Rina jo siivosi vaatekaappinsa ja Pompulakin on ilmeisesti käynyt läpi vaatteitaan. Minä en ole vielä vaatteisiin uskaltanut kajota ja hyvin nuo muut rojut minua ovat vielä työllistäneetkin. Olen kuitenkin jo alkanut hieman lähestyä vaatteita lukemalla aiheesta. KonMari-metodissahan käsketään aloittamaan tavaroiden karsiminen vaatteista. Näin moni tuntuu tekevänkin. Iloa tuottavat vaatteet, jotka säilytetään, pitäisi säilyttää tietyllä tavalla pystyviikattuina tai henkarissa. En ota kantaa näihin ohjeisiin, koska en ole itsekään niitä toteuttanut. Olen vaan huomannut, että moni vaatteensa marittanut on marituksen jälkeen alkanut seurata Kapselivaatekaapin ideaa tai 333-projektia. On olemassa muitakin vaatekaapin sisältöä raamittavia ohjeistuksia, joiden avulla pyritään ylläpitämään käytännöllistä, mukavaa, toimivaa ja kuitenkin melko niukkaa vaatekaappia. En tiedä, etenenkö ikinä tuonne asti, mutta on ollut kiinnostava lukea noita juttuja.
Sekä Kapselivaatekaapin että 333-projektin syntymaana on Yhdysvallat. Eilisen HS:n jutun mukaan yhdysvaltalaiset ostavat vuodessa keskimäärin 68 vaatetta. Molemmat mainitut vaatekaapin koostamisohjeet pyrkivät huomattavasti pienempään vaatemäärään, jota kuitenkin käytettäisiin aktiivisesti ja vaatteet olisivat paitsi omistajalleen miellyttäviä myös laadukkaita. Rinalla ja minulla ainakin oli se ongelma, että vaatekaappi on täynnä kaikkea, mutta vain muutamat vaatekappaleet ovat käytössä. Nuo mainitut vaatetusopit tähtäävät siihen, että vaatekaapin sisältöä käytetään monipuolisesti, eikä vaatekaapissa ole sellaisia vaatteita, joita ei käytetä. Tällaisen vaatekaapin koostaminen tuntuu herättävän ihmisille luonnostaan kysymyksiä vaatteiden laadusta, materiaaleista, eettisyydestä, huoltamisesta jne. On mukavaa, että keskustellaan tavaroiden laadusta ja huoltamisesta. Minäkin tajusin yhden vaatemateriaaleihin liittyvän tosiasian käydyistä keskusteluista. Esimerkkinä laadusta mainittakoon yksi vaatekappale, jota olen käyttänyt paljon niinä 20 vuotena kun olen sen omistanut. Edelleen sitä sekä viime vuonna että tänä vuonna on luultu uudeksi vaatteeksi. Käytössäni on myös yhdet lempikorkokengät 20 vuoden takaa, reppu 1990-luvulta jne. Vaelluskengät ovat myös parikymmentä vuotta vanhat ja paljon elämää nähneet, mutta ne pitäisi uusia. Vaatekaapeissani on kuitenkin myös paljon ns. roskaa, joten kiitettävää arvosanaa en kaapistani saa.
Noista kahdesta vaatekaappiteoriasta 333-projekti vaikuttaa näin etukäteen ajateltuna paremmin minulle sopivalta. Sen kriteereissä myös sanottiin, että sitä saa soveltaa omiin tarpeisiinsa sopivaksi. En kyllä tiedä, lähdenkö seuraamaan sitäkään oppia, mutta on mukavaa, että ohjenuoria on tarjolla. Olisi kiva kuulla, mitä esimerkiksi Rina ajattelee tällaisista vaatetusopeista. Vaikuttavatko ne järkeviltä vai hömpötykseltä?
Vaatteisiin en siis raivauksessani ole vielä edennyt, mutta muita sortimentteja karsin eilenkin ja aion karsia tänään lisää. Olen päättänyt vihdoin päästää irti noin 15 vuotta vanhoista esineistä, jotka aikoinaan hankin tiettyyn elämäntilanteeseen. Ne muistuttavat vanhasta yllättävän voimakkaasti. Liiankin voimakkaasti mieleen tunkevat ne menneisyyden ihmiset, joita silloin elämääni kuului. Ihana päästä niistä eroon. Ne täytyy vielä kaiken lisäksi pilkkoa jätteisiin toimittamista varten. Yllättävän terapeuttista pilkkoa/rikkoa vanhoja rojuja 😀😋😉.