Pienet taimet? Saako ne riittävästi aurinkoa eli missä ilmansuunnassa ne on. Pompula, en muista, mitä taimia sulla on tulossa, onko ne vaativia? Lukossa kasvatteli niitä samettikukkia muistaakseni. Vähän hassulta tää kasvatustouhu tietysti tuntuu, kun isoja, jo kukkivia taimia saa seitsemän vitosella😉, jos kaupasta hakee 😀. Mutta yrittänyttä ei laiteta! Parhaiten mulla on nousseet nuo kosmoskukat, mutta milloin lie kukkivat..,Saatan kyllä harhautukseksi hakea jonkun jo kukkivan kaupasta, jotta on edes jotain väriä terassilla. Toinen puoli pihaa mulla on hävityksen kauhistus: perennat olisi pitänyt nostaa, jakaa ja istuttaa uudelleen jo vuosia sitten. Heh, mutta kohta lumi peittää taas maan 😋.
Olisi tosiaan kiva, jos tänne voisi liittää kuvia, kuten Liiza2 ehdotti. Ei taida olla käytännössä mahdollista, mutta kyllä ne kuvat tosi paljon elävöittäisivät tätä palstaa.
Kuntoutuskurssit? Olen kuvitellut, että niille pääsee vain työssäkäyvät. Vähän vaikealta tuntuu nähdä itseni sellaisessa. Mitä siellä tehdään? Siis konkreettisesti.
Pompulan siitepölykuvaus oli mainio. Näin silmissäni tarhamehiläisen lennättämän siitepölypalleron, joka putoaa ja katoaa jonnekin heinikkoon. Oletko, Lukossa, romahtamassa 😋? 😀. Mä taas luulen, että tuolit on Lukkiksen huushollissa pian entisöity 😎. Joko tai, everything is possible.
Nuo harrastusseurapiirit tahtoo olla sellaisia, että siellä on jo vakiintunut porukka ja tarvitsee tehdä töitä päästäkseen "sisään". Mulla on vähän sellainen tunne, että aikomaani ryhmään ei oikeastaan kaivata "ulkopuolisia sotkemaan". Voin olla väärässä. Omien korvien väli sanoo yhtä, eikä välttämättä tiedä totuutta. Mutta joskus se on niinkin, että harrastuspiireissä on ne valtaapitävät sisäpiiriläiset, joiden toiminta ei ole demokraattista tai läpinäkyvää. Silloin tulee harmitusta enemmän kuin iloa. Mutta kun pitäisi edes rohjeta katsomaan, miten asia oikeasti on!
Voikaa taas. Menen tästä patikoimaan. Parasta lähteä heti, kun on tämä päivän aktiivinen tunne päällä.

Vai siitepölypallero? Mitäköhän se merkitsee? Olen siitepölylle allerginen. Mahtaako olla jokin romahdus lähitulevaisuudessa? Toivottavasti ei, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Minulla on tapana suunnitella asioita haaaaarrtaaaassssti. Noita verhojakin täytyi miettiä yli kaksi vuotta ennen kuin sain kankaat ostettua. Ja vaikka päätin etten kehtaa, niin kehtaan nyt kuitenkin kertoa, että väliaikaisverhot ovat koko sen ajan roikkuneet hakaneuloilla. Nyt kun kangas on jo hankittu, alkoi ompelun suunnittelu tsiljoonatta kertaa. Kun sanoin, että toivon että verhot ovat juhannukseen mennessä valmiit, niin se aika voi tosiaan mennä asian loppuun viemiseen. En tosiaan ole käänteissäni nopea. Myös entisöintityö makaa projektina parvekkeellani, joskin maalit on jo melkein poistettu. Teen hiomisvaiheen heti perään, mutta sen jälkeen tuolin voi vaikka varastoida välillä ellei halua aloittaa maalaamisrumbaa (pohjamaali + 3-4 maalikerrosta) heti perään. Tuolin väri on alkanut hahmottua mielessä, joten sikäli maalauksen voisikin tehdä heti perään. Toinen työ on pienempi ja siihen on maali valmiina kaapissa. Nämä työt ovat hyviä kotipäivien hommia. Työtä voi tehdä vaikka viisi minuuttia tai viisi tuntia kerrallaan. En oikein osaa olla tekemättä mitään. Kotona on kyllä paljon muutakin tekemistä, mutta se on ihan hyvä, niin aika kuluu paremmin. Pikkuhiljaa uurastan tekemättömiä töitäni tehdyiksi. Eilen sain laitettua pikkutavaroita säilytyslaatikoihin, jotka hain Ikeasta viime viikolla. Kaikki hommat etenevät pikkuhiljaa…

Kuntoutuskursseja mietin siksikin, kun minulla on verkostopalaveri pian. Siellä puhutaan mm. työhönpaluusta, joka ei ole vielä kuitenkaan ajankohtaista. Kiinnostuin noista kursseista ja kuulisin mielelläni LIIZA:lta lisää niistä. Toivottavasti Liiza huomaa tämän. Minua kiinnostaisi tietää, millaista ohjelmaa kurssilla oli. Olen aiemmin ollut somaattisen sairauteni kautta Kelan sopeutumisvalmennuskurssilla ja työterveyshuollon kautta Kuntoremontissa. Tykkäsin niistä. Muistelen kuitenkin, että noissa menee ainakin 2-4 kuukautta aikaa ilmoittautumisjärjestelyihin ellei enemmänkin. Rinalle tiedoksi, että Kelan kursseille voi päästä mm. työttömätkin. Jos taas on pysyvästi eläkkeellä, niin sitten voi päästä Suomen Mielenterveysseuran organisoimille kursseille. Osa kurssien sisällöistä (mm. liikunta, lääkärin luennot) on samaa, osa erilaista (mm. työhön paluuta käsittelevät osuudet). Miksei Rina voisi kuvitella itseään kurssilla?

Olen monesti miettinyt noiden taimien itse kasvattamisen järkevyyttä etenkin, kun kukat tulevat niin myöhään. Toisaalta saa seurata kasvun ihmettä siemenestä isoksi kasviksi. Huomaan olevani kärsimätön, kun en voi itse tehdä muuta kuin kastella ja katsella. Koska olen niin kokematon, en osaa sanoa ovatko taimeni isoja vai pieniä. Isoimmat ovat 6cm korkuisia, pienimmät 3cm. Minuakin haluttaisi leikata latvoja, mutta en uskalla tehdä sitä.

Rina: Minulla on paha dilemma tuon harrastusasian suhteen. Tarvitsisin ehdottomasti jonkun työelämää tasapainottavan harrastuksen vapaa-ajalleni. Hurahdan kuitenkin aina voimakkaimmin yksin tehtäviin juttuihin (esim. entisöinti, neulominen), kun taas sosiaalisia harrastuksia kohtaan tunnen usein lievää vastenmielisyyttä. Stressin painaessa päälle karsin ensimmäisenä omista harrastuksistani, mikä on helppoa, kun ne ovat noita yksin harrastettavia. Sosiaalinen harrastus, jossa käydään tietyn aikataulun mukaan, olisi vaikeampi jättää väliin. Minullakin on monenlaisia epäluuloja erilaisia seura- ja harrastusporukoita kohtaan, mutta joskus ne epäluulot lienevät vain omassa päässäni. On kuitenkin totta, että joskus harrastuspiireissä on epätervettä kuppikuntaisuutta tai muita jännitteitä. Työväenopiston kaltainen taho on aika hyvä, kun siellä on palkattu opettaja vapaaehtoisen sijasta.

Rina, kipu sitä jättää. Lukossa: tää on ihan naurettavaa, sulla on samat harrastukset aikalailla, kun minulla 😝 Mitään herkkuja en ala listaamaan, kun voisin tehdä sen lakupatukasta, sipsipussiin. Kroppaa jäytää kokonaisvaltainen toimimattomuus. Ei toimi ruoansulatus, ei mikään. Nyt alkaa lämpöä olla liikaa, itselleni.

Samoilemaan pitäisi alkaa, kuten Rina. Mutta ei tosiaankaan tuohon aikaan! 😀 Niistä siemenistä. Ainakin: tilli, betunia, samettikukka, pioni, salaatti, basilika. Tuntuu muuten tosi tyhmältä: olen raahannut kotio ainakin neljä 12 kg säkkiä multaa, mutta en tiedä mihin se on mennyt. Ensi vuonna homma uusilla siemenillä. Että mistäkö paistaa? öhm. Paistaahan se 😀

Liiza2 kirjoitti 10.5.2016 16:0
Niin, Lukossa, millaiset verhot hankit? Voi, kun tänne voisi laittaa kuvia🙂

Hitaasti, hitaasti terveysasiat etenee mielestäni, mutta jospa ennen juhannusta selviää.

Kesälomareissuja suunnittelen jo jotain, risteilyä ym.

Olen ollut kuntoutuskurssilla ja kyllä suosittelen sitä! Niin paljon sain tietoa ja asiat lähtivät rullaamaan esim. Se osatyökyv.hakemus olisi muuten minulta jäänyt tekemättä.

Fami on herkullista, mutta yleensä syön vain tummaa suklaata. Ompelen verhot itse. Niistä tulee yksinkertaiset, suorat luonnonvalkoiset puuvillaverhot. Kotonani on sen verran väriä, että on hyvä että verhot ovat rauhalliset. Odottavan aika on aina pitkä. Terveysasioissa muutaman kuukauden odotus on mielestäni aika lyhytkin aika. Kiva että suunnittelet kesälomareissuja! Minäkin olen yrittänyt miettiä, mitä tekisin kesän aikana.

Minkälaista ohjelmaa siellä kuntoutuskurssilla oli? Oliko liikuntaa, lääkärin luento, fysioterapeutin ja psykologin luentoja, ryhmäkeskusteluita, yksilökeskusteluita esim. psykologin kanssa, kuntotestit vai minkälaista ohjelmaa siellä oli? Kuntoutuskurssejahan on sekä majoituksen kera että kotoa käsin käyvillekin muutamissa isommissa kaupungeissa.

Sinne meni taas! Bittiavaruuteen ☹️ Mutta unohda Lukossa se pohjamaali ja varsinaisia maalikerroksiakaan ei tarvita, kuin 2-(3).

Nyt on jotenkin paha olo. Eli ahdistaa. Tätäköhän se Pompulan näky tiesi? Tekisi kovasti jotain makeaa mieli, mutta on tyytyminen pelkkään kaakaoon, kun menen kauppaan vasta huomenna. Olen tosi tyytyväinen, että sain kirjastolainan uusittua, vaikka se onkin uutuuskirja. Nyt ehdin sen kai lukemaankin, eikä tule sakkoa. On ollut vaikea keskittyä romaaniin.

Rinalle on pitänyt sanomani, että olen googlannut kuuliaisesti sekä varjoliljan että kosmoskukan. Kauniita kukkia, mutta kylläpä kukille annetaan erikoisia nimiä. Kosmoskukka! Puutarhajutut ovat minulle hepreaa ja sellaiseksi ehkä jääkin loppuelämäkseni, mutta samettikukan taimia olen nyt saanut siemenistä aikaiseksi.

Jospa vielä vähän tekisi hommia tänään. Se auttaa ahdistukseen. Iltauutiset täytyy kyllä katsoa, mutta siihen asti voi tehdä hommia.

Lukossa: kiinnostaa se työhön paluun verkostopalaveri, ketä siihen osallistuu, onko sama työ ja vähemmän työaikaa/päivä. Miltä sellainen palaveri tuntuu jne. Itse aina jännitän tuollaisia palavereita.

Olen työelämässä ja kävin kuntoutuksessa 5 päivää 3 kertaa vuoden aikana, sain palkan siltä ajalta. Nythän kai nämä kuntoutukset ovat jotenkin muuttuneet esim Aslak-kurssia ei enää ole ja muutenkin kursseja on vähemmän. Säästöä?

Päivät olivat täynnä ohjelmaa, jumppia, ulkoilua, luentoja esim. Fysiatrin ja työelämän asiantuntijan, ravitsemusterapeutin, terveydenhoitajan ja sosiaalityöntekijän luentoja ja yksilötapaamisia, myös psykologin aikoja, mutta siellä kysyttiin vain Kelan määräämiä asioita mm. Voimavaroja. Valmiiseen pöytään sai aina mennä ja minä otin vielä oman huoneen vaikka se maksoikin enemmän. Halusin kuitenkin olla edes yön yksin, päivällä meillä oli niin paljon yhdessä oloa ja tekemistä.

Aina vähän keljutti mennä sinne, mutta joka kerta tulin sieltä tyytyväisenä kotiin ja varsinkin, kun asioihini kerrankin paneuduttiin ja oli vertaistukea. 🙂

Minullahan ei ole mitään vertaistukea paitsi tämä ja en käy terapioissa ja nyt jätin lääkkeenkin pois. Töissä kyllä jotain vertaistukea on elämän tilanteeseeni liittyen. Mutta ei siellä tietysti ihan kaikesta voi jutella.

Viime yönä ei meinannut uni tulla. Tulisikohan nyt?

Mun taimet, ne mitkä on lähtenyt hyvään kasvuun, on noin 10 cm. Mietin, että oliko se siitepölypallo oikeasti projisointia omaan tilaani.

Kirjoittelin aiemmin enemmän, mutta kun menin taas painamaan väärästä kohtaa ☹️ Ja tein sen taas, mutta sain onneksi pysäytettyä 🙂

No en muista mitä kirjoittelin. Ja, jos olen unohtanut vastata johonkin? Nyt tuli nälkä, mutta jos söisi huomenna, siis tänään, kun kauppaan pääsee.

Liiza2 kirjoitti 11.5.2016 20:29
Lukossa: kiinnostaa se työhön paluun verkostopalaveri, ketä siihen osallistuu, onko sama työ ja vähemmän työaikaa/päivä. Miltä sellainen palaveri tuntuu jne. Itse aina jännitän tuollaisia palavereita.

Kyllä jännitän, vaikka minulle on osunut aika mukavia työntekijöitä, jotka ovat jopa nyt pysyneet samoinakin. Kaipa sitä aina jännittää, kun onhan se aika luonnoton tilanne olla ongelmineen keskustelun keskipisteenä. Tähän palaveriin osallistuu työterveyshuollon lääkäri ja hoitaja sekä psykiatrian poliklinikan psykiatri ja hoitaja. Työhön paluuni ei ole vielä ajankohtainen. Keskustellaan vaan yleisesti tilanteestani ja jatkosuunnitelmista. Kohdallani on suunniteltu työtehtävien ja -yksikön vaihdosta. Työhönpaluu tullee tapahtumaan työkokeilun kautta, jolloin työaika on ensin osa-aikainen ja muuttuu vähitellen kokoaikaiseksi.

Liiza2 kirjoitti 11.5.2016 20:29
Olen työelämässä ja kävin kuntoutuksessa 5 päivää 3 kertaa vuoden aikana, sain palkan siltä ajalta. Nythän kai nämä kuntoutukset ovat jotenkin muuttuneet esim Aslak-kurssia ei enää ole ja muutenkin kursseja on vähemmän. Säästöä?

Päivät olivat täynnä ohjelmaa, jumppia, ulkoilua, luentoja esim. Fysiatrin ja työelämän asiantuntijan, ravitsemusterapeutin, terveydenhoitajan ja sosiaalityöntekijän luentoja ja yksilötapaamisia, myös psykologin aikoja, mutta siellä kysyttiin vain Kelan määräämiä asioita mm. Voimavaroja. Valmiiseen pöytään sai aina mennä ja minä otin vielä oman huoneen vaikka se maksoikin enemmän. Halusin kuitenkin olla edes yön yksin, päivällä meillä oli niin paljon yhdessä oloa ja tekemistä.

Aina vähän keljutti mennä sinne, mutta joka kerta tulin sieltä tyytyväisenä kotiin ja varsinkin, kun asioihini kerrankin paneuduttiin ja oli vertaistukea. 🙂

Sinä siis olit tuollaisella 3x5vrk kuntoutuskurssilla, jollaista minäkin olen katsonut. Kyllä minuakin vähän jo pelkkä ajatus kurssista työläännyttää, mutta uskon että siitä olisi kuitenkin hyötyä. On helppo kuvitella, että sinne oli aina kelju mennä, mutta kotiin lähtiessä oli energiaa enemmän. Mukavaa, että sinulle oli kurssista iloa. Kurssin sisältö vaikutti sellaiselta kuin kuvittelinkin. Olivatko kaikki teidän kurssilaiset työelämässä vai oliko osa sairauslomalla tai kuntoutustuella? Vai kävikö tuollainen asia mitenkään ilmi kurssin aikana? Kelan mukaan työhönpaluun vaiheessa voi jo päästä tuollaiselle kurssille.

Liiza2 kirjoitti 11.5.2016 20:29
Minullahan ei ole mitään vertaistukea paitsi tämä ja en käy terapioissa ja nyt jätin lääkkeenkin pois. Töissä kyllä jotain vertaistukea on elämän tilanteeseeni liittyen. Mutta ei siellä tietysti ihan kaikesta voi jutella.

On mukavaa, että jaksat osallistua tähän meidän keskusteluun. Vertaistukeahan tämäkin on. Minusta kuulosti hyvältä, että jaksoit suunnitella kesälomaristeilyä ja sellaista.

Hitsi, enpä tiennyt, että pioneitakin voisi kasvattaa siemenistä! Toin muuten taimet sisään yöksi (mikä raahaaminen..), enkä vielä ole kiikuttanut niitä takaisin ulos. Pelkäsin hallaa/pakkasta- sitähän ei tässä vaiheessa kaivata. Oliko sitä hallaa viime yönä etelässä? Inhaa, jos mustikankukat menee😠.
Jossakin vaiheessa mulla oli nämä kukat kiinnostuksen aiheita, opiskelin kesäkukat ja perennat nimeltä, ja hankin erikoisempia, mutta olen kyllä jo autuaasti unohtanut näitä kasvuen nimiä. Ajattelinkin keskittyä tänä kesänä hyönteisiin😋 eli kuvata niitä ja etsiä niile nimet. Joskus keräsin omaa luonnonkasviota. Kaikkea (epäsosiaalista ja yksin harrastettavaa 😎) sitä löytyykin!
Ai miksikö en voi kuvitella itseäni kuntoutuskurssille? Siksi, että olen pudonnut koko järjestelmästä 😀. En siis ole työtön (koska mulla on pieni, tuottamaton yritys), enkä sairaseläkkeellä (minähän olen terve🙄 yhteiskunnan silmissä), hah. En siis tiedä, mihin tahoon edes kääntyä. Ikilääkkeet mulle on määrätty, mutta mitään hoitoyhteyttä mulla ei tällä hetkellä ole. Tsiihus, tarttisin lakimiehen hoitelemaan mun mahdollisia oikeuksia😎.
Nyt tarvihee purkaa yksi juttu. Ystävyydestä nimittäin. Eilen olin kaverin kanssa kahvilla ja syömässä. Hän sanoi taas kerran, että olen hänen paras ystävänsä. Olen kuullut tämän saman asian eräältä toiseltakin ystävättäreltäni. Tässä asiassa jäytää nyt joku... Tuota ensinmainittua ystävätärtä minun on toisinaan jopa vaikea sietää, en siis koe häntä millään muotoa "parhaaksi ystäväkseni". Nielen siis tämän pahaolon, mitä koen hänen seurassaan. Jälkimmäistä ystävää jännitän. Hän on mielestäni mukava ja tykkään hänestä, mutta silti jännitän. Kolmas ystävyyteni on mulle ehkä kaikkein rennoin ja helpoin. Mulle hän ehkä on se "paras ystävä", vaikka asiasta ei pidetäkään mitään melua. Tapaamisetkin häneen tapahtuvat lähinnä harrastusten yhteydessä, ei tarvita siis erikseen mitään "tyttöjen keskinäisiä tapaamisia". Oma kameleonttisuuteni häiritsee itseäni. Eikö ensinmainittu ystäväni tajua ollenkaan, missä mennään, kun hän puhuu asioita, joissa alan kokea syvää vastenmielisyyttä (negatiivista muiden haukkumista). Miten asian sanoisi hänelle hienovaraisesti, kun omat eleeni eivät näytä riittävän. Mulle on ylipäänsä kummallista, etteivät kaikki ihmiset ole herkkävaistoisia toisen ihmisen tunnelman havaitsemisessa. Mutta kun ei viitsisi sanoa suoraan...Eikä halua, että toinen loukkaantuu. Miten siis sanoa "että eikö sun oma asenteesi ole täysin puolueellinen, aivan lapsellinen, syyttelevä ja omaan napaan tuijottava? "
Voi, kun mä olen katala😋. Thiihus, mutta tekipä hyvää purkaa tämä tähän! Tiedä häntä, voihan munkin asenne häntä kohtaan olla syvältä 😋.

Haluaisin vastata pidemmin, mutta tämä terveys estää nyt. Rina, minusta tuo parhaan ystävän ylistys kuulostaa korvaan hyväksikäytöltä. Ja lyhyesti vaan, että mitenkä sinun eläke kertyy!!! Jos olet järjestelmän ulkopuolella. Pioniunikko on tämän siemenpussin nimi, näemmä.

Pompula, olen kyllä maksanut pientä eläkemaksua (pakollinen). Ja jossakin vaiheessa olen saanut kunnon palkkaakin, josta on jotain kertynyt. Pieneksihän se jää, mutta en ole hirveästi asiasta stressannut. Mitkä ovat sitten vaihtoehdot? Tokentua ja mennä/päästä jonnekin töihin. Saada iso perintö. Iso leskeneläke tai elää miehen isolla eläkkeellä. Tappaa itsensä, jos rahat loppuu. Myydä omaisuus ja mennä sosiaaliluukulle.
Onko muita ehdotuksia 🙂? Otetaan kiitollisena vastaan😉.
Pioniunikko onkin harvinaisen kaunis kasvi. Mistä onnistuit. Pompula löytämään siemeniä??
Tuota ystävyyssuhdetta yritiän vähän säännöstellä niin, että tavataan harvemmin. Toisaalta kun tietää, mikä tilanne on, niin pitäisihän siihen vähän siedättyäkin. Antaa vain valua kuin vesi hanhen selästä. Oma reagoimiseni on turhaa ja kuormittaa vain itseäni. Pitää siis laskea kymmeneen tai antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos 😉. Mutta onhan aivan ihanaa, aina kun mua laiskottaa- jäädä iltapäivän aurinkoo ooon.
Tai siis purkaa harmituksia täällä palstalla 😀. Kiitos siis kannanotosta Pompula 😀. Mukavaa päivää sinulle ja kaikille palstalaisille. 🌻🙂🌻

Lukossa, kyselit keitä oli kuntoutuskursseillani. Siellä oli yli 60-vuotias työelämässä oleva, nuorempiakin työelämässä olevia, nuorin ehkä 40-vuotias, eläkkeelle kurssin aikana päässyt sairauden takia, joka oli ehkä jollain kuntoutustuella tai jollain muulla ennen eläkkeelle pääsyä, en muista tarkalleen. Ihan tuntui luontevalle jutella vaivoistaan, mutta ei siellä pakko ollut puhua mistään sellaisesta, mistä ei halunnut. Mulle suurin häpeän aihe oli paino ja se, kun se ei laskenut vaikka sen tavoitteeksi asetin/jouduin asettamaan. Kyllähän sen muutoksen pitäisi lähteä itsestä, ainakin sen montako kiloa laitat tavoitteeksi. Tämä oli ehkä ainoa asia, mistä en siellä tykännyt.

Onpa ollut taas stressaavaa töissä ja kotona. Yksi pihaprojekti on menossa ja totesin taas, että minä inhoon sydämeni pohjasta myydä mitään, koska ostajan pitäisi mielestäni maksaa tavara ennen sen hakemista. Jos tulee riitaa sovitusta hinnasta tms niin miten todistat. Lisäksi talon ja pojan pyörän avain hävisi. Talon avain sentään löytyi.
Mun sydän stressaantuu näistä kaikista tämän päivän asioista😠

Rina kirjoitti 12.5.2016 14:15
Pompula, olen kyllä maksanut pientä eläkemaksua (pakollinen). Ja jossakin vaiheessa olen saanut kunnon palkkaakin, josta on jotain kertynyt. Pieneksihän se jää, mutta en ole hirveästi asiasta stressannut. Mitkä ovat sitten vaihtoehdot? Tokentua ja mennä/päästä jonnekin töihin. Saada iso perintö. Iso leskeneläke tai elää miehen isolla eläkkeellä. Tappaa itsensä, jos rahat loppuu. Myydä omaisuus ja mennä sosiaaliluukulle.
Onko muita ehdotuksia 🙂? Otetaan kiitollisena vastaan😉.

Ymmärsinkö oikein, että olet virallisesti yrittäjä? Käsittääkseni yrittäjäkin voi päästä noille kuntoutuskursseille (siitähän oli ensin puhe), mutta lähettävä lääkäri siihen ainakin tarvitaan joko psykiatriasta tai työterveydestä. Ehkä terveyskeskuslääkärikin voi riittää. Sinulla oli paljon noita vaihtoehtoja ja ne olivat ihan hyviä vaihtoehtoja. Käsittääkseni voisit olla myös työtön, joko niin että yritys katsotaan liian pieneksi työllistämään sinua riittävästi tai sitten voisit laittaa yrityksen joksikin ajaksi hyllylle. Työtönkin voi olla työkyvytön tai esimerkiksi osatyökykyinen. Voisit olla varmaan myös psyykkisistä syistä sairauslomalla - sairauslomallehan yrittäjätkin voivat jäädä. Myönnän että olen kuullut yrittäjien tilanteiden olevan kovin mutkikkaita. Olen kuitenkin Pompulan kanssa samaa mieltä siitä, että mistä ihmeestä sinulle eläkettä kertyy, jos olet järjestelmien ulkopuolella. Jos haluaisit apua, niin kotikuntasi soskun (aikuissosiaalityö) pitäisi käsittääkseni auttaa sinua järjestämään asioitasi. Heidän työsarkaansa kuuluu siis paljon muutakin kuin vain toimeentulotukia. Sitäkään en kyllä täysin ymmärrä, että miten et ole minkään hoidon piirissä. Jos olisit hoidon piirissä, siellä olisi todennäköisesti sosiaalityöntekijä, joka voisi auttaa sinua järjestelemään asioitasi. Kaiken kaikkiaan aika haavoittuvassa tilanteessa vaikutat olevan ja minun(kaan) logiikan mukaan asiasi eivät mene yhteiskuntamme systeemin mukaan. Ehkä sinulla ei ole nyt mitään ongelmaa, mutta sellainen voi valitettavasti joskus tulla. Silloin voi harmittaa, ettei ole hoitanut asioita aiemmin kuntoon. Tällaisia ajatuksia minulle nousi mieleen.

Tekisi mieleni kommentoida jotain muutakin, mutta olen väsynyt. Palaveri tiristi kaikki mehuni. Menin sen jälkeen Heseen syömään aterian ja ostin vielä karkkia päälle niin että varmasti tulee huono olo. Tässä näitä mässäilen. Ei joka päivä tarvitse miettiä nousukiidossa olevaa painokäyrää... Taas muuten tapahtui se, että väsyneenä sorruin herkkuihin. Alan huomata sisäistä logiikkaa toiminnassani 🙂👍.

Nuohan on kiinnostavia, nuo kasviot ja hyönteiset 🙂 Miksi et sano sille "parhaalle ystävälle" suorat sanat? Joko se sisuuntuu, tai haukkuu sut alimpaan helvettiin, tai lähtee kävelemään. Mutta mitä menetettävää sulla on? Mä ainakin "raikastaisin" tuota suhdetta.

Ollaankohan me aiemmin puhuttu noista eläkkeistä ja muista? En muistanut? Mulla on sellainen muistuma, että eläkettä laskettaisiin viimeisistä työvuosista. Onko näin, onko muuttunut, tai jotain muuta, en tiedä.

Pioni-unikko pussin löysin viime vuonna jostain puutarha-taimi myymälästä. Ei ne oikein lähde kasvuun. Nyt niitä ei ole enää montaa jäljellä ja aika heikoilta näyttää nuo loput alut.

Mä jäin miettimään omalta kannaltani niitä sanoja, mitä olisit sanonut sille "parhaalle ystävälle" ja mulle tuli tosi kamala olo. Jotenkin peilasin sitä itseeni. Oikein, tai väärin. Näin me narsistin uhrit usein teemme, kai? Mä oon tosi ankara itteäni kohtaan, mutta myös toisia. Siinä se vaativuus astuu kuvioon. Epävakaa persoona sai mut sitten taas ihan pois tolaltaan, vai oliko se sitä? Niin, tai näin jokapäiväinen jaksaminen on vähän sitä ja tätä.