Tänään on taas kurja päivä parin hyvän päivän jälkeen. Ei oikein jaksa kirjoittaa tännekään saati vastailla ☹️, vaikka nuo unet kiinnostavatkin. Olo on yhtä tylsä kuin yksinjääneellä koiralla, joka ei keksi muuta kuin ruveta pureskelemaan sängynpäätyä. Huomiseen tai tulevaisuuteen. Voikaatten ja kirjoitelkaa, on sitten jotain luettavaa sentäs 😉.

Lukkis mietit niitä käsityövaihtoehtoja. Mitens palapeitot? Niitä voi joko virkata tai neuloa, ja erilaisia palamalleja on paljon ihan perinteisestä isoäidinneliöstä erilaisiin kukkapaloihin. Voi myös tehdä tiiviimpiä paloja tai aloittaa vaikka keskeltä ja jatkaa yhtä ja samaa neliötä vaikka kaksi metriä molempiin suuntiin (vaihtaa väriä sitä mukaa kuin lankoja on ja riittää, pienetkin jämät voi käyttää ja vaikka purkulangat). Langoiksi sopii suurinpiirtein samanpaksuiset ja värit voi valita ihan miten vaan; tekee kirjavaa ja värikästä jämälangoista tai valitsee vain muutaman värin yhteen peittoon. Peitoilla ainakin on aina käyttöä! Ilahdun aina, kun Emmerdalessa on sisäkuvia Dinglejen mörskästä (niitä on introssakin). Siellä on (varmaan rikkinäiset) sohvat verhoiltu virkatuilla peitoilla.

Rina toivoi kirjoituksia luettavaksi. Voi kun on itselläkin vähän juttusuoni tukossa, kun olo on sellainen "tunnoton". Huomista terveydenhuoltokäyntiä varmaan etukäteen jännittelen. Mutta kun unista on ollut täällä juttua, niin kerronpa omista painajaisistani. Olen reilun kuukauden ajan nähnyt erilaisia työkyvyn menetyksiin liittyviä painajaisia. Esimerkiksi kerran olin tarjoilija, jonka toinen käsi vammautui. Jo lapsesta lähtien olen nähnyt sellaista painajaista, jossa syöksyn alaspäin jonkinlaista syöksyputkea tai jyrkkää liukumäkeä pitkin. Niitä unia en nyt ole nähnyt. Joskus olen nähnyt siivousunia ja nimenomaan niin, että joku on yrittänyt pakottaa minua siivoomaan kuten Rinallakin oli tämä siivouspartio.

Laamaton ihanasti ehdotti palatöitä. Olen ihaillut sitä yhtä kukka-palaa, onko se nyt Afrikan kukka vai mikä nimeltään. Haluaisin sen oppia virkkaamaan. Valitettavasti minulla on torkkupeittojakin enemmän kuin ehdin käyttämään, kun niitä on lahjaksi tullut. Ehkä 1-2 tyynyä voisi kuvitella, joissa olisi virkattu tai neulottu päällinen. Ja tuota sohvan päällystämistä täytyy ehkä harkita... Jonkin verran voisin ajatella neulovani sukkia tai lapasia hyväntekeväisyyteen, vaikka Pelastusarmeijalle. Minulla on myös yksi taho, jonka myyjäisiin voin tehdä tuotteita. Joulukoristeitahan voi askarrella ympäri vuoden 😀

Kyllä voi olla ihminen tyytyväinen pienestä, mun asumistukee on korotettu yli 14 e ens kuusta lähtien. Vuokra 550 e ja 56 neliöinen kämppä, asumistukee saan jatkossa 458,15 e. Huomenna ois käsityöryhmäkin jälleen. Et ihan mukava viikonalotus vaikka meinaakin väsyttää..

Kun uni ei vaan tule, niin nämä uniasiat mietityttävät.

En tiedä tuliko katsottua scifileffoja liian nuorena, mutta kaikkein kammottavimmat painajaiset liittyvät aina jonkinlaiseen määrittelemättömään uhkaan. Siis sellaiseen, jonka ymmärtämiseen ei ihmisaivot riitä tai joka on jollain lailla yyberglobaali, koko ihmiskuntaa uhkaava tai vieläkin laajempi ja samalla käsittämätön. Just niin kuin nämä alien-systeemit ja muut, mikä tv-sarja se olikaan jossa oli se nainen avaruusaluksineen ja oli hyvin ystävällinen vaikka todellisuudessa jokin varsin epäilyttävillä tarkoitusperillä varustettu lisko kavereineen yms.

Uskon, että tuollaiset painajaiset liittyvät siihen, että on tosiaan olemassa käsittämättömiä asioita. Jollain tasolla sen kai ymmärtää ja tuntematon herättää (ihmis)luonnollisesti aina ensimmäiseksi pelkoa. Yksilötasolla vois olla kyse siitä, ettei v***u yhtään tiedä mikä itseä vaivaa perimmiltään ja onhan se helvetin pelottavaa. Mikä mussa on oikeesti vikana?

Tälläisesta unesta kun säpsähtää hereille, on pitkän aikaa pelokas olo. Tietokoneen lepovalokin voi näyttää vaaralliselta.

Toinen tyypillinen painajainen lapsuudessani oli kulkeminen tuntemattoman kaupungin kaduilla. Aurinko paistoi, oli ihana kesäpäivä, autoja oli pysäköityinä katujen varteen ja kaikki oli hyvin. Paitsi että missään ei ollut ristin sielua ja olin täysin eksyksissä.

Eli koin olevani täysin yksin... kaikki näytti olevan hyvin, mutta todellisuudessa mulla ei ollut yhtään ketään... näin olen sen järkeillyt.

Sitten ne hyökyaaltounet, ihan kuin olis tsunami iskenyt Suomessa. Taivaanrantaan nousi tummansininen vesimassa, joka laskeutuessaan murskasi, tukehdutti ja tappoi. Näitä unia näin paljon 60- ja 70-luvuilla.

Jollain lailla edellisen vastakohta kai voisi olla se vakipainajainen, jossa pyöräilen kesäpäivänä tyyliin "lallalallalaa" ja yhtäkkiä edessä onkin viidensadan metrin pudotus, siis tie laskeutuu pystysuoraan. Eikä olla edes vuoristossa... hipheijaa tosi kivaa...

Tylsimmästä päästä painajaisia on se, jossa olen juuri valmistumassa unelmieni ammattiin, mutta sitten koulun reksi vetää mut hihasta sivummalle ja sanoo, että kuule sulla on kaikki matikan kurssit suorittamatta, joten et voi saada tutkintotodistusta. Hemmetti! Tämä juontaa juurensa siitä, että mut pakotettiin ottamaan lukiossa pitkä matematiikka, jota inhosin ja vielä käymään yksityistunneilla (jota yllätys yllätys inhosin vieläkin enemmän).... näitä painajaisia olen nähnyt kohta 40 vuotta.

Ihmismieli on monimutkainen ja pahimmillaan niin sekava kaaos, että sen kanssa on vaikea tulla toimeen. Höh! Illalla viimeks oli paniikkia, en kuullut enkä nähnyt kunnolla ja oli tosi pelokas olo vaikka olin kotona... Huomaan, että kirjoittelen tänne ihan muina naisina ikäänkuin mulla olis kaikki hyvin, mutta melkein puolet ajasta on kuitenkin ahdistus, masennus tai paniikki. En tahdo antaa niille prkl periksi!! Joten yritän sivuuttaa ne jotenkin...
Osittain on kyse myös siitä, että on aina ollut pakko teeskennellä että kaikki on hyvin ja että kenenkään ei tarvii musta olla huolissaan/huolehtia, pärjään kyllä. Vaikka en pärjää ollenkaan. Valevahvuus on varmaan oma tautinsa jotenkin...

Kello löi jo viisi, lapset herätkää... yritän nukkumista...

hyviä huomenia kaikille!

Joskus nukuttaa paremmin ja sit taas ei, mä sain onneks nukuttua viime yönä hyvin. Meni vähän su-ma nukkuminen susille. Mut univelka korjaantuu kyllä jossain vaiheessa.

Kiitos univinkeistä 😋😉😀, Desper, Lukossa, Lonelywolf, Satoshi ja Laamaton. Tyttönen, onko tuo 560 euroa normivuokra tuonkokoisesta asunnosta? Minä en tiedä vuokrista mitään, aina ne vain kuullostavat kalliilta omissa korvissa. Laamaton näkeekin sitten mun uniani 😎, oikein säpsähdin niitä lukiessani. Tuntematon uhka on kaiken maan nielevä, josta herätessä menee tovi ennenkuin edes tajuaa, että mikä maa, mikä paikka. Lohduttoman , kaikenmurskaavan tsunamiunen näin myös ennen vakavaa masennusta, se ei ollut sellainen tavallinen tsunamiuni, jossa olisi ollut edes pientä toivonkipinää selviytymisestä. Tuttua on myös se, että ajelee tietä myöten ja yhtäkkiä onkin "täysin tyhjän" päällä eli tie on päättynyt äkkijyrkänteeseen tai se vain katoaa alta pois. Hauskaa...🙄. Usein näen myös unta siitä että olen koulussa ja pitäisi mennä seuraavalle tunnille tai kokeisiin, ja siinä vaiheessa alan ihmetellä, että olen kouluni käynyt, ja samalla tulee raskas ja tyhjä olo. Näitä toistuvia unia riittää. Mutta: olen myös päässyt eroon joistakin toistuvista unista! Ehkä noin vuosikymmen sitten loppuivat unet, joissa joku liki joka yö toisensa kälkeen ajoi minua takaa, ja yritin lukita ovet, mutta jostain syystä ne jäivät kuitenkin auki. Yritin piiloutua sinne tänne laihoin tuloksin. Valve-elämässä tuo uni varmaan merkitsi sitä, etten uskaltanut kohdata asioita itsessäni. Ja niinkuin Laamaton totesi itsestään,, ei minustakaan varmaan tällä hetkellä huomaa, etten ole kunnossa. Jonkinlainen toimintakyky on päällä ja saan tehtyä asioita ahdistuksesta huolimatta. Tällä on nyt vain mentävä, ei ole vaihtoehtojakaan. Onneksi on tulossa kevät ja kesä. Käytännön elämä on helpompaa kaikenkaikkiaan. Ei tarvitse pukeakaan kaikkia kerroksia. Ulkoilu on helpompaa. Voi veljet tai sisaret siis, miten helpoksi tämä elämä käykään 😋.

Rina, tää on suht halpa siihen nähen mitä nykypäivänä nuo asunnot on. Riippuu tietysti aluestaakin, et onko ihan keskustassa vai syrjemmässä.

Oon huomannu, et tuun nykyään mustasukkaseks todella helposti. Et jos toinen ihminen juttelee sille kenelle mä puhun, nii tuun mustikseks ja haluaisin satuttaa sitä toista ihmistä. En tiiä mihin tää katkeruus oikein liittyy, mietin et mulla on aika usein nii ku hylätty olo et jotenkin se vaikuttaa asiaan.

Mä vähensin pienesti ahdistuslääkettä ja sitten palasin takaisin. Lukossa, sä voit tehdä sukkia vanhusten taloihin ja asunnottomille. Täällä on "hauskoja unia. Vaikuttaako televisio ja se mitä sieltä tulee teidän uniin? Minulla vaikuttaa siten, että en katso mitään kauhujuttuja, tai alien sun muita. Useampi oli tavaran vähentämis, tai/ja siivouspuuhissa. Niin täälläkin. Ahdistaa suunnattomasti, että tavaraa on liikaa ja järjestys on mitä sattuu. Aina keväisin kaiken vielä (kuten likaiset ikkunat) näkee paremmin. Tarkoitus oli tänään pestä vessa, mutta mä makaan sängyssä, eikä yhtään just nyt huvita. Laamaton varasti taas mun sanat, mutta en enää muista missä kohdin 😋

Laitanpa tähän turinaketjuun, kun kaipaisin mielipiteitänne. Olen tuota harrastuspuolta viime aikoina miettinyt. Tarvitsen nimittäin elämääni jotain uutta sisältöä, eikä seurakaan olisi pahitteeksi... Mietin näitä ystävätoimintoja, joita järjestää mm. SPR. Olisikohan sellaiseen mukaan lähteminen ihan hullua tällaiselta yksinäiseltä ja toistaiseksi myös masentuneelta ihmiseltä? En ole sinne ryntäämässä ja aion parannella mm. omaa kuntoani ensin, mutta mietin asiaa ideatasolla. Mitä mieltä te muut olette? Kaipaisin siis itse lisää ihmissuhteita elämääni ja käyttäisin tällaista toimintaa ikäänkuin "hyödyksi" vaikka samalla tietysti itsekin antaisin vapaaehtoistyöpanokseni. Entä jos se ihmissuhde olisikin pettymys? Oletteko te muut ajatelleet tätä vaihtoehtoa? Tai oletteko koskaan ajatelleet ns. hankkia ystävän ystävävälityksen kautta? Tuleeko teille mieleen jotain riskejä tai vastaavia ko. toimintaan liittyen?

Mukaan lähtö riippuu ihan omista voimavaroistasi ja siitä tuntuuko se sinusta luontevalta. Itse en ole ollut tuollaisissa ja se tuntuu siksi vieraalta. Minulle parempi vaihtoehto olisi joku kirjekaveri tms, jota olisi kiva nähdä muutaman kerran vuodessa. 😋

Tsaukki kaikille!

Kyllä siivoominen tekee ihmiselle hyvää (sisäisesti), jos vaan jaksaa tarttua siihen. Joskus aattelen, että siivoon vaan ton yhden hyllyn tai pöydän tms. mut sitten kun pääsee alkuun, innostuukin vaikka miten isoihin projekteihin. Sama pätee kyllä kaikkeen muuhunkin tekemiseen toteaa vanha vitkastelija 🙂

Huh, ihan pelottavaa miten samanlaiset unet sulla Rina oli kuin mulla. Tässähän alkaa heräilemään taas kerran kysymykseen kollektiivisen alitajunnan eksisteeraamisesta, heh. Jung sen tais keksiä... Tai sitten aivojen rakenne on sellainen, että kun tietynlaiset kokemukset ovat esim. jossain iässä tyypillisiä, niistä jää myös jokin tietty jälki (joka sitten unena ilmaantuu). Eli en usko, että kyse vois olla siitä, että me kaksi samojen unien näkijää oltais ikään kuin "vaan" me kaksi,vaan ilmiö on varmasti laajempi...

Ja Pompula, repesin, kun luin sun tekstin että olen varastanut sun sanat. Hitsit! Rinalta "vein" unet ja sulta sanat!!!!! HIIHAA! Hauskaa!! Tämä on todellista vertaistukea ja olenkin suuresti nauttinut teidän palstalaisten rauhoittavasta seurasta - en olekaan yksin...

Tänään yritän nukahtaa ennen aamua...😴, hyviä vointeja keskiviikolle!🙂👍

Ainiin ja yksi usein toistuva uni unohtui (toivottavasti se nyt ei tänä yönä sitten ilmaannu). Olen eksynyt labyrinttimaiseen, sokkeloiseen taloon ja yritän löytää ulospääsytietä. Valoja ei ole ja samassa labyrintissä hiihtelee täysikasvuinen tiikeri, johon voi törmätä minkä kulman takana tahansa. Tiikeri on kyllä mun lempieläin, mutta ei sen kanssa samoihin tiloihin ole mitenkään hauska joutua.....

Viime öinen uni oli kummallinen. Näin unta, että olin muuttanut uuteen asuntoon, mutta kun menin sinne, siellä oli jo uusi asukas joka kertoi, että sori sut on siirretty S:ään. Kun menin kattomaan, niin se paljastui pieneksi siivouskomeroksi. Seuraavaksi oli jotkut juhlat jossa piti istua pöytään, mutta minut oli jätetty ilman paikkaa. Suututti ja harmitti. Viimeisessä pätkässä seurasin jotain näkymätöntä olentoa joka lensi tauluun. Kun sitten otin taulun pois, sen alla oli lisää tauluja ja lopuksi joku avaimenperän näköinen juttu. Kun otin sen käteeni, tuli tunne että tipun tyhjyyteen, mutta vastaan tuli joku pinta, josta en päässyt enää läpi. Se olento meni läpi. Sama toistui uudestaan ja sitten heräsin. Toi tyhjyyteen tippumisen tunne oli vielä hereilläkin. Se ei tuntunut pahalta.

Minäkin näin jotain ihmeellistä unta, kun heräsin taas aamuyöllä viiden aikaan. Olin jossain ulkoilukeskuksen tyyppisessä paikassa talkoissa. Paikka oli vuoristossa. Jostain syystä minä halusin välttämättä hakea katkenneen kyltin jyrkänteeltä ja nähdä sekä näyttää muille, mitä siinä lukee. Hakeminen tarkoitti vaaralliseen paikkaan ryömimistä ja epäonnistuinkin pari kertaa ennen kuin sitten käytin turvavaljaita apunani. Ennen viimeistä onnistunutta yritystä nousi myrskytuuli, mutta halusin silti tehdä tehtävän. Maisemat olivat hienot. Mitä lie viestiä tällaisella unella lienee.

Olen päättänyt alkaa ulkoilla enemmän ja tavata enemmän ihmisiä. Tämä oli vähän psykiatrin käskykin. Täytyy ottaa ihan kalenteri avuksi ajankäytön suunnitteluun. Aion kyllä edelleen pitää jonkin verran "pyjamapäiviä", jolloin lataan akkuja.

Ps. Satoshille kiitos vapaaehtoistyökommentista.