Lukossa kirjoitti 24.3.2016 11:23

Joskus mietin, että onko kaikki psykologia vain harhaa ja asioiden monimutkaistamista. Entä jos alitajuntaa ei olekaan, eikä masennuksen syillä ole tunnetasoa. Ehkä vain lääkkeillä ja vastaavilla on merkitystä. Yritän sanoa, että omat ajatukseni seilaavat sinne ja tänne. En tiedä, mihin uskoa, mutta pyrin vain erinäisin keinoin helpottamaan oloani. Jotkut keinot toimivat minulle, toiset eivät.

Samaa mietin välillä. Olen lukenut myös toisenlaisesta, yksinkertaisemmasta lähestymistavasta. Sen mukaan olisi turha yrittää miettiä pahan olonsa syitä, koska kaikkia mahdollisia syitä on lopulta täysin mahdoton selvittää. Muuttujia on vain liian paljon eikä omaan muistiinsakaan voi kunnolla luottaa, sillä aivot vääristävät asioita ajan saatossa. Voi jopa "muistaa" asioita, joita ei ole oikeasti koskaan tapahtunutkaan. Pitäisi vain todeta, että nyt on paha olo ja tässä tilassa en voi ottaa ajatuksiani todesta. Voin vain odottaa, että olo menee ohi. Olo ei mene ohi, jos uskoo ajatuksiaan. Sehän siinä se vaikeus onkin. Olla uskomatta niitä ikäviä ajatuksiaan.

Ostin tänään pääsiäisen kunniaksi pikkupullon punaviiniä. Tuntui jotenkin säälittävältä käydä ostamassa se kun siitä näki, että joisin sen vain yksinäni. "Normaalit" ihmiset ostaisivat kokonaisen pullon tai useamman ja sitten viettäisivät iltaa ystäviensä kanssa. Jotenkin tuo yksi pieni pullo kailotti kaikille, että minä vietän pääsiäisen täysin yksin.

Kiitos Pompula toivotuksesta, olen tänään saanut ahdistusta jo vähän paremmin kuriin, kauppareissullakin tuli vain muutama säpsähdys ja päätön muutaman askelen säntääminen. Oli kyllä ihmisiäkin sen verran käytävillä, että siellä kovin pitkiä ryntäyksiä olisi mahtunutkaan tekemään (olen sellainen säntäilijäpanikoija).

Olen myös ollut joskus takavuosina ihan hirveän ärsyttävä besserwisser, mutta mielestäni oppinut siitä pois ainakin jossain määrin. Toisten neuvominen on sellainen laji, jossa ei moni pärjää, vaikka olisi millainen koulutuskin (esim. psykologit ja psykiatrit). Olen itse todella huono ottamaan neuvoja vastaan, ne saa vain nousemaan takajaloilleen tai vaihtoehtoisesti purskahtamaan itkuun, jos ovat omasta mielestä typeriä ja vääränlaisia. Silti varmasti tulee edelleenkin välillä viisasteltua jollain lailla. Tästä pyritään kokonaan eroon... Yksi pahimmista neuvojatyypeistä on se, joka on juuri lukenut jonkin itseapuopuksen ja vannoo siitä kuvailtujen menetelmien nimeen. Ei systeemeistä voi toisen pureskelemana innostua, se täytyy syntyä jotain muuta kautta eli itse lukemalla ja tutustumalla. Ja kaikenlainen intoilu ja yksisilmäisyys tuntuu tässä iässä jo itsessään vähän ärsyttävältä, kun on tajunnut että aika aikaansa kutakin. This too will pass.

Moni on täällä maininnut, että me ollaan kaikki enemmän tai vähemmän vereslihalla. Se on niin totta... ei kai me muuten tälläiselle palstalle kirjoiteltaisikaan? Joten ilmoitan omasta puolestani, että vaikka kirjoittaisin välillä tyhmästi, ei todellakaan ole tarkoitus loukata tai ahdistaa yhtään ketään!

Siitä psykologian mahdollisesta tarpeettomuudesta; uskon kyllä lujasti alitajunnan olemassaoloon, koska jos sitä käsitettä ei olisi keksitty, niin moni asia jäisi vaille selitystä. Taisin jo aikaisemmin mainita, että uskon ehkä jopa kollektiiviseen alitajuntaan ynnä muuhun jungilaiseen hourailuun 🙂 Sen sijaan on vallan mahdollista, että psykologian soveltamisessa ongelmanratkaisuun voidaan mennä liian pitkälle. Se on vähän sama asia kuin medikalisaatio muutenkin - sen sijaan, että nähtäisiin ihmisissä ominaisuuksia, yhä laajempi joukko ilmiöitä luokitellaan ongelmiksi, jotka hoidetaan sitten kemiallisesti.

Aivan samoin vaikka vanha kone voi vaatia vasaraniskun tiettyyn kohtaan toimiakseen hyvin - ongelmaan voi suhtautua ominaisuutena! Tai auto voi pitää tietynlaista ääntä tietyssä tilanteessa, jolloin pitää tehdä jonkinlainen manööveri. Taas kyseessä ominaisuus 🙂 eikä asiaa korjaamolle.

Hyvä esimerkki ominaisuudesta/ongelmasta on tämä meikäläisen yöpöllöys. Teen suuren osan töistä öisin ja nukun sitten puolillepäivin. Se on kuin punainen vaate monelle tuttavalle ja naapurillekin. Hitsiäkö se kenellekään kuuluu mihin kellonaikaan olen hereillä niin kauan kuin hoidan kaiken, mitä hoitaa pitää. Joitakin ihmisiä vaan ärsyttää ihan suunnattomasti mun nukkumarytmi. Vampyyriksi kai luulevat tai muuten epäilyttäväksi.

Mukavaa pitkäperjantaita kaikille!

🌻🙂🌻

Desper kiteytti neuvomisen hyvin: että se on epäonnistuessaan alentavaa ja epäkunnioittavaa, ja analysointi voi ihan tahattomastikin johtaa kyseiseen tilanteeseen. Oikeastaan useimmat itseapuopukset koostuvat "neuvomisesta" ja "tilanteen analysoinnista", oli sitten kyse psykologiasta tai liikunnasta puhumattakaan televison tositv painonpudotusohjelmista. Neuvoja useimmiten tarkoittaa hyvää ja pyrkii välttämään avuttomuuden tunnetta, jonka jonkun toisen tilanne aiheuttaa. Kun esim. oma lapseni soittelee minulle ja kertoo esim. työpaineista, niin minulle tulee ahdistunut olo, ja haluaisin jotenkin ratkaista hänen ongelmansa. Olen selkeästi läheisriippuvainen, ja ahdistun toisten tunteista. Neuvominen on ikäänkuin itsen hallintaa eli lähtee kuin lähteekin omista tarpeista. Ja totta sekin, että on helppo ottaa niitä neuvoja vastaan, jotka sopivat "omaan genreen" , mutta vaikeampaa, kun joku neuvoo vastakkaisesti. Siis puhun taas itsestäni, kertaan tämän, ettei jää epäselväksi 🙂. Käytän usein passiivimuotoa, joka varmaan johtuu aiemmasta työurasta, jossa jouduin kirjoittamaan paljon ns. yleiseen muotoon, eikä koskaan subjekti (minä muodossa). Kirjoittamiseni tulee siten niin automaattisesti, etten edes tajua huomata sitä, että se ei palstan yhteydessä ole sopivaa.

Pompula kirjoitti 24.3.2016 15:21
Niitä mitä olen lukenut on vähemmän keskitytty narsismin uhrin asemaan ja tervehtymisiin. Oikeisiin käyttäytymismalleihin tms. Ja se oikeasti olisi sitä mitä uhri tarvitsisi, eheytyäkseen. Jospa tässä joskus noita lukisin.

Pompula, eihän kaikkien tarvitse ollenkaan lukea. En minäkään löydä itseäni esim. tanssimisesta tai piirtämisestä, joita täälläkin on suositeltu. Jos jotain kirjaa kuitenkin kiinnostut katselemaan, niin suosittelen jo mainitun kirjan Karyl McBriden Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? loppuosaa. Tai jos et halua nähdä narsisti-sanaa kirjassa kertaakaan, niin Melody Beattien kirja Irti läheisriippuvaisuudesta voi olla osuva. Beattie kuvaa kirjassaan yleensä monenmoisia ongelmaihmisiä ja vaikeita ihmissuhteita näihin. Mutta tee kuten sinulle on parasta.

Tyttönen vaan kirjoitti 24.3.2016 16:48
Kyllä voi ollakin raskasta tehä mitään, ihme ku sain pyykit koneeseen ja siivotakin pitäs mut ei jaksa vaan. Kyllä voi olla ihminen väsyny.

Hyvä kun sait pyykit koneeseen. Saitko ne myös kuivumaan? Siivota voi vaikka kuinka pienissä paloissa oman voinnin mukaan. Älä stressaa liikaa.

LonelyWolf kirjoitti 25.3.2016 0:43
Olen lukenut myös toisenlaisesta, yksinkertaisemmasta lähestymistavasta. Sen mukaan olisi turha yrittää miettiä pahan olonsa syitä, koska kaikkia mahdollisia syitä on lopulta täysin mahdoton selvittää. Muuttujia on vain liian paljon eikä omaan muistiinsakaan voi kunnolla luottaa, sillä aivot vääristävät asioita ajan saatossa. Voi jopa "muistaa" asioita, joita ei ole oikeasti koskaan tapahtunutkaan. Pitäisi vain todeta, että nyt on paha olo ja tässä tilassa en voi ottaa ajatuksiani todesta. Voin vain odottaa, että olo menee ohi. Olo ei mene ohi, jos uskoo ajatuksiaan. Sehän siinä se vaikeus onkin. Olla uskomatta niitä ikäviä ajatuksiaan.

Mielenkiintoinen kikka. Tuo noiden ajatusten uskomatta jättäminen on kyllä tosi vaikeaa, mutta jossain määrin se voisi toimiakin. Uskon kyllä että oma muistikin vääristää muistoja jne. Silti voisi olla minulle liian vaikea vaan yrittää tuudittaa itseään tuollaiseen "älä ajattele"-fiilikseen, vaikka jossain määrin varmaan sitäkin teen.

LonelyWolf kirjoitti 25.3.2016 0:43
Ostin tänään pääsiäisen kunniaksi pikkupullon punaviiniä. Tuntui jotenkin säälittävältä käydä ostamassa se kun siitä näki, että joisin sen vain yksinäni. "Normaalit" ihmiset ostaisivat kokonaisen pullon tai useamman ja sitten viettäisivät iltaa ystäviensä kanssa. Jotenkin tuo yksi pieni pullo kailotti kaikille, että minä vietän pääsiäisen täysin yksin.

Voin kuvitella. Minäkin aina joskus mietin kassalla tms., että miltä tilanteeni näyttää. Joskus olen ostanut Alkosta kerrallaan esim. kolme pikkuviinipulloa, kun yhden pullon ostaminen on vaikuttanut liian tyhmältä. Eli kyllä minuunkin vaikuttaa muiden katseet, vaikka nuo ihmiset eivät edes ajattelisi minua mitenkään vaan pelkästään omia juttujaan. Toivottavasti nautit tuosta pikkupullostasi kuitenkin täysin rinnoin.

Laamaton kirjoitti 25.3.2016 2:38
Moni on täällä maininnut, että me ollaan kaikki enemmän tai vähemmän vereslihalla. Se on niin totta... ei kai me muuten tälläiselle palstalle kirjoiteltaisikaan? Joten ilmoitan omasta puolestani, että vaikka kirjoittaisin välillä tyhmästi, ei todellakaan ole tarkoitus loukata tai ahdistaa yhtään ketään!

Minä komppaan Laamatonta. Ei ole tarkoitus loukata tai ahdistaa ketään, vaan ainoastaan harrastaa aktiivista keskustelupalstailua ja siinä välillä valitettavasti rapatessa näköjään roiskuu. Anteeksi.

Laamaton kirjoitti 25.3.2016 2:38
Siitä psykologian mahdollisesta tarpeettomuudesta; uskon kyllä lujasti alitajunnan olemassaoloon, koska jos sitä käsitettä ei olisi keksitty, niin moni asia jäisi vaille selitystä. Taisin jo aikaisemmin mainita, että uskon ehkä jopa kollektiiviseen alitajuntaan ynnä muuhun jungilaiseen hourailuun 🙂 Sen sijaan on vallan mahdollista, että psykologian soveltamisessa ongelmanratkaisuun voidaan mennä liian pitkälle. Se on vähän sama asia kuin medikalisaatio muutenkin - sen sijaan, että nähtäisiin ihmisissä ominaisuuksia, yhä laajempi joukko ilmiöitä luokitellaan ongelmiksi, jotka hoidetaan sitten kemiallisesti.

En minäkään taida uskoa, että psykologia olisi harhaa tai tarpeetonta, mutta välillä sitä ei tiedä mihin uskoa. Uskon kyllä psyyken lääkkeisiinkin ja niitähän psykologiset tekstit eivät käsittele yleensä ollenkaan. Tärkeintä olisi että saisi apua huonoon vointiin ja pääsisi eteenpäin ongelmistaan.

Rauhallista Pääsiäisen aikaa kaikille ja mukavaa kevään odottelua. Toivottavasti oikein Aurinkoista ja lämmintä sellaista 🙂

Onko muillakin ollut piiiitkä perjantai? Räntää satoi ja ei tullut tehtyä oikein mitään. Pakolliset hommat, pyykit ja tiskikone mutta siinäpä ne melkein oli. Mies töissä pyhät, koululaiset pitkästyivät jo kotona. Jonkinlaista yksinäisyyttä koen. Minulla ei ole oikeastaan ystäviä kuin muutama työkaveri ja suku kaukana. Joskus tekisi mieli muuttaa ihan eri maahan kauas suvusta ja jäyhistä suomalaisista. Olen kyllä iteki ihan suomalainen mutta viihdyin Espanjassa lomalla tässä joku viikko sitten. Minua masentaa aina palata Suomeen vaikka tiedän että totun taas olemaan täällä. Sukukin on aika etäinen minulle, osa jo kuollutkin.

Minulla on hirvittävän huono itsetunto, sen huomaa monestakin asiasta. Koulukiusattu olen ja töissäkin sattui kiusaamista. Mutta ne on mennyttä jo.
Onko muut perheen äidit yksinäisiä? Olisi juttukaveri niin ois kiva. Ja vielä kun vois kertoo tällaisiakin asioita, niin olisi hyvä. Psykologilla kyllä käyn muutaman kerran mutta en tiedä tuleeko kaikesta puhuttua.

Liiza2:

Ei ole pitkästyttänyt tänään. Minulle tuli mieleen, että sinulle voisi sopia vaikka se MLL:n vapaaehtoistyö, missä etsitään ystäviä maahanmuuttajaäideille. Ajattelin sen vuoksi, kun olet itsekin äiti ja jos sinulle sopii mm. espanjalainen temperamentti. Jokin sellainen voisi auttaa yksinäisyyteen. Itsetuntoakin voi jumpata, mutta en nyt osaa siihen paljon neuvoa, vaikka aikoinaan olenkin tehnyt paljon sellaista työtä itseni kanssa. Sen sijaan piti sanomani, että on minuakin kiusattu sekä koulussa että myöhemmin työelämässä. Onneksi ne kokemukset ei määritä koko elämää. Kiva kun kirjoitit!

On kyllä ollut puuduttavan pitkästyttävä pitkäperjantai. Pesin kaksi koneellista pyykkiä, nukuin pitkät päikkärit, katselin telkkaria, kävin saunassa ja nyt on kahvin kanssa sitruunakakkua. Hetki sitten vain makasin keittiön lattialla pimeässä ja ihmettelin mitä sitä tekisi. Lopulta keitin kahvia. Huomenna on pakko mennä ulos kävelylle tai muuten seinät kaatuu päälle.

Tavalliselta päivältä on tuntunut. En ollut ahdistunut, mutta saamaton ja jotenkin uuvuksissa. Tein kyllä ruokaa ja ulkoilin. Sellaista innotonta, masentunutta meininkiä, Tajusin myös jo addiktoituneeni tähän palstaan, Höh. Voikaa te paremmin🙂🌻

Liiza2, ymmärrän sua tosi hyvin. Kyllä perheenäiti voi olla todella yksin, vaikka ne ihanat vekarat siinä onkin. Maahanmuuttajaperheenäidin tukihenkilön rooli vois sopia sulle hyvin, mikset vain laittaisi asioita rullaamaan? Sen kautta vois käydä läpi monia omia juttuja myöskin...

Oi rakkaat pitkäperjantainpitkästyjät noin muuten... olen monta kertaa miettinyt, mikä näissä virallisissa (kristillisissä) pyhissä niin ahdistaa. Lapsuudenkodissa armaan narskuäitini uhrina oli sellaiset sävelet, että jos joku kaveri kehtaa pyhänä soittaa (siis vanhanaikaiseen lankapuhelimeen), sitä ihmistä ei saa enää koskaan tavata. Varsinkin jouluna tämä pyhä yksityisyydenloukkaamattomuus oli kunniassaan, mutta myös pääsiäisenä. Oma perhe kai sitten nähtiin niin korkea-arvoisena ja muita parempana, ettei edes puhelu ollut sallittu. Tarkennan että kyse ei ollut lestadiolaisperheestä, vaikka siltä voi kuulostaakin. Meitä oli vain 3 sisarusta, minä ja ne kaksi hyvää.

Lisäksi oli ehdottomasti kielletty lukemasta romaaneja, koska ne olivat kaiken pahan alku ja juuri. Elleivät sitä sitten olleet käsityöt, joihin sortumisesta rangaistiin Jumalan vihalla - ne olivat kiellettyjä (siis tämä ei nyt suoranaisesti liity pääsiäiseen, mutta on sukua sille) joulunpyhinä siksi, että olivat työtä, ja työn tekeminen oli jostain hämärästä syystä kiellettyä pyhäpäivinä (mulle ne oli pelkkää iloa vain, ja ilokin taisi olla kiellettyä). Jäin kerran kiinni sukan neulomisesta tapaninpäivänä ja tuomittiin alimpaan helvettiin. Piti syödä juuri niin monta suullista juuri määrättyä ruokaa, että varmasti tiesi tulleensa kuritetuksi ja hallituksi.

Mutsi vielä yritti tyrkyttää mulla jotain täyspitkää, mustaa körttihametta pidettäväksi noista pyhistä pyhimpinä (pitkäperjantaina)... ziisus... miten hulluksi voi ihminen tulla? Kai pitäisi ymmärtää huutolaistyttöä, jonka elämänopit on peräisin 1800-luvulla eläneeltä mummolta? En suostu uskomaan, että hyvyys ja pahuus olisivat jotenkin aikasidonnaisia. On olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä riippumatta siitä millä aikakaudella ovat eläneet. Totta kai hänen elämänsä on ollut yhtä helvettiä nuoruudessa, mutta aikuisena olisi ollut muunlaisiakin mahdollisuuksia. Kuten jo aikaisemmin totesin, olen tehnyt kaikkeni ollakseni jatkamatta perinnettä...

Ja aah, kirjat... ellei kirjoja ja etenkin kirjastoa olisi ollut, en varmaankaan olisi selvinnyt aikuisikään saakka hengissä. Nykyisin näyttää olevan niin, että kirjastot ovat tummaihoisten nuorten miesten biljardisaleja, nettihalleja ja kokoontumispaikkoja, mutta vielä 70- ja 80-luvuillakin niissä piti oikeasti olla hiljaa ja keskittyä kirjojen tutkimiseen. Rakastin kirjastoja ja kirjoja ja vietin niissä paljon aikaa. Oli ihanaa tutustua muihin maailmoihin ja kieliin! Pääsin itsekin kirjastoon töihin jo 17-vuotiaana... nykyään tunnen, että kirjastot on menetetty ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. En oikein uskalla edes mennä sisään, siellä on mustaihoisten aggressiot ilmapiirissä, meteliä ja tönimistä. Hyikkis.

Eksyin aiheesta!

Hyvää lankalauantaita kaikille, sukkasunnuntain odotuksessa 🙂🌻

Liiza ja Lukossa,

En tiedä haluaako kukaan näistä enää puhua. Mutta kiusaaminenhan se voi aiheuttaa vakavia seurauksia.

Jos asioita ei pystytä selvittämään niin ehkä on parempi lähteä (jos mahdollista)?

Mutta totta se on mitä puhuitte että ei kiusaaminen ole koko elämä ja siitäkin voi (ammattiavulla) selvitä!

Lähtekäämme siltä pohjalta.

Hyvää pääsiäistä!

En taida olla sopiva tyyppi nyt maahanmuuttajille vaikka ulkomailla tykkäsin käydäkin. Pitää muuta keksiä. Ideoita ja ajattelemisen aiheita sain kuitenkin, kiitos niistä 🙂 Kyllä tänään täytyy ulkoilla kunnolla niin ei seinät kaadu päälle. Aamu meni koirarotuja tutkiessa, jos joskus hankkisi... Ihania nämä kaksi koiraa ja kyllä ne hyvin hoidetaan kun mieskin auttaa ulkoilutuksessa.
Toivon aurinkoista pääsiäisen jatkoa kaikille ja mukavaa lankalauantaita🌻🙂🌻 Käviskö elokuvissa tänään kun mies kotiutuu töistä ja lapsella sama suunnitelma. Tällä hetkellä sataa mutta muuttunee aurinkoiseksi? Toivon🙂🌻