Lukossa: Kyllähän mä huomenna aattelin mennä tutustumaan miekkailuun. Yksilövalmentajakin on käsittääkseni myös sinne tulossa, koska tuo mahdollisuus tulee säätiön järjestämänä.
Hieman tuo huominen jännittää..

Tuota koirapuistoon eka kertaa menemisestä en muista millainen se kokemus oli..

Lumilinnassa olen käynyt aiemminkin, mut tämän vuoden Lumilinnassa kävin tuolloin 5.4 ekan kerran.

En kyl oikein osaa sanoa mistä se paniikkikohtaus johtui..
En muista että olis aiemmin ollut tuommoista kohtausta.

Toisinaan lenkillä on tullut kyllä ahdistava ja itkunen olo, ja kerran kaupassa alkoi kassajonossa ahdistaan.

Tuon paniikkikohtauksen jälkeen olo oli väsynyt, ja se kohtaus meni tosiaan ohi pikkuhiljaa kun lepäilin ja pääsin kotia.
Tallille kuitenki menin iha normaalisti ja olo oli iha normaali.

Seuraavana päivänä olo oli iha normaali. Hieman kyl hämmentynyt ja outo, että mitä oikein edellisenä päivänä tapahtui.

Edelleenkin olen jotenkin hämmentynyt tuosta torstaista.

Hieman myös ensviikko jännittää, ett mitä jos tulee uus kohtaus.

Nyt oon täl hetkel veljen tykönä käymässä..ja en ois yhtään halunnut lähteä tänne.

Pompula: Minäkään en ole saanut vaihdettua multia, vaikka mulla on kaikki tarvikkeet. Eihän se mikään maailman suurin operaatio ole, mutta en vaan tiedä, mikä mua estää. Laiskuus? Kiireellisemmät työt? En tiedä. Mielialojen merkitseminen ylös voi olla hyödyllistä. Nythän monet ovat innostuneet bujoilusta eli Bullet Journal:in (Bujo) pitämisestä. Bujoon usein laitetaan erilaisia tracker:eitä ja mielialatracker on yksi suosituimmista. Siinä tosin mieliala merkitään vain värinä. Jos kirjaa mielialan vaikka päiväkirjaan tai kalenteriin kirjallisesti, niin voi käyttää vähän enemmän vivahteikkuutta. Jännää, että sää ahdistaa sua. Muhun sää vaikuttaa yleensä vaan perinteisesti niin, että helle tuntuu tukalalta ja sateella ulos lähteminen on tylsää lähtiessä, mutta yleensä sekin helpottaa hetken päästä. Pysähdyin oikein miettimään, miltä voisi tuntua, kun tuuli ahdistaa. Tuli jännä olo! Olen jostain lukenut, että narsistinen persoonallisuushäiriö ”tasoittuisi” vanhemmiten kuten muutkin persoonallisuushäiriöt. Tässä voi tosin olla sellainen vinouma, että tuon määritelmän takana on enemmänkin yhteiskunnallinen ja psykiatrisen hoidon näkökulma. Eli yhteiskunta odottaa enemmän nuorilta ja keski-ikäisiltä ihmisiltä, jolloin nämä joutuvat paineen alle ja usein myös psykiatrisen hoidon piiriin. Vanhemmiten yhteiskunta ns. jättää rauhaan tai kyseiset ihmiset ovat esimerkiksi päässeet eläkkeelle. Eli persoonallisuushäiriöiset aiheuttavat ns. vähemmän harmia ja kuluja yhteiskunnalle ja psykiatriselle hoitotaholle. Jos sitten taas katsottaisiinkin samaa asiaa persoonallisuushäiriöisten omaisten näkökulmasta, niin määritelmä voisi olla aivan toisenlainen. Ikääntyessään persoonallisuushäiriöiset saattavat hyvinkin aiheuttaa enemmän vaivaa ja mielipahaa omaisilleen. Tätä asiaa ei kuitenkaan välttämättä mikään ns. virallinen taho tiedä. En kyllä tiedä, onko tuossa mitään järkeä, mutta tuollainen juttu mulle tuli mieleen. Minullakin on edelleen konmarittaminen kesken. Ja Pompula, olen todellakin miettinyt, että milloin tämä loppuu ja mitä sitten. Mietin sitä jo heti alkuhuuman jälkeen, vaikka olin tehnyt metodin mukaisen vision ihan perusteellisesti. Koko konmarittaminen on ollut minulle tuskallinen prosessi. En ehkä olisi lähtenyt hommaan, jos olisin tiennyt, mikä minua odottaa. Tässä vaiheessa kotinurkista on kuitenkin lähtenyt jo valtavasti tavaraa. Siis todellakin valtavasti. Tilaa on tullut paljon eivätkä tavarat enää pursuile eivätkä tunnu lisääntyvän yöaikaan. Silti edelleen on konmaritettavaa. Olen nyt tauolla. Siis en konmarita mitään ainakaan pariin viikkoon, mutta yritän saada poislähteviä pusseja ja laatikoita toimitettua asunnosta ulos. Sitäkään en etukäteen tajunnut, miten hirveä homma on pelkästään rojun pois raijaamisessa ja asianmukaisessa kierrättämisessä. Ostohaluni ovat todella merkittävästi surkastuneet. Minähän asetin itseni viime syksynä ostolakkoon, eikä ostohaluja ollutkaan. Se on jatkunut koko kevään, joskin vähän jotain välttämätöntä hankin alennusmyynneistä. Joitakin ostotarpeita olisi (esim. kengät meinaavat hajota lopullisesti), mutta en edes jaksa raahata itseäni kaupoille. Minäkin olen miettinyt, minkä verran sitten on tavaraa, kun konmaritus on valmiina. En tiedä, tarvitsenko sitten jotain säilytysjuttuja tms. En vielä jaksakaan ajatella. Rasittaa kyllä kovasti tämä jatkuva sekamelska. Eniten minua helpottaa, että olen päässyt eroon hirvittävästä kirjavuoresta. Minulla oli aivan järkyttävän paljon kirjoja. Moni on pystynyt luopumaan kirjahyllystä ihan kokonaan konmarittamisen myötä. Minä olen luopunut yhdestä risasta nojatuolista, mutta muut kalusteet ovat ainakin vielä tallella. No, olen minä luopunut myös yli kymmenestä pahvisesta säilytyslaatikosta. Jemmassakin on 5-6 tyhjää pahvista säilytyslaatikkoa. Minulle on tullut myös kaappeihin ihan tyhjiä hyllyjä. Jos sama jatkuu, niin yhdestä kaapista voisin ehkä luopua. Tsemppiä Pompula 🌻🙂🌻!!!

Huoh! Sinne meni, juuri kun sain valmiiksi kirjoittamani, voi v!

Lukossa: lastensuojelu, virkavalta, lastenhuolto kiistat, naapurisopu jne. Ne työllistävät yhteiskuntaa narsisteilla.

Uusi asia: meditaatio.

Delffi, palaan paremmalla ajalla.

Ahdistaa..
Tää viikko on alkanut kyl iha surkeasti..

Kävin tutustutumassa siihen miekkailuun sivusta katsojana ja iha ok siel meni, vaikka ahdistikin. Yritin vain ajatella ett illalla ratsastustunti.

Lisäksi myös mikä sai pään vaan entistä enemmän sekasin, nii oli se ku kuulin ett yksilövalmentaja on kipeänä.

Ja ku keskiviikkona olis joku koulutuspäivä ja ku pitäis kysyä vähä tarkennuksia siitä päivästä, niin keltä siitä kysyy.. ku yksilövalmentaja on kipeänä ja lisäks pitäis myös työyksikön ohjaajalle ilmoittaa jos ei oo tulossa Pesulalle :/
Ensinnä vaan pitäis saada selville ett onko se keskiviikon koulutuspäivä pakollinen..

Ahdistaa iha h***sti tää viikko..

Narsisti psykiatrisen hoidon piirissä, Lukossa? Koko ajatus tuntuu ihan absurdilta! Eihän heissä koskaan ole mitään vikaa! Narsismi työllistää yhteiskuntaa mm. lastensuojelussa, lasten holhous kiistoissa, naapurikiistoissa jne.

Bulletti, whaaa! Ei yhtään lisäsovellusta, tai ylimääräistä lippulappusta. Vai onko se päiväkirja? En yhtään tiedä, enkä ole ollut kiinnostunut.

Uusi asia, no vanha uusi asia, on ollut meditaatio. Meditoin lyhyen YouTubesta löytämäni mukavan meditaation toissapäivänä kahteen kertaan. Eilen, tai tänään kerran. Pakko keksiä tähän ahdistukseen jotain, kun ei ole ketään kenen kanssa jutella. Nyt kun tulin tänne ja kirjoitan tätä samaa viestiä kolmatta kertaa. Ensimmäisen töpeksin taivaan tuuliin ja toistako ei ole julkaistu? Se oli kyllä ranskalaisin viivoin, tapaan. Niin piti sanomani, että KonMarihan on tietysti myös henkinen ponnistus, eikä sitä ole niin tullut ajatelleeksi. Siksikin osaltaan voi ahdistaa. Kiitos tsempeistä!

Delffi, minusta tuntuu, että olet jonkinlaisessa murroksessa ja siksi olot ovat mitä ovat. Luen siis viestisi kyllä 😉 Kirjoitatkin paljon enemmän, kuin aiemmin.

Nyt minä en osaa kirjottaa mitään enempää. Ehkä unohdan jotain...
Tänään oli ihan mukava päivä.

Pompula, mitä oikein meinaat tuolla murroksella?

--

Huoh.. Huominen ahdistaa ja samoin torstai, olisinpa huomenna kipeä, niin ei tarttis minnekkään mennä..

Mikä toi IBD-Ninja on? Mäkin haluan sellaisen, joka pelastaa mun elämän!! Yksi hyvä päivä ja tänään taas täysi paska. Heräsin naapurista kuuluvaan mekkalaan. Siellä olisi lasulla varmasti asiaa. Voi lapsi parkaa. Sieltä kuuluva meteli pilaa aina omankin päivän. Mutta eipä nuo toimi, kun sitten kun on jo aivan liian myöhäistä. Eli silloin, kun päästään sekaisin olevien ihmisten annetaan lisääntyä ja pilata oma jälkikasvunsa. Piuhat poikki, jos päässä viiraa.fi.

Sen unohdin edellisessä mainita, että yhtenä päivänä löysin jotain todella omaa. Sellaista, josta minua aina kasvatettiin pois. En saanut olla minä. Ehkä nyt keski-iässä löydän todellisen itseni. Se oli jotain fantastisen tuntuista. Ei tarvitse pelätä (tai ehkä tarvitsee) jonkun toisen tuomiota. Ei kelpaa sellaisena, kun oikea sisin on. Jollain tavalla palasin ajassa taaksepäin ja imin itseeni, jotain määrittelemätöntä, joka on syvällä sisimmässäni. Unohtunut, heitetty pois, tallottu päälle, hylätty, nolattu.

Niin, en tiedä onko se murros hyvä, vai paha?

Toisaalla mietit kotoa pois muuttamista. Yksilö valmentajasi vaihtui? Kommunikointi pelaa/ei pelaa? Yksilövalmennuksessa on uusia ulottuvuuksia, kuten miekkailu. Et tunne yhteenkuuluvuutta työporukan kanssa. En minäkään koskaan tuntenut. Mikä tämän kuntouttavan työtoiminnan tavoite on? Tiedätkö sen, selkeästi? Noista ahdistuksista ja paniikeista kannattaa ajoissa keskustella ammattihenkilön kanssa. Sillä ahdistus on kuin lumipallo, joka alkaa pyörimään, joskus napsahtaen, kuin valokatkaisija paniikiksi. Olet sosiaalistunut enemmän, ainakin täällä. En tokikaan tiedä miltä sinusta itsestäsi tuntuu.

Pompula,
Juu..kotoa muuttamista olen miettinyt, mut siinä on esteitä ja tuostakin pitäis jutella yksilövalmentajan kans.

Nii, ja yksilövalmentaja ei onneks ole vaihtunut. Kommunikointi välillä pelaa yksilövalmentajan kans, mut välillä meinaan mennä jotenkin lukkoon.

Yleisesti ottaen kuntouttavan työtoiminnan tavoite on kait mm. yksilön elämänhallinnan ja työkyvyn parantaminen.

Juu, varmaan pitäis puhua.. Mut jotenki tuntemattomalle puhuminen on vaikeaa, joten siks haluaisinkin ainakin alkuun jutella asioista yksilövalmentajan kans..

---

Mutta joo..
Tästä ns. koulutuspäivästä selvitty hengissä, vaikka tilanne olikin hieman ahdistava, kun ei olut ketään muuta Pesulalta. Kaikki muut oli siis iha outoja..

Huomenna oliskin ysiksi, joten saa nähä miten huominen sit menee..
Kaitpa sitä huomisestakin selviää hengissä..

Lisäks jäi semmonen käsitys että yksilövalmentaja tulis huomenna käymään, joten toivottavasti sais sitten huomenna kunnolla jutella hänen kanssaan.
Olis aika paljon juteltavaa..

Sitä vielä piti sanoa ett taitaa jäädä ulkoilu aika vähäiseksi tänää.. on nimittäin todella surkea keli täällä päin. Kokoaja pyryttää lunta ja on todella kova tuuli..

Onpa täällä tosiaan hiljaista! Rina vaikuttaa kadonneen mustaan aukkoon. Sain kun sainkin huhtikuun aikana laitettua kukan siemeniä itämään ja onhan noista jo noussut niitä kaksilehtisiä minitaimia. Kaikissa idätysastian ruuduissa ei kylläkään vielä näy elonmerkkejä. Mitenköhän ne Rinan tomaatit ynnä muut jaksaa..? Entä pysyykö Pompula päätöksessään, ettei tänä vuonna tule taimia..?

Olen edelleen raivannut kotiani ja jostain kumman syystä nurkistani löytyi jätesäkillinen neulelankoja. Siis jätesäkillinen! Olisin kuvitellut niitä olevan huomattavasti vähemmän. No, koska seassa oli pari pikkukassillista puuvilla- ja bambulankoja, ryhdyin kutomaan sytomyssyjä. Näin siis jossain juuri sellaisen sytomyssyistä kertovan nettijutun. Siihen hommaan on sitten tuhrautunut tuntikaupalla aikaa ja samalla olen katsellut Areenasta erilaisia ohjelmia, joita minulla onkin "rästissä" kauheasti. En kylläkään katso paljonkaan televisiota, eikä siksi ole mitään vakavia "rästejä", mutta mielenkiintoisia ohjelmiahan siellä on nyt paljon.

Täällä etelärannikolla on aivan hirveä keli tänään. Ikkunaan ropisee sade, mutta samalla toisesta ikkunasta näkyy, kuinka räntää sataa vaakatasossa. Maakin on onnistunut muuttumaan paikotellen valkoiseksi. Ei todellakaan tee mieli lähteä ulos. Täällä sisällä voi muhia kutimen ääressä villasukat jalassa.

Ei hitto... Kudoin tuossa pari tuntia sytomyssyä ja kyllähän se eteni ihan kivasti. Mutta hei..! Kutoa nyt lauantai-iltana kotona jotain hemmetin sytomyssyä. Voi hemmetti. Sää on kyllä ollut niin kauhea, ettei tuonne ulos ole tehnyt yhtään mieli, mutta jotenkin noi sytomyssyt ottaa nyt ihan kauheasti päähän.

Tein viime vuonna hieman vapaaehtoistyötä eräälle hyväntekeväisyyskirpputoria pyörittävälle taholle. Olin vastaanottamassa lahjoituksia ja jouduin kohtaamaan ihmisten vaikeuden antaa pois tavaroitaan. Esimerkiksi lahjoituspisteessä eroteltiin toisistaan käyttämättömät ja käytetyt tavarat. Käyttämättömien täytyi olla oikeasti käyttämättömiä. Ihmiset kuitenkin aivan väkisin tunkivat käyttämättömien rullakkoon tavaroita, joita oli selvästi käytetty. Esimerkiksi todella siistit kengät, jotka kuitenkin haisivat erittäin voimakkaasti jalkahieltä. Samoin käytettyjen tavaroiden puolella ihmisten oli suorastaan vaikea irrottaa otettaan pusseistaan ja laatikoistaan. Kovasti he halusivat tietää, kenelle ne tavarat päätyvät. Se oli lähes kammottavaa, koska ihmiset toivat keräyspisteeseen hyvinkin huonokuntoista tavaraa. Vielä surkeampaa oli, kun kuulimme, että Suomessa hyväntekeväisyyskirppareille tulevista tavaroista 80% (!!!) päätyy roskikseen. Siis ihmiset eivät itse kykene heittämään roskiaan roskiin, vaan he antavat ne hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka joutuvat erottelun ja roskiin heittämisen tekemään.

Hieman samanlaista on joillakuilla tuo talkooneulominen. Ihmiset kutovat hullun lailla milloin villasukkia veteraaneille tai vauvoille, milloin sytomyssyjä syöpäpotilaille jne. Monille tuntuu olevan tärkeintä, kuinka monet sukat tai kuinka monta myssyä kutoo. Koska langat maksavat, on kiusaus käyttää halvimpia mahdollisia lankoja. Ne langat ovat usein huonolaatuisia (esim. pelkkää tekokuitua) tai värit ovat niitä ylijäämävärejä, joita kukaan ei huoli. Kutojien keskuudessa vallitsee myös tietynlainen taitokilpailu eli kutojat tapaavat tehdä jokaisesta piposta erilaisen erilaisia tekniikoita käyttäen ja ihan hullujakin päähänpistoja toteuttaen. Sytomyssyistä kuvia selatessani jouduin toteamaan, että ne päähineet ovat pääsääntöisesti ns. susirumia. Kyllä masentaisi syöpäpotilaana nähdä niitä tekeleitä. Mutta jälleen kerran ne omat jämälangat ovat niin kallisarvoisia, että niitä ei voi heittää hukkaan. "Kyllähän näille sukille/myssyille aina käyttäjä löytyy." Syöpäosastojen hoitajatkin kuitenkin kertovat, että osa sytomyssyistä ei yksinkertaisesti kelpaa kenellekään. Eli ei sitä käyttäjää todellakaan aina löydy.

Olisiko mukava olla hyväntekeväisyysjärjestön asiakas ja saada ihan oikeasti roskaa lahjaksi? Ymmärrän kyllä, että toisen roska on toisen aarre. Mutta sitten on ne ihan oikeat roskat. Miksi niitä pyöritetään ikuisesti täällä pallon päällä?

Ketä me huijataan? Itseämmekö? Miksi kaikki roska täytyy yrittää pelastaa?

Minusta materiaalin uusiokäyttö vaikkapa jätteenpolttolaitoksen raaka-aineena, uusiopaperin raaka-aineena, biojäte kompostointina ja niin edelleen on järkevää. Jopa ihan huippuhienoa. Tuunaaminenkin on hienoa, mutta ei kaikkea roskaa vaan voida hyödyntää askartelupaskarteluissa.

Mutta itsepintaisen niuho mukakierrätys on kyllä tosi syvältä.

Kun saa tuon sytomyssyn valmiiksi, aion neuloa itselleni jotain sellaista, mitä todella haluan ja tarvitsen.

Kattelinpa yhtä videota youtubesta ja tuli mieleen sitä videota katsellessa yläasteen kemian tunnit. Nimittäin, kun oli tiedossa, että olis kemiaa, niin monesti kysyin sit, ett voinko lähteä kotiin, ku on pää kipeä. Ja nytkö mietin, niin mua tosiaan tais jotenkin ne kemian tunnit ahdistaa ja pelottaa.
Kuitenkin aina silloin kun jäin kemian tunnille, niin selvisin niistä hengissä.

Ja ainoa asia mistä kemiassa tykkäsin, niin oli kirjalliset kokeet. Niistä käytännön kokeista en tykännyt yhtään.. ne mua ennemminkin jotenkin pelotti.

Joten tulipa vaan noista yläasteen kemian tunneista mieleen, että olikohan jo silloin mulla jotain melko ellei todella lieviä ahdistus-/paniikkikohtauksia..
Kun hämärä muistikuva on myös, että olisin jokunen kerta itkien kysynyt että "voinko lähteä kotiin, ku on pää kipeä?"

Ehkä oli ta ehkä se oli jotain muuta.. en tiiä.

Mut sen kuitenkin muistan, että mulla on lapsena tutkittu päätä (EEG-aivosähkökäyrä ja magneeettikuvaus), kun on ollu usein pää kipeä. Mutta en muista, että sieltä olis mitään ihmeempää löytynyt..

Mutta joo.. saas nähä miten ensviikko menee.
Kaitpa ne kaksi ns. työpäivää menee ihan ok. Kyllähän tästäkin viikosta selvisin iha ok..vaikka olikin vähän erinlaisempi viikko.

Täällä on kyllä nykyään melko hiljaista.

Lukossa: Sua ei oo näkynyt chateissa täl viikolla.

Mutta joo..täällä on tänään ollut kyl vähän tylsä keli. Yöllä oli satanut lunta, ja aamupäivästä satoi myös lunta. Kävin kuitenkin aamupäivällä lenkillä koirien kanssa. Ja nyt mietin, että lähtiskö sitä käymään nuoremman koiran kans vähän pitemmällä lenkillä.

Koska ei vaan jaksa olla kotona vanhempien kanssa..

Hiljasta on..

Mä taidan tänne vissiin enimmäkseen kirjoitella..

Mut joo.. viime yönä tuli huonosti nukuttua, nukuin vaan jotain 5-6 tuntia ja enään ei oikein uni tule, ja kaiken lisäksi pääkin on kipeä.

Liekkö liikaa pyörii jotkut asiat päässä, esim. ainakin yks asia viimeviikolta jäi mietityttää..
Lisäks sit tulevat asiat jännittää, stressaa ja ehkä vähä jopa ahdistaa..