Mulla kun on selkä kipee, tuttu fysioterapeutti katsoo onko si-nivelet pois paikoiltaan. Laittaa ne paikoilleen ja opastaa minuakin kuinka ne saa paikoilleen. Kaikki fysioterapeutit eivät halua tehdä sitä, eikä lääkäritkään. Useimmiten minun selkäkivun syy on joku muu. Rankahan minulla ei ole S:n mallinen vaan ylhäältä suora kuin I-kirjain, joten näin ikääntyessäni se aiheuttaa suurempaa rasitusta tukirangalle ja sitten on spondyloottisia muutoksia (kulumaa?). Sitten lantio ja vatsa työntyykin eteen, joten ryhti on päin måntyä. Pääkin työntyy eteen ja emännän patti löytyy niskasta. Tämä on minun tarina rangastani ja tänä aamuna oli taas vaikea pukeutua. Otin Mobicin ja se auttoi luultavasti, kun nyt selkä on parempana.

Siitä sairaalareissusta; huoneessa tulee kuultua ja juteltua potilaiden kanssa. Kummasti sairaus yhdistää ja turha ujostelu jää. Ihania rautaisia 90 v miehiä ja nuorehko nainen oli huoneessa. Lääkäri kun tuli tekemåän ultraääntä, itkee tuhrustin. Sanoinkin siitä, ja hän sanoi "huomasin" ja hymyili ja jutteli rauhoittavasti. Hänen lääkärin takin ylätaskussa oli veritahroja😋 Huvitti vähän siinä tilanteessa se.

Sitten vielä aiheesta kolmanteen. Katsoin tv:stä sen Valkoinen raivo. Kiusaamisesta ohjelma. Tuli mieleen, että ehkä minussakin on kiusatun leima vieläkin. Miksi annan esimieheni käyttäytyä niin tylysti itseäni kohtaan. Ehkä osittain siksi, että en osaa siinä hetkessä sanoa vastaan kun pitäisi. En keksi mitä sanoisin, vasta myöhemmin. Ja toisaalta en uskalla.

Unohdin kirjoittaa, että ei se liikunta ole kroonista alaselkäkipuani vienyt, sen kanssa kärvistelen joka hetki. Ja jouduin pitämään joskus taukoa: viime syksynä kaksi kuukautta, kun toinen jalka ei kantanut riittävästi eli voima hävisi siitä. Kävelystäkään ei tullut mitään, kun joka hetki olin nokillani. Mutta liikunta auttaa minua unohtamaan kivun, liikkuessa kai vapautuu endorfiineja. Minut se pitää hengissä ja elämän siedettävänä.
Kivut ovat kurjia ja vaikuttavat mielialaan. Synkkyyttä ja toivottomuutta tuovia. Ymmärrän tuntemuksesi, Pompula ☹️.
Enkä minä tuputa. Ei mainos ketään autuaaksi tee. Olen pahoillani, että kärsit kivuista.
Oma Selkäkipuni pahimmillaan laittoi minut konttaamaan viikkokausiksi ja jalka kramppasi minuuttikaupalla keskellä yötä. Puolenkaan vuoden päästä en kyennyt istumaan. Edelleenkin toinen jalkani on heikko ja tunnoton, ollut sitä jo yli kymmenen vuotta.
Siis ei liikunta välttämättä tuo kivutonta , vaan muuten parempaa elämää. Se liikunnan ydin on jossakin mielen ja kehon rajamailla.
Kiva, ettet heittänyt mua kivellä, Pompula🙂.

Lukossa kirjoitti 28.5.2016 17:39
Olen tehnyt yhden havainnon ja tunnustuksen itselleni. Nimittäin mulla on yksi pakkomielteinen toimintatapa. Asia on mulle melkoinen yllätys, vaikka olisihan mun pitänyt aiemmin tajuta oman toimintani älyttömyys. Haluan päästä eroon ko. toimintatavasta ja uskon sen olevan mahdollista. Vähän tässä joutuu kyllä omia jälkiään siivoamaan ja taloudellisesti tappioita nielemään. Outoa löytää sokeita pisteitä itsestään... 🙄

Voi kuulkaa. Tämän pätkän näkeminen julkisena täällä aiheutti ison tunnevyöryn. Olen tehnyt tämän masennuksen aikana kaksi isoa "löydöstä" itsestäni ja tämä on jälkimmäinen niistä. Kuinka typerä ihminen voi olla? En tule kertomaan teille, mistä on kysymys. Vain yksi ystäväni on kerran päässyt olosuhteiden pakosta lähelle aihetta. Mutta minulle tämä on kuin olisin tehnyt suuren keksinnön. Aihe on nolo ja kirvelevä, mutta tunne palasten yhteen loksahtelusta on helpottava. Löysin siis luurankoja kaapistani, vaikka olin ollut varma ettei sellaisia olekaan. Tukinetin käynnistämillä prosesseilla on ollut vaikutusta siihen, että tämä tapahtui nyt (luojan kiitos). Nyt saikulla minulla on aikaa selvitellä sotkujani ja selvittelyllä on varmasti positiivinen vaikutus kuntoutumiseeni. Enkä ollut pitänyt itseäni lainkaan pakkomielteisenä 😳. No, leuka rintaan ja kohti seuraavia nöyryytyksiä.

Onpas meillä kaikilla tules-ongelmia! Täytyy sanoa, että taimien kasvatus oli paljon mukavampi yhteisprojekti. Minulla on yleensä kivuton arki, koska kävin selkävikani vuoksi jo peruskoulun aikaan tiiviisti fysioterapiassa ja opin käyttämään selkääni oikein. Välillä tulee toki näitä epäonnistumisia. Ilmeisesti olen kuitenkin välttynyt tosi paljolta.

Nettikeskusteluissa on se hassu puoli, kun ei näe toisia. Juuri esimerkiksi tules-ongelmat saattaisivat tulla paremmin esiin kasvokkain kohtaamisissa. Nyt sitä vaan olettaa toiset jonkinlaisiksi. Esimerkiksi minä olen kuvitellut Rinan atleettiseksi ja fyysisesti terveeksi himoliikkujaksi 😀. Pompulan kohdallakaan en arvannut, että kivut olisivat tärkeässä roolissa voinnin osalta. Liiza oli ehkä selkeimmin selkävaivoistaan puhunut.

Nyt kun itse olen petipotilaana, tuntuu että päivät valuvat hukkaan. Jännä ettei tammi-helmikuussa tuntunut siltä, vaikka olin yhtä passiivinen masennuksen takia. Joudun edelleen käyttämään särkylääkkeitä maksimit, mutta eilen pääsin jo suihkuun ja tänään sain vähän venyteltyä ja tehtyä liikkuvuusharjoitteita. Eteenpäin kumartuminen ei vielä onnistu yhtään. Mutta siis edistystä on tapahtunut. Nyt kun vielä saisin pari juttua hoidettua sängystä käsin, niin tilanne olisi jo ihan hyvä.

Ihan uteliaisuuttani kyselen, miten Laamattomalla sujui kirpputorilla. Oliko se jo vai onko se vielä edessä? Vai onko sinulla jokin pidempikestoinen itsepalvelukirppispöytä? Kiinnostaisi tietää, meneekö nykyään tavara kaupaksi perinteisillä kirpputoreilla vai ovatko kaikki jo siirtyneet nettiin. Muutkin kuin Laamaton saavat kernaasti vastata, jos tietävät. Minä en ole viime vuosina edes itse oikein kierrellyt kirppareilla (sattuneesta syystä). Itsepalvelukirpputorien pöytävuokrat tuntuvat korkeilta.

Liiza2, multakin löytyy kenokaula😎, mutta ei onneksi aiheuta oireita.
Lukossa, ihan alkoi kinnostamaan tuo "pakkomielle", vaikka et luvannutkaan kertoa siitä sen tarkempaa. Saat sen kuullostamaan jotenkin hävettävältä? Tädilläni on iso liuta pakonomaisia toimintoja, mutta en pidä niitä omituisina, lienen tottunut. Kirjastossa näin kirjan pakko oireisista häiriöistä, vaan se oli varattu. Täytyy taas etsiskellä sitä. . Toisaalta itsellänikin on tämä pakonomainen päänraapiminen, (joka muuten on nyt vähentynyt)
Pikaista paranemista selällesi! Akuutin kivun kanssa ei parane liikaa taivutella tai venytellä.
Taimet olen jo istuttanut pihalle ja kosmoskukissa näkyy jo ensimmäiset nuput. Vuohenputkea tunkee kaikki perennapenkit. Olen yrittänyt päästä moisesta rikkaruohosta eroon heittämällä sitä pannulle valkosipulin kanssa. Voi, että miten tulee hyvää!
Nyt täytyy mennä suihkuun ja kauppaan hakemaan sitä iki-ihanaa kreikkalaista jugurttijätskiä.

Rina kirjoitti 29.5.2016 18:23
Lukossa, ihan alkoi kinnostamaan tuo "pakkomielle", vaikka et luvannutkaan kertoa siitä sen tarkempaa. Saat sen kuullostamaan jotenkin hävettävältä? Tädilläni on iso liuta pakonomaisia toimintoja, mutta en pidä niitä omituisina, lienen tottunut. Kirjastossa näin kirjan pakko oireisista häiriöistä, vaan se oli varattu. Täytyy taas etsiskellä sitä. . Toisaalta itsellänikin on tämä pakonomainen päänraapiminen, (joka muuten on nyt vähentynyt)

Hmmmm.... Ensinnäkin olen nyt juonut hieman viiniä, mutta vain hiukan. Arvostelukykyni on ihan ok. Mutta ehkä viinin rohkaisemana uskaltaudun kirjoittamaan aiheesta jotain lisää. Tuo pakonomainen toimintoni ei ole ollut ihan jokapäiväistä (siihen tarpeeseen on ollut pakkoajatukset ja -hokemat), mutta siihen on tuhrautunut mm. aika paljon rahaa. Kyseessä on ollut enemmän sellainen jonkinlainen toivomus kuin pelko. Tällä hetkellä kaikki tuohon pakkotoimintoon liittyvät asiat tuntuvat raastavan inhimillisiltä, mutta vielä joitakin kuukausia sitten on ollut kyseessä minulle tärkeä projekti. Nyt pyrin tuosta asiasta eroon, mikä ei oikeastaan olekaan sen vaikeampaa kuin tavallista perusteellisempi siivousprojekti. Täytyy siivota kaappien luurankoja pois. Eikä vain pois näkyvistä, vaan pois koko minun elämästä. Ehkä siksi on ollut vaikea tunnistaa oireita pakkotoiminnoiksi, koska on ollut kyseessä aika harvakseltaan toteutetut jutut. Ajatuksia on kuitenkin ollut niin paljon, että pakkoajatuksiksi niitä on kai kutsuttava. Mutta kuten sanoin; luuta heilumaan ja kohti parempaa (=terveempää) tulevaisuutta.

Tais kyllä olla viimeinen kirppismyyntikerta mulla. Olenhan sitä harrastanutkin säännöllisesti jo vuodesta 1986 asti, jolloin mulla oli paikka Hietalahdentorilla (kannoin tavarat käsin kun asuin ihan kulman takana).

Oli aika joskus 90-luvun puolen välin paikkeilla, kun sain kirpparilla usein lastenvaatteista enemmän kuin mitä kankaat oli niihin maksaneet. Ompelin kaiken itse ja tiesin edulliset paikat ostaa tarvikkeita, kierrätin vetoketjut ja napit ja semmoista...

Ihan viime vuosina on tilanne mennyt sellaiseksi, että ostajat mumisevat joko huiviensa tai vaalennettujen ja tupeerattujen hiuspehkojensa takaa katsekontaktia vältellen ne kaksi-kolme suomenkielistä sanaa, jotka osaavat ja tinkivät 50 senttiin kun yhtä euroa pyytää esim. kerran käytetystä juhlamekosta, joka on uutena maksanut useita kymppejä. Taisi siellä tänään 7 tunnin mittaan jokunen suomalainenkin ostaja käydä, enemmistö kuitenkin puhutteli toisiaan Fatimaksi tai Olgaksi. Ihan kivoja nimiähän nuokin, ei siinä mitään.

Oma hommansa on siinäkin, että laittaa tavarat kasaan (no pitäishän ne tietty muutenkin nurkista siivota), pesee tai muuten putsaa (me laitetaan aina kangaskengät pesukoneeseen esim.), osin silittää, pakkaa kuljetuskuntoon, ronttaa autoon, menee kolme tuntia ennen kirppiksen avautumisaikaa jonoon, laittaa paikan kuntoon ja yrittää sitten sietää tyyppejä, joiden mielestä kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Ennen kirpparilla oli kivaa olla myymässä, olen aina tykännyt siitä.

Tuntikausien uurastuksen nettotuloksena oli tällä kertaa 7 euroa ja 90 senttiä. Ja mulla oli sentään hyvää tavaraa, lähes käyttämättömiä kenkiä ja vaatteita esim. Kirppikselle ei nykyisin edes kannata viedä mitään vanhoja T-paitoja tai vastaavaa.

Lisäbonuksena kipeytynyt olkanivel ja näyttäis että bursakin taas kiukuttelee. Kylmäpussia peliin siis!

Myös itsepalvelukirppiksillä olen myynyt. Se tuppaa olemaan sellaista, että parhaat tavarat varastetaan (viimeksi meni yli sadan euron ostoarvosta tavaroita voron taskuun), ostajat sotkevat myyntipaikan niin pahaan kuntoon, että sitä pitää käydä kaksi kertaa päivässä järjestämässä, tavaroita kuljetellaan minne sattuu jne. yms. Hälyttimiä jos ostaa, niin tuotosta katoaa helposti neljäsosa pelkästään niihin. En kyllä jaksa enää sitäkään.

Siinä vaiheessa kun nuorinkin lapsi on saanut kasvunsa päätökseen, kirppistavaran määrä vähenee automaattisesti. Fiude, mikä helpotus kun vaatteet ja kengät voi itse käyttää loppuun 🙂 Itselleni on tullut sellainen tapa, etten osta tai edes välttämättä ompele mitään uutta itselleni. Kolme-neljä lempiasua riittää ihan hyvin, kun ei tarvitse työpaikkaolemuksen eteen ponnistella. Sitten kun ne kuluu loppuun, voi korvata uudemmalla.

Tulipas pitkä vuodatus vastauksena Lukkiksen kysymykseen 😀 Millaista tavaraa ajattelit itse myydä, jos ei vaatteita?

Tosiaan, Lukossa, eihän ne teot vaan ajatukset, jotka asian ympärillä pyörivät, tekevät asioista pakko- jotain. Sen vuoksi kai yritän vähentää tukinetin käyttöä (hirveän onnistuneesti näemmä 😎), jos kun ajatukset alkavat pyöriä liikaa täällä.
Tätini joutuu kumminkin tarkastelemaan hellaa vähän väliä ja ei uskalla kaupassa tarttua hedelmiin, ettei muka "tartuttaisi" muita ihmisiä, joten varsinaiset pakko-oireet ovat kovin ahdistavia ja elämää rajoittavia.
Laamaton, voi ei! Olen joskus rahdannut tavaraa kirppikselle myyntiin- siis siinä on valtava työ, kun pesee, silittää, lajittelee ja hinnoittelee tuotteita. Onko kukaan yrittänyt myydä tavaraa vaikkapa tori.fi:ssä? Toimiiko homma siellä paremmin?
Mullakin on tarkoitus varata pöytä keskustasta, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että mahtaako kannattaa ollenkaan vaivautua?

Lukossa kirjoitti 28.5.2016 17:39

Muistan sun maininneen somaattisista ongelmista, mutta olen tulkinnut sen oman navan kautta. Mullakin on siis useampi pitkäaikaissairaus, joita joudun hoitamaan, mutta ne eivät yleensä aiheuta kipua. Olin siis ajatellut sunkin tilanteen sellaiseksi, että sulla on joku kivuton pitkäaikaissairaus (esim. keliakia, diabetes). Nyt kuitenkin taidan paremmin ymmärtää, mistä on kyse. Voin kuvitella, että pitkään jatkuessaan kivut väsyttävät.

Olen tehnyt yhden havainnon ja tunnustuksen itselleni. Nimittäin mulla on yksi pakkomielteinen toimintatapa. Asia on mulle melkoinen yllätys, vaikka olisihan mun pitänyt aiemmin tajuta oman toimintani älyttömyys. Haluan päästä eroon ko. toimintatavasta ja uskon sen olevan mahdollista. Vähän tässä joutuu kyllä omia jälkiään siivoamaan ja taloudellisesti tappioita nielemään. Outoa löytää sokeita pisteitä itsestään... 🙄

Niin vähän ajattelinkin 😋 Minulla on pitkäaikaissairaus, joka aiheuttaa kipua. Nyt kun luin myös "pienessä sievässä" 😋 laittamasi viestin pakkomielteisestä toimintatavastasi, niin en tiedä miksi, mutta kuvittelen sen liittyvän lapseen/lasten saantiin. Ei tarvitse kertoa, jos ei halua, mutta ehkä haluat?

Rina, olen alkanut taas pikkaisen löytämään liikuntaa. Siten, että se ei tuota kipua.

Voi Laamaton, mikä olematon kalansaalis! Minä en ole käyttänyt kirpputoreja, koska se on niin vaivalloista ja pöytävuokrat ovat päätä huimaavia. En usko, että minulla olisi sellaista vaatetta/tavaraa jolla saisin edes pöytävuokraa maksettua.

Olenkohan jättänyt johonkin vastaamatta? Jotenkin on niin paljon tekemistä ja parempi olo kehossa, että olen käynyt vain lukemassa. Tällekin päivälle on monta toimitettavaa asiaa. Ja koti tekemisiä.

Pompula kirjoitti 30.5.2016 11:56
Nyt kun luin myös "pienessä sievässä" 😋 laittamasi viestin pakkomielteisestä toimintatavastasi, niin en tiedä miksi, mutta kuvittelen sen liittyvän lapseen/lasten saantiin. Ei tarvitse kertoa, jos ei halua, mutta ehkä haluat?

Tuo itseäni koskeva löydös/oivallus on niin merkittävä, että haluaisin pohtia asiaa kanssanne. Tämä on kuitenkin muillekin avoin foorumi, joten en sitä voi tehdä. Sen verran sanon, että asia liittyy harrastuksiini, ei lapsiin. Minulla on tapana innostua eri asioista helposti. Joskus menee överiksi. Pitäisi oppia tässä mielessä katsomaan itseni perään ja hillitsemään itseäni. Joskus olenkin mielestäni oppinut, toisinaan taas tulee näitä todisteita päinvastaisesta esiin. Olen nyt miettinyt tuota pakonomaisuutta tai "vimmaisuutta". Ehkä se ei ihan yllä pakko-oireisuuden tasolle. Samaan aihepiiriin liittyen minulla on kuitenkin ollut tiettyjä hokemia ja sanoja mielessä. Näitä olen mielessäni ja joskus ääneenkin toistellut yleensä stressaavissa ja ahdistavissa tilanteissa. Mietin että ne voisivat olla jonkinlaisia pakkoajatuksia, mutta ne tuovat turvaa eivätkä ole ikäviä. Tietynlainen pilvilinna-ilmiö näihin kaikkiin osasiin kyllä liittyy, jos asioita tarkastelee realistisesti. Harmi, etten uskalla puhua tämän konkreettisemmin.

Rina: Auts. Eilen tosiaan venyttelin ja jumppasin vähän. Sekä siivoilin kevyesti. Tänään on ollut merkittävästi kivuliaampi olo kuin eilen. Ja juuri kun pääsit sanomasta, ettei akuutissa selkäkivussa kannattaisi paljon venytellä 😳.

Laamaton: Voi kurjuuksien kurjuus! Minä olin kuullut ikäviä tarinoita nykyaikojen kirpputorimaailmasta. Harmittaa kun se ennen oli sellainen piristävä ajanviettotapa, jossa löytöjä tehdessään halusi palkita tavaroiden myyjääkin eikä tullut mieleenkään tingata tuotteita ilmaiseksi. Näköjään muutos on tapahtunut koko kirpputori-ilmiössä. Itsepalvelukirppiksiä en täysin ymmärrä. Olen kuullut varastelusta ja tosiaan viikkovuokrat ovat niin huimia, että myynnin pitäisi olla tosi kovaa sen kattamiseksi. Minulla on mm. paljon kirjoja ja harrastusvälineitä, joista osasta haluan luopua. Niitä ajatellen nettimyynti esim. huutonetissä voisi toimia. Ehkä siinä on minulle uusi harrastus, kun harrastusta aiemmin kaipasin 😋.

Päädyin kuitenkin ambulanssilla hoitoon. Muutaman piikin jälkeen on jo hieman kipu hellittänyt, mutta edelleen se on yllättävän voimakkaana. Inhoan näitä hoitopaikkoja. Täällä kuulee toistenkin sairauskertomuksia ja ne ahdistaa. Tällainen parahdus tällä kertaa. Voikaahan te mahdollisimman hyvin.

Paranemisia Lukossa! Meinasin ehdottaa sulle aiemmin kipupiikkiä terveysasemalla, mutta ajattelin, että itse tiedät parhaiten.

Mä olen joutunut nyt turvautumaan rauhottaviin. Tässä oli yksi tilanne yksi päivä, josta en selvinnyt ilman, joten otin ennakkoon ja sain asian hoidettua. Nyt mulla on yksi toinen asia josta en oikeastaan haluaisi puhua. Mutta tänään tunteet löi liian pintaan ja turvauduin rauhoittavaan. Mä en oikein tiedä pitäisikö mun edetä hitaasti, vai nopeasti tän asian kanssa. Olen ajatellut edetä nopeasti. Sitten tuli tunne, että pää hajoaa neljän seinän sisällä, vai kaatuuko noi seinät 😋 Itkettää, mutta sehän on hyvästä.

Se sun pakkotoiminto liittyy Lukossa harrastusvälineiden hamstraukseen 😐

Pompula kirjoitti 31.5.2016 13:52
Paranemisia Lukossa! Meinasin ehdottaa sulle aiemmin kipupiikkiä terveysasemalla, mutta ajattelin, että itse tiedät parhaiten.

Kiitos! Noita kipupiikkejähän mulle suositteli pari ihmistä ja lisäksi suositeltiin lääkäriin menoa. Muttakun mutta... Olin liian kipeä kulkemaan, liian kivuton ambulanssiin, liian omiin konsteihin luottava ja liian haluton "kuormittamaan terveydenhuoltojärjestelmäämme". Eikä ollut ensimmäinen (eikä tod.näk. viimeinen) kerta, kun aiheutin omalla lykkäämisellä kaikille enemmän työtä/kuluja/menetyksiä. Tämä oli niin meikäläisen klassikkonäytös. Nyt olo on aika raukea. Edelleen on kipuja, mutta krampit loppuivat. Harmittaa vähän, että tämä selkäjuttu nousi niin isoon rooliin mun elämässä ja täällä palstallakin.

Pompula kirjoitti 31.5.2016 13:52
Mä olen joutunut nyt turvautumaan rauhottaviin. Tässä oli yksi tilanne yksi päivä, josta en selvinnyt ilman, joten otin ennakkoon ja sain asian hoidettua. Nyt mulla on yksi toinen asia josta en oikeastaan haluaisi puhua. Mutta tänään tunteet löi liian pintaan ja turvauduin rauhoittavaan. Mä en oikein tiedä pitäisikö mun edetä hitaasti, vai nopeasti tän asian kanssa. Olen ajatellut edetä nopeasti. Sitten tuli tunne, että pää hajoaa neljän seinän sisällä, vai kaatuuko noi seinät 😋 Itkettää, mutta sehän on hyvästä.

Harmi että sulla on nyt probleemeja. Mäkin turvauduin rauhoittaviin, kun mulla oli parin viikon aktiivijakso ja tarvitsin kemiallista kädestäpitoa. Tein sen ihan hyvällä mielellä. Kaikkea ei tarvitse kestää ilman lääkkeitä ja oli parempi että osallistuin niihin rientoihin kuin että olisin jäänyt pois. Mitä taas tulee hitaasti tai nopeasti toimimiseen, niin usein tahtoisin nopean väylän. Pariin projektiin on ollut pakko valita hitaampi tie. Joskus monet rinnakkaisprojektit hidastavat. Ei kai voi sanoa, kumpi olisi parempi vaihtoehto. Pää meinaa usein multa hajota jännitykseen. Vauhdilla ei välttämättä ole vaikutusta. En oikein saanut selvää, uhkasiko sua pään hajoaminen tuon mainitsemasi asian vuoksi vai muuten (esim. sairauksien vuoksi). Tsemppiä joka tapauksessa. Toivottavasti asiat selviävät pian ja parhain päin.

Pompula kirjoitti 31.5.2016 13:52
Se sun pakkotoiminto liittyy Lukossa harrastusvälineiden hamstraukseen 😐

Jotain tuollaista. Mutta ongelma on sellainen laajempi kudelma, jossa hamstraus on vain loimilangat. Nyt minulla on tämänkin asian suhteen vähän parempi mieli. Helpotti ottaa asia puheeksi ja kuulin jo sen jälkeen hullummistakin hamstrauksista ja muista projekteista. Uskon selviäväni selville vesille tästä, mutta en vanno ettenkö hurahtaisi myöhemmin johonkin yhtä typerään. Eikä tuo hurahdukseni edes täysin typerä ole. Olen hamstrannut erästä aineistoa lahjoitettavaksi erääseen tahoon. Voin edelleenkin tehdä tuon lahjoituksen! Kyseinen projekti lukeutuu näihin masennuksen vuoksi pari vuotta sitten katkenneisiin projekteihin.

Heippatirallaa!

Teen nyt "rinat" ja poistun kuvioista (ainakin joksikin aikaa).

Hyvät jatkot kaikille!