Desper kirjoitti 8.5.2016 22:3
Tarkoitin, että syytän itseäni tiedostamattomasti, ja luulenpa, että me kaikki täällä tehdään niin.

Ahaa, nyt tajuan. Olisipa hyvä, jos itsensä armahtamisesta tosiaan tulisi tapa. Olen ajatellut ja kokenutkin, että uusien tapojen muodostamiseen (ja piintyneistä eroon pääsemiseen) auttaa psyykkinen treenaus. Vähän niinkuin kuntosalilla, toistoja ja toistoja. Siksi olen ajatellut, että jos vielä pääsen psykoterapiaan, niin valitsen jonkun kognitiivisen suuntauksen. Aiempi psykoterapiani oli analyyttinen. Eri suuntauksilla on paikkansa, eipä sikäli.

Rankka viikko vei mehut. Nukahdin eilen vaatteet päällä sohvalle. Aamu alkoikin tavallista tahmeammin, mutta hengissä ollaan ja tänään on vapaapäivä 🙂🌻. Ihanaa, ettei tarvitse lähteä mihinkään eikä paljon tarvitse tehdäkään miyään erityistä. Kohta suinkuun ja sitten aion olla koko päivän vain oloasussa kotosalla. Lämmin päivä ja hyvä sää. Minä nautin siitä parvekkeella.

Lukossa kirjoitti 9.5.2016 10:51
Ahaa, nyt tajuan. Olisipa hyvä, jos itsensä armahtamisesta tosiaan tulisi tapa. Olen ajatellut ja kokenutkin, että uusien tapojen muodostamiseen (ja piintyneistä eroon pääsemiseen) auttaa psyykkinen treenaus. Vähän niinkuin kuntosalilla, toistoja ja toistoja. Siksi olen ajatellut, että jos vielä pääsen psykoterapiaan, niin valitsen jonkun kognitiivisen suuntauksen. Aiempi psykoterapiani oli analyyttinen. Eri suuntauksilla on paikkansa, eipä sikäli.
---

Lukossa, minusta taas on välttämätöntä nähdä syy-yhteys "oireiden" ja niitten syntyhistorian välillä, ennenkuin "treenaus" onnistuu. Mielestäni se on lapsuuden henkilö, joka näkymättömäksi tekevässä viitassa meitä määräilee. Pompula kuvailee sitä hyvin tässä ketjussa aiemmin: "Nyt huutaa: luuseri, luuseri, saatanan luuseri. Susta ei ole mihinkään [...]" Minulle nalkutti aikoinaan toinen vanhempi, että tekemiseni eivät riitä mihinkään, ja nykyään hän asuu näkymättömänä päässäni. Minä en pystyisi treenaamaan itseäni vapautumaan noista vanhemman päänsisäisiksi muuttuneista komennoista, ellen huomaisi syytä. Ehkä joku toinen pystyy. Sitkeässä ne ovat joka tapauksessa.

Desper kirjoitti 9.5.2016 13:41
Lukossa, minusta taas on välttämätöntä nähdä syy-yhteys "oireiden" ja niitten syntyhistorian välillä, ennenkuin "treenaus" onnistuu. Mielestäni se on lapsuuden henkilö, joka näkymättömäksi tekevässä viitassa meitä määräilee. Pompula kuvailee sitä hyvin tässä ketjussa aiemmin: "Nyt huutaa: luuseri, luuseri, saatanan luuseri. Susta ei ole mihinkään [...]" Minulle nalkutti aikoinaan toinen vanhempi, että tekemiseni eivät riitä mihinkään, ja nykyään hän asuu näkymättömänä päässäni. Minä en pystyisi treenaamaan itseäni vapautumaan noista vanhemman päänsisäisiksi muuttuneista komennoista, ellen huomaisi syytä. Ehkä joku toinen pystyy. Sitkeässä ne ovat joka tapauksessa.

Aivan, niin minustakin! Mutta minä jo kerroin käyneeni psykoanalyyttisen terapian, minkä lisäksi olen ollut mm. eräässä vertaistukiryhmässä. Jos asiaa vertaisi autokouluun, niin minusta tuntuu että olen istunut niin paljon teoriatunneilla, että on jo hirveä hinku ajotunneille. Vaikka teoria ei olisikaan vielä päässä kirkkaana ja täydellisesti hallittuna, tekee mieli päästä harjoittelemaan opittua käytäntöön. Harjoituksen ja virheiden kautta tätäkin lopulta varmaan opitaan, mutta olisi hyvä jos olisi joku tai joitakuita oppimista tukemassa kuten autokoulunopettaja ajotunneilla. Se on eri asia, pääsenkö enää uudelleen psykoterapiaan.

Minusta analyyttinen terapia ei ole "teoriatunteja" - jo terapia-sana sen sanoo - vaan käytäntöä ja harjoittelua siinä kuin muutkin terapiamuodot. Siinä opetellaan uusia asenteita ja ajattelutapoja ja pyritään vanhoista ajatus- ja käyttäytymistottumuksista eroon.

Hirveä fiilis, koko päivänä en ole saanut mitään aikaiseksi ☹️ Nukkumiseen menee hirveästi aikaa kun nukun niin pienissä pätkissä.

Olisi kivaa tekemistä, ulkoilua ja kirjoittamista, mutta sen sijaan olen istunut tietokoneella. En osaa oikein tarttua mihinkään hommaan, vaan pohdiskelen tässä koko ajan, että mitä pitäisi tehdä. Nooh, yritän tässä iltasella käydä ulkona ja sitten kirjoitella sen jälkeen, mutta äsh. Eikä ole todellakaan eka päivä viikon sisään...

Liiza2: Onnea matkaan ilman masislääkitystä. Toivon myös, että saavat sydämesi tutkittua pian ja hyvin. Minäkin tapasin tuttuja viime viikolla ja piristyin siitä. Toisaalta ainakin toistaiseksi myös rasitun sosiaalisista riennoista.

Desper: Ollaan varmaan loppujen lopuksi kohtalaisen samaa mieltä itse asiasta, mutta ehkä tarpeemme ovat erilaisia ainakin tällä hetkellä.

Ixma: Toivottavasti pääsit illalla ulos ja jos et päässyt, niin huomennakin pitäisi olla hyvä keli.

Rina: Tervetuloa takaisin matkalta. Tässä on yksi sun toinen tippunut välillä kärryiltä ja junasta, mutta yritetään kiivetä takaisin kyytiin. Selvisivätkö taimesi ilman hoitajaa? On tosiaan hyvä, että itse kullekin meistä tulee muutakin ohjelmaa kuin vain Tukinet, mutta on se samalla haikeaa, jos ihmisiä jää pois linjoilta.

Rina muistaa ja ehkä Pompula ja Liizakin ehkä muistavat haaveeni uusista verhoista. Ilmoitin yrittäväni hankkia uudet verhot juhannukseen mennessä. En edes kehtaa (vaikka paljon olenkin kehdannut) kertoa, millaiset väliaikaisverhot ikkunoissani on. Löysin onneksi halvalla mieleistä kangasta. Kankaat on nyt ostettu, leikattu ja pesty kertaalleen. Enää olisi siis vain ompeluvaihe ja niitä nipsuttimiakin pitäisi ostaa lisää. Tässä on kuitenkin nyt tullut kilpaileviakin projekteja, joten ihan hetkessä nuo kankaat eivät verhoiksi muutu.

Huomenna selviää, toteutuuko yksi muista haaveistani. Olen nyt pistänyt vähän tuulemaan haaveiden kanssa. Koska osa haaveistani on ihan toteutettavissa olevia, miksen toteuttaisi niitä.

Lukossa kirjoitti 9.5.2016 21:17
---
Desper: Ollaan varmaan loppujen lopuksi kohtalaisen samaa mieltä itse asiasta, mutta ehkä tarpeemme ovat erilaisia ainakin tällä hetkellä.
---

Emme keskustelleet niistä.

Kaunis, lämpimäksi sukeutuva aamu 🙂. Taimet kasvavat kohisten. Ruoho odottaa jo leikkaamista. En malta olla pistämättä lusikkaani terapiasoppaan 😉. Mulle pinttyneet kelvottomuusajatukset ovat vakiintuneita hermoyhteyksiä, jotka ovat vahvistuneet jatkuvasta toistamisesta. Edelleenkin (niinkuin joskus tukinettiin tullessani) olen sitä mieltä, että uusilla ajatusmalleilla ja lukuisila myönteisyyden toistoilla näitä negatiivisia ajatusmalleja (siis hermoyhteyksiä) saadaan heikennettyä. Siinä todellakin voi olla avuksi tunnistaa ne syyt ja tekijät, jotka aiheuttivat ikävien ajatusten (ei minusta mihinkään ole) mallin, koska syiden hahmottaminen muokkaa hermoyhteyksiä, ja mahdollistaa siis kelvottomuusajatuksen muutoksen. Kun omalle ajatusmallille löytyy ulkoinen syy (esim. Tietyt kaltoinkohtelutilanteet lapsuudessa), niin aivojen ristiriita saadaan purettua. Ristiriitaa tuottaisi ajatus "olen kelvoton, olen hyvä". Kun syiden paljastutua selviää, että "minut on saatu uskomaan, että olen kelvoton, mutta se ei ole totta". Silloin hermoyhteydet vanhaan ajatusmalliin ("olen kelvoton" voidaan helpommin heikentää ja uudet ajatusmallit "olen kelpo" voidaan omaksua lukuisilla toistoilla, harjoittelulla ja treenauksella. Mielestäni siis syiden selvitys on merkittävässä osassa toipumisessa, mutta jos jää pelkkään syy-vaiheeseen ja syyttelyyn, niin uusia myönteisiä mallejakaan ei pääse kehittymään. Tarvitaan sekä ettäkä. Eri terapiamuotoihin en ota kantaa, kun tietoni niistä on rajalliset 🙂.
Mukava tervetulotoivotus sinulta, Lukossa. Kiitos 🙂🌻. Uudet verhot? Millaiset värit? Tiedän, että joillakin on sekä kesä-, että talviverhot erikseen+ sesonkiverhot, mutta mulla roikkuu samat vanhat vuodesta toiseen. Ehkä joskus 😉 saan hommattua uudet.
Ixma, huono päivä on sellainen, että toivoo, että se valuisi nopeasti iltaan. Että uuden yön myötä tulisi uusi aamu ja uusi yritys. Yöunet kyllä hirveästi vaikuttaa seuraavan päivän vointiin. Hyvin nukkuminen on sekä syy, että seuraus, mitä vointiin tulee. Olen nyt vähentänyt Mirtaa entisestään ja silti nukkunut sikeästi kertaakaan heräämättä, joten kaipa se on toipumisen merkki myös. En oikein tiedä, onko tällä hetkellä mulla enää "masentuneen identiteettiä", vaikka monin tavoin olenkin invalidi, joka on jonkinlainen normi siis.
Toivotan teille aurinkoista päivää🙂🌻. Joko sulla on parempi päivä, Pompula? Kirjoittele joku sana, jos jaksat 🙂🌻. Mites sun kasvit voi?

Ei toteutunut yksi haaveistani tänään. En jaksanut, en pystynyt. Harmillista, mutta huomenna on uusi päivä. Rina selitti hyvin, mikä on huono päivä. Tänään ei ole haaveen mönkään menosta huolimatta huono päivä, vaan tänään on sitten jotain muuta ohjelmaa. Olen aloittanut entisöimään paria puutuolia. Siinä on kivasti puuhaa, kun raaputtaa vanhoja maaleja pois. Edessä on vielä hiominen ja monet maalikerrokset. Toisen tuolin väriäkään en kyllä vielä ole saanut päätettyä. Tai voisi ommella verhoja, joista tulee luonnonvalkoiset. Minulla on ollut hirveät väliaikaisverhot pari vuotta, kun en ole saanut verhoja aikaiseksi enkä edes väriä päätettyä. Masennuksen vaikutuksia arjessa...! Tuo luonnonvalkoinen on vähän tylsä ja varovainen valinta, mutta päädyin nyt kuitenkin siihen. Lapsuuden kodissani oli erikseen kesä- ja talviverhot, vaikka jossain vaiheessa masentunut äitini taisikin jymähtää jompiin kumpiin. Kesäverhot olivat aina vaaleammat ja kevyemmät, talviverhot tummemmat ja raskaammat. Nämä luonnonvalkoiset verhot viestivät varmaan sitten ikuistä kesää 😉

Rina antoi pinttyneistä ajatuksista ja niiden muuttamisesta selitysmallin, jonka minäkin allekirjoitan. Tiedä sitten, osuuko se todellisuudessa oikeaan vai väärään, mutta minua se ainakin tyydyttää. Ja minulla on tarve saada pinttyneitä ajatuksiani muutettua, mutta voi miten työlästä se on. Olen toki jo monia ajatuksia saanutkin muokattua, mutta en tarpeeksi monia suinkaan.

Rina kommentoi myös yöunia. Heräsin viime yönä puoli kolmen aikaan hiestä märkänä. En tiedä miksi. Nukun alkuvuoteen verrattuna hyvin, mutta en kuitenkaan tosi hyvin. Yritän nyt edelleen kääntää rytmiäni varhaisemmaksi ja tänään heräsin puoli seitsemältä, tosin vaivalla. Jokin levottomuus on vallannut minut ja se levottomuus vaivaa päivin ja öin. Olen kyllä Rinan kanssa samaa mieltä siitä, että yö heijastuu seuraavaan päivään. Hyvän yön jälkeen päivä on aina parempi kuin huonon yön.

Viime viikko oli raskas ja tuntuu kuin se painaisi edelleen. Eilen yritin maanitella itseäni leikkaamaan kynnet, mutta olin illalla liian väsynyt siihen. Unohdin sitten illan viimeisen koneellisen pyykit yöksi koneeseen, mutta nukuin sentään sängyssä yöpuvussa enkä sohvalla päivävaatteissa kuten toissayönä. Nämä epäonnistumiset ja väsymyksen kokemukset muistuttivat minua alkuvuoden totaaliväsymyksestä. Energiaa oli vain ahdistukseen, jota kyllä riitti. On tässä menty eteenpäin, mutta vielä on matkaa työkykyiseksi kuntoutumiseen. Välillä masennus pyyhkii kaiken yli pessimismillään, välillä asioista näkyy positiivisempiakin puolia.

Taimet ovat kasvaneet täälläkin. Niiden välillä on melkoisia kokoeroja. Kaikkein pienimmät ja kurjimmatkin ovat kuitenkin kasvattaneet uusia lehtiä sitkeästi. Jotenkin olen kiinnostuneempi niistä kuin suurimmista ja vahvimmista. Myös uusiin multiin siirretyissä viherkasveissa näkyy kasvun merkkejä. Yksi rajusti leikattu kasvi vaikuttaa nyt alkaneen uuden kasvun oikein kiukulla monesta kohtaa. Olisi hyvä, jos siitä kasvaisi tuuhea. Oletin leikatessani, että se saattaa kuolla tai näivettyä koko kasvi. Tällä hetkellä se on kuitenkin kiinnostavin kasveistani. Muutenkin leikkelin kasvejani roisisti. Uusien versojen ja oksien syntyminen on kiinnostavaa. Tulee mieleen yhtymäkohtia masennuksesta toipumiseen. Olen itse tällä hetkellä väsynyt tähän kuntoutumiseen, ehkä viime viikon vuoksi. En jaksaisi pyrkiä eteen- ja ylöspäin. En jaksaisi osallistua yhteenkään palaveriin. Haluaisin lomaa. Kuntoutujatkin tarvitsevat lomaa, mutta mikä olisi sellaista lomaa, joka erottuisi tästä nykyisestä arjestani.

Oletteko muuten ajatelleet osallistua Kelan tai jonkin muun tahon (esim. Mielenterveyden Keskusliitto) rahoittamille kuntoutus- tai sopeutumisvalmennuskursseille? Tai onko jollain jo kokemusta niistä? Olen joskus katsonut kurssivalikoimaa, mutta en ole puhunut niistä hoitotahoni kanssa.

Haaste: Paljasta jokin oma herkkusi. Yksi minun herkuistani on Lidlin myymä Special Muesli. Se on sinisessä pussissa myytävää mysliä, jossa on 50% hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä.

Aikamoinen ja kärsivällisyyttä vaativa taito tuo entisöinti. Vanhoista huonekaluista tulee kuitenkin kuin uusia vanhaa kauneutta menettämättä.
Tämä päivä ei nyt sitten olekaan niin hyvä kuin aamulla kuvittelin sen voivan olevan. Silloin kun on kiirettä ja menoa, niin oloni on parempi. Tälle päivälle olisi vain näitä piha-ja kotihommia. Sain leikattua pihanurmikon, mutta sitten piti tulla lepäämään- ei fyysisen jaksamattomuuden vaan ahdistuksen vuoksi. Innostuksen puute ja voimattomuus ovat suloiset seuralaiseni! Jotenkin yhdistän oloni siihen, että taas kerran rohkeus on multa pettämässä. Mieleni tekisi kovasti mukaan yhteen seuratoimintaan, mutta pelkään, etten olisi "riittävän hyvä" tai tervetullut. Ulkopuolisena olo on katkeruutta ja masennusta aiheuttavaa, mutta toisaalta pääsee helpommalla. Hyvältä ei sekään tunnu.
Minä tykkään niistä kasveista, jotka esim. Karkulaisina kasvavat jossakin kaukana alkuperäisestä paikastaan. Ovat siis kiinnostavia. En suin surminkaan lähde siirtämään niitä takaisin ruotuun. Esim. Varjoliljat ovat mulla levinneet pitkin pihaa. Näkyy niistä levinneistä olevan yksi albinokin eli valkoinen.
Jaa-a. Nyt tekee mieli kaakaota.
Lukossa, tartun herkkuhaasteeseen 😀. Mun ehdoton lemppari, ylivetoherkku on Lidl:n Kreikkalainen jugurttijäätelö. Siinä on hunajaa ja jotain krokanttia, sekä vähän happaman kirpeän makean maku. Pesee muut jätskit niinkuin Suomen jääkiekkojoukkue Valkovenäjän. Siis mennen tullen. Mutta nämä ovat makuasioita 😀😀

Ei mulla mitään asiaa ole. Ruumista jäytää tällä hetkellä enemmän, kun sielua. Ja keltainen inhottava siitepölyvaippa on laskeutunut kaikkialle 😞

Rina kirjoitti 10.5.2016 13:6
Aikamoinen ja kärsivällisyyttä vaativa taito tuo entisöinti. Vanhoista huonekaluista tulee kuitenkin kuin uusia vanhaa kauneutta menettämättä.

Juuri näin. Mulla on paljon vanhaa tavaraa sisustuksessani, mutta esimerkiksi eriparia olevat tuolit olen maalannut samalla värillä, jotta ei ole liian levotonta. Tykkään kuitenkin siitä, että on vanhaa ja mm. perintöhuonekaluja kotona. Sekaan mahtuu kyllä Ikeaakin. Entisöinti on kyllä aikaa vievää, mutta sen kautta syntyy erityinen suhde huonekaluihin ja jälki on juuri niin siistiä kuin itse tekee. Olen aika pikkutarkka, mutta en pakkeloi joka koloa, vaan annan huonekalun iän näkyä.

Rina kirjoitti 10.5.2016 13:6
Tämä päivä ei nyt sitten olekaan niin hyvä kuin aamulla kuvittelin sen voivan olevan. Silloin kun on kiirettä ja menoa, niin oloni on parempi. Tälle päivälle olisi vain näitä piha-ja kotihommia. Sain leikattua pihanurmikon, mutta sitten piti tulla lepäämään- ei fyysisen jaksamattomuuden vaan ahdistuksen vuoksi. Innostuksen puute ja voimattomuus ovat suloiset seuralaiseni! Jotenkin yhdistän oloni siihen, että taas kerran rohkeus on multa pettämässä. Mieleni tekisi kovasti mukaan yhteen seuratoimintaan, mutta pelkään, etten olisi "riittävän hyvä" tai tervetullut. Ulkopuolisena olo on katkeruutta ja masennusta aiheuttavaa, mutta toisaalta pääsee helpommalla. Hyvältä ei sekään tunnu.

Onnittelut nurmikon leikkaamisesta. Ei se niin pieni juttu ole. Minä sain aamulla kaikki kynnet leikattua ja viilattua. Se meni nopsaan, kun en ole siinä mikään pikkutarkka. Luin kuitenkin hiljattain masentuneesta miehestä, joka leikkasi yhtenä päivänä yhden jalan kynnet ja toisena toisen jalan kynnet. Pystyin ahdistavan hyvin asettumaan miehen asemaan. Vakavan masennuksen muistot ovat vielä niin lähellä. Onkohan sinulla niin, että tarvitset ajattelemiseen ihan vain ajattelemiseen pyhitettyä aikaa. Minä olen huomannut, että minä tarvitsen mm. psyykkiseen valmistautumiseen (jokin koitos edessä siis) ihan omaa, askareista vapaata aikaa. Myös erilaisiin suunnitteluihin täytyy varata aikaa. Jos puuhaan samaan aikaan jotain (esim. siivous), en pysty riittävän hyvin tekemään ajatustyötäni. Näin on ollut siis nyt masennuksen aikana, ei aiemmin. Koen itseni asioita pohtiessani enemmän tai vähemmän ahdistuneeksi, koska ne ajatuksetkin ovat ahdistavia (esim. jonkun asian jännittäminen). Minäkin olen miettinyt mm. harrastuksia. Haluaisin hakeutua mukaan johonkin/joihinkin harrastuksiin, mutta minäkin ajattelen etten olisi riittävän hyvä tai tervetullut. Kuulostaa siis että meillä on yhteinen ongelma. Minua usein auttaa, että psyykkaan itseäni pitkään (maanittelen itseäni, järkeilen, visioin seurauksia, kehitän b-suunnitelmaa) ja sitten lopulta uskaltaudun. Nyt en kuitenkaan tiedä, miten käy. Joskus minulla on mennyt pupu pöksyyn eli sekin on mahdollista. Kuvasit tuota ulkopuolisuuden kokemusta hyvin.

Rina kirjoitti 10.5.2016 13:6
Minä tykkään niistä kasveista, jotka esim. Karkulaisina kasvavat jossakin kaukana alkuperäisestä paikastaan. Ovat siis kiinnostavia. En suin surminkaan lähde siirtämään niitä takaisin ruotuun. Esim. Varjoliljat ovat mulla levinneet pitkin pihaa. Näkyy niistä levinneistä olevan yksi albinokin eli valkoinen.

Minäkin tykkään jonkin verran boheemiudesta ja villiintyneisyydestä. Se tekee hyvää minun vaativuudelleni, sillä joku päässä kiljuu, että "suorat rivit, tasainen laatu". Minulle tämä taimien kasvatus siemenistä on kova harjoitus. Joudun sietämään pitkää kasvuaikaa ja sitä, etteivät taimet ole kuin yhdestä muotista. Kasvuhan jatkuu vielä parvekeruukkuun istuttamisen jälkeen, eivätkä ruukut ole heti tiptop. Kaikenlaisia yllätyksiä voi tulla.

Rina kirjoitti 10.5.2016 13:6
Jaa-a. Nyt tekee mieli kaakaota.
Lukossa, tartun herkkuhaasteeseen 😀. Mun ehdoton lemppari, ylivetoherkku on Lidl:n Kreikkalainen jugurttijäätelö. Siinä on hunajaa ja jotain krokanttia, sekä vähän happaman kirpeän makean maku. Pesee muut jätskit niinkuin Suomen jääkiekkojoukkue Valkovenäjän. Siis mennen tullen. Mutta nämä ovat makuasioita 😀😀

Taitaa minullakin olla kohta lohtukaakaon aika. Painokäyrä on kyllä ikävästi pysynyt kasvusuunnassa, joten kohta on kai kaakaostakin luovuttava. Arvasin että paljastatte jotain ihania uusia herkkuja, joita voin kokeilla. Jugurttijäätelö kuulostaa terveelliseltä, vaikka ei välttämättä sitä ole. Lähin Lidl on onneksi niin kaukana, että tuosta ei voi tulla viikoittaista tapaa. Myös rahkapatukat ovat ihania! Niitä myydään Maisku-nimellä hyvin varustetuissa kaupoissa maitokaapeissa usein jugurttien lähellä. Lisäksi niitä myydään eestiläisen ruoan erityiskaupoissa muillakin tuotenimillä.

Selasin jälleen niitä Kelan kuntoutuskursseja. Niitä on mm. uupumuksesta kärsiville sekä lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kärsiville. Ne järjestetään usein jossain kylpylässä tai kuntoutusyksikössä viikon mittaisina jaksoina, joita saattaa samalla porukalla olla 2-3 kertaa vuoden tai puolentoista vuoden sisällä. Kelan jaksot ovat ajankohtaisia, kun työhön/opiskelemaan paluukin on ajankohtaista. Kurssien tavoitteena on tukea kuntoutumista ja mm. lisätä liikuntaa, sosiaalista toimintaa ja aktiviteetteja kuntoutujan arkeen. Jaksoon sisältyy yksilö- ja ryhmäkeskusteluita, liikuntaa ja erilaista toimintaa (mm. retkeily). Kurssijaksoihin sisältyy majoitus ja täysihoito. Mielenterveyden Keskusliitto järjestää samantapaisia kursseja työelämän ulkopuolella oleville. Vähän minun tekisi mieli tuommoiselle, mutta en tiedä mikä minua motivoi. Ilmainen kylpyläloma vai tarve olla "priimuspotilas"? Liikunta olisi ainakin mukavaa.

Rinan tavoin minäkin mietin, mietin mitä Pompulalle kuuluu. Joko se haukkuva ääni hiljeni?

Mulla on sellainen tunne, mitä en osaa karttakepillä osoittaa, mutta tuntuu kuin Lukossa lentelisi voikukka siitepölypallerona ympäriinsä ja tulisi kohta ryminällä alas. Vaikka siitepöly pallero onkin oikeasti kevyt, ei se voi ryminällä tulla alas. Kunhan koitin ajatukseni pukea sanoiksi. Mun taimet on ällöttävän pieniä. Milloin ne oikein pyrähtää, vai pyrähtääkö ollenkaan? Muutamasta samettikukasta yritin ottaa sen latvuksen, jotta kasvaisivat tuuheammiksi. En tiedä, otinko oikeasta kohtaa. Pionit olen sulavasti ehtinyt tappaa veden puutteeseen. Muutenkin ne taimet oli hyvin hentoisia. Pienissä kasvualustoissa on vieläkin isompiin alustoihin siirrettävää. Aivan kuin, viihtyisivät niissä ahtaissa monen taimen koloissa paremmin. Hah! Väsyttää 😴

Kiva kumminkin, kun Pompula vastailit. Mikä ruumista jäytää?? Höh, se on ikävätä. Ootteko muuten allergisia siitepölyille? Se on kai aika yleistä. Itse en ole siitepölylle allerginen, mutta ötököistä (esim, hyttyset) tulee hirveitä paukamia ja kutitusta. Vielä ei näy hyttysiä, mutta kohta varmaan🙄

Jaa-a lempiherkkuni? Ehkäpä joku Fami ja keksijäätelö😋

Niin, Lukossa, millaiset verhot hankit? Voi, kun tänne voisi laittaa kuvia🙂

Hitaasti, hitaasti terveysasiat etenee mielestäni, mutta jospa ennen juhannusta selviää.

Kesälomareissuja suunnittelen jo jotain, risteilyä ym.

Olen ollut kuntoutuskurssilla ja kyllä suosittelen sitä! Niin paljon sain tietoa ja asiat lähtivät rullaamaan esim. Se osatyökyv.hakemus olisi muuten minulta jäänyt tekemättä.