Täällä sataa vettä. Ei kylläkään yhtä rankasti kuin eilen. Myöhästyin tapaamisesta kymmenisen minuuttia. Tänään alkoi suklaa- ja karkkipaastoni, joka kestää pääsiäiseen. Se on hirveä uhraus minulle 😳🤔...

Masentaa ja ahdistaa. Aamulla katsoin, että masennuslääkekin on loppu, mitäs nyt tehdään? Lopulta löysin paketin. Ilman ahdistuslääkettä ei voi liikkua ja nyt olen haalinut asioita tälle viikolle, joita en halua tehdä. Tekee mieli kaivautua takaisin peiton alle. Taidankin tehdä niin.

Pompula kirjoitti 1.3.2017 16:14
Masentaa ja ahdistaa. Aamulla katsoin, että masennuslääkekin on loppu, mitäs nyt tehdään? Lopulta löysin paketin. Ilman ahdistuslääkettä ei voi liikkua ja nyt olen haalinut asioita tälle viikolle, joita en halua tehdä. Tekee mieli kaivautua takaisin peiton alle. Taidankin tehdä niin.

Onneksi löysit lääkkeet. Minultakin sujuu vähän huonosti lääkkeiden riittävyyden seuranta ja reseptien uusiminen. Suoriudun siitä muka hyvin - ja välillä suoriudunkin, mutta sitten taas sählään oikein kunnolla. Olen jäänyt kerran esimerkiksi pyhiksi ilman lääkettä ja masennuslääkkeeni on sellainen, että siitä tulee mahtavat vieroitusoireet, jos sen lopettaa yhtäkkisesti. Minulla on myös joskus muka loppunut lääke ja sitten olen kuitenkin löytänyt jostain jemmasta keskeneräisen paketin. Oletko sinä aiemmin pystynyt liikkumaan ilman ahdistuslääkettä? Siis onko tilanne nyt normaali vai huonompi? Taidan tunnistaa tuon, kun haalii itselleen asioita, joita ei sitten haluakaan tehdä.

Minuakin ahdistaa nyt. Ja on ahdistanut viime päivinä. Syynä on muutamat rästiin jääneet hommat ja uudet urakat. Jotenkin on myös sellaiset pyynnöt ovat alkaneet: Koska tulet tänne? Koska menet sinne? Eräskin sukulainen totesi minulle, ettei hän viitsi tulla minun luokseni kylään, "kun sinne on niin pitkä matka". En ymmärrä, miten se matka olisi yhtään lyhyempi, kun minä matkustan hänen luokseen. Kyseinen sukulainen on kyllä kauhean sydämellinen tyyppi, mutta hän sanoo kyllä asioita melko harkitsemattomasti. Valitettavasti olen vähän samanlainen ja näen hänessä itseäni. Osa sukulaisistani toimii minulle aika hyvinä peileinä sellaisissa asioissa, joista minulle on ikäni huomauteltu, mutta joita en ole itse koskaan käytännössä "nähnyt". Kevään osalta minun täytyy miettiä mitä minä haluan ja mitä muut haluavat. Saatan joutua miettimään sitä pitkään...

Eilen oli Pesulalla taas vähä tylsä päivä, ku aika paljon se oli taas vain oleskelua.

Illalla oli kuitenki iha mukava tunti, kun pääsin menee yhellä kivalla pikku hepalla.

Mut saa nähä minkälainen viikko ensviikko on kun ei oikein ole mitään ohjelmaa alkuviikosta.

Hmm..
Huomasinpa ett olis yks mielenkiintoinen ryhmä tulossa tänne tukinettiin ja iän puolesta sopisin ryhmään, mut se on vain opiskelijoille ja itse en ole opiskelija, vaan työtön :/

Minä olen Delffi samaa ryhmää katsellut ja kai siihen sopisinkin, kun vielä opiskelen sivuainettani yliopistossa. Mutta en nyt viitsi itseäni enempää rasittaa kuulumalla johonkin ryhmään.
Minusta olisi niin kuin mukava sellainen teemaryhmä missä kuka vaan voisi harjoitella sosiaalisia taitojaan.
Ettei aina palaisi hermot.

Etkö enää Delffi aio mitään opiskella? En muista, että oliko sulla joku ammatti jo?

Mulla oli eilen vähän raskas päivä. Tein paperihommia ja luin papereita, joiden lukeminen oli raskasta. Sitten tapahtui muutakin tylsää. Kaadoin esimerkiksi puolikkaan mukillisen kahvia vaalealle matolle. Siivousprojektini viimeisin vaihe on myös jäänyt levälleen eikä viime päivinä ole ollut sen paremmin intoa kuin aikaakaan jatkaa sitä. Iloa ja innostusta on puolestaan tuonut, että ensinnäkin sain kurssin viikkotehtävät ajoissa ja mielestäni hyvin tehtyä sekä lisäksi olen tehnyt erästä uutta omaa projektiani, jonka olen nyt saanut melkein valmiiksi.

Koko viikon ajan on ollut pää- ja hartiasärkyä. Lisäksi keskiselässä on sellainen golfpallon kokoinen kipeä kohta, joka vihoittelee kaikissa asennoissa. Olen ilmeisesti purrut hampaitani öisin, sillä leuatkin ovat kipeät. Stressiä? Särkylääkkeitä olen ottanut ja kevyttä jumppaa harrastanut. Tämä on kyllä mulle kovin tyypillistä stressioireilua. Viikko ei ole töiden määrän osalta ollut mitenkään erityisen raskas, mutta psyykkisesti on näköjään vissiin ottanut koville.

Tänään pitäisi vielä muutama tärkeä juttu tehdä. Viikonlopun taidan pyhittää pääasiassa lukemiselle.

maanvaiva kirjoitti 3.3.2017 14:6

Minä olen Delffi samaa ryhmää katsellut ja kai siihen sopisinkin, kun vielä opiskelen sivuainettani yliopistossa. Mutta en nyt viitsi itseäni enempää rasittaa kuulumalla johonkin ryhmään.
Minusta olisi niin kuin mukava sellainen teemaryhmä missä kuka vaan voisi harjoitella sosiaalisia taitojaan.
Ettei aina palaisi hermot.

Etkö enää Delffi aio mitään opiskella? En muista, että oliko sulla joku ammatti jo?

Juu, semmoinen teemaryhmä jossa kuka vaan voisi harjoitella sosiaalisia taitoja, nin olisi mukava.

Peruskoulun jälkeen olen käynyt ammattikoulun ja valmistunut maaseutuyrittäjäksi, mut suuntauduin hevosiin. Joten tuo valmistumisnimike on jähän huono, koska enemmän olin ammattikoulussa hevosten kans tekemisissä, kuin lehmien.

Mut enpä oikein tiedä tuunko vielä opiskeleen, ehkä tuun ehkä en.. Nythän olen kuntouttavassa työtoiminnassa ja siihen sisältyy yksilövalmennus, mut eipä sitä olla pahemmin opiskelua mietitty.. Koska eka pitäis saada selkäkuntoon ennenkuin voi miettiä jatkosuunitelmia.

----------------------

Mutta joo.. ensviikko voi tuntua ehkä vähän tyhjältä/tylsältä Pesulalla, kun yksiövalmentaja ei tuukkaan ensviikolla käymään, koska hän on lomalla. Mutta kyllähän hänenkin pitää välillä saada piettää lomaa.

No, näin mä kuitenkin yksilövalmentajan tänään kaupassa ja moikattiin (ns. äänettömästi).

Mut mitähän sitä tekis viikonloppuna, varmaankin taas vain lenkkeilyä koirien kans. Kuten ensviikollakin tulee varmasti pääasiassa lenkkeiltyä, jos ei ole hirveitä pakkasia.

Delffi, taitaa tuo sun yksilövalmentaja olla sama kuin mulla sen nimi oli toimintaterapeutti? Mulla oli sellainen pari vuotta silloin kun muutin kotoa pois enkä mitään osannut tehdä yksin. Vaikka siis olin jo aikuinen.
Jos sinua joskus kiinnostaa lisäopinnot, ehkä voisit harkita agrologin tutkintoja amk;ssa. Saisit entisestä ammatista aika paljon jo opintoja suoritetuksi. Itse sain poroagrologin ammatin lähinnä käymällä tenteissä.
Nykyään ei ole kovin suotavaa vaan yhteen asiaan omistautua vaan pitäisi olla moniosaaja. Olen erikoistunut männyn käpyyn ja poroon. Niistä ei hirveesti ole hyötyä nykyisessä työssäni.

Hyvät ulkoilusäät on, vai mitä?

Itseasiassa yksilövalmentaja ja toimintaterapeutti ei ole sama asia.
Yksilövalmentajan kans vain jutellaan pääasiassa työhön ja koulutuksiin liittyvistä asioista, ja joskus myös vapaa-ajan asioistakin.

No, eipä mua tuo agrologi oikein kiinnosta, koska ei mun selkä kestä mitään kovin raskaita töitä.

Mut joo.. kelit on kyllä ihan hyviä ollut nyt viikonloppuna ja taidankin nyt lähteä koirien kans iltapäivä lenkille, kun aurinko paistaa ja pakkastakin on alle -10 astetta.

Onko teillä kelläkään unelmia?

Minulla nimittäin ei ole. Viimeinen toivo multa mennyt. En unelmoi mistään😭

Miksi unelmoida kun kuitenkin turhaa ja ei edes teorrettista mahdollisuutta että toteutuu koskaan. Ennen unelmoin työstä ja matkustelusta. Työtön ei voi matkustaa ( varaa)...😭

Onko toivoa edes työllistyä tulevaisuudessa ? ( että tulee toimeen ilman tukia)... 😭

On ollut ja kai on edelleen unelmia, mutta ovat jääneet vähän taka-alalle, kun elämässä niin paljon kaikkea ja samaan aikaan ei yhtään mitään.

Onko kenelläkään tietoa, mistä löytäisin keskustelupalstan -ryhmän, -foorumin, jossa voisi käydä aktiivista keskustelua? Olen kovasti juttu kaverin tarpeessa ja mistään ei löydy muuta kuin viikon viiveellä vastaajia. Kaipaisin aktiivista keskustelua, jossa vastaukset tulisivat vuorokauden sisällä ja viestien lähettäminen olisi mahdollista ympäri vuorokauden

aavameri kirjoitti 5.3.2017 18:35
Onko teillä kelläkään unelmia?
...

Ei ole.

Aavameri: Kiitos kysymästä! Mun elämä on unelmoimista ja unelmien toteuttamista. Mulla on unelmia joka lähtöön. Yksi mun unelma on maistaa uutta jäätelöä. Lisäksi unelmoin pääseväni ystäväni kanssa retkelle, saavani koiran hoitoon, pääseväni keväällä päiväksi Tallinnaan, saavani suursiivouksen valmiiksi, löytäväni uuden ystävän, saavani otettua hienoja valokuvia, pääseväni joskus kokeilemaan pilkkimistä, saavani kurssejani opiskeltua, jaksavani pyöräillä keväällä kivoja reittejä, jaksavani olla sosiaalisesti aktiivisempi kevään aikana, pääseväni yhteen tiettyyn ravintolaan syömään jne. Ja on minulla tietysti huimempiakin unelmia, mutta en niitä kehtaa paljastaa. Unelmoiminen on ihanaa.

Ps. Olen taas matkalla ja myöhästyn TAAS tapaamisesta. Ei siis uutta auringon alla.

Aavameri: Ostinkin jo heti tänään sitä jäätelöä, josta olin unelmoinut. Se oli kaiken lisäksi tarjouksessa. Nyt olen jo pari lusikallista maistanut 😋 Nam! Kannattaa unelmoida ja toteuttaa unelmiaan!