Oksettaa, vatsa on sekaisin. Yöllä en saanut nukuttua. Pyörin ja hyörin.

Syömisestä kun oli aiemmin puhetta. Popsin äsken hyvällä omallatunnolla yhden kaupan mikroaterian. Joka päivä kun ei jaksa eikä kannata ruokaa laittaa. Vähän kyllä masentaa syödä sellaisesta muoviboksista, mutta ruoka oli ihan hyvää. Ja yritän noudattaa tavoitettani syödä joka päivä lämpimän aterian. Positiivista tässä päivässä on ollut, kun olen saanut ikkunanpesuinspiraation. Kävin siihen tietenkin kynsin ja hampain kiinni tuloksena puhtaita ikkunoita. Rina kirjoitti aikoinaan, että hommia täytyy tehdä pätkissä. Juuri sellaista tämä minun pesupuuhani nyt taas on. Pesu. Lepo. Pesu. Lepo. Mutta tärkeintä on, että tulosta syntyy.

Huh, Rina! Toivottavasti miehesi voi hyvin. Ja yök Lukossa: mikroateriat :p En ikinä syö. Muuta epäterveellistä kyllä.

Voimia Rina, paljon.

Kiitos Pompula 🙂. En tiedä, onko yleismiesmäistä, ettei miestä saada lääkäriin kuin tosi tilanteessa. Kyllä hän on jo pidempään epäillyt, ettei ole ihan terve.Olen kuitenkin toiveikas, sillä kun systeemi pyörähtää käyntiin, niin sairaudelle voidaan vielä jotakin tehdä.
Minäkin kartan einesruokaa. Kai siinäkin on ravintoaineita😉, mutta minua kauhistuttaa sen koostumus. Valmista maksalaatikkoa en ole ostanut ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Silloin löysin laatikosta siankarvan. Toisaalta jotkut "annokset"näyttävät ihan syötäviltä, mutta suussa ne maistuvat mauottimilta. Jauhelihapihveissä tai pyöryköissä taitaa olla jauho pääosissa. Pakastevihannespusseja tykkään kyllä ostaa. Niistä saa helppoa ruokaa kuumentamalla vaikka vokissa. Kalan, kanan tai lihan ostan sitten tuoreena ja paistan erikseen. Perunoita en juurikaan keitä ellei ole kyse uusista perunoista.
Lukossa, voi että! Jaksat aloittaa ikkunanpesuja. Mulle se on yleensä viimeinen toimenpide, jonka huushollissa jaksan tehdä. Tänään olen taas niin raihnainen, että tuskin tulee tehtyä yhtikäs mitään. (No kasveja voisi koulia, jos saisi haettua lisää multaa). Kävin eilen suunnistamassa ja tämä krooninen kipu vaivasi ja herätteli sitten läpi yön. Tykkään niin suunnistaa metsässä, mutta epätasainen maasto ei sovi kropalleni. Täytyy ehkä harventaa näitä "metsäkeikkoja", niin ikävältä kuin se tuntuukin. Psyyke kaipaa ja haluaa asettaa suunnistustavoitteita. Raihnainen keho vain laittaa kapuloita rattaisiin.
Jospa rentoutuisi tänään viherrysten parissa. Vakaannuttamisen aikaa ja taikaa 🙂. Toivorikasta ja keväistä päivää teille kaikille. Linnut tuolla ulkona sirkuttavat ja metelöivät. Suloinen ääni.🙂🌻

Rina: Huh, minkälaisen potilaskertomuksen olet saanut aikaan. Sen kieli muistuttaa ihan oikeita vastaavia 😉 Kiitos myös siitä, että jaoit ilmeisen intiimejäkin asioita itsestäsi. Kirjoituksessasi minua kosketti erityisesti häpeäteema ja kaltoinkohtelijaminä. Minulla itsellänikin taitaa olla ongelmia niissä asioissa. Toisaalta jäin miettimään yli- ja alivireitä minuuksiasi. Olisiko niiden väliltä löydettävissä vireää minuutta vai oletko lopullisesti juuttunut mustavalkoisuuteen tässä asiassa? Mietin myös aiemmin kuvaamaasi taipumusta tavoitteiden kesken jättämiseen. Mietin silloin, että onko joku vaatinut sinulta suorituksia tai paistatellut suoritustesi tuottamassa loisteessa. Eli mietin, olisivatko keskeyttämiset palvelleet sitä, että sabotoitkin (itsesi lisäksi) jonkin toisen henkilön toiveita ja tarpeita. Häpeä epäonnistumisista ja torjutuksi tulemisen pelko kuulostaa myös minusta tutuilta jutuilta. Kaikkiaan kirjoituksessasi oli paljon tutunoloisia kohtia. Jäin vielä miettimään tuota hoitoa. Traumojen läpikäyminen yksitellen kuulostaa jättiurakalta. Toisaalta olisi ihanaa, jos nämä persoonan osat saataisiin saman pöydän ääreen, kuten aiemmin ilmaisit. Minua itseäni on kuitenkin viime aikoina puhutellut sellaiset asiat kuin positiivinen psykologia, ratkaisukeskeisyys, myönteinen ajattelu jne. Kognitiivinen psykoterapia saattaa tosin olla sellainen lähestymistapa, joka huomioi sekä traumojen syntysyyt että ”psyykkisen bodaamisen” virheellisiä ajatusmalleja oikaisten toistojen ja toistojen kautta. Sinulla tuntuu aiempien viestiesi perusteella olevan kyky hyödyntää psykologian eri lähestymistapojen apukeinoja entistä parempaan olotilaan päästäksesi. Ja sitähän me varmaan kaikki haluttaisiin, entistä parempaa olotilaa. Toivottavasti miehesi sydänasiat selviävät eivätkä ole vakavia.

On tämä internet ja hakukone Google samoin hyviä keksintöjä. Minähän olen puutarhurina niin aloittelija, etten ole koskaan aiemmin istuttanut kukkia siemenistä. Nyt kun noita sirkkalehtisiä(?) on puskenut ylös kymmenittäin, en oikein tiennyt mitä seuraavaksi odottaa. Googlasin "samettikukan taimi" ja sain kuvahaulla heti useita kuvia, joista kävi ilmi minkänäköiseksi kasvieni pitäisi seuraavaksi muuttua. Eli kasvun odottelua on tiedossa seuraavina viikkoina. Minun täytyy vielä ostaa multaakin isoihin parvekeruukkuihin. Ajattelin kylvää yhteen ruukkuun siemeniä suoraan mullalle, kun pussissa oli sellainen ohje. On aika epävarma olo suunnitelmien onnistumisesta, mutta nyt onkin sellainen yrittäminen päällä. Onnistuminen olisi plussaa, mutta yrittäminen on tärkeintä. On tämä ihmeellistä tämä viherpeukalointi harrastuksena. Toivon onnea teidän muidenkin viljelyksille! 🌻🙂🌻

Moi kaverit!

Mitäpä olette mieltä
-kunnallisista mielenterveyspalveluista?
-psykoterapiasta?
-tms?

Jos ajatellaan pitkäaikaisissa ongelmissa.

Minusta ne ovat aivan vastakkaiset tyyliltään. Mielenterveystoimistossa halutaan jutella mukavia ja psykoterapia on syvällistä ja tiivistä.

Kiinnostaa kovasti kuulla kokemuksianne! 🙂

Kiitos avaavista kommenteistasi, Lukossa. En tullutkaan ajatelleeksi, että keskeyttämisen syy olisi sabotoida myös omaa vanhempaa (ja ehkä myös menestyvää miestäni). Aiemmin kirjoittelinkin, että koen olevani kapinallinen. On jokin pakko tehdä hajurako vanhemman odotuksiin. Ja sillä tavoin rakentaa "usvaan kadonnutta minuutta". Mutta ei se kapinointi tai sabotoiminen saa minua kuitenkaan tyytyväiseksi..
Se, mitä kirjoitit myönteisestä ja ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta, on ollut myös mielessäni. Tukinettiin tullessani arvelin selviytyväni positiivisin konstein. Ei hirveästi huvittaisi käydä läpi vanhoja juttuja, vaikka niiden piirtäminen voisikin olla kiinnostavaa. En tiedä sitten, mikä olisi paras tapa...kaltoinkohtelijan Kielteiset uskomukset ("epäonnistun, ei tästä mitään tule") pitäisi saada muokattua uuteen uskoon ja painottaa jokapäiväisessä elämässä sitä, mihin pystyy ja kykenee. Toisaalta älytön itsensä lannistaminen tulee niin automaationa, että pienikin vastoinkäyminen tuntuu häpeälliseltä.
Piti vielä jotain sanoman, mutta unohdin. Lukossa, kiitos. Arvelen, että olet pitkällä omassa terapiassa. Kyllä näistä Tukinetin "sanailuista" saa arvokkaita ajattelun aiheita!

Oli kyllä melkoinen kirja, se Rinan kirja, kun on pystynyt noin seikkaperäisen diagnoosin itsestään kirjoittaa. Vähän minua hävetti, vai mikä olisi oikeampi sana, siis kun luin niin intiimin kuvauksen. Nolotti? Sellainen kun lukisi toisen päiväkirjaa salassa, tuntemus. Tiedätte kyllä.

Tänään oli valinnan vaikeus kaikilla kaupan altailla ja hyllyillä. Mitä minä otan: minkä makuista, minkä väristä. Oikein tuskastutti yhdellä hyllyllä. Meinasin jo, että jätän ostamatta kun on niin vaikeaa. Laitoin kuitenkin koriin tavaran ja jatkoin matkaa. Isossa kaupassa takaisin tullessa takaisin samalle hyllylle. Pahus! Nyt otan nuo ja sillä hyvä!

Tarkennuksena vielä, että minä en syö "valmisaterioita", syön kuitenkin eineksiksikin luettavia, kunhan eivät ole valmisaterioita. Myös minulla on ihan kamala kokemus niistä (en viitsi kertoa, niin yökötys), kuten Rinalla. Se mikä pisti ihmetyttämään Lukossa. Tai, ihmetyttämään ja ihmetyttämään. Että miksi et ota ateriaa joko ennen, tai jälkeen lämmityksen ja laitat sen tavalliselle lautaselle? Ei varmasti ole kenellekään kovin mieltä ylentävää syödä muovisesta lootasta. Pieni asia, mutta ehkäpä merkittävä?

Minä olen alkanut karaisemaan viljelyksiä parvekkeella. Nyt unohdin katsoa ajan, jonka siellä viettävät ☹️ Aiemmin 30 minuuttia, mutta tänään unohdin kokonaan. Eipä tänne muuta. Olen siis päässyt jopa ulos!

Mailiksen kysymyksiin mulla ei ole oikein antaa vastausta, kun oma kokemukset terapiasta rajoittuvat terveydenhoitosäätiön lyhytaikaiseen terapiaan ja aikanaan Kela korvattuun pidempiaikaiseen (1 vuosi) terapiaan. Taisi se kunnallista olla. Oli kyllä niin kaamea terapeutti, hoitotunnin aikana ei kommentoinut juuri mitään, katseli kelloaan, näytti ikävystyneeltä, en kokenut saavani minkäänlaista kontaktia. Toimivan vuorovaikutussuhteen luominenhan on olennaista traumapsykologiassa. Mitään toimivaa ei ollut! Varmaan jos olisin heittäytynyt kokonaan puhumattomaksi tunnin aikana, niin hiljaa olisi oltu rahankeruuseen asti. Jouduin siis maksamaan jotain itsekin tuosta terapiasta. Oliko se sitten kunnallista? En ainakaan saanut valita itse sitä Kelan korvaamaa terapeuttia.

Lukossa hyvä! Ota ihmeessä se muovikääre pois aterian mikroon laittaessasi. Ihan jo senkin takia, että toisin kuin pakkauksessa annetaan ymmärtää, muovista saattaa kuumennettaessa liueta haitallisia aineosia ruokaan. Ja huom. Tämä ei ole omaa keksintöäni 😋
Hihii, vai nolotti sua Pompula lukea "päiväkirjaani". Meikä rupeaa olemaan siinä tilassa, että "I have nothing to lose" eli antaa mennä vaan 😎. Mulle käy kirjoittaminen sitä terapeuttisemmaksi, mitä vähemmän koen tarvetta olla piilossa siis "yksin turvapaikassani". Ihan järjeenkäypää, kun mietin näitä "traumojani".
Voi viherrysten päivää. Mun taimet kasvaa jo pitkällä hontelolla. Jotain tarttis tehdä. Mullanosto jäi tälle päivälle. Ei kun menoks. Vihertyvää kevättä sinne sun tänne 🌻🙂🌻

Minä tutkin tänään vähän kirjallisuutta. Ja mietin, että osaan olenkin joskus enemmän, tai vähemmän tutustunut. Se mikä tuli vahvana mieleen, on tärkeää. Jos tätä ketjua sattuisi lukemaan joku nuori, joka oikeasti miettii, että äidissäni on jotain oikeasti vialla. Niin tutustu kirjaan: Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä?: kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä, Karyl McBride. Sillä itselläni jäi aika paljon elämää elämättä, ihan syystä, että olen narsisti äidin tytär. Tuo kirja pitäisi mielestäni sisällyttää peruskoulun oppimäärään. Olen todella surullinen miten yksi ihminen saa niin paljon pahaa aikaan. Ja vihainen. Jos minulla aikanaan olisi ollut, vaikka tuo kirja ja muita terveitä aikuisia vierellä, en varmasti surisi nyt. Niin paljon elämätöntä elämää, minkä narsisti saa aikaan. Vuodet vierii ja jämähdät paikallesi. Suret elämätöntä elämää, hyväksikäyttöjä jne. Koska ihminen johon sinun pitäisi voida luottaa, on pahin vihollisesi. Syö itsetuntosi, minuutesi pala palalta. Lopuksi on jäljellä ihmisraato. Kiitos "äiti", toivottavasti sinua odottaa jossain hoitokodissa märät vaipat ja kaltoin kohtelu !

Kyllä mä Rina tunnistan, minullakin on noita "I have nothing to lose" -tunteita. Enkä tiedä onko nolotti oikea sana. En siis halua mitenkään arvottaa kirjoitustasi. Meinasin tästä jo eilen kirjoittaa, mutta sitten pyyhin pois. Piti myös kirjoittaa siitä viimeksi lukemastasi kirjasta, että onko suomessa ollut tämän kaltaista kirjallisuutta ennen. Odotusarvo on, että kirja on antava. Terapiasta terapiasta.. en jaksa edes aloittaa. Kunnolliseen traumaterapiaan en koe koskaan päässeeni. Traumatisoineet joutunevat kantamaan traumojaan tavalla, tai toisella itse. Ei ole tullut mitään avautumista. Tunnetta, että nyt tämä kaikki saasta on puitu, nyt voin alkaa "elää". Onko suomalainen traumaterapia edelleen ihan lapsenkengissä?

Tänään on ollut yksinäinen olo 😞 Aika harvoin näitä oloja tulee, mutta ei yhtään sen kivempaa. Taimet olen saanut kohta hyvällä onnella palellutettua 🙂👍 Kovin hitaasti kasvavat nämä mitä olen yrittänyt karaista. Kun taas muutamat auringonkukan taimet ovat vahvan näköisiä. Niitä en olekaan vienyt ollenkaan ulos. Taitavat kylläkin olla muutenkin vahvempia kukkia. Harmi, kun ei ole ollut mitään chattejakaan mihin olisi voinut osallistua 😞

Vähensin eilen unilääkitystä ja heräsin tänään jo kuuden jälkeen. Vähennyksen syynä oli liiankin hyvin (ja pitkään aamuisin) nukkuminen. Tavallaan ihmeellistä, miten lääkkeillä voidaan vaikuttaa ihmisen elintärkeisiin toimintoihin. Nyt on jo kahvia ja croissant aamupalaksi. Se on kuulkaa ihanan makuinen yhdistelmä.

Vai että pitäisi mikroateriat siirtää lautaselle 😋 Eihän se huono idea ole lainkaan. En sinänsä ole valmisaterioiden vankka kannattaja kuin vastustajakaan, mutta jos aion päästä tavoitteeseeni 'lämmin ateria päivittäin', niin täytyy minun ainakin silloin tällöin valmisaterioita syödä. Sapuskan lautaselle siirtäminen ennen lämmitystä on ihan mahdollista.

Nyt aurinko ponnahti oikein voimalla jonkun pilven takaa paistamaan. Palailen muihin asioihin myöhemmin, joskin nyt on ollut kiireitäkin.

Pompula, kirjan esipuheessa todetaan:"Maassamme on kaivattu kauan kirjaa, jossa pureuduttaisiin kotimaisin voimin vakavan varhaisen traumatisoitumisen ja dissosiaatiohäiriöiden kysymyksiin. En ole aiemmin törmännyt vastaavaan tietopakettiin. Tykkäsin kovasti kirjasta, koska se on auttanut hahmottamaan näitä ongelmiani. Ajattelin lukea vielä uudemman kerran, kunhan ensimmäisen lukemisen seurauksena pölähtänyt pölypilvi on laskeutunut.
Viime yönä unissani pesin taas vessasta suuria tahroja (häpeätahroja siis, yäh).
Mullakin on tuo kirja, joka kertoo narsistin lapsena olosta. Paljon tuttuja juttuja...Nyt konkreettinen kiukkuni äitiä kohtaan ei nosta päätään, kun pyörittelen toiselta kantilta omaa häpeän kokemistapaani tai siis kun pyörittelen ja pyörittelen maailman tappiin asti ilmeisesti. Eilen laitoin eräälle taholle "mielestäni rakentavaa kritiikkiä ja uuden esityksen asiasta, joka on harmittanut minua puoli vuotta. Eikös taas illalla tullut tunne, että hajoan vajota maan alle, ja "miks mun piti". Ei auttanut ajatella, että niinhän ihmiset toimii maailmassa, jossa tehdään esitys toisensa jälkeen. En sentään haukkunut ketään niinkuin eduskunnassa on tapana, mutta silti tunsin oloni surkeaksi jälkeenpäin ja siivosinkin vessaa koko yön siis unissani. Samaan surkeuteen sitten heräsinkin. Pitää tästä taas kerätä voimia..
Olet jo ulkoilluttanut kasveja, Pompula. Aika vilpoinen ilma toistaiseksi, en ole itse vienyt taimia vielä ulos. Koulin niitä eilen, ja jos aurinko paistaa, saatan osan viedä hetkeksi muovin alle valoon ulos. Vähän pieniä nuo taimet vielä, kun vasta ekat sirkkalehdet ovat auenneet. Muut ovat itäneet kiitettävästi, ainoastaan chilipaprikoiden puoli on tyhjä. Palaillaan, nyt en jaksa kirjoittaa enempää. Heräsinkin mulle epätyypilliseen aikaan, niin väsyttää. Kyllä tämä tästä, nyt eilen ja huomenna.