi lapsenlapsi tämän muurin takana. Saas kattoo miten käy.

Voihan sitä aina vaikka muuttaa Berliiniin.

Tulipa sitten nukuttua vain noin 6 tuntia, ku on niin valosaa. Lisäksi vieläkin vaan harmittelen sitä kun en agilityn alkeiskurssille muistanut ilmoittautua. Kun nyt ei enään oo mitää harrastusta Maxin kans.

Mut kaitpa tää harmitus tästä menee ohi jossa on vaiheessa.

Onneks tänää on kuitenkin ratsastustunti, vaikka kyl vähän on semmonen tunne että tuskin pääsen meneen lempparilla.

Muuten on kyllä vähän semmoinen tunne että haluais vaan nukkua muut päivät ohi, kun ei oikein huvittaisi yksin olla ☹️
Mut pakko se on nuo koirat lenkittää, vaikka tuleekin vähä masennus fiilis kun näkee kavereita keskenään..

Jotenkin kauhean saamattomia päiviä mulla. On jotenkin paha olo, mutta selkäkivun piikkiin ei voi enää saamattomuutta laittaa. Tämä on henkistä pahaa oloa.

Laamaton kirjoitti 21.6.2016 5:24
Ei tietenkään geneettisesti periydy, eikä tässä tapauksessa ehkä sosiaalisestikaan harvojen yhteyksien myötä.

Mä olen kertonut, että mummoni oli tällainen enemmän tai vähemmän narsistinen tyyppi. Suvussa on tietenkin itse kullakin probleemeja psyyken kanssa suuntaan tai toiseen. Äitini (mummon lapsi) on ollut omalla tavallaan rikki, aika pahastikin, mutta ei narsistisesti. Yksi sisaruksistani on kuitenkin sellainen, että itse ihan pelkään. Manipuloiva, itsekäs, alkoholiin menevä, valehteleva, hyväksikäyttävä jne. Sisarukseni ei pitänyt yhteyttä mummoon, vaan lintsasi aina kaikista vierailuista ja vähät välitti myöhemminkään. Eli sosiaalisen oppimisen yhteyttä ei ollut. Olen kuitenkin miettinyt, että sisarukseni vikaisuus on ehkä saanut bensaa liekkeihin äitimme rikkinäisyydestä. Sanotaanhan sitä alkoholismistakin, että se periytyy joka toiseen sukupolveen, niin että joka toinen sukupolvi kärsii alkoholismista ja joka toinen sukupolvi on raivoraitis.

Jotenkin mä oon taas valahtanut alemmas lähemmäs masennuksen kammottavaa kitaa. Sain leikattua tänään sormen- ja varpaankynnet. Ja se tuntuu isolta askareelta. (Ei enää satu selkään, mikä on hyvä.) Toisaalta voisihan sitä ajatella, että tässä on kesäloma ja ei mitään kummempia tarvitse saadakaan aikaan. Siis voisi ajatella, jos osaisi... 😞