Rina kirjoitti 28.3.2017 16:14

Tervehdys, pikaluin teidät 🙂. Ei ole sattunut mitään ikävää. Olen pitkästä aikaa kunnossa, hankkiutunut aktiiviksi seuratoimintaan (uskaltanut pitää puheenvuorojakin), nukkunut hyvin ja jaksanut puuhata kotona ja kylillä. Sain siivottua linnunpöntötkin (12 kpl), kun tirpat jo etsiskelevät asuntoja. Masennuksen ja alakulon tunne on poissa sekä optimismia ja tavoitteellisuutta on ilmassa. Uskallusta tarttua juttuihin, joihin olen aiemmin ollut vain sivustakatsoja.
Teistä on ollut paljon apua, ja arvelen, että myös B12:lla on ollut valtava hyöty itselleni. Siis juuri sillä suusuihkeella. Tuntuu melkein taianomaiselta, koska olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta niin pitkään.
Tomaattia tunkee mullasta ja kohta lähden viikon reissuun. Hyvin pyyhkii siis tällä haavaa, mutta pyyhkiköön.

Minä en osaa enää pikalukea. Varsinkin kun on selkä kipeä, niin selailen hiljakseen. Jää jotain kokonaan lukematta, kun en muista mikä 400-sivu on lukematta 😠

Lukossa, se sinun sekoilusi on ihan tuttua myös täällä. Varsinkin kun selkä on solmussa unohdan, jopa itseni johonkin. Hyvä, kun muistan aina nimeänikään 😋 Onneksi sitä ei tarvitse muistaa. Se lukee pankki-, kirjasto- ja muissa korteissa 😀😀😀

Missä seuratoiminnassa Rina on? Onko tästä ollut puhetta? Heti tänne kertomaan kaikki 😋 Taitaa olla nyt siellä reissussa? Aika monta linnunpönttöä! Minä olen vähän aloitellut kävelyllä käymistä. Eilen tein taas pienen lenkin. Minulla vaan on seuraava päivä aina kaamea. Issiashermo ei tykkää yhtään. Mitä minun pitäisi sen kanssa tehdä? Pitäisikö lenkin jälkeen venyttää? Vai seuraavana päivänä? Kaikista pahin se on aamulla. Sängystä on paha nousta ylös. On pakara kipeä ja selkä. Olen huomannut, että kroppa tykkää pumppaavista venytyksistä, mutta mitään täsmä asetta minulla ei ole tuohon issiakseen. Ainoastaan kokonainen jumppa, jonka teen kun muistan. Minäkin olen aloittanut B-vitamiinin syönnin, mutta pidän nyt itselleni tärkeämpänä muistaa ottaa edes d-vitamiini 😟 Huomaan olevani optimistisempi, kun selkä on paremmassa kunnossa. Sitten kun se menee kokonaan lukkoon, niin mikään ei ole hyvin. Nytkö jo tomaatti tunkee mullasta? 😮 Onko montaa viikkoa/päivää, kun laitoit ne multaan? Kiva, jos saa seurata näitä puuhia, vaikka ei itse mitään jaksaisikaan laittaa kasvamaan 🙂

Lukossa, taidat jännätä nyt tuota eläke korttia, kun nukut miten sattuu?

Pompula, liikunta pitkällä juoksulla auttaa, usko pois. Ei se raihnaisuus katoa, mutta unohtuu.
Mies oli sairauslomalla taas, menee tänään erikoislääkärille. Aikani on mennyt passatessa ja tsempatessa. Toki huonomminkin aikansa voi käyttää.
Oma kunto on sen sijaan kohonnut. Olen juossut jo 14 km:n lenkkejä 120:n sykkeellä. Lenkkipäivinä fiilis on selvästi parempi kuin lepopäivinä. Siksi mä jatkan, kun ei vaihtoehtoja oikein ole.
Tomaatintaimet ovat honteloita. Yksi lajike ei itänyt ollenkaan-se makein marjatomaatti. Mitähän sanoisivat, jos palauttaisin tyhjän siemenpussin? Tai laittaisin multaa pussiin: saatte siemenenne takaisin. Kukahan ne kastelee, kun ollaan reissussa? Jos nyt ollaan, mies sanoi, jos ei jaksakaan.
Odotan huomista lämpöaaltoa.
Ennen ei ollut paremmin. Elämä oli niukempaa ja tarkoituksena oli selvitä niissä olosuhteissa. Elämällä oli siis tarkoituksensa: selviäminen. Selviämiseen liittyi paljon selkeää toimintaa kuten karjanhoito, kodin ja lastenhoito, torpan lämmitys ja viljely. Kun kaikki tuo puuha suljetaan pois, niin on hakusessa se, onko selvityminen elämän tarkoitus. Kun selviytymisen sisältö ja edellytykset ovat epämääräiset, niin ollaan vähän hukassa.
Niin kuin se nainen, joka eli autiolla saarella mielekästä elämää taistellen jokapäiväisestä ruoastaan. Kun hän palasi sivistyksen pariin, hän masentui syvästi, koska elämän tarkoitus (tässä tapauksessa hengissä pysytteleminen omin toimin) oli hävinnyt.
En tiedä, mikä on tarinan opetus😋.

Eilen ei tullut käytyä aamulenkkiä, mut nyt lähdin aamulenkille.
Ja hyvä että lähdin..

Mietin täs myös ett lähtiskö tänää käymään mätsäreissä nuoremman koiran kans..mut voi olla että jää välistä. Vaikka kyl vähä toisaalta tekis mieli ku pienil on tuomarina whippetien kasvattaja..

Mut mätsäreissä saattaisi mennä myöhään ja huomenna on aikainen herätys.. nii ehkä ei ole järkeä lähteä noin 16 km päähän mätsäreihin, jotka tosiaan on iltamätsärit ja vielä arkipäivänä.. 🙄

Kattelinpa tässä ajankulukseni katsomosta videoita, kun viikolla 11 tais olla Huomenta Suomessa kiusaamisen vastaine viikko. Niin, kattelin muutamia videoita, joissa puhuttiin kiusaamisesta.

Niimpä tuli tässä mieleen, että miksiköhän silloin kun ite olin peruskoulussa, niin ei ollut mitään tuommosia tapahtumia, missä olisi puhuttu kiusaamisesta.. Kun nykyään on kaikenlaisia tapahtumia, missä puhutaan kiusaamisesta. Kuten nykyään mm. motoristit kiertää kouluissa puhumassa kiusaamisesta.

En sitten tiiä olisiko tuommoset tapahtumat toisaalta edes mitään vaikuttaneet, ehkä olisi ehkä ei..

Mut joo.. mietin tässä myös sitä, että pitäiskö käydä tänään äänestämässä. Tänään olis viiminen ennakkoäännestyspäivä, koska sunnuntaina en välttis jaksa lähteä äänestämään.. Se on jotenkin liian virallinen tilaisuus.

Voi että, mä oon ihan tippunut kärryiltä... Varmaan jo kuusi sivua sitten ajattelin, että on tullut tärkeitä aiheita, joihin haluan vastata paremmalla ajalla. Sitä aikaa ei vaan tunnu tulevan. Tai kyllä mulla aikaa on ollut, mutta sitä on kulunut paljon mm. ryhtymiseen. Eli olen tuijottanut eteenpäin ja yrittänyt saada tehtyä pakollisia asioita. Ihan hirveää on ollut! Yksi homma kerrallaan tietenkin etenen, mutta ahdistaa ihan hirveästi, kun tehtäviä on niin kauhean paljon. Välillä tuntuu, ettei henki kulje. Lisäksi yksi pakkoliike on alkanut vaivata nyt enemmän ja keskiselässä joku pieni lihas kramppailee ihan hirveästi. Vähintään joka toinen päivä tuntuu siltä, etten selviä. Sitten taas tulee hetki, kun tuntuu, että hyvinhän asiat menee.

Delffi kirjoitti 4.4.2017 10:55
Mut joo.. mietin tässä myös sitä, että pitäiskö käydä tänään äänestämässä. Tänään olis viiminen ennakkoäännestyspäivä, koska sunnuntaina en välttis jaksa lähteä äänestämään.. Se on jotenkin liian virallinen tilaisuus.

Mä äänestän aina varsinaisena vaalipäivänä. Se on mun perinne. Äänestyksen jälkeen täytyy saada vaalikahvit. Tiedän jo ketä äänestän, tai tällä kertaa olisii kaksikin hyvää ehdokasta, mutta en silti halua ennakkoäänestää. Jos et Delffi tykkää vaalipäivänä äänestämisestä, niin hoida homma ihmeessä tänään, kun on vielä mahdollisuus äänestää ennakkoon.

Saiko Delffi jo äänestettyä? Mites muut, joko olette käyneet hoitamassa homman vai meinaatteko nukkuvien puolueeseen?

Mä olen inhottavan nihkeä hiestä ja tihkusateesta. Kävelin pari kilsaa ikävässä vastatuulessa ja vaatteitakin oli vähän liikaa päällä. Kävin yhdellä vastaanotolla ja Hulluilla päivillä hakemassa tarpeellisia perusvaatteita (alusvaatteita, trikoopaitoja yms.). Yhden ihastuttavan yöpaidan ostin myös. Inhoan shoppailua ja Hullut päivät on todellinen hermojen koitos. Juoksentelin myös yhdessä konttorissa, kirjastossa ja postissa. Oli jo nälkä, kun huomasin pakastealtaassa sitä uutta Magnumin tuplavadelmaa. Ostin yhden ja söin. Oli se tosi makeaa, mutta minä tykkäsin. Vadelman maku oli voimakas ja suklaa oli tummaa eli just mulle hyvä tuote. Stockmannilla sain muuten tosi iloista ja ystävällistä palvelua monta kertaa, kun kyselin paikkoja ja vastaavaa. Tuli hyvä fiilis. Venäläisen myyjän kanssa ehdimme jopa vaihtaa pari sanaa Pietarin itsemurhaiskusta.

Mulla on niin paljon tekemistä ja rästiintyneitä töitä, että ihan pelottaa ja järkyttää. Verotoimistosta on tullut parikin kirjettä ja laskuja on ja vaikka mitä. Ehkä kuitenkin ensin syön jotain ja alan sitten vasta hommailemaan töitäni. Ai niin! Onnistuin tänään saamaan kaksi uutta kukkaruukkua, jotka oli aiemmin myyty loppuun. Multien vaihtamisen lykkäämiselle ei siis enää ole yhtään syytä.

Niin ja mulle suositeltiin tänään opiskelun jatkamista ja osa-aikaisen työprojektin tekemistä niin ikään. Hassua kun toiset ottavat puheeksi jopa pysyvän eläkkeen ja toiset pitävät omiin (aika vaativiin) töihin palaamista ihan itsestään selvänä.

Lukossa: Juu, kävin eilen äänestämässä.

Tänään tosiaan olikin se yks ulkoilu juttu ja se meni ihan hyvin, vaikka porukkaa olikin aika paljon.

Nyt tässä kuitenkin mietin, että jaksaisko vielä mennä käymään lenkillä koirien tai ainakin toisen kanssa, kun on niin ihana ilma ulkona. Aurinko paistaa ja lämpöasteita on +3, eikä pahemmin tuule.
Toisaalta tälle päivälle on kyllä tullut käveltyä todella paljon jo, noin 10 km tälle päivälle jo tulut käveltyä. Mutta ulkoilu toisaalta houkuttaa, kun on niin ihana keli..

Äänestin jo. Vein mammankin äänestämään, mutta se meni persiilleen. Katsottiin äänestyspaikassa kataloogista hälle sopiva ehdokas, kun oman kunnan listoja ei ollut äänestyskopissa. Kysyin monesti, että muistaahan hän nyt varmasti numeron, mikä piti äänestyslappuun kirjoittaa. Juu, juu, hän ilmoitti. Mamma oli omituisen pitkään äänestyskopissa ja tuli lopulta tyytyväisenä ilmoittamaan mulle, että äänestyskopin listalta löytyi hyvä ehdokas. Ainoa vain, että se ei ollut oman kunnan ehdokas. Mutta väliäkös tuolla.
Pompula kysyi, koska laitoin tomaatinsiemenet multaan, mutta en muista. Olisiko itäneet muutamassa päivässä(alle viikko)? Pitää kohta koulia nuo taimet.
Välillä ihmettelen, miten paljon Lukossalla on erilaisia hommia ja mulla taas niin vähän, että tahtoo käydä aika pitkäksi pitkistä lenkeistä, kaupassa käymisestä, sapuskan laittamisista ja kodinhoidosta ym. huolimatta. Nyt annoin jo pikkusormen sille seuratoiminnallekin-uusia käsiä ja tekijöitä tarvitaan, mikäpä siinä. Ei ainakaan vielä ahdista, vaikka lupauduin. Eikä se ole maailmanloppu, jos homma ei pelitäkään.
Eipä tässä sen kummempaa. Mies on tervehtymään päin. Taisi uskoa viimeisintä lääkäriä, joka ei löytänyt mitään sen vakavampaa. No, elämä on vakavaa.
Ei tullut meteorologin lupaamia lämpöasteita. Sade tuli kuitenkin. Maa sulaa ja kevät etenee. Kunhan ei pitäisi sellaista kiirettä, ettei ehtisi sitä huomaamaan. Kevät on parasta aikaa, kun se kesäkin on edessä.

Hienoa, että Delffi ja Rina ovat jo äänestäneet. Rinan mamman äänestäminen kuulosti hauskalta. Siellä kopissahan saisi avustajana olla koko ajan paikalla, mutta en tiedä hyväksyisikö Rinan mamma moista. Jos on avustaja koko ajan kopissa, niin se kirjataan ylös papereihin. Olen joskus ollut vaalihommissa.

Rina ihmetteli, miten minulla on aina niin paljon tekemistä. Samaa ihmettelen itsekin ja samaa ihmettelee moni muu. Minulla taitaa olla aika paljon projekteja, joista en ole kertonut teille. Se on yksi syy. Lisäksi osa minun ajasta kuluu meinaamiseen eli sellaiseen saamattomuuden kanssa taistelemiseen. Sitten myös muita juttuja kuten eilinen vatsakipu&ripuli. Minähän olen kauhean kova innostumaan ja kiinnostumaan asioista, eivätkä ne useinkaan ole mitään hetkellisiä hurahduksia, vaan ajaudun oikein kunnon projekteihin niiden kiinnostusten kautta. Otetaanpa esimerkiksi se konmaritus. Olen tosiaan hurahtanut siihen aika syvästi, joskin se on vain yksi tämän hetkisistä hurahduksistani. En ole vieläkään saanut konmaritusta valmiiksi, mutta olen toki edennyt sen kanssa. Aloittaessani minulla oli yli tuhat kirjaa. Nyt on enää pari sataa. Olen niitä kierrättänyt melkoisella pieteetillä ja myynytkin kymmeniä. Kirjat olen saanut karsittua, mutta osa vielä odottaa eteenpäin toimittamista. Vaatteetkin olen jo saanut melkein karsittua, mutta vaateprojekti on ajanut minut uusiin hurahduksiin. Kuulun netissä useampiin konmari-ryhmiin ja niiden perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että monet hurahtavat konmarin aikana tai jälkeen vaatekaappi-metodeihin kuten kapselivaatekaappi- tai Project333-ideologioihin. Minunkin vaatekaapit tyhjenivät hirveästi karsimisen aikana. Tajusin, että minun on ihan pakko hankkia sinne täytettä. Ihan alusvaatteista alkaen oli pulaa vähän kaikesta. Minulla oli kyllä useampi vuosi, etten ostanut varmaan yhtäkään vaatetta. Lisäksi vaatekaapissani oli lähes pelkästään mustia vaatteita. Ongelmana oli myös, että jouduin poistamaan kaapista nättejä ja sopiviakin vaatteita, koska niiden laatu oli vaan luokattoman huono. Ennen uusien vaatteiden ostoa yritinkin opiskella tietoa vaatteiden laadusta ja hoidosta. Opiskelin kuituja, pesuohjeita ja paljon muuta. Siihen hurahti hirveästi aikaa. En ole hirveästi sen jälkeenkään vaatteita ostellut (projekti on kesken), mutta olen mielestäni tehnyt muutamia ihan kivoja ostoksia. Toivottavasti ne nyt osoittautuisivat laadukkaiksi. Myös kenkiä täytyisi hankkia. Pidän vaate- ja kenkähankintojen yhteydessä mielessäni, että takaraivossa takoo toive työhön paluusta. Kokoon täytyisi siis jotenkin saada toimiva vaatekaappi. Etenkin arkivaatteista on pulaa. Juhlamekkoja minulta löytyy enemmän kuin mitä tulen käyttäneeksi. Juhlamekot eivät naurata aamuisin, kun on arkivaatekriisi. Osa vaatteistani jonottaa myös pikkukorjauksia jne. Koskakohan sitä ehtisi? Työhön paluuseen ja muuhun terveydenhoitoon liittyen minulla on 1-2 vastaanotto-/labrakäyntiä joka viikko. Niihinkin menee aikaa, kun ottaa matkat ja odotusajat huomioon. Joihinkin joudun myös valmistautumaan esim. tehtäviä tekemällä. Tällä hetkellä ohjelmaani kuuluu myös opiskelu (lähinnä verkkokurssit) ja eräs työprojekti, jota teen jaksamiseni mukaan tietokoneen ääressä. Näihin asioihin minun tulisi kai käyttää useampi tunti aikaa joka päivä, koska ne ovat kuntoutumiseni keskiössä tällä hetkellä ja minun tulisi saada tuloksiakin aikaan. Aiemmin olin hyvinkin aktiivinen tyyppi. Minulla oli kolme palkkatyötä. Yksi kokoaikainen päivätyö ja kaksi osa-aikaista sivutyötä. Toinen sivutöistä on sittemmin loppunut. Toisesta olen sairauslomalla kuten myös päätyöstäni. Ohjelmaani kuului myös yhdistystoimintaa ja muita harrastuksia. Nekin ovat nyt pääosin tauolla ja joudun jatkossa miettimään, mihin voimani riittävät ja haluni motivoivat. Aiemmista hommistani minulle on kuitenkin jäänyt ja muodostunut melkoisen laaja ihmissuhdeverkosto, joka on osin ulkomailla. Uupuessani, fyysisesti sairastuessani ja masentuessani jättäydyin vähitellen useimmista ihmissuhteista pois tai ainakin taustalle. Viime keväänä olin vielä ns. sosiaalisesti kuollut. Viime vuonna loppukeväästä aloin pikku hiljaa nostaa päätäni ja liikuttelemaan raajojani sosiaalisessa mielessä. Otin pikku hiljaa yhteyttä ihmisiin, elvytin suhteita ja heräilin eloon somessa. Tapasin ystäviäni yksi kerrallaan myös live-elämässä viime kesästä lähtien, vaikka aluksi jouduinkin ottamaan rauhoittavia tabletteja selvitäkseni tapaamisista. Nykyään tapaan joitakin ystäviäni säännöllisesti, osallistun joihinkin talkoisiin ja kaveriautteluun sekä harrastan yhdessä joidenkin ystävieni kanssa. Joudun itsekin välillä turvautumaan kaveriapuun mm. konmaritetuista rojuista eroon päästäkseni. Yllättävän paljon tuollaisistakin jutuista tulee täytettä kalenteriin. Kalenterista ja ajankäytöstä mainitessa onkin todettava, että monet konmarittajat hurahtavat myös ”bujoiluun” eli Bullet Journalin pitämiseen. Minäkin olen aiheeseen yrittänyt perehtyä, mutta en ole vielä aloittanut omaa bujoa. Aika paljon aikaa olen kuitenkin saanut siihenkin asiaan upotettua. Sosiaalinen media keskusteluryhmineen on suorastaan niellyt aikaani lähiaikoina. Se on ollut antoisaa, mutta vaikeitakin hetkiäkin on koettu. Tavoitin esimerkiksi entisen miesystäväni, jonka kanssa kerran tapasimmekin ja sitten jatkoimme juttelua mm. Facebookin puhelimen kautta. Meidänkin tarina katkesi aikoinaan ja vetäydyin suhteesta kokonaan. Olimme olleet ystäviä ennen seurustelusuhdetta ja nyt suhteemme on jälleen palautunut ystävyydeksi. En toivo suhteelta mitään romanttista lämpenemistä, mutta meillä on tosiaan ollut hyvin paljon keskusteltavaa useamman vuoden radiohiljaisuuden jälkeen. Yhteydenpito on myös saanut minut vellomaan tunnemeressä, jonne olen hukannut tunteja, tunteja ja tunteja. Kai sekin kuitenkin on ollut jotenkin tärkeää. Sosiaalisessa mediassa eräs tuttuni totesi, että tämän kevään muoti-ilmiö on ripulin värinen villakangastakki. Se ei sanonut minulle mitään ja joku toinenkin ihmetteli, millainen se on. Tuttavani totesi, että tiedämme kun näemme. Eilen tajusin kahdesti käveleväni tietyn väristen villakangastakkisten naisten takana. Illalla asia vahvistui, kun sain taas muistutuksen, minkä väristä ripuli on. Vatsani oli eilen superkipeä koko illan, eikä nukkumisyrityksistä tullut mitään. Valvoin aamuviiteen, kunnes vihdoin sain nukahdettua. Tänään heräsin vasta yhdeltä ja vatsaa vihlookin tänään menkkojen alkaminen. Tänään on ihan pakko saada myös rästitöitä tehtyä. Kipuilut vievät kuitenkin oman aikansa, vaikka särkylääkkeitä yms. käytänkin. Ruokaa en ole laittanut uskomattoman pitkään aikaan. Hiljattain kuitenkin luin, ettei eineksiä pitäisi syödä kuin pari kertaa viikossa. Ruokavalioni ei todellakaan ole mikään kovin terveellinen tällä hetkellä. Olen kuitenkin yrittänyt taas lisätä kasvisten ja hedelmien syömistä. Somaattisen sairauteni suhteen tilanne on nyt taas parempi ja olen jopa haaveillut liikunnasta. Pyöräilykauden voisi jo aloittaa. Pyöräilystähän pidän kovasti. Viime aikoina olen jaksaessani yrittänyt kävellä arkisia matkoja. Siihenkin saa kulutettua aika paljon aikaa. Lisäksi olen haaveillut kahdestakin ulkomaanmatkasta, joiden parissa olen surffaillut netissä. Että kaikenlaisiin tällaisiin juttuihin sitä minun aikaani kuluu. Eikä tässä edes ollut kaikki. Olenhan kai kertonut, että hoidan yksin erään henkilön kuoleman jälkeisiä ja melko monimutkaisia paperiasioita ja toimin toisen henkilön etäomaishoitajana? Olisi ihanaa joskus kokea, että aika käy pitkäksi. Äitini kuitenkin sanoi, etten pitkästynyt koskaan lapsena enkä koskaan kitissyt, ettei minulla olisi tekemistä. Siskoni oli toista maata. Tämä ero näkyy meissä ilmeisesti vielä tänä päivänäkin. Yritän kuitenkin välttää kiireen tuntua elämässäni, vaikka usein tuntuukin siltä, että on suoranainen kiire koko ajan. Tällainen touhottaja minä olen 😳

Tänään kyllä tuli jotenkin hämmentynyt fiilis, kun työpaikalla yks tyly henkilö olikin ihan ok.
Oli myös kuulemman kysellyt yhessä välisäs yheltä toiselta henkilöltä, ett mihin mä hävisin (kun olin siis ollut yv:n kans porisemassa). Ei tätä tylyä henkilöä ennen oo mun häviämiset/menot oo kiinostaneet.. Lisäksi ko. henkilö myös myöhemmin pyysi mua kaveriksi laittaan kuivaajaan märät pyykit.
No, ilmeisesti tällä tylyllä henkilöllä on toisinaan ihan ok päiviä ja toisinaan sit huonoja päiviä.

Mut joo.. saas nähä miten viikonloppu menee. Tänään olis kuitenkin tallille meno, lisäksi täs mietin, että käviskö ennen tallia pienen lenkin koirien kanssa.

Delffi, kyllä huono päivä tekee ihmisen tylyksi, eikä tylyyden tarvitse olla henk.kohtaista, vaikka se helposti juolahtaa mieleen.
Melkein uuvuin lukiessani Lukossan tekstiä. Taisi tuohonkin kirjoittamiseen mennä tovi😉. Jos vielä kirjoittelet konmari kerhoissa, niin paljonhan sinä ehdit.. Multa ei oikein luonnistu tehtävien hajauttaminen. Mieluusti keskityn vain muutamiin. Kiloklubiin en ole saanut kirjoitettua viestin viestiä. Väliin tuntuu, etten jaksaisi kirjoittaa tännekään. Ei niin, etten jaksaisi, vaan niin, että tuntuu, että pitäisi keskittyä johonkin konkreettiseen.
Maritus on jäänyt, eikä tomaatitkaan jaksa hirveästi innostaa. Mulle on tyypillistä innostua uusista jutuista, jotka kestää aikansa ja jää sitten taka-alalle. Liikunta tosin on ollut nyt pitkäjänteistä ja nousujohteista.
.......
Mamma keskeytti puhelinsoitollaan ja tulin huonotuuliseksi. Se oli vasta viides puhelu tänään, mutta sitäkin ärsyttävämpi. Mamma osaa vedellä hermojeni naruista niin kuin ei kukaan muu. Hän on hankalien ihmisten top10:ssä kunniakkaalla ensimmäisellä sijalla. Kakkosena tulevakin häviäisi tunnilla, jos maratonista olisi kyse. Pitää nyt vain jankuttaa itselle, että pää vain kärsii reagoinnista ja verenpaine nousee. Tyynny, tyynny ja mieti jotakin mukavaa jne. Kyllä tämä tästä.

Rina kirjoitti 6.4.2017 19:58

Väliin tuntuu, etten jaksaisi kirjoittaa tännekään. Ei niin, etten jaksaisi, vaan niin, että tuntuu, että pitäisi keskittyä johonkin konkreettiseen.
Maritus on jäänyt, eikä tomaatitkaan jaksa hirveästi innostaa. Mulle on tyypillistä innostua uusista jutuista, jotka kestää aikansa ja jää sitten taka-alalle.

Niin tuntuu. Ja kaipaa konkreettista tekemistä. Sitähän löytyisi kotoa, vaikka kuinka paljon, jos vain jaksaisi tehdä. Kivut ei anna tehdä, kuten haluaisi. Minä luulin joskus tiedättekö, pääsevänä näistä kivuista, mutta ei tietoakaan siitä. Tänään olen laskenut tunteja milloin saan ottaa lääkettä, kun aamuiset kipulääkkeet ei vaikuttaneet. Sosiaalisia suhteita kaipaan vähäisissä määrin, mutta tunnen itseni tosi masentuneeksi. Mietin, että kipu - masennus. En tiedä. Tunnen myös, että kanssakäyminen ja dialogi ihmisten kesken on liian vaikeaa. Olen etääntynyt ja etääntynyt erakoksi. Kipuisena ei jaksa ja sitten, kun jaksaisi, ei kestä ihmisiä. Ei väittelyä, aiheesta puhumista, ei mitään, ketään. Kaikilla itseni ikäisillä on perhe, lapsia. Olen pudonnut siitäkin sivuun, aikapäiviä sitten. Ehkä jopa lapsen lapsia. Kaikki pyörii perheen ympärillä, työssä, muissa ihmissuhteissa.

Miten äänestyskoppiin on laitettu eri vaalipiirin ehdokkaat? En 🤔 ymmärrä? Tai ymmärrän täysin. En perusta koko äänestämisestä. En usko, että äänestystulos on aina sitä, mitä kansa sanoo. Äänestän siis vaalipäivänä, jaloillani. Siinä Rinan ja äitinsä äänestämisessä oli komiikan ainekset kasassa.

Pesukone lopetti. Sain siis edes pyöräytettyä koneellisen. Välillä tuntuu siltä, että haluaisi pois (ja tämän kirjoittaminen on vaikeaa, kun samalla tuntuu siltä, kuin keräisi sääliä itselleen), ei tarvitsisi huolehtia mistään, miettiä mitään, saisi vaan olla poissa. Ei sitä kukaan reaalimaailmassa edes huomaisi.

Pompula, ihan reaalisia me virtuaali-ystävätkin ollaan 🙂 Mä olen sen verran hömelö etten tiedä miten pian poissaolosi huomaisin, mutta varmasti sitten kun sen huomaisin sinua täällä (omassa pienessä reaalimaailman kolkassani) kaipaisin.

Juu, Pompula, oltiin eri vaalipiirin äänestyskopissa, kun ennakkoäänestyspaikkana toimiva kauppa oli lähinnä, mutta sattuu toisen kunnan alueelle.
Kivut tuppaavat masentamaan, tiedan ma- helposti tulee eristäydyttyä, jos ei jaksa vaikka istua liikennevälineessä tai kylässä. Kipu se minut suureksi osaksi tiputti työelämästä- rohkeus hakeutua uuteen katosi- ymmärrän, Pompula sua. Turha se kenkään on tulla osoittamaan, mikset sitä tai tätä yrittänyt.
Tänään mulla on huono päivä, kun mamma on taas retuuttanut. Aloitti ilkkumalla, että "kun sinä tulet vanhaksi, niin sittenpähän tiedät, kiäh kiäh, mitä se on". No niin, en tietenkään osaa asettua hänen saappaisiinsa, mutta vinksalleen menee, jos omalle lapselleen surkeutta toivoo.

Mamma ei mielestään ole muistisairas ja ne hemmetin akat, jotka häntä testein arvioivat, ne hän sanoo polkevansa maanrakoon. Lääkkeitä ei suostu syömään, väittää olevansa hyvin pärjäävä, mutta joka armas päivä hän juoksuttaa minua joillekin asioilleen. Kissakin pitää käydä nostamassa tupaan, jos se ei suostu tulemaan mamman mielestä säällisessä ajassa sisään. Hän ei kuulemma voi nostaa sitä itse, se kun voi raapia😠😠😠😠.
Olen nyt järkyttävän vihainen, kun ajattelenkin näitä juttuja.