Minusta oli mukava seurata, kun saitte riidan aikaiseksi ihan ilman minua.
Itsetuntoni nousi 100 %a.
Kiitos kaikillle vertaistuesta.

Kaikilla taitaa olla tänään huono päivä 😯🗯️

Kyllä se Maanvaiva nyt olisi tarpeen Tosikkojen ja ikävien ihmisten ketju. Siellä olisi kaltaistensa joukossa ja voisi sanoa sanottavansa pahoittamatta toisten mieltä. Olla oma itsensä vailla teeskentelyä ja antaa toistenkin olla.

Mielestäni Delffi ei täällä ole vaatinut keneltäkään yhtään mitään, kertonut vain elämästään. Moni muukin raportoi päiviensä kulkua ilman että hänen elämänlaadustaan ruvetaan rähisemään. Pelkkä kertominen voi olla terapeuttista ja auttaa kehittelemään parempaa elämää. Toisten nimimerkkien taustojakaan ei tunneta niin hyvin, että kannattaisi ruveta tuomitsemaan. Jos toisen elämä ärsyttää, voi miettiä, miksi. Onko se ehkä jokin omassa elämässä, mikä ärsyttää?

Mollyan kirjoitti 2.5.2017 13:54

Delffi olet tottunut varmaan siihen,että löytyy aina joku puolesta puhuja ja ei oikein itse tarvitse mitään täysillä yrittääkään,olla ikuinen lapsi vain. Se on ilkeästi sanottu ja ikävä kuulla.
Jos tyytyy olemaan toisten paapottavana vaikka eläkeikään asti niin onhan sekin ratkaisu. Useimpien meistä täytyy vain ottaa elämä käsiin,yrittää erehdyksenkin kautta saada ihan oma elämä hallintaan.
Suosittelen sinuakin kokeilemaan!

Pompula, Lukossa, Delffi ja muut, tervehdys 🙂 pitkästä aikaa! Desper, just noinhan ? se menee: jos jokin ärsyttää, niin se voi olla vihje jostakin omasta torjutusta puolesta- joskus siis kertoo enemmän ärsyyntyjästä kuin ärsytyksen aiheuttajasta. Mulla tietyt jutut nostavat verenpainetta (en tarkoita nyt mammaa) ja huomaan, että itselläni on hampaankolossa käsittelemätöntä tavaraa- joskus esim. kateutta tai menetettyjä mahdollisuuksia. Syitä löytyy, kun silmiin katsotaan🙂. Mutta asiasta toiseen: olen lomaillut ja ruskettunut, tehnyt pitkiä kävelyreissuja ja ollut mukana seuratoiminnassa. Tuosta toimintajutusta on tullut ihmeen hyvä mieli ja itseluottamusta myös. Tekemisen kautta minäkuva vahvistuu, vaikka aloittaminen tuntui hankalalta ja tunsin alussa itseni tyhmäksi ja osaamattomaksi. Helpostihan sitä rohkeus pettää, mutta tulta päin (onpas hölmö sanonta) on mentävä, jos haluaa maailmaan mukaan. Mulle se on ollut vaikeaa, niin varmasti monelle muulle täällä myös!
Tomaatintaimet ovat ulkoilemassa. Aattelin nyt liittyä seuraan 😉.

Juurikin noin Rina; se ärtymys kumpuaa usein omasta itsestä, tai käsittelemättömistä asioista, jotka alitajunnassa mylläävät.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että mennyt vuosi taaksepäin on ollut raskas; iso, päivystysleikkauksen vaatinut terveysongelma, eroja lähipiirissä ja huoltajuuskiistoja 😟
Minä olen tähän saakka ollut peruspositiivinen mutta nyt koen olevani selkeästi uupunut.
Se on sellaista väsymystä, mikä ei nukkumallakaan mene pois. Toki on tää oma sairauskin, jonka lääkitys väsyttää. Tai ehkä olen väsynyt tähän fyysiseen sairastamiseen 😐
Jotenki tuntuu, ettei mies ymmärrä tätä, kun hänen mielestään meidän pitäisi tehdä yhdessä asioita. Muuten hyvä ajatus mutta, kun jättäisi tuon tekemis-sanan pois. Teen sisätyöt täällä yksin mutta se on lähinnä terapiaa minulle. Mieheni on tekemistä ihannoiva ja hän ei pysty olemaan paikoillaan, vaikka niinkin voisi olla yhdessä jutellen omista ajatuksista puolin ja toisin.
Elämä on kompromisseja vaativa taitolaji; joskus vain toivoisi niitä toisenkin tekevän.
Mutta: tänään on ollut tosi kaunis keväinen päivä ja niin on kuulemma huomennakin.
Sen jälkeen saamme taas talven takaisin halusimme sitä, tai emme 🙂🌻

Itselläni on tämä koko viikko ollut jotenkin huono viikko.

Mut tosiaan maanantaina upposin lenkillä ojaan ja jalat kastui, joten tiistaista lähtien olen sitten ollun räkätaudissa. Kuumetta ei kuitenkaan ole..Joten olen ollut ihan normaalisti ns. töissä.

Lisäksi hieman harmittaa se, kun yksilövalmentaja ei tällä viikolla tullutkaan käymään..Vaikka viime viikolta jäi semmoinen käsitys, että olisi tullut. Olisin nimittäin halunnut jutella ensviikosta..

Mutta onneksi tänään on talli, jospa se vähän kohentais mielialaani.. Menen siis tallille, vaikka onkin nuha. Koska tässä on nyt sitten 5 päivää aikaa huilata ja levätä kunnolla. Tai oikeastaan 4 päivää, jos menen maanantaina taas tallille..

Mariella, kyllä se peruspositiivinenkin voi väsyä (myös masentua), kun koettelemuksia tulee riittävästi vastaan. Joskus riittää yksittäinenkin syy, mutta usein lienee kyse ongelmien tai vastoinkäymisten kasaantumisesta. Sitten on myös "meitä", joiden masennus kulkee vähän perintötekijöissäkin. Yhtä kaikki- voimien puute tekee elämästä vaikeaa tai ainakin harmaata. Mikä sua ilahduttaa ja parantaa mielialaa? Mikä mua ilahduttaa? Se onkin kummaa, että toisena päivänä voi tuntua, että ei yhtikäs mikään. Se on hyvä merkki, jos edes seuraavana päivänä mielihyvää syntyy jostain. Jostain joskus luin, että onnellisuus on merkityksellisyyden kokemista. Oli polulla vastassa sitä tahi tätä, elämän mielekkyys on jotakin, joka muodostuu ajatuksissamme. Selvää lienee myös se, että jokaisella on katkeamis- ja väsymispisteensä. Toipuminen vie aikaa, auts, sitä aikaa olen muuten itselleni antanut😉. Mua on helpottanut se, että voimattomina päivinä olen vain olla möllöttänyt. Ajatellut mukavia, välttänyt stressinaiheita. Antanut luvan olla väsynyt. Unohtanut aktiivisesti, että "pitäis sitä tai tätä". Ei ole tupa kaatunut, eikä maapallo suistunut radaltaan. Hetkessä läsnä oloa olen joutunut harjoittelemaan. Sellainen lapsena luonnostaan sujuva taito kun on unohtunut matkan varrelle.
Kompromissit taitaa olla vähän niin kuin parisuhteen edellytys. Ihmisellä on taipumus lyöttäytyä erilaisen ihmisen kanssa kimppaan- erilaisuus ikään kuin täydentää itseä. Ajan kanssa erilaisuus käy helposti rasittavaksi, mutta kun erilaisuuden hyväksyy, niin syyttely unohtuu tai ainakin vähenee. Toisen saappaisiin ja tuntemuksiin on vaikea samastua, mutta jaksavamman olisi hyvä huomata tukea heikompaa. Osatkin saattavat vaihtua moneen kertaan elämän aikana. Eipä siinä juuri muuta voi tehdä, kun kertoa toiselle tuntemuksistaan. Siis rakentavasti ja toista loukkaamatta. No, sehän vaatiikin sitten korkean tason diplomatiaa🙂, pois se minusta 😋.
Nautitaan keväästä niillä voimilla, joita itse kullakin on eli hyvää kevättä kaikille!

Desperillä oli hyvä puheenvuoro. Sen enempiä en puutu jo taakse jääneeseen aiheeseen.

Minäkin tunnistan tuon ihmeellisen väsymyksen, joka ei parane nukkumalla. Ongelmallista on, että somaattinen sairauteni ja lääkitykseni voi aiheuttaa väsymystä. Mitä pidemmälle olen tietyissä omissa asioissani edennyt, olen alkanut epäillä olevani väsynyt omista oikeusprosesseistani. Olen täällä pariin kertaan maininnut, että minulla on sellaisia käynnissä. Ne ovat sitten pitkäpiimäisiä ja kuluttavia prosesseja. Koko ajan tuntuu kuin olisi jokin painava taakka harteilla. Vaikka elän samanaikaisesti arkea ja olen usein iloinenkin, jossain takaraivossa kolkuttaa tunne keskeneräisestä taistelusta ja omasta arvottomuudesta. Se arvottomuus johtuu siitä, että oikeuksiani on mennen tullen poljettu ja vieläpä asioiden selvittelyynkin on suhtauduttu täysin välinpitämättömästi. Onneksi minulla ja avustajillani on erittäin hyviä todisteita tahpahtumista, mutta nekään eivät tässä projektin kesken ollessa helpota väsymystä. Viimeksi eilen minulta kysyttiin, miksi roikun prosesseissa, että eikö olisi vain helpompi luovuttaa ja keskittyä "omaan elämään". Kannustusta ei ole tullut käytännössä yhtään mistään. Kun Mariella totesi, että läheisten erot ja huoltajuuskiistat väsyttävät, niin uskon kyllä erilaisten työläiden keskeneräisten prosessien väsyttävän ihan konkreettisesti.

Ja sitten niihin iloa tuottaviin asioihin. Minulla on viime kuukausina ollut paljon iloa tuottavia juttuja elämässä. Juuri äsken söin herkullisen lounaan. Olipa tosi hyvän makuista! Aiemmin aamupäivällä sain tehtyä muutaman pitkään tekemistä odottaneen homman. Tiistaina unohdin yhden opintoihin liittyvän harjoitustyön palautuksen, mutta maailma ei räjähtänyt, vaikka niin kävi. Eilen ostin pari uutta vaatetta ja kivasti alennetulla hinnalla. Olen varmaan kymmenen vuotta käyttänyt mustaa hupparia. Nyt ostin vaalean hupparin ihan vain itseäni uuteen juttuun pakottaen ja oli se ihan nättikin. Viikonloppuna saan herkutella pizzalla ja pari oluttakin on. Muuten herkuttelu on tyyliä rypäleet-omenat-porkkanat-pähkinät. Sain istutettua kukansiemeniä multaan, mikä oli iloinen asia. Ne ovat itäneet vähän kehnosti, mikä ei ole niin iloinen asia. Laitoin vähän uusia siemeniä multaan, jos ne itäisivät paremmin. Ostin muuten sattumalta hammastahnaa, jonka mausta pidän. Hampaista puheen ollen minulta irtosi hampaasta paikka, joka oli sikäli jopa hyvä juttu, että se motivoi minut varaamaan ajan sekä paikkaukseen että hammastarkastukseen ja suuhygienistille. Aion tänään vaihtaa lakanat, mikä tarkoittaa, että illalla pääsen pujahtamaan puhtaisiin lakanoihin. Olen pariin projektiini liittyen saanut paljon apua parista nettiryhmästä. Se on upeaa! Paljonhan näitä kivoja juttuja on ollut. Ai niin, aloitin muuten taas uuden opiskelukurssin. Se on kokonaan englanniksi, mikä on mukavaa. Opiskelu tuntuu vähän raskaalta, mutta kyllä sen jaksaa, kun vaan punnertaa väkisin menemään. Kahvia kyllä kuluu paljon 😉.

Tänään onkin tullut oltua koko päivä sisällä. Tai no, pari kertaa oon käynyt pihalla, mutta lenkit on jäänyt tältä päivältä kokonaan, koska ei ole vaan jaksanut lähteä lenkille, vaikka oliskin ollut ihan hyvä keli. Mutta kukapa sitä flunssassa (nuha ja kurkku kipeä, mut ei kuumetta) jaksaa minnekkään lähteä.

Toivon mukaan huomenna olisi parempi olo ja jaksais käydä lenkillä.

Delffi; juuri tuollaista outoa flunssaa minäkin olen potenut jo kuukauden päivät. Välillä olo kohenee ja sitten oireilu tulee takaisin. Kuume oli korkeammalla alussa ja nyt vain pientä lämpöä välillä. Lääkärissä en ole käynyt tämän takia ollenkaan.
Yritän patistaa itseäni jaksavammaksi ja saan tehtyä päivän rutiinit sillä tavalla.
On joitakin asioita, mistä nautin mutta huomaan, etten enää niin paljon kuin joskus aikoinaan. Minä menin tosi rikki aviomiehen uskottomuudesta mutta pääsi siitä yli kuitenkin, osittain terapian avulla.
Luulen, että sairauteni on se väsyttävä asia. Jotenkin vaan kokoaikainen kipu syö iloa. Sitten on tuo lääkitys, joka koostuu monesta eri lääkkeestä ja aina pitää muistaa huolehtia reseptien uusinnat ja lääketilaukset apteekkiin hyvissä ajoin.
Lapsuuskin oli lasinen; meillä joivat molemmat vanhemmat kausiluontoisesti tosi paljon. Aina sai olla varpaillaan, mitä tulee juomisen seurauksena. Hirveän paljon en positiivisia asioita lapsuudestani muista.
Koin myös perheväkivaltaa siihen asti, kun sairastuin.
Nämä tunnepuolen painolastit ovat aika kovia.
Mutta lapsistani olen onnellinen ja siitä, että he ovat löytäneet paikkansa tässä elämässä ja ovat terveitä 🙂🌻

Että mua nyt ärsyttää.. kun mua ei koskaan kuunnella.

Äiti nimittäin halus vähän lyhentää mun hiukset ja itse olisin halunnut vain vähän latvoista tasotusta, jopa näytin että mihin asti saa leikata. Mut pah, eihän se kuunnellu mua.. Sehän päättikin leikata mun hiukset turhan lyhyiksi (no, olkapäälle asti on hiukset nyt, kun ne oli aiemmin reilusti yli olkapään)

Joo..ehkä turhasta asiasta valitan, mutta ärsyttää vaan kun en saa enään ponnarille hiuksia ja oon tottunut piettään poninhännällä.

Mut tämä oli kyllä viiminen kerta, kun annan äidin leikata mun hiuksia.

Tai no, kesällä ei lyhyet hiukset haittaa, kun ei oo mitään hommia silloin. Mutta nyt häiritsee todella paljon, ettei saa hiuksia kiinni ja pitäis kehdata mennä keskiviikkona hommiin..huoh.

No joo.. tiedän, valitan turhasta ja olen ehkä tässä hiusasiassa turhamainen(?), mut jos johonkin tiettyyn asiaan on tottunut, niin ei sitä oikein totu muutokseen..ainakaan kovin nopeasti.

Mutta jos on ihan pakko jotain positiivista tästäkin asiasta kaivaa, niin onpahan hiukset vähän helpompi pestä, kun ne on lyhyemmät.

Mutta joo.. Tämä viikonloppu on tullut otettua liikunnan kannalta todella kevyesti. Tänään tuli kuitenkin käytyä pienellä lenkillä koiien kanssa. Saa nähä millainen olo on huomenna, kuitenkin huominen ratsastustunti on peruttu, koska tänään on ollut vielä(kin) nuhaa ja kurkkukin on edelleen kipeä.

Miten muuten muitten viikonloppu on mennyt?

Huhhuijaa... Olen viikonlopun aikana lukenut yhtä kirjaa aika paljon. Se on tietokirja ja melko mielenkiintoinen, mutta siinä kyllä käsitellään aika paljon "maailmantuskaa", mikä on ollut vähän raskastakin luettavaa. Tai hyvähän minun on sitä pehmeältä sohvaltani ihanaa teetä siemaillen lukea, mutta siis tarkoitin, ettei se ole mitään kevyttä viikonloppuhömppää. Olen myös hieman opiskellut ja tehnyt kotihommia. Minäkin olen nuhainen, mutta tämä taitaa olla ihan klassista siitepölyallergiaa. Jo viime viikolla ulkona liikkuessa tunsin ajoittain sellaisia tosi ilkeitä kirveilyitä nenässä ja silmätkin vähän kutisivat. Kävin siis hakemassa allergialääkkeet apteekista vihdoin ja viimein. Onneksi olin uusinut reseptin jo aikaa sitten. Olen allerginen useammallekin puulle, mutta yhdelle oikein todella allerginen. Onneksi kyseisiä puita ei kasva joka paikassa. Vältän tiettyjä puistoja ja paikkoja nyt pahimman siitepölykauden aikaan.

Rina: Ihanaa, että olet palannut keskuuteemme ja vahvuuteemme! Minulla olikin sinulta paljon kyseltävää, mutta vastasit niihin jo osittain. Muistin nimittäin viime vuodelta, että halusit lähteä mukaan seuratoimintaan, mutta et oikein silloin uskaltanut. Tai jostain se mukaan meneminen kiikasti. Kun yhtäkkiä ilmoitit lähteneesi sinne mukaan, aloin pohtia, mikä oli se juttu, joka sai sinut ylittämään kynnyksen. Osaatko sanoa? Mietin myös, kuinka tomaateillesi kävi, mutta hyvinhän niille, jos jo kerran ulkoilevat. Minä laitoin taas samettikukkien siemeniä itämään, mutta turhan myöhään taas. Osa siemenistä on itänyt ja kun laitoin heikohkon itämisen jälkeen vähän lisääkin siemeniä multaan, niin kyllä minusta nyt vaikuttaa siltä, että saan niistä tänäkin kesänä kukat parvekkeelleni. Ostan toki osan kukista ja täksi kesäksi on tulossa vähän enemmän kukkapyttyjä kuin viime kesäksi 😳.

Delffi: Kuulostaa siltä, että jostain syystä äitisi halusi toimia vastoin sinun ohjettasi. Minusta se on ikävää. Oli kutenkin hyvä, että löysit asiasta positiivisenkin puolen. Minusta tuntuu, että muutokset voisivat tehdä sinulle hyvää. Tarkoitan juuri tuollaisia muutoksia kuin hiusten pituuden muutos jne. Ei ihmiselle tee hyvää, että aina vaan toistaa samoja asioita ja pysyttelee mukavuusalueellaan. Varsinkaan nuorelle ihmiselle se ei ole mielestäni hyväksi. Olen kyllä huomannut, että sinä hermoilet aika paljon muutoksia (esim. lumilinnan ratki ja miekkailu). Hyvinhän olet niistäkin silti selvinnyt. Toivottavasti paranet pian.

Mariella: Tervetuloa mukaan keskusteluun vaikka vähän pysyvämminkin. Oli mielenkiintoista kuulla sinun elämästäsi. Ei meillä kenelläkään taida mikään kovin helppo lapsuus olla takanamme.

Mitäköhän Pompulalle kuuluu..?

Lukossa, maailmantuska vaivaa vähän täälläkin...tai ehkä se on alakulo, kun lähipiirissä tuntuu olevan vastoinkäymisiä tällä hetkellä.
En usko, että mitään erityistä kynnystä seuratoimintaan liittyen minulla olisi ollut, kyse on enemmän jaksamisesta eli kun masennus taittuu ja voimia karttuu, niin mielelläni esim. käyn jotain kurssia tai otan osaa johonkin toimintaan. Siis jaksamisesta se on kiinni kohdallani, vaikka en erityisen sosiaalinen luonteeltani olekaan.
Delffi, hiustenleikkuuoperaatioissa äitisi mielestäni rikkoi selkeästi rajojasi.
Mariella, krooninen kipu syö ihmistä ja aiheuttaa aivoissa muutoksia. Vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Joskus liikunta auttaa kivunsietoon, sillä olen omaa kroonista kipuani hoitanut. Saatan siis olla väsyneempi ja kivuliaampi ennen liikuntaa kuin sen jälkeen. Liikkuminen hoitaa myös mielialaa, vaikka usein etukäteen tuntuu, ettei millään jaksaisi. Tänään on vähän sellainen tunnelma, kun on repullinen muita murheita, mutta kyllä tämä tästä..Voimia kaikille!

Ärsyttävää olla kipeänä, ku ulkona olis kiva lenkkeily keli. Mutta eipä sitä kipeänä (nuhaisena ja kurkku kipuisena) kannata (vähän kyl tekis toisaalta mieli, mut riski siinä aina on, että flunssa pahenis) lähteä ulos, vaikkei kyllä kuumetta ole edelleenkään. Lisäksi kuulemman näytän kipeältä.

Ärsyttävää vaan olla sisällä ja selkäkin tulee kipeeksi tästä liikkumattomuudesta.

En tiiä pitäiskö kokeilla sitten semmoista, että menee jo klo 20.00-21.00 välillä jo nukkuun, etttä auttaisko todella pitkät yöunet tähän oloon. En haluais olla työtoiminnasta pois keskiviikkona enkä torstaina, koska en välttis silloin sais rahaa niiltä päiviltä. Lisäksi torstaina on yks aika tärkeä juttu, mikä olis hyväs saada pois alta mahdollisimman pian.

Onko teillä mitään keinoja mikä auttais kurkku kipuun?

Itse olen nyt juonut aika paljon lämmintä juomaa ja myös höyryhengittänyt.
Tietysti myös puhumista tulisi välttää.