Desper kirjoitti 19.5.2016 13:3
Ehkä kuitenkin se aikuis-minä on senverran vahva, että sen varassa uskaltaisi tuntea, että sen avuttoman lapsen tarpeet ovat oikeutetut ja että sille on tehty vääryyttä, kun se ei ole saanut tarpeeksi turvaa. Ehkä aikuis-minä voisi uskaltaa myöntää, että on myös heikko ja tarvitseva.

Kiitos vielä Desperille lohdutuksesta ja kannustuksesta. Mietin tuota sitaatin asiaa. Olen käsittänyt, että minulla meistä on samanlainen tilanne, että pelkäämme tai ahdistumme herkästi. Ollaan jääty lapsena vaille. Aikuisena voidaan tehdä paljon toisin, mutta ongelmana on tunteiden vaihtelu. Ei ole iso temppu muistuttaa itseään kaiken järjestymisestä silloin, kun mieli on muutenkin melko tyyni. Sitten taas kun pelko (jopa kauhu) valtaa mielen ja joskus koko kehon, on paljon hankalampi lohduttaa ja tyynnyttää itse itseään.

Olen nyt laittanut toivoani noihin tietoisuusharjoituksiin. Josko saisin niistä edes jotain apua. Olen myös hyväksynyt, että syön varmaan loppuelämäni psyyken lääkkeitä. Minun lähipiirissä on muutama alkoholisti. Jotenkin tästä näkökulmasta ymmärrän, miksi he turvaavat niin herkästi pulloon. Kai se alkokin antaa turvaa ja rauhaa. Minulle siitä tulee lähinnä paha olo, mutta onneksi on löytynyt sopivat lääkkeet. Psykoterapian suhteen on vielä kysymysmerkki. Ehkä sinnekin vielä joskus.

Mahdollisimman tyyntä päivää teille kaikille kanssa-ahdistujille!

Tulinpa vielä lisäämään. Voit Lukossa lenkillä etsiä itsellesi esim. kävyn, tai kauniin kiven ja käyttää sitä apuna hetkeen pysähtymisessä. Tunnustella käpyä, tai kiveä. Pyöritellä sitä ja tarkastella. Tunnustella miltä se tuntuu ja katsella miltä se näyttää. Minkä värinen se on, onko siinä viiruja, raitoja. Onko se saman värinen kauttaaltaan. Haiseeko se joltain, vai onko hajuton. Voit myös ottaa sen mukaan, laittaa taskuun ja pitää turvapaikkanasi?

Pompula kirjoitti 20.5.2016 12:25
Tulinpa vielä lisäämään. Voit Lukossa lenkillä etsiä itsellesi esim. kävyn, tai kauniin kiven ja käyttää sitä apuna hetkeen pysähtymisessä. Tunnustella käpyä, tai kiveä. Pyöritellä sitä ja tarkastella. Tunnustella miltä se tuntuu ja katsella miltä se näyttää. Minkä värinen se on, onko siinä viiruja, raitoja. Onko se saman värinen kauttaaltaan. Haiseeko se joltain, vai onko hajuton. Voit myös ottaa sen mukaan, laittaa taskuun ja pitää turvapaikkanasi?

Kiitos Pompula 😍🙂🌻
Istuin tänään kivellä kuuntelemassa lintujen laulua. Poimin sitten käteeni kävyn, jota tarkastelin ohjeidesi mukaan ja otin mukaankin. Taidan jatkaa kävyn parissa, kun ilta-ahdistus iskee. Näköjään minulle täällä vieraassa paikassa iskee sellainen.

Herkkuja on syöty hirvittävän paljon. Tänään ehdin käydä myös museossa. On tämä kuitenkin ihan kivaa. Olen mukavuusalueeni ulkopuolella ja toivon sen vievän minua eteenpäin. Jännä että pienet poikkeamat arkeen stressaavat masentuneena näin paljon. Aiemmin mm. työhöni kuului kiirettä, jonkin verran matkustelua jne. Vaikea tajuta nyt tässä kunnossa, että olen edes se sama ihminen kuin silloin.

Olen ihan kohtuullisella mielialalla 🙂, harmi ettei televisiosta tule paljon mitään.

Mitäs tänne kuuluu?

Itse olen uus täällä.
Liityin tänne kun tuntuu että kaipaa jotain paikkaa missä jutella.
On nimittäin tullut nyt lähiaikoina huomattua että itselläni on välillä huonompia kausia ja välillä parempia päiviä.

Tällä hetkellä on vähä huonompi kausi menossa. Olen kyl työkokeilussa nyt ollut, mut nyt se on vähä alkanut tympiin.
Viel pitäis jaksaa 3.6 asti..
Sitten ois kahden viikon tauko ja sit ehkä saattaisi jatkua viel kuukaudella työkokeilu samassa paikassa kuin nyt..

Hyvä, jos siitä on apua Lukossa!

Menin sitten ja vetäsin koko patongin 😑❓ Miks en opi ikinä syömään oikein? Tekis mieli oksentaa. Mutta epäilen, että mun geeneissä on vahvana syömishäiriön mahdollisuus, niin en ikinä uskalla edes kokeilla. Mä unohdin taas ostaa hernekeittoa! Huomenna taidan mennä varuiksi ostamaan 5 purkkia, niin on ainakin hätävaraa. Kun tuun kaupasta, en jaksakaan alkaa tekemään heti ruokaa ja sitten siinä käy näin ☹️ Oksettaa; minä itse.

Lisäksi menin ja ostin kokeilematta vääränlaisia vaatteita
😯🗯️ Ihan kun olisin kroisos ja rahalla ei olisi mitään merkitystä? Vaikkakin ne on kirpputorilta, mutta silti. Oon niin vihainen itselleni!

Pompula: Sun neuvomasta käpyjutusta on ollut apua. Huomaan kyllä, että ajatukseni harhailee eikä meinaa pysyä kävyssä. Tämä päivä on olut rankka. Olen siivonnut ikäihmisen mielen mukaan eli tampannut raskaita mattoja yms. Touhuamisen hetkellä on henkisesti ihan hyvä olo, mutta kunnon päällehän tuollainen käy. Sitten taas kun en tee mitään, ahdistaa aika herkästi. Vieraissa nurkissa ei ole samalla lailla pikkupuuhia eikä omaa rauhaa kuin kotona. Sekä unilääkkeeseen että rauhoittavaan olen joutunut palaamaan, vaikka kotona jo nukuin ilman niitä. Eikä puhettakaan, että jaksaisin tavata ketään tuttuja "lisäpuhteena" tämän reissun aikana. Hoitotaho sitä ehdotti. Mitäköhän ne kuvittelevat mun voimista? Mun mielestä he ovat muutenkin ehdotelleet mulle liian korkeita tavoitteita, joita olen sitten onneksi itse tajunnut madaltaa. Mitä mahtaisi käydä, jos en tajuaisi tavoitteita madaltaa?

Pompula kirjoitti 21.5.2016 19:59
Oon niin vihainen itselleni!

Voi harmi Pompula vikaostoksistasi ja muista. Nyt sulla olisi käyttöä sille itsemyötätunnolle. Kun mä vihaan itseäni niin se on jotain ihan rajatonta, hirveää. Enää ei ehkä ole ihan sellaista kuin joskus oli. Mutta tuo itsemyötätunto tuntuu täydelliseltä lässynläältä, joskin ideahan on periaatteessa hieno. Sitä vaan on niin tiukasti niissä tunteissa kiinni silloin kun niiden valtaan joutuu. Haluaisin toki oppia sitä itsemyötätuntoa ja olen kai vähän oppinutkin, mutta vielä tuntuu ettei mikään määrä itsemyötätuntoa riitä minun itsevihaa lieventämään. Ja minun itseviha voi leimahtaa nimenomaan hernekeittopurkeista tms. Hernekeitto on muuten yksi lempiruoistani ja pidän sitä aina kaapissa. Kokonaisen patongin syöminen ei ole mikään maailman suurin moka, mutta ymmärrän että huonona päivänä se ottaa päähän.

Otin äsken lääkkeitä, mutta taidan ottaa vielä kävyn tarkasteluun. Siihen oli helpompi syventyä metsässä lintujen laulaessa. Tietoisuustaitojen oppiminen ei taidakaan olla ihan tuosta noin vaan tapahtuva juttu. Mieleni on niin levoton ☹️🤔😠

Voi miten tyhjä sunnuntai. Ei ole mitään tekemistä. Toisaalta nyt ei kauheasti ahdistakaan.

En ole mikään penkkiurheilija, mutta lätkän MM-finaali on sentään jotain. Nyt vaan ahdistaa niin, että pitäisköhän ottaa Temestaa finaalijännityksen sietämiseksi 😋

Tervetuloa Delffi!

On sulla siellä hommaa Lukossa! Sun pitäis puhua sille hoitotaholle niistä tavoitteista ja oikeasta jaksamisesta, eikä vaan itse miettiä. Kyllä mä taas ajattelen niitä vaatteita ja mietin, että saiskohan jotenkin kurottua, tai jotain tehtyä niille. Ei ole tietoisuustaitojen oppiminen tosta noin vaan juttu. Ja joskus voi antaa olla. Alitajunta tekee osan hommasta.

Minä en katso mitään kisoja. Sitäkin enemmän muut kyllä 😀 Olit missä vain, niin jollain tavalla törmäät MM-johonkin. Tänään oli ihan kiva päivä. Kerrankin olen rentoutunut. Ruoanlaitto jäi tänäänkin. Olin kurssilla ja kotimatkalla söin karkkipussin 😋 Nyt ei enää viittis aloittaa ruoanlaittoa. Toivon vaan, että raaka-aineet on syötävässä kunnossa huomennakin. Ja hernekeitto on edelleen kaupassa ☹️

Mihinköhän Laamaton jäi? Tilttaskohan kone ihan kokonaan?

Liiza täällä söi taas saikkupullan. Ja esimies tuumas puhelimessa "sitten torstaina töihin!". Ei paranemis-toivotuksia vaan käsky tulla töihin. Olen flunssassa ja perjantaina olisi se sydämen varjoainetutkimus (jos ei ole kuumetta). Soitin jo kerran sinne hoitajalle ja hän lupaili rauhottavia. Enempi kyllä kaipaan kipulääkkeitä! Ja sitten myös sitä rauhottavaa. Pitäskö vielä soittaa sinne, ne ei pistäny mihinkään tietojärjestelmään ylös sitä vaan "sano sitten tullessa että pelottaa". Jee😐

Jatkan vielä: mulla olisi tk-lääkärille aika keskiviikkona selän takia ja hän voi ehdottaa sairaslomaa. Mutta eihän se kyllä pomo siitä tykkää. Mä en tiiä oonko miten työkykyinen torstainakaan henkisesti kun jännitän perjantaita.

Älkää ahdistuko näistä kirjoituksistani, nämä asiat kyllä selviää tai melkein selviää🙂👍

Kaikille teille kesäistä viikon alkua ja mielen tyyneyttä🌻🙂🌻

Tänään kuuluu hyvää. Tulin pitkästä aikaa foorumille ja siellähän kuuluu hyvää yhdellekin ihmiselle jonka taivalta olen seurannut pitkin omaa matkaani. Voi että mä oon ilonen toisen puolesta. Olen myös ite edistynyt ihan huikeasti. ☺️

Ne on ammattilaisia. Ehkä hän on kuitenkin noteerannut sen ja ehkä laittanut ylöskin Liiza2. Toki silloin kun menee on hyvä vielä sanoa, että pelottaa. Että tajuavat, että vielä pelottaa. Ihmisethän reagoivat niin eri tavoin.

Ethän sinä pomoasi hoida, vaan itseäsi! Pomoilla on yleinen asenne tuo. Josta johtuukin, että miksiköhän? Miksi pomot "painostavat" ihmisiä töihin? Otetaan mikä tahansa sairaus, niin yleisesti ottaen pomojen aiheuttama ahdistus lisää poissaolopäiviä, ei suinkaan vähennä niitä. Vai eivätkö oikeasti ajattele toimintaansa pidemmälle?

Mukavaa viikon alkua kaikille, täältäkin 🙂🌻

Liizalla on jännä viikko. Älä välitä pomosta. Mun pomokin huusi mulle puhelimessa sairauslomien vuoksi. Välitä nyt vain itsestäsi. Jos voisin tulisin mukaasi varjoainetutkimukseen pitämään kädestä ja puoliasi särkylääkkeen suhteen. Uskon kyllä että pärjäät. Parempi että sanot mennessä lääkkeestä. Nimittäin terveydenhuollon järjestelmistä ei välttämättä löydy mitään, vaikka olisi antanut tiedon etukäteen. Hyvin se menee ja me pidetään koko perjantai peukkuja 🙂👍.

Delffi: Tervetuloa joukkoomme. Anteeksi etten aiemmin kommentoinut. En huomannut viestiäsi, kun puhelimella olen lukenut näitä.

Pompula: Mulle tuli vaan halu sanoa, että olet mukava 🙂

Olen selvinnyt yhdestä koettelemuksestani taas. Loppukuustakin tulee tapahtumien täyteinen, vaikka onneksi on sentään vapaapäiviäkin. Pää ei meinaa pysyä menossa mukana. Tarvitsen taas rauhoittavia. Mutta joo, ihan hyvää kuuluu.

Kiitos rohkaisuista🌻🙂🌻