Moi,

Ei kuulu hyvää. Toivoton, pelokas ja lamaantunut olo.
On sattunut ikäviä ja lähimmät pääosin ei osaa tukea.
En tiedä miten tästä kaikesta selviän.
Kauheaa tavata taas sisarus joka kyllä tietää miten pistää minut matalaksi. Luulee olevansa mun yläpuolella. Ihan kauheaa.

Onneksi minulla on oma koti.

Kai tää on perheen kanssa jotain läheisriippuvuutta si kumminkin. Vaikka olen tehnyt töitä sen eteen että ei enää olisi.

Se sisarus. Tuntuu häpeämättömältä. Eli häpeää kaikkea.

Ja nyt kaakaota! Ollaan tässä kai pahemmastakin selvitty!

Hei kaikille teille ihanuuksille!

Mulla olis ihan hirveesti sanottavaa, mutta olen päänsäryssä ja väsy. Lupasin oikolukea erään ystäväni opiskeluihin liittyvän lopputyön, 85 sivun mittaisen, vaikka ala olikin itselleni vieras. Siinä kävi niin, että jouduin kirjoittamaan koko hela hoidon uudelleen. Yhden lauseen taisin jättää ennalleen. Urakka vei voimat...

Tästä vielä psängäistään jaloille!

🌻🙂🌻

Voi Mailis, ikävät tapahtumat tosiaankin vievät viimeisenkin voimanrippeen☹️. Et kertonut, mitä on tapahtunut, mutta saatan kuvitella pelkosi ja lamaannuksen. Pelontunne on musertavista musertavin ja ikäänkuin vie kyvyn nähdä tilanteessa minkäänlaista ulospääsyä. Eikä ulospääsyä vaikeissa tilanteissa olekaan; kun asiat eivät järjesty, Toki ne siltikin jotenkin kuitenkin järjestyvät, mutta monen tuskan ja ahdistuksen kautta. On niin paljon niitä väistämättömiä juttuja, joille ei voi mitään ☹️. Sitten on vielä niitä asioita, jotka saavat jossittelemaan tai kantamaan syyllisyyttä. Eipä täältä käsin voi muuta kuin toivoa voimia sulle Mailis. Häpeämätön sisarus ei ainakaan tuo yhtään lohtua. Toivottavasti pystyt puhumaan vaikka jollekulle ystävällesi tapahtuneista. Asioiden purkaminen auttaa. Tämä tukinetti auttaa. Olen ollut ihan hämmästynyt siitä, miten paljon olen saanut tältä palstalta apua. Ihan vain kirjoittamalla ja lukemalla toisten tarinoita. Olette mulle tärkeitä, ihan anonyymeinäkin. Tulee tunne, ettei ole yksin. Miestä en viitsi hirveästi kuormittaa jutuillani, koska se olisi hänelle raskasta. Ystäville puhun kyllä masennuksestani, mutta vain ohimennen, koska heidänkään kuormittamisensa ei ole hyvästä ystävyyssuhteelle. (Se kyllä riippuu vähän ystävästä.).
Laamaton sentään, kaipaan juttujasi (ninkuin myös monen muun). Kirjoitttele pian 🙂. Lukossa, miten tänään sujuu neuloomus 🙂? Pixa, älä nyt taas häviä !! Pompula, en muista saaneeni irstaita katseita 😋, ei rumat niitä saa😎. Liiza2, kirjoitit, ettei masennuslääkkeet auta sua, oletko kokeillut useampaa sorttia?
Sain muuten käytyä illalla kympin lenkillä, piristi todella paljon. Nukuinkin hyvin. Liikuntaa voin vain suositella 🙂👍.

Lukossa, kiitos kannanotoistasi🙂🌻
Kyllä lapset uskaltavat olla tosiaankin ihan murkkumaisia vintiöitä, tosin äitinä en ole täydellinen, mutta varmaan melkeen jokainen äiti niin ajattelee. Pitäisi olla lähtemättä mukaan tunteella heidän provosointiin. Tiedän että nuorillakin on vaikeaa kun koulu-uupumusta alkaa olla ja nuoruus välillä ahdistaa ja pelottaakin, luulisin. Joskus kyllä osaan auttaa heitä kysymyksissään. Yhden asian heille olen "opettanut", voi mielessään rukoilla, joku voi sanoa sitä meditoinniksi/rauhoittumiseksi, jos joku ahdistaa ja pelottaa. Hetken kun rauhoittuu ja pukee mielessään toiveensa lauseen muotoon, rukoukseksi, niin olo helpottaa ja rauha laskeutuu, toivon niin. Sitten vaan tekee parhaansa ja enempää ei kukaan vaadikaan.
Tk-lääkärissä kävin tenniskyynärpään takia ja olen saikulla nyt. Kummallista että kun 2 päivää olin tosi kipee ja tuli aamu jolloin piti mennä lääkäriin, olinkin terveen oloinen eikä särkenyt kättä juurikaan. Onkohan tämä myös psyykkistä😐
No, nyt kyllä taas olen kipee.

Rina, kysyit lääkityksestäni. En voi käyttää mirtatsapiiniä koska nukun seur päivänkin sillä, lihon ja olen sumussa, samoin luulen Triptylin tekevän. Voxra 150 mg:sta tuli huimaus ja päänsärky. Aurorix 150 mg on nyt menossa (moklobemidi), eipä tunnu erikoiselle, ehkä vähän auttaa. Herkistää auringon valolle ja liikaa ei saa juoda alkoholia sen kans, ulkomailla ollessa en syönyt sitä. Viiniähän siellä otin päivittäin kun maitoakaan ei ollut. En kuitenkaan ihan kauheesti voi edes juoda alkoholia koskaan, 3 lasia/pvä maksimi... no 4 joskus. Mutta en yhtä kyytiä vaan päivän mittaan. Tuleehan siitä kyllä jo 1 pullo?

Vielä jatkan tätä puhelemista:
Just varasin soittoajan yksityiselle psykiatrille jolla olen 2 kertaa käynyt. Kysyn lääkkeestä, kun oli puhe että soitan kuulumisiani. Hän sanoi silloin kun kävin jotenki jännästi jos oikeen muistan "älä tee tästä lääkkeestä pyhiinvaellusta, jos huomaat ettei se sinulle käykään". Mutta sivuoireet pitäisi kyllä tulla heti jos ne tulee. Voxrassahan ne tulee viiveellä.
Liikkumista joku suositteli lämpimästi. 10 km lenkit ei onnistu mulla enää kun aika eikä terveys riitä, lyhyempi kyllä onnistuu. Sitten tulee pizzihätä jos juo kahvia sitä ennen tms 😳
Meille on flunssa tullut taloon. Pienin petipotilaana, isompi sinnittelee koulussa ja itteänikin jo pyörryttää😋 Oikeesti kyllä, on mulla jo flunssan poikanen.

Liiza2, mulle on suurinpiirtein kaikista mielialalääkkeistä tullut alkuvaiheessa ihan kummia oireita, jotka on sitten menneet lääkityksen myötä ohi. Toisalta kyllä vaikeassa masennusjaksossa jatkuvasti vaihdettiin lääkitystä, kun tuli näitä sivuvaikutuksia, ja pelästyin niitä eli en päässyt näkemäänkään, olisiko ne menneet ohi. Olen kokeillut ainakin Valdoxania, Voxraa, Zoloftia, Cipramilia..En sitten tiedä, olisiko kyseisistä lääkkeistä ollut enemmän hyötyä kuin nykyisestäni, kun lakkasin nopeasti syömästä näitä edellämainittuja. Sivuoireiden kun pitäisi lievittyä vähitellen. Mirtaa syön edelleenkin pienen määrän yöksi, unta helpottamaan. Mulla tuo krooninen kipukin haittaa nukkumista, ja aiemmin käytin Triptyliä unen saamiseksi. Mirtaa otan tosi vähän, sen unettava vaikutus tulee jo pienestä vaikutuksesta ja pieni määrä ei oikeastaan vaikuta väsyttävästi seuraavaan päivään. Jos vahingossa leikkaan pilleristä liian suuren palan, niin seuraava päivä on kyllä tilttiä. Voi olla, että lihoaminen on seurausta juuri siitä väsymyksestä jonka mirta aiheuttaa. Tulee siis levättyä enemmän ja oltua passiivisena. En siis usko, että lääke sinänsä lihottaa, vaan se, ettei väsyneenä jaksa olla aktiivinen. Itse kompensoin lääkkeen vaikutusta liikunnalla ja välillä ruokavaliolla, vaikka usein sekin on tervaa. Löhöilessäsi tulee mun myös helposti mässytettyä. Ja kai se masennuskin vaikuttaa. Toivon, että saat apua nykyisestä lääkkeestäsi, ja jos et, niin ehkä kuitenkin kannattaa kokeilla toista lääkitystä, ja muistaa, että usein nuo sivuvaikutukset menee ohi. Vai mitä mieltä sinä olet, Liiza2?

Heh, taas menee kirjoitukset ristiin. Vastasitkin osittain pohdiskeluihini, Liiza2. Lääkityksistä nimittäin. Hei, minä se kirjoitin kympin lenkistä, mutta en tietenkään tarkoittanut, että sun tai kenenkään mukaan sitä kymppiä tarttee jaksaa. Suosittelin liikuntaa vain noin yleensä🙂. Ei ole mitään järkeäkään liikkua enempää kuin mikä omalle kunnolle on sopivaa. Itse joskus vaikean ahdistuksen aikana tein vain parinkymmen minuutin kävelykenkkejä n. 3 xviikko. Jo ne tuntuivat auttavan.

Tunnen itseni kyllä onnekkaaksi tuon masennuslääkkeen kanssa, kun siitä on niin vähän mitään haittaa (vain aloitus- ja nostovaiheessa) ja se tuntuu vielä auttavankin. Tosin mitenkään taikasauvan iskulla se ei auta, mutta olen nyt huomannut esimerkiksi, että nukun paremmin. Nukun pidempiä yöunia, enkä enää herää joka yö aamuyöllä. Mieliala tuntuu tasaisemmalta eli ei ole niin suuria vaihteluita päivien välillä. Ahdistuskin tuntuu vähentyneen, vaikka vielä sitä on. Muutokset ovat tapahtuneet vaivihkaa viikkojen kuluessa, mutta uskon että ainakin osa on yhteydessä masennuslääkkeeseen.

Mailis: Voimia sisaruksen kanssa. Minullakin on ongelmia yhden sisarukseni kanssa.

Rina: Minäkin olen saanut täältä Tukinetistä paljon apua ja tukea. Olen oikein yllättynyt, kun tämähän on "vain nettitouhua". Neulomus etenee pikkuhiljaa. Itse asiassa aika nopeasti, kun on nyt paksumpi lanka käytössä. Tein virheen, joka kertautuu nyt koko ajan, mutta saan silti kuvioneuleen kunnialla päätökseen. Siihen jää ulkonäköhaitta, mutta jääköön. Opinpahan taas vähän lisää tuostakin virheestä. Pitkiä lenkkejä jaksat. Juoksetko vai käveletkö?

Laamaton: Oletpa ollut avulias ystävällesi! Kirjoita taas tännekin kun jaksat. Toivottavasti säryt katoavat.

Liiza2: Paranemista teidän flunssaporukoille ja sinulle kätesi kanssa. Toivon että sinulle löytyy mahdollisimman hyvä masennuslääke tai onko se sitten tämä nykyinen.

Lukossa, sehän hieno jutttu 🙂, kun olet saanut lääkkeestä apua. Itse pähkäilen toisinaan, voisiko joku muu lääke käydä paremmin, kun ahdistusta tuppaa kuitenkin olemaan, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ei se lääkitys tietenkään mikään ongelmienratkoja ole, mutta jos on kovin huonossa hapessa, niin ei kyllä jaksa mitään ratkoakaan eli lääke auttaa siihenkin, että on paremmin voimaa käsitellä mörköjä ja enemmän myös voimaa tehdä asioita, jotka vaikuttavat myönteisesti olotilaan. Äskettäin on uutisoitu sähkösimulaattorista, jossa vedetään piuhat syviin aivoihin😐, ja tahdistin solisluun alle. Vähän niinkuin sydämentahdistin niin nytten aivotahdistin. Siitä on kuulemma ollut kovasti apua mm. vakavasti masentuneille. Saisinkohan mä sellaiset piuhat🙄, haluaisinko edes? Toisaalta joskus tuntuu vain, että mikä tahansa parantaa oloa, on tervetullutta. On nämä mieleen liittyvät taudit sen verran raskaita ja invalidisoivia. Lukossa, mä osan lenkistä hölkkään, osan kävelen n. Fifty sixty, että pitkä lenkki pysyy peruskuntolenkkinä. Lyhyemmät teen hölkäten. Heti kun lähden köpsöttelemään, niin alkaa tuntua hyvältä. Siinä lenkkeilyssä on joku kumma rentous ja rauhoittava vaikutus. Musiikkia kuuntelen samalla. Ei voi kuin pistää tossua toisen eteen. Varmaan tuo neuloomus toimii samoin. Tekee vain silmukoita toinen toisensa perään. Ja Lukossa ; kukaan muu ei varmasti huomaa virhettä neuloomuksessasi🙂. Mutta niinhän se menee, että omia virheitään tarkastelee helposti suurennuslasilla! Mä ainakin😉.

Rina kirjoitti 1.4.2016 12:19
Lukossa, sehän hieno jutttu 🙂, kun olet saanut lääkkeestä apua. Itse pähkäilen toisinaan, voisiko joku muu lääke käydä paremmin, kun ahdistusta tuppaa kuitenkin olemaan, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Kyllä mulla on tunne, että tämä lääke auttaa ja aiemmin paranin masennuksesta tätä samaa lääkettä syöden (en tiedä mikä oli lääkkeen osuus). Mutta kyllä mullakin on edelleen ahdistusta. Eilenkin otin lisäksi ahdistuslääkettä. Muistelen vaan että tämäkin keskusteluketjun alkuvaiheessa ahdistusta oli mulla paljon voimakkaampana ja pitempiaikaisena. Mun masennuslääkkeen pitäisi auttaa myös ahdistukseen. Ehkä niin on.

Rina kirjoitti 1.4.2016 12:19
Äskettäin on uutisoitu sähkösimulaattorista, jossa vedetään piuhat syviin aivoihin😐, ja tahdistin solisluun alle. Vähän niinkuin sydämentahdistin niin nytten aivotahdistin. Siitä on kuulemma ollut kovasti apua mm. vakavasti masentuneille. Saisinkohan mä sellaiset piuhat🙄, haluaisinko edes? Toisaalta joskus tuntuu vain, että mikä tahansa parantaa oloa, on tervetullutta. On nämä mieleen liittyvät taudit sen verran raskaita ja invalidisoivia.

Joo, näin pätkän telkkarista. Hurjalta hoitomuodolta tuntuu, mutta toisaalta jos siitä kerran on apua. Toivon kuitenkin toipuvani näillä vanhanaikaisemmilla keinoilla. Nämä taudit ovat todella invalidisoivia! 😭

Rina kirjoitti 1.4.2016 12:19
Lukossa, mä osan lenkistä hölkkään, osan kävelen n. Fifty sixty, että pitkä lenkki pysyy peruskuntolenkkinä. Lyhyemmät teen hölkäten. Heti kun lähden köpsöttelemään, niin alkaa tuntua hyvältä. Siinä lenkkeilyssä on joku kumma rentous ja rauhoittava vaikutus. Musiikkia kuuntelen samalla. Ei voi kuin pistää tossua toisen eteen. Varmaan tuo neuloomus toimii samoin. Tekee vain silmukoita toinen toisensa perään. Ja Lukossa ; kukaan muu ei varmasti huomaa virhettä neuloomuksessasi🙂. Mutta niinhän se menee, että omia virheitään tarkastelee helposti suurennuslasilla! Mä ainakin😉.

Neulomisessa on tosiaan rauhoittava vaikutus. Olen aikoinaan lenkkeillyt aika paljonkin, mutta nyt jotenkin kynnys on korkealla uudestaan aloittamiseen. Tosi kiva kuulla, että sulla lenkkeily auttaa noin hyvin psyykeen, kun sehän on samalla hyvää lääkettä fysiikalle. Win-win. Huomaan, että mulle toi virhe on psyykeä kuormittava. Vaikka olen päättänyt hyväksyä sen ja neuloa vaan eteenpäin, se kaivelee mua koko ajan. Mun on vaikea sietää omia virheitä. Ehkä neulominen on mulle hyvää treeniä, kun siinä erilaisia pikkuvirheitä tulee loppujen lopuksi aika usein. Tuokaan ei ole mitään muuta kuin pieni ulkonäköseikka, jota muut eivät tosiaan varmaan huomaakaan.

Tämän päivän vaatimukset ja urakat ovat vielä edessä päin. Tekisi mieli vetäytyä viltin alle turvaan, mutta on pakko lähteä liikenteeseen. Jostain syystä tuntuu hyvältä, että tulee viikonloppu.

Rina kirjoitti 1.4.2016 9:24

Pompula, en muista saaneeni irstaita katseita 😋, ei rumat niitä saa😎.

Kiitos Rina, ihan mielelläni lahjoittaisin ne/sen sinulle. Jos vähän yrität ymmärtää toisen naisen (jos en ole väärin ymmärtänyt, olet myöskin nainen) joutumista tällaiseen tilanteeseen, ymmärtänet että se on yksi seksuaalisen häirinnän muoto. Sillä onko kohde kaunis, vai ruma ei liene merkitystä. Sinulla taisi ymmärtääkseni olla myös lapsia. Toivottavasti ymmärrät kasvattaa heistä sellaisia kansalaisia, jotka ymmärtävät missä rajat menee.

Lukossa kirjoitti 1.4.2016 13:1
Tämän päivän vaatimukset ja urakat ovat vielä edessä päin. Tekisi mieli vetäytyä viltin alle turvaan, mutta on pakko lähteä liikenteeseen. Jostain syystä tuntuu hyvältä, että tulee viikonloppu.

Pärjäsin päivän pääkoitoksista, vaikka itkinkin vastaanotolla kuin Niagara. Nyt tuntuu siltä, että tankkaan vähän turvallisuutta ja ruokaa, minkä jälkeen lähden uudestaan tulta päin hoitamaan asioita. Villalankoja myydään nyt alennuksella 😋

Kiitos tsemppauksesta.

Nyt on parempi olo kuin silloin kun tuon kirjoitin. Aurinkokin paistaa. Vaikka eihän ne tosiasiat oo muuttunut miksikään.

Kyllä psyykkiset sairaudet on raskaita ja vammauttavia. Sitä ei ymmärrä kaikki, aina ammattilaisetkan.

Vkl on vapaa ja on ihana kevät. Vois koittaa keskittyä hyviin asioihin. Ongelmat voi odottaa maanantaihinkin.

Hyvää vkl!

(Voi olla että palaan ennen maanantaita. Täällä on kavereita.)

Olen aloittanut jo pari kolme kertaa viestin kirjoittamisen tänne, mutta en saa sanotuksi mitä aioin. Väsyttää hirveästi. Nuo ovat aina tosi voimia vieviä nuo vastaanottokäynnit. Tekisi mieli mennä jo nukkumaan.