Anteeksi nyt kovin omanapainen viesti, mutta päätä särkee ja on paha olo. Vissiin ahdistaakin pitkästä aikaa. Olen nyt nukkunut ihan miten sattuu ja juonut tosi paljon kofeiinijuomia, joilla olen saanut rytmin ja olon entistä huonommiksi. Tänä iltana pitää kai ottaa unipilleri nassuun ja yrittää nukahtaa ihmisten aikoihin sekä aamulla herätä kanssa ajoissa. Kumma miten onkin huono olo. Joskus nuorempana jaksoin tällaista elämää kummallisen pitkään, vaikka huono olo silloinkin taisi olla.

Pompula, noo.. välillä on käynyt mielessä, että tekisi mieli mennä erään henkilön tykö, kun kotona olo alkaa esim. ahdistaan.. Mutta tiiän, että se on ihan typerä/hullu ajatus..

Tuosta ruokalatilanteesta sen verran, että yks perjantai kun istuin alkuun tyhjän pöydän ääressä ruokalassa, niin siihen sitten tuli pari outoa tyyppiä istumaan ja toinen niistä istui viereen (vaikka olisi ollut tyhjiä paikkoja muuallakin)..
Joten tuo oli vähän semmoinen ahdistava/epämukava tilanne..
Tuosta ruokala tilanteesta sain kerrottua yksilövalmentajalle, mutta eipä hän siihen oikein mitään ihmeempiä sanonut..

Lisäksi en oikein usko, että saan noista tuntemuksista enää sanottua.. Koska jos en tätä nykyistä yksilövalmentajaa enää verkoston jälkeen näe kahden kesken, niin en oikein usko, että uus vanhan yksilövalmentajaan kanssa tulee olemaan samanlaista luottamusta, kuin tämän nykyisen kanssa..

-----

Löysinpä muuten vanhoja kirjoituksia vanhasta sähköpostistani, jossa muistelin peruskoulun aikoja. Näköjään olin yläasteella ysillä jättänyt luokkaretken väliin, koska seiskalla kun olin ollut luokkaretkellä, niin silloin olin ollut vaan opettajien kanssa.

Lisäksi olin kirjoitellut, että kiusaaminen olisi ammattikoulussakin jatkunut, mutta siellä en ollut ainoa jota kiusattiin.

Myös semmoinen muistikuva on peruskoulusta, että olisin koko peruskoulun ajan ruokatunneilla aina istunut ruokalassa yksin.

Joten varmasti tuo peruskouluaika on aika iso syy siihen, että miksen nykyään oikein enää kovin helposti luota enkä tutustu uusiin ihmisiin..
Ja sit kun johonkin ihmiseen alkaa luottaan, niin sitten sitä vain toivoo ja ajattelee että kyseisen ihmisen kanssa voisi ja haluaisi olla enemmänkin tekemisissä..

Mut joo.. tänään olis illalla ratsastustunti ja olis tarkoitus kysyä tänään siitä kirjastoasiasta yheltä henkilöltä, jos hän vain on tallilla..

Kuis tänään, Pompula ja Lukossa? Onko parempi päivä? Valoa ainakin tuppaa tulemaan, mikä nyt ei toistaiseksi ole mua ahdistanut. Mutta muistan senkin, että äkillinen valopläjäys saa pääkopan ahdistumaan, mutta ahdistus laantuu kevään myötä.
Ties monesko B12 päivä, mutta mua se on auttanut, se tai placebo. Olen nukkunut tosi hyvin ja sikeästi nyttemmin, toimisiko melatoniinit nyt B12 myötä. Keksin myös, miten nakertavaa selkäkipua voin vähentää- en ollut aiemmin hahmottanut, että pakaralihakset ovatkin tosi kireät tai oikeastaan piliformis vai mikä se oli. Hieromalla kyseistä kohtaa kipu ristiselässä katoaa. Lihas pakaran yläosassa olikin niin kova, että oli ihan kosketusarka. Pienestä se on joskus kiinni- kipu siis.
Elämän juoni on taas lähempänä, vaikka niin usein se on kadoksissa.
Delffi, saattaahan se sua ahdistaa, kun ventovieraat tulee samaan pöytään, vaikka se on oikeastaan kohtelias ele näiltä vierailta. Tuo joskus aiemmin kiusatuksi joutuminen varmasti vaikuttaa luottamukseen muita kohtaan. Kyllä niitä aikuisiakin kiusaajia löytyy, mutta ehkä kuitenkin oletuksena on, että useimmat aikuiset ovat kasvaneet kiusaajanroolistaan. Luottamusta ei kasvata muu kuin juuri se ihmisten kohtaaminen. Ja jos pettymyksiä tulee, niin uutta kehiin. Eihän se välttämättä helppoa ole, mutta muutakaan tietä ei oikein ole, jos haluaa yhteyksiin toisten kanssa.

Delffi: Nuohan olivat tosi upeita ja avartavia noi sinun kirjoitukset kouluajoilta. Ainakin minä ymmärrän nyt paremmin, että sinä olet ollut paljon yksin koulussa, missä normaalisti kai pitäisi saada nauttia toisten lasten ja nuorten seurasta. Sinä olet aiemmin kirjoittanut, että sinulla oli lapsena paljonkin ystäviä. Keitä nämä ystävät olivat? Missä sinä olit heihin tutustunut?

Pompulalle tsemppiä. Meillä taisi tosiaan eilen olla vähän molemmilla huono päivä.

Rina: Upeaa, että sait kontaktin ja oivalluksen kipuusi. Juuri sillä tavalla minäkin olen saanut yhden kipuni hallintaan, että tajusin mistä se tulee, mitä selässä silloin tapahtuu ja mitä voin itse tehdä asian hyväksi. Myös tuo piristymisesi kuulostaa hyvältä sekä varsinkin hyvät yöunet. Mitä se B12-suihke maksaa? Kai sitä apteekeissa myydään?

Minä olin viime viikolla aika aktiivinen parin uuden projektini parissa. Ne ovat sillä tavalla vanhoja projekteja, että sellaisten parissa olen aiemminkin puuhastellut useita vuosia sitten. Nyt sain kimmokkeen aloittaa uuden projektin, joskin edelleen mietin, onko se mitoiltaan ylisuuri voimilleni. Sain sitten vähän impulsiivisen idean ottaa yhteyttä kahteen ihmiseen, jotka ovat olleet minulle tärkeitä ja liittyneet aiempiin tällaisiin projekteihin. Toinen vastasikin pian, mikä oli mukavaa, mutta viesti sisälsi todellisen uutispommin, joka aiheutti melkoisesti erilaisia tunteita ja ajatuksia. Vielä aamuyölläkin heräsin niihin ajatuksiini ja aivot kävivät kovilla kierroksilla. Otin kokonaisen rauhoittavan pillerin (yleensä otan puolikkaan, mutta yöllä en muka jaksanut halkaista) ja laitoin kellon herättämään yhdeksältä. Herätessäni kello oli kuitenkin jo yli kaksitoista ja minulle tuli kauhea kiire yhteen tapaamiseen, josta pikkuisen myöhästyinkin. Ilmeisesti olin nukkunut kuulematta kellon soittoa. Tämä tapaus jotenkin herätti vanhoja muistoja, jotka luulin jo täysin käsitelleeni, mutta ilmeisesti olinkin vain jotenkin sullonut ne kaappiin. Täytyy varmaan konmarittaa ne sellaiset ajatukset ja tunteetkin 😉.

Minua on todella voimakkaasti houkuteltu lähimaahan sukulaisten luokse. Se tarkoittaisi kuitenkin hieman matkustamista ja sellaista. Toinen juttu on, että minua työnnetään nyt usealta taholta suorittamaan eräs noin kuukauden mittainen kaukomaan matka, mikä on tavallaan unelma mutta tavallaan ehkä sellainen unelma, josta en itse otetta saa. On ollut ihmeellistä, miten muut ovat ryhtyneet minua kannustamaan. Rakastan kyllä matkustelua.

Ostin tänään itselleni tulppaaneita 🌻🙂🌻 ja kaksi laskiaispullaa 🙂🎂. Suosittelen samaa teille muillekin. Tulppaanit ovat sikäli merkityksellisiä, että annoin itselleni ukaasin, että leikkokukkia en saa ostaa ennen kuin koti on riittävän siisti. Edistystä on tapahtunut ja tänään ilolla ostin kukat :-). Kevät tulee, kevät tulee. Aika etenee aivan hirvittävää tahtia.

Piliformis, Rina 😀😀😀😭😀😀 Täältä puuttuu se nauraa vedet silmissä hymiö 😀😭😀

Miten ne oli Delffi outoja?

Mä sain taas eilen, kuin kirkkaalta taivaalta ahdistus-paniikin. Sitten palloilinkin pää sekaisin, kun olin ottanut ahdistuslääkkeet ja muut tarvittavat. Sitten tajusin ehkä vähän mihin ahdistus liittyy. Ja näin aamulla painajaisia. Heräsin, katsoin kelloa, liian varhaista ja painajainen sai osan 2.

Nyt tekisi mieli hakea kaupasta ruokaa, mutta taidan mennä nukkumaan. Huomenna on hoppua ja hulinaa. Moniko teki ystävänpäiväkortteja. Ai niin, oliko se yllättäen Rina! Olin vähän ihmeissäni, kun en ajatellut, että harrastaisit sellaista. Harmi, kun ei ole suoraa linjaa kauppaan. Tekisi tilauksen ja ne lähetettäisiin välittömästi ns. pullopostilla tulemaan. Silmien liikkeellä voisi tehdä valinnat kaupasta linjoja pitkin. Tällaiseen tilanteeseen se olisi oivaa. Ehkä,menen nukkumaan. Tekee kyllä mieli herkkuja kaupasta. Haukotuttaa, mutta jos tulee liian nälkä, ettei pysty nukkumaan?

Hyvää ystävänpäivää 😋 Ostakaa paljon herkkuja!

Rina kirjoitti 13.2.2017 15:8

Delffi, saattaahan se sua ahdistaa, kun ventovieraat tulee samaan pöytään, vaikka se on oikeastaan kohtelias ele näiltä vierailta. Tuo joskus aiemmin kiusatuksi joutuminen varmasti vaikuttaa luottamukseen muita kohtaan. Kyllä niitä aikuisiakin kiusaajia löytyy, mutta ehkä kuitenkin oletuksena on, että useimmat aikuiset ovat kasvaneet kiusaajanroolistaan. Luottamusta ei kasvata muu kuin juuri se ihmisten kohtaaminen. Ja jos pettymyksiä tulee, niin uutta kehiin. Eihän se välttämättä helppoa ole, mutta muutakaan tietä ei oikein ole, jos haluaa yhteyksiin toisten kanssa.

Minuakin ahdistaa kaikki tilanteet missä ventovieras tulee liian lähelle. Enkä oikeastaan sitä pidä kohteliaana eleenä vain pelkkänä itsensä tyrkyttämisenä, jos kerran on muitakin paikkoja vapaana. Minä varmasti siirtyisin toiseen vapaaseen paikkaan istumaan ja sanoisin mennessäni haluavani olla yksin. Miksi sinusta ventovieraaseen ihmiseen pitäisi luottaa? Mistä sen edes tietää onko hän luotettava vai ei?
Yksinään olo pitäisi olla yhtä soveliasta kuin seurassa olo. Eikä aina syyllistää sitä joka haluaa olla yksin.

Rina, kyllähän se oli ahdistava/epämukava tilanne, kun ventovieraat tosiaan tulee samaan pöytään ja varsinkin jos istutaan viereen, vaikka paikkoja olis muitakin ollut vapaana (ko. ruokalassa pöydät on 8 hengen pöytiä ja pöydän toisessa päädyssä olis ollut vapaata).

Lukossa, ne ystävät/kaverit mitä oli lapsena, niin olivat mm. serkku, vanhemman serkun tytär (jonka kans välit meni joskus vuonna 2004-2005 poikki), äidin kaverin tytär ja muutama muu, jotka asui samalla alueella.

Mutta parhaimmat kaverit oli nuo 3 ensimmäistä mainittua, joitten kanssa en ole enään oikein tekemisissä. Serkullakin on nykyään poikaystävä (moneskohan lie jo, vaikka onkin mua 2 vuotta nuorempi) ja lisäks hän muuttanut toiselle paikkakunnalle.

Pompula, outo ehkä oli väärä sana valinta, mutta siis tarkoitin että kyseiset ihmiset oli aivan ventovieraita ja olivat ns. ihan eri porukkaa, mihin itse kuulun.

---------

Mutta joo.. eilen oli kyllä hyvä ulkoilukeli, tuli käytyä kahdessti lenkillä ja illalla oli vielä ratsastustunti. Seuraavan kerran onkin torstaina sitten taas ratsastustunti, olis ihana päästä menene samalla hepalla torstaina, kuin jolla menin eilen.

Nii, ja tänään onkin sitten taas kahdentoista jälkeen fysioterapeutti, saa nähä millainen kerta se sitten tänää on.

Torstaina ja perjantaina onkin sitten taas "töitä" ja torstaina on "työpäivän" lopuksi se verkosto, joka hieman jännittää.

Ai niin, käytiin eilen muuten katsomassa satulatuoleja ja yhdestä liikkeestä löytyi muuten hyvä satulatuoli, mutta istuin oli vähän kova. Mutta ehkä siihen tottuu..jos sen nyt ostaa.

Hei HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ 🌻🙂🌻😍🙂👍!!!

Olen kertonut tässä ketjussa aika paljon itsestäni, mutta paljon minulle tärkeitä asioita olen pitänyt teiltä "salassa". Jo vuosi ollaan tässä ketjussa kirjoitettu niitänäitä ja vaikka juttumme voivat vaikuttaa varsin turhanpäiväisiltä jollekulle, niin minulle nämä jutut ovat tosi tärkeitä. Olen samaan aikaan takavasemmalla käynyt mm. ikävää oikeustaistoa, haudannut pari lähisukulaista ja ties mitä muuta. On ollut aivan mahtavaa, että psyykkisesti ja älyllisesti vaativien prosessien lomassa on voinut tulla tänne turinaketjuun ja löytää täältä tervehdyksiä teiltä ystäviltä! Kiitos, Thanks & Tack!

Delffi ja Maanvaiva, ymmärrän näkökulman, että jos haluaa olla yksin, niin seuran tuppautuminen voi tuntua tunkeilevalta ja ahdistavalta. Osa ihmisistä on kuitenkin niin sosiaalisia, että ryhmässä istuminen tuntuu luontevalta- ei väliä, onko tuttuja tahi vieraita. Itse en ole kovinkaan sosiaalinen, mutta pikkuserkkuni sitäkin enemmän. Kun käymme yhdessä matkoilla, hän alkaa höpöttää ventovieraiden kanssa (esim. Lentokoneessa, aamiaisella, retkillä jne.). vähemmän sosiaalisena minua vähän ahdistaa tuo, koska joudun itsekin silloin ottamaan osaan "ryhmäkeskusteluun". Mutta en näe häntä "itsensä tyrkyttäjänä", vaan iloisena, positiivisena ja yltiösosiaalisena. Tai kun jumpan mummelit porisevat iloisesti keskenään (ja minä vähän kuljen nurkissa), niin kyllähän siinä erottaa ne sosiaaliset yksilöt. Olisi itsepetosta väittää, ettenkö hieman toivoisi olevani sosiaalisempi ja tutustuvani helpommin uusiin ihmisiin. Minun näkökulmastani Sosiaalisella anopillani elämä on selvästi rikkaampaa kuin epäluuloisella ja ihmisiä välttelevällä mammallani. Mitään yleistotuuksiahan ei ole, on vain mielipiteitä ja näkökulmia. Jos yksinäisyys on kuitenkin ongelma jollekulle, niin ihmisiin tutustuminen lienee tie päästä yksinäisyydestä. Eri juttu tietysti, jos haluaa olla yksin ja viihtyy siinä. No, asia ei ole on-off, koska sosiaalisuuden tarve on yksilöllinen ja eriasteinen.
Pompula, piliformisko sua nauratti? Hyvänen aika, ihan neutraali sanahan tuo. Kun kuulin eka kertaa sanan "epäkäs" (lihas selän yläosassa), olin kyllä epäuskoinen, voiko mitään epäkkäitä ollakaan😋.
Näin minäkin painajaisia viime yönä. Lopulta herätessäni mietin, onko B12 t menneet jo yliannostuksen puolelle. Se suusuihke on päälle parikymppiä netissä ja apteekissa vielä kalliimpaa, muistaakseni yli kolmekymppiä, mutta mitäpä ei maksaisi mielenterveydestään: hmm. Painajainen ei ollut mukavimmasta päästä: sen loppupuolella yritin sulkea televisiota, josta tuli "The Ring" tyyppistä ohjelmaa, mutta vaikka vetelin mitä piuhoja irti, televisio pysyi vain käynnissä. Uni oli muutenkin pitkä ja painajaismainen- kun lopulta heräsin, niin en hetkeen tajunnut, että olin nähnyt vain unta. Mutta sikeästi olen nukkunut verrattuna aiempaan.
Minä tarttuisin kaukomatkaan, Lukossa, vaikka se ei etukäteen kuulloistasikaan unelmalta. Unelmat joskus lässähtävät toteutuessaan ja ei unelmat voivat osoittautua toimiviksi ja onnistuneiksi. Jos ei lataa liikaa odotuksia, voi yllättyä iloisesti. Sinunhan se päätös kuitenkin on? Ainakin jos kyseessä ei ole esim. pakollinen työmatka.

Kiitos Lukossa ystävänpäivätervehdyksistä!
Tarkennan vielä, Maanvaiva, kun en huomannut vastata kaikkiin kysymyksiisi. Ei sitä tiedäkään etukäteen, kuka on luotettava. Tutustumisessa on riskinsä, mutta ilman tutustumistakaan asia ei selviä. Pahoittelen, jos tekstini vaikutti syyllistämiseltä. On varmaan selvää, ettei sosiaalinen osaa asettua vähemmän sosiaalisen asemaan, tuskin pikkuserkkunikaan ymmärtää fiiliksiäni, miksen halua olla isossa porukassa. Sekin on ok, että siirtyy toiseen pöytään, jos haluaa olla yksin. Sosiaalisen voi olla vaikea ymmärtää sitä, mutta mitä siitä. Eiköhän kukin saa olla sellainen kuin haluaa. Mielipiteitä voi olla miljardeja, mutta omalleen kannattaa olla uskollinen muista ihmisistä välittämättä, ellei välttämättä halua muutosta tai kun ei konkreettista vahinkoa ympärilleen aiheuta (esimerkkinä vaikka Breivik).

Yle Uutiset on näköjäs ystävänpäivän kunniaksi tarttunut aiheeseen "yksinäisyys" ja sen merkitykseen ihmisen terveydentilaan. Hyvää ystävänpäivää tutuille ja mukavaa päivää kaikille!

Olen tässä tehnyt paperihommia koko päivän. On tämä nykyaika kummaa: valokuvia digikameralla, skannauksia, sähköposteja, nettipankin kautta tunnistautumisia, tekstiviestejä jne. Tänään olen jo kirjoittanut suomea, englantia ja saksaa, vaikka viimeisin noista ei oikein taivukaan. Yhteydessä olen ollut Suomeen, Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Saksaan. Yhden puhelun puhuin Suomessa asuvan italialaisen kanssa. Vielä pitäisi tehdä englanninkielinen reklamaatio Ranskaan. Digitalisaatio ja globalisaatio taitavat sittenkin koskettaa meitä tavan talliaisiakin! Pari haastavaa sähköpostia täytyy tänään vielä laatia. Tein jo aamulla luonnokset. Kahvikupillisen jälkeen kirjoitan ne puhtaaksi, mutta vasta yön yli nukuttuani luen ne sitten vielä viimeisen kerran ja lähetän. Jotkut jutut täytyy vaan miettiä niin monta kertaa läpi. Pyykkikone ahkeroi omalla tahollaan, sillä vaihdoin petivaatteet aamulla. Jaksaisikohan sitä tänään vielä marittaa tai ahkeroida nettikirpputorin parissa? Vai köllähtäisikö sitä sohvan nurkkaan lukemaan? Ulkonakin on aika ihana ilma... Ei kun, ai niin. Tänäänhän minulla on videoneuvottelu (eräs infotilaisuus, jossa olen vain kuulijana) iltapäivällä. Vielä sellainenkin moderni juttu tänään! Sekä illalla mahdollisesti chat..! Eihän tästä koneen äärestä tarvitse nousta pois ollenkaan 😮!! Yritän löytää Rinan mainitseman yksinäisyys-jutun, sillä aihe kiinnostaa.

Ps. Tänään heräsin seitsemän maissa. Olo tuntui heti hyvältä ja normaalimmalta.

Tänään on kyllä tullut pari mukavaa sattumaa. Kun menin fysioterapiaan ja odottelin fyssaria, niin sattumalta näin sitten entisen ratsastusopen tulevan taloon (ko. talo ns. monitimi talo ja hän on siellä töissä).
Pikaisesti siinä poristiin ja oisin voinut enemmänkin jutella, mut hän tais mennä tekeen töitä ja ei viittinyt enää sitten lähtiessä mennä häiritseen häntä.

Lisäksi sitten kun lähdin fyssarilta, niin sattumalta näin yksilövalmentajankin. Hänenkin kans pikaisesti vaihettiin muutama sananen, kun hän oli menossa ilmeisesti takas töihin.

Iha mukava fiilis jäi, kun näki kaks mukavaa ihmistä tänään.

Mut joo..mä heräsin tänään jo puoli seitsemältä ja yritin jatkaa unia, mutten saanut enää unta, joten nousin sitten lopulta ylös vähän ennen seitsemää.

Aamulenkille lähdin sitten joskus kahdeksan aikaan.
Nyt mietin, että käviskö sitä tänään kaupassa ja kaupassa käynnin jälkeen sitten vielä lenkillä.

Mut saas taas nähä kuinka kipeänä huomenna on paikat fyssarikäynnin jälkeen..

Unirytmillä on kyllä vaikutusta mielentilaan😐. Jos nukun liian pitkään, olen selvästi masentuneempi.
Reklamaatio Ranskaan? Enpä jaksaisi itse puuhailla reklamaatioiden kanssa, Lukossa. Ihan omaan takkiini ottaisin, jos ei muuten niin laiskuuttani ainakin.
Kiva kun näit mukavia tuttuja ihmisiä tänään, Delffi. Hyvä mielihän siitä tulee.
Mietin tuolla lenkillä vielä pikkuserkkuani. Lapsena oltiin monella tavalla samalla viivalla, sitten ei nähtykään kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Sokea kanakin olisi huomannut, että hänestä tuli onnellinen ja tasapainoinen. Sosiaalisuus ja avoimuus liittyvät hänen persoonallisuustyyppiinsä, eivät siis ole joku ehdoton edellytys onnellisuudelle. Minustahan ei onnellista saa sillä, (silläkään), että yrittäisin väkisin olla sosiaalinen (kun se kerran ei luonnaa ja ahdistaa). Sen sijaan se, että joskus yrittää pois omalta mukavuusalueeltaan, voi tuoda itseluottamusta ja onnistumisentunnetta. Persoonallisuustyypistään ei voi vaihtaa tyystin toiseen, mutta omien rajojen koetteleminen ja hetkellinen ylittäminen voi tuoda hyvää mieltä. Yhtä lailla on rohkeutta pitää kiinni omista rajoistaan, kun sille on tarvetta.

Delffi kirjoitti 14.2.2017 9:42

Pompula, outo ehkä oli väärä sana valinta, mutta siis tarkoitin että kyseiset ihmiset oli aivan ventovieraita ja olivat ns. ihan eri porukkaa, mihin itse kuulun.

Ahaa, eri porukkaa. Miten jaat ihmiset eri porukoihin, tai oikeastaan enemmän, että miksi? Etkö sinäkin voisi kuulua moniin eri porukoihin? Vai syntyykö automaattisesti sellainen varauksellisuus, että se on enemmän pelkoa? Sinua pelottaa vieraat ihmiset, vaikka he tietäisivät sinut näöltä, ehkä ja sinä heidät? Vai oliko noissa tyypeissä jotain erityisen epämieluisaa? Ajattelin vaan haastaa sinua katsomaan tapahtumaa monelta eri kantilta. Yksi vaihtoehto on, että he tosiaan halusivat istua jonkun tutun viereen, että se tuli heiltä luonnostaan. Eivätkä he halunneet tuppautua. Mutta sinä tiedät, kun katsot monelta kantilta, että mitä siinä tilanteessa tapahtui.

Minä itse olen ollut tänään aamusta asti, kun maani myynyt. Yksi tyyppi rupesi kiukuttelemaan ja päivä jatkui samaa rataa. Itketti melkein koko päivän. Tunsin itseni todella huonommaksi, kuin muut. Mitä sen ihmisen kiukuttelut minulle kuuluu, olisin voinut antaa sen kiukutella itsekseen. Sitä vastoin aloin pyytelemään anteeksi. Hänen olisi se tosin ehkä pitänyt tehdä. Sitten sain myöhemmin raivarin, sisäisen raivarin. Eräästä toisesta asiasta. Sitä ennen menin, niin kuin en olisi minkään arvoinen. No sitä tunnetta kesti jonkin aikaa ja sitten olisi taas tehnyt mieli painua peiton alle itkemään. Ei vain ollut tänään mahdollista. Arvoton olo, jatkuu edelleen. En ole mitään, ketään, kenellekään, enkä päässyt edes ostamaan niitä laskiaispullia. Tulee sellaisia pilkahduksia menneestä. Tänään tuli. Se liittyi äitiin. Jotain hyvää hänessä. Välillä mietin, että olen itse narsisti, ei äiti ole. Onko tämä normaalia? Ja jokaisessa ihmisessä on narsistin piirteitä. Tunnistan ne, ainakin itsessäni ja monissa tilanteissa. Niin kuin se kiukuttelija ja minä. Tämä yhteiskunta on kokoomo narsisteista. Minä, minä, minä, minä ja aina minä, minä. Ja, ne pääsee "pidemmälle" mitä enemmän tuota manipulointia osaa hyväkseen käyttää.

Ei ahdistanut, itketti. Vei kyllä kaikki voimat, tästä päivästä. Olin suunnitellut tästä päivästä mukavan, mutta ne mukavatkin asiat tuntuivat sitten väkisin tehdyiltä, sen aamuisen kiukuttelijan jälkeen.