Help, nyt voisi joku kertoa eläkkeen karttumisesta. Mä olen kuvitellut, että sen työeläkeotteen mukainen, jo karttunut eläke maksettaisiin sitten, kun tulen eläkeikään. Joku suuri eläkemutos tapahtui joskus 2000-luvulla.
Jäin miettimään Pompulan kirjoitusta eli mitä menetettävää mulla olisi, jos sanoisin suorat sanat. Ei se menetyksen kohde ole ystävyys, koska pärjäisin hyvin ilman sitä. Kuvittelen pikemminkin, että kyse on itsekunnioituksesta. Mua nimittäin harmittaa oma reaktiivisuus eli ylipäänsä se, että harmistun mokomasta. En voi muuttaa toisia ihmisiä, maailma on täynnä harmitusta, ja vie vain energiaani, jos reagoin siihen.
Toimin kyllä siihen suuntaan, että pyrin vaihtamaan puheenaihetta tai muuten vain tyynnyttelemään. Verhoan vastenmielisyyteni siis neutraalisuuteen. En kyllä voi kuvitella sanovani hänelle suoria sanoja 😋. Mun täytyis palkata sinut Pompula, tekemään se 😀.
En nyt tarkoittanut kamalaa oloa sulle, Pompula. Peilaan minäkin ja olenkin miettinyt, miksi harmistun niin kovasti ystäväni käytöksestä. Jos se harmistukseni kertookin itsestäni enemmän kuin tuosta toisesta🙄. Jos siis näen hänessä vikoja, jotka yritän itsessäni kieltää.
Omaan napaan tuijottaja ainakin olen 🤔. Tai ehkä haluaisin olla samanlainen räksyttäjä kuin hän on. Voisi siinä ilma raikastua kovasti, kun suuri puhuri pohjoisesta tuulisi 😀!
Ystäväni korostaa sitä, kuinka hän saa olla "oma itsensä" seurassani. Jaa-a. Kaikki eivät vain voi. 🤨

En tiiä muuta kuin että jos jää osatyökyv.eläkkeelle, niin 5 aiemmalta vuodelta katsotaan tulot. Joskus oli avoimia luentoja eläkeuudistuksesta, mutta ei tullut käytyä.

Mulla itsellä on niin, että kun on hankala ja masentava kaveri, jonka seurassa en haluaisi olla, niin välttelen häntä. En haluaisi suuttua, koska syyllistän herkästi itseni vähän kaikesta, suuttumisestakin. Jos kuitenkin annan toisen alistaa ja masentaa minua,niin kerään vihaa sisimpääni ja myöhemmin harmittelen, että miksi annoin kohdella itseäni törkeästi ja vielä monta kertaa. Voi, kun olisi joku pilleri, josta saisi rohkeutta sanoa asiallisesti kiusaajalle, että sinun käytös loukkaa minua ja en jaksa enää. Tai vaikka vähän napakamminkin. Toisaalta, joskus saan kuin ihmeen kautta voimia sanoa kiusaajalle vastaan. 😠

Tällaista pohdintaa tänään.
Toivon kaikille ihanaa, rentouttavaa viikonloppua🌻🙂🌻

Terveisiä aurinkoisesta Tallinnasta! Päiväreissu Tallinnaanhan oli yksi kevään haaveista ja nyt se toteutui. Siksi aikaistin viime viikkoina unirytmiäkin niin, että aamulla laivalle herääminen onnistui. Kävin muutamassa käsityöliikkeessä kuten aiemmin keväällä haaveiltiin. Tuli jännä olo kun kävin juuri siellä Karnaluksissa, jota sittemmin seurastamme kadonnut Laamaton suositteli. Olin kyllä käynyt siellä aiemminkin, huomasin. No, nyt voi alkaa haaveilla uusista jutuista. Kivaa iltaa teille 🙂🌻

Minä en ole työeläkeotetta nähnyt Rina, niin en osaa sanoa. Niin tapahtui, jokin suurempi muutos.

Mitä jos menisit mukaan 150% lasissa niihin "parhaan ystäväsi" juttuihin? Vetäsit oikein överin överiksi? 😉 Videoleike tänne sitten 😉 😉

Minua ärsytti suunnattomasti tänään, kun en löytänyt liinan pidikkeitä. Ja oikeastaan myös moni muu asia. Apteekkiin meni liikaa rahaa jne. Tän päivän hommat on tehty. Se olisi taas perjantai. Tänne ei kuulu, kuin siivoiluja viikonloppuna ja ehkäpä vihdoin ompelua? Pyörittelin niitä liinan pidikkeitä tässä yksi päivä kaupassa käsissäni, mutta kun olivat niin tylsän värisiä ja en osannut päättää tarvitsenko niitä vai en, niin sinne jäivät. Tänään ei sitten mistään löytynyt.

Mitäs muut puuhaa viikonloppuna?

Lukossa, mitäs törsäsit? 😉

Liiza2, kiusaaja? Puhutko nyt jostakusta muusta, kuin ystävästä?

Kello on 6:05, enkä ole nukkunut räpäystäkään, vaikka otin lääkettäkin.

Rina kirjoitti 13.5.2016 10:58
Help, nyt voisi joku kertoa eläkkeen karttumisesta. Mä olen kuvitellut, että sen työeläkeotteen mukainen, jo karttunut eläke maksettaisiin sitten, kun tulen eläkeikään.

Näin mäkin olen ajatellut. Minulle on kyllä näitä työeläkeotteita tullut postissa aina silloin tällöin (joka toinen vuosi?), siis kun Pompula ei ollut niitä nähnyt. Oliskohan vaan jäänyt Pompulalta ns. huomaamatta. Käsittääkseni niitä lähetetään kaikille. Eihän Rina sinun tilanne välttämättä mikään huono ole, ajattelin vaan että yleensä Suomessa järjestelmän ulkopuolella oleminen käy henkilön itsensä tappioksi.

Pompula kyseli viikonloppusuunnitelmista. Olen aika väsynyt eilisestä matkasta. Tänään piti lähteä toiseen reissuun, mutta taidan lykätä huomiseen. Aion ottaa viikonlopun muuten ihan rauhallisesti. Katson Areenasta muutamia ohjelmia, vähän siivoilen, ehkä ompelen verhoja eteenpäin, pakkailen reissua varten ja sellaista. On luvattu runsaita sateita täksi päiväksi ja huomiseksi, mutta äsken aurinko tuli ainakin täällä pilvien takaa. Ai niin, vielä yksi pieni lähireissukin pitäisi tehdä luonnon ihmeitä tarkastelemaan. Saa nähdä saanko sitä toteutettua.

Hienoa Lukossa kun toteutit haaveesi!

Hyvää vkl kaikille!🙂

Kiitos Mailis!

Noin minäkin muistan jotakin, että 5 edelliseltä vuodelta tms, kuten Liiza2. Ja tosiaan, täällä ei ole nähty työeläkeotteita. Ehkä olette tilanneet ne tulemaan?

Onko tämä tuleva matka jokin pidempi Lukossa? Että häviätkö johonkin viikoksi, tms.?

Minä nukuin Desperinkin edestä. Olen ollut, ehkä tunnin valveilla. Minulla on sellainen tapa, että jos jokin hyvä uni on kesken, en herää. Uni on siis tuolloin jo niin kevyttä, että voisin myös nousta, mutta haluan pidentää sitä katsomalla unen loppuun.

Täällä sataa, ei kovasti. Meni nyt sitten harakoille koko päivä, kun heräsin niin myöhään. Ihanaa, että ilma raikastuu sateen myötä.

Vähän kyllä ärsyttää tämä oma tekemättömyys. Joitakin tehtäviä tosin haittaa olosuhteet. Jospa saisin vaikka tiskattua ja huomiselle voisi keksiä erään menon, jos ei tule vettä saavista kaataen. Näyttää nämä minun tekemiset vaihtuvan lennossa. Nyt ei tee mieli alkaa ompelemaan. Vielä ei ole kankaitakaan ihan valmiiksi katsottu varastoista.

Hyvää viikonloppua 🙂🌻

Vähän takaperoisesti ajattelin vielä kommentoida Rinan ystäväjuttua. Ihan ensimmäisessä Rinan viestissä minun korvaani kävi puhe ”parhaasta ystävästä”. Ehkä olen vähän rajoittunut, mutta mielestäni aikuisten ystävyyksissä on harvoin kyse ns. paras ystävä –meiningistä. Se on useimmiten jäänyt taakse pikkutyttö- ja teiniaikoihin. Aikuisilla naisilla on yleensä useampia ystävyyksiä ja kaveruuksia, jotka vaihtelevat intensiivisyydeltään ja muutenkin. Sekä miehiä että naisia voi olla ystävinä ja kavereina. Hyvä kaveri voi olla pelkästään työelämän kaveri tai harrastustuttu tai vaikka lasten kautta tuttu. Ystävä viittaa sanana läheisempään suhteeseen, mutta silloinkin voi olla enemmän tai vähemmän salaisuuksia, joita toiselle ei kerrota. Minusta on aikuismaista puhua pelkästä ystävyydestä sen sijaan että alettaisiin pitää jotain ystävien ranking-listaa. Samoin on mielestäni aikuismaista olla ottamatta ystävien sanoja ja tekoja liian vakavasti. Siis rajansa kaikella tietysti! Tarkoitan, että kaksi aikuista ihmistä ovat erillisiä ihmisiä, joilla on toisistaan erilliset mielipiteet, ajatukset, elämät, tunteet jne. Joskus on järkevintä – kuten Rina totesi – pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Rina kuvasi, että toisen ystävän seurassa tulee pahaa oloa ja toisen ystävän seurassa jännittää. Olen ajatellut, että ihmisen seurassa koetut tunteet heijastavat sekä omaa että sen toisen mielenterveyttä. Minulla on yksi ystävä, jonka seurassa myös vähän jännitän tai koen vaivaantuneisuutta. Olen keksinyt sellaisia juttuja, että ainakin me molemmat olemme melkoisia besser-wissereitä ja meille tulee välillä tilanteita, joissa joudumme pohtimaan kumpi on oikeassa. Tälle ystävälle (mieshenkilö) väärässä oleminen on vielä paljon vaikeampaa kuin minulle. Suhteessa on myös jonkinlaista kitkaa siinä, että olemme erilaisia mielipiteiltämme. Ikään kuin olisi jokin tarve olla mielipiteiltä samanlaisia. Pidän näitä asioita kuitenkin aika pieninä juttuina, koska mitään selkeän negatiivista tai ilkeää suhteeseen ei liity. Toinen ystäväni valittaa minulle välillä toisista ihmisistä pahaa puhuen, mutta silloin tiedän että hän tuulettaa ajatuksiaan. Hän myös arvioi itseään mielestäni terveen kriittisesti. Yksi ystävä minulla on, jonka seurassa koen välillä ahdistusta. Minusta tuntuu, että hän kokee välillämme olevan jonkinlaista kilpailuasetelmaa. Toisaalta hänellä on aika heikko itseluottamus (niin, minullakin), joten ehkä se vain on hankaluutena suhteessamme. Yritän siis sanoa, että ystävyyssuhteissa on aina sekä omat että toisen tunteet ja heikkoudet pelissä. Oma ystävä saattaa olla kypsymätön, traumatisoitunut, persoonallisuushäiriöinen, ahdistushäiriöinen, adhd-tyyppi, kilpailuhenkinen a-tyypin persoonallisuus, impulsiivinen, päihdeongelmainen tms. Enkä tarkoita, että ihminen olisi välttämättä täysin rappiolla, vaan esimerkiksi traumatisoitunut henkilökin saattaa olla työssäkäyvä ja joku saattaa potea vaikka lievää persoonallisuus- tai päihdehäiriötä. Nämä kuitenkin tulevat jollain tavalla esiin ihmissuhteissa. Ihmisiltä ei voi vaatia täydellisyyttä ystävyyssuhteessa. Eri asia on, jos suhde on oikeasti vahingollinen ja aiheuttaa todella pahaa oloa, ahdistusta tai muuta negatiivista. Silloin ystävyyssuhde saattaa olla järkevintä katkaista. Olen itse antanut muutamien tällaisten suhteiden päättyä eli olen lopettanut yhteydenpidon omalta puoleltani, mutta en ole koskaan tehnyt dramaattista suhteen päättämistä.

Ystävyys kestää mielestäni rankkaakin kritiikkiä, anteeksipyyntöjä, vakavia keskusteluita, taukoja yhteydenpidossa jne. Jos ymmärsin Pompulaa oikein, saatan hyvinkin olla hänen linjallaan siitä, että Rinan ystävyyssuhde voisi hyötyä raikastamisesta 😀. Rina itse pyöritteli kypsänoloisia ajatuksia siitä, mikä on oma osuus tilanteessa, heijastaako tilanteeseen omia tunteitaan jne. Sanoisin että kahden ihmisen suhteessa itsellä on AINA ainakin jonkinlainen rooli. Liizako se oli, joka totesi että ystävää/”ystävää” voi myös vältellä. Oman jaksamisen mukaanhan tietenkin voi ja pitää olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Pompula: Työeläkeotteesta löytyy tietoa googlaamalla. Sitä ei lähetetä käsittääkseni eläkkeellä jo oleville eli jos olet jo eläkkeellä (kuntoutustuki riittänee), se voisi olla syy siihen ettet ole saanut sitä. Ei ole kauheasti rahaa törsäilyyn mulla, mutta ostin Tallinnasta hieman käsityötarvikkeita. Mulla on nyt reissua tässä lähiviikkoina jonkin verran (ihan Suomessa vaan), mutta pystyn lukemaan viestejänne kyllä ja vähän vastailemaankin.

Liiza: Kiitos kun kerroit kuntoutuskurssistasi. Minäkin otin asian nyt puheeksi palaverissa, joka muuten meni ihan hyvin. Sain paljon puolustusta ja tukea psykiatrian työntekijöiltä. Hyvä niin. Olenkin koko ajan kokenut, ettei minua oteta työterveydessä ihan todesta, enkä voi ihan luottaa siihen että työterveys ajaisi minun asiaani. Joka tapauksessa siihen suhtauduttiin hyvin, että voisin jossain vaiheessa hakeutua ko. kuntoutuskurssille. Paljon on kuitenkin vielä vettä virrattava Vantaanjoessa ennen kuin minun työasiat ovat kunnossa ☹️

Mailis: Kiitos kannustuksestasi. Tallinnan matka oli minulle suuri kynnys, jonka ylittäminen kävi työstä. Meinasin monta kertaa jättää reissun tekemättä. Vielä reissun alkuvaiheessakin ahdisti melkoisesti, mutta nostin vaan pakolla leuan ylös ja päätin viettää kivan päivän. Ja lopputulos oli ihan mukava päivä. Olin siis reissussa yksin, mikä on toisaalta helpompaa, toisaalta rankempaa. Onneksi minulla on Tallinnassa tuttu ja turvallinen vakioravintola, jossa on aina hyvä palvelu ja sinne on kiva mennä yksinkin syömään.

Tuli pakottava tarve kirjottaa. On taas vaikeeta. Tai koko ajanhan tässä on vaikeeta, mutta kuitenkin suht elettävää ja siedettävää oleilua. Ainakin välillä. Tuntuu että pitäisi vihdoin saada kaivettua se rohkeus jostain ja hoitaa itsensä pois täältä, mutta sitä rohkeutta mulla ei ole. Siitäkään huolimatta että ahdistus ja yksinäisyys alkaa olla mulla vakiseuralaisia. Tai ainakin ahdistus vierailee nykyään joka kuukausi entisen kerran puolessa vuodessa sijaan.

Mikään ei ole muuttunut radikaalisti tai mitään ihmeempää tapahtunut. On vaan se hetki kun tajuaa taas miten yksin on maailmassa ja vaikka kuinka hitosti tekee töitä oman elämänsä eteen niin vaikeudet ei vaan tunnu helpottavan millään. En tiiä enää mitä tehdä. Pitäisi varmaan vaan jaksaa olla kärsivällinen, mutta koska liika on liikaa?? Kuinka kauan sitä pitää olla kärsivällinen?? Taas seuraavat 10 vuotta?? En edes kestä ajatusta. Olisi hienoa saada tulevaisuudestaan edes pieni vilkaisu jostain hyvästä mitä elämällä ehkä olisi siellä tarjolla. Jotain millä jaksaisi eteenpäin. Jotain mitä voisi odottaa. Se että tälle kaikelle on luvassa helpotusta edes jossain vaiheessa. Nyt tuntuu ettei ole ollut mitään vuosiin. Pienetkin epäonnistumiset ihan perus elämän asioissa ei ainakaan ruoki omaa päätä. Kun saisin elämään onnistumisia, mutta miten kun jokainen yritys mitä teen päättyy aina suureen pettymykseen. Ei tahdo enää edes yrittää, koska tietää jo lopputuloksen. Sitähän toi elämä aina on ollut.

Se että pettyy itseensä koko ajan ja kärsii. Onnistumisista saa voimaa ja ehkä sitä kaikkein tärkeintä. Toivoa, mutta mitä tehdä kun elämä on jatkunut jo kauan ilman toivoa??

Tuli aika masentava viesti, mutta helpottaa kun saa asioita ulos. Helpottaa kun tietää etten ole yksin täällä, vaikka muualla olenkin.

Oon miettinyt myös vakavasti masennuslääkkeen annoksen nostoa. On aika tapissa jo, mutta annostus pysyny samana useamman vuoden. Olisiko aika ottaa asia esille psykiatrin kanssa?? Mitä mieltä te ootte??

Toivottavasti täällä ja miks ei muuallakin ihmisillä menee paremmin🙂

Anteeksi varsinkin Lukkis, että katosin. En halunnut loukata.

Tuli niin vahva hyväksikäyttökokemus monesta eri lähteestä, että olen ollut viikkokausia mustan kaivon reunalla. Kai olen taas asettunut uhriksi. Hyppäämässä. Ette voi tietää tietenkään

Sitä vielä lisäsi tämän palstan moderaattorin käsittämätön poisto, jota en ymmärtänyt ja koin saman hyväksikäytön jatkumoksi.

Että miten voi tänne kirjoittaa, jos joku pahantahtoinen saa muokata miten haluaa... ja tämäkin tietty poistetaan...

Halusin tuottaa iloa kirjoituksillani, mutta se ei välttämättä onnistu.

Jos tuntuu kirjoitus epäloogiselta (taas kerran), siitä on poistettu osia. Enhän mä voi hallintoa vastaan taistella. Katsellaan miten menee.

Ja miksi piti isän kuolla, se oli ainoa hyvä. Mun lapsuudessa ja nuoruudessa. No tottakai sen piti kuolla kun oli vanha, en tarkoita sitä. Mutta miksi piti sen kiduttajan jäädä eloon ja kiusata mua ja mun lapsia, miksei se voi vaan kuolla... haluan rauhaan!

Laamaton kirjoitti 15.5.2016 4:54
Anteeksi varsinkin Lukkis, että katosin. En halunnut loukata.

Voi Laamaton, tietysti saat anteeksi. En koe, että olisit katoamisellasi loukannut. Enemmän katoamisestasi syntyi ainakin minulle epämääräinen huoli. Henkilöhän voi kadota näistä keskusteluista hyvissä merkeissä niin, että olo paranee ja elämä kiskaiseen mukaansa kaikenlaisiin kiireisiin ja touhuihin. Henkilö voi kuitenkin kadota täältä myös huonovointisuuden tai vaikka loukkaantumisen vuoksi, mikä on kurjaa. Ainakin minulle jäi huoli perääsi, joskin toiveikkaasti päätin että työsi ja kiireesi vain kaappasivat sinut mukaasi ja aikasi ei enää riittänyt tänne. Olipa mukavaa ja huojentavaa kuulla sinusta, vaikka kuulumisesi olivatkin kurjia. Haluaisitko avata hyväksikäyttöasiaa tarkemmin? Minuakin on joskus potuttanut moderaattorin leikkaukset. Joskus ne ovat olleet ymmärrettäviä ja olen kerran jopa saanut selityksen moderoinnille yksityisviestinä. Muutaman kerran olen kuitenkin jäänyt ihmettelemään moderoinnin linjaa ja loukkaanutkin joskus. Olen yrittänyt muistuttaa itselleni, että moderoinnissa varmaan yritetään parasta niillä taidoilla joita heillä on. Ja on kuitenkin hienoa, että tällainen keskustelupaikka on olemassa. Nyt kun Laamaton kirjoitit kerran (mikä oli tosi ihana sunnuntaiylläri ☺️❤️), meistä varmaan moni haluaisi kuulla enemmän kuulumisistasi. Sinulla kun on kirjoittamisen jalo taito hallussasi. Kirjoittele lisää, jos siltä tuntuu!