Tää päivä on kyllä kamala. ☹️ Ollaan kaverin kanssa riidoissa, tulin tänne kuitenkin vapunviettoon kuten oltiin sovittu. Luulenpa, että olen täällä vain tarjoamassa ilmaiset juomat ja illalla nuo liukenevat jonnekin ulos juomaan, kun tietävät etten ole siinä kunnossa että voisin lähteä.

Haluaisin vain kotiin, tosin tiedän että siellä joisin taatusti enemmän kuin on hyväksi...

Ja jotenkin tuntuu ettei burnout hellitä, vaikka ahdistus pysyy kontrollissa niin sydän hakkaa koko ajan ja ihme tykytys tuntuu joka puolella.

Huonoa kuuluu. En saanut nukuttua, ja yksinäinen vappuaatto on mennyt itkien. En jaksa siivota ympärilläni olevaa sotkua, en jaksa mennä kauppaan enkä syödä. Mikään ei kiinnosta eikä ilahduta. Yritykset yhteyteen ihmisten kanssa epäonnistuvat.

Tosi surkee päivä. Haluaisin kirjoitella tänne jotain, mutta kun ei näitä viestejä ole päivitetty, niin en viitsi 😞☹️😑❓🤕🙄😠😭

No on kyllä niin Pysähtynyt, kun tukinetissä näkyy tämä em. otsikko ja oma nimimerkkini 😝

Hyvää Vappua kaikille lukijoille ja kirjoittelijoille 🙂

Tänään ärsyttää. Vapputunnelmaa ei ole yhtään ja olen vaan kotiin mökkiytyneenä ärtymyksen kourissa. Älä lue eteenpäin, jos et halua kuulla ärsytyksistä!

Ärsyttää, ettei näitä viestejä ole moderoitu. Ei viitsi kirjoittaa viestejä "jumittamaan", kun ei sitten edes muista mitä on kirjoittanut. Ärsyttää, että paino on noussut pari kiloa. Olen totuttanut itseni nyt melkoiseen herkutteluun: suklaata, jäätelöä, kaakaota, croissantteja, hampurilaisaterioita, silloin tällöin olutta... Suklaasta luopuminen on helpointa. Sitä ei edes tee mieli lämpimillä keleillä. Hampurilaisen voi pyytää porkkanoilla, se on ihan helppo juttu. Nuo muut ovat sitten hankalampia. Paino ei noussut alkuvuodesta, kun lämpimät ateriat jäi usein syömättä, mutta nyt kun syö sekä lämpimiä aterioita että herkkuja, paino nousee kyllä. Painonnoususta seuraa ärtymystä ja masennusta sekä pukeutumisongelmia. Ärsyttää myös, että ruokakaapit on ihan pullollaan kaikenlaisia erikoisruokia. Olen innostunut etnokaupoissa ja ruokamessuilla hankkimaan kaikenlaista, jota en nyt haluaisi omistaa. Pihiyttäni en raaski heittää poiskaan, joten tänäänkin oli aamupalana eestiläisestä luomutattarista tehtyä puuroa. Yöks 😝, tattari menee kyllä alas, mutta ei ole mitään herkkuani. Kun on tottunut palkitsemaan itseään kaakaolla, on kriisin paikka kun pitäisi kumota alas pahanmakuista tai keskinkertaista teetä. Saa nähdä, miten kaappien siivous sujuu. Kaikenlaista sitä on tullut osteltua 😞. Ärsyttää myös vaatekaappien tola. Vaatteita on paljon, mutta en edes muista mitä vaatteita, enkä tiedä mitkä sopii päälle ja mitkä käy keskenään. Projektin eteenpäin saamiseksi tarvitsisin kokovartalopeilin. Edellinen oli palapeili, joka jäi karhuntarralla kiinnitettynä entiseen asuntoon. Ärsyttää tällainen vaiheittaisuus, että yhteen tavoitteeseen päästäkseen täytyisi hoitaa ensin muita tehtäviä alta pois. Tavoitteet tuntuvat sillä tavalla liian suurilta ja etäisiltä. Ärsyttää sekin, että olen alkanut nukkua enemmän. Herään usein luonnollisesti vasta kymmenen aikaan, mikä tuntuu myöhäiseltä. Vähensin jo unilääkityksiä, mutta siitä ei ollut apua. Täytynee vähentää lääkkeitä edelleen ja alkaa käyttää herätyskelloa. Ärsyttää kotona oleva epäjärjestys ja tekemättömät työt. Ärsyttää, että on herännyt masennuksesta todellisuuteen, jossa asiat on pahasti rempallaan. Ärsyttää, ettei ole voimavaroja kuten normaalisti. Ärsyttää, että pinna on tavallista lyhyempi ja itkunpurskaus voi tulla koska tahansa. Ärsyttää yrittää sopeutua uudestaan sosiaalisiin suhteisiin, vaikka ei vielä kiinnostaisi ja kaikki on niin kankeaa. Ärsyttää yrittää miettiä, mitä pukisi lapsen syntymäpäiville, kun en kehtaa mustassa jokapäiväisessä asussani mennä, eikä oikeasti kiinnostaisi koko juhlat, mutta pakkohan sitä on joskus niitäkin ihmisiä kohdata ja tämä on hyvä tilaisuus. Ärsyttää vielä moni muukin asia.

Ärsyttääkö teitä muita? Auttaisi, jos tekisi ärsymyksen kohteille jotain. Mutta masennus tuo siihen kuitenkin omat vinkeytensä mukaan. Ei ole voimavaroja tavalliseen tapaan, ei ole rahaa tavalliseen tapaan, lääkitykset ja oireet sekoittaa "pakkaa", parempien päivien väleissä on väistämättä huonoja päiviä, joiden esiintymistä ei voi ennustaa jne. Se olisikin hienoa, jos olisi vireystilasta ja fiiliksistä ennuste vaikka viideksi seuraavaksi vuorokaudeksi 😎.

Tänään oli yksi pahimmista ahdistuksista mitä oon kokenut. Sydän hakkas, oli sellanen "pakene kauas" tilanne päällä.. Itkin ja haukoin henkeä..Minusta tuntui etten jaksaisi paeta enää.. Päänsärkyäkin oli, verenpaine varmaa nousi sen ahdistuskohtauksen aikana..
Sanat eivät riitä kertomaan kuinka paha olo oli...
Nyt ehk'ä hieman parempi olo, mutta aika tyhjä olo jäi ahdistuskohtauksen jälkeen.Sellanen hyvin tyhjä...
Saanko unta edes..
Elämä. Elämästä täytyy nauttia..Mutta en osaa..
Mnua ahdistaa kaikki.. Ihmissuhteet. Ja ihmiset ylipäätään. Minulla on lähes sata kaveria kaverilistalla facebookissa,mutta ei se tarkoita sitä että ne olisivat minulle kavereita..
Voisin poistaa koko facebookin, koska se ahdistaa minua.
Minulla ei ole ketään muuta kuin poikaystävä, isä ja sisko.
Mitä jos jäljelle ei jää enää ketään tänne? Miten mä selviän...
Mä oon niin riippuvainen rakkaudesta.
Tunnen itseni yksinäiseksi, vaikken yksin ihan ole...
Tästä tuli niin sekava teksti.... 😭

Onpa ollut viikonloppu. Niin ikävissä fiiliksissä on menty, että taidan tässä vaiheessa (su-ilta klo 21) napata unilääkettä ja painua nukkumaan. En siis tiedä, mikä on vaivannut. Ahdistusta, masennusta ja epäselvää **tutusta on ollut. Järkyttävän valoisaa edelleen. Se häiritsee nukahtamista. Olisipa alkava viikko edes vähän mukavampi.

Näköjään oon ollut synkkänä eilen 😳. Mieliala on tänään vähän parempi, mutta mikä ihme on tehnyt näin jäykäksi. En meinaa millään saada itseäni liikkeelle yhtään mihinkään. Olen viime aikoina käyttänyt herkkuja monesti kannustimena ja houkuttimena, mutta nyt on ollut ajatuksena keventää vähän, että mahdun edes joihinkin vaatteisiini. Mutta millä ihmeellä mä sitten itseäni houkuttelen ja kannustan? Tänään aloitin päiväni jälleen luomutattaripuurolla 😝 tarkoituksena siivota noita ruokakaappeja. Aika rajua karsia samantien herkut ruokavaliosta ja syödä normaaliruokana "kaappiensiivousmuonaa". Ihminen on yllättävän ruokaorientoitunut olento, kuten tosin monet muutkin elukat ovat.

Tekisi mieli kirjoittaa joihinkin vanhoihin juttuihin kommentteja, mutta ei nyt irtoa.

Rina: Saatat sittenkin saada minusta "kirppariseuraa". Oletko saanut projektia edistettyä?

Sain kenkäostokset lauantaina suoritettua, vaikkakin tarvi ottaa yksi xanor alle että kykeni lähtemään liikkeelle. Sen jälkeen olinkin niin väsyny, että nukuin pienet viiden tunnin päiväunet. Vappu menikin ihan vaan kotona makoillessa.

Valvoin viime "yönä" jonnekkin aamu viiteen asti ja heräisin tuossa reilu tunti sitten. Pää on ihan jumissa. Ulkona ois tosi hieno ilma ja lämmintä, mutta jostain syystä sinne lähteminen ei oikein innosta. Jos sitä menis vaikka parvekkeelle? Pääsee nopeesti takasin kotiin jos alkaa liikaa ahdistaa.

Lukossa: Mulla on vähän samanlainne fiilis, että aika moni asia ärsyttää tällä hetkellä. Ehkä eniten se oma jaksamattomuus. Olis niin paljon kaikkea mitä pitäs hoitaa ja järjestää, mutta mistä ihmeestä sais voimia siihen. Mun pitäs myös järjestellä tuo oma vaatekaappi ja meidän vaatehuoneesta on tullut vaan semmoinen tavaran kaatopaikka, eikä sinne meinaa enää edes mahtua itse sisään. Siellä on ihan liikaa semmoista rojua millä ei yksinkertaisesti kyllä tee yhtään mitään. Siellä ne vaan kerää pölyä. Ois siellä varmaan jotain semmostakin mitä vois myydäkkin pois. Mulla on aika paljon kenkiä mitä oon aatellut myydä, mutta ahdistaa että pitäisi ne hinnoitella, kuvata ja ehkä postitella jos meinaa vaikka facebookin kautta myydä. Jotenkin alkaa ahdistaa jo se ajatus tuosta prosessista, eikä tee mieli edes aloittaa. Tosin sain eilen tiskattua varmaan ekaa kertaa melkein kahteen viikkoon niin siitä sietää varmaan olla tyytyväinen 😀

Lukossa. Oletko enemmänkin semmoinen luomu ja terveysruoka intoilija? Tuli vain mieleen kysyä kun kirjoitit tuosta luomutattaripuurosta. Olen itse pikkuhiljaa kääntymässä kaiken maailman terveysruoan puolelle ja kaupoissa kuluu aika hyvin kun tutkailee ainesosaluetteloita 🙂. Nyt vappuna tuli tosin herkuteltua vaikka sun millä.
Tänään...
Ihan kamalaa tuo opparin vääntäminen. Pää jumittaa, tuntuu sumealta ja väsyttää, vaikka nukun yli 8 h yössä. Ja joka päivä samanlainen olo. Saan tehtyä tekstiä noin puoli sivua/ päivä... Lannistavaa. Sitten kun tekee jotain mistä pitää, on koko ajan mielessä opparin tekeminen ja syyllisyys kalvaa.
No jaa... nyt on kaunis päivä. Pitää yrittää nauttia 🙂

Pitäis päästä suihkuun ja kauppaan. Tuntuu niin kuin päivissä olisi enemmän tunteja, kun ennen. Onkohan se tuo valon lisääntyminen? Ärsyttää, että ei saa taimia parvekkeelle. Että pitää vielä kytätä lämpötiloja ja odottaa, että josko jo. Mikään ei enää mahdu mihinkään. Vappu meni. Nyt voisikin mennä kauppaan ostamaan munkkeja ja simaa 😝 Simaa en ole juonut ollenkaan, mutta jopa yhden munkkipossun syönyt.

Voi kun joku kävis joskus mun puolesta kaupassa. Kun asuu yksin, ei kukaan muu käy, eikä tee mitään päivittäisiä; roskien vienti, tiskaaminen ja pyykkääminen. En ole ees syöny mitään. Aamulla puuroa. Mulle ei kelpaa, kun yksi tietty puuro. Ei puhettakaan mistään ohrapuuroista 😉 Puuron päällä pitää olla hilloa. Joka sekin on loppu.

Rina: Joo, mulla on niin että ahdistus seuraa epäonnistumisia. Toisaalta ahdistus seuraa usein myös sellaisista tilanteista, joissa olen jäänyt ilman palautetta (on mennyt usein ihan ok), läheltäpiti-tilanteista ja joskus myös onnistumisista. Mulla ei kuitenkaan ole tuota, että olisi ensin ahdistus ja sitten epäonnistuminen. Pikemminkin ahdistus saa mut yrittämään enemmän ja onnistumaan. Jännää, että sulla menee toisin päin. Tuo koulupinnaus on ymmärrettävää ahdistukseen liittyen. Ilmeisesti pinnaaminen oli kuin epäonnistumista, sekin seurasi ahdistusta. Mun ongelmana on yliyrittäminen (taustalla ainainen ahdistus) ja siitä johtuva loppuunpalaminen. Ja masennus tosiaan rymähti päälle tammikuussa. Olin loppuvuodesta osastolla ja kun sieltä pääsin, sain masentua rauhassa. Osastolla olin jotain muuta kuin oikeasti olin eli ns. yliyritin sielläkin. Missään nimessä minäkään en ole vielä kunnossa. Mulla on sama kuin sulla, että en jaksaisi kahta peräkkäistä päivää olla aktiivinen ja menossa mukana. Välipäivät ovat niin tarpeellisia vielä. Aplodeja kuitenkin meille molemmille siitä, että ollaan kuntouduttu sieltä tammikuun syvyyksistä.

Pompulalle ja Liizalle kiitos osanotoista! Tilanne firman kanssa näyttää synkältä, mutta aion viedä asian eteenpäin ja jollen tästä muuta hyödy, niin haukunpa ainakin firman edustajat kunnolla ja annan myyjästä niin sontaista palautetta, että tietävät mistä päin sonni kakkii.

Onkohan Liiza jo selvinnyt hammaslääkärin kynsistä? Pahoittelut sydänvaivoista. Mulla on myös ollut lukioajoista lähtien jotain epäselvyyksiä sydämessä. Ne tulevat aina välillä esiin. Sydän ei ole sellainen elin, jossa toivoisi olevan yhtään mitään vialla.

Pompula: Sinä olet meditoinut ja kuunnellut lintujen laulua! Tuota tarkoitin, kun aikanaan kirjoitin, että olen rivien väleistä ajatellut sun tuntevan mindfulnessia. Se menetelmä voisi tehdä hyvää mun vaativuudelle. Kun vain saisin otteen siitä menetelmästä. Sä tunnut saaneen siitä paljon irti. Parastahan olisi, jos saavuttaisi lääkkeettömiä keinoja, joita voisi hyödyntää aina tarpeen tullen. Saako kysyä, miksi sä et nuku joka yö? Lähinnä mietin, onko se toivottua vai ei-toivottua. Mäkin haluaisin taimet jo parvekkeelle, vaikka niitä ei ole niin paljon että ne veisivät paljoa tilaa. Eihän mulla ole kuin niitä samettikukkia. Olen todella samaa mieltä tuosta yksineläjän elämästä. Nytkin pitäisi roskat viedä ja olisi niin kiva, jos sen tekisi joskus joku muu.

Virvatuli: Elätkin sitten jännittävää aikaa, kun on häät tulossa. Toivottavasti saat vielä sen koulunkäynninohjaajan tutkinnonkin suoritettua. Onnittelut tiskaamisesta. Se ei ole mikään vähäpätöinen juttu.

Ixma: Miten tuo vappusi meni loppujen lopuksi? Tuliko illalle minkälainen päätös?

Ilonai: Mulla on ollut ruoan saralla erilaisia innostuksia. On ollut luomua, etnoa jne. Tajuan myös, että esimerkiksi messuilla saatan ostaa lähinnä säälistä jostain tiskiltä jotain mitä en edes tarvitse. Minun pitäisi paljonkin jämäköityä osteluiden osalta. Minusta muuten puoli sivua opparia päivässä on hyvä tahti. Jos se todella edistyy tasaiseen tahtiin, ei sinulla kauheasti pitäisi olla huolta.

Vapun aikaan moni kirjoitteli Tukinettiin surullisia viestejä. Minäkään en juonut yhtään simaa, enkä syönyt munkkeja enkä tippaleipiä. Ei tehnyt mieli. En tykkää kaupan simoista. Kyllä sen pitäisi olla itse tehtyä. Meillä oli lapsena usein simaa kesän aikana, siis muulloinkin kuin vappuna. Voisin ehkä tehdä simaa kesällä, kun se nyt vapuksi jäi tekemättä.

Tein tänään uhkarohkean tempun ja kävin Ikeassa monen monen päivän jahkailun jälkeen. Uhkarohkeaa siitä tekee se, että huomennakin on pakollinen meno ja vielä keskiviikkona ja torstaina houkuttelevat menot. Kuntoni ei vielä kestä monipäiväisiä aktiivisuusjaksoja. Saa nähdä, miten tästä selvitään. Ikeasta tarttui mukaan suklaalevy (vain 0,95e/kpl, ei voinut vastustaa) ja huomenna menee varmaan jäätelön syömiseksi. Näköjään kannustan itseäni herkuilla, enkä keksi siihen muuta keinoa toistaiseksi. Täytyy vain kestää ja toivoa, ettei vaatekoko kauheasti kasva. Edistystä on se, että sain nyt sen kokovartalopeilin, jota ilman vielä eilen olin. Eli nyt voin siivota vaatekaappejakin.

Jotenkin erikoinen olo. Onhan elämäntilannekin erikoinen.
Aiheuttaakohan sairaus jotain oireita vaikka se on periaatteessa kurissa? Sitä ei kai lasketa missään.

No näillä on mentävä.

Kyllä yksinasuvalla on välillä yksinäistä. Kun ei ole ketään kelle puhua huolista. Ja ketään ei katso perään...;)

Mietin vaan miten menee kesä ja miten asiat järjestyy. No päivä kerrallaan.

Mitä sulle kuuluu?

Itkien alkaa tämäkin päivä, niinkuin jokainen. Yksin, yksin, yksin.

Desper kirjoitti 3.5.2016 8:39

Itkien alkaa tämäkin päivä, niinkuin jokainen. Yksin, yksin, yksin.

Jos sinä Desper itket niin täällä on yksi kiukkupussi. Joka päivä ihan kamalaa kiukuttelua. Kun ei löydy hyviä vaatteita, meikki ja kampaus ei onnistu ja kaikki pienet epäonnistumiset aiheuttavat ihan suhteetonta kiukkua ja vihaa. Tänäänkin on ollut pinna kireällä koko ajan... Sitten kun tarpeeksi on kiukutellut, tulee lannistuminen ja alan itkemään ja sitten en tee mitään. Nytkin päätin, että en tänään mene kouluun kun olen jo puoli tuntia myöhässä. 😞
Taidan mennä uimaan ja koiran kanssa lenkille... Poistin talviturkin toissapäivänä! Oli jäätävää vettä!
Tuleepa heti parempi mieli kun päättää tehdä jotain mistä pitää... Tahtoisin unohtaa kaikki velvollisuudet ja elää sitä elämää, mistä nauttii...
Toivottavasti päiväsi vielä paranee Desper!