Liiza2: Joo, ei kannattaisi ujostella diagnoosin kanssa, mutta kyllä minuakin on joka kerta ottanut päähän lähettää sitä lääkärinlausuntoa. Muistan kerran kauan sitten, kun olin nuori ja sain lyhyen sairausloman psyykkisin perustein (en muista diagnoosia, ehkä kaksi viikkoa saikkua), niin esimies otti asian puheeksi. Ja se ei ollut mikään mukava puheeksiotto, vaan hän totesi, että "kyllä minä tiedän mikä se diagnoosi on...". Olin silloin vasta parikymppinen, enkä itse tiennyt diagnoosia!!! En ylipäätään ollut yhtään selvillä työsuhdeasioista. Kyseinen työ oli työolosuhteiltaan hyvin epäsäännöllistä ja sekavaa. Kärsin silloin ilmeisesti jonkinlaisesta burnoutista. Muistelen vain, että mieleeni jäi tunne siitä, että esimies syyllisti minua siitä, miten työni sairauslomani aikana hoidetaan. Siitä on kyllä kauan ja saatan muistaa väärin. Se on kuitenkin jäänyt mieleeni ikävänä tapauksena.

Rina: Niin joo, sinähän se olit kova siivoamaan öisin 😉 Jännä että sinulla on muuttunut suhtautumistapa siivoamiseen elämän aikana. Sittenpä sinulla on kokemusta erilaisista tavoista, mikä on kai hyvä ja sitä paljon puhuttua elämänkokemusta. Samettiruusuja kylvin, ne ovat lemppareitani, vaikka jotkut pitävät pelkkinä syyskukkina. Minulla on lasitettu parveke, joten taimet (jos niitä tulee) joutuvat aikanaan karaistumaan sinne asumaan. Tuuli ei tule niitä rasittamaan, mutta valo kylläkin. Minulla menee juuri niin, että lääkkeiden mukana kantaminen on hoitoa. Hyvin harvoin otan kesken reissun droppia. Sama se on kotona. Lääke auttaa pelkästään sillä tavalla, että sitä on kaapissa saatavana. Tuolla toisessa ketjussa keskustellaan bentsoista. Minun täytyy sanoa, että minulla oli nuorena tosi iso bentsoresepti, jolla olin lääkkeitä hankkinut ja käyttänyt useamman vuoden ajan. Kun sitten muutin toiselle paikkakunnalle, hoitosuhteeni katkesi ja uuden paikan lääkäri lopetti bentsot seinään. Se oli kova paikka, mutta nielin asian ja päätin pärjätä. Muistan kuitenkin edelleen tuon tapahtuman, sillä sillä on kytköksensä nykypäiväänkin. Nimittäin minulle oli myös vuosien aikana kertynyt erinäisiä psyyken lääkkeitä (mm. väsyttävä masennuslääke Triptyl), joilla sitten lääkitsin itse itseäni (mm. univaikeudet) useamman vuoden ajan. Näin ongelmat pääsivät kasaantumaan vuosien ajan ja sinnittelin kyydissä jos jonkinlaisten vippaskonstien avulla. Sitä satoa korjataan nyt. Ja nyt on myös palattu takaisin bentsoihin ja todettu, että ne sopivat minulle hyvin (käytän harvoin, mutta niistä on paljon apua). Ehkäpä tämän hoitojakson joskus päättyessä välittyisi perusterveydenhuoltoonkin tieto siitä, mitä lääkityksiä pitää tai voi jatkaa pysyvästi/pitkään. Minun kohdallahan on nyt puhuttu myös siitä, että masennuslääkitystä jatkettaisiin myös toipumisen jälkeen ns. estolääkityksenä pysyväisluonteisemmin. Minun masennus on siis valitettavasti uusiutunut.

Lukossa, tämä estolääkityspuoli minua mietityttääkin. Vakavan masennuksen jälkeen sain ilmeisesti "ainaisreseptin" tuohon masennuslääkkeeseen ( ja niin loppulausunnossakin luki, että pitäisi nauttia😋 lääkettä pysyvästi. Pari vuotta söinkin lääkettä putkeen, mutta sitten lopetin sen vähitellen. Rupesin ajattelemaan kaikkia niitä mahdollisia sivuvaikutuksia kuten osteoporoosia. Ehdin olla siis ilman masennuslääkitystä noin 2,5 vuotta. Tosin Mirtazapinia olen käyttänyt pieniä määriä unettomuuden hoitoon. Jotenkin tuntuu, että lääkkeen lopettaminen ei kuitenkaan hetkessä kuntoa romahduttanut, kun kerran ehdin olla suht terveenä noinkin pitkän aikaa. Haluaisinkin tietää, toimiiko estolääkitys oikeasti niin ettei masennus sitten kuuna päivänä uusiudu? Entä jos se uusiutuu, ja olet jo syömässä lääkettä. Silloinko vain tuplataan annoksia? Kaipaisinkin tutkimustuloksia siitä, voiko masennuslääkkeelle kehittyä lääkeresistenssi, tietääkö kukaan?Tai jos masennukseen taipuvaisena lopettaa lääkkeet, niin mikään ei enää lopulta auta, vaikka palattaisiinkin lääkitykseen? En ole oikein saanut suoraa vastausta miltään taholta.

Sinne meni: bittiavaruuteen mun viesti 😞 Yritetään paremmalla onnella, kun jaksaa taas 😴

Voxran valmisteyhteenvedossa mainitaan hoidon lopettamiseen liittyvä mahdollinen "rebound"-ilmiö:
"... 'rebound'-vaikutusten ja vieroitusoireiden mahdollisuutta ei voida sulkea pois." http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/4/11439714.pdf
Wikipedian määritelmä: "Rebound-ilmiö tarkoittaa sitä, että oire, jonka hoitoon lääke määrättiin (esimerkiksi unettomuus tai paniikkihäiriö) palaa takaisin alkuperäistä huomattavasti voimakkaampana."
Mirtatsapiinin ja sitalopraamin valmisteyhteenvedossa ei tämmöistä ole.
http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/9/10198269.pdf
http://spc.fimea.fi/indox/nam/html/nam/humspc/7/493207.pdf
Täältä voi hakea:
http://www.fimea.fi/laakehaut_ja_luettelot/valmisteyhteenvedot/laakkeet

Moi,

Monen samanlaisen asian kanssa me painitaan tai ollaan painittu. Esim työelämän suhteen.

Lukossa, mäkin välillä seuraan asiaohjelmia. Ne suhteuttaa omia asioita.

Onneksi nukuin hyvin. Mukavaa että on vkl!

Pompula: Mukava kuulla sinusta, mutta ikävää että viestisi katosi. Minullekin on käynyt niin lähiaikoina. Unohdin painaa esikatselun jälkeen lähetä-painiketta. Toivottavasti jaksat pian yrittää uudestaan.

Mailis: Moikka pitkästä aikaa! Asiaohjelmat ovat tosiaan minustakin mukavia. Jotenkin se "kuivakkuus" tuntuu hyvältä. Esimerkiksi tv-sarjojen seuraaminen on minulle hankalaa, kun en oikein jaksa eläytyä niihin enkä innostua niiden juonenkäänteistä.

Olen aamuisin toivonut että Laamaton olisi käynyt yön aikana kirjoittelemassa kuulumisiaan. Näköjään sitä nopeasti tottuu pitämään tiettyjä juttuja itsestään selvyyksinä. Täytyy edelleen jaksaa odottaa elonmerkkiä.

Päivä on harmaa sään puolesta ja muutenkin. Ei ole mitään ihmeellistä ohjelmassa. Siivota pitäisi kyllä ainakin vähän ja maksaa laskuja. Ehkä jonkun elokuvan voisi katsoa tai lukemista harrastaa. Ja neulomista edistää. Nyt on puikoilla äitienpäivälahja. Oma elämä tuntuu jotenkin arvottomalta, kun ei ole tämän kummempia suunnitelmia eikä ohjelmaa. Eilenkin kirpaisi, kun mietin että monet viettävät perjantai-iltaa jossain muualla kuin kotona. Vietin koko eilisen päivän pyjamassa. Jos sitä asiaa ajattelee, tulee aika masentunut olo. Jos ei ajattele, ei tunnu missään. Olen tämän masennuksen kanssa selvästi jossain uudessa vaiheessa, mutta en osaa sitä tarkemmin kuvailla.

Kiitos linkeistä, Desper 🙂. Sitalopraamista toteavat, että estolääkitystä saatetaan tarvita "hyvinkin pitkään" masennuksen uusiutumiseen taipuvaisella henkilöllä. Kuinkahan pitkään se hyvinkin pitkään kestää 😀? Mitta tosiaan: ei uhkailla, että masennus palaisi entistä kamalampana, jos lääkkeistä luopuu.

Lauantai, minäkin kävin jättiostoksilla, on siinä aina lastaaminen liukuhihnalta että ehtii pois alta. Nyt vielä ostin talouspaperit isossa säkissä. Onneks ei mitään paniikkia tule noissa tilanteissa yleensä. Menenkin sen takia mieluummin isoon markettiin kun on paljon ostettavaa, jotenkin helpompaa.

Ootteko huomannu mihin vuorokauden aikaan olette väsyneimpiä tai virkeimpänä? Huomauttaako muut perheenjäsenet alakuloisuudestanne ja muuttavatko käytöstä sen takia?

Minä edelleen etsin elämään jotain kivaa ja mieltävirkistävää puuhaa. Siitä varmaan saisi muutakin ajateltavaa kuin vain nämä samat päivittäiset ajatukset. Kesälomahan kyllä tuo muuta ajateltavaa mutta ylipainoni hävettää sukutapaamisissa.

Minkälainen päivä äitienpäivä teille on? Meinaan sitä kun tässä ketjussa on aika paljon puhuttu äideistä. Muistatteko äitejänne? Ahdistaako kyseinen päivä? Minä en ole joka vuosi muistanut äitiäni lainkaan äitienpäivänä. Välit äitiin ovat olleet ajoittain hauraat, ei varsinaisesti huonot. Useimmiten muistaminen on jäänyt soittoon tai tekstiviestiin. Tuntuu helpommalta huomioida äidin syntymäpäivä kuin äitienpäivä. Sinänsähän äitienpäivä ei ole vielä ajankohtainen, mutta kun nyt neulon lahjasukkia, niin täytyy olla ajoissa liikkeellä.

Rina: Nyt täytyy todeta, että en tiedä mitään noista lääkitykseen liittyvistä asioista, joista kyselit. Sen verran tiedän, että osa potilaista tosiaan jatkaa lääkityksiä hamaan tulevaisuuteen asti, mutta kyseessä ei kai ole kovin suuri joukko. Olen käsittänyt, että "ikuisuuslääkityksellä" olevista potilaista monilla on varsinaisen masennuksen lisäksi tai sijasta jokin muu mielenterveysongelma. Masennuslääkityksiähän käytetään mm. ahdistus- ja syömishäiriöiden hoidossa. Minullakin on ahdistushäiriö masennuksen lisäksi ja lääkkeeni on alunperinkin valittu sitä ajatellen. Ja koska nimenomaan nämä muut häiriöt ovat sitkeämpiä kuin masennus, voi niiden hoidossa olla hyötyä pitkäaikaislääkityksestä. Siinä mielessä sanoin väärin kun puhuin masennuksen estolääkityksestä lääkityksen (ainoana) tarkoituksena. Tuo osteoporoosi ja muut vastaavat haittavaikutukset ovat kieltämättä pelottavia uhkakuvia pitkäaikaiskäytölle. Olen kuitenkin aika lepsu mielipiteiltäni tässä mielessä ja ajattelen enemmän lääkityksestä saatavia hyötyjä. Minun kohdallanihan on helposti kyse mm. työkyvystä ja sen kautta taloudellisesta tilanteesta psyykkisestä voinnista ja siihen liittyvästä elämänlaadusta nyt puhumattakaan. Mutta tosiaan - en osaa vastata kysymyksiisi. Vastaukset kiinnostaisivat minuakin. Masennuslääkityksiä on kaiken lisäksi niin valtava kirjo, että vastaukset varmaan vaihtelevat lääkeaineittain.

Täälläkin on sormet mullassa 🙂 Olen muutamana päivänä istutellut kukan ja yrttien siemeniä. Joissakin kukansiemenissä oli kylläkin eräpäivä mennyt, että saa nähdä nouseeko kukkaa. Samettikukkia minullakin on. Viime vuonna jäivät onnettoman pieniksi. Oli liian vähän aurinkoa. Toivottavasti tänä vuonna kesä on tarpeeksi aurinkoinen.

Toissapäivänä olisi ollut seksuaalisesta häirinnästä chat, mutta minä missasin sen. Eilen painoin vahingossa jotain lähetä painikkeen lähistöllä olevaa painiketta ja sinne meni minun kirjoitukseni. En enää edes muista mitä kirjoitin.

Kävin eilen kaupoilla, mutta en löytänyt mitään mitä etsin. En ylipäätään tykkää shoppailla. Sitten olin ihan hikinen kaupoissa ja kotimatkalla ehti jo kylmä viima yllättämään. Likaisen nahkeana palasin kotiin, kun olin aamullakin käynyt vain pikasuihkussa.

Rinan tavoin minäkin olin joskus ennen siivousintoilija. Nykyisin vähemmän, mutta kyllä harmittaa, kun eilen unohdin yhden kassin kotiin, minkä olisin voinut viedä pois. Eteisessä se kotiin jäänyt kassi sitten tervehtii. En ole edes osannut ajatella, että jossain lääkkeessä voisi sivutuotoksena olla osteoporoosi 🙄 Ei se estolääkitys tietenkään pure, jos elämässä tulee ylitse pääsemättömiä vaikeuksia. Näin ajattelisin. Silloin tarvitaan jotain lisää. Ja lääketehtaathan innoissaan niitä kehittelee, että eipä huolta 😀

Ostin vahingossa lisää multaa, vaikka minulla olikin kotona jo vanha multapussi. Ja kun katselen kukkiani, niin en tiedä tarvitseeko mikään uutta multaa. Säätiedotus ärsyttää. Monena päivänä on luvannut paljon aurinkoisempaa ja lämpimämpää, kun todellisuudessa sitten on. Niin Rina piti kysyä, että miten se kukkien ja kasvien karaisu ulos oikein selkosuomella tehdään? Itselläni taitaa jäädä aika huonoksi ja ehkä sen takia jäävät sitten kukoistamatta.

Äitienpäivä heh, 🙂👍

Eilen alkoi päivä kivasti kun huomasin tomaattien ja vesikrassin puskevan sirkkoja 🙂 Vastahan mä viikko sitten ne kylvin ikkunalaudalle.

Kela halusi asumistuen vuositarkistusta ja nyt tuntuu että se ilmoitus meni väärin. Oli jotenkin tosi epäselvät ohjeet. 🙄 Pelottaa että katkeaa viimeisetkin tuet. Työttömyyskorvaus jo katkesi kun en oo siinä kunnossa että pystyisin lähteä virastoissa tappelemaan saati sitten töitä hakemaan. ☹️ No. Lähetin viestin missä selitin ton tilanteen. Kattoo ny mitä keksivät seuraavaksi. Selviin kyllä muutaman kk ilman tukiakin.

Tästä päivästä ei vielä tiedä mitä tuo tullessaan.

Onpas täällä nyt viherpeukaloita, kun selvisi Pompulan ja Satoshin harrastuksetkin. Minä en ole aiemmin kasvattanut kukkia siemenistä, joten en oikein lue itseäni viherpeukaloihin. Eilen kyllä innostuin googlailemaan kukkasipuleita, erilaisia ruukkuja ja vaikka mitä viherharrastuksiin liittyviä asioita. Saa nähdä, miten voimakkaasti tähän hurahdan. Olen aiemmin välttänyt parvekekukkien laittamista, koska olen ollut kesäisin poissa kotoa sen verran paljon, että olen ajatellut kukkien kuukahtavan sinä aikana ja työn menevän hukkaan. Siihenkin olisi kyllä tietääkseni kikkoja olemassa. Eräs tuttuni teki aina puuvillakankaasta ja vesisangosta kastelusysteemin, joka toimi hyvin. http://kotiliesi.fi/puutarha/neuvot-vinkit/kasvien-kastelu-loman-aikana

Pompula oli jaksanut olla aktiivinen monella saralla eli häviäminen "kevään syliin", kuten Rina arveli, piti paikkaansa. Minulle iski useamman aktiivisen päivän jälkeen väsymys tai laiskuus. Olisi pitänyt siivota täällä kotona, mutta huomasin miettiväni, että jaksanko vaihtaa wc-paperirullaa uuteen. Siis ihan minimaaliset asiat tuntuvat raskailta töiltä. Minua kyllä usein helpottaa se, että pesen pyykkiä. Pyykinpesu on kevyttä hommaa, joka tehdään luonnollisesti pätkissä (täytöt, tyhjennykset, ripustukset). Tuntuu lohduttavalta, että siivous edistyy, vaikka itse käytännössä istuisikin sohvalla surfaamassa tai neulomassa. Kotitöitä pitäisi kyllä saada voimallisemminkin edistettyä. Sohvalla istumalla ne eivät oikein tule tehdyiksi. Ja minulla olisi tehtävänä todella inhottavia paperitöitäkin. Taidan vältellä niitä mm. kukkamultiin keskittymällä 😞

Liiza2: Huomasitko kun vähän aikaa sitten kysyin sinulta kysymyksiä mahdolliseen uuteen innostukseen/projektiin liittyen? En muuten ole koskaan ajatellut sukulaisten ylipainoa, vaikka sitä on joillekin kertynyt enemmän tai vähemmän. Monesti kiinnitän enemmän huomiota mm. positiivisiin ilmeisiin, kampauksiin, vaatetukseen, olemuksen pirteyteen jne. Ja kun kysyit vuorokauden aikaan liittyvästä väsymyksestä tai pirteydestä, niin en ole huomannut erityisiä säännönmukaisia vaihteluita vireystilassa.

Satoshi: Tsemppiä tukiasioihin. Ne voivat olla tosi väsyttäviä! Toivottavasti tukesi selviävät.

Tänään on aurinkoinen päivä. Olin suunnitellut tälle päivälle ulos lähtöä ja museokäyntiä, mutta nyt sellainen tuntuu ihan liian vaativalta. Tai enpä vielä tiedä tuosta uloslähdöstä, kenties jaksankin. Pyykinpesua ja siivouksen jatkamista olisi vielä tällekin päivälle.

Lukossa: Kyllä minun ainakin piti vastata ja vastasinkin aiemmin täällä palstalla että ei minun koiran hankinta ole nyt realistista. Silti tutkiskelen vielä eri rotuja ja kasvattajia. Voinhan tutustua eri rotujen perinnöllisiin sairauksiin ja rodun nykytilaan niin sitten jonku vuoden päästä ehkä voin jo hankkia kolmannen koiran.

Tuo istutushomma ja kasvien kasvattaminenhan on mukavaa touhua ja näkee kätensä jäljen. Kiva kun moni on siitä täällä innostunut.

Kysyin siksi nuo kysymykset että milloin olette pirteimpänä/väsyneimpänä koska minulta on sitä psykologi kysynyt ja ajattelin että onko siinä jotain linjaa milloin ollaan väsyneitä jne. Itse en osaa sitä oikein selvästi sanoa itseni kohdalla.

Anteeksi, jos viestini ovat vähän epätarkkoja ja välimerkkejä puuttuu. Kirjoitan kännykällä nämä viestit ja aika työlästä on näpytellä tänne.

Mukavaa ahdistamatonta sunnuntaita kaikille
🌻🙂🌻
Sellasesta aiemmin kärsin kuin "sunnuntaiahdistus" joka aiheutui siitä että viikonloppu loppuu ja töihin/kouluun taas mentävä.

Voi Lukossa! Äläpä vielä innostu. Täällä ollaan toista päivää pyjamassa. Huonosti nukuttu yö takana. Tupeloin illalla jotain ja soimasin siitä sitten itseäni ilmeisesti koko yön, kun en nukuttua saanut. Ja koti on yksi iso lentoon lähdössä oleva mörskä. Tekemättömien töiden lista kasvaa, enkä edes tiedä mistä aloittaa. Sunnuntai on siitä hyvä päivä, että sitä voi miettiä koko päivän ja sitten huomata, että kappas se on sitten maanantai.

Meinasin sinulta aiemmin kysyä, että oletko päässyt yhtään kotoa ulos, mutta ilmeisesti, kun olet multaa ostanut. En taas pysy ketjussa yhtään kärryillä. Huomaan sen mm. siitä kun joku jotain kysyy.

Josko tästä itsensä saisi edes suihkuun, niin ei tarvitsisi palella koko päivää.