Laamaton kirjoitti 9.3.2016 1:17

Pompula!

Meille löytyi toinenkin yhteinen tekijä (niiden äitijuttujen lisäksi): ahdistus-paniikki. Mulle on käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana usein niin, että totaalinen kuolemanpelko on iskenyt kesken lenkin.

Marttyyriviitta on ihan helvetin tuttu juttu. Mä rämmin ihan normisti ahdistus-paniikissa. Toivon vaan kuolevani. En siis lähde hötkyilemään yhtään mihinkään, koska se saattaa vielä pahentaa tilannetta. Bentsoista en pidä itsekään. Sama pelko, että niihin jää koukkuun, mutta syön tarvittaessa/pakossa. Alkoholia en bentsojen kanssa käytä. Muutoin se on silloin tällöin hyvä rentoutuskeino, ylivilkkaille aivoille.

Luin siis eilen sun vastauksen toisesta ketjusta Laamaton. Teitä muita en ymmärrä. Miten te jaksatte olla aktiivisia monessa eri ketjussa?

Laamattoman musta huumori sai hymyilemään, oli hauskasti kirjoitettu. Huumori auttaa monessa tilanteessa. Eilen tajusin, että mulla alkaa olla normi olo; vähän tylsä ja rasittunut, mutta ei ollenkaan ahdistunut, ei edes masennusta tuntunut. Kaikkea vastakäymistä päivälle riitti, esim. autosta alkoi kuulua outoa ääntä moottorista. En kumminkaan hermostonut, enkä lamaantunut. Täytyy nyt vaan seuraavaksi selvitellä tuota vikaa. Olen nyt kuukauden päivät syönyt tuota Cipralexia, sekö on auttanut? Vai D-vitamiini ja kalaöljy, joita aloin myös samaan aikaan syödä reippaasti. Niistä pitäisikin olla oikeasti hyötyä ahdistuksen hoidossa (siis tutkimusten mukaan). Tammikuun söin kreatiinia (lisäravinne urheilijoille). Lopetin sen, kun ahdistus alkoi, kun löysin netistä tutkimuksen, jossa todettiin, että vakavasti masentuneiden naisten aivoista löytyi ylimäärä kreatiinia. Varmaan ne aivot tarvi ottaa sieltä pääkopasta ulos kyseistä tutkimusta varten. Ajattelin, että en halua aivojani kenenkään tutkimuspöydälle, ja lopetin siksi tuon kreatiinin käytön. No, tästä päivästä ei vielä tiedä, mitä tullee, mutta mitään negatiivista ei kannata manata etukäteen. Se on kumminkin mukavaa, että viimeistään viikonloppuna paistaa, ja kevät tekee tuloaan. Mukavaa päivänjatkoa kaikille😉.

Kiva lukea ihmisten kuulumisia. Minä puolestani olen jotenkin voipunut. Eilen oli monta asiaa hoidettavana ja yksi raskas palaveri. Palaveri meni ihan hyvin, mutta nosti pöydälle avoimia kysymyksiä, joiden kanssa olen aika yksin ja tietämätön. Onneksi sain nukuttua verrattain hyvin kaikesta huolimatta ja tänään saan hyvällä omallatunnolla vain olla ja levätä. Mennään ja meinataan sitten taas joku toinen päivä. Käsitöiden tekeminen tuo minulle lohtua ja rauhoittumista. Tuolla toisessa keskustelussa puhutaan siitä, että uutiset ahdistaa. Niin ne ahdistavat minuakin. Yritän silti seurata ajankohtaisasioita ja pitää ahdistuksen kurissa. Välillä onnistun paremmin, välillä huonommin. Välillä täytyy jättää jokin ohjelma väliin, kun aihe ahdistaa liikaa. Olisipa hyvä, jos päättäjät saisivat yhteiskuntasopimuksen solmittua ja muitakin positiivisia uutisia kaivattaisiin.

Täällä taas valvoskellaan ja mietitään syntyjä syviä 🙂

Mailis: kirjoitit yksin asumisen hyvistä puolista. Olen asunut pian jo 10 vuotta yksin (lasten kanssa), ja mun on vaikea kuvitella, että suostuisin enää esimerkiksi vaihtamaan sisustusta jonkun miehen maun mukaiseksi (mulla on todella omalaatuinen sisustus, värejä ja muotoja pitkin seiniä yms.), säätämään aikataulujani tai luopumaan lempitelevisio-ohjelmistani toisen takia. Sitä fakkiutuu niin arjen lohtuihin, ettei niistä noin vain luovuta.

Silti luulen, että jos löytää todellisen sieluntoverin, yllätyksiä voi tulla. Ulkoisista asioista voi ehkä tulla vähämerkityksisempiä kuin ennen.

Rina: Olet jo lähes seniori-iässä, etkä silti tiedä kuka olet? Tervetuloa joukkoon! Täytän toukokuussa 53 vuotta, enkä ole vieläkään millään tavalla vakiintunut mihinkään tiettyyn viiteryhmään. Ystävät pitävät mua jonkin sortin taiteilijana, vaikka mulla on kaupallinen koulutus. Itse ajattelen olevani onneton sekoilija, joka ei saa kiinni oikein mistään. No lapsistani olen saanut kiinni, ainakin osittain 🙂 Muuten olen valmis ihan mihin vaan, voin heittäytyä johonkin hulluuteen vailla mitään varmuutta. Mitään suurempaa menetettävää ei ole 😀

Mikä ihmeen kreatiinivillitys suhun iski? Sehän on pelottava jo pelkkänä sananakin, labroissa aina tutkitaan (sen johdannainen kai) kreatiniini, ja jos on liian suuret arvot niin munuaiset on kovilla?

Ja ne bentsot (tämä myös Pixalle ja Pompulalle ja kaikille muillekin)... tunnen suurta houkutusta rauhoittaviin, mutta olen ratkaissut niin, että juon vodkaa mieluummin. Jotenkin tuntuu, että addiktiosta vois tulla pahempi jos se suuntautuis nappuloihin, ne ei näy ulospäin, ei haise tms. eli vois helpommin olla ns. muina naisina. Olen kai yhden kerran elämässäni nauttinut yhden Diapamin (ennen hammasleikkausta) ja jossain synnytyksessä sain jotain morfiinijohdannaista, josta tuli aivan liian hyvä olo. Ei uskalla.

Lukossa! Käsityöt on ihania! Mulla on varmaan kymmenen eri neulomusta ja virkkuutyötä kesken... lisäksi ompelen lapsille ja itselleni vaatteita. Varsinkin virkkaamisessa ja neulomisessa syntyy sellainen meditatiivinen rytmi, joka auttaa jäsentämään todellisuutta... olen myös hurahtanut tilkkutöihin siksi, että niiden kautta voi "make something out of nothing" eli saa tilaisuuden luoda jotain kaunista varsin vaatimattomista lähtökohdista käsin. Se on jotain mulle erityisen hyvin sopivaa. Keräilen kaupan sipuliverkkoja ja muita ilmaistarvikkeita ja luon niistä vaikka säkkikankaalle upean kynnysmaton. Kudonta-asemalle aion varata ajan ensi viikolla, päästään lyömään loimeen sellaiset langat, joista ei oikein voi synnyttää mitään muuta, ja saan opettaa tyttärelle kutomisen ihanuudet 🙂

Sua ahdistaa uutiset... niin muakin. Silloin kun Hesari oli vielä isokokoinen ja meille tuli se paperisena, pidin aina välillä lehdenlukutauon, en kerta kaikkiaan jaksanut niitä huonoja uutisia. Ja journalismissahan tapahtuma ei ole uutinen, ellei se ole kielteinen... edelleen odotan, että joku perustaisi hyvien uutisten lehden, sitä on kai pienimuotoisena osiona joskus kokeiltu Hesarissakin, mutta kun ihmiset kuulemma haluavat lukea vain huonoja uutisia! En ymmärrä...

Johan taas kirjoitituttikin 😀 Koitetaan kestää tätä maailmaa ja elämää yhdessä ja Pompula susta on paljon enemmän iloa kaikille elävänä kuin kuolleena! Halit kaikille!🙂🌻

Laamaton, kreatiinia käyttää vain lahjattomat urheilijat, jotka mielestään ei muuten tuloksia saa 😀. Dopingista puheenollen: käsityöt näyttävät palstalaisilla olevan se sallittu lisäaine, joka näyttää toimivan ahdistuksen hoidossa. Käsityöt vähän kiinnostaisivatkin, mutta en oikein tiedä, miten pääsisin alkuun. Neulomista enemmän kiinnostaisi vaatteiden ompelu. Olisi kiva tehdä jotain persoonallista ja omille mitoille sopivaa vaatetusta. Ompelukonekin olisi, mutta se oli vuosikausia lainassa, ja palautettiin huollon tarpeessa olevana. Ainakin neulat on siitä poikki. Kai joku "ompelukonehuoltamo" voisi korjata sen? Minäkin tykkään sisustusjutuista ja väreistä sekä erityisesti puutarhanhoidossa. Pihalla möyriminen on rentouttavaa ja mieltä hoitavaa. Talvi on ikävä ankeuttaja, kun silloin ei puutarhanhoitoa voi harrastaa. Ompelemalla voisi tuoda luovuutta talven keskellekin. Minä vähän arvelen, että jos asuisi jossakin lämpimässä, rauhallisessa maassa tai paratiisisaarella, niin ei tätä masennusta olisi. Aika vaikea on kuvitella surkeita naamoja auringonpaisteen alle tahi turkoosin meren äärelle kukkamerestä puhumattakaan. Ei tää ilmasto pitkine pimeine talvineen vaan sovi kaikille. Osalla porukasta tuo sisäinen kello tahdistuu voimakkaammin valon vaikutuksesta. Jos rytmi olisi säännöllinen kuten lähempänä päiväntasaajaa, niin se vaikuttaisi varmasti myös mielenterveyteen muusta terveydestä puhumattakaan. Noista ahdistavista uutisista: lööpit ja uutiset tosiaan keskittyvät ikäviin asioihin ja draamoihin. Äänekäs vihapuhe antaa ymmärtää, että suurin osa ihmisistä on valmiita tarttumaan heinähankoihin ja kirveisiin muiden vaientamiseksi. Jutuissa myös yksittäinen kirjoittaja painottaa ajatusta, että "kansa ajattelee näin", vaikka vain pieni osa kansasta näin tekisikin. Tämä hämäys johtaa helposti tavallisen ihmisen ahdistukseen ja turvattomuudentunteeseen. Faktaa on tietenkin se, että maailmassa on paljon kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Huonojen uutisten varjoon jäävät kuitenkin hyvät uutiset ja se tavallinen elämä pikku iloineen ja pienine vastoinkäymisineen. Siinä mielessä media ja some vääristävät maailmankuvaamme. Tää uutisahdistusjuttu kuuluisi ehkä tuohon toiseen ketjuun, mutta antakkee anteex laiskuuteni. Vointeja kaikille 🙂🌻

Ai niin, piti vielä sanoman "roina-asiasta". Näin nimittäin unta, että vintti oli täynnä tavaroita elämän varrelta. Siivoojapartio tupsahti siihen tarkoituksenaan viedä kaikki kaatikselle. Sanoin siihen tiukasti, että mun täytyy itse käydä nämä tavarat läpi yksitellen ja päättää, mikä on turhaa roinaa ja mikä ei. Aloin sitten kerätä niitä tavaroita, jotka tuntuivat tähdelliseltä säästää. Luulen, että näin pitä tehdä elävässä elämässäkin: päästää mieltä jäytävästä turhasta painolastista. Ei ole helppoa eritellä asioita tai muistoja, joista kannattaisi päästää irti. Unessa keräämäni tavarat olivat kuitenkin kauniita tai muuten vain rakkaita. Kuten laatikko, joka sisälsi teini-iässä raapustetut piirustukset ja ystäviltä saadut pienet kirjelappuset. Olin kerran kurssilla, jossa kysyttiin, voiko menneisyyttä muuttaa? Useimmat vastasivat, että ei. Joku oli sitä mieltä, että kyllä. Mitä menneisyys on? Jotakin tapahtunutta toki, mutta missä menneisyys on olemassa? Menneisyys tässä hetkessä on yhtä kuin ajatuksemme. Ja muisto on tietty aivosolujen toimintatapahtuma. Muisto syntyy, kun jotakin asiaa ajattelee yhä uudelleen ja uudelleen. Ikävää asiaa ei siksi kannata toistaa loputtomiin, pitää päästää irti. Myönteistä ajattelua suhteessa menneisyyteen moni pitää mahdottomana. Mulle se on kuitenkin yksi konsti rakentaa parempaa nykyhetkeä eli säästää niitä kauniita ja rakkaita asioita, ja luopua turhasta roinasta. Ikävistä ja katkeruutta aiheuttavista asioista on mahdollista päästää irti ajatusten fokusta muuttamalla. Ei se tietenkään hetkessä käy, jos on vuosikausia märehtinyt ikäviä juttuja. Missään nimessä se ei ole helppoa tai yksinkertaista, eikä itseään pidä syyllistää, jos siihen ei pysty. Mitään ei pidä noin vain haudatakaan, muuten alkaa mädäntyä. Käsitellä! pitää siis noita ikäviä muistoja, mutta aikansa, sillä seisova vesi alkaa haista. Unessanikin oli tärkeää käydä läpi kaikki tavarat yksitellen läpi. Asioiden hautaaminen suit sait olisi luonnistanut siivousfirmalta, mutta mun vintilleni (päälleni) se ei sopinut.
Tästä vielä uuteen aiheeseen: haaveilen siitä, että voimien karttuessa voisin konkreettisestikin luopua ihan materiaalisen maailman turhasta tavarasta. Kaappeihin on kertynyt vuosien varrella niin paljon tavaraa js paperia, jota ei oikeasti enää tarvitse, eikä käytä. Siivoamisen helpottamiseksikin pitäisi viedä lastillinen kirpparille. Olisi paljon helpompi muös löytää kaapista tarvitsemansa. Ehkä toteutan tämän hankkeen kesällä, kun voi kasata tavaraa ulos pihalle.🙂

Eipä oo tännekkään paljoa kirjoteltavaa, ku ei oo tapahtunu mitään erikoista.

Kommentti Rinan kirjoitukseen. Minun unimaailmassani vintti symboloi päätä ja ajatuksia. Sanotaanhan sitä että on "vintti pimeänä". Tavarat taas symboloivat asioita. Luulisin, että näin yleisemminkin kuin vain minulla. Uni esittää abstraktit asiat konkreettisina.

Minäkin olen unessa useasti vintillä järjestelemässä tavaroita = järjestelen asioita päässäni.

On ollut vähän outoja päiviä viikon verran. En osaa kuvailla niitä fiiliksiä. Ajoittain masentaa, ajoittain ahdistaa. Enemmän tai ehkä pikemmin intensiivisemmin kuin ennen. Silti olen pakottanut itseäni vähän liikkeelle ja pärjäillyt vähillä rauhoittavilla. En tiedä, olisiko niitä kuitenkin kannattanut ottaa ohjeen mukaan eli enemmän. Päässä pyörii menneisyyden asioita enemmän kuin tarvitsisi. Tuntuu kuin olisi jotenkin irrallaan arjesta ja negatiivisten sekä ahdistavien ajatusten pyörteissä. Tänään on ihan pakko siivota, mikä tuntuu ihan hyvältä kun on konkreettista tekemistä.

Laamaton kirjoitti 11.3.2016 3:9

Koitetaan kestää tätä maailmaa ja elämää yhdessä ja Pompula susta on paljon enemmän iloa kaikille elävänä kuin kuolleena! Halit kaikille!🙂🌻

Kiitos Laamaton kauniista sanoistasi. Oikein sykähdytti, että onko mulle kukaan sanonut mitään kaunista pitkään aikaan ☺️❤️ No sen jälkeen yritin tosin miettiä, että mitä iloa musta oikeasti on kellekään.

Tekstissä oli taas monta muuta meitä yhdistävää seikkaa, mutta oon aika väsy nyt nimeämään niitä erikseen. Halit 🙂

Täällä on ollut monia ajatuksia herättäviä kirjoituksia viime aikoina. Kiitos niistä! Ihan vain muutamia juttuja kommentoidakseni...

Käsitöitä suosittelen Rinalle ja muille kiinnostuneille. Ompelukoneita myyvät liikkeet usein myös huoltavat/huollattavat niitä. Komppaan Laamatonta siinä, että neulonnassa ja virkkauksessa syntyy helposti meditoiva rytmi. Ihanaa puuhaa, ja tämän sanoo vasta neulonnan löytänyt ihminen.

Siivousunia olen minäkin joskus nähnyt. Olen myös hieman harrastanut siivousta heittämällä pois turhia tavaroita. Tämä prosessi on kesken. Viime aikoina on mm. blogeissa kohistu kirjasta, jonka nimi on jokin KonMari tms. Se on kirja, joka kertoo siivouksen mieltä muuttavasta voimasta ja ilmeisesti juju liittyy siihen, että tavaraa vähennetään jolloin on helpompi hengittää. Kuulun ihmisiin, joiden on vaikea heittää tavaraa pois, mutta hankin myös tavaraa harkiten. Yritän pitää materian määrän kohtuudessa ja nytkin siitä olisi varaa nipistää. Yritän kevään aikana jatkaa nurkkien siivousta ja tavaran vähentämistä. Käsitöiden osalta ongelma on ollut, että mitä ihmettä voin käsitöinä tehdä, kun en varsinaisesti tarvitse mitään enkä halua rajattomasti koriste-esineitä tms. Aika hankala yhtälö varsinkin kun lähipiirissä on mm. neulovia ihmisiä, mikä tarkoittaa, että kaikilla potentiaalisilla lahjan saajilla on jo villasukkia yms. ihan tarpeeksi. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Uutisten ahdistavuudesta oli puhetta. Olen jostain syystä ottanut stressiä tästä yhteiskuntasopimuksesta. Tuntuu hullulta, mutta minä olen jännityksellä seurannut asian käänteitä ja jännitys on tuntunut ihan fyysisesti kehossa. Haluaisin olla vahvempi tässä mielessä, ettei minua tällaiset asiat hetkauttaisi. Laamaton kaipasi positiivisten uutisten mediaa. Sellainen on ainakin Good News from Finland -sivusto, joka julkaisee positiiviisia talousuutisia Suomesta. Olen sitä seurannut ja tykännyt.

Ahdistusta epämääräisessä muodossa on ollut viime päivinä aika runsaasti. Siitä on hieman huono olo. Mutta kaipa tämä kaikki kuuluu taudin kuvaan eikä oikoteitä onneen ole olemassa. Joissain ketjuissa on kirjoiteltu, että ei haluta hakea ammattiapua, syödä lääkkeitä tai puhua ammattilaisille. Kukin saa tehdä niinkuin parhaimmaksi näkee. Minulle on sattunut onni, kun olen saanut niin hyvin minua ymmärtävät työntekijät ammattiavun piiristä. Kadun nyt sitä, etten osannut hakeutua avun piiriin jo useampi vuosi aiemmin.

Lukossa, hyvä vinkki tuo Good News from Finland, kiitos.

Minä näin eilen unta, että puin ihan liian tiukan takin päälleni ja lopulta tajusin, ettei se ollutkaan minun takkini. Hmm, siitä voisi tehdä mielenkiintoisia tulkintoja.

Olen myös huomannut, että on parempi kun on vähemmän kaikkea tavaraa. Se vain vaatii paljon viitseliäisyyttä, että saa sitä turhaa tavaraa heitettyä pois. En näin yhtäkkiä keksi, että mitä tuo mainittu kirja voisi kertoa aiheesta lisää.

Käsityöt ja vastaavat jäävät minulla usein vain ajatuksen tasolle. En vain saa aikaiseksi aloittaa. Aikaa olisi, mutta se menee aina vaan johonkin nukkumiseen tai netissä surffailuun. Olisi niin paljon asioita, joita pitäisi tehdä, että sitten vain uupuu niiden ajatusten alle eikä saa tehtyä yhtään mitään. Ei edes sellaista, josta voisi tulla hyvä olo.

Nyt kankean itseni suihkuun ja nukkumaan. Öitä!

Uutisten ahdistavuus on aika mielenkiintoinen aihe ja hieno linkki toi GoodNews from Finland. Linkkasin jo toisellekin foorumille sen. Kiitos!!

Minuakin tavaran paljous ahdistaa - tai oikeastaan se, että suuri tavaramäärä aiheuttaa pieneen asuntoon epäjärjestystä ja se epäjärjestys sitten masentaa ja ahdistaa ja herättää negatiivisia ajatuksia itsessäni. Tavaran heittäminen on ollut ja on oma jatkuva prosessinsa ja hankala aloittaa, mutta aiheesta puhutaan aika paljon intternetin ihmeellisessä maailmassa. Minimalismiksi sanotaan, mutta sen määrittelee jokainen omien voimien mukaan. Ei sen tarvitse tarkoittaa vain kahdeksaa esinettä.

Minä näen usein unta valuvista vesihanoista, vanhaan asuntoon palaamisesta ja hallitsemattomasti liikkeelle lähtevästä asuntovaunusta. Jännin kuitenkin oli muutaman viikon takainen uni, jossa annoin nuoruuden ihastukselle sellaisen vanhanajan pienen taskukellon, jonka hän sitten kaulaansa laittoi. Monet sanoo että unet on alitajunnan prosessointia tapahtumista. Varsinkin noi toistuvat aiheet pistää miettimään.

Täällä Tukinetissä on, mutta en enää muista missä ketjussa, Pasila-tvsarjan faneja. Huomasin Areenasta, että sinne on nyt laitettu kaikki Pasila 2.5 -jaksot katsottavaksi ja katsomisaikaa pitäisi olla jotain 8kk. Itseltäni meni aikoinaan suuri osa noista jaksoista sivu suun, joten nyt saan nauttia oikein ruhtinaallisesti vanhoista ja uusista jaksoista. Eilen jo katsoin kaksi jaksoa, kun ahdistus ja unettomuus vaivasivat. Suosittelen! Sitä sarjaa katsoessa ei tarvitse ahdistua uutisista tms.