Mikäs se täällä sairaalassa ollessa, menin ottaa liikaa semmosia lääkkeitä, jotka alentaa sykettä.. nyt yön yli seurataan täällä..

Tyttönen vaan kirjoitti 5.3.2016 18:43

Mikäs se täällä sairaalassa ollessa, menin ottaa liikaa semmosia lääkkeitä, jotka alentaa sykettä.. nyt yön yli seurataan täällä..

Tyttönen vaan, onko sulla itsemurha ajatuksia? Mistä sait sen palovamman ja mitä nämä lääkkeiden otot on? Olisiko sulla joku henkilö jolle voisit puhua ihan kunnolla?

Musta tuntuu riittämättömältä. Mä tiedän tasan tarkkaan mitä sanoa, mutta pää on niin täynnä asioita, että en saa sanoitettua. Että kaikki on nyt näin, että jo ensi viikolla sun ja mun olo voi olla parempi. Katso se kortti. Odota. Hengitä. Ei tartte muuta. Mun ahdistusta helpotti se, että ei pidä mitään. Ei pidä tehdä etukäteis suunnitelmia seuraavalle päivälle, sitä seuraavalle. Että voi vaan pysähtyä, olla. Se - pitäisi - tukehduttaa. Ei pidä mitään. Ole ja anna olla.

Tyttönen vaan kirjoitti 5.3.2016 18:43

Mikäs se täällä sairaalassa ollessa, menin ottaa liikaa semmosia lääkkeitä, jotka alentaa sykettä.. nyt yön yli seurataan täällä..

Kerro lisää itsestäsi, miksi toimit näin.

Nukuin pitkästä aikaa yön heräämättä kertaakaan. Lääkkeiden avulla toki, mutta ilonasia silti. Aamulla luin ensin näitä viestejä kahvin ääressä ja sitten tein yhden käsityön valmiiksi. Olo on jotenkin puutunut, ei tunnu miltään. Tämä päivä taitaa kulua sisällä. Jos saisi vaikka siivottua ja luettua yhtä kirjaa, jopa kirjan loppuun asti. Yksi käsityö on myös keskeneräisenä ja sitä voin tehdä. Tänään tulee televisiosta Metsän tarina, joka tuli jo eilenkin. Kotimainen luontoelokuva. Taidan sen katsoa. Aika tuntuu viikonloppuisin kuluvan hitaammin kuin arkena.

Pompula kirjoitti 5.3.2016 22:38

Tyttönen vaan kirjoitti 5.3.2016 18:43

Mikäs se täällä sairaalassa ollessa, menin ottaa liikaa semmosia lääkkeitä, jotka alentaa sykettä.. nyt yön yli seurataan täällä..

Tyttönen vaan, onko sulla itsemurha ajatuksia? Mistä sait sen palovamman ja mitä nämä lääkkeiden otot on? Olisiko sulla joku henkilö jolle voisit puhua ihan kunnolla?

On noita itsemurha ajatuksia ollu jo pitemmän aikaa, oikeastaan tein tahallaan ton palovammankin ja lääkkeitä, ku löytyy, nii on vara valita. Tuntuu, ettei psykiatrian puolellakaan kuunnella oikein kunnolla.

Hei taas kaikille ja hyvää, kohtuullista, siedettävää sunnuntaita. Jos olet itsetuhoinen tyttönen, niin varmasti sulle ainakin kuuluisi osastopaikka? Ei kait ihmisiä voi jättää oman onnensa nojaan itsensä vahingoittamista suunnittelemaan? Kurjaa on, jos apua ei koe saavansa, ja monesti voimatkin on niin vähissä, että sitä ei yksinkertaisesti jaksa hakea. Pixa ja Pompula, kyllä nämä päivät vaihtelevat ja toipuminen aikansa kestää, mutta kyllä se sieltä...En nyt muista, milloin olisin viimeksi itkenyt, en varmaan osaakaan itkeä enää, vaikka itkeskely masennukseen liittyykin. Ehkä helpottaisi tätä ahdistusta, jos kykenisi turauttamaan kunnon kyyneleet, mutta kun ei. Lukossa mietti, mitä se masennuksen selättäminen oikein osissa tarkoittaa, ja samaa mieltä olen noista keinoistasi. Kun oma sairaushistoriani on näinkin pitkä, niin sitä on jo aika kouliintunut hahmottamaan näitä tuntemuksia. Kun esimerkiksi nuorena ensimmäisiä kertoja sai paniikkikohtauksia, niin sitä luuli kuolevansa. Nyt on jo moneen kertaan oppinut, että henki pihisee kohtausten jälkeen. Ehkä sen oppimisen tuloksena paniikkikohtauksetkin ovat loppuneet. Ja kun vakavassa masennuksessa somatisoin masennusoireitani eli kuvittelin olevani fyysisesti vakavasti sairas (ja fyysiset oireet tuntuivat ihan oikeilta), niin tämäkin konsti on nyt käytetty, ja niin taas opittu, että henki vieläkin pihisee. Eikä tuo somatisoiminen ole pelkkää mielikuvitusta siinä mielessä, että on todettu, että häiriöt välittäjäaineissa vaikuttavat myös kiputuntemuksiin eli jopa tavalliset kehontoiminnot voivat tuntua kivuliailta: kipukynnys siis laskee. Masennuksen pureksiminen tarkoittaa mulle ehkä siis myös tiedonhankintaa ja ymmärryksen lisääntymistä. Ei sekään ole tietenkään kyennyt estämään näitä huonoja kausia, mutta auttaa ainakin luopumaan turhasta syyllisyydestä ja toimimaan niin, että voi niin hyvin kuin kulloinkin on mahdollista. Nyt vain ahdistaa, ei voi mitään, mutta tämän kanssa pärjää kyllä, hengitän syvään ja kerään taas voimia lenkille menoon.

Tyttönen vaan kirjoitti 6.3.2016 9:42
On noita itsemurha ajatuksia ollu jo pitemmän aikaa, oikeastaan tein tahallaan ton palovammankin ja lääkkeitä, ku löytyy, nii on vara valita. Tuntuu, ettei psykiatrian puolellakaan kuunnella oikein kunnolla.

Voi Tyttönen... Osaatko sanoa, miksi juuri nyt otit noita lääkkeitä? Palovammakin kuulostaa hurjalta, kun siinä kerran oli tahallisuutta mukana. Toivottavasti tämä päiväsi sujuu siedettävästi.

Tyttönen vaan kirjoitti 6.3.2016 9:42

Pompula kirjoitti 5.3.2016 22:38

Tyttönen vaan kirjoitti 5.3.2016 18:43

Mikäs se täällä sairaalassa ollessa, menin ottaa liikaa semmosia lääkkeitä, jotka alentaa sykettä.. nyt yön yli seurataan täällä..

Tyttönen vaan, onko sulla itsemurha ajatuksia? Mistä sait sen palovamman ja mitä nämä lääkkeiden otot on? Olisiko sulla joku henkilö jolle voisit puhua ihan kunnolla?

On noita itsemurha ajatuksia ollu jo pitemmän aikaa, oikeastaan tein tahallaan ton palovammankin ja lääkkeitä, ku löytyy, nii on vara valita. Tuntuu, ettei psykiatrian puolellakaan kuunnella oikein kunnolla.

Kirjoita. Kirjoita sun ajatukset, tunteet, fiilikset, kaikki. Anna ne paperilla sun hoitajalle, tai kenellä käyt. Anna sen lukea ne ja sitten keskustella niistä. Mutta älä pakota itteäsi mihinkään mitä et tahdo. Voimia!

Moikka!

Ajattelin omia asioita. Olen kai kuitenkin omalta osaltani katkaissut puhumattomuuden ketjun, joka on tullut perintönä. Siitä voi olla iloinen.

Joistain asioista on selvitty mutta sorvin ääressä olo tuntuu välillä haastavalta. En taida olla niin sosiaalinenkaan kuin useat. Tarkoitan että tälläset hankaloittaa elämää.

En ole oppinut hallitsemaan mieltä täysin. Joskus ajattelee että on jotain oivaltanut. Mutta koko ajan ei voi olla niin ajatus kirkkaana.
Lohdutan itseäni syömällä.

Katsoiko joku Aamusydämellä telkkarista? Oli sinnikäs mielenterveyskuntoutuja 🙂)

Heippa!

Mukavaa sunnuntai iltaa 🙂.
Haluaisin niin sanoa tai kertoa lohduttavia sanoja Tyttöselle ja muille. Olen luonteeltani sellainen huolehtija mutta tämä masennus on laittanut minut sellaiseen tilaan että välitän ja tunnen mutten jaksa vain tsempata ketään muita kuin itseäni tällä hetkellä.
Onko sinulla vanhempia tai ketään jonka kanssa voisit hoitaa nuo sinun asiat kuntoon, Tyttönen ? Ja jos olet päässyt osastolle niin nyt laitat asiat rullaamaan etiäpäin 🙂👍. Niin surullista kun se onkin niin itse sitä on otettava kiinni elämänlangasta ja ja pitää siittä kiinni... Ystävä jos vielä olisi siinä auttamassa niin parempi vielä.
Kävin tänään kaupassa, ei kiva, mutta ihan hyvä onnistuminen kuitenkin. Sen jälkeen menin kirpparille ja siellä meni paljon paremmin ja luulen että se johtuu siitä että mun ei ole pakko tehdä jos en halua... Tuolla tarkoitan sitä että voin vain käveleskellä ja katsella ja mennä pois sitten kun huvittaa😋. Ruokakaupassa tulee sellainen pakko fiilis ja en vain kestä tuota pakko fiilistä tällä hetkellä 🙄.
Sainpahan tehtyä ruokaakin perheelle kun sitäkään pakkoa en ole jaksanut pariin viikkoon...
Lukossa kyselikin minulta että onko ollut stressiä normaalia enemmän viime aikoina, niin on. Lääkäri vaihtui ja vaihtuu vielä toisen kerran ja huomenna on psykologille aika ja nämä asiat ovat kieltämättä stressanneet minua😟.
Mites teillä muuten viikonloppu mennyt ? 🙂🌻

Kiitos samoin Pixa!
Minä kävin tänään lenkillä ja sain siellä ahdistus-paniikin. Turhauttaa. Muutoin olen yrittänyt hoitaa fyysistä puolta. Vaikeaa sen kanssa, mutta kaikkea mahdollista on yritettävä.

Laitahan Tyttönen vaan kuulumisia!

Rina kirjoitti 6.3.2016 13:9
En nyt muista, milloin olisin viimeksi itkenyt, en varmaan osaakaan itkeä enää, vaikka itkeskely masennukseen liittyykin. Ehkä helpottaisi tätä ahdistusta, jos kykenisi turauttamaan kunnon kyyneleet, mutta kun ei.

Minulla on sama juttu! Itkettäisikin välillä, mutta kyyneleitä ei vaan tule tai korkeintaan vähän silmät kastuvat.

Rina kirjoitti 6.3.2016 13:9
Masennuksen pureksiminen tarkoittaa mulle ehkä siis myös tiedonhankintaa ja ymmärryksen lisääntymistä. Ei sekään ole tietenkään kyennyt estämään näitä huonoja kausia, mutta auttaa ainakin luopumaan turhasta syyllisyydestä ja toimimaan niin, että voi niin hyvin kuin kulloinkin on mahdollista.

Kiitos Rina valaisevista esimerkeistäsi. Niissä oli paljon tuttua, mutta huomaan että sinä olet tosiaan aika pitkällä selviytymistaistelussa, vaikka sinulla oireita onkin. Ihailen energiseltä vaikuttavaa suhtautumistapaasi.

Mailis kirjoitti 6.3.2016 15:27

Moikka!

Ajattelin omia asioita. Olen kai kuitenkin omalta osaltani katkaissut puhumattomuuden ketjun, joka on tullut perintönä. Siitä voi olla iloinen.

Joistain asioista on selvitty mutta sorvin ääressä olo tuntuu välillä haastavalta. En taida olla niin sosiaalinenkaan kuin useat. Tarkoitan että tälläset hankaloittaa elämää.

En ole oppinut hallitsemaan mieltä täysin. Joskus ajattelee että on jotain oivaltanut. Mutta koko ajan ei voi olla niin ajatus kirkkaana.
Lohdutan itseäni syömällä.

Katsoiko joku Aamusydämellä telkkarista? Oli sinnikäs mielenterveyskuntoutuja 🙂)

Heippa!

Hei Mailis. Minustakin tuntuu, että minun osani perheessä on ollut olla puhumattomuuden ketjun murtaja. Tarkoititko sorvin ääressä ololla sitä, että töissä oleminen tuntuu välillä haastavalta? Työpaikan sosiaalisia tilanteitako tarkoitit? En tiedä, voiko mieltä koskaan oppia hallitsemaan täysin. Minäkin lohdutan itseäni syömällä, tai ainakin juomalla kaakaota ja teetä. Nyt jo kaksi täällä on maininnut tuon Aamusydämellä-jakson. Taidan katsoa sen tänään, jos se näkyy Areenassa.

Lukossa! Lämmin kiitos kommenteistasi. Jaksat täällä olla ihmisten tukena, vaikka itselläsikin on vaikeaa. Tuli tippa silmään pitkästä aikaan. Vaikka räsynukke räsynukeksi jää, eikä sille koskaan kasva prinsessan pää, niin mielellään se kuitenkin toisen ihmisen luo hiipii, ja hetkeksi lohdun syliin jää...