Liiza2 , onko sulla suvussasi sydän-ja verisuonisairauksia? Varmasti sua pelottaa ☹️ , varsinkin tuo tutkimuksiin odotteluaika on ahdistavaa. Tulee se odottamisen tuska ja tuntuu, ettei osaa elää mitenkään normaalisti, kun mielessä pyörii mahdollinen sairaus. Toisaalta tosi hyvä, että pääset tutkimuksiin tässä vaiheessa. Osa sydänsairauksista on niin ovelia, etteivät anna mitään oireita ennen varsinaista infarktia. Mutta paljon voimia sulle, Liiza. Tiedän, miten raskasta tuo tutkimukseen odottelu on☹️. Silloin voi kokea paljon pelkoa ja ahdistusta, ja se prosessi painaa mielessä koko ajan. En tiedä, auttaisiko sinua ulkoilmassa oleilu, lintujen laulujen kuuntelu ja auringossa istuskelu. Rauhoittuminen ja luottamus siihen, että lääkärit osaavat asiansa ja olet nyt hyvässä hoidossa.
Näistä arvostelevista ystävistä Liiza2: kateushan siellä taustalla piilee , ja sitä tuodaan peitellysti esiin. Mun mielestä ystäviinsä ei ehkä saisi peilata niin voimakkaasti, eikä se kenenkään elämä nyt niin pohjattoman täydellistä ole, että sitä kannattaisi niin hirveästi kadehtia. On niitä onnenhetkiä, mutta elämään kuuluvat myös surut ja menetykset, ei kukaan niiltä välty
Lukossa 🙂👍🙂👍🌻🙂🌻, ihanaa kuulla sun viimeaikaisista hyvistä päivistä. En tiedä, missä tunturissa asut, jos samettikukkasi eivät ole vielä päässeet ulkoilemaan 😉. Eiköhän ainakin etelän kakskymppinen riitä 😎, vaikka öitä tarvitsee vielä varoa.
Pompula, kevät on suosikkivuodenaikani. Siksikin, kun kesä on vasta edessä🙂. Valoisuus ja luonnonherääminen pitkän ja pimeän talven jälkeen tuo toivon mieleen. Jos kuolleelta näyttävä luonto herää vihreäksi ja kukoistavaksi, niin enköhän minäkin ...🙂
Desper, kiva, että jaksat sentään lueskella näitä tukinetin kirjoituksia 🙂. Kun on huonossa jamassa, niin ei välttämättä kykene keskittymään mihinkään. Mutta jos vähän jaksaa, niin se hyvä ja toivoa herättävää.

Piti vielä sanoman, että voi kun työ ootte kivoja 🙂. On tästä palstailusta tullut tärkeä osa toipumista. Mä lähden parin päivän reissuun tästä, joten pitänee selvitä ilman jokapäiväistä leipää😉. Jäävät taimetkin itsekseen muovin alle. Vieroittumista on elämä 😀. Kyllä kevät nyt meitä suosii pitkillä lämpösillä. Siitä nauttiminen taitaa olla just tota mindfullnessiä😉!

Desper: Samat sanat kuin Rinalla. Hyvä kun edes jaksat lueskella. Minäkin luen enemmän kuin kirjoitan. Aina ei ole sanottavaa, ja toisinaan ei osaa tai jaksa asetella sanojaan. Ja vaikka tämä meidän turinaketju onkin kannustava ja rattoisa, niin kyllä me täällä sekoillaankin kuten Pompula taisi hiljattain sanoa. Joskus menee terveiset väärälle nimimerkille, välillä ymmärretään väärin jne. Ketju etenee aika nopsaan, niin ettei aina meinaa perässä pysyä - ainakaan järjen kanssa.

Vai lähti Rina reissuun. Kivaa reissua, jos vielä näet. Rinan unientulkintakykyä tarvittaisiin taas. Kun minä olen alkanut nähdä itseäni töissä unissani. En entisen kaltaisissa töissäni, vaan jossain uusissa hommissa. Olen kyllä vaikuttanut aika hämmentyneeltä ja epävarmalta aloittelijalta niissä hommissani 😳. Kovasti muut ovat kyselleet asioita ja minä olen koittanut parhaani, mutta aika vaikealta on tuntunut. Ei kuitenkaan ihan painajaisista ole ollut kyse.

Syön täällä viinirypäleitä ja lepään. Sulattelen parin päivän aktiviteetteja ja olen tyytyväinen, että nyt on vapaa aamupäivä. Vasta illalla on tämän päivän menot ja nekin luonteeltaan rentoja sekä mielekkäitä. Aikamoista melskettä on ollut pari päivää. Huomenna voisin pitää kokonaan vapaan päivän tai sitten olla vähän aktiivinen. Perjantai on näillä näkyminen pitkä päivä ohjelman puolesta, mutta ohjelma luonteeltaan mielekästä. Lauantaina ei ole kuin parin tunnin ohjelmanumero, mutta se on viikon jännin ja ahdistavin juttu. Sunnuntai olisi puolipitkä päivä mielekkäällä ohjelmalla. Ensi viikolla on vähemmän ohjelmaa, mutta sinne mahtuu mm. verkostopalaveri työterveyshuollon kanssa. Kumma juttu, että pitää omaa aikatauluaan näin miettiä, mutta kun on vaan pakko. Voimavarat ovat edelleen melko hatarat ja mm. muisti toimii miten sattuu. Eilen sovittiin vaikka mitä yksityiskohtia tämän viikon ohjelmasta ja alkoi jo ahdistaa, kun mietin millä muistilla minä niitäkin muistan. Pitäisi olla ulkoinen kovalevy automaattisine tallennuksineen omille aivoille.

Lukossa,
Kyllä "yksinkertaisimpienkin" (esim masennuksen, tarkotan että ei oo montaa sairautta) psyykkisten oireiden hoito voi olla vaikeaa. Ihan kuin asia olisi hoitotaholle aina uusi. Vaikka aina näitä sairauksia on ollut.

On monta asiaa mihin
työterveys oikein ota kantaa.

Koen itseni jotenkin erilaiseksi. Muut ovat ehkä kokeneet aina. Mäkin koin nuorena että olen tulossa pahaksi. (luin sellaisesta). Mutta olinkin sairastumassa. Sairauteni ei kylläkään oo masennus...

Haluan kuitenkin kannustaa kaikkia oireilevia hakemaan apua. Kyllä auttajien joukossa on aina helmiä ja järki-ihmisiä. Ja psykoterapiaa suosittelen 🙂

Hyvä, että tutkivat kunnolla Liiza2! Ja, Rina pitäkäähän miehenne kanssa huoli, että seuraavat tilannetta.

Mikä kuparinen meni Lukossa rikki? Minä kyllä tykkään myös valvoa toisinaan pitkään, mutta se koko yön hyöriminen ja pyöriminen ei ole kivaa. Minäkin haluaisin tuota aamuheräämistä aikaisemmaksi. Minulle olisi jo klo 10 aika kova tavoite.

Joo, taimet ulos vaan Lukossa! Kyllä ne siellä jo hyvin pärjää. Minulle oli aika ihme, että kaikki itivät niin hyvin, kun minullahan oli suuri osa vanhoja siemeniä.

Minun ongelma on nyt, että en löydä vaatekaapista mitään päälle pantavaa. Siivotakin niitä pitäisi, alinomaa. Paljon näytät Lukossa jaksavan. Minulla on aika väsynyt olo, mutta on tullut syötyä huonosti. Tokikin sekin vaikuttaa. Tälle päivää ja huomiselle olisi taas tekemistä. Tänään tuntuu, että voisin maata sängyssä. Ehkä sitä piristyy, kun pääsee liikkeelle.

Mukavaa reissua Rina! 🙂🌻

Mailis kirjoitti 4.5.2016 14:24
Haluan kuitenkin kannustaa kaikkia oireilevia hakemaan apua. Kyllä auttajien joukossa on aina helmiä ja järki-ihmisiä. Ja psykoterapiaa suosittelen 🙂

Samaa suosittelen. Itselleni on käynyt hirveän hyvä tuuri hoitavien työntekijöiden osalta. Tiedän että aina ei ole niin. Toivoisin kuitenkin, että kaikki uskaltaisivat hakea apua ja mahdollisimman moni saisi hyvät työntekijät. Riippuuhan se yhteistyö laatu potilaastakin.

Minulle iski kuin iskikin väsymys kaksipäiväisestä rehkimisestä. Olen lähinnä istunut ja tuijottanut eteenpäin koko tämän päivän. En saanut yhtä reseptiasiaa hoidettua, vaikka suunnittelin. Peilin sain sentään asennettua. Nyt on pakko saada itseään jollain keinolla niskasta kiinni ja lähteä iltatouhuihin kaverin kanssa.

Lukossa kirjoitti 4.5.2016 15:44
---
Riippuuhan se yhteistyö laatu potilaastakin.
---

Jotta terapeuttien kaltoinkohtelemat ihmiset eivät aiheetta syyttäisi itseään ja masentuisi lisää, lisäisin tähän, että on todellakin tapauksia, joissa yksinomaan terapeutti on toiminut väärin. En voi tässä kertoa karmeita kokemuksiani, mutta niitä on. Onneksi löysin lopulta ammattitaitoisen terapeutin.

Pompula kirjoitti 4.5.2016 14:34
Mikä kuparinen meni Lukossa rikki?

"Meni kuparinen rikki" -sanontaahan käytetään, kun joku onnistuu jossain ensimmäistä kertaa. Minulla oli tällä viikolla (ma-ti) ensimmäinen kerta, kun onnistuin olemaan peräkkäisinä päivinä aktiivinen ja liikkumaan kaupungilla. Perinteisestihän olen tarvinnut aina lepopäiviä joka väliin nyt masennuksen aikana.

Pompula kirjoitti 4.5.2016 14:34
Minä kyllä tykkään myös valvoa toisinaan pitkään, mutta se koko yön hyöriminen ja pyöriminen ei ole kivaa. Minäkin haluaisin tuota aamuheräämistä aikaisemmaksi. Minulle olisi jo klo 10 aika kova tavoite.

Minäkin tykkään olla hereillä joko illalla tai aamulla, kun muut jo/vielä nukkuvat. Tykkään sellaisesta hiljaisesta rauhasta. Valitettavasti kotini lähellä on kyllä elämän ääniä vähän vuorokauden ympäri. Tähän aikaan (6.45) on jo kova hulina. Alkuyöstä olisi rauhallisempaa. Olen kuitenkin nyt yrittämässä kääntää rytmiäni niin, että heräisin seiskan aikaan, mikä tarkoittaa että alkuyölle en jaksa valvoa.

Pompula kirjoitti 4.5.2016 14:34
Joo, taimet ulos vaan Lukossa! Kyllä ne siellä jo hyvin pärjää. Minulle oli aika ihme, että kaikki itivät niin hyvin, kun minullahan oli suuri osa vanhoja siemeniä.

Muistankin, kun kerroit istuttaneesi vanhoja siemeniä. Kivaa, että ne itivät. Minulla on taimien kanssa vähän ongelmia tulossa, kun joudun Rinan tavoin reissuun ja taimet jäävät pidemmäksi aikaa yksin. En vielä tiedä, jätänkö ne parvekkeelle vai sisään. Kastelu on silloin suurin ongelma.

Pompula kirjoitti 4.5.2016 14:34
Minun ongelma on nyt, että en löydä vaatekaapista mitään päälle pantavaa. Siivotakin niitä pitäisi, alinomaa. Paljon näytät Lukossa jaksavan. Minulla on aika väsynyt olo, mutta on tullut syötyä huonosti. Tokikin sekin vaikuttaa. Tälle päivää ja huomiselle olisi taas tekemistä. Tänään tuntuu, että voisin maata sängyssä. Ehkä sitä piristyy, kun pääsee liikkeelle.

Minulla on vaatekaapin kanssa sama ongelma. Ei löydy mitään päälle pantavaa. Ei ylipäätään löydy mitään. Osa ei mahdu päälle tai on muuttunut tiukaksi kikkanaksi
😳. Minulle tuli vähän puskista todellinen aktiiviviikko. Se johtuu ystävieni ja erilaisten yhdistysten yms. aikatauluista. Tällä viikolla on ohjelmassa mm. talkoilua, yhden juhlat ja ulkoilua ystävän kanssa. Koska olen riippuvainen toisten avusta ja haluan itsekin apua antaa, olen pakotettu toimimaan nyt tällaisella aikataululla. Helatorstai vaikuttaa, että tällä viikolla muilla on enemmän aikaa. Mutta kiireestä ja rankasta aikataulusta huolimatta olen tosi tyytyväinen siihen, että hoidettavia asioita (minunkin ja läheisteni) tulee tehtyä. Osittain tämä hässäkkä kestää koko toukokuun ja vähän kesäkuun puolellekin. Ja tietysti sain eilen ilmoituksen, että asuntooni tulee pieni remppa ensi viikolla. Ja minulla itselläni pitäisi olla kaksikin eri reissua piakkoin. Todellisuudessa minuakin väsyttää. Tahtoisin levätä enemmän. Liikkeelle päästyä piristyy kyllä, mutta silläkin on rajansa. Ainakin minä huomaan, että olen väsynyt ja muutun seurassa hiljaisemmaksi ja vetäytyvämmäksi pelkästään väsymyksen vuoksi. Kotiin tullessa olen läpiväsynyt, mutta tyytyväinen toki, että hommia tulee tehtyä. Tänäänkin (ostopaikka on pyhästä huolimatta auki) pitäisi käydä ostamassa imuri eräälle toiselle henkilölle, joka sitten kuljetetaan perjantaina. Koska tykkään ikkunanpesusta, saan nyt pestä aika monen kodin ikkunat tänä keväänä. Ja kaikkea vastaavaa. Toisten auttelemista, avun vastaanottamista (esim. astianpesukoneen kuljetus), yleishyödyllistä talkoilua, retkeilyä jne. Vaihtoehtona olisi tietysti istua sohvannurkassa nämäkin viikot. Se olisi rennompaa, mutta ehkä tällainen touhuaminenkin on ainakin vähäsen hyvästä. Ainakin huomasin, että jaksan jo tosiaan touhuta kaksikin peräkkäistä päivää ilman pakollista lepopäivää välissä.

Desper kirjoitti 4.5.2016 18:1
Jotta terapeuttien kaltoinkohtelemat ihmiset eivät aiheetta syyttäisi itseään ja masentuisi lisää, lisäisin tähän, että on todellakin tapauksia, joissa yksinomaan terapeutti on toiminut väärin. En voi tässä kertoa karmeita kokemuksiani, mutta niitä on. Onneksi löysin lopulta ammattitaitoisen terapeutin.

Minulla on tuttuja alalla töissä ja olen valitettavasti heiltä kuullut myös karmivia juttuja, mutta onneksi ne kuitenkin koskevat vähemmistöä työntekijöistä. En halua niitä puhua eteenpäin, kun minusta liian moni viivyttelee muutenkin hoitoon hakeutumista. Hyvä, että olet löytänyt itsellesi sopivan terapeutin.

Lukossa kirjoitteli tuolla jossain väsymisestä ja lepopäivistä. Minäkin tarvitsen lepoa aktiivisemman päivän jälkeen. Tämä helatorstai on taas sellainen päivä kun makaan vain sohvalla. Hyvä kun jaksaa kävellä huoneesta toiseen. Onneksi nyt ei ole mitään pakkoa lähteä minnekään. Annan itselleni luvan vain olla. Jos jotenkin jaksaisin imuroida niin se olisi iso plussa. Ulkona olisi kai kaunis ilma. Minulla on melkein aina verhot kiinni. En vain muista avata niitä. Ilmoilla ei ole minulle niin merkitystä. Uunista tulee hyvä tuoksu tähän sohvalle. Siellä on nakkeja ja viipaloituja perunoita. Harmittaa kun ruokaa menee usein paljon haaskuun siksi, että en jaksa tehdä mitään esim. jauhelihasta ja sitten se ehtii mennä vanhaksi.

Rina, kysyit onko suvussani paljon sydän- ja verisuonisairauksia, kyllä on. Nyt vedin lonkeroa melkein koko ison tölkin ja käytän Auroroxia (toistaiseksi, luultavasti lopetan) niin ei varmaankaan kovin järkevää sydämenkään kannalta.

Tänään on vapaa päivä ja ihana ilma. Saas nähdä millainen kesä on tulossa kun on kaikenlaisia tutkimuksia tulossa hammaslääkäristä sydämen varjoainetutkimuksiin ehkä, sattuukohan kovasti😑❓

No, päivå kerrallaan - sanon, vaikka tuon ohjeen noudattaminen on minulle vaikeaa.

Mitens te muut, jotka ootte täyttäneet pyöreitä, pidittekö synttäreitä ja miten isosti? Nyt tulee kyselyjä, pidänkö synttäreitä ja ajattelinkin, että en koska a) se tuo lisää stressiä b) pitäisi ehtiä laihtua mielestäni c) joudun kuitenkin kahvin kaatajaksi😮

LonelyWolf kirjoitti 5.5.2016 15:30
---
Tämä helatorstai on taas sellainen päivä kun makaan vain sohvalla. Hyvä kun jaksaa kävellä huoneesta toiseen.
---
Jos jotenkin jaksaisin imuroida niin se olisi iso plussa. Ulkona olisi kai kaunis ilma. Minulla on melkein aina verhot kiinni. En vain muista avata niitä. Ilmoilla ei ole minulle niin merkitystä.
---
Harmittaa kun ruokaa menee usein paljon haaskuun siksi, että en jaksa tehdä mitään esim. jauhelihasta ja sitten se ehtii mennä vanhaksi.

Täsmälleen samoin. En jaksa kertoa omin sanoin.

Tajusin juuri, että pari päivää sitten pesty pyykki makaa edelleen pesukoneessa. Eikun uusi yritys huomenna. En jaksanut imuroidakaan, vaikka olisi jo korkea aika.

Eikö ei-masentuneilla ihmisillä ole ollenkaan lepopäiviä aktiivisten päivien jälkeen? Hengästyn kun luen joidenkin FB-päivityksiä, joiden mukaan ovat aina menossa ja touhottamassa jotain. Minulta ne aktiivisemmat päivätkin vaativat tarkkaa etukäteissuunnittelua. Muista ihmisistä saa sen kuvan että he vain huitelevat menemään ilman mitään suunnitelmia. Mun aikataulut meinaa seota jo syömisten ajoittamiseen ja oikean vastetuksen etsimiseen.

Käytän vieläkin talvikenkiä, vaikka ne ovat jo kuumat. Pitäisi etsiä kenkäkaupasta kevyemmät, mutta en saa aikaiseksi. On loputtomasti kaikkea mitä pitäisi saada aikaiseksi, suorittaa pois. Aina kun astun ovesta ulos niin minulla on joko liikaa tai liian vähän vaatetta päällä. Tai sitten huomaan, että sataa ja pitää palata takaisin ettii sateenvarjoa. Miksi itsensä liikuttelu paikasta toiseen on näin vaivalloista? Aina on epämukava olo ja aina pitää olla menossa jonnekin minne en halua mennä. No tänään sain vain maata sohvalla ja siitäkin tuli huono olo.

Huh. Odottelen kimppakyytiä tämän päivän seikkailuihin. Pitkä päivä tulossa. Eilen ei ollut kovin paljon ohjelmaa, mutta vähän kuitenkin niin ettei ihan lepopäiväksikään voinut päivää kutsua. Kun tästä päivästä selviää, on aktiiviviikko jo pitkällä, mutta lauantaina on viikon ahdistavin yksittäinen koitos. En ehdi nyt tännekään kirjoitella enemmälti. Hengessä olen kuitenkin mukana. Nyt se kyyti tulikin...

Lukossa, tsemppiä päivän seikkailuihin! 🙂