Unohdin kokonaan mainita, että minäkin olen miettinyt matkaa lähimaahan sukulaisiin, mutta sitten taas ajattelen rahan menoa. Kiitos Lukossa! Kaksi sukulaista? Minä muistan vain yhden 😮

Piri ja pili, sinne ja tänne 😋 Onko Rina B12, suihkeena? 😮 Minunkin varmaan pitäisi taas alkaa syömään B-vitamiini lisää.

No, enempää en jaksa. Parempaa huomista, toivottavasti!

Hmm..mietin täs ett kehtaiskohan sitä toivottaa yksilövalmentajalle myöhäistä ystävänpäivää huomenna (tai tänää jos sattuu näkeen) ja antaa pienen herkun..

Pompula kirjoitti 14.2.2017 22:19

Delffi kirjoitti 14.2.2017 9:42

Pompula, outo ehkä oli väärä sana valinta, mutta siis tarkoitin että kyseiset ihmiset oli aivan ventovieraita ja olivat ns. ihan eri porukkaa, mihin itse kuulun.

Ahaa, eri porukkaa. Miten jaat ihmiset eri porukoihin, tai oikeastaan enemmän, että miksi? Etkö sinäkin voisi kuulua moniin eri porukoihin? Vai syntyykö automaattisesti sellainen varauksellisuus, että se on enemmän pelkoa? Sinua pelottaa vieraat ihmiset, vaikka he tietäisivät sinut näöltä, ehkä ja sinä heidät? Vai oliko noissa tyypeissä jotain erityisen epämieluisaa? Ajattelin vaan haastaa sinua katsomaan tapahtumaa monelta eri kantilta. Yksi vaihtoehto on, että he tosiaan halusivat istua jonkun tutun viereen, että se tuli heiltä luonnostaan. Eivätkä he halunneet tuppautua. Mutta sinä tiedät, kun katsot monelta kantilta, että mitä siinä tilanteessa tapahtui.

Meinaan tuolla erillä porukalla sitä, että he olivat uravalmennus porukkaa ja eivätkä he todellakaan olleet mulle tuttuja ihmisiä.
Enemmän ehkä tuli automaattisesti semmoinen varauksellisuus..tai no, ainakin vähän yritin siirtyä tuolin kanssa kauemmas siitä joka istui viereen.

Mut tosiaan, jos tutumpia ihmisiä, joitten kanssa muutenkin juttelen Pesulalla, niin tulee istuun viereen, niin se on ihan ok.

------------

Mutta joo..huomenna olisikin sitten se verkosto, joka hieman jännittää..varsinkin jos siellä tulee yksilövalmentajan vaihtuminen puheeksi, että miten mä siihen reagoin..

Delffi, kyllä sä voit hyvin viedä herkun yksilövalmentajalle jälkeenpäinkin. Hänhän on selvästi työntekijänäkin supertyyppi. Ei kiitoksesta kukaan voi pahastua.
Pompula, piriformis😉, sa mikaan narsku ole. Kiisseli oot, ja niin olen mäkin. Toisten kiukuttelut jää vaivaamaan, ja sitä pyörittelee päässä, josko minussa on vikaa ja pahasti. Arvottomuuden tunne iskee, sitten suru. Näin on osat, eikä ole helppo virittäytyä uusiin asemiin. Surkeassa mielentilassa ei auta sekään, että kaveri sanoisi jotakin positiivista sun arvosta. Sisäinen tunne voittaa, vaikka koko kylä kehuisi sinua. Uskomuksia omasta itsestä on vaikea rakentaa uudelleen, rakenteet on jäykkiä ja joskus lapsuudessa ja nuoruudessa rakentuneet.
Mua kumminkin hiukan auttaa tuon tiedostaminen, että olen mitättömyysuskomuksieni vanki ja että uskomuksia voi muokata uuteen uskoon.
Oot Pompula arvokas ☺️❤️. Ei auta sen sanominen, jos et itse siihen usko. Tai auttaa ehkä hetken. Kun tulee jokin "tilanne", niin palataan vanhaan ajattelumalliin, eikö? Niin tapahtuu mulle. Tie uusiin ajatuksiin on pitkä ja hidas. Mistä sitä voimaa ja itseluottamusta saa? Tenniksenpelaaja joutuu tekemään tuhansia toistoja, jotta alkaa edes vähän pärjäämään. Kun positiivisia ajatuksia omasta arvosta toistelee yhä uudestaan, saattaapi silläkin puolella tapahtua kehitystä. Alkaa uskaltaa ajatella, että itse ei ehkä olekaan syypää toisen kiukutteluun. Voi silti nähdä tilanteen armollisesti ja myötätuntoisesti. Kiukkuun ei tarvitse suhtautua kiukulla tai liikoja anteeksi pyydellen. Voi sanoa, että kurjaa, jos susta tuntuu tuolta. Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta reagoinnistaan, se kiukuttelijakin.

Rina kirjoitti 15.2.2017 10:15
Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta reagoinnistaan, se kiukuttelijakin.

Lainasin Rinan viestistä tuon aivan viimeisen lauseen. Nimittäin mä mietin, että tuleeko teille sellainen tunne, että te olisitte jotenkin vastuussa toisten ihmisten (negatiivisista) tunteista. Tai että teillä olisi velvollisuus saada toisten ihmisten negatiiviset tunteet muuttumaan positiivisiksi. Mulla oli joskus jotain tällaista reagointitapaa. Sittemmin olen jotenkin kasvanut siitä ulos ainakin jonkin verran. Mietin siis, että olisiko esimerkiksi Pompulan surkea fiilis voinut johtua siitä, että hän ikäänkuin epäonnistui toisen psyyken tukemisessa. Vai tapahtuiko tilanteessa vaan yksinkertaisesti negatiivisten tunteiden "tartunta". Vai johtuiko Pompulan kokema surkeus siitä, että toinen syyllisti Pompulaa kiukutellessaan tai onnistui jotenkin muuten painelemaan Pompulan "tunnenappuloita". Olen kyllä tuossa Rinalta lainaamastani lauseesta täysin samaa mieltä.

Mitä siihen vuorokausirytmiin tulee, niin eilen taas ilta venyi pikkutunneille ja ylös nouseminen samaten venähti. Nyt tosiaan taas harmittaa, eikä päivä tunnu niin mukavalta kuin eilen. Tämän päivän tärkein tehtävä on kyllä harvinaisen ikävä ja yksi tylsä puhelukin pitäisi soittaa jne. Eilen oli ihan kohtuullisen mukavia ja helppoja juttuja ohjelmassa, vaikka se reklamaatio jäi kyllä vielä tekemättä. No, pakko vissiin vaan tarttua härkää sarvista ja näyttää mistä kana pissii.

Voi hitto mä sanon... 😠🤕😝😞🙄
Mulla on miljoona kansiota, paperipinoja, kulmalukkokansioita, paperilla täytettyjä pusseja jne. Yritän nyt epätoivoisesti löytää tiettyjä papereita, jotta voisin soittaa yhden soiton, mutta en löydä niitä papereita yhtikäs mistään. Mun pitäisi ehdottomasti tehdä sellainen kansioiden läpikäyminen ja karsinta, jonka Rina teki. Samoin pitäisi käydä läpi noita paperipinoja ja hävittää vaan rohkeasti sitä sun tätä. Mutta mistä rohkeus ja uskallus tarttua siihen hommaan, kun se tuntuu täysin ylitsepääsemättömältä. Jatkan nyt niiden muutaman paperin etsimistä. Muistan kansioineeni ne pari kuukautta sitten, mutta sellaista sopivaa kansiota ei vaan osu silmiin enkä löydä noista potentiaalisista kansioista. Olen aivan suossa... Ja just tällaisia tilanteita ja tämmöistä turhanpäiväistä ajanhukkaa haluaisin välttää karsimalla kamojani, raakkaamalla rojujani ja minimoimalla materiaaliani.

Löytyipä sittenkin! Yritin jo soittaakin sinne virastoon, mutta siellä ollaan kokouksessa, joten täytyy yrittää myöhemmin uudestaan.

Mutta mistä paperit sitten löytyivät? No, täysin järjettömästi nimetystä kansiosta tietenkin. Mulla ei kyllä ole ollut ihan looginen mieliala, kun olen näitä papereita viimeksi laitellut. Mitenköhän uskaltaisin käydä kansioihin käsiksi? Jos ensin keräisin ne kaikki yhteen (niitä on keittiössä, olohuoneessa ja makuuhuoneessa) ja jospa sitten uskaltautuisin niitä läpikäymään. Paperipinot ja muut viritykset voisin käydä läpi vasta toisella kerralla. Arvioni mukaan noi paperipinot ovat vaikeampia, sillä niissä on todella sekalaisia papereita ja kaikkia tosi hankalia juttuja. Kansioista löysin äsken mm. opintotukipapereita eli aika vanhoja juttuja 😋. Voiskohan ne jo heittää pois 😳? Toisaalta jos positiivisesti ajattelen, niin ehkä olisi piristävää välillä karsia papereita, eikä aina vaan noita iänikuisia kirjoja.

Ps. Katselin aamulla yhtä kirjahyllyä. Siinä on sekalaisia ammatillisia kirjoja, jotka vielä hetki sitten ajattelin kaikki ehdottomasti säästää. Nyt kun katselin kirjoja arvioivasti, niin varmaan puolet voisin vintata menemään. No, jotkut haluaisin selata ennen pois pistämistä, mutta poispois joka tapauksessa. Ja siis mä en ole vielä edes aloittanut marittamista 😀. Mulla on vasta tällainen esikarsinta menossa 😎.

Voi p**kele, miten nuija ihminen voi ollakin mulla yhteyshenkilönä yhdessä instanssissa. Tämä oli toinen puhelu hänen kanssaan ja en kyllä osaa sanoa, vittuileeko hän vai mitä. Hän on ihan uskomattoman kuiva ja negatiivinen. Hänen ammattinimike kylläkin on sellainen, että kannustamisen täytyisi kuulua itsestään selvästi hänen ammatin kuvaansa, mutta...

***Tässä välissä sain idean soittaa uudestaan ko. paikkaan ja pyytää, josko jatkossa voisin olla yhteydessä jonkun toisen työntekijän kanssa. Sieltä vastasikin joku toinen työntekijä, joka totesi, että yhteyshenkilön vaihtaminen ehkä voisi onnistuakin ja lupasi olla minuun päin yhteydessä. Toivoa siis on!***

Että näin. Minua harmittaa, etten aikoinaan eräällä hoitojaksolla pyytänyt lääkärin vaihtoa, sillä en tullut ko. lääkärin kanssa yhtään toimeen ja niistä hänen kirjauksistaan on ollut minulle paljon harmia myöhemminkin. Nyt sitten tuli sellainen olo, että tuo asiointi tuonne instanssiin voisi olla jatkossa paitsi mukavampaa myös tuloksekkaampaa, jos luurin päässä olisi hieman positiivisempi ja kannustavampi ihminen. Itsekin työelämästä myös tiedän, että asiakkaat välillä vaihtavat työntekijöitään ja tiettyjen työntekijöiden asiakkaana harvat viihtyvät. Silloin olen selvästi nähnyt, että sellaiset arat ja toisaalta myös viitsimättömät* ihmiset jäävät niille ei-niin-hyville työntekijöille roikkumaan.

* Rina: tuli mieleen tuosta, kun totesit, että reklamointi jäisi sinulta tekemättä. Ihan kaikesta en minäkään suinkaan valita ja joskus annan vaan kritiikkiä kasvokkain, mutta en tee sitä kirjallisesti tai virallisia kanavia pitkin. Olen kuitenkin valittanut myös eräästä lääkäristä lääninhallitukseen, olen ollut tekemisissä potilasasiamiehen kanssa jne. Valitettavasti se tuppaa olemaan vähän niin, että itse täytyy välillä olla aktiivinen asiakas ja rakentaa sitä yhteistyötä ihan kunnolla tai esimerkiksi vaatia virheiden korjauksia asiakirjoihin jne.

Perunkirjoitusasioita hoitaessani sain käsiini virheellisiä virkatodistuksia(!). Minulle oli tosi kova yllätys, että niinkin tärkeissä papereissa voi olla virheitä. Näissä tapauksissa virheitä oli nimessä ja henkilötunnuksessa eli niissä tärkeimmissä jutuissa. Kuulin sittemmin, että minä olisin voinut samaan hintaan vaatia korjatut virkatodistukset. Ei tullut edes mieleeni, vaikka aika tarkka tyyppi olenkin. Virheellisetkin siis menivät läpi, vaikka niistä olisi voinut nipottaa. Myös toinen pankeista teki kummallisia virheitä, mutta onneksi pankki otti heti reilusti virheet omaksi tappiokseen. Palkkasin avukseni lakiasiaintoimiston, jonka hinta-laatusuhteeseen ja palvelun tasoon olin huipputyytyväinen. Koska minulla oli muitakin projekteja, ostin heiltä heti kaksi muuta pikkujuttua ja sain asioitani paremmalle tolalle. On tosi ihanaa, kun saa hyvää palvelua ja saa olla tyytyväinen asiakas! Vaivaahan tällainen vaatii, mutta morkkikseni ovat vähentyneet ja tyytyväisyyteni lisääntynyt oman aktiivisuuteni myötä 🙂

Jos perunkirjoituksessa on virkatodistuksissa virheitä, voipi tulla verottajalta vaikka mitä.
Kyllä tuollainen pitäisi hyvin nopeasti korjata.

Hmm..saapa nähä miten huominen ratsastus onnistuu, ku on hieman vasemmanpuoleinen pakara kipeä ja lisäks siinä näytti myös olevan mustelma :/

Ilmeisesti tullut eilisen fysioterapia käynnin jälkeen se mustelma eli vähän turhan kovakourainen tais olla.. Mut ei kyl viime kerralla mitään mustelmaa tullut..

Tulipa tuosta vaihtamisesta ja vaihtumisesta mieleen tämä oma tilanne..

Itsellenihän on nyt ollut todella hyvä juttu, että sain yksilövalmentajaksi (jonka asiakas olin jo yhden hankkeen kautta) todella mukavan ihmisen. Kuten Rina tuolla aiemmin sanoi, niin tätä nykyistä yksilövalmentajaa vois kyllä sanoa myös supertyypiksi.

Niimpä se yksilövalmentajan vaihtuminen harmittaa todella paljon, kun se tulee varmasti tässä jossain välissä (varmasti aika pian) eteen.. Mut ehkä huomenna kuulen asiasta lisää..

Mut joo..saas nähä miten huomenna pääsee koirien kans lenkille, kun "töihin" menen klo 8 ja klo 12 on verkosto, jossa luultavasti menee ainakin 30 min (tuskin sieltä vartissa selviää). Enkä usko, että heti jaksaisin kun kotia pääsee, niin lähteä lenkille..

Huomenna on kuitenkin klo 18 ratsastustunti, mut olis se hyvä kuitenkin ennen tallille lähtöä käyttää koirat lenkillä..

No, saa nähä miten se lenkki koirien kans huomenna järjestyy vai jääkö väliin..

Meen kyllä ihan sekaisin sun paperista ja kansioista, Lukossa😉. Ja Maanvaivaa komppaan siinä, että virkatodistukset olisi syytä olla oikein. Eihän sitä tiedä, mitä hullua keksivät. Matkatkin jää kuulemma tekemättä, jos lentolipussa on nimessä virheitä.
Ah, tuo kun laittaa kansionsa uuteen uskoon, johtaapi siihen, ettei mitään enää löydykään😋. Kun paprut ovat olleet vuosikymmeniä tietyssä sekakasassa, niin sentään muisti, mistä alkaa etsiä. Nyt kun lähimuisti on haperompi, sitä muistaa vain, ertä siinä entisessä kasassa se paperi oli..mutta eihän sitä kasaa enää ole, auts. Vaikka tekisi kuinka hienot nimet kansioille, niin on liuta papereita, jotka kuuluvat epämääräiseen kodin kansioon. Nyt kun niiden järjestystä on muutettu, lienevät lopullisesti kateissa.
Mamma se on opettanut, että olen vastuussa muiden ihmisten mielentiloista. Muistan jo pienestä pitäen seuranneeni hänen ilmeitään siis mielentilojaan ja yrittäneeni "huvittaa" tai tehdä häntä onnellisemmaksi. Tai sitten varoin hänen kiukunpuuskiaan. Niinhän lapset tekevät. Toivovat mahdottomasti, että perhe on onnellinen. Ovat onnellisia silloin, kun äiti ja isä ovat keskenään sovussa. Hakevat vanhemmalta hymyä, kannustusta ja aitoa arvostusta. Ei kehuja vaan ehdotonta rakkautta. Toivovat, että äiti ottaisi syliin ja rutistaisi lasta onnellisena.
Olen jäänyt rakkaudesta paitsi niin kuin vain vanhemman jatkeena elävä lapsi paitsi jää. Joskus mietin, kuvittelinko tai kuvittelenko vain, että lapsuuteni oli noin karu. Mutta en muista moniakaan hyviä hetkiä tai ainakin ikävät muistot tahraavat sen hyvänkin. Vaikka tiedän, etten ole vastuussa esim. äitini mielentilasta, silti syyllistyn helposti. Pyöritän ajatuksia yhä uudestaan kykenemättä olemaan objektiivinen. Ei haukku haavaa tee, sanotaan, mutta mun mentaalipuoli vuotaa helposti kuiviin. Uskon helposti enemmän muita kuin itseäni. En tietoisessa, vaan tiedostomattomassa mielessä. Sitten taas masentaa ja ahdistaa.
No, tätä korjausliikettä pyrin tekemään yhä uudestaan. Pelaamaan tennistä siis.
Sori, tämä taas kerran niin itsekäs, omanapainen itkuvirsi. Tämmöisen jälkeen sitä helposti tulee itseinho omasta pillityksestä😠😝.

Miten voikin yks asia jännittää näin paljon..

Tsemppiä Delffi! Hyvin se verkosto menee ja onhan se yksilövalmentaja siellä mukana. 🙂👍

Vähän myöhässä näin nuo sun tsemppaukset Lukossa.

Verkosto on nyt siis ohi, oli jo klo 12.30 ohi ja iha hyvin meni.
Aika paljon sieltä tuli asiaa, vaikka paria asiaa en hoksannut ottaa puheeksi.. Mut jos laittais sähköpostia niistä asioista..

Ai niin, sain nyt myös yksilövalmennuksen loppulausunnon..
Oli kyl hyvä lausunto kerrankin.. (tais myös yksilövalmentaja nähä ku luin sitä lausuntoa kävelykadulla, ku meni just napit korvilla takas töihin ja hymyili).

Tänään muuten tuli "töissä" ihan kunnon itku..Eikä se millään meinannut loppua.
Vieläkin kun ko. tilannetta mietin, niin meinaa tulla itku..

Vähä harmi ettei se itku tullut siellä verkostossa..tai ehkä se olis saattanut tulla, jos olisin saanut otettua tämän ko. asian puheeksi..

Niimpä nyt tosiaan mietin, ett laittaisko sähköpostia yksilövalmentajalle tästä asiasta vai odottaako ensviikkoa.. Ku jäi vähän semmonen käsitys, ett ainakin viel ensviikon nykyinen yksilövalmentaja olis.. Ku lähtiessäni hän sanoi jotain ett "Palataan.."

Mutta joo.. tänää onkin illasta ratsastustunti, saas nähä missä välissä sitä koirien kans kävis lenkillä.. Ku tallilla pitäis olla viimeistään puol kuus, mieluiten jo aiemmin..

Varmaan se yksilövalmentaja sulla vielä on. Ainakin olis noloa häneltä, jos ei kunnon loppupalaveria ja tsemppitoivotuksia hänen puoleltaan tulisi.
Kiva, kun sait mukavan loppulausunnon, Delffi. Positiivinen palaute on jokaiselle tarpeellista, sillä taas jaksaa tsempata lisää.
Mistähän se itku sulle tuli, laukaisiko jokin tapahtuma sen?
Mua ahdistaa, kun illalla tulee pari vierasta. Olen vääntänyt täällä syötäviä ja tarjottavia, ja vaikka yleensä leipomuksistani tulee ihan ok:ta muiden mielestä, niin itse löydän niistä vikaa. Huolehdin, onko jokin liian suolaista, makeaa tai mautonta.
Ahdistaa senkin vuoksi, että kuvittelin ehtiväni lenkille. Mutta jo siivoamiseen meni sen verran aikaa, että taitaa jäädä lenkki väliin.