Huoh.. Miten sitä nyt illasta jotekin alkoikin ahdistaan. Jotenkin tuntuu, että vanhempien kans ei todellakaan voi kaikesta puhua.

Mut joo.. saa nähä miten viikonloppu menee. Sunnuntaina olis mätsäri, joihin mahdollisesti menen nuoremman koiran kans.

Niin, ja maanantai tosiaan vähän tuppaa jännittään. Toivotaan että saan sitten sunnuntai-maanantai välisen yön nukuttua kunnolla.

Voi ei... Minua naurattaa kauheasti. Nimittäin Rinan mamma. Olen juonut muutaman ihanan oluen. Ihanalla tarkoitan suomalaisten pienpanimoiden hyvänmakuisia oluita. Olen oluen ystävä. Siidereitä en juo yhtään. Enpä paljon alkoholia käytä muutenkaan, mutta nyt on ihanan pehmeä olo. Koko päivä on mennyt persiilleen, kun minulla on lähisukulaisia ja ystäviä Tukholmassa, minne olen ollut yhteydessä varmaan 20 kertaa tänään. Omat hommat jäi ihan hoitamatta. Nyt on kuïtenkin viimeisinkin työmatkalainen päässyt kotiin ja kaikki omat rakkaat kunnossa. Voin siis rentoutua hieman. Minua naurattaa Rinan mamma kauheasti. Tulee mieleen kotimainen komedia. Toisaalta koen mammassa jotain tuttua. Itseäni. Sisarukseni sanoivat, että olen perheen prinsessa. Tarkoittivat sillä, että olen hemmotelluin ja tietyllä tavalla teatraalinen. Se voi pitää paikkaansa, mutta samalla koen joutuneeni kestämään kaikkein paskaisimmat duunit ja rajuimmat taistelut etulinjassa. Myönnän kyllä olevani varmaan joissain asioissa teatraalinen (kieli poskessa). Rinan mamma saattaa olla livenä paljon raskaampi kuin minkä kuvan hänestä saamme huumorilla höystettyjen viestien kautta. Epäilen arjen olevan raskaampaa kuin meille kerrotaan. Siitä herääkin kysymys, miksi Rina kirjoittaa tekstit teatterimaiseen muotoon kuin komedioiksi? Onko se keino kestää vai keino vähätellä omaa taakkaa?

Luin hiljattain, että kroonisesta kivusta kärsivistä 80% päätyy avioeroon. Kipu etäännyttää ja eristää muista ihmisistä. Joutuu ikäänkuin omaan kuplaan eikä saa aitoa kontaktia pidettyä toisiin ihmisiin. Muistaisinpa mistä tämän luin. Luinko sen englanniksi vai suomeksi? En muista. Lojun englanninkielisillä nettisaiteilla ja... (mitä?) ...yritänköhän jotenkin irrottautua arjestani? Rakastan ja vihaan. Olen kokenut myös kipua viime aikoina, mutta se on ollut hirveän paljon hennompaa kipua kuin esimerkiksi viimekesäinen järkyttävä selkähermokipu. Tämäkin kipu on kuitenkin tehnyt nukkumisesta hyvin vaikeaa. Kaikissa mahdollisissa asennoissa selkä kramppailee. On mietityttänyt, miten kivun kanssa selviää. Ei ainakaan helposti!

Minun piti kirjoittaa vielä jostakin, mutta en muista mistä. Ai niin! Minäkin olen halunnut kuolla. Monen vuoden ajan. Se menee aaltoliikkeen lailla niin, että joskus joku kuukausi tai kaksi on helpompaa. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin halunnut kuolla. Aika kauheaa ☹️. Olen miettinyt itsemurhaa ja on minulla suunnitelmakin, joskaan en tiedä uskaltaisinko sitä toteuttaa. Lähipiirissä on tapahtunut kaksi itsemurhaa parin vuoden aikana 😭 ja niitä ennenkin useampia. En silti tiedä, olisinko yhtä rohkea. Hidastavana tekijänä on varmaan myös elämän vimma, joka minussa surisee. Niinpä usein tyydyn ajattelemaan, että "voi kunpa häviäisin". "Voi kunpa en aamulla heräisi." Näiden fiilisten pohjalta koen ymmärtäväni Pompulaa. Olen minäkin miettinyt, kenen muka elämään se mitenkään vaikuttaisi, jos kuolisin tai tappaisin itseni. Eipä varmaan monenkaan. Työelämästä muistan yhden palaverin, jossa puhuttiin nuoren asiakkaan kuolemasta (ei itsemurha). Yllättävän paljon sekin asia meistä montaa kosketti, vaikka oli syrjäytyneestä ja yksinäisestä ihmisestä kyse. Ei sitä koskaan tiedä, ketä kuolema koskettaisi. Eläessään ollaan kiireisiä ja sitten kuoleman jälkeen kaivataan. Sen allekirjoitan, että kaikilla on perheet, lapet, työ ja muut. Minä olen yrittänyt luoda itselleni oman universumin. Olen kiireinen omalla linnuradallani 😎.

Ärsyttävää kun päässä pyörii vaikka mitä ajatuksia. Tekis mm. mieli pahoitella eräälle henkilölle, jos olen jotenkin ollut ärsyttävä/rasittava, mutta en vaan saa sanottua sitä hänelle.

Maanantai stressaa/jännittää (ehkä vähän ahdistaakin), koska on ns. virastokäynti, että miten siellä sitten menee.
Toivottavasti maanantaina olis kohtalainen keli, että vois kävellä ko. paikkaan sitten.

No, huomenna on tosiaan sunnuntai ja koko päiväksi on ennustettu tänne vähäistä lumisadetta. Joten aika varmasti menen huomenna mätsäreihin nuoremman koiran kanssa. Jospa siellä sais sitten vähän ajatuksia pois maanantaista.

Mut joo.. vois varmaan lähteä käymään lenkillä, kun nyt ulkona näyttäis olevan ihan hyvä keli. Toivottavasti törmäisin tänään lenkillä/koirapuistossa yhteen tuttavaan, jota en ole pitkään aikaan nähnyt.

Mun vuoro "tissutella". On itse asiassa pitänyt. Jäänyt jotenkin kokonaan. Punaviiniä olisin tänään juonut antioksidanttiensa vuoksi, mutta eipä sitä sunnuntaina mistään saa. Siispä olutta. Tapa rentoutua ja sitä olen totisesti kaivannut. Koko kroppa hälytystilassa: fyysinen ja psyykkinen osa sitä ja kaikki siltä väliltä/sen ulkopuolella. Tänään oli kauhea ahdistus päällä. Sellainen tiedostamaton ahdistus, että mistä tämä tulee ja näytän sähköjänikseltä. Ajattelin itseni terapeutin tuoliin pohtimaan asiaa ja oivalsin mistä se johtui. Muuten touhun täyteinen osa päivä, mietiskelypäivä, odotan kesää, kun ilmat on mukavempia.

Lukossan kirjoitus oli hengästyttävä. Samalla viime kevät ja tämä kevät täysiä vastakohtia. Miten pyristelit päivänvaloon ja nyt jollain tavalla olet "täysissä voimissa", joskaan en voi olla miettimättä, että onko elämänlanka kireä/hauras/ohut? En täysin osaa verbalisoida tunnettani.

Multa oli homehtunut! Kuvitelkaa, niin huonoa on k-superhypermarketin multa 😠 Yhden pussin ostin, toista en osta.

Tule kevät!

Onpa täällä hiljaista..

Mut joo..Kävin tänään mätsäreissä nuoremman koiran kanssa.
Iha hyvi meni, ja kakara koira osasi käyttäytyä ihan ok. Mitä nyt kehässä ei yhtään antanut katsoa hampaitaan, vaan pakitti :/

Muuten ei olekkaan ollut mitenkään ihmeellisempi päivä..
Huomenna melko aikainen herätys, joten vois tästä lähteä nukkumaan.. jos edes saan unen päästä kii..

Nyt onki työkkärikäynti ohi..
Ja kaitpa se meni iha ok, vaikka hieman meninkin siellä jotenki lukkoon..

Nyt kuitenkin päädyttiin jatkaan kuntouttavaa työtoimintaa ja työaika vähän tulee sitten muuttumaan..

Mut joo.. tänää onkin illalla tallille meno, saa nähä millä hepalla sitä tänään meen tunnilla..

Delffi: Olipa kiva kuulla, että menit mätsäreihin! Minä yritin arvailla etukäteen, että saatko mentyä ja ajattelin, ettet saa itseäsi liikkeelle. Mutta yllätitpä minut sittenkin positiivisesti 🙂. Voisitko ajatella treenaavasi koiran kanssa hampaiden katsomista? Olipa mukavaa, että koirasi muuten käyttäytyi hyvin.

Pompula: Kiva kuulla taas sinusta. Homeinen multa ei kuulosta kivalta 😝. Mun mullat seisoo siinä, mihin ne laskin käsistäni, kun kaupasta tulin. Ei yhtään ole kiinnostanut aloittaa multien vaihtoa. Koko ajan tuntuu olevan muuta ohjelmaa ja lisäksi päässä pyörii kaikenlaisia prosessoitavia asioita kuten entisiä ihmissuhteita jne. Mun vointi tänä keväänä on todellakin ihan eri maata kuin viime vuonna tähän aikaan. Viime kevään oireita pistettiin paljon psyyken piikkiin ja niin itsekin tein. Nyt kuitenkin psykiatrinikin on todennut, että somaattinen sairauteni näyttelee ongelmissani suurempaa roolia kuin silloin ajateltiin. En ole vapaa psyyken ongelmista, en tietenkään. Mutta somaattinen sairauteni oireilee monin tavoin psyykkisestikin esimerkiksi univaikeuksin. Sairaus aiheuttaa myös mm. lihaskipuja (ei hirveän pahoja), lihasheikkoutta, huimausta ja vapinaa. Pääni tulkitsi viime keväänä noita oireita ahdistukseksi ja koin itseni silloin kauhean ahdistuneeksi. Olin silloin kuitenkin myös oikeasti ahdistunut, koska olin tosi sairas ja tilanne oli minulle ennenkokematon. Sairauteni aiheuttaa ajoittain myös voimakasta väsymystä, mikä tulkitaan helposti masennuksena ja kyllähän se masentaakin, kun ei saa mitään tehtyä. Minulla oli viime keväänä kyllä myös paniikkikohtauksia, jotka eivät kuulu somaattiseen sairauteeni, joten olin silloin oikeastikin huonossa kunnossa psyykkisesti. Vuoden aikana somaattinen sairauteni on mennyt tosi paljon parempaan suuntaan, joskin edelleen veriarvoni ovat ajoittain aika huonot eikä hoitotasapainoon olla ollenkaan tyytyväisiä. Tässä nyt sitten ihmetellään ja tällä viikolla on taas yksi labra sekä tarkistuskäynti. Olen maaliskuusta lähtien ollut parhaassa kunnossa puoleentoista vuoteen, mutta valitettavasti pelkään, ettei tämä ilo kestä pitkään. Veriarvoni vetävät vuoristorataa ja vointini samoin. Mielialani on juuri tänään aika hyvä, joinain päivinä jopa hilpeä. Reilun kuukauden aikana on kuitenkin ollut itkupäiviäkin. Itku on aika herkässä, mutta ahdistusta ei ole nyt juuri ollut. Nautin kyllä tästä aika hyvästä voinnistani, mutta en uskalla edes matkalle lähteä, kun pelkään seuraavaa voinnin nopeaa muutosta, jota jo odotellaan (aina on käynyt niin). Ei tämä siis mitään herkkua ole 🤕. Olen miettinyt sinunkin kohdalla psyyken ja fyysisen voinnin yhteyttä. Nehän kiertyvät yhteen, mutta jotenkinhan niitä voi yrittää palastella erikseenkin. Minua on auttanut, että tunnistan esimerkiksi lihasheikkouden fyysiseksi oireeksi. Nimittäin sen usein tulkitsen ahdistukseksi ja sitten ahdistun lisää, kun säikähdän asiaa. Se vielä usein ilmenee niin, että kotona on aika ok, kun istun paljon. Kun sitten lähden liikkeelle (esim. kauppaan), niin väsyn todella voimakkaasti aika pian. Olen virheellisesti tulkinnut, että fyysinen väsymykseni (esim. heikotus, huimaus, vapina, hikoilu) onkin ahdistusta ja ajatellut ahdistuvani esim. sosiaaliseen tilanteeseen joutuessani. Aiemmin verikokeita otettiin harvemmin ja silloin ehdin jo kokea aika paljon erilaisia oireita ennenkuin huomattiin, että minulla on taas huono jakso päällä. Silloin luulin, että veriarvot olisivat kunnossa, koska söin lääkkeitä normaalisti, ja tulkitsin oireiden johtuvan psyykestäni. Nykyään veriarvoja seurataan tiheämmin, mikä on parempi juttu, joskin labrassa ramppaaminen rasittaa. Onneksi minulla ei paljon ole kipuja. Välillä kun kipuja on ollut, niin niiden kanssa on kyllä ollut todella raskasta. Onko sinun kipujen osalta mitään ennustetta? Tai onko kipuhoitoja kokeilematta tai jotain muuta?

Lukossa, mamman sanoja kirjaimellisesti, ei minun. Teatterista mamma vastaa ihan itse. Kyllä se mun huumori mamman suhteen on varsin mustaa, eikä mua tilanne hirveästi naurata. Mutta päivä kerrallaan on mentävä. Välillä on helpompia päiviä, eihän ne kestä, mutta antavat hetken rauhaa. Ihminen kuitenkin allergisoituu vähitellen eli sietämisen kynnys on alentunut, koska toilauksia tarkastelee kokonaisuutena, eikä yksittäisinä temppuina.

Jaksamista Rina 😮! Narsismista kertovissa teksteissä on mielestäni aika usein todettu, että narsismi helpottaisi iän myötä. Se kuulostaa hyvältä, mutta olen miettinyt, onko se aina niin. Kyllähän ikä meitä kaikkia muuttaa (mm. muutokset aivoissa), mutta monella tavalla ihmiset pysyvät samoina alusta loppuun. Myös ihmissuhteet ovat kovin pysyviä. Minusta oli esimerkiksi jännää, että minun isovanhemmat pitivät minua lapsena ikuisesti. Lukioaikana he ostivat minulle suklaamunia. Kun muistisairaus tuli, niin he alkoivat kutsua serkkuni pientä tytärtä minun nimellä, minua äitini nimellä jne. He alkoivatkin silloin juoksuttamaan ja passauttamaan minua, koska olinkin heidän "oma tytär". Äitini oli heille "vieras nainen", jolle he esittelivät meitä muita sukulaisia. Se oli uusi ja kovin huvittava asetelma.

Viikonloppu meni harvinaisen mukavasti kavereiden kanssa vähän kuppia ottaen ja pelaillen. Sunnuntaina näin jopa kahta vanhaa luokkalaista jotka olivat tulleet kaupunkiin tekemään muutamia paperitöitä ennen muuttamistaan töihin Etelä-Koreaan.

Mutta kuitenkin viime yönä minut herätti tarve käydä vessassa. Vessakäynnin yhteydessä mielen valtasi epävarman tulevaisuuden möröt jotka hokivat ajan loppumista ja Tampereelta asunnon löytymisen vaikeutta. Siinä menikin sitten tunti tai pari ihan vain pyöriskellessä ja murehtiessa. Tuntuu edelleenkin siltä että elämällä ei ole oikeastaan mitään tarjottavaa.

Olen myös tehnyt huomion, että en oikeastaan koskaan tee mitään vain itseni vuoksi. Haluan aina avittaa muita ja auttaa heitä pääsemään eteenpäin. Paikallisen pelialan keskittymän johtaminenkin on vain siksi, että paikalle keräämämme ulkopuoliset osaajat auttaisivat muita pääsemään eteenpäin. En siis itse suoranaisesti osaa hyötyä tästä toiminnasta ja pysyttelen kulissien takana vain varmistelemassa että homma toimii muille mahdollisimman hyvin ja helposti.

Noh, onneksi kohta pääsee neljäksi viikoksi "tuulettumaan" kaukomaille. Jospa se toisi uusia perspektiivejä omaan elämiseen ja jospa osaisin edes vähän "elää", ilman jatkuvaa kammoa rahanmenosta.

Rina: Minä seuraan enemmän tai vähemmän aktiivisesti joitakin muitakin nettikeskusteluita, mutta en kirjoittele kuin tänne ja 1-2 muuhun paikkaan. Yhteen kirjoittelen englannin kielen taitojani ylläpitääkseni, tosin se aihepiirikin toki kiinnostaa. KonMari-keskusteluun en missään nimessä osallistu kirjoittamalla, koska siellä on turhanpäiväistä väittelyä ja aika hölmöäkin keskustelua. Joskus ne kirjoitukset siellä naurattavat minua kauheasti eli sillä on myös piristävä vaikutus 😉. Yhdessä keskusteluryhmässä oli hiljattain lainattu Hidasta elämää -sivuston juttua. Siellä oli "40 kysymystä sinulle". Kopioin ne kysymykset nyt tähän, kun ne olivat niin hurjia 😮! Siis hyviä, mutta ainakin osin tosi vaikeita kysymyksiä! Tekisi mieli vältellä tämän päivän töitä ja miettiä vaan näitä kysymyksiä 😋.

1. Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?
2. Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?
3. Jos elämä on niin lyhyt, miksi teemme asioita joista emme pidä, ja jätämme tekemättä asioita joista pidämme?
4. Mikä on se yksi asia, jonka haluaisit muuttaa maailmassa?
5. Jos onnellisuus olisi rahaa, millainen työ tekisi sinusta rikkaan?
6. Teetkö sitä mihin uskot vai tyydytkö vain tekemääsi?
7. Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?
8. Oletko enemmän huolissasi siitä, teetkö asiat oikein vai teetkö oikeita asioita?
9. Jos voisit antaa vastasyntyneelle lapselle yhden neuvon, mikä se olisi?
10. Rikkoisitko lakia, pelastaaksesi sinulle rakkaan ihmisen?
11. Oletko koskaan nähnyt hulluutta jossakin, jossa olet myöhemmin nähnyt luovuutta?
12. Minkä asian tekisit eri tavalla kuin useimmat ihmiset?
13. Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt vaikka haluaisit? Mikä pidättelee sinua?
14. Pidätkö kiinni jostakin, josta tulisi päästää irti?
15. Jos sinun tulisi muuttaa uuteen kaupunkiin tai maahan, mikä se olisi ja miksi?
16. Painatko hissin nappia useammin kuin kerran? Luuletko todella, että se saa hissin liikkumaan nopeammin?
17. Olisitko mieluummin huolestunut nero vai iloinen typerys?
18. Miksi sinä olet sinä?
19. Oletko ollut sellainen ystävä, jonka haluaisit itsellesi?
20. Mistä olet eniten kiitollisin?
21. Menettäisitkö mieluummin kaikki vanhat muistosi kuin menettäisit kykysi luoda uusia muistoja?
22. Onko mahdollista tietää totuutta ennen totuuden haastamista?
23. Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?
24. Muistatko sen hetken viisi vuotta sitten, kun olit todella järkyttynyt? Onko sillä enää väliä?
25. Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi? Mikä tekee siitä niin erityisen?
26. Millaisena hetkenä olet viimeksi tuntenut olevasi liekeissä?
27. Jos ei nyt, milloin?
28. Jos et ole vielä saavuttanut sitä, mitä sinulla on menetettävää?
29. Oletko koskaan ollut jonkun kanssa puhumatta mitään ja silti tuntenut, että olet juuri käynyt elämäsi parhaan keskustelun?
30. Miksi uskonnot, jotka tukevat rakkautta, aiheuttavat niin paljon sotaa?
31. Onko mahdollista tietää varmasti, ilman epäilyksiä, mikä on hyvä ja mikä paha?
32. Milloin viimeksi marssit pimeään vain heikon valon kanssa, joka lähti ideasta johon todella uskoit?
33. Jos tietäisit, että kaikki tuntemasi ihmiset kuolisivat huomenna, kenet tapaisit tänään?
34. Milloin on aika lopettaa riskien ja palkintojen laskeminen, ja tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta?
35. Jos opimme virheistämme, miksi pelkäämme tehdä virheitä?
36. Mitä tekisit eri tavalla, jos tietäisit että kukaan ei tuomitse?
37. Milloin viimeksi huomasit hengityksesi äänen?
38. Mitä rakastat? Onko mikään viimeaikaisista toimistasi ilmaissut tätä rakkautta?
39. Muistatko viiden vuoden päästä, mitä teit eilen? Entä toissa päivänä? Päivää ennen sitä?
40. Päätökset tehdään tässä hetkessä. Teetkö ne itse vai annatko toisten tehdä ne puolestasi?

Kysymykset on siis kopioitu täältä: https://hidastaelamaa.fi/2015/01/40-kysymysta-sinulle/

Tänään tosi ahdistava päivä. Pelottaa miten äidille käy. Siltä löydettiin joku nopeasti kasvanut kasvaimia vatsan alueelta jostain. Pelottaa että on jotain vakavaa ja vaarallista. Pelkään että kuolee😭 Edellisviikolla äidillä oli akuutti haimatulehdus ja oli sairaalassa. Nyt jo kotona mutta nukkuu paljon. Onko se normaalia?

Ensiviikolla tutkivat mikä se möykky siellä on😭 Pelottaa ihan hirveästi ja masentaa. En enää tiedä mitä teen. neuvoja?😭😭

Smöggis: Oletko sä ikuinen murehtija? Sun ajatukset kuulostavat samanlaisilta kuin mun ajatukset ennen. Tosin en ehkä niistä ole täysin vieläkään päässyt. Netissä on aika paljon materiaalia turhanpäiväisestä murehtimisesta. Mua on auttanut mm. Mindfulness sekä sellainen keino, että mietin mikä olisi kaikkein kamalin vaihtoehto ja miten siitä selviäisin. Siis tuon kauhuskenaarion läpipohtiminen auttaa huomaamaan, että siitä kamalimmastakin vaihtoehdosta selviäisi. Sun Tampereen asunnon suhteen mulle tuli mieleen, että jos Tampereelta ei löytyisi sulle yhtään kämppää, niin voisithan sä varmaan muuttaa johonkin naapurikuntaan. Mä olen opiskellut sekä lukion että puolet yliopisto-opinnoista naapurikunnasta päivittäin bussilla kulkien. Joskus ne matkat ovat jopa sujuvampia kuin opiskelukaupungin sisäiset matkat ja vuokratkin saattavat olla halvempia. Toivon nyt kuitenkin, että löydät kämpän sieltä mistä sitä ensisijaisesti etsit.

Lukossa:
Juu, onneksi uskalsin lähteä, vaikka se mietityttikin ja jännitti todella paljon.
Niin, ja tuota hampaitten katsomista on sinänsä vähän vaikea treenata, koska nuorempi koira antaa kyllä hampaat katsoa ihan hyvin, kun itse ne katson. Mutta jos vieraitten pitäis saada katsoa, niin siitä se ei tykkää yhtään. Nuorempi koira ei ole siis koskaan tykännyt siitä, että vieraat katsoo sen hampaita, eläinlääkärissäkin hampaiden näyttäminen on ollut vaikeaa.

Mutta onneksi muuten osasi ihan hyvin käyttäytyä, mitä nyt yritti vähän olla liian tuttavallinen pikku whippet nartulle.

Tosiaan, tuonne aiemmin jo kirjoittelinkin että työkkärikäynti on tältä päivältä ohi. Joka meni kait ihan ok, vaikka kyllä meninkin jotenkin hieman lukkoon siellä..
Kaikkeen asioihin en oikein osannut sanoa juuta enkä jaata..

Mutta joo.. tylsä keli ulkona, täällä päin nimittäin sataa vettä, ei kiva.
No, onneks tänään on illasta tunti, että on sentään edes jotain liikuntaa tiedossa.

Aava: Voi ei 😭... Rutistus sinulle. Mun mielestä sun kannattaisi olla yhteydessä syöpäjärjestöjen neuvontapalveluihin. Ne on tarkoitettu myös syöpäpotilaiden omaisille. Siellä on puhelinpalvelu, sähköpostipalvelu ja joitain chattejäkin. Uskon, että sulle voisi olla niistä hyötyä. Kerro meille, jos saat sinne otettua yhteyttä, että mitä siellä neuvotaan sinulle. Kyllä sä selviät tästäkin päivästä 🙂👍!!!

Yhteystiedot täällä: https://www.kaikkisyovasta.fi/neuvontapalvelut/
Chat: https://www.neuvontahoitaja.fi/home.html