Minusta unelma on jotain sellaista minkä eteen pitää nähdä hieman vaivaa. Jonkun minkä saavuttaa hetkessä onkin ehkä vaan haave.

Voi myös unelmoida jotain suurta jota ei koskaan tule saavuttamaan. Sen tarkoitus ei olekaan olla saavutettavissa vaan siitä voi vaan unelmoida. Mulla sellainen on Grönlandin poikkihiihto, siitä unelmoin ja käytän siihen paljon aikaa mutta fyysisten sairauksieni vuoksi, tiedän etten sitä koskaan voi hiihtää.
Haaveissa taas on Australian matka, käytän siihenkin paljon aikaa eli haaveilen. Mutta sen tiedän joskus toteutuvan.

Anteeksi saivarteluni.

adhd kirjoitti 5.3.2017 20:33
Onko kenelläkään tietoa, mistä löytäisin keskustelupalstan -ryhmän, -foorumin, jossa voisi käydä aktiivista keskustelua? Olen kovasti juttu kaverin tarpeessa ja mistään ei löydy muuta kuin viikon viiveellä vastaajia. Kaipaisin aktiivista keskustelua, jossa vastaukset tulisivat vuorokauden sisällä ja viestien lähettäminen olisi mahdollista ympäri vuorokauden

Minäkin kyselin joskus kauan sitten tässä samassa ketjussa samaa asiaa. Ei se vastaus täältä löytynyt, mutta sitkeästi etsimällä olen löytänyt muutamia itselleni sopivia keskustelupaikkoja. Aluksi etsiminen oli kyllä masentavaa, varsinkin kun olisin halunnut aloittaa keskustelun heti. Ryhmiähän on mm. Facebookissa, mutta siellä keskustellaan yleensä omalla nimellä. Muuallakin on sekä keskustelu- että chat-ryhmiä. Henkilökohtaisesti minulle antoisimpia ovat olleet muutamat englanninkieliset ryhmät eli jos pärjäät jollain muulla kielellä kuin suomeksi, niin tutki sellaisiakin vaihtoehtoja.

Tänään en olekkaan vielä käynyt ulkona, koska koirat on laiskana. Pitäis yrittää saada ne liikkeelle. Ulkona olis nimittäin iha hyvä keli, aurinko paistaa ja pakkastakin on varmaan "vain" -10 astetta.

Huomenna oliskin sitten taas Pesulalle meno, ei hirveesti innostais, kun ei ole ns. kohokohtaa mitä odottaa. Mut noh, eipä siellä tartte olla kuin kahtena päivänä sen 4 tuntia ja saa sitä pikkusen rahaa lisää.
Mut saa nähä miten siellä Pesulalle menee tällä viikolle ne kaks päivää..toivottavasti olis jotain tekemistä Pesulalla. Nyt kun on hiihtolom viikko, niin voi olla että on hiljaisempi viikko työtehtävien osalta Pesulalle, mut sen näkee sit.

Mut jospa sitä alkais syömään ja lähtis sit koirien tai edes toisen koiran kans lenkille.

Samoin eli saivartelen lisää 😋 :Käsitän unelmaksi asian tms., joka voi mahdollisesti toteutua, jos sitä kohden pyrkii päättäväisesti ja minkä eteen joutuu työskentelemään. Jotkut tietysti unelmoivat helposta rahasta lottovoiton turvin, mutta ainakin kupongin joutuu täyttämään..Unelma voi tietty jäädä toteutumattomaksi joko liian vähäisen pyrkimyksen tai onnettomien tai luonnollisten olosuhteiden vuoksi. Voisin kuvitella, että masennus vie terän unelmoinnilta paljon tehokkaammin kuin esim.rahanpuute, ja että unelman tulee toteutuakseen olla realistinen ja saavutettavissa oleva. Jäätelö on kuitenkin pikemminkin toive, haaveeksikin ehkä liian helposti saavutettava.
Onhan meikälläkin muutama unelma. Ulkomailla asustaminen talvisin ja liikuntaan liittyvät toiveet/haaveet/unelmat- siis edellä mainitut tässä järjestyksessä. Vaatiiko elämän merkityksellisyyden kokeminen unelmia? Oma kokemus on, että vaatii.
Tässä mennään kevättä kohden. En enää muista, kuinka pitkään olen suihkinut B12 vitamiinia. Ostitko tuota, Pompula ? Auttaa, ei auta? Ketä auttaa?
Minua on auttanut ainakin sen plasebo vaikutus. Tai jokin muu.

Rina: Mukavaa taas nähdä sinua! Paraniko potilas jo? Mahtavaa kuulla, että olet hyötynyt B12:sta. Miten se näkyy tai tuntuu? Minä olen jo vaikka kuinka monta päivää karsinut näitä kansioitani, joita olen tähän mennessä löytänyt 30. Kyllä näistä varmaan ainakin puolet tyhjenee kokonaan. Minun on vaikea keskittyä tähän työhön kovin pitkiksi ajoiksi kerrallaan ja siksi teen rinnalla kaikenlaisia muita projekteja. En voi silti olla ihmettelemättä, miten silloin kävi läpi niin hirveän monta kansiota parissa päivässä. Se oli aivan mieletöntä! Mietin myös maailman muuttumista tässäkin asiassa. Paperit ovat katoamassa myös digitalisoimisen vuoksi. Aion itsekin skannata osan papereistani, jotta pääsen muutamista kansioista sillä tavalla eroon. Muutos on sekä mielenkiintoista että ahdistavaakin. Täytyy pysytellä muutoksessa mukana, ettei jää peräjoukkoihin roikkumaan.

Mitä unelmiin, haaveisiin ja toiveisiin tulee, niin kutsun mielelläni pieniä arkisia juttujakin unelmiksi. Onhan se vähän mahtipontista, mutta pidän mahtipontisuudesta. Pääasia mielestäni kuitenkin on, että pyrkii toteuttamaan niitä unelmiaan/toiveitaan. Ajattelen kyllä myös, että masennus ja rahapulakin tekevät hallaa unelmoinnille. Varsinkin nuorilla ja kypsymättömillä ihmisillä on lukemani perusteella taipumus unelmoida sellaisista asioista, jotka eivät oe oikein mitenkään mahdollisia. Vaikkapa rakkaudesta rock-tähteen. Eräs tuttu nuori aikuinen unelmoi au pairiksi lähtemisestä Kaliforniaan. Nimenomaan Kaliforniaan - ei minnekään muualle. Hän ei kuitenkaa ole tehnyt yhtään mitään sen unelman eteen, vaikka on unelmoinut asiasta jo vuosia. Olen ehdottanut, että hän voisi mennä englannin kurssille, koska hänellä on huono arvosana englannissa eikä se aine häntä koulussa kiinnostanut. Olen myös ehdottanut MLL:n lastenhoitokurssin käymistä ja lasten hoitamista, jotta hän saisi kokemusta siitä. Myös ruoanlaittokursseja olen ehvottanut. Hän ei halua tehdä noista mitään. Ei hän kyllä ole myöskään ottanut yhteyttä aupaireja välittäviin tahoihin. Minun tekisi mieli kysyä, kuinka todellinen hänen unelmansa on? Saahan sitä ihmisellä olla myös sellaisia unelmia, joiden ei ehkä ihan 100%:sesti edes toivo toteutuvan. Viime viikolla muuten itse tutkin au pair-juttuja. Niitä kun on nykyään vanhemmillekin ihmisille tarjolla. Tutkin myös vapaaehtoistyön mahdollisuuksia, siis ulkomailla toteutettavien vapaaehtoistöiden juttuja. Olen kiinnostunut, mutta ei se ole vielä mielestäni ajankohtaista. Ja vielä sen verran, että olen huomannut, että monesti ihmiset eivät toteuta edes sellaisia toiveitaan, jotka olisi helposti toteutettavissa. Pasila-ohjelmassa on tapana aina välillä todeta, kun joku haaveilee jostakin, että "mikset ole jo" tai "jos oikeasti (esimerkiksi) näytellä, niin mikset ole näytellyt jo". Siis siinä suora puheisuus toimii huumorin muotona, mutta tottahan ne jutut usein ovat. Parodiaa meistä tavallisista ihmisistä.

Aavameri: Etkö sinäkin ollut kiinnostunut vapaaehtoistöistä ulkomailla? Kuuluuko sille asialle jotain uutta?

Minä nilkutan eteenpäin päivän päivältä. Tehokkuuteni ei ole todellakaan normaalilla tasolla, mutta päivittäin täyttämäni onmistumispäiväkirjan perusteella saan joka päivä jotain aikaiseksi. Välillä on oikein tehokkaitakin päiviä. Vastikään somaattisen sairauteni lääkitystä nostettiin taas hieman. Minullahan oli loppuvuodesta hyvin huonot veriarvot ja fyysinen vointikin oli huono. Lääkettä lisättiin joulu- ja tammikuun aikana oikein kunnolla. Fyysinen olo on parantunut selvästi. Nyt arvot olivat palautuneet melkein normaaleiksi, minkä vuoksi lääkitystä nostettiin nyt vain hieman. Ei huono oloni kuitenkaan pelkästään somaattisesta sairaudesta johdu. Kyllä tässä psyykkistäkin on mukana. Minulla riittää kuitenkin paljon tekemistä koko kevääksi eri projektieni parissa. Se on ihan mukavaakin, sillä projektit ovat pääosin kiinnostavia. Pääosin puurran kylläkin yksinäni tai sitten "kollegani" ovat kasvottomia ihmisiä internetissä. Aikataulu on onneksi vapaa, eikä haittaa, jos vointini heikentyy välillä.

Plääh.. Tänään onkin ollut tylsä keli. Kävin kyllä vanhemman koiran kans noin tunnin lenkin, vaikka satoi lunta. Vielä pitäis käydä nuoremman koiran kans lenkillä, mut odottelen hetken aikaa, jos tuo lumisade vähän tuosta laantuis. Mut jos ei laannu, niin pitää siitä huolimatta lähteä lenkille nuoreman koiran kans, jos vaan se viittii lähteä.

Eilen kuitenkin kävin nuoremman koiran kans pitkän lenkin, niin se voi olla vielä vähän väsy eilisestä.

Mut joo..huomenna saattaa lenkkeilyt jäädä väliin, kun aamulla meen taas Pesulalle ja sitten iltapäivästä meen tallille.

Mutta tosiaan, hirveän hitaasti tänään on mennyt kyl päivä.. Pesulallakin tuntui, ettei aika kulu millään. Jotenkin omalla kohdalla tuntuu aika menevän hirveän hitaasti kun odottaa vuokrauksia ja lisäks ensviikkoa, että näkee yksilövalmentajan.

Olisiko niilläkin unelmilla, jotka eivät toteudu, kuitenkin jokin paikkansa? Useimmat eivät voita päävoittoa veikkauksesta, mutta voivat silti unelmoida siitä. Kyky unelmoida on meihin niin sisäänrakennettu, että sillä itsellään voi olla jokin mielihyvää ja mielenterveyttä edesauttava merkitys riippumatta itse unelman toteutumisen lopputuloksesta. Toteutumattomia unelmia lienee moninkertainen määrä toteutuneisiin verrattuna, mutta kyse on loppujen lopuksi siitä, mitä aivoissamme tapahtuu. Ajatukset tapahtumista aktivoivat samoja aivoalueita kuin että olisimme keskellä niitä tapahtumia. Siihen perustuu esim. mielikuvaharjoittelu, jolla vaikkapa urheilija tai esiintyjä valmistautuu koitokseensa. Jos unelmoit uivasi tropiikin vesissä, auttaa, jos olet joskus siellä uinut. Voit palauttaa mieleen hetkiä ja tunnelmia. Toteutumatonkin unelma perustuu johonkin mielikuvaan. Et voi unelmoida Kaliforniasta, ellet ole nähnyt kuvia sieltä. Minusta unelmalla itsellään on itseisarvo. Se auttaa jaksamaan, se on mielen tyyny, johon kallistaa päänsä, kun arki tuntuu tylsältä. Kaikkien unelmien ei ole tarkoitus toteutua, emme edes halua niiden välttämättä toteutuvan. Unelma voi nimittäin mennä rikki, jos se toteutuu. Toteutuneet asiat eivät olekaan sellaisia kuin unelmissa. Voi olla, että tiedostamme sen jo unelmoidessa, ja siksi emme haluakaan pyrkiä työskentelemään unelman eteen.
Haa, Delffi, ensi viikoksi on luvattu hyvät ulkoilu-ja lenkkikelit. Odotan niitä kuin täysikuuta nousevaa! Kirjoitit, että Pesula tuntuu nyt tylsältä. Mulla taas on sellainen fiilis, että tykkäisin työskennellä siellä Pesulassa. Kaipaan tekemistä ja kuumeisesti mietin mahdollisuuksia.
Lukossa, flunssat on selätetty vihdoin, vaikka välissä näytti jo huonolta. Ja tuo B12 tai placebo mikä lie vaikuttaa niin, että psyyke ja keho tuntuvat vahvoilta, eikä ahdistusta tai masennusta tunnu olevan. Toivotaan, että tämä tila kestää 😉, täytyy toivoa!

Rina kirjoitti painavaa asiaa unelmista. Lisäisin kyllä, että unelmoiminen voi olla vahingollistakin siinä tapauksessa, jos alkaa liikaa elämään unelmissaan ja ns. uskoa niihin. Saatteko kiinni ajatuksestani?

Minä olen taas matkalla tapaamiseen, josta pelkään myöhästyväni 😞. Inhottaa tämä kyvyttömyyteni lähteä liikkeelle ajoissa 😠.

Tokkiisa, Lukossa, mutta puhutko nyt unelmiin pakenemisesta? Ja mitä oikeastaan tarkoitat juuri liiallisen unelmoinnin vahingollisuudella? Silloinhan unelmat ovat samalla viivalla monen muun pakopaikan suhteen. Ihminenhän voi paeta esim. liialliseen työntekoon, alkoholiin, nettimaailmaan, kolikkopeleihin, liiallisen järjestyksen ylläpitoon😉, ylettömään liikuntaan, yhä uudelleen ihastumiseen, lähes mihin tahansa siis. Pakonomainen pakeneminen on siis epätasapainoa, luullakseni tarkoitat tätä pakkomielteestä keveämpää versiota. Vahingollista se on silloin, jos alkaa voida huonosti, kun joutuu pakenemistaan vähentämään. Pääpainon tulisi olla yksilön hyvinvoinnissa, mutta aikaansaavuutta esim. työnarkomaniaa yhteiskunnassa pidetään hyveenä, vaikka yksilölle se on vahingollista. Jostakin syystä taas unelmiin pakeneminen nähdään suurempana mörkönä joutilaisuuden vuoksi, vaikka todennäköisesti työnarkomaanikko kuolee stressin aiheuttamiin sydän-ja verisuonisairauksiin ennen taivaanrannanmaalaria. No, työiässä kuolleille ei tarvitse maksaa eläkettä😋. Toisaalta ilman yksilöjä ei ole yhteiskuntaakaan.

Rina kirjoitti 9.3.2017 12:42
Tokkiisa, Lukossa, mutta puhutko nyt unelmiin pakenemisesta? Ja mitä oikeastaan tarkoitat juuri liiallisen unelmoinnin vahingollisuudella?

Tarkoitan ehkä juuri pakenemista. Tarkoitan esimerkiksi sellaista tilannetta, jossa ihminen ei ns. elä todellisuudessa (esimerkiksi tutustu uusiin ihmisiin ja pidä yhteyttä näihin), koska unelmoi niin kovasti jonkun tietyn ihastuksen kohteen (esim. julkkis) rakkauden toteutumisesta. Ihminenhän voi jopa uskoa suhteen syntyvän tällaisen kaukorakkaan kanssa, vaikka se asia olisi muille ihmisille täysin selvästi mahdoton. Vastaavasti joku ihminen voi unelmoida vaikkapa lakimiehen tai näyttelijän urasta pyrkien vaikka 10 kertaa opiskelemaan kyseisille aloille. Joskus tällaiset ihmiset kieltäytyvät kaikista muista opiskelu- ja uramahdollisuuksista. Ainahan unelmiin pakeneminen ei ole kovin kohtalokasta ja jos ihmisen elämä niin sanotusti toimii, niin mikäs siinä. Saahan sitä unelmoida lottovoitosta tai mistä kukakin unelmoi. Pahimillaan tällainen unelmoiminen voi kuitenkin johtaa syrjäytymiseen, täydelliseen yksinäisyyteen, köyhyyteen, vakaviin mielenterveysongelmiin yms. Näitä nurkkiani roinasta putsatessani olen tutustunut myös hamstraamisteemaan (engl. hoarding). Laittamallla tuon hoardingin googlen kuvahakuun hakusanaksi saa paljon aivan kamalia kuvia hamstraajien kodeista. Kun luin hamstraavien ihmisten tarinoita, niin usein kyseessä oli yksinäinen ja syrjäytynyt ihminen, joka oli menettänyt jotain tärkeää tai useita asioita.

Rina kai yritti vihjata, että siivousjuttuni ovat jo menneet överiksi 😀. Kukaan ei varmaankaan jaksa lukea enää niitä juttuja. Kerron kuitenkin, että olen saanut uudenlaista ohjausta siivousprojektiin ja sen avulla on valokin alkanut häämöttämään kaukana tunnelin päässä. Näen siis jo päämäärän ja tiedän missä se on. Minulla on ollut tässä rinnalla niin paljon kaikkea muuta tekemistä ja prosessia, etten itse asiassa ole ehtinyt siivota kuin 15min-1,5h vuorokaudessa. Yritän kuitenkin joka päivä tehdä edes tuon vartin. Varsinkin nyt papereita setviessä se on oikein sopiva aika työntekoon. Vartissa saa jo ihan kivasti hommia tehtyä. Opiskeluun muun muassa on viime viikkoina mennyt paljon aikaa ja sitten minulla on näitä paperiasioita. Eilen kirjoitin kieli keskellä suuta erästä asiakirjaa, joka menee useampaan tärkeään tahoon. Tänään luin aikaansaannokseni, mutta vasta huomenna ehdin sitä jatkamaan. Yksi osio puuttuu vielä ja sitten täytyy viittailla muihin teksteihin, mikä sekin vielä puuttuu. Kirjoitan asiakirjaa useamman päivän prosessina, jolloin pystyn myös harkitsemaan tarkemmin, haluanko ylipäätään olla mukana ko. jutussa (vaikka en tiedä onko minulla vaihtoehtoja).

Ajatus katkesi. Yritin tehdä montaa asiaa samanaikaisesti. Mutta minun piti hehkuttaa, että ehdin tapaamiseeni ajoissa 🙂!!! Muutamasta minuutista se oli kiinni ja juoksin jossain kohdissa, mutta ehdin kuin ehdinkin! Tänään on vielä toinenkin tapaaminen ja yritänpä olla sielläkin ajoissa.

Hihii, Lukossa, ma mitään vihjaan😋. En oo kyllä ahvenakaan😎. Nuorilla tuollaisia fanitusjuttuja saattaa olla?, mutta eikö ne mene ohi. Ja tiedän niitäkin, jotka sinnikkäästi ovat pyrkineet esim. lääkikseen ja neljännellä kerralla päässeet🙂🌻. Mutta kaipa niitäkin on, jotka jäävät epärealistiseen tilaan, esim. tähteydestä haaveilevat, joilla ei edes määrätietoinen työ tuota tulosta. Loppujenlopuksi ihminen kuitenkin määrittelee onnistumisensa itse eli "unelmoinnista aiheutuva haitta" on varsin epämääräinen käsite. Jos se ei ole pelkästään eteenpäin ajava voima, niin mitä sitten? Ja kumpi on ennen: muna vai kana? Ehkä syrjäytymiseen taipuva ihminen saa turvaa ja mielenrauhaa unelmistaan, eikä niin päin, että unelmat edes liikasellaiset aiheuttaisivat syrjäytymistä. Minäkin lienen jonkun mittapuun mukaan syrjäytymään taipuvainen😋, mutta en ole huomannut unelmilla olevan haitallisia vaikutuksia. Jäävihän tietysti olen arvioimaan😋, mutta omapahan on elämäni.
Hamstraajillakin on tietysti omat ongelmansa. Pakenemista jne. Ylipäänsä ongelmista havaitaan osa selvästi, mutta jotkut kätkeytyvät vallan ja rakenteiden syövereihin esim. työelämässä. Sellainen ihmisen ongelma on varsin inha, joka peittyy vaikkapa tehokkaiden tulosten alle, mutta aiheuttaa kärsimystä ympäristössä ja lähipiirissä.

Rina, juu.. Ensviikolla näyttäis olevan ihan hyviä ulkoilukelejä. Paitsi tiistaina näyttäis tämän hetkisen sääennusteen mukaan satavan lunta (ainakin tääl Pohjoisessa).

Mut joo..ärsyttävää ku on tuo selkäkipeä. (Kuinkahan vaivanen mä oon 10 vuoden päästä, kun nyt jo näin nuorena on selkä melkein jatkuvasti kipeä)
Tänään tuli myös herättyä tuohon selkäkipuun 😠

Kuitenkin liikkuminen on yleensä ainakin vähän helpottanut selkäkipua, joten onneks nyt on hyvä keli ja pääsee käymään lenkillä koirien kans.

Eilen myös ratsastuksen aikana ei ollut selkä yhtään kipeä ja oli parempi ratsastuksen jälkeen, kun menin eilen välillä kevyessä istunnassa (jalustimien varassa).

Tänään olis vielä vuokrauspäivä, mut aattelin mennä tänään ilman satulaa, joten saa nähä mitä selkä siitä sit sanoo. Voi olla, että ehkä mä enimmäkseen kävellen ponin kanssa.

Viikonloppu onkin sit aika varmasti pääosin lenkkeilyä koirien kans ja samoin ensviikkokin.

Lisäksi ensviikolla on fysioterapia, joka on toiseksi vika käynti. Jos nyt miettii onko fyssari käynneistä ollut hyötyä, niin eipä muutakuin hetkellinen apu. Joten saa nähä miten sit asiat etenee fyssarin jälkeen tuon selän kanssa.

Tällä viikolla kun on Pesulalla ollut selkä todella kipeä, joten pitää muistaa ensviikolla yksilövalmentajalle mainita asiasta (vaikka ehkä se näkee niistä maininnan mun ns. kalenterista).

Ensviikkoa tosiaan odotan, kun yksilövalmentaja tulee sitten käymään Pesulalla (keskiviikkona tai torstaina, toivottavasti tulis torstaina) ja toivon mukaan olisi sitten pitkä ns. palaveri hänen kanssaan. Oon nimittäin kännykkään laittanut ylös jotain mitä ehkä haluaisin hänen kanssaan porista (saa siis nähä saanko otettua haluamiani asioita puheeksi, ku vähän kuitenkin välillä vielä jännitän niitä tapaamisia jostain syystä).

Delffi, onko sulla millainen sänky? Mun selkä on sängyn suhteen superkriittinen tyyliin herne patjan alla. Huonolla alustalla selkä ärtyy niin, ettei meinaa aamulla ylös päästä. Liikunta auttaa myös omiin selkäkipuihini. Istuminen, kantaminen, köykkiminen ja paikallaan seisominen pahentaa. Mietin, sanoiko lääkäri sulle mitään eksaktia tuosta selästä. Epäilikö vaikka välilevyn pullistumaa tai hermokanavan ahtaumaa? Tai selän virheasentoja/lihasten epätasapainoa? Neuvoiko fysioterapeutti jumppaliikkeitä kotona tehtäväksi? Poikittainen vatsalihas tukee selkää, sitä yritän itse vahvistaa. Kunhan muistaa päivän aikana riittävän usein vetää napaa kohti selkärankaa, niin sekin itsessään tehoaa kyseiseen lihakseen. Koska ratsastus ja käveleminen helpottavat kipujasi, niin jumppa olisi siihen hyvä lisä. Pesulassa kannattaa miettiä, millaisissa asennoissa työtä tekee, ettei selän tila pahene.

Rina, tuo mun sänky on vissiin kait runkopatja, jossa on petauspatja.

Oon kyl miettinyt, että pitäis varmaan katsoa uutta sänkyä. Mutta saa nyt nähä tuunko koskaan uutta sänkyä saamaan, edes synttärilahjaksi.

Tuli nimittäin riitaa vanhempien kans, joten tällä hetkellä on kyl tympeää olla kotona. Tekis vaan mieli ottaa koirat ja lähteä jonnekkin, mut minne, koska ei ole kavereita samassa kaupungissa.

Niin ja tosiaan, eipä siitä lääkärikäynnistä oikein mitään hyötyä silloin ollut, kun kävin siellä, koska ko. lääkäri oli tyly ja se sen asenne fyssarin lähetteen tekemiseenkin oli jotenkin semmoinen evvk (ei vois vähempää kiinnostaa).

No, fysioterapeutti on just antanut semmoisen ohjeen, että pitäis mm. seistessä ja kävellessä ns. vetää häntä koipien väliin. Sitä oonkin yrittänyt tehdä, kun käyn lenkillä tai teen seisten hommia Pesulalla. Lisäksi olen saanut muutamia jumppaliikkeitä, mitä pitäis tehdä. Mutta jotenkin vain aina ei oikein viittis tehdä niitä..

Mut joo.. tänään (perjantaina) oli vika vuokrauspäivä ja menin tosiaan ponilla ilman satulaa. Ratsastaessa selkä ei kumma kyl ollut kipeä, mutta nyt se on ja se on vähän niinkuin toispuoleinen kipu, tai että oikealla kipu tuntuu vähän enemmän kuin muualla selässä.

Noh, tiistaina fysioterapeutti, joten saa nähä miten sen jälkeen. Luultavasti selkä on sen jälkeen taas hetken parempi. Niin, ja maanantaina tosiaan on ratsastustunti (jos vaan saan tallille kyydin).

Mut pitää nyt yrittää viikonloppu jaksaa selän kanssa, tai noh, onhan sitä aikasemminkin pärjätty tuon selän kanssa, niin eiköhän tämäkin viikonloppu mee siinä kuin muutkin.

Delffi: Yritä vaan tehdä niitä fyssarin ohjaamia liikkeitä. Toi "häntä koipien väliin"-liike kuulosti hyvältä. Siis on hyvä, että voit tehdä sitä seistessäsi ja kävellessäsi. Mulla oli yhteen aikaan toisessa polvessa kipua ja silloin lenkkeilin aika paljon. Sain silloin fyssarilta ohjeeksi juosta oikealla jalalla "varpaat sisään päin käännettynä". Sillä tavalla polvikipuni katosi aika nopeasti eikä ole sen jälkeem tullut takaisin. Aloin kyllä vähitellen juoksemaan ihan normaalisti. Ilmeisesti mulle oli kehittynyt virheasento juoksuun, joka korjaantui fyssarin ohjeella. Tsemppiä selän kanssa kamppailuun ja toivottavasti tunnelma kotona rauhoittuu normaaliksi.

Mulla on nyt myös selkä ollut kipeä reilun viikon. Kipu on keskiselässä, eikä juuri haittaa arkea. Se haittaa koneella olemista 🙄. Selässäni tuntuu siis sellainen pingispallon kokoinen kipukohta, joka kramppailee ikävästi tietyissä asennoissa. Olen ilmeisesti istunut koneen ääressä huonoissa asennoissa. Etenkin kiertoliikkeet aiheuttavat kramppeja. Uskon tämän selkäongelman menevän kyllä aika pian ohi.

Pitäisi varmaan olla vähemmän koneella. Siivoaminen olisi hyvää vaihtoehtohommaa, mutta en jaksaisi lainkaan edistää siivousurakkaani. Olen edelleen noiden hirveiden kansioideni siivousurakassa kiinni. Aivan pian olen kansiourakan puolivälissä. Siis kuvitelkaa puolivälissä - parin viikon työskentelyn jälkeen!!! Olen todellinen etana Rinaan verrattuna. Yritän tehdä urakkaa joka päivä, mutta joskus jaksan vain 10-15min. Homma on puuduttavan tylsää ja hirvittävän epämiellyttävää. Kansioihin kyllästyminen on kyllä saanut minut siivoamaan ns. välipaloina aika paljon kaikenlaisia muita tavararyhmiä. Kävin mm. dvd-levyni läpi ja löysin ison kasan elokuvia, joita en ole nähnyt. Ajattelin nyt viikonloppuna katsoa ainakin yhden.

Olen tehnyt aika paljon viime aikoina noita eri prosesseihin liittyä asiakirjoja. Niidenkin laatiminen on sellaista monipäiväistä hommaa. Kirjoitan joka päivä ja sitten haluan yön yli nukuttuani lukea aikaansaannokseni ja sitten taas jatkan kirjoittamista. Onneksi ne hommat ovat edistyneet ihan hyvin.

Kirjoitin myös tänne aiemmin, että otin yhdellä kevään kurssilla tavoitteeksi olla kertakaikkisen keskiverto ryhmän jäsen. Yritän noudattaa sellaista tehtävän palautusaikataulua, etten ole ensimmäinen enkä viimeinen vaan siellä keskivälillä. Yritän myös pitää tehtäväni keskimittaisina ja -tasoisina. Tähän mennessä olen saavuttanut nämä tavoitteeni.

Tällä viikolla olen onnistunut olemaan sosiaalinen ja käymään tuulettumassakin. Ensi viikolla olisi kiva käydä vaikka jossain taidemuseossa tai vastaavassa kohteessa. Kukkiin tarvitsisi vaihtaa mullat. Aikooko Rina tai Pompula vaihtaa mullat tai oletteko sen jo tehneet?

Pompula: Kiinnostaisi kovasti tietää, mitä puuhailet. Kirjoitit jossain vaiheessa, että siivousurakkasi innoitti sinut uusimaan kodin juttuja. Minulle on myös tullut sellainen tunne, että haluaisin uusia kodistani yhtä sun toista. Onneksi olen niin hidas ja laiska kodin laittaja, etten ryntää heräteostoksille. Yritän varmaan harkiten hankkia jotain uutta. Budjetti ei ole mikään kauhean suuri nimittäin.