Hyvää maanantaita kaikille. Pihalla ihan kökkö kelikin. Se mitä ten viikonloppuna nii ei kaduta jostain syystä mua yhtään, vissiin haluun tosiaan vahingoittaa itteäni.

Pixa kirjoitti 6.3.2016 20:51
Lukossa kyselikin minulta että onko ollut stressiä normaalia enemmän viime aikoina, niin on. Lääkäri vaihtui ja vaihtuu vielä toisen kerran ja huomenna on psykologille aika ja nämä asiat ovat kieltämättä stressanneet minua😟.

Minäkin huomaan, että aika pienet stressitekijät vaikuttavat omaan vointiin ja joskus kummallisen suurestikin. Toisaalta voisi luottavaisesti ajatella, että ne ovat luonteeltaan ohimeneviä. Jos pystyy. Onnittelut kaupassa käymisestä ja kokkaamisesta. Kirpparireissut ovat usein mukavia.

Pixa kyseli, miten viikonloppu sujui. Siinähän se meni. Minusta tuntuu, että masennus on taas ottanut hieman tiukemmin otettaan minusta, vaikka viime viikko haasteineen meni kohtalaisen hyvin ja oli ajoittain jopa mukavaakin. Lisäksi ahdistaa. Ahdistuksen huomaa mm. siitä, etten pysty lukemaan kirjoja, joita masentuneenakin pystyn lukemaan. Ahdistuneena mieli on niin levoton, että keskittyminen on vaikeaa. Toisaalta ahdistuneena minulla on tarve puuhastella kaikenlaista ja puran tätä vimmaa mm. käsitöihin. Sitä vimmaa nimittäin on joskus aika vaikea suunnata tarpeellisiin tehtäviin kuten siivoukseen, vaikka joskus sekin onnistuu. Käsityöt ovat aika hyviä, sillä teen sen verran helppoja juttuja, ettei epäonnistumiset ole kovin todennäköisiä. Ja vaikka epäonnistumisia tulisikin, tarvikkeet ovat niin halpoja, että voin vaikka heittää työn roskiin ja aloittaa alusta. Jotenkin oman käden jäljen näkeminen ja töiden saaminen valmiiksi tuo positiivista fiilistä. Ja käsityön ääreen pysähtyminen on omanlaistaan mindfullnessia. Se sopii levottomuudelleni myös siinä mielessä, että voin tehdä käsityötä vain hetken ja sitten sysätä sen syrjään ja taas hetken kuluttua jatkaa hetken verran jne. Viikonloppuna en saanut siivottua enkä luettua kirjaa, kuten täällä suunnittelin. Sen sijaan luin näitä viestejä ja pohdin maailmaa. Aika kului nopeasti niiden parissa. Saa nähdä, mitä tämä viikko tuo tullessaan.

Kiva lukea kuulumisia 😀.
Minulla oli tänään psykologin käynti ja olo on jotenkin rauhallinen 🙂👍. Sainpahan sitten diagnoosin oireilleni ja se on vakava yleistynyt ahdistushäiriö. Jotenkin on levollinen olo nyt kun tietää mistä kaikki nämä keskittymisvaikeudet, levottomuus, väsymys ja ahdistus/ paniikki johtuu... Ensi viikolla aletaan työstämään tätä ja olen todella todella kiitollinen siitä 😍.
Nyt taidan ottaa pienet nokoset kun nuo lääkäri käynnyt ovat tosi rankkoja...
Jaksamishalit 🌻🙂🌻.

Lukossa, oletko sinä keksinyt tämän viestiketjun? Jokatapauksessa hyvä otsikko tässä.

Olen tietysti päässyt elämässä eteenpäin. Mutta aikamoista on tuo elannon hankkiminen. En voi luvata että ikuisesti jaksan.

Minäkin voisin lohduttaa itseäni ennemmin teellä ja kaakaolla kuin jollain energiapitoisella.

On tosiaan kiva, Lukossa, että vastailet meille muille 🙂

Asutko yksin, Lukossa? Minusta on kiva kun voi itsekseen katsoa telkkarista mitä haluaa ja kukaan ei sotke minun lisäksi. Joskus tietty vähän yksinäistä.

Mukavaa iltaa ja huomista päivää!

Pompula kirjoitti 6.3.2016 21:31
Minä kävin tänään lenkillä ja sain siellä ahdistus-paniikin.

Pompula, miten selviät tällaisesta ahdistus-paniikista esim. lenkillä ollessasi? Miten toimit silloin?

Rina kirjoitti 7.3.2016 13:18
Lukossa! Lämmin kiitos kommenteistasi. Jaksat täällä olla ihmisten tukena, vaikka itselläsikin on vaikeaa. Tuli tippa silmään pitkästä aikaan. Vaikka räsynukke räsynukeksi jää, eikä sille koskaan kasva prinsessan pää, niin mielellään se kuitenkin toisen ihmisen luo hiipii, ja hetkeksi lohdun syliin jää...

Kiitos Rina! Vertaistuessa on todella voimaa.

Tyttönen vaan kirjoitti 7.3.2016 13:39
Se mitä ten viikonloppuna nii ei kaduta jostain syystä mua yhtään, vissiin haluun tosiaan vahingoittaa itteäni.

Tuo voi olla Tyttönen edistysaskel, että huomaat haluavasi vahingoittaa itseäsi. Seuraava kysymys voisi olla, että miksi haluat vahingoittaa itseäsi.

Pixa kirjoitti 7.3.2016 15:36
Minulla oli tänään psykologin käynti ja olo on jotenkin rauhallinen 🙂👍. Sainpahan sitten diagnoosin oireilleni ja se on vakava yleistynyt ahdistushäiriö. Jotenkin on levollinen olo nyt kun tietää mistä kaikki nämä keskittymisvaikeudet, levottomuus, väsymys ja ahdistus/ paniikki johtuu... Ensi viikolla aletaan työstämään tätä ja olen todella todella kiitollinen siitä 😍.
Nyt taidan ottaa pienet nokoset kun nuo lääkäri käynnyt ovat tosi rankkoja...

Onneksi olkoon diagnoosista - jos sallit tällaisen tökerön onnittelun. Varmasti helpottaa, kun ahdistuksilla on vihdoin nimi. Minustakin lääkärikäynnit ovat niin rankkoja, että se tuntuu aina ns. koko päivän työltä.

Lukossa kirjoitti 8.3.2016 13:5

Pompula kirjoitti 6.3.2016 21:31
Minä kävin tänään lenkillä ja sain siellä ahdistus-paniikin.

Pompula, miten selviät tällaisesta ahdistus-paniikista esim. lenkillä ollessasi? Miten toimit silloin?

Suo kuokka ja jussi ajatuksella siinä mennään osa ajasta ja toinen osa, että voisinko kuolla jo.

Mailis kirjoitti 7.3.2016 17:35

Lukossa, oletko sinä keksinyt tämän viestiketjun? Jokatapauksessa hyvä otsikko tässä.

Olen tietysti päässyt elämässä eteenpäin. Mutta aikamoista on tuo elannon hankkiminen. En voi luvata että ikuisesti jaksan.

Minäkin voisin lohduttaa itseäni ennemmin teellä ja kaakaolla kuin jollain energiapitoisella.

On tosiaan kiva, Lukossa, että vastailet meille muille 🙂

Asutko yksin, Lukossa? Minusta on kiva kun voi itsekseen katsoa telkkarista mitä haluaa ja kukaan ei sotke minun lisäksi. Joskus tietty vähän yksinäistä.

Mukavaa iltaa ja huomista päivää!

Hei Mailis! Minä olen tämän ketjun aloittanut. Ajattelin että tämä voisi olla tällainen yleinen turinaketju eikä niinkään kenenkään oma ketju. Olen aika paljon vastaillut, koska olen sairauslomalla ja minulla on aikaa. On mukavaa, että täällä on paljon kannustusta ja myötäelämistä tässä ketjussa. Minullakin on ollut vaikeuksia jaksaa työelämässä ☹️ Ymmärrän että työelämä voi tuntua raskaalta ja tulevaisuus epävarmalta. Asun yksin ja tosiaan - siinä on useita hyviä puolia. Mukavaa iltaa myös sinulle.

Hyvä on tämä turinapalsta. Laskee myös kynnystä kirjoitella tänne, kun ei tarvi niin miettiä aihetta, ja voi siis kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa. Olen tässä nähnyt "veikeitä" unia, jotka selkeästi tuntuvat liittyvän tähän ahdistusmasennusjaksoon. Pari yötä sitten näin unta, että yritin piirtää naamatauluani. No susihan siitä tuli. No ei sentään, vaan vääristynyt nassu. Taitaa siis omakuva olla vääristynyt☹️. Viikko sitten näin unta, että olin jonkun vieraan miehen halailussa, ja hän totesi, että "minä olen me". Joku kolmas tuli siihen, ja ampui kuulan kalloonsa, hmm. Sitten muka unessa käännettiin aikaa taaksepäin lähtötilanteeseen. Nyt mies sanoi, että "minä olen minä", ja tuo kolmas oli ihan tyytyväinen, eikä suunnitellutkaan itsensä ampumista. Kielisköhän tämä uni identiteettiongelmista, tiedä häntä. On se kaameaa, ettei tässä liki seniori-iässä ole varma siitä, kuka on.
Millaisia unia ootte masentuneena/ahdistuneena nähneet? Tänään oli kohtuullinen päivä, taas sitä iänikuista jumppaa; kyllästyttää toisinaan, mutta kun sille on uhrannut niin kauan aikaansa, niin ei halua tehtyjä haaskuunkaan laittaa. Sitäkin pelkää, että mitä sitten tilalle, kun jotenkin aikakin pitää saada kulumaan. Mua ainakin liika nettiailka rupeaa ahdistamaan.

Tulin vain voihkasemaan, että on paha olo. Ahdistaa etupäässä. Kyllä tämä aina tästä.

Pompula!

Meille löytyi toinenkin yhteinen tekijä (niiden äitijuttujen lisäksi): ahdistus-paniikki. Mulle on käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana usein niin, että totaalinen kuolemanpelko on iskenyt kesken lenkin.

Ette usko, miten ällistynyt on noutaja-merkkinen hauva, kun emäntä lähtee ensin pirteänä sitä lenkittämään ja säntää sitten parin sadan metrin päästä paniikissa takaisin kotiin. Pakko päästä ovesta sisään, ettei kukaan näe miten henki ei kulje, oksettaa, pelottaa ja tuntuu, että lyykistyy juuri maahan mahalleen...

Piski on että "en ehtinyt tehdä edes ykköstä" 😀

Sama paniikki iskee toki myös kaupassa (Espoon Ikeassa oli aikoinaan alakerran lattia hieman vino ja siinä kohtaa niiden v***n pannujen ja kattiloiden kohdalla iski joka jumalan kerta ihan hirvee ahdistus ja pakokauhu. Prisman maitohylly on myös ilmiselvästi kirottu). Kurkkuun ilmaantuu jokin hirveän suuri pallo, joka estää hengittämisen ja nielemisen, ja kämmenet puutuu.

Myös kahvikuppineuroosista on muutama kokemus. Vallan vattumaista, kun ristiäisissä ei voi noutopöydästä mitään hakea ja jos joku muu hakee, ei pysty esim. juomaan kahvikupista ilman pilliä, eikä niitä prkleen pillejä ole tarjolla, eikä kehtaiskaan...

Pahinta on kuitenkin se, että paniikki voi iskeä myös kotisohvalla tai illalla nukkumaan mennessä. Siinä ei levosta tai muusta rauhoittumisesta oikein voi toivoa apua...

Ja juuh.... serotoniinin takaisinoton estäjät on kokeiltu ja ne on kuin sokeripaloja söis, ei mitään vaikutusta. Olis ihana ottaa niitä bentsoja, ne varmaan rauhoittais, mutta en halua tulla riippuvaiseksi. Ja olen kestänyt tätä scheissea jo niin kauan, että kun kuluu vielä yhtä pitkä aika, pääsen jo ikänikin puolesta varmaan lepopaikkaan six feet under... terapiassakin on käyty... sitä paitsi kaikkeen tottuu ja joskus on hyviäkin päiviä että uskaltaa lähteä rauhallisin mielin vaikka ruokakauppaan. Alkoholi on ihan ok tyynnyttäjä, siitä on tullut mulle tärkeä apu. Maksa tietty huutaa hoosiannaa...

Laamanen, hyvä kirjoitus sinulla 🙂. Kuvastaa just minun elämää tällä hetkellä 🙂👍.
Noista bentsoista voin sinulle sanoa että jos on ns. järki päässä eikä jäässä niin ne helpottaa sitä pahinta oloa... Joka on ainakin, minulle tosi tärkeä asia tällä hetkellä. En tiedä miten pärjäisin ilman niitä 😐. Ja bentsojen käyttö kriittisessä vaiheessa on vain hyväksi. Mieti sitä miksi ne on joskus keksitty ja miksi niitä käytetään ? Ihan kuin mikä muu lääke, tilapäisesti käytettynä. Ei niitä kannata pelätä.
Minulla taasen kaverina sängyssä kissa, koira 😍. Aurinkokin näyttäytyy 🙂👍.
Muksaa päivää teille 🙂🌻.