Pelottaa, onko Tukinet pyhän kiinni. Ei ole ketään.

Tänään on ollut hyvä päivä!
Aamu alkoi jostain syystä hymyillen pitkästä aikaa. Ihan kuin jostain olisi tullut päähän kipinä, joka kirkasti mieltä. Kävin aamulla uimassa ja koiran kanssa lenkillä; sitten vietin päivää siskoni ja äitini kanssa. Nyt meinasin kirjoittaa hieman opparia ja ajatus ei ahdista ihan hirveästi. Olen myös ajatellut paljon omaa tulevaisuutta ja tuntuu, että se on hieman kirkastunut....
Tänne palstalle kirjoittelu selkeyttää hyvin ajatuksia. Pitäisiköhän opetella päiväkirjan kirjoittaminen....

Jaksamisia teille kaikille päivän toimiinne!

Mä oon menny, ollu ja tehny aika sietämisen äärirajoilla. Tuntuu tyhmältä hukata hetkeäkään elämästä väärässä seurassa. Sellaisesta sitten itseni löysin. Olisi pitänyt himmailla. Toisaalta sain tehtyä jotain tekemätöntä, sekä jotain mielenvirkistystä. Jos pois pyyhitään aika väärässä seurassa. Hukkaan heitettyä! Osaisinpa etukäteen jo karsia. Mikään ei ole öllöttävämpää. Nyt alkaa himmailu! Hyvää viikonloppua 😋

Eiköhän tää tukinet kuitenkin päivity. Desper taisi tuosta olla huolissaan. Huomenna saa siivota 🙂👍

LonelyWolf kirjoitti monesta niin tutusta asiasta. Tuntuu hyvältä, että ihmiset kirjoittelevat täällä häpeämmällisemmistäkin jutuista. Minäkin olen joskus unohtanut pyykkejä koneeseen. Vielä tyypillisempi tapaus on ollut se, että unohtelen ruokia mikroon. Siis aikomuksena on ollut syödä, olen laittanut puuroa tai jotain ruokaa mikroon ja unohtanut ruoan sitten sinne vuorokaudeksi tai pariksi. Tuntuu kummalliselta, että syömisen voi niin totaalisesti unohtaa, mutta kyllä sekin masentuneena on mahdollista. Myös LonelyWolfin kirjoitus verhojen kiinni pitämisestä osuu ja uppoaa täällä. Päivätavoitteisiini kuuluukin avata _kaikki_ verhot. Usein avasin vain yhden verhon ja jätin muut kiinni. Yllättävän paljon positiivista vaikutusta on sillä, että avaa kaikki verhot. Ja edelleen juttu talvikengistä toukokuussa on tuttu juttu. Minäkin olen talsinut talvikengillä pitkälle keväseen. Vasta tällä viikolla taisin pitää ekaa kertaa kesäkenkiä. Onneksi ostin yhdet kesäkengät viime vuonna (pakotin itseni) ja tänä keväänä löysin tennarit lähimarketista, kun itseäni vähän hoputin. LonelyWolfille kannustuksia kenkien ostoon. Tunnustan kyllä liikkuneeni lähes koko viime kesän pitkähihaisissa vetimissä, kun en jaksanut kaivaa muuta esille. Onneksi oli niin kylmä kesä 😎. Kauheaa jotenkin, miten nämä oireet ja ongelmat kestävät vuodesta toiseen. Minulla on kyllä nyt toivoa paremmasta, ainakin vähän.

Pompula kirjoitti väärästä seurasta. Mahdatko tarkoittaa esimerkiksi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa akut tuntuvat ennemminkin kuluvan kuin täyttyvän? Minulla on kokemusta joistakin sellaisista ihmissuhteista, eivätkä ne tietenkään ole kovin kivoja.

Selvisin eilisestä. Reissu oli fyysisesti tosi rankka ja kuuma keli rasitti lisää. Tänään onkin lihakset ihan tosissaan kipeinä. Nähtiin kyykäärme ja lisäksi mm. nokkosperhonen, sitruunaperhonen, neitoperho, suruvaippa ja sinivuokkoja. Hommiakin tuli edistettyä, mikä oli mukava juttu. Tänään pitäisi vielä jaksaa pari juttua. Ahdistaa jo etukäteen, kun joudun sosiaaliseen "pinteeseen", jossa en ehkä tiedä, miten päin olisin. Olen kuitenkin päättänyt mennä, kun niin vähän pidän yhteyttä ihmisiin. Sunnuntain ohjelma saattaa peruuntua.

No niin, en ole syönyt tänään mitään 😀

Kyllä todellakin, akut on syöty. Ja tuntuu sellaiselta, kun olisi vähän niin kuin tullut huijatuksi seuraan 😠 Hyvä, että selvisit päivästä hyvin Lukossa. Minullakin on lihakset kipeänä ja voimaton olo. Sain tiskattua vähän ja kahvin juotua, mutta en näin kun pitäisi siivota, muista syödä. On olevinaan liian kiire ja se unohtuu. Nyt tosin makaan sängyssä, että taas jaksan. Täytynee mennä laittamaan puurokattila tulille, että saa energiaa kotona puuhasteluun.

Jos nyt oikein arvioidaan tätä olotilaa, niin menen kauheilla kierroksilla. Viikko on ollut liian raskas ja nyt keho painaa stop -painiketta, mutta ei saa sitä alas asti ☹️ Voi olla, täksi päiväksi suunnitellut siivoilut jää kesken. Mutta mitäpä tuosta, huomennakin on päivä.

Väsyttää ja itkettää. 😭
Selvisin kuitenkin tästä päivästä.

Kahtena päivänä hyvä olo, katkelmallisesti, mutta kuitenkin. Ihmeitten aika ei ole ohi. Sain eilen tavata rakkaita ihmisiä. Nukkumaan mennessäni vaalin heitä mielessäni ja koin suurta rakkautta, hellyyttä ja suojelemisen halua.Yleensä tapaamisten vaikutus ei kestä seuraavaan päivään, mutta nyt oli aamuitkun jälkeen parempi olo. Koin ikäänkuin olevani rakkauden ilmakehässä enkä hengittäväni myrkyllistä itsesyytösten kyllästämää kaasua. Miten läpikotaisin huono koenkaan olevani, kun en hallitse mielialaani. Ja miten kiva oikeastaan olenkaan! Miten totaalisesti ihminen voikaan itseänsä halveksia ja vihata!
Sitten iski suoriutumisahdistus. Miten selviän kaikista tehtävistäni. Naurettavan pienetkin tehtävät koen vuorenkorkuisina, hallitsemattomina ja mahdottomina. Paniikki. Pakotin itseni hieman kohentamaan ympäristöäni. Huhkin hiki päässä ja ahdistuneena. Välillä heittäydyin sänkyyn huilaamaan. Lopputulos oli senverran silmää miellyttävä, että mieli oli kohtalaisen hyvä ja toiveikas, voi ehkä uskalletusti sanoa että iloinen. Muutenkin tänä keväänä olen monen, monen vuoden jälkeen hetkittäin voinut tuntea, että on kivaa, kun on kevät. Yksinolo ei tällä sekunnilla tunnu yksinäisyydeltä.
Aamulla odotettavissa taas itkua ja hylättyä oloa. Mutta ehkä parempaan päinkin voi mennä. Risoo lukemattomat masennuksen takia hukkaan menneet vuodet. Mutta nyt en syytä niistä itseäni. En osannut, mutta minkäs minä sille mahdoin, kaikkeni yritin.
Vaikuttaakohan terapiakin? Terapeuttini on jaksanut tukea minua vuosikausia sanomatta mitään "väärin". En usko terapiassa minkäänlaisiin harjoituksiin enkä valaiseviin korjausehdotuksiin, ne vain lisäävät tunnetta, että pitää suoriutua, suoriutua. Sellaisia antaa orjapiiskuri-yliminä, jolle mikään ei riitä. Näin on minun tapauksessani, ehkä muilla on erilailla. Uskon, että empatia ja kaikkien vaatimusten puuttuminen auttavat oivaltamaan ja parantavat. Taustalla tietenkin ammatti-ihmisen tietämys asioista.

Eilinen sosiaalinen tilaisuus meni tosi hyvin. En olisi uskonut, että voisi mennä niin kivuttomasti! Lähdin jopa terassille yhdelle oluelle porukassa, jossa oli yksi ennestään tuttu ja yksi vieras. Kotiin tullessa olin kyllä tosi väsynyt. Etukäteen jännittäminen söi voimia. Tänään on vielä yksi aktiiviviikon ohjelmanumero. Se on kuitenkin läheisen ystävän seurassa. Ilta on vapaa ja huomenna on hyvin ansaittu vapaapäivä. Olen muuten syönyt makeaa ja muita herkkuja paljon vähemmän kuin ennakoin. Tein tämän havainnon eilen ja herkuttelin heti sen jälkeen vähän yli tarpeen. Väsyneenä näköjään herkuttelen herkemmin. Onneksi olen pystynyt huolehtimaan oikean ruoan syömisestä tällä viikolla. Tosi hyvin olen selvinnyt aktiiviviikostani. Jokaisena kuutena päivänä on ollut ohjelmaa! Ja tämä päivä siis vielä päälle. Hirveän suuri yhtäkkinen muutos. En kyllä jaksaisi tällaisia viikkoja vielä peräkkäin. Tältä viikolta on poikinut sellainen, että menen ilmeisesti auttamaan yhtä tuttua puutarhan kanssa. Olen tarjoutunut erilaisiin hommiin nyt kun olen sairauslomalla. Hoitataho on sitä mieltä, että tarvitsen sosiaalisia kontakteja enemmän. He eivät taida pitää teitä virtuaalikavereita paljon minään 🙄.

Onkohan Rina palaamassa kotiin tänään ja tänne "linjoillekin" ehkä huomenissa? Toivotaan niin.

Minä olen lähinnä ruoskinut itseäni läpinäkyvällä ruoskalla: tapa ittes, tapa ittes, tapa ittes, tapa ittes, tapa ittes jne. Olo on tyhjä. Ei itketä yhtään. Minä en yleensä itke. En niin usein, kun olen huomannut muiden itkevän. Minä mielummin ruoskin itseäni, vaikka aihettakaan ei olisi. Nyt huutaa: luuseri, luuseri, saatanan luuseri. Susta ei ole mihinkään, eikä kellekään, sä olet ihan täysi paska. Mulkku. Vaativa persoona, tai ehkä äiti siellä takana huutaa, tai ilkeästi toteaa: miten sä oot tommonen, miten sä et saa elämässäs mitään aikaseksi? Luuseri. Minä huutaa, että tapa äiti ittes! Olisit tappanu ittes ennen kuin synnytit tähän maailmaan yhtään lasta, jonka pilata.

Hyvin menee, mutta menköön 🙂👍

Rina, tässä joku päivä sitten vastasin kysymykseesi. Toivottavasti ei ole vaikea löytää.

Lopetin Aurorixin enkä syö nyt mitään. Jospa se uni tulisi helpommin nyt. Vähän meinasi alakulo vaivata mutta kun tuli vieraita niin piristyin.

Minullekin tekisi varmaan hyvää olla tekemisissä ihmisten kanssa, siis muidenkin kuin perheeni. Piristi kun kävi pitkästä aikaa sukulaisia kahvilla. Varsinkin kun nämä ovat niin huumorintajuisia ja rauhallisia.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
🌻🙂🌻

Aktiiviviikon viimeinenkin ponnistus suoritettu kunnialla. Jee! 🙂🎂☺️❤️🙂🌻☺️
Hurja viikko. En meinaa tajuta, miten tästä selvisin. Olen kyllä ennenkin selvinnyt, kun on aivan pakko selvitä. Tätä viikkoa ennen en siis ollut kahta päivää peräkkäin aktiivisena nyt masennuksen aikana. Nyt olin seitsemänä peräkkäisenä päivänä menossa ja joka päivä oli sosiaalisia koitoksia. Hyvällä syyllä on nyt rento ilta ja huomenna vapaapäivä. Ensi viikolla on menoa tiistaina ja torstaina, minkä lisäksi pitäisi kaksi muuta juttua saada kalenteriin sopimaan mielellään ensi viikoksi. Ensi viikonloppuna saattaa olla meno, mutta se saattaa peruuntuakin.

Viikon aikana kerroin muutamille uusille ihmisille masennuksestani, sairauslomastani ja työtilanteestani. Oli vaikeaa, mutta asiat menivät lopulta ihan hyvin. Sain ymmärrystäkin. Jonkun ystävän kanssa on vähän suunniteltu yhteisiä kesäjuttuja. Olis kiva, jos saisin vähän maiseman vaihdoksia kesän aikana. Mulle suositeltiin myös yhtä uutta harrastusta, saa nähdä innostunko siitä. Pian on verkostopalaveri työterveyshuollon kanssa. Se vähän jännittää ja mietityttää.

Taimet kasvaa täällä. Ne ovat ulkoilleet parvekkeella yön ylikin. Ihan hyvin viihtyvät. Ne vain joutuvat olemaan pian liki viikon hoidotta, joten joudun virittämään niille jonkun varakastelusysteemin. Näin tänään muuten hautovan silkkiuikun, joutsenia, kukkivia käenkaaleja (maistoin ensimmäistä kertaa kukkaa, maistuu samalta kuin lehdet), kukkivia rentukoita ja kieloja, jotka eivät ihan vielä kukkineet. Mustikoissa oli nuppuja.

Desper kirjoitti 8.5.2016 1:40
Mutta ehkä parempaan päinkin voi mennä. Risoo lukemattomat masennuksen takia hukkaan menneet vuodet. Mutta nyt en syytä niistä itseäni. En osannut, mutta minkäs minä sille mahdoin, kaikkeni yritin.

Desper, kuulostaa tosi hyvältä noi sinun katkelmalliset hyvät hetket. Mietin noita hukkaan menneitä vuosia. Sellaisia koen itselläkin olleen. Mutta kannattaako tosiaan itseä syyttää ollenkaan? Syöpätaisteluunkin olisi voinut mennä vuosia tai aivoinfarktiin pitkine kuntoutumisineen. Itsesyytökset toki kuuluvat masennukseen. En ole niistä itsekään vapaa. Psyykkisistä sairauksista syytetään paljon potilaita, mutta entä jos joskus löydetäänkin esimerkiksi masennukselle geneettiset ja vaikka aivokemialliset aukottomat syyt. Silloin tulisi varmasti vahvistetuksi, että ihminen on yhtä vähän syyllinen masennuksen kuin vaikka epilepsian puhkeamiseen.

Lukossa kirjoitti 8.5.2016 20:51

Desper, kuulostaa tosi hyvältä noi sinun katkelmalliset hyvät hetket. Mietin noita hukkaan menneitä vuosia. Sellaisia koen itselläkin olleen. Mutta kannattaako tosiaan itseä syyttää ollenkaan?
---

Lukossa, kiitos kommentistasi! Tarkoitin, että syytän itseäni tiedostamattomasti, ja luulenpa, että me kaikki täällä tehdään niin. Yliminä morkkaa taukoamatta: "Olet huono, ja kaikki on sinun syytäsi." Välillä sitten on tällaisia tietoisuuden välähdyksiä, että huomaa syyttäjän olemassaolon ja pystyy armahtamaan tuota minä-rassukkaa. Ehkä itsensä armahtamisesta voi tulla jopa tapa, kun on havainnut tuon piilossa lymyilevän syyttäjän.
Kaikille jaksamista! Kiitos kun kirjoittelette!

Kiitos matkatoivotuksista Pompula ja Lukossa 🙂🌻. Nyt olen totaalisesti pudonnut Tukinetin paikallisjunasta, ei se tietenkään haittaa, ehkä sekin kertoo muutoksesta tervehtymisen suuntaan?, että muu elämä valtaa alaa. Liiza2:lle voimia tuohon tutkimuksen odotusaikaan!
Reissu oli mukava, koin muutaman kerran sellaisen onnellisuuden tunteenkin 😐.
Mammanpäivään, siis eiliseen tyssäsi se hyväntuulisuus 😠. Äitiyden ydin on kokonaan jäänyt mammalta sisäistämättä. Että olisi itse lapsiaan varten, eikä niin, että lasten tehtävä on olla äitiään varten. Hyi halvattu, mikä kiukuttelu ja poru taas mammalta illan päätteeksi. Vaikka sanoo "ei", niin jankkaus vain jatkuu, niin myös taivuttelu, syyllistäminen ja manipulointi. Mie en jaksa sitä ihmistä. Etoo ja vääntää, kun ajattelenkin.
Mutta ei viitsi pilata kaunista päivää tuon pohtimisella 🌻🙂🌻. Tälle päivälle on onneksi monenlaista ohjelmaa. Ehkä sana "onni" on vähän yliampuva 😎, mutta normaalissa olossa mennään. Palaan jossain vaiheessa tarkemmin lukemaan väliin jääneet juttunne 🙂. Kiva, kun olette kirjoitelleet muhkeasti 🙂🌻.