Lukossa kirjoitti 10.4.2017 12:14

Aava: Voi ei 😭... Rutistus sinulle. Mun mielestä sun kannattaisi olla yhteydessä syöpäjärjestöjen neuvontapalveluihin. Ne on tarkoitettu myös syöpäpotilaiden omaisille. Siellä on puhelinpalvelu, sähköpostipalvelu ja joitain chattejäkin. Uskon, että sulle voisi olla niistä hyötyä. Kerro meille, jos saat sinne otettua yhteyttä, että mitä siellä neuvotaan sinulle. Kyllä sä selviät tästäkin päivästä 🙂👍!!!

Yhteystiedot täällä: https://www.kaikkisyovasta.fi/neuvontapalvelut/
Chat: https://www.neuvontahoitaja.fi/home.html

Kiitos tuesta. Tuolta tuli vastaus, missä oli vaan yleistä tukea ja selitetty syövästä. Pelottaa ihan hirveästi ☹️ Masentaa ja ahdistaa... en mä halunnut että elämä menisi tällaiseksi ( pelokkaaksi ja stressaavaksi koko ajan ) 😭

Lukossa kirjoitti 10.4.2017 12:5

Smöggis: Oletko sä ikuinen murehtija? Sun ajatukset kuulostavat samanlaisilta kuin mun ajatukset ennen. Tosin en ehkä niistä ole täysin vieläkään päässyt. Netissä on aika paljon materiaalia turhanpäiväisestä murehtimisesta. Mua on auttanut mm. Mindfulness sekä sellainen keino, että mietin mikä olisi kaikkein kamalin vaihtoehto ja miten siitä selviäisin. Siis tuon kauhuskenaarion läpipohtiminen auttaa huomaamaan, että siitä kamalimmastakin vaihtoehdosta selviäisi. Sun Tampereen asunnon suhteen mulle tuli mieleen, että jos Tampereelta ei löytyisi sulle yhtään kämppää, niin voisithan sä varmaan muuttaa johonkin naapurikuntaan. Mä olen opiskellut sekä lukion että puolet yliopisto-opinnoista naapurikunnasta päivittäin bussilla kulkien. Joskus ne matkat ovat jopa sujuvampia kuin opiskelukaupungin sisäiset matkat ja vuokratkin saattavat olla halvempia. Toivon nyt kuitenkin, että löydät kämpän sieltä mistä sitä ensisijaisesti etsit.

Myönnän kyllä murehtivani päivittäin ja löytäväni asioista aina ensin ne huonot puolet. Hyvät puolet eivät sitten löydykään ennenkuin joku ne minulle rautalangasta vääntää. Pessimisti ei pety, sanotaan.

Pakon edessä joutunen joko etsimään mahdollisen kimppakämpän tai punkkaamaan kaverin sohvalla jonkun aikaa. Jos mikään muu ei toimi niin sitten on varmaankin pakko mennä naapurikunnan puolelle.

Tämä päivä meni kyllä kokonaan sisätiloissa mököttäen, sillä jatkuva vesisade ei innostanut ulkoilemaan. Sain kuitenkin onnistuneesti paistettua paahtopaistin uunissa ja tehtyä sille kermakastikkeen joten nyt minulla on ruokaa ainakin vielä muutamaksi päiväksi. Pitäisi hakea kaupasta rove mämmiä jälkiruoaksi.

En tiedä miksi, mutta viimeaikoina mua on ahdistanut KAIKKI, SIIS AIVAN KAIKKI !☹️
Ahdistun ja hermostun ihan pienestä. Suurimmat tällä hetkellä ( ahdistusjärjestyksessä) ovat : Äidin tilanne, SOTE, ja tuo VESI asia mistä kirjoitin juuri tuohon toiseen ketjuun jonka joskus tein. Nämä kolme ovat tämän hetken masentavimpia asioita ylivoimaisesti.😭

Onko teillä näkemyksiä tai " turvaa" noista asioista ( miten käy, käykö huonosti vai hyvin mikä on asia mitä todella toivon )

Nämä siis kaiken muun lisäksi. Ahdistukseen riittää pienikin asia, vaikka lauseen tai kuvan näkeminen, mikä liittyy jollain tavalla pelkoihini. Ahdistuksen taso vaihtelee, mutta iltaisin kuten nyt on VALTAVA😭. Siksi toivoisinkin, ettää olisi aamu, eikä tarvitsisi ikinä nukkua...

Tuosta äidin jutusta, koko ajan pelkään että kuolee, mikä on se kasvain ( tai kasvaimet), mikä siellä on, mitä tapahtuu, ja paraneeko äiti😭

Onko mitään toivoa?

Toivoisin vaan että kuolisin pois, niin ei olisi ahdistusta tai stressiä näistä asioista. Onneksi on tämä paikka, "pakopaikka paikkaan salaiseen". Tämä auttaa tämän minuutin yli...

Olen lopullisesti menettänyt toivoni ja uskoni hyvään.... ja toivoa? Ehkä ensi elämässä😭

Lapin kansa -lehdessä on kiva juttu masentuneesta lukiolaisesta, joka etsi ja löysi itselleen Facebookin kautta koirakavereita. Rohkea ja kekseliäs idea! Minäkin saan tässä kevään aikana nauttia koirakavereista, joita hoitelen välillä, kun omistajansa tarvitsevat apua. Yksi karvatassuista on pieni pentu awwwwwww 😍😍😍😍 Suloisen pennun pyöriessä sylissä ei kyllä paljon masennusta tunne...

Linkki lehtijuttuun: http://www.lapinkansa.fi/vapaalla/masennuksesta-karsiva-tytto-etsi-itselleen-koirakavereita-netissa-koiranomistajien-reaktio-yllatti-15983701/

Tänään hirveä päivä. Tuo äidin tilanne ahdistaa. Onko mitään toivoa että ei ole uusi syöpä ne löydös?😭

Välillä oksentaa ja on huono olo ( ja kovat kivut Nuo huonoja merkkejä, niin onko toivoa että onkin joku vaaraton eikä syöpä? En tiedä enää mitä teen ☹️ Seuraava aika psykalle 2 viikon päästä ☹️

Pelkään että äiti kuolee. Onko toivoa että selviää?😭

Aavameri, olen pahoillani, että äitisi on sairas. Pelossa ja epävarmuudessa eläminen on raskasta. Äitisi sairaus on saattanut laukaista sussa myös muita pelkoja. Täältä käsin on vaikea arvioida äitisi todellista tilannetta, vain lääkärit voivat tehdä sen. Jutteletko riittävästi asiasta äitisi kanssa? Pyydä, että hän kertoo sairaudestaan. Elämä ei ole reilua, eikä meille anneta mitään takuita, ettemme koskaan sairastuisi vakavasti. Minkähän ikäinen olet? Onko sulla sisaruksia tai muita läheisiä, joiden kanssa jakaa taakkaa? Voimia sulle ja äidillesi.
Mitä muille kuuluu? Lukossa, Delffi, Pompula jne. Onko rairuoho kasvamassa? Koulin eilen tomaatintaimet purkkeihin. Pelkään, etten saa reissun ajaksi niille kastelijaa. Pihatyöt ovat kokonaan aloittamatta. Yritin vaihtaa Mirtat Melatoniiniin, kun aiemmin olin onnistunut siinä. Nyt en saanut nukuttua kuin pari tuntia melatoniinilla ja palasin taas mirtakantaan. Tuli sitten sydänsairaus tms tai sitten ei.
Muuten ihan menettelee.

Eipä tänne ihmeempiä. Pesulalla oon ollut taas tällä viikolla parina päivänä eli eilen ja tänään. Tänään yksilövalmentaja kävi, mutta eipä me poristu ku ehkä vain joku 10-15 min. Ei vissiin vaan sit ollut hirveemmin porisemista. Noo.. saa nähä tuleeko yksilövalmentaja sitten taas ensviikolla käymään, kun enpä hoksanut kysyä asiasta..ehkä tulee ehkä ei, riippuu miten hän kerkeää.

Tänään onkin sitten taas illasta tallille meno, ku on tunti. Mutta ennen tallille lähtöä aattelin käydä kaupassa.

Mut joo.. mitään pääsiäissuunitelmia ei ole, joten ihan perus (tylsä) viikonloppu edessä.

Rina kirjoitti 13.4.2017 11:59

Aavameri, olen pahoillani, että äitisi on sairas. Pelossa ja epävarmuudessa eläminen on raskasta. Äitisi sairaus on saattanut laukaista sussa myös muita pelkoja. Täältä käsin on vaikea arvioida äitisi todellista tilannetta, vain lääkärit voivat tehdä sen. Jutteletko riittävästi asiasta äitisi kanssa? Pyydä, että hän kertoo sairaudestaan. Elämä ei ole reilua, eikä meille anneta mitään takuita, ettemme koskaan sairastuisi vakavasti. Minkähän ikäinen olet? Onko sulla sisaruksia tai muita läheisiä, joiden kanssa jakaa taakkaa? Voimia sulle ja äidillesi.
Mitä muille kuuluu? Lukossa, Delffi, Pompula jne. Onko rairuoho kasvamassa? Koulin eilen tomaatintaimet purkkeihin. Pelkään, etten saa reissun ajaksi niille kastelijaa. Pihatyöt ovat kokonaan aloittamatta. Yritin vaihtaa Mirtat Melatoniiniin, kun aiemmin olin onnistunut siinä. Nyt en saanut nukuttua kuin pari tuntia melatoniinilla ja palasin taas mirtakantaan. Tuli sitten sydänsairaus tms tai sitten ei.
Muuten ihan menettelee.

Joo, olet oikeassa, äidin sairaus on laukaissut moniakin pelkoja. Esimerkiksi juuri äidin sairauden takia, olen menettänyt paljon mielentervettä kun mietin SOTEA, ja sen vaikutuksia äidin mahdollisuuteen saada hoitoa ( jos tulee se vakuutus, mihin meillä EI ole varaa)...😭

Olen vielä aika nuori, ja on mulla sisko ja isoäiti kelle puhua. Äidin kanssa joskus puhutaan myös.

Tuo sote mistä kirjoitin, se syöksi mut takaisin masennukseen, josta olin pääsemässä irti ( oli osasyynä). Olin alkanut näkemään valoa tunnelissa, mutta kun tuo uudistus tuli, vähäinenkin toivo kaikkosi ( tulevaisuuden toivo sillä saralla)...

Olen alkanut varmistua päätöksestä, että jos äidille käy jotain, ja tuo sote tulee sellaisena kuin pelkään, teen Itsemurhan. Todella vakavissani pohdin sitä. Siitä ei meinaan tule mitään hyvää, vaan todella suuri paha, ja sen seuraukset.... 😭

Anteeksi, jos oli sekava kirjoitus, on vaan niin pelottava asia tuo ja sen vaikutukset mun läheisiin....

Delffi, taitaa se pääsiäinen olla sellainen enempi kotosalla vietettävä juhla. Mä en ole ottanut edes pääsiäiskoristeita esille. Kylmä sää vie hohdon kevään juhlasta. Pääsiäismunia en raaski ostaa, kun niissä suklaan hinta-laatusuhde on niin surkea. Eikä ne muoviset sisälmykset pelasta maailmaa eikä edes Kiinaa.
Oon varmaan kysynyt ja taas kerran unohtanut😐, montako vuotta oot jo ratsastanut, Delffi. Hyppäätkö myös esteitä? Jatkuuko pesulajuttu vielä pitkään?
Paleltaa, pitää pukea toppahousut ylle ja keittää taas kerran kahvia.
Pääsiäisiä kaikille!

Rina, olen ratsastanut säännöllisesti noin 13 vuotta.
Ja nyt tässä puolen vuoden aikana mitä olen käynyt vanhalla tutulla tallilla, jossa on uudet tuntarit, nii on kyllä tullut kehityttyä lisää. Tai ainakin itsestäni tuntuu että olen kehittynyt ja onhan mulle kyllä toinen nykyisistä opettajista sanonutkin että mulla on istunta parantunut.

Esteitä en ole hypännyt pitkään aikaan, kun ei ole vielä uusista tuntareista löytynyt semmoista luottopollea jonka kans uskaltais hypätä. Joten kouluratsastus on enemmän mun juttu..

Pesulalla hommat jatkuu mulla juhannukseen asti.

Harmittaa kyl hieman eilinen kun oli niin lyhyt juttutuokio yksilövalmentajan kans. Eikä siinä sitten taaskaan tullut sanottua yhtä tai paria asiaa mitä oon miettinyt..

No, jos ensviikolla on taas juttutuokio, nii jospa sitten sais sanottua asian/asiat mitä en nyt viimeksi saanut sanottua.

Hei kaikki ja hyvää pääsiäistä 🙂👍!!!

Mulla on ollut kiirettä kiireen perään. Tai itse mä kai sen kiireen saan aikaan. Lisäksi mun somaattinen sairaus oireilee nyt niin, etten saa nukuttua kuin 4-6 tuntia yössä. Tänään heräsin pirteänä jo puoli viideltä. Nyt päivän aikana on kuitenkin särkenyt päätä ja ollut sellainen huono olo. Pitäisi saada nukuttua enemmän, joten pitää kai ottaa lääkkeitä avuksi ainakin vaikka joka kolmas yö. Joinain öinä kyllä nukun luonnollisestikin pidempään, joten tämä on vähän ärsyttävän hankalaa. Projekteja on mulla meneillään monta. Mulla on monia palavereja nyt kevään aikana ja kesäkuullekin on jo yksi sovittuna. Ahdistaa ja jännittää kyllä. Nyt on ollut vaate- ja kenkäkaupoissa alennuksia. Ostin itselleni vähän uusia vaatteita sillä ajatuksella, että ne ovat hyviä uusia työvaatteita. Myös uudet työkengät ostin. Mun ajatukset ovat siis aika nopeastikin kääntyneet sellaisille urille. Olen toki koko ajan työhön paluuta miettinyt, mutta nyt se tuntuu jo konkreettisemmalta. Somaattinen sairaus on kyllä vielä täydellinen mysteeri. Saatan päästä/joutua leikkausarvioon puolen vuoden sisällä. Tällä viikolla olisi pitänyt käydä labrassa, mutta sähläsin sen itse huonoilla unillani, kun heräsin aina aamulla niin aikaisin ja sitten aloin vahingossa syödä aamupalaa labran unohtaen. Ensi viikolla uusi yritys. Muutakin uutta mun päässä on syntynyt. Nimittäin ajatus asunnon vaihtamisesta, mikä tarkoittaisi muuttoa. Jostain se ajatus pomppasi mieleeni ja nyt olen jo tutkinut hirveästi asiakirjoja, suunnitelmia, aikatauluja jne. Olen kuitenkin aika nirso ja voi käydä niin, etten saa, mitä haluaisin. Aika näyttää. Nykyinen kotinikin on ihan hyvä, joten jos suunnitelma menee mönkään, niin ei maailma siihenkään kaadu. Söin yhden Mignonin jo ennen pääsiäistä. Mignon on pääsiäisperinteeni. Muista suklaamunista en pidä. Se suklaa on liian vaaleaa ja tosiaan hinta-laatusuhde ei ole kohdallaan. Rina kyseli rairuohosta. No, ei ole ruohoa kasvamassa, eikä ole pajunkissoja. Tulppaaneita piti ostaa, mutta unohdin ostaa ne. Minulla on aika epäpääsiäismäinen olo, vaikka sinänsä kyllä tykkään pääsiäisestä. En ole saanut kukan siemeniäkään multaan! Huhtikuussa ne piti kylvää, joten onhan tässä vielä vähän aikaa. Kevät on edennyt ihan hirvittävää vauhtia. Minulla on aivan kamalasti kaikkia projekteja koko ajan. Erityisen paljon täytyisi kirjoittaa kaikkia selvityksiä ja asiakirjoja. Haluaisin myös lukea, mutta ei tunnu aika riittävän niihin. Areenassakin on ollut paljon hyviä ohjelmia nyt. Niitä kun ehtisi katselemaan. Tänään kyllä katson edes yhden ohjelman. Onneksi jotain pieniä urakoita koko ajan valmistuukin 🙂. Säilyy jonkinlainen usko itseen, kun saa jotain pientä valmiiksi. Nyt menen taas hommiin... 🙂👍 Voimia ja pääsiäislepoa teille kaikille!

Ihana tunne! Sain nukuttua pitkät unet, kun otin ennen nukkumaan käymistä puolikkaan unilääkkeen. Koko eilisen päivän päätä särki ja oli sellainen jetlag-mäinen olo, vaikka en sitten pystynyt ottamaan päiväuniakaan. Nyt kävin nukkumaan joskus yhden aikaan yöllä ja heräsin vasta yhdeksän jälkeen aamulla. Kerrassaan ihana unisaalis! 🙂👍

Rina: Ymmärrän, että se Mirta sua mietityttää pitkäaikaisessa käytössä, mutta kyllä unettomuuskin olisi epäteveellistä ja altistaisi ties mille. Minuakin mietityttää mm. masennuslääkkeeni. Sehän sopii minulle hyvin, mutta kun on puhuttu, että se jäisi pienellä annoksella minulle pysyväislääkkeeksi, niin se mietityttää... En kyllä haluaisi masentuakaan uudestaan, joten suo siellä vetelä täällä... 🙄

Hyvää pääsiäistä! Minä kirjoitin eilen, mutta sitten se teksti katosi. Aika on mennyt tekemiseen ja kipujen kanssa kamppailuun. Pääsiäisruoho vähän pilkistää.

Kiitos Pompula pääsiäistoivotuksista ja kiitos muillekin toivottaneille. Sekä tietenkin hyvää pääsiäistä kaikille minun puolestani. Harmittaa vähän, ettei tätäkään juhlaa tule nyt erityisesti vietettyä. Olisi voinut käydä vaikka jossain konsertissa. Minullakin pääsiäinen kuluu kotona mm. pyykkiä pesten, netin kautta ihmisten kanssa jutustellen ja karsituille tavaroille uusia koteja järjestellen. Olen kerännyt tavaravuorta, jolle tilaan noutopalvelun, kunhan kasassa on edes suurinpiirtein se, mitä siihen tulee. Lahjoitan tavarat siis hyväntekeväisyyskirpparille. On kuitenkin tavaroita, jotka annan tuttavilleni. Niiden kanssa on vähän venkslaamista. Otan kuvia, lähetän sähköposteja, mietin postituksia ja sovin asioita. On silti hyvä mieli, kun voi antaa mieluisia lahjoja jollekin tarvitsevalle samalla kun saa omia nurkkia siistimmiksi. Mulla on tavaramäärä kyllä vähentynyt huimasti. Ihanaa! Aaltoja! 🌻🙂🌻

Pompula: Tsemppiä kipujen sietämiseen. Kivut eivät ole yhtään mukavia 🙄. En tiedä, mitä sanoisin, kun ei sanominen kuitenkaan mitään oikein auta 🤕.

Tänää on tullut ulkoiltua jonkin verran..

Lisäks nyt illasta ku kävin pitkän lenkin koirien kans eli käveltiin mutkan kautta koirapuistoon ja lisäks viel käytiin jäällä kävelemässä.

Hieman myös hämmästyin kun menin puistoon, nii siinä ns.vanhan koirapuiston parkkipaikalla oli tuttu auto (yv). Mut eipä ollut kuitenkasn ko. henkilö koirapuistossa eikä tumlut jäälläkään vastaan..

Sit ku tulin jäältä, niin näin että ko. henkilö ehti lähteä jonku kans just siitä parkkipaikalta.

Toisaalta vähä harmittaa ettei nähnyt tätä ko. henkilöä,
mut toisaalta taas ehkä hyvä ettei nähnyt, kun se olis mennyt tuon mun nuoremman koiran osalta räkytykseksi..

Vaikka olis kyl ollu kiva nähä tämä ko. henkilö koirapuistossa koiransa kans..mut noup :/