Laitan pikaisista pikaisemman, kun just täytyy mennä. Tartun tuohon miksi kysymykseen, koska kun sen tekee riittävän usein samaan asiaan liittyen, löytyy lopulta se henkilökohtainen ydin, jolle rakentaa todellinen merkitys. Eli kun halusin kuntoilla, niin ensimmäinen vastaus oli tietysti, että "juu haluan elää terveellisemmin ja laihtua- ehkä näyttää paremmalta, mutta kun miksi kysymyksiä jatkoin, niin lopputulema oli, että haluan tulla rohkeammaksi ja päästä irti ajatuksesta, etten uskalla muuttaa mitään turvallisuushakuisuuteni vuoksi. Yleiset selitykset eivät riitä ihmistä motivoimaan, mutta henkilökohtaiset kyllä.
Mutta nyt tarttee mennä!

Täällä on ulkona iha hyvä keli, toivottavasti pysyis koko päivän keli samanlaisena eli ei pakastuis enempää. Tällä hetkellä pakkasta on jotain - 6, joten koiratkin tarkenee vielä siinä asteessa lenkkeillä.

Vielä varmaan käyn illasta pitemmällä lenkillä koirien tai ainakin toisen koiran kans, jos keli ei tuosta hirveästi pakastu.
Kaupassakin kyllä pitäis jossain välissä käydä ostamassa coctailpiirakoita..

Saa nähä jääkö tänään tuo chatti itselläni väliin, jos tosiaan käyn vielä illalla lenkillä..

Ois mukavaa, kun chatit alkais vaikka vasta klo 19.00 tai klo 20.00..

Mut joo.. Keskiviikkona olis se lääkäriaika, joka vähän jännittää..

Delffi, mä en tykkää yhtään lääkäreistä, vaikka hyvällä asialla ovatkin. Menikö multa jokin ohi, kun en tiedä, mille lääkärille olet menossa?
Flower91, lenkkeily ei mene hukkaan: jos se nyt vie aikaa, niin saattaa se antaakin terveempiä vuosia ja lisää aikaa. Parantaa jaksamista siis.
Palaan miksi-kysymyksiin. Tuntuu ylivoimaiselta projektilta, jos jokaisen tavaran suhteen pitää miettiä, miksi juuri tämän rojun haluan ulos huushollistani. Pikemminkin kysyisin, että miksei tästäkin voisi luopua ihan yhtä hyvin kuin muustakin tarpeettomasta, mikä henkiinjäämisen suhteen ei ole ihan välttämätöntä säilyttää. Mua ahdistaisi tehdä tiliä joka ainoasta esineestä, voisi jäädä koko homma tekemättä. Muistuu mieleen, että kun ulkomaille lähtee, niin rahaa pitää olla ja passi, kaikkea muuta saa paikan päältä, jos tarve on. Ennen ylipakkasin matkalaukun ja suurin osa vaatteistakin oli tarpeettomia eli kannoin liikaa tavaraa turhaan. Nyt voin lähteä jo reissuun pelkällä lentolaukulla.
Kuullostaa tutulta se, mitä Lukossa kerroit identiteetin muuttumisesta masennuksen myötä. Kun ei voi turvautua enää vanhaan minään, joka siis on osittain romahtanut. Ei voi palata vanhoihin toimintatapoihin, koska ne eivät uudessa tilanteessa enää auta. Ei ole järin helppoa löytää enää vakautta. Epäilijä oman pään sisällä tekee yritykset helposti tyhjiksi. Tämä on mulle valitettavan tuttua. Toisinaan tuntuu myös siltä, että kumisen tyhjyyttäni. Ei ole mitään, mihin voisin tarttua. Ahdistus ja paniikki ovat osittain seurausta juuri tuosta.
Jospa Pompula kirjoittaisi muutaman sanan? Missä oot☹️, kun et ole laittanut viestiä?

Rina kirjoitti 23.1.2017 9:10
Tartun tuohon miksi kysymykseen, koska kun sen tekee riittävän usein samaan asiaan liittyen, löytyy lopulta se henkilökohtainen ydin, jolle rakentaa todellinen merkitys. Eli kun halusin kuntoilla, niin ensimmäinen vastaus oli tietysti, että "juu haluan elää terveellisemmin ja laihtua- ehkä näyttää paremmalta, mutta kun miksi kysymyksiä jatkoin, niin lopputulema oli, että haluan tulla rohkeammaksi ja päästä irti ajatuksesta, etten uskalla muuttaa mitään turvallisuushakuisuuteni vuoksi. Yleiset selitykset eivät riitä ihmistä motivoimaan, mutta henkilökohtaiset kyllä.

Rina, just! Aika mielenkiintoinen syy keriytyi esiin sun miksi-kysymyksistä. Mä olen vasta nyt pääsemässä aiheeseen käsiksi, mutta sain jo vähän esimakua ensimmäisistä miksi-kierroksistani. On kummaa, miten sitä noita pinnallisia vastauksia itselleen tarjoilemalla ikäänkuin suojelee itseään niiltä syvällisemmiltä syiltä. Mulla on yksi sellainen juttu, että en ole halunnut olla erilainen. Olen siis yrittänyt olla massan (läheisteni ja tuttavieni) mukainen, mutta kun en olekaan, niin siitä syntyy jännite, joka johtaa teeskentelyyn, salailuun, yli- ja aliyrittämiseen jne. Olen myös yrittänyt olla A, B ja C. Eli kun olen olen halunnut olla A ja olen kokenut velvollisuudeksi olla B ja todellisuudessa olenkin ollut C, niin olen yrittänyt olla niitä kaikkia rinnakkain valitsematta rehellisen reippaasti yhtä roolia niistä. Toi ABC näkyy tässä rojusirkuksessani mm. niin, että olen säilönyt joka roolin mukaista kamaa ilmeisesti ihan varmuuden vuoksi tai jotain. (Mullahan on roinaa myös muualla kuin omassa osoitteessa 😳.)

Delffi: Mulla on myös jännittävä päivä keskiviikkona kuten myös torstaina. Jännitetään siis samaan tahtiin 😉. Mä uskon, että selviät lääkärikäynnistä ja mäkin uskon selviäväni omista jutuistani.

Rina, mähän oon siis menossa lääkäriin tuon selän takia. Saa nähä miten se lääkärikäynti tulee sitten meneen.

Lukossa, Tsemppiä sullekkin jännittäviin juttuihin. Itseänihän se lääkärikäynti jännittää ja lisäksi ehkä vähän jännitän myös torstaita..

Mulle tuo ABC systeemi on pitkälti seurausta lapsuudesta. Mamman käytös johti siihen, että seurasin huolestuneena hänen vaihtelevia mielialojaan sekä ilmeitään, ja opin käyttäytymään niiden mukaisesti. Nyt aikuisena huomaan edelleenkin kiinnittäväni ihmisten äänensävyihin ja ilmeisiin poikkeuksellisen voimakkaasti. Edelleenkin pelkään torjuntaa, jota lapsena sain kokea. Yliyrittäminen johtaa uupumukseen. Ja kuvittelen edelleenkin, ettei kukaan minusta pidä. Siis jostakin "todellisesta minästäni" (vaikka en edes ole varma, mikä tai kuka se olisi). Tajuan vain sen, että nyt rakentunut minuus on jonkinlainen kompromissi olosuhteiden, ystävien ja läheisteni suhteen. Järkeilemällä rakennettu.
Törmään usein ajatukseeni, että olisin valheellinen. Mutta kyseenalaistus johtuu siitä, että en tiedä totuutta -ei siis siitä, että tuntisin sen ja tahallani vääristäisin sen.

Delffi, niinpä se olikin! Anteeksi, etten muistanut! Minäkin olen joutunut usein käymään lääkärissä just selän takia. Onneksi kuvaukset sun muut eivät satu. Kovin helpolla selkiä ei leikkeillä, joten voisin kuvitella, että sut ohjataan vaikkapa fysioterapiaan. Toivottavasti, sillä fysioterapiasta on apua, samoin virheasentojen korjaamisesta.

Rina kirjoitti 23.1.2017 13:55
Palaan miksi-kysymyksiin. Tuntuu ylivoimaiselta projektilta, jos jokaisen tavaran suhteen pitää miettiä, miksi juuri tämän rojun haluan ulos huushollistani.

Nyt Rina taisit ymmärtää väärin. Ei tavaroiden kohdalla kysytä miksi-kysymyksiä. Tavaroiden kohdalla kysytään "tuottaako tämä minulle iloa", millä pyritään selvittämään säilytetäänkö vai poistetaanko tavara. Minä en kyllä kysele mitään, koska toistaiseksi näen ihan paljaalla silmällä ympärilläni tavaroita, joista haluan eroon. Ajattelin siirtyä tuohon KonMarin kyselymetodiin vasta sitten, kun olen tämän "paljaan silmän"-metodin avulla karsinut helpot roinat nurkistani. (Mulle suurimman vaivan aiheuttaa se roinien kierrättäminen, kun en viitsi ihan roskiin kaikkea laittaa.)

Miksi-kysymyksiä käytetään luotaamaan tulevaisuutta, kuten kuvasit tehneesi liikunnallisen elämänmuutoksen tehdessäsi. Eli miksi-kysymyksillä pyritään selvittämään vaikka se, miksi haluan muuttaa tummasävyisen sisustukseni vaaleaksi tai miksi haluan vaihtaa asuntoa tai miksi haluan joogata siistissä kodissa klassisen musiikin soidessa taustalla tms. Muutoshalujen taustalta halutaan siis kaivaa esiin syvällisempiä motiiveja, joilla voi olla elämälle suurempi merkitys kuin ensalkuun vaikuttaisi. Minä muuten mietin tuota turvallisuushakuisuuttasi ja päätöstä olla rohkeampi. Varsinkin alkuaikojen kirjoitusten perusteella pidin sinua kovinkin rohkeana ja aika boheeminakin naisena. En olisi liittänyt sinuun sellaista sanaa kuin "turvallisuushakuinen".

Totta Rina puhuit tuosta identiteetin romahtamisesta. Ei tästä nyt enempää, kun tunnun olevan niin hukassa ja hakusessa.

Delffi: Tsemppiä vielä selkäkivun selvittelyyn. Toivottavasti lääkärisi ottaa selkäkipusi tosissaan. Minunkin selkä on juuri nyt kipeä, mutta se johtuu ihan vaan siitä, että olen istunut koko päivän tässä samassa paikassa ja asennossa 😳😳😳.

Ps. Olin eilen tosi piristävässä museossa 🙂👍.

Lukossa, kuvittelin, että Kon marissa mennään niin pitkälle, että aletaan pohtimaan jokaisen tavaran kohdalla, että "miksi tämä tavara tuottaa minulle iloa"😉. No, mun kärsivällisyyteni on sitä luokkaa, että tavarat nopeasti ulos, että jaksan projektin. Varmasti tuo kärsivällinenkin tavarantoimitus toimii, ja jälki on taatusti harkitumpaa.
Olenpas minä nyt onnistunut hämäämään 😋- rohkea ja boheemi? Ihanneminä varmasti onkin rohkea, mutta melko etäällä todellisuudesta. Boheemius kohdallani on pikemmin vetämättömyyttä ja masennuksen luomaa toimintakyvyttömyyttä.
Jos olisin ollut rohkea, olisin tehnyt muutoksen jo. Ja monessa asiassa. Rohkeaa tässä on vain rohkeudenpuutteen tunnustaminen.
Jäin miettimään sanojasi oman minuuden selvittämisen vaikeudesta tai ainakin niin ymmärsin, ettei se ole sullekaan helppoa.
Mulla unet saattaa yrittää selittää "jotakin vallitsevasta todellisuudesta", mutta tekevät sen vain niin vaikeaselkoisesti, että ihan pannuun ottaa😋. Mun unissa kumminkin on miehelläni usein joku upea ja tasokas rakastajatar, jonka rinnalla mä olen pelkkä räkälätti ja mitättömyys. Hauskaa, eikös😋. Millaisia unia muuten sä, Lukossa näet? Et muistaakseni hirveästi ole kertoillut unistasi tai varmaan joistakin. Sorry, alan varmaan dementoitua niin kuin mamma😝.

Tuo miksi-kysymysten jatkaminen kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Mitenkähän pitkään voi jatkaa sitä, että tunnistaa havaitsemansa tarpeen takaa vielä tärkeämmän ja todellisemman tarpeen? Voisiko ajatella, että kaikki kyselyt päätyy lopulta johonkin universaaliin totuuteen? Hmmm! Hienoa, Lukossa, että toit tämän aiheen framille!

Diana11, samaa mieltä, että aihe on kiinnostava. Sisäinen motivaatio saattaa poiketa kauas ensimmäisistä vastauksista. Toisaalta lopullinen vastausten ydin käsittääkseni sisältää entistä henkilökohtaisempaa ja yksilöllisempää ainesta, joten miten sen voisi nähdä universaalisena?
Lukossa, vähän epäilen, että siivousurakkani hirveästi liittyisi identiteettini (ei ainakaan samalla tavoin kuin kuntoilu). Minähän en mielelläni kutsu ketään kylään, koti on pikemminkin turvapaikka. Monet tykkäävät sisustaa ja myös esitellä kotiaan vieraille ja etenkin silloin asunto edustaa ihmisen persoonallisuutta. Koen, että oma siivousurakkani tarkoitus on helpottaa siivoamista jatkossa, motivaatio on melko käytännönläheinen siis, enkä oikein löydä mitään syvempää merkitystä. Toki tykkään kauneudesta ja selkeydestä, mutta en usko tulevani yhtään kauniimmaksi tai selkeämmäksi siivousurakkani myötä😋. Huushollin toimivuus on tärkeää, ettei kaapista putoa kymmenen asiaa, kun yhtä on kurottamassa. Sisutustarpeestahan en ole mitään puhunutkaan.
Mutta entä sinä, Lukossa? Koetko, että siivousurakkaasi liittyy syvempiä merkityksiä? Olisi kiva kuulla niistä🙂.

Rina: Kysyit unistani. Minä varmaan näen unia, mutta muistan niitä erittäin harvoin. Noin viikko sitten näin unta, että liikuin Helsingin Ullanlinnassa sellaisessa viiden kuuden hengen nuorten aikuisten porukassa. Kaikki muut olivat ulkoisesti ja elämäntavoiltaan hipstereitä, mutta minä koin itseni jotenkin ulkopuoliseksi ryhmässä. Ikään kuin minun tehtäväni olisi ollut jonkinlaisen toimittajan tai tutkijan roolissa seurata porukan elämää ryhmän mukana roikkuen. Kävimme ryhmäläisten kodeissa ja söimme sekä kahvittelimme alueen hipsteripaikoissa. Ullanlinnahan on hipstereiden suosima kaupunginosa ihan oikeastikin. En oikein muista tästä unestani mitään konkreettisia kohtia. Muistan vain sellaisen raskaan ja vaivaantuneen olon, minkä ulkopuolisuus minulle unessa aiheutti. Koin olevani surkeampi ja tylsempi kuin ne muut. Taisin myös ajatella, etten saa sitä työtäni (tutkimus? mediajuttu? mikälie?) tehdyksi. Minullekin koti on turvapaikka ja stressaannun aina kun joku (vaikka huoltomies) tulee tänne käymään. En myöskään innostu yhtään sellaisesta ajatuksesta, että sisustaisin kotiani muita varten tai esittelisin kuvia netissä tms. Tosielämässä vieraita kuitenkin aina välillä tulee. Nytkin on yksi yökyläilijä tulossa ja hänen tapaaminen on kyllä tosi kiva juttu. Stressaa silti laittaa häntä varten paikat ”edustuskuntoon”. Minullahan on täällä tämä kodinlaittoprojekti koko ajan kesken, niin että vähintään joku nurkka repsottaa auki revittynä ja ainakin yhden projektin paperit ovat levällään pöydällä tai lattialla. Selviän kyllä ja on tavallaan hyväkin, että ponnistelen vähän kovemmin joitakin päiviä ennen vieraan tuloa. Jos luit aiemman viestini KonMari-metodista (sen missä oli lainauksia kirjasta) tarkkaan, huomasit ettei visualisoimisessa ole kyse pelkästään kodista, vaan myös siitä, mitä haluaa kotona tehdä (esim. joogata klassisen musiikin soidessa). Minä havaitsin, että elämänhallinta on minulle yllättävän suuri ongelma ja kehityshaave. En nyt puhu tunnemyrskyistä tai muusta emotionaalisesta, vaan pikemminkin tavaroiden katoilemisesta, laskujen maksussa sekoilemisessa, myöhästymisistä, ajanhallinnasta jne. Haluaisin kehittyä elämänhallinnassa ja kieltämättä järjestelmällinen koti voisi auttaa siinä. Haluaisin myös kyetä rentoutumaan paremmin ja uskoisin kauniin sekä siistin ympäristön auttavan siinä. Haaveilen myös pienestä luksuksesta ja itseni hellimisestä (esim. leikkokukat), minkä uskon liittyvän siihen, että lapsuudenkotini oli aika ankara ja koruton paikka. Voisin leikkokukkia jo nytkin ostaa, mutta en raaski tuoda niin kauniita asioita tänne kaaoksen keskelle. Ensin pitäisi siis edistyä tässä kotiprojektissa ja tapahtuuhan pientä edistymistä onneksi koko ajan.

Diana11: Kyllä nuo miksi-kysymykset minulla tuntuvat päätyvän henkilökohtaisiin havaintoihin. Osa on kyllä sellaisia aika yleisiä haluja kuten ”haluan nauttia elämästäni” tai ”haluan rentoutua”. Osa sitten taas sisältää jopa hieman uusia oivalluksia itsellekin.

Pompula: 🙂🌻

Onko sulla Lukossa realityssä ulkopuolisuuden tuntemusta? Vähän niin kuin olisit viitannut siihen aiemmin kuvauksella, että yrität olla "samaa massaa" muiden kanssa ihan kuitenkaan onnistumatta siinä. Mua mietityttää, kuinka yleinen kyseinen tuntemus on vai vaivaako se erityisesti minäkuvansa kanssa hukassa olevia. Toki ihminen voi kokea muutenkin olevansa erilainen. Mites täällä tukinetissä tuo ulkopuolisuuden tunne? Tunnustaako kukaan😉?
Mä olen muuten niin tietämätön, etten tiedä, millainen ihminen "hipsteri" on. Mun nuoruudessa ketään ei sillä nimellä kutsuttu 😉.
Huvitti tuo joogi klassisen musiikin ympäröimänä, kun ei vois kauempaa olla meikästä. Miltähän raskaan musiikin kuuntelijan huushollin pitäisi näyttää? Ja sellaisen, joka mieluiten heittelee kahvakuulaa? Silti tykkään kukkakuvioista, roosasta ja pehmeistä pastellisävyistä. Ei kai nuo nyt millään muotoa sovi mihinkään Kon Mari muottiin.
Minä jotenkuten jaksan siivota vieraita varten, mutta tarjottavien kanssa tuskailen ja tuo ruoka/kahvipuoli ahdistaa. Täällä maalla ei ole tapana tarjota mitään kaupasta ostettua, vaan kaiken pitäisi olla itseleivottua ja sen seitsemää sorttia. Älyttömiä paineita sitä ihminen ottaakin kantaakseen.

Tuosta elämänhallinnasta vielä. Mä koen, että se on multa ihan kateissa. Päällisin puolin kaikki näyttää ok:lta, mutta se johtuu vain näistä olosuhteista, että mies tienaa. En edes tiedä, mihin suuntaan tai mistä aloittaisin ensiksi, että saisin jotain tolkkua elämääni. Monta masennusjaksoa takana ja fyysiset vaivat: olisinko oikeutettu jonkinlaiseen sairaseläkkeeseen? Kuka neuvoisi, mistä päästä lähtisin asiaa purkamaan? Kun olen tipahtanut niin kauas ulkokehälle, niin en edes tiedä, mihin tahoon kääntyä ja mistä aloittaa. Onko kohtalotovereita?

Lääkärissä käyty ja aika pettymys se kyl oli, kuten jo arvelinkin.
Tai no..sain mä fysioterapiaan lähetteen..
Joten nyt pitäis uskaltaa itse kysellä aikoja.. mut saa nähä tuleeko siitä mitää, koska soittaminen on todella vaikeeta mulle..