Lukossa, rohkeutta ja rentoutta toivotan ensi viikkoon vaikka itsekin jännitän kaikkea epävarmaa ja epämiellyttävää. Sitten kun ne asiat on hoidettu, luulenpa että olo helpottuu. Toivon niin. Minullakin on pari asiaa vielä, jotka jännittää ja hermostuttaa. Tällaistahan tämä elämä välillä on.

Lukossa kirjoitti 11.6.2016 13:7

Kiitos kohteliaisuuksista! Koen itse itseni sosiaalisesti aika kömpelöksi. Ehkä sitten jotain osaan. Olen tietoisesti yrittänyt treenata. Joskus on tuntunut siltä, että sosiaalinen sulavuus on yhtä kuin teennäisyys, mutta olen jotenkin yrittänyt ja ehkä onnistunutkin myös yhdistämään rehellisyyttä ja sosiaalisuutta. Elämä ei varmasti riitä sosiaalisten taitojen oppimiseen, mutta joka päivä on tietysti mahdollista harjoitella - vaikka täällä verkossa.

Ymmärrän tuon mitä kirjoitat teennäisyydestä. Ehkä se kuuluu suomalaiseen jäyhyyteen, että niin helposti koetaan. Kai sitä silti ajan kanssa oppii vaistoamaan milloin toinen on aidosti mukava eikä vain teennäinen. Masennus saattaa vain helposti vääristää tuota "vaistoa" ja aiheuttaa vääriä tulkintoja. Ainakin itse olen hyvin epäileväinen ihmisten suhteen. Olen elämässäni törmännyt ihmisiin, jotka ovat esittäneet ystäviäni ja olleet alkuun tosi mukavia, mutta sitten olen lopulta huomannut, että he ovat vain halunneet käyttää hyväksi. Se tietysti vaikeuttaa uusien ihmissuhteiden löytämistä, jos jo alkuun suntautuu kovin varovaisesti lähelle pyrkiviin ja mukavilta vaikuttaviin ihmisiin. Tämä verkko on tosiaan ihan hyvä paikka harjoitella sosiaalisia taitoja. Silti puhuminen kasvotusten on niin eri asia kuin kirjoittelu tuntemattomien kanssa.

Jotenkin ei tehnytkään mieli runnoa selkää lisää. LonelyWolfin tapaan miellän sinut Lukossa sosiaalisesti neuvokkaaksi. Minä myös pidän välimatkaa ihmisiin ja olen vaativa. Samettiruusut tanakoituu ja samalla punertuu. Minulla on useita pitkiä ja muutama vähän lyhyempi taimi. Oletko lannoittanut omiasi vielä ollenkaan? Minä olen. Pitäisi ostaa lisää lannoitetta. Kukan mykyröitä ei ole vielä näkynyt. Latvoin jokaisen, jotta niistä tulisi tuuheita. Nyt meni ilmat niin viileäksi, että mikään ei siitä tykkää. Kirjoita ylös pelot ja ahdistukset, yksityiskohtaisesti. Paloittele ne.

LonelyWolf kirjoitti 11.6.2016 21:23

Olen elämässäni törmännyt ihmisiin, jotka ovat esittäneet ystäviäni ja olleet alkuun tosi mukavia, mutta sitten olen lopulta huomannut, että he ovat vain halunneet käyttää hyväksi.

Kuten myös. Lähtökohtaisesti ihmisten väliset suhteet ovat balanssissa, kun molemmilla on win-win tilanne. Itse olen melko avoin, mutta rankkaan paljon nopsemmalla kädellä, kuin ennen. Ennen halusin uskoa ihmisten hyvyyteen loppuun asti. Elämä on opettanut, että on turha käyttää omaa aikaansa turhaan. Mikä on kyllä itselleni oiva oppi. Ei tästä niin kauaa ole, kun mietin miten paljon ihmisiä on kävellyt elämääni ja siitä ulos. Jokaisellehan käy näin. Muutama entinen ystävä on joiden ystävyyttä on jäänyt kaipaamaan, tai ehkä heitä on yhteen käteen mahtuva määrä. Nämä ovat sellaisia jotka ovat jonkun toisen ihmisen vaikutuksesta jääneet pois. Siis, että olen itse antanut muiden vaikuttaa liikaa. Ja on näissä muutakin, joissakin.

Tänään en ole saanut mitään kunnollista aikaan. Inhoan keskeneräisyyttä! Kaikki kuitenkin on kesken. Olen kuitenkin tehnyt ajatustyötä 😉 😋

Ja nauranut Lukossa punaviinille, samalla kun katsoin Kumman kaa uusintoja 😀 Nythän tuolta tulee vielä parempaa; Ou nou! 😎

Liiza: Kiitos rohkaisusta. Se on varmaan niin, että sisäinen jännittäjäni käy nyt ylikierroksilla, kun on lyhyen ajan sisällä paljon kaikennäköistä pikkujännää ohjelmassa. Pohdin juuri eilen, että olen mestari tekemään kärpäsestä härkäsen - siis ihan todella. Mutta näillä mennään, mikä olen. Tsemppiä sinullekin jännittäviin juttuihisi. Kyllä me selvitään!

LonelyWolf: Totta on, että verkkokeskustelu on eri asia kuin kasvokkain keskustelu. Tässä voi kuitenkin jotenkin ylläpitää keskustelutaitojaan tai ainakin pysyä sosiaalisessa maailmassa mukana. Olla osallisena. Minulla tuo uusiin ihmisiin tutustuminen menee niin, että tutustun kyllä mielelläni ja avoimestikin uusiin ihmisiin olematta edes kovin varuillaan. Mutta tuo koskee vain sellaista "tuttavuusastetta". Eli päästän ihmisiä helposti tuolle asteelle, mutta lähemmän tutustumisen kanssa olen pidättyväinen. Lähemmän tutustumisenkin osalta minulla on vielä erikseen "kaverit" (etäisemmät) ja "ystävät" (läheisimmät). Se on ollut mielestäni aika toimiva ratkaisu. Nuo jaottelut toimivat tietenkin vain omassa päässäni. En kerro, kuka kuuluu mihinkin ryhmään tai yleensä en kerro edes tästä luokittelutavastani. Mutta tämä siis toimii sisäisenä työkalunani ja auttaa joskus, kun pohdin suhdettani johonkuhun. Oikeasti logiikka on vielä vähän monimutkaisempi niin, että ystävät sijoittuvat kuin lappeellaan olevalle tikkataululle, jossa itse olen keskellä siis napakympissä. Eri ystävät sijoittuvat tikkataulun kehille sen mukaan ovatko minua lähempänä vai etäämpänä. Suhteissa tapahtuu ajan myötä väistämättä muutoksia niin että joku liikkuu esim. kolmoskehältä yhdeksikköön jne. Tämä tikkataulumalli on vain sisäinen työkaluni. Esimerkiksi nyt masennuksen aikana minusta tuntui, että tikkatauluni on typötyhjä. Siis koin kaikkien ystävieni häipyneen taulun ulkopuolelle. Pienen kriittisen tarkastelun jälkeen tajusin, että kyllä heitä vielä taululla on, mutta minun piti elvyttää niitä suhteita. (Se homma on vielä kesken.) Huomasin myös yhden henkilön, joka ei ole ennen ollut tikkataululla (on siis ollut "vain" kaveri), mutta joka voisi hyvinkin ns. nousta taulun ulkopuolelta taululle (siis muuttua kaverista ystäväksi). Tämä voi olla turhan jäykkä tai monimutkainen tapa hahmottaa ihmissuhteitaan, mutta minua se on auttanut havaitsemaan nimenomaan suhteissa orastavia tai tapahtuneita muutoksia. Oleellista on myös itse olla aktiivinen, ettei pelkästään kyhjötä siellä keskellä omassa kuplassaan.

Ystävistä. Minun on aivan pakko kertoa eräästä ystävästäni. Hän kuuluu jollain tavalla läheisimpiin ystäviini, mutta samalla hän on jollain tavalla kovin etäinen. Olen mielessäni tehnyt sellaisen tulkinnan, että hän ei ehkä itsekään tunne itseään kovin hyvin. Selvää on, että hänen ei ole ollenkaan helppoa ottaa vastaan kritiikkiä itsestään. Senpä takia pidänkin havaintoni lähinnä omassa päässäni. Esimerkiksi olemme jutelleet lempiruoistamme. Minä pidän kalasta. Hänkin sanoi pitävänsä kalasta ja valitsevansa esim. työlounaalla aina mieluiten kalavaihtoehdon. Olemme sitten joskus syöneet yhdessä ja olen useamman kerran yrittänyt tarjota hänelle eri kaloja eri muodoissa, mutta hän on aina kieltäytynyt ja olen ollut näkevinäni inhoa hänen kasvoillaan. Eihän siinä mitään, jos ei pidä kalasta ollenkaan tai jos tykkää esimerkiksi vain lohesta ammattikokin valmistamana. Ongelmana on se, jos puhuu muuta kuin tekee tai on. Jotenkin kuitenkin koen, että tämä ystäväni ei näe tätä ristiriitaa sanoissaan ja teoissaan. Hän pyrkii mielestäni usein olemaan sosiaalisesti suotavan kaltainen. Ehkä sitten kalaruoista pitäminenkin on sosiaalisesti suotavaa (terveellistä, muodikasta). Tällaiset jutut kuitenkin aiheuttavat hankauksia meidän välillä. Nuo hankaukset eivät ole kuitenkaan kuin pikkuongelmia, jos verrataan hyväksikäyttöön tai ilkeyteen. Pompula juuri kirjoitti, että kaikki on keskeneräistä. Niinpä me ollaan keskeneräisiä me ihmisetkin. Kullakin on omat ongelmansa. Ystävyydet olisivat paljon helpompia, jos ystäviä saisi täydellisinä versioina ja tietysti mahdollisimman pitkälle itsen kaltaisina 😀😎😉

Tietääkö kukaan mitään hyviä masennuksesta kertovia elokuvia, joissa pääosaa ei esitä mikään angstinen teini, vaan ihan aikuinen ihminen, jonka pitäisi samalla selvitä aikuisten asioista?

LonelyWolf kirjoitti 12.6.2016 14:1
Tietääkö kukaan mitään hyviä masennuksesta kertovia elokuvia, joissa pääosaa ei esitä mikään angstinen teini, vaan ihan aikuinen ihminen, jonka pitäisi samalla selvitä aikuisten asioista?

Yllättävän vaikea, mutta mielenkiintoinen kysymys. Usa on elokuvien suurin tuottaja ja siellä psyykkisiin ongelmiin suhtaudutaan vähän toisin kuin Euroopassa. Esimerkiksi Suomessa 20 kerran psykoterapia lasketaan vielä lyhyeksi psykoterapiaksi, kun taas Yhdysvalloissa se on jo keskipitkä. Olen käsittänyt, että ainakin masennuksista pitäisi Yhdysvalloissa toipua nopeammin kuin Suomessa. Siellä myös ollaan käsittääkseni lääkemyönteisempiä. Jenkkileffoista minulle tulee mieleen kolmetuntinen Cast Away, joka on suomennettu muistaakseni Tuuliajoilla. En tiedä, onko sillä juuri mitään tekemistä masennuksen kanssa, mutta minuun se teki aikoinaan vaikutuksen juuri masennuksen ja toisaalta myös yksinäisyyden näkökulmista.

Ystävyydet olisivat paljon helpompia, jos ystäviä saisi täydellisinä versioina ja tietysti mahdollisimman pitkälle itsen kaltaisina 😀😎😉

Eipä nyt oikeastaan. En minä itseni kopioita halua. Sehän olisi äärettömän tylsää. Luotettava ja sanansa pitävä pitää toki olla. Yleensä se tyssääkin jo tällä asteella.

Minä olen muuten unohtanut ottaa lääkkeet 😋 😋 😋 Tässä juuri yksi päivä laskin aamulääkkeitäni ja tänään huomasin, että aamulääkkeistä uupuu yksi. Se merkittävä 😋 Ei ihme, että olen näin kipeä! Olisinko eilen unohtanut ottaa sen? En kyllä tiedä. En kyllä kauaa, koska vasta laskin.

Minuakin kiinnostaisi LonelyWolfin mainitseman kaltainen leffa. Ja mielellään vaahtokarkki, johon voisin nyt upota. Sen verran on kehno olo ☹️ Toivottavasti tämä olo tästä kohentuu!

Hei,

Pitkään mulla on ollut hyviä päiviä. Ihmeen paljon olen ollut hyvällä mielialalla ja fiiliksellä. Mutta kuten arvata saattoi, sekin oli lyhytaikaista,,

Tänään kaikki romahti taas😭 Masennus nosti päätään, olen vain itkenyt sisäisesti ☹️ ja ollut huonolla mielialalla. Ei auttanut lenkki, ei musiikki. Se vain lisäsi huonoa oloa, sillä olen kokenut itseni todella yksinäiseksi, ja kun näen ihmisiä, joilla on ystäviä ja pitävät hauskaa, masennus ☹️ ( Tiedän, että näin ei pitäisi olla).

Kotona on ollut riitoja, haluaisin muuttaa pois mutta ikä ja rahatilanne ei salli. Ei vain ole rahaa omaan vuokra- asuntoon, vaikka kuinka haluaisin. Rahaa ei vain ole😭 Asiaan vaikuttaa myös, mahdoton epäusko työllistymiseen, taloustilanteessa - sekä se, että en usko että se muuttuu ( ainakaan merkittävästi). Omalla kohdalla tai noin muutenkaan. Kaikki usko ja unelmat - on eilisen asioita. En haluaisi ajatella näin...

Olen jo melkein luopunut toivosta, oman perheen ja asunnon suhteen, ne kun vaatii rahaa ja uskoa 😞

LonelyWolf kirjoitti 12.6.2016 14:1

Tietääkö kukaan mitään hyviä masennuksesta kertovia elokuvia, joissa pääosaa ei esitä mikään angstinen teini, vaan ihan aikuinen ihminen, jonka pitäisi samalla selvitä aikuisten asioista?

Tämmöisiä löytyi masennuksesta - en tutkinut, minkäikäisistä kertovat ja millainen on juoni:
http://www.tasteofcinema.com/2015/the-30-best-movies-about-depression/

Liiza2, minulla on kaksi whippettiä (FCI 10) 🙂

Huh, onpa ollut viikko, aika mennyt kuin siivillä. Aloitin alkuviikosta "kesäsijoituspaikassa", kun oma työpiste on kesän kiinni, on kiva paikka, olen tuuraillut siellä ennenkin loma-aikoina. Olen ollut niin puhki etten ole jaksanut aina töiden jälkeen kun vilkaista äkkiä päivän uutiset ja sitten lenkin kautta sänkyyn 😴 Olin koko viikonlopunkin töissä... Vielä 5 viikkoa kesälomaan, vaikkakin viihtyisin tuolla pidempäänkin ☺️

Tälle illalle ostin pussin sipsejä, kohta suihkuun ja sitten kyllä makaan loppuillan sipsipussi kainalossa katsellen telkkaria...

LonelyWolf kirjoitti 12.6.2016 14:1

Tietääkö kukaan mitään hyviä masennuksesta kertovia elokuvia, joissa pääosaa ei esitä mikään angstinen teini, vaan ihan aikuinen ihminen, jonka pitäisi samalla selvitä aikuisten asioista?

Lisää:

http://www.imdb.com/list/ls004916089/
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_films_featuring_mental_disorders
http://www.ranker.com/list/best-movies-about-depression/ranker-film
http://all-that-is-interesting.com/depression-in-film
http://www.storiedmind.com/resource/10-top-movies-depression-bipolar/

jne (haku: movie depression)

Pompula: Kiitos ehdotuksesta! Palastelu on auttanut ahdistukseen. Palastelin ihan paperille. Ja yksi käpykin täällä pyörii, kun pari viikkoa sitten neuvoit tutkiskelemaan käpyä. 🌻🙂🌻🌻🙂🌻🌻🙂🌻

Voi aavameri <3
Haluaisin olla kovasti tukenasi netin ulkopuolella, kun tuntuu että täällä netissä sitä vaikeampaa antaa sitä tukea. Tulee sellanen riittämätön olo ☹️
En tiedä mitä kirjoittaisin... ☹️ ajatus ei enää kulje.. anteeks..
Olet ajatuksissani <3 Älä kiltti tee mitään pahaa itsellesi 😭 En muuhun tässä netissä pysty 😭