Lukossa kirjoitti 18.5.2016 13:1

Äh, osallistutaan nyt sitten enemmänkin...

Mua huvittaa tää suuresti 😋 Tulee mieleen rallatus, jota pihalla lapsena rallatettiin milloin kenellekin: "Lällällää läskipää, liian lihava lentämään." Huolimatta siitä, oliko toinen lihava, vai ei. Mutta mulle toi tuli mieleen, koska voin asettua Lukossa asemaan, kun (nauran täällä vedet silmissä) se on, että äsh.. Jos nyt vielä vähän... Ja sitten vielä vähän 😀 😀 😀 Vaativuus on kun pikkunen ukko, joka komentaa olkapäällä: "jos nyt vielä vähän.." "kyllä mä nyt vielä vähän jaksan".

Kognitiivisia ongelmia aiheuttaa myös kivut.

Laamaton, sun on varmaan kauhea lukea mun tekstejä, niin paljon ne oletettavasti sisältää kirjoitusvirheitä. Mä en huomannu tossa, enkä edelleenkään, mitään erikoista: "Poliisi käskytti rikollista antautumaan." Pysähtymään, tms.

Nyt mä vasta kässäsin, että Rina on myös PT! 😀

Mä en nyt äsh jatka, jaksa enempää. Sitä vaativuutta voi tarkastella välillä sillä, että mitä minä tästä hyödyn? Tarvitseeko tämä tehdä juuri nyt? Ja voiko tämän "tulipalon" sammuttaa joku toinen? Olenko korvaamaton?

Täällä taas 😋

Rina taisi mainita, että ei ole oikein ymmärtänyt mitä se vaativuus itseä (ja myös toisia) kohtaan tarkoittaa. Tämä tulee biisinä mieleen https://m.youtube.com/watch?v=-3cW6UWojO0 (Äärirajoille). Vaativa persoona kulkee äärirajoilla ja potkii välillä ne äärirajatkin edestään.

Lukossa, ei sun tarvii. Kyllä tää ketju elää, omanlaistaan elämää, vaikka ilman sua. Kenenkään henki ei ole sinusta riippuvainen. Vaikka et pääsisi tänne vähään aikaan, voit aina vähän ajan päästä palata. Eikö? Vaikka tää on sun aloittama ketju, tää pärjää (vähän aikaa) ilman sua. Haaste 😉 Kukkanen 🙂🌻

Lukossa: Kiitoksia tuosta tetris- ajattelumallista. Itselläni tuntuu olevan monia asioita työn alla (asunto, työnhaku, opiskelu, raha) ja yritän tehdä kokoajan vähän sitä sun tätä. (Tällä hetkellä teen kahta keikkatyötä, opparia ja asunnon etsintää). On hyvä välillä muistuttaa, että kaikkea ei tarvitse saada heti valmiiksi. Välillä voisi keskittyä kunnolla yhden palasen paikoilleen asetteluun ja antaa muiden palikoiden olla. Niin saisi edes sen yhden asian valmiiksi. Nyt minun pitäisi keskittyä oppariin, jonka pitäisi olla perjantaiksi valmis....

Ilonai miten oppari etenee, vai eteneekö? Onko sinulta otettu verikokeita milloin viimeksi? Ettei sun oireista jokin johdu sieltä? Hemoglobiini nyt ensimmäisenä tuli mieleen. Minäkin laitoin sitä salaattia hurjasti. Siirsin pienemmistä isompiin ruukkuihin sisällä ja yksi niistä on hengissä 😀 Kun taas ne mitkä ovat vielä pienellä alustalla kuvun alla, porhaltavat 😀 Odottelen, että saan istutettua ne ulos, kun ilma vielä lämpenee ja minä haen taas lisää multaa. Sitä on mennyt! Tulee kalliimmaksi tämä itse siemenestä laittaminen, luulen, kun valmiina kaupasta osto.

Laamaton olen ehtinyt kuuntelemaan ensimmäisen laittamasi biisin. Ei ollut hurja, mutta YouTubesta ei myöskään löytynyt kunnollista versiota. Live esitykset videoituina on minusta poikkeuksetta huonoja. Hevi-musiikista pidän kyllä, joskaan en nykyisin kuuntele musiikkia juurikaan. Mietin kyllä jossain vaiheessa radion hommaamista keittiöön, mutta keittiössä oikeastaan meditoin (käytän Mindfulnessia myös) tiskatessa. En kaipaa silloin häiriötekijöitä.

Kiitos Lukkis perinjuurisesta tuolinkunnostusselostuksesta!! Pisti miettimään...

Pompula ja Rina, saas nähdä mitä musiikista tykkäilette 🙂

Windows10 asensi itsensä väkisin ilman lupaani tänä yönä ja vei parhaat työskentelytunnit, kesti kolmatta tuntia. Omanlaistaan vallankäyttöä tuokin...

Toivontäyteistä torstaita kaikille!

Pompula: Runsaat viestini täällä kertovat usein siitä, että olen ollut ahdistunut. Ahdistuneena kirjoitan usein tänne, koska ajatusten purkaminen auttaa.

Laamaton: Mun kone alkoi myös asentaa Windows 10:ä ihan ilman lupaani iltamyöhällä. Kiukutti se, että systeemi vain nappasi koneen valtaansa. Huippua on se, ettei ohjelmaa saa asentaa koneeseeni. Olen jo kerran käyttänyt koneen huollossa Win10:n poistamiseksi, koska näppäimistö lopetti toimintansa. Nyt selvisin sillä, että aamulla vastasin "hylkää" kahteen kysymykseen, jolloin kone latasi takaisin entisen käyttöjärjestelmän taas aikaa minulta vieden. Mutta inhottavaa vallankäyttöä tosiaan! Mulle ja lähipiirilleni on myös alkanut tulla paljon puhelinmainontaa ja -markkinointia viime aikoina. Sekin on tosi ärsyttävää yksityisreviirille tunkeutumista. Aggressiivisuus senkun lisääntyy.

Laamattomalla on hyvä musiikkimaku 😎. Mulla taas on karmea musiikkimaku äitini mielestä 😉
Pompula, onkimisessa olen tietenkin ulkoistanut madon laiton ja kalan koukusta oton miehelleni. Minä vain istun tyytyväisenä tuhdolla onki käsissäni ja nostan vonkaleen toinen toisensa perään 😀😎.
Lukossa: ystävistä ja yhteydenpidosta. Kyllä mä suurin piirtein vastaan samalla mitalla eli jos joku pitää harvakseltaan yhteyttä niin teen ihan samoin. Yhden ystävän kanssa tämä peli tuntuu ihan luontevalta: tiedän, ettei harva yhteydenpito merkitse mitään negatiivista, vaan suhtaudumme lämpimästi toisiimne. Asutaan vain eri paikkakunnilla.
Minustakin on kummallista, että yksi jo viittäkymppiä lähestyvä ystäväni muistuttaa minua siitä, että "olen hänen paras ystävänsä". Minusta aikuisten pitäisi unohtaa moiset höpöpöpö teinijutut. Väistämättä mulle tulee mieleen, että kyse on manipulaatiosta ja painostuksesta. Mulla ainakin nousee karvat pystyyn😝, niin hyvä paras ystävä olen😋.
Vai on teitä vaativia perfektionisteja täällä koko joukko! Minä olen luovuttanut, kun en kumminkaan yltäisi mihinkään ihannemittoihin. Koskee myös vyötärön ympärystä.
Haahuilen ympäriinsä. Eilenkin puutarhassa. Nostan rikkaruohon sieltä täältä ja välillä makaan riippukeinussa. Puutarha kasvaa umpeen toisesta päästä sillä välin, kun toisesta saan nostettua pari voikukkaa. Vielä kymmenen vuotta sitten pyrin täydellisyyteen. En näe siinä enää mitään mieltä. Se kertoo myös luovuttamisesta, mikä ei ole hyvä juttu. Pitäisi löytää joku välimuoto.
Siitä puheenollen: ajattelin pitää vähän taukoa tukinetistä. Mulla menee luvattoman paljon tukinetin kirjoitusten pohtimiseen ja tuntuu, että haluaisin nyt tosissani saada tehtyä rästiin jääneitä juttuja. Suunnata siis keskittymistä muualle🙂.
Voi Lukossa, toivottavasti nautit matkasta!
Monta kertaa minusta on tuntunut, että olisi hienoa saada tavata teitä ihan livenä. Se olisi vähän kuin keittoon lisättäisiin kaikki mausteet. Jotakin jää uupumaan, kun keskustellaan koneen välityksellä. Se on kuin katsoisi luontodokkaria luontoon menemisen sijasta. Hienoja lähikuvia kyllä 😎.
Voikaa siis hyvin ja naurakaa, jos olen huomenna taas täällä 😋. Semmoistakin voi siis sattua 😎. Erikoisterkut kaikille karvoihin katsomatta ! Lämmöllä, Rina

Jotenkin on tosi turvaton olo ja ahdistaa 😭. Kyllä tämä tästä, mutta ihmetyttää vain omat fiilikseni. Olen aikuinen, mutta elämä pelottaa 😯🗯️.

Kiitos kun olette mukana tässä ketjussa. Rauhoittaa lukea Pompulan multajuttuja ja Rinan voikukkia, kun itsellä on levoton ja pelokas olo.

Lukossa kirjoitti 19.5.2016 11:46

Jotenkin on tosi turvaton olo ja ahdistaa 😭. Kyllä tämä tästä, mutta ihmetyttää vain omat fiilikseni. Olen aikuinen, mutta elämä pelottaa 😯🗯️.

Kiitos kun olette mukana tässä ketjussa. Rauhoittaa lukea Pompulan multajuttuja ja Rinan voikukkia, kun itsellä on levoton ja pelokas olo.

Johtuuko tää nyt mun painostuksesta, että ei ole pakko, joskus voi vaan olla?

Rina, en minäkään enää tavoittele täydellisyyttä, koska se on sula mahdottomuus. Joissakin asioissa kyllä ruoskin itseäni. Luin epämääräisesti mitä olette kirjoittaneet. Sunhan täytyy Lukossa olla tyytyväinen, jos sulla on kaksi ystävää! Ei kaikilla ole edes yhtä. Ja mitä tulee noihin yhteydenpitoihin, niin kukin tavallaan. Sen kyllä sitten huomaa milloin ihminen ei halua ollenkaan pitää yhteyttä, aka pistää välit poikki. Enkä nyt tarkoita niitä joihin päin saa aina olla yhteydessä, mutta heillä yhteydenpito on surkeaa.

Lukossa kirjoitti 19.5.2016 11:46

Jotenkin on tosi turvaton olo ja ahdistaa 😭. Kyllä tämä tästä, mutta ihmetyttää vain omat fiilikseni. Olen aikuinen, mutta elämä pelottaa 😯🗯️.

Kiitos kun olette mukana tässä ketjussa. Rauhoittaa lukea Pompulan multajuttuja ja Rinan voikukkia, kun itsellä on levoton ja pelokas olo.

Sinä, Lukossa, olet tukenut niin monia täällä. Kunpa sinäkin saisit heittäytyä turvallisesti jonkun varaan! Olet joutunut elämässäsi kantamaan ihan liikaa, kaikki on ollut sinun omassa varassasi. On se pelottavaa, kun siellä aikuisen minän alla on se turvaton lapsi, joka kaipaisi huolenpitoa, mutta toista huolenpitäjää ei ole. Ei voi heittäytyä, kun ei ole ketään, joka ottaisi vastaan. Ehkä kuitenkin se aikuis-minä on senverran vahva, että sen varassa uskaltaisi tuntea, että sen avuttoman lapsen tarpeet ovat oikeutetut ja että sille on tehty vääryyttä, kun se ei ole saanut tarpeeksi turvaa. Ehkä aikuis-minä voisi uskaltaa myöntää, että on myös heikko ja tarvitseva.
Jotenkin samaistuin fiiliksiisi ja tunsin ymmärtäväni sinua, mutta en osannut sanoa sitä tuon kummemmin.

Pompula kirjoitti 19.5.2016 12:4
Johtuuko tää nyt mun painostuksesta, että ei ole pakko, joskus voi vaan olla.

Mun turvattomuuden tunteet johtuu varmaan perusturvattomuudesta (Desper hoksasi hyvin), mutta nyt varmaan epämukavuusalueella olemisesta. Olen nyt kyläilemässä, joten sosiaalista rasitetta tulee eikä voi ladata akkuja kotisohvalla. Mun hoitotaho patisti yhdistämään tähän kyläilyyn enemmän sosiaalisia kontakteja 😮. Ennen tänne tuloa ajattelin, että ehkä se olisi ihan hyvä juttu. Nyt tuntuu, että ei missään nimessä. Pompulakin käski olla vaan ☺️. Ahdisti kun ajattelin ensin mennä tapaamaan sukulaisia, mutta sitten muistin että heidän perheessä on melko tuore itsemurhatapaus. En meinaa sitä muistaa, koska en meinaa sitä uskoa todeksi. IM:n jälkeen perheeseen tuli masennusta. En sinänsä pelkäisi niitä aiheita, mutta nyt itse masentuneena tuntuu liian raskaalta mennä tällaiseen kotiin kyläilemään. En kestäisi kertoa, että minäkin olen masentunut, kun se tuntuisi vanhojen haavojen mahdolliselta auki repimiseltä. Hoitotahon patistelut saa nyt piutpaut. Mun toimintakyky on kohentunut, mutta mieliala ja sosiaalinen sietokyky ovat vielä alamaissa. Siispä keskityn toimintaan (pesin äsken ikkunoita, kohta kokkaan) ja suuntaan jossain vaiheessa vanhoille lenkkipoluilleni sekä ehkäpä myös museoihin (ihmisiä vältellen).

Pompula kirjoitti 19.5.2016 12:4
Sunhan täytyy Lukossa olla tyytyväinen, jos sulla on kaksi ystävää! Ei kaikilla ole edes yhtä. Ja mitä tulee noihin yhteydenpitoihin, niin kukin tavallaan. Sen kyllä sitten huomaa milloin ihminen ei halua ollenkaan pitää yhteyttä, aka pistää välit poikki. Enkä nyt tarkoita niitä joihin päin saa aina olla yhteydessä, mutta heillä yhteydenpito on surkeaa.

Kyllä mä olenkin ystävistäni onnellinen. Olen myös tyytyväinen joistakin sukulaissuhteistani. On edes jotain. Noita perässävedettäviä vain on aika paljon. Vaikka he ovatkin ihmisinä mukavia, ihmetyttää miten passiivisia he ovat. Yksikin valittaa, ettei koskaan saa houkuteltua ihmisiä mihinkään. Tämän ihmisen kanssa sovittiin huhtikuussa, että pidetään leffailta, jonka järjestelyvastuu on hänellä. Asutaan lähekkäin. Olen ollut sen jälkeen yhteyksissä muissa asioissa, mutta en ole maininnut leffailtaa, koska epäilen hänen unohtaneen koko asian. Hän ei siis edes yritä houkutella ihmisiä mihinkään, joten eipä ihme että kokee itsensä yksinäiseksi ja jää yksin tekemään talkoitaan yms. Joka tapauksessa mulla on mielessä pitkän tähtäimen projekti, jossa yritän kehittää sos. suhteitani. En vielä tasan tarkkaan tiedä, mitä aion tehdä, mutta ajatuksia muhii mielessäni. Toivottavasti kaikki ei mene ihan plörinäksi.

Desper: Olen syntynyt sairaan isän ja sairaan äidin lapseksi. Olin tosi pienestä lähtien paljon hoidossa ja hoitopaikkoja oli useita. Ja se on varmaan jättänyt turvattomuutta. Ja minä olin juuri sellainen kiltti tyttö, joka hoiti jo pienenä omat asiansa ja vähän muidenkin. Tietäisittepä millainen sisarus minulla on. Olemme kuin päivä ja yö!

Antakee anteeksi. Olen tosikko, hikari, vakavikko, pinko, besser-wisser, perinpohjoinen selittäjä jne. Tykkään kuitenkin kovasti tästä meidän erilaisten ihmisten kerhosta. Ja siitä, että täällä annetaan palautetta 😉😎

Voikaa hyvin! 🙂🌻

Lukossa, tsemppiä sulle! Olet rohkaissut ja vastannut moniin kysymyksiin täällä. Tuli mieleen se kun lapsena ei ollut ketään, joka sanoisi "kaikki menee hyvin, älä pelkää. Kyllä elämä kantaa". Muistan kouluikäisenä, kun heräsin aamulla ja muistin että on koulupäivä, aloin vapisemaan sängyssä niin että hampaatkin kalisi. Aikuisena ei enää ole ihan tällaista, mutta lapsuuden turvaton olo tulee välillä mieleen. Ja aikuisenakin toki kaipaa tukea ja rohkaisua.

Olen vähän huono kirjoittaja täällä, koitan jotain selittää mutta en tiedä osaanko aina ja nämä viestitkin tulee viiveellä, niin ei aina tiedä mistä edes puhutaan.

Laamaton! Chaconne, "mielenkiintoinen". Albinoni, enemmän kuin elämä ☺️❤️

Desper taisi osata laittaa sanan toisen perään, ennustan 🙂

Tekemättömän päivän iltaa kohden. Ilman ajatusta. Tahtoisin upota pumpuliin.

Liiza2 kirjoitti 19.5.2016 16:33
Tuli mieleen se kun lapsena ei ollut ketään, joka sanoisi "kaikki menee hyvin, älä pelkää. Kyllä elämä kantaa". Muistan kouluikäisenä, kun heräsin aamulla ja muistin että on koulupäivä, aloin vapisemaan sängyssä niin että hampaatkin kalisi. Aikuisena ei enää ole ihan tällaista, mutta lapsuuden turvaton olo tulee välillä mieleen. Ja aikuisenakin toki kaipaa tukea ja rohkaisua.

Kiitos tsempistä Liiza! Ihan samanlaisia lapsuuden turvattomuuden kokemuksia meillä on molemmilla. Ja kyllä ne tosiaan tunkeutuvat mieleen näin aikuisiälläkin. Minäkin tapaan pelätä terveydenhoidon tutkimuksia ja sitten jännitän erilaisia tilanteita kun arjen rutiineihin tulee poikkeamia. Pitäisi vissiin yrittää itse itselleen rauhallisesti vakuuttaa, että kaikki järjestyy eikä ole mitään pelättävää. Kunpa siihen pystyisi. Yritän noita tietoisuusharjoituksia treenata josko niistä olisi apua pelokkaan mielen rauhoittamiseen. Palstan Pompula vaikuttaa oppineen niitä kadehdittavan hyvin. Ja Liiza kyllä sinä osaat hyvin tähän keskusteluun osallistua. Älä suotta väheksy itseäsi ja panostasi.

Voimia ja rohkeutta sinulle Liiza 🙂👍!!

Lukossa ota ihmeessä sitä omaa aikaa siellä. Juoksevan veden katselu on minusta rauhoittavaa. Ja tiskatessa varmaan myös pesuaineen tuntu. Astioiden tuntu, kun ne on huuhdeltu.

Ihan hyvin sinä Liiza2 kirjoitat 🙂

Voimia koitoksiin Lukossa ja mukavaa viikonlopun alkua kaikille! 🌻🙂🌻