Lukossa kirjoitti 5.6.2016 20:41

Esimerkiksi joskus kirjoitit, että on pitänyt mennä Ikeaan, mutta et enää muista miksi. Ihan äsken oli jotain kahvimaidon ostamisen unohtelua. Välillä kirjoitat, ettet enää kirjoittaessasi muista, mihin sinun piti kommentoida.

Tää on varmaan mun tapa. Jotkunhan miettii asioita päässään, ennen kuin sanoo ne ääneen. Minä teen päinvastoin. Unohtelen kyllä ja kävin Ikeassa, muistin mitä piti ostaa. Kahvimaitoa en muista, jos mulla ei ole ostoslistaa kaupassa, eli ei ollut, unohdin 😋 Viimeisin on ihan totta. En mä näe tätä mitenkään suurena ongelmana. En mä loukkaantunut. Muistin juuri ottaa lääkkeetkin (ja unohdin välissä toisen asian, kun mieleen tupsahti toinen. Että sillä tavalla mun pää toimii.) e-epan myös!

Kipu vaikuttaa niihin kognitiivisiin toimintoihin, johon muistikin kai liittyy. Mun sairauteen liittyy myös hieman muistin toimimista eri tavoin. Mä olen muuten nukkunut ihan kummallisesti. Menen puolen yön aikaan nukkumaan ja herään klo 5-6. Hyörin ja pyörin ja nousen sängystä näihin aikoihin. Sitten huomasin, että ilmeisesti en voi jättää yhtä lääkettä pois, tai nukkuminen on tätä. Toivottavasti ensi yö normaali.

Saloka syö jotain!

Tänään on kuulkaa tapahtunu! Murheesta, ahdistukseen ja onnellisuuteen. Ihan on kaikkia epävakaan värejä käytetty 😝 Ja tietenkin sen ahdistuskohtauksen piti tulla lenkillä, kun murehdin jne. Sitten luulen tehneeni valtavan upean löydön! 🙂 Muistin ostaa lisää maitoa, jotain jäi ostamatta 😋 Ei ollut sitä kauppalappua. Nyt vähän siivoilen ja katson telkkaa. Mietin onko tuttu ja turvallinen ok, vai pitäisikö revitellä rajoja 🙂

Tekisi mieli aloittaa kodin kunnostustöitä, mutta odottelen sitä lupailtua sadetta 😀 Oikeasti, jos ei olisi masentunut olisi kodin kaikki lattiasta-kattoon siivoilut tehty aika päiviä sitten. Jostain syystä hannailen myös muissa asioissa, en saa tehtyä/aloitettua jne. Ei yksinkertaisesti kiinnosta, vaikka pitäisi.

Ainakin tuli edes vähän happea haettua, mutta ei kovin kannustavaa saada ahdistus-paniikki lenkillä. Alkaa pelkäämään kaikkea aloittamista ja tekemistä ja päässä on niin paljon kaikkea. Olen kyllä liikaa kotona. Pitäisi asettaa niitä tähän mennessä tehty -päivämääriä, mitä Lukossa oli. Kaikki jää muuten unhoon.

Hitsivitsi, kirjoitin just pidemmän viestin, mutta just kriittisellä hetkellä tää systeemi meni jumiin ja menetin tekstin. Yritän huomenna uudestaan. Nyt väsyttää. 😴

Huomenta 🙂. Delffi, käy kateex tuo ratsastustunti😉. Miekii tykkään hepohirnuista, mutta tällä hetkellä ei ole varaa hepoiluun.
Vierailu sujui kuin Strömsössä 😎. Kakkukin oli herkullinen ja runsas kermamäärä kätki piiloon epäonnistuneen leipomushetken ja edeltävän päivän stressin. Kerma auttaa 😋, varsinkin, jos kaipaa kiloja.
Lukossa pohdiskeli sopivia päivämatkan pituuksia. Miltä kymppi tuntuisi aluksi sinusta? Maastot ovat kovin erilaisia, vauhti samaten. Jos kilometrivauhtisi tiellä on 9 min/ km, niin maastossa se on helposti 12 min/ km ja mäkisessä maastossa vielä enemmän. Kunnosta riippuen jopa 20 minuuttia. Ei auta kuin kokeilla 🙂. Mielummin kesällä, niin ei ehdi tulla pimeä😋. Kantamukset, esim. Termospullo hidastaa vauhtia, niin myös tauot.
Mites selkäsi tänään, Lukossa? Makoilu selän vuoksi on syvältä, mutta pääasia, että se paranee. Voi, kun pääsis näkemään, mitä olet hamstrannut 🙂. Jos asia liittyy kirppareisiin, niin tiäs vaikka löytäisin laatikoistasi jotakin sopivaa😉. En pidä tuota hamstrausharrastusta mitenkään epänormaalina, kyllä ihmisessä asuu pieni hamsteri, joka varmistaa selviämisen talven, sodan tai muun katastrofin yli😉.
Pompula on lähtenyt jo lenkille 🙂🌻. Kun kerran on kesä, niin ulos, ulos kaikki. Kerkiää sitä siivoamaan talvellakin, jos tarvis. Silloin on kuitenkin niin pimeää, ettei ehkä tarvikaan. Ja kesällä voi taas olla ulkona, unohtuu se siivoamisen tarve. Paraskin puhuja, juu.Pitäisi viedä matot pesuun ja pestä ikkunat. Nyt menen kuitenkin ulos. Kesä on niin lyhyt. Josko sieltä löytyisi joku kovakuoriainen. Olen kuvannut jo iso toukohärkän, sittiäisen ja kuparikuoriaisen. Rentouttavaa kuin kukkien kastelu.
Kuullaan taas! Hymiö.

Pompula 🙂, mulle tulee mieleen boheemius. Siis sinusta ja muististasi 😀. Uskon tämän selkäkivun perusteella, että kipu vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin. Tuntuu hirveältä ajatella, että monilla ihmisillä kipu on krooninen seuralainen. Ilmeisesti myös sinulla on näin, Pompula.

Näin muuten eilen ihan täysjärkisen oloisen keski-ikäisen miehen, joka sauvakäveli farkut ja college-huppari yllään. Siis kun oli niistä liikuntavaatteista aiemmin puhe. Kuulosti kurjalta se lenkillä saamasi ahdistuskohtaus. Mä kävin eilen kaupassa ja takaisin tullessa muakin alkoi ahdistaa. Voimat olivat jo vähän lopussa ja tuli sellainen tunne, että jalat eivät kanna perille asti. Mulle tulee usein ahdistuskohtauksen aikana sellainen tunne, että jalat eivät kanna. Se on inhottavaa. Ja välillä olenkin kaatunut. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin vain psyykkinen ilmiö.

Mutta siis onnistuin eilen käymään kaupassa! Tuntui hyvältä päästä neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille. Ostin itselleni lempijäätelöä palkinnoksi, vaikka painonnousun vuoksi pitäisi kyllä karsia kaikki herkut. Olen miettinyt sen Alli-lääkkeen käyttöä. Kannattaisikohan se..?

Pompula kirjoitti epävakaasta päivästä hauskasti. Hyvä että huumori kukkii, vaikka epävakaus varmaan on aika rasittavaa. Mullakin on ollut ongelmia mm. siivousjutuissa ja yleensäkin itseä varten tehtävissä asioissa. Olen panostanut palkkatöihin ja vaikka toisten auttamiseen, vaikka oma koti ja omat asiat ovat olleet rempallaan. Nyt olen yrittänyt laittaa kotia kuntoon, mutta se projekti kestää. Uusien verhojen saamisessa mulla oli tavoiteaikana juhannukseen mennessä. Jossain vaiheessa ajattelin saavani verhot paljon aiemmin valmiiksi, mutta nyt juhannus vaikuttaa olevan tosi lähellä. Olisi ehkä kiva kutsua joskus vaikka joitakuita vieraita kotiin. En ole sitä paljon harrastanut. Koti on usein ollut sotkuinen ja rempallaan. Senkin takia olen pitänyt kotia vähän sellaisena yksityisluolana. Mutta voisivathan asiat olla toisinkin...

Mun selkä on siis paljon parempi nyt, vaikka ei vieläkään normaalikuntoinen. Eilen jo vähän rehkin ja yritin venytellä, mikä nyt ehkä tänään tuntuu pikkuisena takapakkina. Kauheasti jäänyt asioita rästiin selän takia. Mm. laskuja on tänään ihan pakko maksella.

Mulla on pian taas palaveri kuntoutumisen tiimoilta. Jännittää. Mua aina jännittää vähän kaikki. Tekisi mieli töihin, vaikka ihan just vielä en olekaan työkykyinen.

Onkohan Rina lähtenyt kokonaisiksi päiviksi patikoimaan, kun ei ole eilenkään ollut koneen ääressä. Ja koskakohan Liizalle on tulossa se kolmas koira. Mä olen puunannut, lajitellut ja valokuvannut tavaroita, joita ajattelin laittaa nettikirpparille myyntiin. Tuli ihan Laamattoman kirppariurakka mieleen. Vaikea arvioida meneekö mikään kaupaksi. Sen näkee vasta kun kokeilee. Ainakaan ei tarvitse sietää ikäviä asiakkaita face-to-face.

Lukossa kirjoitti 6.6.2016 23:13

Hitsivitsi, kirjoitin just pidemmän viestin, mutta just kriittisellä hetkellä tää systeemi meni jumiin ja menetin tekstin. Yritän huomenna uudestaan. Nyt väsyttää. 😴

Mä kirjoitan kaikki viestit aina ensin notepadiin ja kopioin vasta siitä tänne tai sähköpostiin tms, jolloin alkuperäinen viestini ei pääse katoamaan 🙂

Ilahduin selkäuutisestasi, Lukossa 🙂. En minä missään patikoimassa ole, vaan olen tonkinut rikkaruohoja mansikkapenkistä ja lapioinut uutta katetta. Nyt kyllä vähän kyrsii. Huomasin toistaneeni itseäni edellisessä viestissä. Taitaa mennä tovi ennenkuin syntyy uusia uutisia. Vanhenemisen huomaa siitä, ettei ole enää mitään uutta kerrottavaa 😋. Appiukkokin toisteli samoja tarinoita viimeiset parikymmentä vuotta. Ne osasi jo kaikki muutkin ulkoa. Mulle varmaan käy samoin 😉. Eikä se aika vanhuudessa hidastu, vaan tuntuu nopeutuvan- siksikin, kun itse on niin hidas.
Muisti pätkii välillä mullakin, Pompula ja Lukossa. Pari päivää sitten olin lyönyt oven kiinni, ja ovi oli lukossa. Onneksi ikkuna oli auki, josta vaivoin kiipesin sisään. Miehellä on tietysti avain myös, mutta hän oli töissä. Vara-avain oli - kuinkas ollakaan- sekin sisällä, Loisto idea pitää sitä tuvassa.
Aamulla oli hetkellinen voimanpuuska, se meni ohi. Kykenen silti tekemään asioita, vaikka ei huvittaisikaan. Hetkittäiset onnellisuuden tunteet ovat pilvenhahtuvia, jotka nopeasti hajoavat. Kuinkahan onnellisia ihmiset ovat yleensä? Onnentunnetta on vaikea mitata tai verrata. Kenenkään toisen pään sisään ei pääse kokemaan tunteita.
Ei ahdista, ei huvita. Sujuu niinkuin ei mitään. Täytettä kuitenkin uupuu. En tiedä, mikä on normaalia. On vain itselle normaali olotila. Hyvä, kun ei tiedä paremmasta: sitä voisi harmistua kovasti, jos pääsisi hetkeksi jonkun onnellisen nahkoihin. Oma elämä voisi sitä vastaan näyttää melkoisen kalpeana, hyh.. Ei parane ajatella moista. Vertailu on ihmiselle myrkkyä.

Nyt on kunnon kipupäivä. En nukkunut yöllä silmällistäkään. Uni ei vaan tullut. Söin kyllä hirmumäärän herkkuja eilen, liekö vaikutti. Särkee myös hammasta ja särki myös yöllä. Hammassärky saattaa liittyä myös purentaan, että olen yöllä stressannut ja purenut hampaita yhteen.

Se epävakaan ihana päivä pitää sisällään oikeastaan myös sitä, että ei oikein osaa määritellä mikä on järkevää. Tartteeko aina niin ollakaan, mutta että itse säästyisi vähemmiltä suruilta.

Minulla myös tuntuu ahdistus-paniikki jaloissa. Inhottava tunne. Sellainen, että tekisi mieli istua just nyt ja tähän jalkojensa päälle. Siksi kai ulos lenkille lähtö myös vähän kammottaa, kun niitä tulee siellä.

Tänään kyllä makoilen ja otan iisisti. Ei oikeastaan väsytäkään 😐 Eikä ole edes täysikuu. Kyllä mussa varmaan on sellaista tietynlaista boheemiutta, en ole ainakaan kovin järjestelmällinen. Yritän kovasti 😉 Tänään piti selättää yksi kasa, vai pitäisikö sanoa röykkiö. Taitaa edelleen jäädä tekemättä. Tosin ei tämä makoilukaan ole kivaa. Rinan ulkoilut kuulostaa kivoilta.

Voi että mä sanon... Taitaa meikäläisessäkin olla annos epävakautta tai mitä lie. Mulla on ollut elämässäni minimalistinen kausi, jolloin ostelin tosi vähän mitään ja yritin pitää tavaramääräni pienenä. Sitten tuli jokin ihmeellinen ostelukausi. Ostelin varastoon jne. Nyt taas yritän vähentää tavaraa ja tuntuu siltä, että vähän kaikki saisi lähteä. (Ei sitä tavaraa oikeasti nyt niin hirveästi ole.) Olen siis taas minimalismin ja avaran tilan ihannoija. Vaikeampi tästä tavarasta on kuitenkin eroon päästä kuin mitä sitä on ollut hankkia. Asetankin siis itseni nyt julkisesti ostelulakkoon. Vain ruokaa, juomaa ja aivan välttämättömiä asioita saa ostaa. Ja tavarasta pitäisi siis päästä eroon ja mitä pikemmin sen paremmin. (Meneeköhän taas liian jyrkäksi tämä touhu 😐 )

Siivous on tällä hetkellä kamalaa, kun tuntuu, että hyllyjä ja kaappeja on liian vähän. Röykkiö pyörii nenän edessä, eikä tunnu katoavan. Se vain vaihtaa paikkaa ja sisältöä. Onneksi jostain vähästä olen koko ajan päässyt eroon.

Rina: En ole huomannut sinun toistelevan mitään. Tai sitten me kaikki toistellaan. Kiitos ajatuksestasi selälleni! Ja kiitos patikkaneuvoista.

Pompula: Häipykööt kipusi! Mä myös puren hampaita yhteen stressaantuneena ja saan siitä hammas-, leuka- ja hartiakipuja.

Lukossa,

Tuo voisi olla hyvä tuo että ostaa vain välttämättömän. Niinhän sitä ennenvanhaankin elettiin 😉
Mua kiinnostaa oikeastaan vaan laatutavara tai käsityö.
Hmm... Siis vain ruokaa, juomaa ja välttämättömyyksiä. 🙂 Mikä rahan säästö!

Terapia auttoi yhteen asiaan. Rauhoitti. Ja nyt on pakko alkaa uskoa itteensä enemmän.

Huomiseksi on lupailtu ukkosta ainakin tänne pääkaupunkiseudulle. Voi pitäisipä ennuste paikkaansa. Keittäisin teetä ja ihailisin salamoita sekä jyrinää. Muuten huomenna on luvassa samaa kuin tänäänkin: Siivousta sisätiloissa Rinan järkipuheesta huolimatta. Kun on kerta repinyt luurangot ulos kaapista, ne täytyy saada sinne takaisin ellei parempaa paikkaa löydy... Torstaina sen sijaan yritän päästä tuulettumaan ulos ja tavata jonkun ihmisenkin.

Meillä kaikilla tuntuu olevan nyt aika arkisia juttuja meneillään. Siivousta, lenkkeilyä, puutarhanhoitoa jne. Talvella mietittiin erilaisia juttuja ehkä siksi, että oltiin enemmän sisällä tai sitten esimerkiksi vointi vaikutti silloisiin juttuihin. Silloisista jutuista on kyllä jäänyt mulle paljonkin käteen. Olen keksinyt tahon, jolle neulon hyväntekeväisyyssukkia ja odottelen parin viikon päästä julki tulevia työväenopiston syksyn kurssitietoja. Mullahan oli se tarve jollekin harrastukselle. Mindfulnessin kimppuun en ole oikein vieläkään ehtinyt. Vähän olen jotain netistä katsonut. Aika tuntuu menevän kauhean nopeasti! Muistan että teillä muillakin oli jotain projekteja ja tavoitteita. Mitäköhän niille kuuluu.

Muuten... Ei olla paljon juteltu hoitotahoistamme. Eipä niistä tarvitsekaan jutella, mutta jotenkin en pääse täysin eroonkaan ajatuksistani. Mietin siis sellaista tilannetta, kun tuntuu että hoitohenkilökunta ei ole potilaan puolella. Tai ei suhtaudu potilaaseen empaattisesti. Tai niinkuin osastolla kävi; henkilökunta sössi vaitiolovelvollisuuden alaisia asioita niin, että potilaiden asiat levisivät toisten potilaiden tietoon. Minulle on jotenkin jäänyt traumat tietyistä tilanteista, enkä meinaa päästä eroon niistä tunteista ja ajatuksista, joita nämä tilanteet herättävät. Minulla on nyt asialliset, mukavat ja pätevän oloiset työntekijät, mutta sairaalassa oli toisin. Näen joskus painajaisia sairaala-ajasta. Voisinpa joskus unohtaa ne kaikki 😞.

🙂👍 ...sinne meni piiiitkä teksti. No tulipahan kerrankin kirjoitettua ja enkös painanut väärästä kohtaa ☹️ Ensimmäinen asia oli kuitenkin, että jännittää saanko tänä yönä nukuttua.

Hejsan! Lukossa mainitsi Alli-lääkkeestä. Luultavasti saat reseptilääkkeenä Orlistat Sandoz tai mikä se olikaan, mutta sama vaikuttava aine kuin Allissa mutta vahvempana ja lääkäri samalla katsoo, että sulla ei ole sen lääkkeen käyttöön vasta-aiheita. Mutta jos et ole kovinkaan ylipainoinen, niin ei ehkä kirjoita sitä sinulle ollenkaan. Ehkä. Minulle ei juurikaan ollut vaikutusta sillä lääkkeellä. Ja kalliskin on. Toisaalta Allillahan voisit kokeilla ensin.

Se kolmas koira asia on edelleen harkinnassa, ei olla hankittu vielä.

Kaikille mukavaa päivää🌻🙂🌻

Tuosta tavaran ostelusta tulee mieleen, että jossakin vaiheessa pyrin hallitsemaan ahdistusta ostamalla harkitsemattomasti vaatteita, jotka sitten ovat jääneet liki käyttämättömänä vaatekaappiin mytyiksi. Vaatekaappini on muutenkin pelkkä mytty, eikä sieltä löydä yhtään mitään. Se vaatteiden osto toimi ohjelmanumerona, kun yritti karistaa ahdistusta. Kotoa lähteminen tuntui muutenkin helpottavan minua (joka ei ehkä ole yleistä, koska monille juuri astuminen pois kotoa ahdistaa). Minua on ahdistanut tämä kotona olo, siihen on varmaan syynsäkin.
Lukossa mietti, että turinat on kääntyneet ihan otsikon mukaisiksi 😉, mutta sehän kertoo myös edistymisestä ja tervehtymisestä ? Näin ainakin omalla kohdallani.
Pompula ja muut kivuista kärsivät: krooninen Kipu on surkea kaveri, joka ei anna anteeksi, joka kiusaa ja kohtelee kaltoin. Sille ei saa lähestymiskieltoa, vaikka se vainoaa jatkuvasti. Se suuttuu vähästä ja muistuttaa itsestään joka hetki. Sen läsnäolo masentaa ja antaa tuntea, että olet pysyvästi ansassa. Mutta kun hakeutuu itselle hyvien asioiden äärelle, voi hetkeksi sulkea kivun pois mielestään. Liikunta tuottaa juuri niitä endorfiineja ja adrenaliinia, jolloin tunnen itseni vapaaksi. Sananmukaisesti juoksen kipua karkuun, eikä se hetken aikaa pysy perässä.
Voidaan taas niin hyvin kuin mahdollista 🙂.

Mailis kirjoitti 7.6.2016 19:35
Hmm... Siis vain ruokaa, juomaa ja välttämättömyyksiä. 🙂 Mikä rahan säästö!

Kiitos tsemppaamisesta Mailis! Minulle tulee mieleen myös, että tällainen niukka kuluttajuus on nykyhetkessä elämistä. Siis että ei ostele mitään "tulevaisuuden varalle", eikä mitään mitä "joskus saattaa tarvita", vaan pitäytyy tiukasti nykyhetken välttämättömyyksissä. On kyllä niin, että mainostajat ja myyjät osaavat olla aika aggressiivisia työssään ja heidän ansoistaan selviämiseksi tarvitaan jonkin verran kovanahkaisuuttakin. Yritän tässä suhteessa kehittyä. Minulla on kyllä sellaista Sulo Vilenin vikaa, että "ostin kun halvalla sain" eli suurin ongelma minulle ovat olleet kirpputorit, kierrätyskeskukset ja antikvariaatit.