Pompula ja Lukossa, kiitos.

Itsellä olisi vielä pari viikkoa työkokeilua eläintarvikekaupassa. Toistaiseksi olen viihtynyt siellä ihan hyvin, mutta nyt on alkanut vähän tuntuun ettei jaksais.

En tiiä sitten, että johtuuko tämä tunne siitä, että en ole ollut vähään aikaan (muistaakseni n. 2-3 vuoteen) ollut missään töissä ja nyt kun on 2 kuukautta putkeen ns. töissä (jotkuthan sanoo, ettei työkokeilua muka lasketa työkokemukseksi), niin alkaa sit tuntuun raskaalta/rankalta.
Vaikka päivät onkin vain niitä 6 h päiviä ja 5 päivää viikossa, niin heti kun on enemmän ihmisten ilmoilla, niin kyl se tuntuu uuvuttavan.

Vaikka käynhän minä vähintään kerran viikossa tallilla, jossa näkee ihmisiä, koska harrastan ratsastusta ja olen sitä harrastanut nyt n. 12 vuotta.

Lisäksi nyt on myös kerran viikossa koirien esikoulu -kurssi nuoremman koiran kanssa, niin sielläkin vähän tulee nähtyä ihmisiä, mut ei vielä ole pahemmin tullut juteltua siellä muiden kanssa.

Itsellänihän on siis 2 koiraa ja 2 kissaa, ja koirien kanssa tulee lenkkeiltyä aika paljon.
Lisäksi lenkit yleensä suuntautuu koirapuistoon, jossa välillä näkee muita ihmisiä, joittenkin kanssa tulee juteltua, mutta ei kaikkien.

Ainoa missä tulee juteltua ihmisten kanssa vapaa-ajalla, niin on tallilla.

Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaipaisi kaveria, jonka kanssa kävisi esim. lenkillä, kuntosalilla, kahvilassa tai näkisi muuten vain ja jonka kanssa voisi jutella asioista.

Itselläni kun ei pahemmin ole täällä missä asun, niin kavereita, joita nähdä.

On kyllä pari kaveria, mutta molemmat asuvat yli 200 km päässä, joten eipä niitä nää kuin ehkä muutaman kerran vuodessa.
Joten välillä on vähän yksinäinen olo, vaikka asunkin edelleen vanhempien kanssa ja kyllä olen ihan reilusti aikuinen.

Mutta ei ne vanhemmat kuitenkaan kavereita korvaa.

Delffi: Meitä on tässä "turinaketjussa" erilaisia kirjoittajia, mutta useimmilla on masennusta ja/tai ahdistusta. Mutta eivät ne mitään pääsyvaatimuksia ole. Minäkin kärsin jonkinlaisesta yksinäisyydestä. Ystäviä voisi olla enemmän, koska aikuisena kaikilla on kuitenkin omat kiireensä eikä niin usein ehditä tapaamaan. Minusta on hienoa, että olet työkokeilussa. Minusta se on ihan oikeaa työkokemusta. Sinun kannattaa varmaan sinnitellä työkokeilu loppuun siellä eläintarvikeliikkeessä ja sanoitko aiemmin, että siihen voisi tulla vielä kuukauden jatkokin. Ei se kuitenkaan ikuisesti jatku, joten mielestäni se kannattaa hoitaa kunnialla loppuun. Sinulla tuntuu olevan aika paljon aktiviteettia, kun on ratsastusta ja koirakurssia työkokeilun lisäksi. Etköhän jossain vaiheessa saa uusia ystäviäkin, kun olet noin aktiivinen.

Mulla on tänään siivous- ja kotityöpäivä. Samalla on mahdollisuus pureskella kaikenlaisia tapahtuneita ja tulevia juttuja. Tekee ihan hyvää olla vaan rennosti kotona. Taimet olivat kasvaneet poissaoloni aikana ja olivat hyväkuntoisia. Myös viherkasvit olivat kestäneet hyvin. Täällä kotona olisi paljon tekemistä, mutta mua laiskottaa. Huomenna on avohoitokäynti ja ahdistaa jo etukäteen, kun on niin paljon asioita käsiteltävänä. Miksi mua aina ahdistaa ja pelottaa? Pelkään täysin järjettömiä asioita 😞.

Onko teillä kesäsuunnitelmia? Kaipaisin jotain uusia ideoita kesän varalle. Ettei menisi kerrostalossa möllöttämiseksi koko hiivatin kesä.

Minullakin on ikävä Laamatonta ja samoin Rinaa, joka kyllä kertoi ottavansa välimatkaa Tukinettiin.

Lukossa kirjoitti 24.5.2016 10:50
Onko teillä kesäsuunnitelmia? Kaipaisin jotain uusia ideoita kesän varalle. Ettei menisi kerrostalossa möllöttämiseksi koko hiivatin kesä.

Sain vinkin, että kannattaisi tehdä kesälle päiväohjelmaa (ns. lukujärjestystä). En tiedä vielä kuinka tarkkaan ryhdyn sellaiseen, mutta ajattelin merkitä eri menoja kalenteriini. Haluan esimerkiksi käydä joissain ilmaiskonserteissa ja museoiden opastetuilla kierroksilla. Joitain muitakin juttuja on. Laitan siis noita menoja kalenteriini, niin saan sinne jonkinlaista runkoa kesäohjelmaksi. Sääli että kesästä näyttää tulevan kovin yksinäinen ☹️. Olisipa mukavaa, jos edes täällä Tukinetissä jutut rullaisi eikä palsta ihan kuolisi kesäksi.

Tänään minulla on se avohoitokäynti, jota jostain syystä jännitän kovasti. Takaraivossa on myös Liizan viikko-ohjelma. Liizallakin oli lääkärikäynti tänään ja sitten se varjoainekuvaus perjantaina. Pidän peukkuja.

Minulla on tämä ja ensi viikko aika kiireisiä, mutta se ei tunnu hyvältä, vaan ainakin tässä vaiheessa stressaa 🤔.

Minustakin Delffi tuo työkokeilu kuulostaa ihan työltä. Onhan monia, jotka tekee kokopäiväisesti tuota 6 tuntia, viitenä päivänä viikossa. Mukavia harrasteita sinulla, vaikka ei tietenkään korvaa, jos haluaa ihmisten välistä kanssakäymistä.

Onpa hyvä, että olet kotiutunut Lukossa. Tuntui kovin raastavalta tuo kyläilysi. Minustakin tuntuu raskaalta tämä viikko. Aika paljon ohjelmaa ja lämpöäkin riittää. Toivon, että sataisi välillä. Täällä olisi tänään kotipäivä, mutta etsin vielä motivaatiota ryhtyä edes joihinkin hommiin.

Minä en ole oikein edes ajatellut, että mitä keksisin kesäksi, kun täällä kotona riittää aina tekemistä. Minä olen vähän yllättynyt miten hitaasti taimet kasvaa, vaikka on näin lämmintä. Suurimman virheen minkä niiden osalta tein, oli liika kastelu. Juuret hukkui ja monet taimen alut kuoli.

Kiitos Lukossa, et arvaakaan miten mukavalta tuntui kun sanoit, että olen mukava. Rinta rottingille ja hyvä etten hyppinut tasajalkaa, kun tuntui niin hyvältä. Lapsena ei ole sanottu esim. että minä rakastan sinua, niin aikuisena on mm. käytetty hyväksi sitä mitä kehuminen minussa sai aikaan. Esim. työelämässä pomo ensin kehui maasta taivaaseen kykyni ja sen jälkeen lastasi minulle lisää töitä ☹️ Tuntui, että ei ole mitään määrää miten paljon töitä sai lisätä ja lisätä. Olen oppinut huomaamaan ihmisten epärehellisyyden ja pohjattoman hyväksikäytön, silti se aina uudestaan ja uudestaan hämmästyttää, mutta tuota mukavaksi mainitsemista en kokenut niin. Tuntui ainoastaan hyvältä. Vielä tuosta hyväksikäytöstä: ihmiset ovat usein niin typeriä, että luulevat vielä mairittelun uppoavan minuun. Voin esittää normaalia, mutta muiden epäaitous paistaa aina noiden läpi. Näytän sitä, tai en.

Tervetuloa Delfi palstalle!
Vähän päivitystä tilanteestani, kun Lukossa sulla varsinkin oli mielessä minun tilanne🙂
Peruin tämän päiväisen lääkäriajan koska selkä parempana (tai pomon napakka käsky vaikutti selkään?). Ei nyt niin kuitenkaan oikeesti. Mutta menen lääkäriin kun en taas pysty pukemaan aamuisin ja saa lääkäri nähdä mitä pahimmillaan selkäkipu voi olla.

Perjantaille mieheni sai/joutui ottamaan virkavapaapäivän ja saattaa minut vapisevan hupsun osastolle😋

Tänään nukuin kaksi tuntia päiväunia ja olo on hutera. Ei oikein osaa nauttia kesästä kun mielessä monenmoista.

Kesälomaideoita? Aika paljon lapset määrittelee mitä tehdään. Risteily Gracelle varattu ja kylpylää. Jos terveys ok jatkossakin, niin kenneliin tutustumista, mistä harkinnassa hankkia koira.
Nyt pyykit ulos ja poika leffaan.
🌻🙂🌻

Vaikka olenkin melko aktiivinen, niin ei sitä hirveästi tule juteltua ihmisten kanssa. Olen nimittäin aika ujo, enkä ruukaa käydä missään baareissa.

Yks ihminen on, josta on yksien tapaamisten kautta tullut mulle tosi tärkeä henkilö, vähän kuin isosisko.
Nimittäin ilman tätä ko. henkilöä, niin tuskin olisin tullut koskaan kysyneeksi työkokeilua eläintarvikekauppaan.

Pitkään aikaan ei ole ollut tapaamista hänen kanssaan, mutta työkokeilun jälkeen olisi tapaaminen tiedossa.
Odotan kyllä sitä tapaamista todella paljon, mutta vähän se myös ahdistaa, kun se on aika varmasti viiminen tapaaminen.
Ahdistaa nimittäin vähän se, että miten mä tuun pärjään ilman näitä tapaamisia.
Toivoisin, että tän ko. henkilön kanssa voitais olla jatkossakin yhteydessä ja tekemisissä..

Mutta tosiaan työkokeilua on jäljellä vielä tältä viikolta 2 päivää, ja sitten vielä ensviikko.
Ens viikolla pitää yrittää ottaa myymäläpäälikön kanssa puheeksi se, että haluanko mä sittenkään jatkaa (myymäläpäälikkö on ollut tämän viikon vapaalla).
Tuo jatko ei ole varmaa, mutta aluksi se tuntu ihan ok asialta, mutta nyt se on alkanut tuntuun vähän siltä, että ei se ehkä innostakkaan.
Toivon mukaan siinä ei sitten tulisi mitään hankaluuksia, ku viime viikolla fiilis oli eri kuin nyt..

Pompula: Kuulosti kivalta tuo sanavalintasi "raastava" :-D. Raastavaa se kyläilyni oli. Jotenkin raastavaa on koko tämä oloni nyt. Kaikki minua viime kuukausina nähneet ihmiset ovat olleet sitä mieltä, että toimintakykyni on parantunut selvästi. Liekö masislääkityksen vaikutuksia. Samaan aikaa mielialani on vielä aika masentunut. Tuntuu kuin kroppa ja mieli vetäisivät minua eri suuntiin. Mahdanko vielä ratketa katki? Kyläilemässä oli hankalaa, kun ei ollut omaa tietokonetta, kutimia ja muita ahdistuksen hoitovälineitä mukana. Mukavaa Pompula, että tuntui kivalta. Tuli vihainen olo siitä töiden lisäämisestä. Olen itsekin sitä kokenut, tosin ilman kaksinaamaista kehumista. Tähtäätkö muuten takaisin työelämään vai mikä on tilanteesi, jos saa kysyä?

Liiza: Auts, selkäkipusi siirtyi ilmeisesti tänne. Ajoin tänään pidemmän matkan pyörällä ja kun nousin pyörän kyydistä tunsin selässä vanhaa tuttua viheliäistä kipua. Se on nyt kiusannut päivän aikana, vaikka otin särkylääkettä ja relaksanttia. Selkäkipu voi olla tosi kamalaa. Viime kesänä minullakin oli sellainen tilanne, etten pystynyt kunnolla pukemaan. Se vei pitkän ajan ja olin ihan (tuskan) hiestä märkä, kun lopulta kaikki vaatteet oli päällä. Toivon meidän molempien selille kivuttomuutta. Onneksi muuten miehesi lähtee sinua saattamaan! Hieno ele häneltä. Helpottaa vähän minuakin, sillä tuntui siltä että hyötyisit saattajasta.

Minulla jatkuu tämä hössöttäminen. Nyt perkaan tavaroita kirpputorille ja tänään sain verhojen ripustamisesta puuttuneet nippelit ostettua. Tähän sekasotkuun tulee pientä remonttia (ei minun pyynnöstä) ja astianpesukonekin pitäisi tulla parin päivän kuluttua. Parvekkeella on keskeneräinen tuolin kunnostusprojekti. Sotku ja sekamelska on sanoinkuvaamaton. Haluaisin saada yhden romaanin luettua ja kirjastoon palautettua, mutta keskittyminen on vaikeaa. Toimintakyvyn koheneminen ei näemmä ulotu lukemiseen.

Lukossa kirjoitti 24.5.2016 10:50
----
Onko teillä kesäsuunnitelmia? Kaipaisin jotain uusia ideoita kesän varalle. Ettei menisi kerrostalossa möllöttämiseksi koko hiivatin kesä.
---

Tässä ideoita: 🙂

Lukossa kirjoitti 11.5.2016 8:46
---

Eri paikkakunnilla taitaa olla aika erilaista tarjontaa, joten kaikki vihejet eivät ole toteutettavissa kaikkialla. Meillä päin esimerkiksi työväenopistollakin on jonkun verran kesäohjelmaa tarjolla. Lisäksi esimerkiksi seurakunnilla on jotain kesäkursseja ainakin taiteen parissa.

Minun yksinäiseen kesäohjelmaan kuuluu mm. pyöräilyä, patikointia, lukemista, kirjastokäyntejä, puistoja, kirppareiden kiertelyä, konsertteja ja museoita. Metsään kannattaisi uskaltaa mennä yksinkin, ainakin opastettuja reittejä pitkin. Sinne on ihana ottaa eväät mukaan ja oikein hauskaa on yksinkin. Tykkään ottaa kameran (digipokkari, ei edes mikään järkkäri) mukaan kaverikseni. Museoita on tarjolla paljon ilmaiseksikin, mutta Museokortti on ainakin minulle hyödyllinen juttu. Jonkin verran on tarjolla ilmaiskonsertteja ainakin kirkoissa, joihin onkin mielestäni aika helppo yksinäisenä mennä. Kirja/lehti on myös hyvä ottaa kaveriksi vaikka puistoon tai uimarannalle vaikka vain rekvisiitaksi, jos tuntee olonsa yksinäiseksi. Seurakunnilla on ainakin täällä päin kahvilatoimintaa kesäisinkin sekä joskus diakonian kesäleiri yksinäisille. Uimahalleistakin ainakin osa on kesäisin auki. Minulla on myös sellainen harrastus kuin "ekaa kertaa", jonka puitteissa pyrin käymään paikoissa, joissa en ole ennen käynyt. Joskus matkustan yksinkertaisesti bussilla oman kaupungin vieraalle alueelle ja teen siellä kävelyn. Pistäydyn kirkoissa, kirjastoissa ja kirppareilla, joissa en ole ennen käynyt jne. Pyörällä on kesäisin kiva liikkua niin paljon kuin mahdollista. Jonkun verran pyrin tapaamaan tuttavia ja sukulaisia kesän aikana. Television sijasta katson elokuvia dvd:ltä ja YouTubesta. Kyllä telkkaristakin jotain tulee ja ainakin iltauutiset tapaan aina katsoa. Myös tavallisiin askareisiin kuten ruoanlaittoon ja siivoiluihin menee aikaa. Teen myös käsitöitä talvisin sekä kesäisin. Kaikesta tästä huolimatta koen kesäisin yksinäisyyttä ja kaipuuta, mutta se nyt vain on niin.

Huhuu, yöpöllö ääntelee täällä...

En ole millään pystynyt kirjoittamaan tänne, on monenlaista energiaavievää tapahtunut...

Kiduttajani on ensinnäkin henkitoreissaan. Ei kuulemma enää pitkään ole tässä todellisuudessa (tai ei siis henkisesti enää ja kohta ei fyysisestikään ), joten tietyllä lailla vapautumisen hetki on lähellä. Siitä olen vain iloinen, ja odotan että viimeinen hönkäys lähtisi pian. Ketään ei kuitenkaan palvele tälläinen kauhulla odottaminen. Ja kyseinen ihminen on jo vuosikymmeniä sitten lausunut kaamealla äänellä, että "älä tule minun haudalleni"... no en varmaan mene.

Samalla kuitenkin toinen lähiomainen on vaikeuksissa itsensä kanssa, ja tämä on vielä vaikeampaa mulle. Liittyy itseäni nuorempiin sukupolviin... ja vahvasti hylätyksi tulemiseen, ja tämä on niin akuuttia juuri...

Ensi viikonloppuna on tarkoitus mennä kirpparille myymään turhiksi jääneitä kamppeita. Olen tyhjentänyt ulkovaraston, kellarin, kaikki kaapit yms. tavaroista ja nyt on vaatekaapit menossa. Laitan myyntiin kaikki ne rakkaat vaatteet, jotka ostin silloin, kun viimeksi pudotin 25 kiloa painoa. Jos vielä joskus pääsen normikiloihin, voin varmaan ostaa tai ommella tilalle uusia...

4.5. viikonloppuna on taas yhdet päättäjäiset opiskelumielessä edessä (tai siis kahdenkin lapsen yhtä aikaa). Tarjottavien ruokien lista vain paisuu paisumistaan! Nautin toisaalta, mutta kyllä siinä stressiäkin on mukana. Saa nähdä miten kaikki onnistuu... vieraita kuitenkin ainakin 50...

Vielä hurahtanut monenlaisiin käsitöihin, jotka valvottaa yökaudet.

Missä välissä tässä tehdään ns. oikeat työt!

Pakko mennä nukkumaan!

Olette tärkeitä, voimia kaikille!

😍

Desper: 😀 Olipa sinulla hyviä kesävinkkejä 😉. Minulle iski kummallinen kesäahdistus ja tunne siitä, etten hyvistä aikomuksistani huolimatta saa itseäni mihinkään liikkeelle. Se pelko tuskin toteutuu, kunhan taas hermoilen syyttä, mutta kyllä varmaan jonkun menon suhteen laiskuus/masennuslamaannus voittaakin. Otan kuitenkin mielelläni vastaan lisäideoita kesän varalle. Olisi niin kiva keksiä jotain uuttakin.

Liiza: Nyt minullekin tosiaan iski tosi kova selkäkipu 😠. Tämä on tosi inhottava vaiva. Toivottavasti sinun selkä on jo parempaan päin.

Laamaton: Meillä on sama urakka kirpputorin suhteen. Minä päätin, etten myy vaatteita, vaan pelkkiä muita juttuja. Aloitin urakan eilen ja varmaan tässä pari päivää menee. Minulle vaan tuli sellainen tunne, että tuskin kukaan ostaa minulta mitään. Varmaan taas näitä masennustunteita. Lajittelen jo nyt niin, että osan otan myyntiin (halvoilla hinnoilla) ja osan lajittelen jo kotona muualle ilmaiseksi meneväksi. Minä haluan saada tavaramäärääni vähennettyä! Toivottavasti meille riittää asiakkaita ja tavara vaihtaa omistajaa. Sinulla on kauheasti rumbaa, kun vielä juhliakin järjestelet! Onnea matkaan, jaksamista, tuuria ja touhuamisesta nauttimista sinulle. Oli tosi mukavaa, kun taas päivitit kuulumisiasi. Oma äitini oli muuten tosi helpottunut, kun (narsisti?)äitinsä kuoli. Äitini kertoi ajatelleensa haudan reunalla, että "nyt et sieltä pääse pois". Minua tuo ajatus on huvittanut suuresti 😎.

Voi, jättäisipä tämä selkäkipu minut rauhaan. Se ei nyt ollenkaan sovi tähän kirpputoriurakointiin 🤕. Viime kesänä samanlainen kipu valitettavasti kesti useita viikkoja. Onneksi nyt on lääkkeitä valmiiksi kaapissa.

Voi että tätä minun selkääni. En tiedä, lukeeko personal trainerimme Rina näitä viestejä. Hänelle kuitenkin lähetän tavallaan terveisiä, koska uskon hajottaneeni tuon selkäni paljolla pyöräilyllä. Minähän haaveilin aikaisemmin keväällä, että saisin kiinni jostain liikunnasta kuukausien liikkumattoman kauden jälkeen. En edes tullut kertoneeksi, että olen aloittanut pyöräilyn. Pyöräily on minulle tapa päästä paikasta toiseen ja se on kivaakin vielä. Olen kuitenkin vedellyt sellaisia 90min spinning -tyyppisiä reissuja, joissa pullamössöjalkani joutuvat koville. Minulla on selkävika, jossa lonkankoukistajien rasitustila (yhdistettynä venyttelyiden laiminlyöntiin) aiheuttaa kovaa kipua. Nyt on myöhäistä venytellä, kun lihakset kramppaa ja huutaa tulehduksella. Pitäisi oikeastaan vain maata ja parannella itseään, mutta kuka tuota kirpputorijuttua silloin tekisi. Tässä on kyllä koko kirpputorille meno uhattuna, kun vaiva kestää yleensä pitkään. Mutta siis liika innokkuus ja venyttelyiden laiminlyönti kostautuivat taas. Tätä se Pompulan taannoinen romahdus- näky tiesi 😭.

Lukossa kirjoitti 26.5.2016 13:10

Desper: 😀 Olipa sinulla hyviä kesävinkkejä 😉. Minulle iski kummallinen kesäahdistus ja tunne siitä, etten hyvistä aikomuksistani huolimatta saa itseäni mihinkään liikkeelle. Se pelko tuskin toteutuu, kunhan taas hermoilen syyttä, mutta kyllä varmaan jonkun menon suhteen laiskuus/masennuslamaannus voittaakin. Otan kuitenkin mielelläni vastaan lisäideoita kesän varalle. Olisi niin kiva keksiä jotain uuttakin.
---

No jaa... Oma listasi (tuossa pari viestiä taaksepäin ja ketjussa Kesän kauhut) on jo aika kattava käsittäen:
Ulkoilu: pyöräily, patikointi, uinti, metsäretket, puistot
Kulttuuri: lukeminen, kirjastot, museot, konsertit, elokuvat, DVD:t, Internet (Youtube), valokuvaus, kahvilat (kuuluuko tähän luokkaan?)
Koti ja hankinnat: siivous, ruoanlaitto, käsityöt, kirpparit
Matkustus: kotimaan paikkakunnat
Ihmiset: tuttavat, sukulaiset

Ulkoiluun voisi lisätä urheilulajeja. Paini, nyrkkeily, keihäänheitto... Varmasti löytyy jotain.
Kulttuurista puuttuvat kokonaan teatteri ja taidenäyttelyt ja taiteen tekeminen omin käsin: aloita vaikkapa akvarellimaalausharrastus!
Kuuluuko leivonta ruoanlaittoon? Käsityöharrastusta voisit laajentaa kirjoneulesukkien ulkopuolellekin. Miten olisi kankaankudonta, kankaanpainanta, batikki, vaateompelu, pitsinvirkkaus, kirjonta?
Matkustaa voisi ulkomaillekin.
Ihmiset: Tutustu vieraisiin!
Tieteenharrastaminen puuttuu kokonaan. Mitä jos perehtyisit tähtitieteeseen? Elokuun pimeneviin iltoihin sopiva harrastus! Luonnontieteet: kerää kasvisto, bongaa lintuja!
Varmasti löydät sopivia ajanvietteitä, kun vähän hierot aivonystyröitäsi!

Noista harrastuksista vielä, Lukossa: miten äitienpäivälahjasukat onnistuivat? Mistä langasta neulot sukkia?
Tsemppiä käsitöihin!

Dodih, nyt multa loppui sit työt... täytyy keksiä äkkiä jotain hengenpidintä! Ei yhtään naurata, vaan on ihan kauhea tilanne. Olen tehnyt yli 20 vuotta projekteja samalle taholle, mutta nyt toiminta lopetetaan ja mun pitäis ikäloppuna nousta tuhkista feenikslinnun lailla. Jippii! Tällaisia shokkeja pehmentäis mukavasti se, että perheessä olis toinenkin tienaaja, mutta se häipyi jo kymmenen vuotta sitten nuoren sihteerikön matkaan 8) Nyt pitää siis vaan lähteä taisteluun maailmalle. Voi onnistua, tai sitten ei. Aika lailla on ollut juttua irtisanomisista kaikkialla. Kuka ne kymmenet tuhannet irakilaiset enää elättää????

Lukkis ja Desper, noista kesänviettojutuista, niin luulen itse, että parhaiten tulee lähdettyä ovesta ulos, jos edessä ei ole mitään kauhean haastavaa. Tai mulla ainakin toimii niin. Aurinkoinen paikka, jossa voi istua ja vaikka juoda limua riittää jo pitkälle. Mulle aurinko on tärkein, ympäristöllä ei muuten niin kauheesti ole väliä. Ja jos asuu kerrostalossa niin kuin sinä, Desper, olis tosi tärkeää päästä välillä eroon siitä samasta ikuisesta maisemasta, vaikka siinä ei mitään vikaa sinänsä olisikaan. Tiedän omasta kokemuksesta (ennen perheen perustamista), miten helppo on jäädä siihen ansaan, vaikka pystyisikin fyysisesti irrottautumaan, se ei välttämättä ole henkisesti mahdollista. Tuijotat vaan aina niitä samoja puita ja/tai rakennuksia... Se on kyllä meditatiivista, mutta mihin lopputulokseen johtaa...?

Lukkis, mikä se lonkanojentajajuttu sulla oikein on? Mullakin on liikerajoitus toisessa lonkassa eli sukkien ja kenkien pukeminen käy eri tavalla kuin toisen, normaalin jalan suhteen. Multa on poikki toisen puolen SI-nivel jo 1-vuotiaasta saakka. Se on luutunut sillai hassusti ristiin. Mua huvittaa suuresti lekureiden suosittelema laihduttaminen ko. vaivan hoidoksi, sillä mitään ongelmia ei ole lihavana. Vasta kun laihdun ja vatsa pienenee, alkaa rasittava iskiaskipu kehon painopisteen kääntyessä sillä tavalla, että SI-nivelen epämuodostumalla alkaa olla vaikutusta. Ei tätä ymmärrä ortopeditkään... nyt olen liian laiha tässä mielessä, vaikka indeksi näyttää lievää ylipainoa.

Itse luulen, että kyse on piriformis-lihaksen pysyvästä krampista tai spasmista, josta voi ehkä vielä joskus vapautua...

Noniin ja sitten kohti kamppailuani (Mein Kampf)...!

Mukavaa perjantaita kaikille!