Äh, en saa unta 🙄

Eilen tuli käytyä kahdella lenkillä. Aamulla kävin nuoremman koiran kans lenkillä ja iltapäivästä kävin sitten molempien koirien kanssa lenkillä.

Lisäksi eilen oli myös ratsastustunti. Ja oli kyllä tallilla jotenkin vähän semmonen yksinäinen/orpo olo, kun ei ollut oikein kaveria, kenen kanssa jutella.

No, onneks torstaina näen sen yhen tallikaverin, jonka kans tulee juteltua asioista.

Mut joo.. tuli nyt tänäänkin käytyä aamulenkki. Tarkoitus oli kyllä, että olisin nukkunut tänään pitempään, mut enpä saanut unta, niin sama se oli nousta sängystä ja lähteä aamulenkille.

Huomenna jääkin sitten aamulenkki väliin, kun on pakko herätä huomenna aikasten. Vähän kyllä huominen jännittää..

Ai niin, lisäksi tässä mietin että käviskö sitä tänään vielä yhden pitkänlenkin molempien koirien kans, vaiko yhen lyhyen lenkin toisen kanssa ja yhen pitkän lenkin sitten toisen kanssa.
On kuitenkin hyvä keli ulkona, niin tekee mieli ulkoilla, vaikka siellä kyllä vähän onkin kylmä vinkka.

Pompula kirjoitti 27.3.2017 23:19
Minä olen muuten huvittanut itseäni, kun olen matkannut kaupungista toiseen ja katsellut matkakumppaneita. Voisiko tuo olla Lukossa, tai tuo, tai tuo? 😀 Katselen ja mietin, että voisiko Lukossalla olla tuollaiset vaatteet, onko Lukossa vähän sinnepäin pukeutuja, todella viimeistellysti pukeutunut, vai jotain muuta. Onko Lukossalla vähän boheemiutta, vai onko kaikki todella tip top 😀 Ja minkälainen matkustaja hän on? Pitääkö koko ajan olla tekemässä jotain, vai voiko katsella ikkunasta kaukaisuuteen?

😀 Voin kertoa, että en todellakaan ole viimeistelty enkä tiptop. Olen luonteeltani jonkin verran pikkutarkka jne., mutta se ei (kai) näy ulkomuodossani. Eilen minulla oli palaveri sellaisen hyvin pukeutuneen arvokkaan oloisen varttuneemman naisen kanssa. Vasta sieltä kotiin palatessa huomasin, että minun neuletakki oli napitettua ylhäältä ja alhaalta, mutta ei keskeltä 😀. Luulin, että ylänapit ovat auki, mutta en tainnut muistaa katsoa peiliin 😋. Unohdin myös eilen yhden tärkeän puhelun, kiireellisen kirjeen postilaatikkoon laittamisen (vaikka kirje oli laukussa kun kuljin kolmesti postilaatikon ohi) ja myöhässä olevan kirjastokirjan palauttamisen (kävin kirjastossa, mutta kirja unohtui kotiin). Olen todella sählä! Julkisissa katselen yleensä ulos ikkunoista ja pidän siitä kovasti. Joskus kuitenkin räplään kännykkääni ja joskus huomion varastaa kanssamatkustajat. Minä en osaa yhtään kuvitella, miltä sinä Pompula näytät! Olet kai ollut aina sen verran salaperäinen, että mielikuvakin on jäänyt salaperäiseksi.

Voi ei, tänäänkin olisi kiireisiä ja tärkeitä asioita, jotka pelkään taas unohtavani. Kirjoitan lisää, kunhan saan aivoni taas kunnolla toimimaan.

Mihin Rina on joutunut? Toivottavasti ei ole sattunut mitään?

Kai minä tekemällä teen niitä paineita. En tiedä. Nyt en ainakaan keskity multiin, siemeniin, kasveihin. Ei voimavarat riitä. Kesämmällä sitten.

Mihin se Rina nyt tosiaan katosi?

Tervehdys, pikaluin teidät 🙂. Ei ole sattunut mitään ikävää. Olen pitkästä aikaa kunnossa, hankkiutunut aktiiviksi seuratoimintaan (uskaltanut pitää puheenvuorojakin), nukkunut hyvin ja jaksanut puuhata kotona ja kylillä. Sain siivottua linnunpöntötkin (12 kpl), kun tirpat jo etsiskelevät asuntoja. Masennuksen ja alakulon tunne on poissa sekä optimismia ja tavoitteellisuutta on ilmassa. Uskallusta tarttua juttuihin, joihin olen aiemmin ollut vain sivustakatsoja.
Teistä on ollut paljon apua, ja arvelen, että myös B12:lla on ollut valtava hyöty itselleni. Siis juuri sillä suusuihkeella. Tuntuu melkein taianomaiselta, koska olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta niin pitkään.
Tomaattia tunkee mullasta ja kohta lähden viikon reissuun. Hyvin pyyhkii siis tällä haavaa, mutta pyyhkiköön.

Miten voikin yks ihminen saada toiselle pahan mielenaikaa, jopa vapaa ajalla?

Miten voikin yhtäkkiä tulla ahdistava tunne. Tänää on jo aamusta on ollut semmonen inhottava tunne, jonka oletan olevan ahdistusta.

Oli pakko tulla hetkeksi vessaan istuun. Saa nähä miten loppu päivä menee eli viel olis 3 tuntia jäljellä..

Rina: Mahtavaa, että olet kunnossa ja vieläpä erinomaisessa vedossa 🙂👍! (Huh! Juoksin tässä välissä bussiin.) Kirjoitan sinulle Rina vielä lisää, kun pääsen koneelle, mutta ihanaa että voit hyvin. Kivaa, jos on kaveri kevään multajuttuihin!

Delffi: Jaksamista! Kolme tuntia menee nopeasti.

Huomasin Tukinetin tiedotuksista, että täällä on alkamassa joku terveysprojekti. Olen viime aikoina just ajatellut, että mun tarvitsis tosiaan tsempata fyysisen terveyteni suhteen. Pienetkin muutokset tekis mulle hyvää, joten ehkä saan niistä jutuista inspiraatiota.

Pussar och kramar!
(Mulla on kova pusuhalu parhaillaan.)

Hengissä selvitty tästä päivästä..
Oli kyllä jotenkin ahdistavaa olla tänää Pesulalla, varsinkin ruokalassa, kun siellä oli melkein täynnä kaikki ruokapöydät. Kuitenki menin ruokalaan ja sain syötyä sen mitä jaksoin syödä.

Huomasin myös kotia lähtiessä ett olin hikoillut todella paljon, ku huppari oli iha märkä/kostea..

Noo.. saas nähä miten sitä huomenna menee Pesulalla.
Huomenna olis myös ratsastustunti illasta.. saa nähä miten sitä huomenna jaksaa tallille.

Nyt nimittäin väsyttää (sosiaaliset tilanteet on näköjää mulle nykyään raskaita), mut en viitti päikkäreitä ottaa, ku sit ei saa illalla unta..

Jännittää myös huomisessa se, ett mihin aikaa yksilövalmentaja tulee käymään (jos siis tulee) ja miten se ns. palaveri sit menee hänen kans..

Mulla oli tänään yksi hoitokäynti, jossa haastateltiin mun oireita. Äidyin sitten itkemään hysteerisesti ja kiroilemaan kuin merimies. Yritin ilmaista, että mun somaattisen sairauden hoito ei ole lainkaan kunnossa, eikä mulla enää meinaa usko riittää tilanteen kohentumiseen. Haluaisin jouduttaa keskustelun aloittamista mahdollisista uudenlaisista hoitomuodoista, mikä kai tarkoittaisi leikkausta ellei vielä ole jotain, mistä en tiedä. Kiljuin etten koskaan kuntoudu työkykyiseksi ellei somaattisen sairauden hoidossa oteta ihan uusia kierroksia käyttöön. Multa sitten kysyttiin, että olenko ajatellut, että jos en enää palaisikaan työelämään. Huhhuh... No, en ole ajatellut. Olen alle 40v. ja todella pidän työstäni, johon olen pitkän tien kautta kouluttautunut. Lisäksi somaattisen sairauteni ei missään tapauksessa pitäisi olla pysyvän työkyvyttömyyden syy ainakaan ennen kaikkien mahdollisten hoitomuotojen (mm. leikkaus) kokeilemista. Olin kyllä pöyristynyt. Että pysyvälle eläkkeelle! No, huhhuh. Minä kun olen salaa selvittänyt sivutoimisen yrityksen perustamista. Tuli kyllä tosi paska fiilis 😭

Lukossa: Multa yhesti yks lääkäri kysyi ett oonko miettinyt työkyvyttömyys eläkettä.
En kyl halua näin nuorena millekään eläkkeelle halua jäädä.. vaikka töitten saaminen ja löytäminen selkä vaivaisena on kyl vaikeaa..

Mut joo.. mietin täs ett perunko huomisen tunnin, ku tänää olin tosiaan ns. työpäivän jälkeen väsynyt.

Lisäks yks tallikaveri ei taaskaan pääse tunnille..
Joten on vähä semmonen kiikunkaakun fiilis tuon tallin suhteen..

Päädyin nyt peruun tunnin.. ku jos on kiikunkaakun fiilis, nii parempi se on perua.

Huomenna voi nimittäin olla rankka päivä Pesulalla..

Tänään oli mukava palaveri yksilövalmentajan kanssa, melkein tunti juteltiin 🙂

Ainoa vaan, ett työhönohjaaja osaa pilata hyvän fiiliksen. Kuten myös iskäkin osaa pilata hyvän fiiliksen.

Mut en ehkä viitti näistä sen enempää puhua täällä, mut huomenna vois siinä Nettiyö chatissa kertoa lisää..

Tänään ollut huono päivä. Kaikki ahdistanut taas tänään ja huonot ajatukset ja erityisesti pelot nousi pintaan, eikä ole mennyt pois, toisin kuin yleensä laantuu.

Mä istun täällä sisällä vaikka ulkona paistaa aurinko ☹️

Tänään pelkoina ollut tulevaisuus, toimeentulo ja monet muut asiat. En oikein usko omaan pärjäämiseeni enkä mahdollisuuksiini tässä elämässä. Toivon että olo helpottuisi.

Lisäksi suunnattoman paljon ahdistaa ja pelottaa tuo äidin tilanne, mistä kirjoitin tuohon toiseen ketjuun......

En usko huomispäivään enää missään tai kenenkään kohdalla.

Onko teillä kokemuksia toivon menettämisestä, ja sen saamisesta takaisin?

Kokemuksia selviytymisestä ?

Pelottaa 😭😭