Delffi, minäkin petyin lekuriin, kun aikoinani kainalosauvoilla hädin tuskin kykenin lääkäriin, ja siellä määrättiin vain kipulääkkeitä😠. Hoitovirheeksi sitä on myöhemmin joku lääkäri sanonut, kun rampauduin osittain pysyvästi.
Toivottavasti saat kuitenkin soitettua sille fysioterapeutille! Kyllä fysioterapiasta on apua siksikin, että neuvovat niitä jumppaliikkeitä, jotka itselle sopivat. Selkävaivaisilla on usein kyse just niistä virheasennoista, joita siunaantuu vaikkapa liiallisen istumisen seurauksena. Hoitaminen kannattaa alkuvaiheessa, koska rikki pahasti mennyttä selkää (esim. paha välilevyn pullistuma ja sitä seuraava nikamavälin madaltuminen) ei vaan enää niin vain korjata.
Mäkin olen huono soittelemaan eri paikkoihin, joskus mua auttaa, että kirjoitan ylös paperille, mitä aion sanoa. Jälkeenpäin tietysti sitä ihmettelee, mikä siinä soittamisessa jännitti.

Delffi: Harmi, että lääkärikäynti oli pettymys. Mun selkäkipujen kohdalla se oli kyllä nimenomaan fysioterapeutti, joka ongelman ratkaisi. Eli älä vielä heitä kirvestä kaivoon, vaan ole toiveikas fysioterapian suhteen. Ja tottakai sä uskallat sinne ajanvaraukseen soittaa 🙂👍. Minunkin tämänpäiväinen lääkärikäynti oli pettymys, sillä se peruttiin. Tämä oli jo toinen peruutus kyseisestä lääkäriajasta, joten kyllä harmittaa, vaikka ei tässä mikään hätä ole. Olin vaan jännittänyt kaksi päivää ja kirjoittanut asioita paperille. Jännitykset meni nyt kyllä ihan hukkaan, mutta tuota paperia voin kai vielä käyttää.

Rina: Mietinkin, että pitäisköhän sulle selittää, mitä hipsteri tarkoittaa. Kurkkaa Wikipediasta. Hipsteri on sellainen jo hiipumassa oleva alakulttuuri, joka on ollut voimakkainta suurempien kaupunkien nuorten aikuisten joukossa. Ulkonäöltään monet ovat olleet sellaisia tavallaan epämuodikkaita/rumia. Eli rumuudesta tavallaan tehdään siinä kaunista. Tosin toki hipstereille on ollut myös tarjolla superkalliita hipsterikledjuja. Aluksi oli ideana, että kamppeet ostettiin kirppareilta ja ne oli niitä vaatteita, joita muut ei ostaneet. Hipsteriyttä on itse asiassa tosi vaikea selittää. Muistan itsekin ihmetelleeni sanaa ja sitten koko ilmiötä aikoinaan. Ja joo, on mulla ulkopuolisuuden sekä yksinäisyyden kokemuksia ollut aina. Lapsuudesta lähtien. Jonkinlaista erilaisuuden tunnetta olen kantanut sielussani, eikä se hellitä, vaikka olisi kavereita ja ystäviä ympärillä. Aikuisena vähitellen olen saanut ilmiöstä otetta ja löytänyt heimoja, joihin minäkin saatan kuulua. Helpoimmin etsiydyn englanninkielisiin ryhmiin internetin kautta. Netti on kyllä mun elämän kannalta ihmiskunnan paras keksintö ikinä. Sulle piti vielä sanomani, että sua voisi ehkä auttaa Mielenterveyden Keskusliiton puhelimitse toimiva sosiaalineuvonta. Googlaa MTKL, niin löydät yhteystiedot. Ai niin, ja mun mummo, jonka elämän keskeisin asia oli ruoanlaitto ja leivonta, tarjosi maalaistalossaan ostokeksejä jo 1980-luvulla. Toki siinä rinnalla oli itse tehtyä pullaa ja kaakkua sekä ympäri vuoden joulukonvehteja 😀. Minä en pistäisi pahakseni ostojuttuja, mutta ymmärrän että sosiaaliset normit on sosiaalisia normeja.

Rina kirjoitti 25.1.2017 10:11

Mä olen muuten niin tietämätön, etten tiedä, millainen ihminen "hipsteri" on. Mun nuoruudessa ketään ei sillä nimellä kutsuttu 😉.

Sun nuoruudessasi heitä kutsuttiin työnväeksi. Hipsterit tekävät työväestä ironiaa. Ovat kai työttömiä tai ikiopiskelijoita.

Hei, kävin välillä täällä lukemassa mitä teille kuuluu. Olen osasairauspäivärahalla ja teen vähän lyhyempää päivää. Tätä mulle ehdotti työterveyshoitajani, en edes tiennyt, että tämä tämmöinen järjestelmä on olemassa! Ainoa huono puoli on se, että palkka on pienempi ja tätä saa maksimissaan 120 päivää. Saapa nähdä miten se kokoaikatyö sitten taas rupeaa sujumaan, olenko kuinka väsynyt, kun nyt jo olen väsynyt töiden jälkeen.

Joskus se aurinko paistaa sinne risukasaankin! 🌻🙂🌻

Liiza2, hienoa, että olet saanut mahdollisuuden tuohon osapäivätyöhön🙂👍. Ja kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Luulen, että moni mielenterveyskuntoutuja hyötyisi kevennetystä työstä päinvastoin kuin siitä, että joutuu kokonaan työelämän ulkopuolelle.
Kiitos sulle Lukossa tuosta "osoitteesta", josta voisin lähteä selvittelemään omia asioitani. Mulle ei olisi tullut mieleenikään, että MTKL voisi jotenkin auttaa asiassani. Kuvittelin, että mun täytyy taas kerran marssia terveyskeskukseen, jossa kiireinen yleislääkäri määrää taas lisää Cipralexia ja Buranaa, ja koko juttu jää sille tielle ilman, että asiani edistyy yhtään mihinkään. Mutta nyt täytyykin huolella miettiä, miten kertoa koko sairaskertomus ja historia, jotta kokonaisuus hahmottuu kuulijallekin. Taidanpa siis kirjoittaa paperille, mitä sanoa.
Ahaa, nyt ehkä hipsteri selvisi, Maanvaiva ja Lukossa. Nuoruudessani 😋 puhuttiin hipeistä, jotka näyttävät olevan sukua hipstereille. Hipit tosin käyttivät huumeita, hipstereistä en tiedä.
Mulla oli voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita nuorena, mutta eipä kauheasti enää. Enpä osaa sitä paremmin kuvailla, kun että nuorena ulkopuolisuuden tunne liittyi jotenkin itsevarjeluun. Asiaa sietäisi kaivella paremmin, koska koen, että tilanne kohdallani on nyt terveempi, kun sitä ulkopuolisuuden tunnetta ei ole niin paljoa. Itsevarjelu voi sisältää myös sellaisia piirteitä, jotka itsessään kieltää. En oikein osaa selittää, mitä tarkoitan. Ehkä sitä, että itsevarjelulla (jonka ulkopuolisuuden tunne sisältää) koin saavani yliotteen niistä ihmisistä, joiden olemassaolo sai minut tuntemaan huonommuutta. Eli eipä ole oikein kaunis lähtökohta😳.
Onko tässä ajatuskuviossa mitään päätä tai häntää??
Tänään on salikutsumuksen päivä, joten on vääntäydyttävä matkaan. Ruokaakin on hommattava. Tekee muuten mieli laskiaispullia😮, mites nyt näin??

Mulla on tänään kiireinen päivä. Kumman paljon sitä nykyään vielä täytyykin henkilökohtaisesti vierailla virastoissa ja konttoreissa. Ensi viikolla joudun taas tekemään "työmatkan" yli 100km:n päähän asioiden hoitamiseksi. Vielä kun ei kotona printterikään toimi, niin saa kieli keskellä suuta suunnitella päivänsä niin, että on oikeat paperit mukana oikeissa paikoissa ja turhanpäiväistä kulkemista tulisi mahdollisimman vähän. Luin eilen netistä "hoarding"-touhusta eli suomeksi hamstraamisesta. Kyllä mulla on sitä vikaa, kuten muissakin sukulaisissa. Onneksi olen alkanut vähentää roinaa!!! 🙂👍 Englanniksi löytyi kuitenkin paljon mielenkiintoista luettavaa. I 😍 Internet!

Liiza2: Olipa mukava kuulla sinusta pitkään aikaan! Mahdollisimman hyvää kevättä sinulle ja nauti niistä ihanista koirista. Mahtaako niitä olla teillä jo enemmän kuin kaksi?

Rina: Mulla on todella hyviä kokemuksia sieltä MTKL:sta. En tiedä, vaikka voisit olla sinne sähköpostitse yhteydessä? Joka tapauksessa apua saa niin, ettei tarvitse paikan päälle mennä. Minunkin tekisi mieli laskiaispullia, mutta olen kaupoissa nähnyt vain niitä mantelipullia, joihin en koske ollenkaan.

Ja taas juoksuun... Jospa ehtisin vielä sitä ja tätä ennen kuin kello on 16.00.

Löytyihän niitä hillomantelipullia, kun tajusin yhden leipomomyymälän sattuvan kulkureitilleni. Nam! Tulin kotiin lounaalle ja sen jälkeen juon kahvia laskiaispullan kera. Dieetti ei kyllä taida tykätä kermapullista.

Vaikka kuinka olin suunnitellut päiväni, niin äsken sattui unohdus, jonka vuoksi en voikaan toteuttaa yhtä iltapäivän asian hoitoa. Joudun korjaamaan virheeni tänä iltana ja hoitamaan kyseisen asian vasta huomenna virka-aikana. Kauhean hankalaa hoitaa monivaiheisia juttuja, kun unohtelee pikkuasioita joistain väleistä. No, täytyy sitten yrittää saada muita juttuja tänään tehtyä. Kävin aamulla yhdellä vastaanotollakin. Ei tässä kyllä ehdi laakereillaan lepäämään 😮...

Rina ja Lukossa, ainakin syy miksi en oikein uskalla soittaa esim. ajanvaraukseen, niin on se, että herkästi saattaa ymmärtää asian väärin tai/ja erehtyä ajasta.

Ennemmin sitä kävis paikan päällä.. Mut saa nyt nähä saisko tuon asian hoidettua ensviikon alussa.. (vähän kyl epäilen, ku oon niin arkajalalka joissakin asioissa)

Tänään olin taas "töissä" ja oli iha ok päivä. Näin yksilövalmentajan ja sen kans juteltiin noin 20-25 min.
Yks asia vaan unohtui kysästä, joten laitoin nyt sitten sähköpostia meneen yksilövalmentajalle.

Mutta joo.. Tänään onkin tallille meno, joten näkeepi tänään yhtä ns. tallikaveria.

Lämmitti mieltä, kun Rita ja Lukossa muistitte minut 🙂
En ole kovin osannut tällä palstalla pohtia asioita enkä vuoropuhella, menen jotenkin lukkoon kun alan kirjoittaa. Olen nettiriippuvainen ja tunnollinen, niin jää harmittamaan, jos en vastaa kysymyksiin ja aikakin on kortilla aina. Eli aika stressinrepijä olen 😋

Aikaani vie kyllä facebook liikaa, en kyllä paljon kirjoittele sinne kuitenkaan.

Lukossa, koirahaave elää, mutta terveys (oma ja rodun) mietityttää vielä. Saa nähdä... vai alkaisko jo suunnitella helppoa elämää ilman mitään koiria ja ok-talon töitä. Pääsis reissuunkin ilman huolta koirien hoitopaikasta.

🙂🌻
Kaikille mukavaa päivää 🌻🙂🌻

Puhti poissa. Menin soittelemaan sinne MTKL : n neuvontaan ja siellä kyllä oltiin ystävällisiä, mutta koska historialtani olen vähän hankala tapaus (kun taustalla on määräaikaisten työsuhteiden lisäksi pientä yritystoimintaa). Sain ohjeeksi ottaa yhteyttä työvoimatoimistoon ja sitä kautta mahdollisesti myös työkyvyn arviointiin. Puhelun päätyttyä tuli kumman masentunut ja ahdistunut olo, ja menin hoitelemaan oloani kaupungille siis ostoksille. Mukaan lähti Espiritin alennuspaita, mutta ei se oloa helpottanut.
Viime yönä näin unta, että koira jatkuvasti yritti karata ja sain sitä huudella. Minusta ei ollut yhtään outoa, että koiralla oli sama nimi kuin minulla.
Ehkä huomenna on parempi päivä tai sitten unohdan koko elämänhallintajutun.
Hahmotan Liiza2, mitä tarkoitat tuolla netti stressaantumisella. Mä kyllä kirjoittelen vaan silloin, kun siltä tuntuu ja silloin se tuntuu pakottomalta ja luontevalta.

Tänään on jotenkin ollut jotenki semmonen huonompi päivä. Jotenkin on ollut yksinäinen olo, varsinkin kun kävin koirien kans pitkän lenkin, niin oli vähän semmoinen itkunen fiilis..Varsinkin kun näki kaveriporukan/kaveriporukoita, niin tuli semmonen fiilis, ett oispa itelläkin kavereita tai edes yks kaveri, jonka kanssa vois viettää aikaa..

Tulipa sitten herättyä huonoon fiilikseen.
Jotenki vaan on itkunen olo..
Lisäksi vois sanoa ett tällä hetkellä vähän inhoan viikonloppuja..
Viikonloput tuntuu aina niin pitkiltä ja tylsiltä..

Rina kirjoitti 27.1.2017 17:14
Sain ohjeeksi ottaa yhteyttä työvoimatoimistoon ja sitä kautta mahdollisesti myös työkyvyn arviointiin.

Rina kuule! Tuohan voisi olla hyvä juttu. Tiedän näistä asioista ehkä perustallaajaa hieman enemmän sattuneesta syystä, vaikka en asiantuntija olekaan. Työvoimatoimisto todellakin kustantaa tällaisia työkyvyn arviointeja ja silloin ne omien tietojeni mukaan tehdään hyvinkin usein yksityissektorilla ellei jostain syystä ole pakko tehdä julkisella sektorilla. Yksityissektorissa on se hyvä puoli, että siellä asiat etenevät usein joutuisasti. Tuota reittiä pitkin sun olisi kai mahdollista saada pysyvä eläkepäätös, pysyvä osa-aikaeläkepäätös tai sitten kuntoutusta. Tällä hetkellähän käsittääkseni elät ns. yhteiskunnan ulkopuolella pääosin miehesi elättämänä, jos olen oikein ymmärtänyt. Ja miehesi tulojen vuoksi et ole oikeutettu esim. toimeentulotukeen. Jos muistat, ihmettelinkin tilannettasi viime keväänä. Minusta on tosi hienoa, että soitit MTKL:on 🌻🙂🌻! Harmi, että sulle tuli soiton jälkeen huono olo. Mä olen kokenut joskus ehkä vastaavaa, kun olen kokenut, ettei mua kuitenkaan kukaan pysty auttamaan. Olen siis kokenut, että kaikki uudet aputahot pyörittävät mua paikallaan niin, ettei mikään asia oikeasti etene tomerista lupauksista huolimatta. Mulla on muuten näissa asioissa nyt juuri sellainen tilanne, että saatan saada lähetteen paikkaan, joka olisi mun nähdäkseni Suomen ainoa ratkaisuun kykenevä taho. Aiemmin mun lähetteitä ei vaan ole sinne hyväksytty, joten olen edelleen skeptinen ja valmistautunut jälleen uusiin turhanpäiväisiin paikallaan pyörähdyksiin. Ehkä se trikoopaita kuitenkin tulee käyttöön ja ilostuttaa sua arjessa. Mä ostin trikoopaidan (en sellaisia yleensä käytä) syksyllä ja se on kyllä ollut ihan mun hittivaate sen jälkeen. Mä näen sun tilanteessa pientä valon kajastusta, mutta ymmärrän että sua itseäsi voi turhauttaa. Voimia Rina 🙂👍!

Delffi kirjoitti 28.1.2017 8:35
Tulipa sitten herättyä huonoon fiilikseen.
Jotenki vaan on itkunen olo..

Voi sua Delffi... Minä täältä pitkän matkan takaa yritän lähetellä sulle tsemppiä, jaksamista ja parempaa oloa. Mun mielestä on tosi ymmärrettävää, että sulla on joskus huonot fiilikset. Itse asiassa olen välillä ihmetellyt, miten tasaisen neutraali mieliala sulla on, vaikka sulla on ollut paljon erilaisia pettymyksiäkin. Huonot fiilikset kuuluvat elämään ja perusluonteeltasihan sä et onneksi ole mikään synkistelijä. Toivottavasti viikonloppusi vielä kääntyy mukavammaksi.

Se uusi mahdollinen ammatti-idea, jonka kerroit chatissa, oli kiinnostava. Oletko jo googlannut siihen liittyvää tietoa? Kyseiselle alallehan järjestetään koulutusta sekä toisen asteen tutkintona että amk-tutkintona. Siinä työssä on kyllä huomioitava, että se on aika suurelta osin asiakaspalvelutyötä, jota olet kertonut karsastavasi. Tiesitkö, että asiakaspalvelua voi myös opiskella kursseilla? Harva meistä osaa asiakaspalvelua ihan itsestään 😉

Mitäs minulle itselleni kuuluu? Olen tässä viettänyt laiskaa lauantaiaamua. Olen viime aikoina miettinyt, kuinka laiska oikein olen. Joskus teini-iässä ja vähän sen jälkeenkin laiskuus oli sana, jota ei voinut minuun yhdistää. Pikemminkin tein hommia kuin joka hetki olisi ollut elämästä ja kuolemasta kysymys. Sittemmin olen laiskistunut paljon. Elämään on tullut saavutettuja etuja ja turvaa. Vilkas olen kyllä edelleen, mutta en saa kanavoitua vilkkauttani sellaisiin hommiin, jotka haluaisin saada tehtyä. Vilkkaus purkautuu sähläämisenä ja hösläämisenä. Viihdyn kaupungissa erittäin hyvin, mutta välillä mietin, olisinko sittenkin pärjännyt maalla paremmin. En voi tietää. Tänä viikonloppuna minun on pakko saada siivouksia tehtyä. Pian tulee nimittäin vieras, jolle en aio näyttää kotiani tällaisena kuin se on. Tänään pitäisi myös tehdä yksi kirjoitustehtävä, jota jostain syystä välttelen. Kuun loppuun mennessä olisi tehtävä kolme asiakirjaa sekä päivitettävä neljäs, minkä lisäksi pitäisi soitella muutamiin paikkoihin sekä käytävä yhdessä konttorissa. Jos olisin tarmokas saisin nuo paperiasiat hoidettua tänään, ihan kevyesti vieläpä. Tarvittaisiin vain ryhtymistä ja viitsimistä. Oi Luoja, miksi olen näin vetämätön?

Tavaran vähentämisen suhteen olen edennyt joihinkin kipupisteisiin. Minulla on esimerkiksi yksi vanha ja vähän risakin läppäri, jota en meinaa raaskia heittää pois. Olen yhden uudemman risan läppärin vienyt elektroniikkajätteeseen, mutta tämä yksi pyörii nurkissani. En heitä sitä pois, koska se ei ole täysin risa (täysin vanhentunut kyllä). En heitä sitä pois, sillä se muistuttaa opiskeluvuosista. Se muistuttaa myös entisestä poikaystävästäni. Voi Luoja, miten tahmainen hamsteri olen! Eräs nuoruusaikainen ystäväni tapasi sanoa: "Silloin oli silloin, nyt on nyt!" Minun pääni kuitenkin luulee, että nyt on silloin. Ainakin vähän. Minulla on myös työhöni liittyviä kirjoja. En ole koskaan poistanut niistä yhtäkään, enkä ole voinut kuvitella poistavani. Päin vastoin, niitähän tulee lisää vaan. Poimin hyllystä muutamia niistä luettavaksi. Voi minkälaista sontaa! Useampikin kirja on sellainen, ettei niitä tarvitse lukea kuin kerran. Miksi siis niitä haudon hyllyssäni? Päätin luopua muutamista. Ehkä sitten joskus, kun konmaritan kirjani, karsin niitäkin lisää. Kotonani on myös eräs iso esine, josta en ole halunnut luopua. Nyt huomaan, että vähitellen katselen sitä sillä mielellä, että se saa ehkä lähtöpassit.

Juuri nyt kadehdin Rinaa. Mietin sitä Rinan mappisiivousta. Huh, miten tehokas täti! Sellaista tarmoa - tai edes sinne päin - tarvittaisiin tänään tänne.