Heipparallaa taasen 🙂. Kiva juttu, jos Liiza2:n vatsakivut hellittivät 🙂. Varmaan mukavaa olla reissussa. Siellä pääsee irti ympyröistä ja kummasti aikaan tulee pituutta lisää. Lyhyetkin lomareissut tuntuvat ihan eri tavalla pitkiltä kuin sama aika kotona vietettynä, puuttui sitten kasipallo tahi ei 😉.
Siivosin tänään parempien vaatteiden vaatekaapin ☺️. Suuri osa ajasta meni silittäessä rypistyneitä vaatteita. Laitoinkin ne sitten henkareihin. Mulla ei oikeastaan ole hirveästi pieneksi jääneitä vaatteita (ne olen jo aikoinaan lahjoittanut pois), mutta muutama vaate on ostettu valmiiksi hiukan liian pieninä (alekorista: toivomuksena, että niihin vielä mahtuisi). Sellaista päivää ei nyt kuitenkaan ole näköpiirissä 😋. Ihan kivojakin löytyi, lähinnä kesäkäyttöön. Hellevaatteita kun luulee tarvitsevansa 70 %:a ajasta, vaikka se on just toisinpäin!
Mamma meni kuin menikin muistitestiin! Kyllästyi, kun yritti puhelimitse perua aikaa ja pelkkä automaatti vastasi. Hip hei, suurkiitos automatisaatiolle. Kai nuo muistihäiriötkin voivat aiheuttaa kontrollin katoamista ja ikävää käytöstä, mielestäni mamman käytös on ollut sen suuntaista, että ikävät luonteenpiirteet ovat vain korostuneet.
Luulen, että kolmessa viikossa selkäsi on suurinpiirtein terve eli viikko vielä, Lukossa. Sitten voit ruveta tekemään vahvistavia liikkeitä sadesäällä, eikö 😉.
Hirmu kylmää on sää, mutta onhan vihreää. Ja talven voittaa tää☺️!

Tällä tyypillä on tänään aika rankka päivä. Yksi kappale paniikkikohtauksia ja muutenkin rankkaa. Sain kuitenkin rikottua mökkihöperyyden noidankehän, kun lähdin ihmisten ilmoille. Se oli yllättävän vaikeaa, mutta sujui lopulta ihan ok. Siis vain yksi paniikkikohtaus 😳🤕

Nyt makaan sängyllä ja luin äsken noita teidän leppoisia viestejä. Tuli rento ja tyytyväinen olo. Rina oli saanut vaatekaappia siivottua 🙂🌻. Pompulassa ihailen leppoisuutta (se vaan peruutti menonsa ja jäi sängylle loikoilemaan 😮😎). Liizaa perhe vie ja kivut kiusaa - kivut ei ollut niin kiva juttu. Spellcaster liittyi joukkoomme juttuseuraa saadakseen eli juuri oikeasta syystä.

Minun osalta hoitotaho on ollut huolissaankin, kun olen niin paljon yksin. Se runsas yksinolo on kyllä totta. Kerroin hoitajalle kuitenkin teistä ja hän sanoi "hyvä, hyvä". Teidät on siis noteerattu suotuisina sosiaalisina suhteinani 😍. Pitemmällä tähtäimellä tälle pitäisi tehdä jotain muutakin tälle yksinäisyydelle, mutta on tämä Tukinetkin jotain. Ja te rakkaat kanssakirjoittelijat!! Haastan harvemmin kirjoittavia Mailista, Desperiä ja LonelyWolfia aktiivisemmin mukaan. Varsinkin LonelyWolfia, joka laillani on liian vähäisillä verkostoilla varustettu. Myös te kaikki muut nimimerkit, joita en nyt maininnut: Antakaa joskus kuulua itsestänne.

Nyt minä menen vielä hieman jatkamaan siivousurakkaani. Sen urakan deadline on maanantai, tai oikeastaan tiistai klo 16.00. Siihen mennessä ehkä selviän. Lupasin käydä päivittäin ulkona kävelemässä, jotta mökkihöperyys ei pääse ottamaan yhtä vankkaa otetta enää. Nyt selkäkin kestää kävelyä, joten mikäs siinä.

Vastaan haasteeseen.

Tänään on hyvä päivä. Se johtuu kai monista pienistä asioista. On aika ihanteellinen ilma, eilen suoriuduin isosta haasteesta, tänään on vähän lepopäivä.

Tulevaisuuteni on hieman epävarma mutta kyllä se siitä selvinnee. 🙂

Tänään voisi hoitaa itseään kuntoilulla. Ehkä päivälevolla.

Jos jollain on nyt kurja päivä, niin muista että kyllä se hyvä päivä sieltä tulee, väkisinkin. Kaikki järjestyy🙂

Hyvää vkl!

Mailis kirjoitti 10.6.2016 10:31
Jos jollain on nyt kurja päivä, niin muista että kyllä se hyvä päivä sieltä tulee, väkisinkin. Kaikki järjestyy🙂

Kiitos Mailis! Juuri tämmöistä tsemppiä tarvitsin tälle päivälle! Olen yrittänyt opetella tuon "kaikki järjestyy"-rauhoittelun puhumista itselleni. Joskus se onnistuu, joskus on vaikeampaa. Oli kiva kuulla, että sinä selviydyit eilen isommasta hommasta. Minullakin on iso urakka selvitettävänä. Ehkä minäkin siitä selviän... 🤔...

Spellcaster, tervetuloa rupattelemaan. Kiinnostaa myös minkä rotuinen koira sulla on🙂 Tai minkä ryhmän koira, jos et halua tarkemmin sanoa rotua. Itselläni on ryhmän 5 koiria.

Joo, onhan se ihan kiva olla reissussa, mutta välillä stressaavaa kahden murrosikäisen kanssa, varsinkin kun takapenkiltä melkoinen mökä kuuluu. Mies ajoi ihan reippaasti, että oltiin etuajassa välillä. Vatsakivun syyn aion selvittää ja varasin ajan lääkäriin ensi viikoksi.

Kiva oli olla välillä eri paikkakunnalla kaukana kotoa. Mutta kiva on kyllä palata taas kotiin ja pistää pyykkikone pyörimään. Helpompi hallita asioita kotona jotenkin.

On muuten jännä huomata, että osaan nauttia vapaa-ajasta paremmin kun on ensimmäiset lomapäivät ja -viikot. Sitten, jos olisi kuukausi tai pidempään lomaa, niin jotenkin ei osaa nauttia enää "tekemättömyydestä" tai sitten pitää olla jotain päiväohjelmaa ja aikataulua. Toisaalta haluaisin kyllä aina vapaalla, mutta järjestäisin jotain ohjelmaa sinne tänne.

Mukavaa viikonloppua
🌻🙂🌻

Lukossa täällä siivoilee... Selkä antaa nyt asettua liki kaikkiin mahdollisiin asentoihin, toki välillä sitten krampaten tai vihloen. Ajattelen kuitenkin, että tällainen kotitouhuaminen on selälle hyvää liikuntaa. Selkä vaatii rentoutusta vaakatasossa säännöllisin väliajoin ja sitä sille on annettu. Olen nyt siivonnut sieltä täältä parin viikon aikana kertyneitä roskia ja edistänyt tuon hamstraushomman kuriin laittamista. Osa menee myyntiin, osa edelleen säilytykseen, osa lahjoitukseen ja osa suorinta tietä roskiin. Tuo viimeisin osoite on jo hyvin työn alla. Ensi viikon tiistaina asennetaan tiskikone, joten se on yksi määräpäivä näille urakoilleni. Ensi viikolla on lisäksi kolme (!!)käyntiä terveydenhuollon vastaanotoilla, eikä yksikään liity fyysiseen terveyteen.

Yhden jutun olen uudestaan löytänyt. Nimittäin neulomisen! Voi kuinka ihanaa puuhaa se on. Nyt kun voi taas istua kutimen ääressä, on aivan ihana puuhata kirjoneulesukkaa. Neulominen on edelleen ahdistukseen tehoava hoitokeino! Paikallaan makaaminen on ollut minulle täyttä kidutusta. Nyt tekisi mieli tehdä vaikka mitä. Parvekkeen lasit täytyisi pestä ja lattia myös. Hillitsen kuitenkin itseäni, kun selkä ei ihan vielä ole ok. Rina saattoi osua oikeaan tuolla kolmen viikon toipumisaikataululla. Nyt ei ole tullut isoja takapakkeja, eikä niitä toivotakaan. Olisi ihana päästä pian polkupyörän selkään. Ja niitä vahvistavia liikkeitä täytyy kyllä maar alkaa tekemään.

Olen tänään itkenyt sitä, että olen suoritusorientoitunut hikupinko 😭😭😭. Kaikilla meillä kai on omat ongelmamme. Vai? Otin rankan viikon ja perjantain kunniaksi hieman punaviiniä. Kun en kerran osaa olla tekemättä mitään, istun sukkaa neuloen ja viiniä siemaillen. (ja mielessäni rukoilen, oi löytyisipä minulle uusi sopiva työpaikka...)

Hienoa, että yhdelle kaapille löytyi Rina sadepäivä 😉 Itsellänikin on vielä vaatekaapin laitto vaiheessa. Se on kyllä totta, että muistiongelmat vaikuttavat myös käytökseen. Onneksi on automaatit!! 😀 😀

Mikä on ryhmä 5 koirat Liisa2? Meneekö ne koon mukaan, vai mitenkä?

Lukossa ne peruuttamiset on aikatavalla pakon sanelemia. Kyllä nääs ajan myötä tottuu. Minulla on taas rangan kanssa ongelmia. Tuota olen myös ajatellut, että pitäisi ottaa joka päivä pieni kävelylenkki. Tulisipa vielä aurinko esiin! Saadaanko aamulla lukea Lukossa punaviini avautuminen
😉 😀

Minun pitäisi runnoa tuo selkä pakolla auki. Ei auta muu! Siltä tuntuu! Aamulla on "mukava" olo, mutta ei kyllä nyt auta! 🤕

Pompula kirjoitti 10.6.2016 22:32
Saadaanko aamulla lukea Lukossa punaviini avautuminen
😉 😀

Voi sentään... Olisi mukava antaa teille jotain iloa. Mutta kun olen niin peruskuiva. Minusta tuli täti 10-vuotiaana ja tädiksi itseni tosiaan koen. Suonissa virtaa vähän ulkolaista verta ja se on se veri, joka minua vie. Olen tarkoituksella pitänyt uskonnot erossa tästä turinaketjusta, mutta on pakko myöntää että uskonto on minulle tärkeä juttu. En kuulu Suomen valtakirkkoon, mutta olen keskivertaisen aktiivinen omassa uskonporukassani. Silti läheisimpiin ystäviini kuuluvat henkilöt ovat pääosin ateisteja. Uskonnot ovat metkoja juttuja, koska osittain ne ovat perittyjä osin valittuja. Minun kirkossa muuten käytetään punaviiniä ihan yhteisestikin. Eli nyt punaviinin äärellä olen ihan uskoni ytimessä. Jos pitäisi arvata, niin te muut turinaketjulaiset olisitte kirkkoon kuulumattomia tai tapaluterilaisia. Liiza esimerkiksi taisi puhua lapsen rippikoululeiristä. Ei ryhmäkeskusteluissa välttämättä tule esiin jos joku on helluntalainen tai Jehovan Todistaja. Eikä tarvitse tullakaan esiin. Minä olen onnellinen siitä, että minulla on tuttavia ja ystäviä eri uskontokunnista. Oma uskontokunta on kuitenkin minulle se "kotipesä" ja on hienoa, että sielläkin on muutamia ystäväksi laskettavia ihmisiä. Joillekin olen jopa masennuksestani kertonut. Eri uskontojen seurakunnissa on kuulemma paljon mielenterveyspotilaita. Se on aika helppo uskoa, koska seurakunnat ovat verraten sallivia yhteisöjä. Enpä tästä nyt enempää teille passaa. Tässä oli ehkä tarpeeksi Pompulan aamuiloksi 😀 Jumalan siunausta kaikille joita se ei toivotuksena häiritse ja oikein hyvää viikonloppua kaikille muille!

Lukossa kirjoitti 9.6.2016 22:36

Minun osalta hoitotaho on ollut huolissaankin, kun olen niin paljon yksin. Se runsas yksinolo on kyllä totta.

Eikös sinulla kuitenkin ollut joitain ystäviä eli et ole täysin yksin?
Minulle on terapiassa ennemminkin korostettu, että muutamakin ystävä riittäisi ja että myös yksinolemisen voi hyväksyä. Minun kohdalla ei siis varsinaisesti ole oltu huolissaan yksinäisyydestäni vaan asennoitumisestani siihen. Pitäisi pystyä ensin hyväksymään, että tilanne on nyt tämä ja myöhemmin kun vahvistun, niin voin halutessani yrittää laajentaa sosiaalista piiriäni.

Lukossa kirjoitti 9.6.2016 22:36

Haastan harvemmin kirjoittavia Mailista, Desperiä ja LonelyWolfia aktiivisemmin mukaan. Varsinkin LonelyWolfia, joka laillani on liian vähäisillä verkostoilla varustettu.

Tulee mukava olo siitä, miten osaat huomioida ihmisiä täällä. Sinusta saa niin sosiaalisesti taitavan kuvan, että on ihme ettei sosiaalinen piirisi sitten muutenkin ole laajempi. Kuvittelisin, että sinun on helppo tutustua uusiin ihmisiin, kun jaksat osoittaa jokaiselle kiinnostustasi. Onko sinulla aikaisemmin ollut enemmän ystäviä ja sitten heitä on masennuksen vuoksi kaikonnut? Ehkä olet tästä jo kertonutkin, mutta minulla menee välillä eri ihmisten tarinat sekaisin keskenään enkä enää muista kuka kertoi mitä. Sen vuoksi minun on vähän vaikea seurata tätä turina-ketjuakin.

Lukossa kirjoitti 10.6.2016 23:10

Eli nyt punaviinin äärellä olen ihan uskoni ytimessä.

😀 😋 Oliko sinun uskontosi perittyä, vai valittua Lukossa?

Täällä maataan aamu aikaisin selkä runnottuna. Ei väsytä, mutta aamu viidestä heränneenä, jossain vaiheessa alkaa. Täytyisi runnoa selkää lisää, eilinen ei vielä riittänyt.

FCI on jakanut koirat ryhmiin, ryhmä 5 on pystykorvat ja alkukantaiset rodut. Näyttelyissä näitä ryhmiä käytetään, ei mene siis koon mukaan.

Selkä ei tykännyt istumisesta, kylmästä eikä lasillisesta lonkeroa, kipee onpi taas.

Uskonnosta, tärkeä asia minulle, olen kiinnostunut uskosta, miten sen voisi ottaa ihan henk.kohtaisesti omaan arkeenkin mukaan, tekoihin ja valintoihin. Tulee myös perintönä ja myöhemmin riparilla elåmääni. En ole kyllä mikään hyvä esimerkki siinäkään asiassa.

Lupsakkaa lauantaita🌻🙂🌻

Pompula kirjoitti 11.6.2016 7:23

Lukossa kirjoitti 10.6.2016 23:10

Eli nyt punaviinin äärellä olen ihan uskoni ytimessä.

😀 😋 Oliko sinun uskontosi perittyä, vai valittua Lukossa?

Tuo siteeraamasi lause oli tosiaan kirjoitettu kieli poskessa. Uskontoni on itse valittu, joskin on siinä vähän perintöäkin - kauempaa kuin omilta vanhemmilta.

Runnottu selkä kuulostaa kamalalta. Varsinkin kun omat selkäkivut on niin tuoreessa muistissa.

LonelyWolf kirjoitti 10.6.2016 23:28

Lukossa kirjoitti 9.6.2016 22:36

Minun osalta hoitotaho on ollut huolissaankin, kun olen niin paljon yksin. Se runsas yksinolo on kyllä totta.

Eikös sinulla kuitenkin ollut joitain ystäviä eli et ole täysin yksin?
Minulle on terapiassa ennemminkin korostettu, että muutamakin ystävä riittäisi ja että myös yksinolemisen voi hyväksyä. Minun kohdalla ei siis varsinaisesti ole oltu huolissaan yksinäisyydestäni vaan asennoitumisestani siihen. Pitäisi pystyä ensin hyväksymään, että tilanne on nyt tämä ja myöhemmin kun vahvistun, niin voin halutessani yrittää laajentaa sosiaalista piiriäni.

Joo, on totta että minulla on muutamia ystäviä. Ja hyviä ystäviä ovatkin. Aikuisten elämä vain on sellaista, että työ, perhe ja muut sidonnaisuudet vievät ajasta leijonanosan eikä ystäville välttämättä paljon jää aikaa. Minunkin ystävieni kanssa viettämä aika on välillä ollut tosi vähäistä. Ystävyys on säilynyt vuoden yhteydenpitotauosta huolimatta, mutta yksinäisyyden hoitoon tarvittaisiin kai sitä yhdessäoloakin. Hoitotahoni on kai ollut huolissaan siitä, että elämäni on nyt ollut niin eristäytynyttä, kun en käy töissä enkä muissakaan sosiaalisissa tilanteissa. Näin jälkikäteen voi kyllä todeta esimerkiksi kuluneesta keväästä, että en vain olisi jaksanut mitään. Olen ollut ihan poikki. Tämä Tukinet on ollut juuri sopivaa sosiaalista toimintaa minulle kevään aikana. (Joskus minusta tuntuu, että hoitotahoni hieman kiirehtii toipumiseni kanssa. Se ahdistaakin välillä, vaikka uskallan kyllä sanoa asiasta.) Minusta tuo sinun hoitotahosi näkemys yksinäisyyteen ja ihmissuhteisiin on ihan järkeenkäypä.

LonelyWolf kirjoitti 10.6.2016 23:28
Tulee mukava olo siitä, miten osaat huomioida ihmisiä täällä. Sinusta saa niin sosiaalisesti taitavan kuvan, että on ihme ettei sosiaalinen piirisi sitten muutenkin ole laajempi. Kuvittelisin, että sinun on helppo tutustua uusiin ihmisiin, kun jaksat osoittaa jokaiselle kiinnostustasi. Onko sinulla aikaisemmin ollut enemmän ystäviä ja sitten heitä on masennuksen vuoksi kaikonnut?

Kiitos kohteliaisuuksista! Koen itse itseni sosiaalisesti aika kömpelöksi. Ehkä sitten jotain osaan. Olen tietoisesti yrittänyt treenata. Joskus on tuntunut siltä, että sosiaalinen sulavuus on yhtä kuin teennäisyys, mutta olen jotenkin yrittänyt ja ehkä onnistunutkin myös yhdistämään rehellisyyttä ja sosiaalisuutta. Elämä ei varmasti riitä sosiaalisten taitojen oppimiseen, mutta joka päivä on tietysti mahdollista harjoitella - vaikka täällä verkossa. Minulla on ihan kohtuullisen paljon tuttavia, mutta tuttava ei tietenkään ole sama asia kuin ystävä. Olen aika varovainen päästämään ihmisiä lähelle itseäni. Ja kuten arvasit, masennus on myös loitontanut minua sekä tuttavapiireistä että muutamista ystävistäni. Joitakin suhteita olen jo ehtinyt ja jaksanut elvyttää, mutta paljon olisi vielä tehtävää sillä saralla. Ihmissuhteet myös muuttuvat elämän aikana. Koskaan ei tiedä, vaikka erkaantuminen johtaisi menetykseen...

Ja LonelyWolf, on meillä muillakin mennyt nimimerkit ja tarinat välillä sekaisin 🙂. Tässä turinaketjussa sekoilu on erityisen sallittua. Kaikki kun ollaan enemmän tai vähemmän masentuneita ja unohtelevaisia. Pääasia että harrastetaan tätä ajatusten vaihtoa ja pysytään silläkin tavalla elämänsyrjässä kiinni.

Pompula: Miten sinun taimet jaksaa? Kiinnostaa etenkin samettikukkien tilanne. Minun samettikukkien taimet muuttuivat parvekkeelle siirtämisen jälkeen vihreästä punertaviksi. Ne ovat myös tulleet vankemmiksi, mutta kasvua ei ole tapahtunut siirron jälkeen juurikaan. Korkeimmat ovat noin 12cm korkeita, matalimmat vain 3-4cm. Yhteen taimeen on kasvanut nuppua muistuttava "möykky", joka on kuitenkin pysynyt monta päivää muuttumattomana. Mietityttää kukkiiko noista yksikään tänä kesänä ja vaikka kukkisikin, niin yllättävän pieniksi moni noista taimista on jäänyt. Sinänsä taimet ovat terhakkaan oloisia.

Mulla on jotenkin kauhean pelokas olo. Jo useamman päivän ajan on ollut voimakasta ahdistusta ja pelkoa. Ahdistus johtuu ainakin osittain tekemättömistä hommista ja mm. työelämän epäselvyyksistä. Lisäksi tuo kutsumaton selkäkipujakso vain tunkeutui mun elämään ja sekoitti monia hyviä suunnitelmia. Ensi viikolla on palavereja - ei mitenkään kauhean merkityksellisiä - joita jännitän kauheasti. Mutta siis. Pelkään, jännitän, olen ahdistunut, pelkään, jännitän, olen ahdistunut, pelkään...