Hei Hamsterit ja Kipuilevat! Laamaton, Rinat voi tehdä näinkin päin 😋 eli palstalle takaisin, kun jos potuttaa tai jos ei vaikka potuttaisikaan. Enpä muuten laittanut pottuja tänä vuonna. Voi Lukossa tuota selkääsi. Tuon laatuinen selkäkipu ei ole hääviä. Parantuessa menee tovi. Mua aikoinaan auttoi roikkuminen hiukan (oven karmista, tikapuista, mutta niin, että jalat hiukan olivat maassa - en roikkunut siis koko painolla). Toivon sulle toiveikasta ja kärsivällistä oloa, kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa.
Löysin jääkaapista puolikkaan viinipullon tammikuulta. Meinasin heittää jo viemäriin, mutta kaadoinkin sitten lasiin. Ei ole etikkaa vielä. Viikonlopuksi tulee vieraita, eikä nyt huvita yhtään. Joku vimma pistää siivoamaan ja kuuraamaan, leipomaan ja laittamaan. Jääkaapinkin jo siivosin, varmaan ne vieraat sinnekin kurkkii. Harmittaa käyttää kaunis kesäpäivä pölyjen pyyhkimiseen. Ihan kuin ei olisi tähän ikään mennessä saanut luututa lattioita riittävästi. Ottaa aivoon tämä vuodesta toiseen samanlaisena toistuva elämä. Sitten taas herää syyllisyys, kun kaikki on sentään niin hyvin.
Turhaakin turhempi tilitys oli tässä. Seuraavaksi ripustan pyykit ja otan imurin kaapista. Horasen lopun viinin. Jos saisi tikistettyä vaikka jonkun haaveen.Mikähän se voisi olla, ei tule nyt mieleen.

Siitä mainitsemastani asiasta Lukossa, johtui.

Ihana Rina, onneksi olit kirjoittanut! Piristit päivääni ☺️

Minusta tuntuu, että en ole tehnyt yhtään mitään. Tuntuu, että lojun vain kotona. Tänäänkin oli ahdistus olo, mutta en ottanut pilleriä, vielähän sitä ehtii. Mä tuun takavarikoimaan sen pullon sulta Rina 😀 Mun vuoro! Täällä odottaa myös pyykkien ripustus ja imurin ottaminen työhön. Tosin se ei ikinä ole kaapissa, vaan jossain keskilattialla 😀 Keksikääs mulle joku tavallisuudesta poikkeava toiminta, tai uskaltaako edes kysyä? Huomiselle on suunnitelmia kodin ulkopuolelle ja tekemistä kyllä riittäisi, mutta kun aina yksin. Sillekin voisin tehdä jotain, mutta olen saamaton. Vieläkö Rina käyt lenkillä näillä helteillä, joka päivä? Olisi itse pitänyt lähteä, niin ei olisi tällaista oloa. Paitsi, että mulla ei ole kunnollisia urheiluvaatteita 😑❓ Jos sulla on Rina jotain hyviä ruokavalio ehdotuksia, millä karttaa herkkuhammasta, niin kiitollisena otetaan vastaan.

Laamaton tais tehdä Laamattomat 😝 ..kaipa hää sieltä palailee.

Hei, en osaa tarttua päivän polttaviin aiheisiinne, mutta tulin vain tähän sekaan toivottamaan hyvää yötä, kun täällä kukun vielä hereillä. Päivärytmini ovat ihan sekaisin. Tämä hellekin sekoittaa päätä. Aloitin nyt muutaman viikon sairasloman ja olen vähän pihalla miten se pitäisi hyödyntää. Oli pakko ottaa taukoa töihin. En tiedä auttaako tämä mitään, mutta ainakin saan nyt hetken levätä. Tosin nyt en sitten saa unta. Rauhaton olo. Päätä särkee.

Rinalle kiitos selkävinkeistä. Tuollaista roikkumista minäkin olen harrastanut hyvällä tuloksella. Nyt selkää ei voi yhtään venyttää. Lihakset ovat kuulemma tulehdustilassa eli lääkkeitä & lepoa vaan. Jos sinua harmittaa kauniin päivän tuhlaaminen sisäsiivouksiin, niin minua harmittaa kauniin päivän tuhlaaminen makailemiseen voimatta edes siivota tätä sekasotkuista kämppää. Enkä nyt yritä syyllistää sinua. Syyllistän tahtomatta itseäni tästä selän tilasta ja vaivan pitkittymisestä. Siivouksella on mielestäni ihanan helpottava vaikutus. Tai ainakin minä olen huomannut, että siivotessa oma pääkin jotenkin selviää ja siivouksen jälki ilahduttaa. Tunnistan kyllä tuon, etä vieraiden tullessa puunataan kaikki paikat jääkaappia myöten. Minulla on sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää ahdistusta ja se usein pakottaa ylenmääräisiin siivouksiin jne.

Rina kirjoitti 1.6.2016 14:37
Ottaa aivoon tämä vuodesta toiseen samanlaisena toistuva elämä. Sitten taas herää syyllisyys, kun kaikki on sentään niin hyvin.
Turhaakin turhempi tilitys oli tässä. -- -- Jos saisi tikistettyä vaikka jonkun haaveen.Mikähän se voisi olla, ei tule nyt mieleen.

Minusta on jotenkin kauhean tervettä, jos harmaa arki kyllästyttää. Silloin varmaan kaipaisi jotain piristystä. Jugurttijäätelö ja viini saattavat piristää jonkin verran, mutta ehkä pitäisi olla jotain muutakin. Mutta mitä se voisi olla? Huonekalujen paikkojen vaihtaminen? Uusi kampaus tai vaate? Uudet verhot? Uudet sohvatyynyt tai päiväpeitto? Vakioradiokanavan vaihtaminen? Uusi ruokaresepti? Jonkun vakio-ostoksen kuten kahvimerkin vaihtaminen? Kasvonaamio kotona? Hieronta? Mitäköhän muuten tuo tikistäminen tarkoittaa? Käsitin että olet niinkuin unelmaa vailla. Suosittelen kyllä unelmoimista ja unelmien toteuttamista. Minullahan oli alkuvuodesta unelma samettikukkien kasvattamisesta, Tallinnan päiväreissusta ja uusista verhoista. Nyt on jo taimet ja Tallinnassa on käyty. Verhotkin ovat vielä keskeneräiset. Uusina unelmina minulla on nähdä noiden samettikukkien kukkivan, maistaa sitä Lidlin jugurttijäätelöä, saada kaksi tuolia entisöidyksi ja saada tavaraa viedyksi kirpputorille. Haluaisin vielä keksiä uusiakin unelmia. Varmaan haluaisin uuden ystävän, mutta se ei riipu yksin minusta. Oletko muuten Rina miettinyt vielä sitä harrastusporukkaan lähtemistä, mitä jokunen aika sitten mietit? Tunnetko Aarrekartta-työskentelyn? Siitä voisi saada apua unelmointiin.

Pompula kirjoitti 1.6.2016 18:46
Ihana Rina, onneksi olit kirjoittanut! Piristit päivääni ☺️

Näin juuri! Minäkin aina piristyn viesteistänne. Kun on niin paljon yksin, tämä ajatusten vaihto on tärkeää. Sitä paitsi tykkään huumorista, joka kukkii rivien väleissä.

Pompula kirjoitti 1.6.2016 18:46
Keksikääs mulle joku tavallisuudesta poikkeava toiminta, tai uskaltaako edes kysyä? Huomiselle on suunnitelmia kodin ulkopuolelle ja tekemistä kyllä riittäisi, mutta kun aina yksin. Sillekin voisin tehdä jotain, mutta olen saamaton.

Vaikeita tehtäviä täällä! Miten olisi taidenäyttelyssä käynti? Tai kirjastossa, uimahallissa tai antikvariaatissa? Nokkoslettujen teko? Kirjeen/kortin lähettäminen jollekulle, tai vaikka tekstarin? Onko sulla ideoita, mitä tuolle yksinäisyydelle voisi tehdä? Kysyn koska itselläni on sama ongelma. Olen muuten nähnyt ihmisiä lenkkeilemässä farkutkin jalassa. Tai ainakin olen olettanut heidän olleen lenkillä. Ei vaatteiden välttämättä tarvitse olla niin urheilullisia - varsinkaan jos lenkkeily on reipasta kävelyä.

Pompula kirjoitti 1.6.2016 18:46
Laamaton tais tehdä Laamattomat 😝 ..kaipa hää sieltä palailee.

Joo, harmi. Mutta jokaisella on omat kiireensä. Minä kyllä olen kokenut että tämä keskustelu on auttanut minua saavuttamaan asioita, kuten esimerkiksi noita unelmia. Olette tosi hyviä tsemppaajia! Toivottavasti Laamattomastakin kuullaan vielä.

LonelyWolf kirjoitti 2.6.2016 2:5
Aloitin nyt muutaman viikon sairasloman ja olen vähän pihalla miten se pitäisi hyödyntää. Oli pakko ottaa taukoa töihin. En tiedä auttaako tämä mitään, mutta ainakin saan nyt hetken levätä. Tosin nyt en sitten saa unta. Rauhaton olo. Päätä särkee.

Harmillista kuulla, että vrk-rytmisi on sekaisin. Tuo on minulle tuttua, että kun jää sairauslomalle, levottomuus ja ahdistus pitävät pinteessään estäen rentoutumisen. Joskus olen vain ollut ja levännyt. Joskus olen väkipakolla raahannut itseäni luontoon ja museoihin. Jälkimmäinen tapa on ehkä auttanut paremmin ahdistukseen. Myös rentoutusharjoitukset ovat auttaneet minua, kuten myös esimerkiksi hieronta. Olen mestari murehtimisessa ja sairauslomien aikana olen yleensä murehtinut täysteholla työasioita. Jonkin asian tekeminen, vaikka siivoaminen tai leipominen, yleensä auttaa minua paremmin kuin pelkkä oleminen. Mutta ihmiset ovat yksilöllisiä. Toivottavasti sinä löydät itsellesi sopivan tavan sairausloman hyödyntämiseen.

Pompula ☺️❤️, konstit on monet helteellä liikkumiseen. Mä toisinaan kastelen paidan kylmällä vedellä ja puristelen siitä liiat vedet pois ja sutaisen sen päälle. Viilentää tosi tehokkaasti. Kylmä suihku ennen lenkkiä tekee samoin. Hartsport tai vastaava sopii mulle myös ennen lenkkiä, ei vain lenkin jälkeen. Olen siis lenkkeillyt 🙂, toissapnä kävin koko päivän vaelluksella, jolloin juomaa piti tietysti olla mukanakin.
En ole paras neuvoja ruokavaliojuttuihin 😋, mutta kurssilla aikanaan neuvottiin korvaamaan yksi epäterveellinen eväs terveelliseen, siis vähitellen, eikä kertaheitolla. Tavoitteena vaikka 1 vaihto per viikko. Toki joka suosituksessa neuvotaan välttämään vaaleita leipiä ja makeita, kovaa rasvaa jne, sokerisia juomia..Tiedon puutteestahan ei ole kyse, vaan mitä tehdä, kun tekee mieli 😋.
Kyllä mä kamppailen ihan saman asian kanssa, enkä haluakaan kieltää kaikkia herkkuja itseltäni, kuten varmaan on jo aiemmista teksteistäni selvinnyt😉. Karkit olen korvannut kuivatuilla viikunoilla, koska tykkään niistä aivan älyttömästi. Ja kahvin kanssa normaalisti syön peruspullaa, enkä siis leivoksia😋, vaikka niistäkin on ollut puhetta. Leivän päälle en laita rasvaa, vaan levitän avokadoa, lisään suolaa pikkuisen. Pääruoasta unohdan perunat - esim. Syön kanaa pelkän salaatin kanssa. Noutopöydästäkin revin salaatit ja liha/kala/kanaruoat. En ajattele niinkään kaloripainotteisesti, vasn yritän mennä terveellisyys edellä. Aika usein teen lounaaksi pelkkää smoothieta: muusaan banaanin, avokadon, vettä/ kauramaitoa, chiansiemeniä, nokkosta tai viherjauhetta. Tää on tämmöistä hifistelyä siis.
Herkkujen kieltämiseen en usko. Ei se toimi, vaan siitä tulee vain pahalle tuulelle ja seuraavaksi retkahtaa pahemman kerran. Sen kyllä olen huomannut, että jos elämässä on touhua ja muuta melskettä, niin syöminen jää taka-alalle eli pitäisi vain olla menoja ja ohjelmaa. Mutta tää taitaa olla vaikein ohje meille palstalaisille.
Lonelywolf, kylläpä minua nauratti tuo "päivänpolttavimmat asiat" 😀. Juu, ihan oikeassa olit 😎, hih. Hyvä, että sait sairaslomaa, mutta voisiko sitä "hyödyntää" ihan rennosti vaikka lintuja tiiraillen? Taidetaan olla samanlaisia touhottajia kaikki, ettei paikallaan pysytä paitsi ihan pakosta. Joskus muistelen lapsuutta ihan kaiholla, koska silloin oli tuo paikoillaanpysymisen taito, Vanhoja sarjakuviakin tuli luettua vintillä tuntikausia. Mihinkään ei ollut kiire.
Lukossa, sulta heltisi runsain mitoin näitä haaveita, jotka kuullostivat realistisilta toteuttaa 🙂. Tosi hyviä siis. Mun pitäisi kyllä nyt ottaa oppia tuosta. Eihän haaveen täydy olla jotakin ultimatumia epärealistista hömppää, jonka toteutumisesta ei voi olla varma. Kyse on myös kyvystä nauttia pienistä arkipäivän jutuista. Huonoina hetkinä mulla yksinkertaisesti on vain tylsää, eikä mikään ns. Tavallinen tunnu miltään. Mutta niinkuin totesit, se on ihan tervettä, että voi olla tavallisen tylsää.
Tuo kampaaja + muodonmuutos kiinnostaisi kyllä 🙂. Hampputukkanu on ihan hirveä! Se revitty päänahkani, kun sais mentyä sen kanssa kampaajalle. Mutta olen alkanut käyttää punaisia vaatteita! Laittakaamme ruksi seinään .
Ahaa, nyt tuli kielto, etten saa enää laittaa lisää hymiöitä. Ihan kuin joku valomerkki. Hymiö, hymiö.
Voikaa taas siis, ja Lukossa, rennosti ja varovaisest. Makaaminen ottaa taatusti päähän, mutta aikaa kutakin. Kohta pääset taas jalkeille. Hymiö!

olen ihan sekaisin itteni kanssa

saloka kirjoitti 2.6.2016 11:9
olen ihan sekaisin itteni kanssa

Moi saloka! Pitäisköhän sun pyrkiä takaisin sinne osastolle, kun sen aikana sulla vaikutti menevän paremmin. Huolehdi ainakin siitä, että juot ja saat jostain vähän suolaakin.

Niin minäkin saloka 🙂👍

Sänky vetää puoleensa ja olen jossain masennuksen pohjamudissa. Peruin kotoa lähdön ja ajattelin edes tiskata.

Ei mulla ole Lukossa mitään todellista tapaa poistaa yksinäisyyttä. Mä olen niin hyvä ampumaan niitä alas ns. Sulla oli hyviä vinkkejä Rinalle. Itse olen niin oman pääni sisällä, että en tajunnut edes ehdottaa mitään.

Oliko se Hartsport juoma? Jos lähtis ulos lenkille? Liika pään hakkaaminen sisällä saa olosta vielä kamalamman. Unohdin monta päivää ostaa maitoa. Ei siis maitokahvikaakaota moneen päivään. Eilen muistin ostaa, jopa piristi. Ihan sattumalta ostin eilen terveellisen ostoksen herkkujen mukana, joka ei yleensä satu mukaan. Eli korvasin siis yhden, vahingossa. Mutta jopas oli aamulla maha kipeä, kun ostin väärää suklaata. Jos saisin nuo lähes joka päiväiset herkut korvattua, niin jopas lähtis.

Pitikö mun jotain vielä kirjoittaa, no pää on kun haminan kaupunki. Meen tiskaamaan, toivottavasti en ajattele liikaa.

Rina: Mä opettelin tietoisesti tuon realististen unelmien -konstin joskus. Se on hirveän palkitsevaa, kun unelmia saa toteutettua ihan oikeasti. Ja esimerkiksi tuo Tallinnan reissu oli kiva erilainen päivä harmaan arjen keskelle. Se olisi kuitenkin jäänyt varmaan toteuttamatta, jos en olisi määritellyt sitä unelmakseni. Lisätehoa tulee siitä, että julkistaa unelmansa. Siksi kerroin teille unelmastani saada uudet verhot ja lähteä Tallinnaan. Tuli tarve näyttää teille ja itselleni, että kyllä mä onnistun. Suosittelen!

Olen hieman alkanut siivota. Lähinnä laittanut tavaroita paikoilleen sen verran kuin olen pystynyt. Vähän väliä täytyy levätä. Puuhastelen, koska makaaminen on niin supervaikeaa. Ahdistaa kovasti olla paikoillaan jo toista viikkoa. Ajatukset junnaa samoja uria pureutuen koko ajan syvemmälle kipeisiin ja stressaaviin asioihin (mm. työelämä). Tekisi mieli ottaa rauhoittavaa, mutta kun oon jo ottanut kolmiolääkettä, niin en viittis. Ahdistaa meinaan nyt ihan kunnolla ☹️. Jospa yrittäisin saada syötäväksi jotain muuta kuin mysliä, jota olen popsinut ties kuinka monta päivää. Mua usein alkaa ahdistaa, kun olen nälkäinen tai pelkkiä herkkuja syönyt.

Mä muistin, että se Rinan jogurttijäätelö oli jogurtti jotakin ja hain sitä yksi päivä Lidlin hyllyltä. Ei mun vatsa tosin kestä jogurttia. Lukossa, pelaahan sun vatsa? Siihen selän lukkoon menemiseen on saattanut vaikuttaa se sun vierailulla syödyt herkut ja ehkä vatsa ei ole sitten toiminut, kuten tavallisesti. Niinkin "vähäpätöinen" asia, kun vatsan toiminta vaikuttaa selän toimintaan. Jos ei toimi, niin sitten jokin vatsan toimintaa edesauttava valmiste kehiin.

Lueskelin teidän juttuja ja en kommentoi niihin nyt, siellä tulikin hyviä asioita ja neuvoja esille. Lukossa, hyvä että sait selkäkipuun apua.

Onko kenelläkään nyt viikonloppuna juhlia? Tai tässä kesän aikana? Itse koen aika työlääksi juhlien järjestämisen, leipoako itse ja ketä kutsutaan, ehtiikö järjestellä kaikki asiat, tarvitseeko pestä ikkunat ja riittääkö astiat ja istumapaikat
😐

Oletteko miten isoja juhlia pitäneet? Jos itseäni ajattelen, niin eihän minulla ole edes monta kutsuttavaa omiin juhliin ja en tiedä edes pidänkö mitään juhlia. Koen alemmuuden tunteita ja olen itsekriittinen... ja päättämätön.

No, kenellä on juhlia tiedossa, niin mukavia juhlia! Jäähän ne muistoihin, kun jaksaa vaivaa nähdä järjestelyissä ja mukava tunnelma kai se tärkein juttu on.🌻🙂🌻

Pompula: Kiitos neuvoista. Uskon selän ja vatsan yhteispeliin, mutta mulla on nyt selvästi vain selän (ja lonkan) lihaksistossa tämä ongelma. Onneksi tiedetään, missä vika on. Olen aikoinaan joutunut selkäkipuisena erilaisiin tutkimuksiin ja ne olivat kivuliaita.

Liiza: Isoäitini tapasi järjestää juhlia, mutta meidän perheessä juhlia järjestettiin vain vähän ja nekin pienimuotoisesti. Olen itse leikitellyt ajatuksella, että järjestäisin ystävilleni "rästisynttärit" tai "rästituparit" kotonani. Minusta juhlat ovat osa ihmisten välistä yhteydenpitoa ja sikäli tärkeitä ihmissuhteille. Minä tapaan ystäviäni lähinnä kodin ulkopuolella kuten kahviloissa ja lähinnä yksi kerrallaan. Olisi aivan eri juttu kutsua useita ystäviä samanaikaisesti kotiini. Tämmöisen juhlan järjestäminen kyllä stressaisi ihan hirveästi. Varmaan pyrkisin ostamaan ainakin osan tarjoilusta valmiina. Ehkä itsekin tekisin jotain. Voisin käyttää kertakäyttöastioita ainakin osittain ja istumapaikkoja olisi se määrä kuin niitä olisi. Istumapaikkojen mukaan pitäisi varmaan vieraiden lukumäärää miettiä. Minun "rästisynttäreille" kutsuisin ehkä 7-8 henkilöä. Olisi haastetta miettiä juhliin jotain ohjelmaa, sillä ystäväni eivät tunne toisiaan. Todennäköisesti kehittäisin jonkinlaisen "tuttujuttu"-pelin, joka keskittyisi ystävyyssuhteisiimme. Oikeasti synttärini ovat kurjaan vuodenaikaan. Olisi ihana juhlia kesällä, jolloin voisi vaikka grillata parvekkeella ja käyttää muutenkin parveketta tilan jatkeena. Uskon että juhlistanne tulee mukavat. Juhlaväen määrä voi olla pienikin. Tärkeintä mielestäni on tehdä juhlista omannäköiset.

Mulle tuli sitten eilen ihan oikea paniikkikohtaus. Se oli juuri tuloillaan, kun kirjoittelin teille ahdistuksestani. Onneksi päätin ottaa rauhoittavaa ajoissa ja nukuin sitten poikkeuksellisesti iltapäiväunet. Mulla on ahtaanpaikan kammoa ja jotenkin tämä liikuntaesteisyys herätti sellaiset ahdistukset, että olen vankina ahtaassa tilassa, vaikka olin siis vain kodissani. En pysty kotonakaan liikkumaan joka nurkassa, joten tuntuu kuin olisin sängyn, yhden tuolin ja keskilattialla kävelyn vanki. Ihmeellisistä syistä voi ahdistua. Ja kun mulla on niitä rästitehtäviä, joita mun täytyy hoitaa avohoitokäyntien väleissä, niin niistäkin ahdistuin. Onneksi sain puhelun kautta vakuuttelua, että saan luopua tavoitteistani kunnes saan selän kuntoon. Tunsin itseni kyllä vähän lapselliseksi, kun piti ihan lupa kysyä siihenkin itsestään selvään asiaan. Olo on kyllä melko kauhea, kun haluaisi tehdä vaikka mitä (masislääkkeiden vaikutusta?), mutta ei vaan voi. Tuntuu että käyn psyykkisesti ylikierroksilla. Aloitin villasukkien neulomisenkin taas, että saan jotain apua tähän ahdistukseen ja tekemättömyyteen. Tänään aion kyllä yrittää myös viherkasvien kastelua.

nukuin tähän asti. heräilin välillä mut nukahin uudelleen. En ota siitä paniikkia, muuta ku lääkkeet myöhästy. Laitoin astiat koneeseen ja koneen päälle. Nyt juon aamuteen. Eilen illalla keitin riisiä itelleni ja söin ketsupin kanssa. Siinä sen päivän ruuat, mitä en oksentanut vekeen. En tiä tänään, teenkö riisiä taas. Se ei ahdistanut, mut se ahdisti kun söin jotain. Olen ihmeen pirtee nesteiden varalla. Tähän mennessä oon saanut hyvin tankattuu, ku pissaa tulee, vaikka maha onkin kuralla.

No jaa. tällästä täällä menee. Mitähän tekisin noista heijastin nauhoista joita olen heijastinliiveistä leikannut. Ajattelin jotain eijastinta, mut tuleeko niistä liian pieniää ja hepposii.