Mitä ne on ne maanvaivan hyvät pointit Delffi? Miksi sun täytyy saada ovi lukkoon? Onko sun isä väkivaltainen?

Tosin sen pahan olonsa voi oksentaa myös toisaalle. Hakata nyrkkeilysäkkiä, kirjoittaa omia ajatuksiaan päiväkirjamaisesti itselleen jne.

Lukossa, onpa teidän suku aikaansaava 😀 Hui! Kyllä olen saanut ja miettinyt minkä tavaran voisin mihinkin saada. Nyt ajattelin, että en säästä edes sellaista kaikkea mitä voisin myöhemmin tarvita, vaan laitan eteenpäin. Saa sitä sitten hommattua, jos tarvitsee. Nyt viikonlopun aikana taisi ratketa yksi ongelma tässä kaaoksen kesytyksessä. Saisi tavaroita pois lattioilta. Täytyy katsoa onnistuuko se ja milloin 🙂 Olen jotain järjestellyt ja tiedän osalle paikan. Osa järjestyy aikaisemmin. Minä vaan nuukailen ja odotan, että mitä tässä kuussa esim. jää ylimääräistä, ennen kuin uskallan toimia. Siksi kaikki jumittaa ja venyy.

Onneksi Rina, elämää on tukinetin ulkopuolellakin. Tosin aika tärkeä paikka tämä on. Sinä olet tärkeä 😉

Kateus vie kaalinpäätkin mettästä. Joo, en muista miten se sanonta menee 😀😀 Kalatkin merrasta?

Tarkistin, että kyllä se pääsiäinen tosiaan on vasta huhtikuussa, vaikka nyt jo myyvät pääsiäisaiheisia kukkia. Luulin jo, että pääsiäinen alkaa helmikuussa. Viikolle on paljon ohjelmaa. Tässä kirjoittaessani muistin yhdenkin, mihin täytyy vähän valmistautua. Tunnun rasittuvan suorista ihmiskontakteista aika paljon. Saa nähdä miten viikko menee.

soroppi, mulla on kans ollut tuo, että kun isä juo, niin olen kuvitellut että hän ei ole mun isä. Mut selvinpäin isä on iha ok..

Pompula, hmm..en tiiä muotoilinko asian väärin. Mut tarkoitin sitä, että itse sain maanvaivan viestistä semmoisen kuvan, ett hän ymmärtää ettei kaikille esim. uimahallille lähteminen ole mikään helppo asia yksin.
Jos tallikaveri asuis samalla paikkakunnalla, niin olis paljon helpompaa, kun olis kaveri jonka kans mennä kuntosalille ja uimaan.

Noo, ei kait isä väkivaltainen oo, mut ahdistaa vaan kuunnella vanhempien riitelyä, kun isä juo. Silloin yleensä sit haluais olla mualla kuin kotona, mut ei ole muuta paikkaa kuin koti ja omahuone, niin sitten sitä yrittää olla vaan omassa huoneessa.

Desper, nyt kyllä pelkoni sinua kohtaan väheni 🙂. Eikä se vielä ketään pelottavaksi tee, että joku henkilökohtaisesti kokee pelkoa ihan omista syistään ja taustastaan johtuen. Olet oikeassa siinä, että ihmiset voivat kätkeytyä roolien taakse (niin tapahtuu myös elävässä elämässä) joko miellyttääkseen muita tai itsensä paljastamisen pelosta tai siitä yksinkertaisesta syystä, että minuus on niin hukassa, ettei oikeastaan tiedä, kuka on. Kun taas kirjoitit susista lammasten vaatteissa, mulle kyllä tuli ensisijaisesti mieleen psykopatia tai narsismi, koska pelaamisen henki on siinä pahimmillaan. Silloin tarkoituksena ei todellakaan ole miellyttää muita, vaan käyttää miellyttämistä välikappaleena omien tarkoitusten (esim. valta ja muiden hyväksikäyttö) toteuttamiseen.
Tunnustan itse sortuvani jossakin määrin ns. miellyttämiseen. Aika usein punnitsen kirjoittamaani "en kai loukkaa ketään" tyyliin. Mutta vaikutin tässäkin on surkea eli halu tulla hyväksytyksi.
Joskus kirjoittelin pitkän ajan narsistien uhrien tuen palstalla. Sen koin todelliseksi taiteiluksi. Ihmiset, joita ilmiselvästi oli satutettu, olivat jatkuvasti tuntosarvet pystyssä. Se johti vähän siihenkin, että he alkoivat epäillä narsismia esim. ystävissään ja uusissa seurustelukumppaneissa. Jos joku vinkkasi, että joskus voi olla syytä katsoa hiukan itsekin peiliin ja tutkiskella omia pimeitä puoliaan, tai ainakin huomata, että useimmissa ihmisissä on jossain määrin narsismia, niin siitähän se riemu repesi.
Minäkin olen tosi hartaasti miettinyt, olenko joku piilonarsisti, siksi viittaus susiin lammasten vaatteissa sai minut taas kerran pohdiskelemaan, mitkä kirjoittamiseni vaikuttimet ovat. Ovatko ne itsekkäät? Totta maar? Mikä on saavutettu hyöty? Että minusta pidettäisiin? Minusta yleisesti pidetään elävässä elämässäkin. Mutta jos se on vain huijausta? Että olenkin kaamea, synkkä ja ilkeä ihminen, jota oikeasti kukaan ei voisi sietää tai rakastaa? Eihän äitinikään rakastanut minua. Minussa täytyy olla mahdottomasti vikoja.
Meikällä, jolla on kiisselimäiset rajat, ei todellakaan ole täyttä käsitystä eheästä minuudesta, koska sitä ei yksinkertaisesti ole.
Nyt akku tyhjentyi, keitän kahvia.

Rina kirjoitti 16.1.2017 11:17
Joskus kirjoittelin pitkän ajan narsistien uhrien tuen palstalla. Sen koin todelliseksi taiteiluksi. Ihmiset, joita ilmiselvästi oli satutettu, olivat jatkuvasti tuntosarvet pystyssä. Se johti vähän siihenkin, että he alkoivat epäillä narsismia esim. ystävissään ja uusissa seurustelukumppaneissa. Jos joku vinkkasi, että joskus voi olla syytä katsoa hiukan itsekin peiliin ja tutkiskella omia pimeitä puoliaan, tai ainakin huomata, että useimmissa ihmisissä on jossain määrin narsismia, niin siitähän se riemu repesi.

Mäkin kirjoittelin sinne jossain vaiheessa ja mulla on samanlaisia kokemuksia ko. paikasta. Myönnän kyllä itsekin ns. nähneeni narsismia joka paikassa ja olleeni kyvytön näkemään sitä itsessäni. Sittemmin kyllä näin ainakin sitä ns. käänteisnarsismia itsessänikin. Koin että siellä palstalla ei tietyn rajan jälkeen enää voinut pidemmälle toipua. Oli poistuttava. Toisaalta mietin, pääsinkö siitä pisteestä eteenpäin muillakaan avuilla. Vai juutuinko siihen pisteeseen? Missä olen nyt? Pitäisi olla sellainen opaskartta ja punainen pallo: "Olet tässä".

Rina kirjoitti 16.1.2017 11:17
Nyt akku tyhjentyi, keitän kahvia.

Tykkäsin tästä. Jäin miettimään, loppuiko mentaalinen akku vai teknisen vempaimen akku 😀

Löysin eräästä blogista ajatuksen, jota olen joskus kauan sitten itsekin miettinyt mutta sittemmin unohtanut: Säilytettäviä papereita voisi vähentää skannaamalla niitä sähköiseen muotoon. Täytyypä harkita!

Pompula😍, kiitos sanoistasi. Tuli ihan tippa silmään. Tunnistan sussa jotakin samaa kuin itsessäni: herkkää ja rikkimennyttä. Johtuu varmaan vähän samanlaisesta taustasta: kumpikin on joutunut kasvamaan oman onnensa varassa. Enkä nyt kirjoita tätä sinua miellyttääkseni😉, vaikka yleisesti kohteliaasti yritänkin viestiä.
Delffi, eipä se uimahalliin meno ole mullakaan helppoa, mutta varmaankin eri syystä kuin sinulla. Mua kammottaa ukkojen arvioivat katseet ja yritän päästä tosi pikaisesti veteen turvaan. Ei ole helppoa paljastaa selluliittejaan ja arpiaan. Naisten pukuhuoneessa ja saunassa niillä ei ole väliä, mutta yleisessä tilassa kyllä. Ihailen mummoja, jotka reippaasti pulikoivat kiloineen kaikkineen. Sellaista itsevarmuutta mulla ei ole. Oletko Delffi miettinyt syitä, mikä uimahalliin menossa on sulle vaikeaa? Joku syyhän sille on, mutta sen tiedostaminen voi auttaa. Tai sitten ei, kuten omasta kuvastanikin näkyy.
Ikävä juttu tuo isäsi juopottelu. Tuleeko hän pahantuuliseksi juovuksissa? Tulee mieleen, että pelkäät häntä, jos tunnet tarvetta lukita ovesi.
Pompula ja Lukossa, odotan kovasti jo kevättä! Ja siemenien kylvöä. Huomasin juuri tänään, että en viime syksynä laittanut yhtään kukkasipulia (esim. tulppaaneja) maahan. Harmin paikka, sillä kevään ensimmäiset kukat ovat piristävimpiä pitkän talven jälkeen.
Lähden tästä kauppaan. Mielialani on toiveikkaampi kuin vielä viikonloppuna. Palaaminen normaalirytmiin ja liikuntaan on mulle tärkeää. Toivottavasti viikolla tulee vielä auringonpaistetta.
Vointeja kaikille!

Kiva, Rina, jos hirmuisuuteni silmissäsi väheni. Eihän "pelottava" itse asiassa tarkoita muuta kuin että joku tai jokin aiheuttaa jossakussa pelkoa. Sensijaan "tosikko", "sosiaalisesti jäykkä", "lapsekas" yms. ovat määritelmiä henkilöstä. Mielestäni sellaisia on turha antaa, jos ei ole henkilöä edes nähnyt, sillä alistaminen määrittelylle ja pieleen menneet määritelmät voivat loukata. Muullakin tavalla voi halutessaan auttaa. Asetelma on aika kyseenalainen, jos määrittelijä itse ei vastaavasti paljasta todellisia ominaisuuksiaan muitten ruodittavaksi.
Narsistiahan tuo "susi lampaan vaatteissa" kai kuvaa. Vaarallinen olio, sillä vaaraa ei huomaa. Luulen, että todellinen narsisti ei mieti, ovatko hänen vaikuttimensa itsekkäät, joten ei syytä huoleen, Rina...

Lukossa 😉 olen samaa mieltä Desperin kanssa siitä, että on tahditonta (käytän tätä kaunista sanaa 😉 määritellä toisten ihmisten ominaisuuksia palstalla (ja voihan määrittely tosiaankin mennä pieleen. Eikä se ainakaan auta kyseistä ihmistä. Hyviin ominaisuuksiin kannattaa sen sijaan tarttua ja antaa positiivista ja kannustavaa palautetta.
En kuitenkaan usko, että teit sen ilkeyttäsi, Lukossa tai että sinulla olisi ollut taka-ajatuksia. Mutta lapsushan se oli, oliko mielestäsi? Tiedän, että ruodit myös itseäsi, mikä kunniaksi sanottakoon. Mutta harvapa meistä tietää toisen rajoja, (mikä siis ketäkin loukkaa), joten parempi katsoa kuin katua. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että vastuu on molemminpuolinen eli kun maailmassa roiskuu ja rapataan, niin omaa sietokykyäänkin kannattaa kasvattaa. Etenkin jos haluaa vähemmän kahnausta, riitaa ja draamaa. Reaktiohan tapahtuu jokaisen omassa päässä ja helpottaa, kun huomaa, ettei kaikkeen kielteiseen tarvitse reagoida välittömällä kiukulla. Mitä enemmän reagoi, sitä varmemmin satuttaa itseään. Ihmiset tarjoavat joka tapauksessa joko erehdyksessä tai tahallaan monta tilaisuutta suuttua, ja jos katsotaan maailman menoa tai vaikka vihapuheita, niin näin on tapahtunutkin. Uskon, että kaikissa ihmisissä on jotakin hyvää (hmm. paitsi Norjan Breivikissä) ja sitä hyvää meidän pitäisi toinen toisistamme houkutteleman.

Auttaisko, jos pyytäisit anteeksi, Lukossa? Toki teet päätöksen itse, eikä se ystävyyteemme vaikuta😉. Minua olet nätisti kohdellut, kiitos siitä, ja turinoistasi tykkään.

Kiitos Desper, sanoistasi! Helpottaa täälläkin..murrrr muurrr😀.

Citymarketissa oli äskettäin pomelot tarjouksessa. Ostin yhden, kun ne ovat niin julmetun isoja niin en viitsinyt montaa kotiin kantaa. Äsken päätin kuoria sen, mutta siitä tulikin kauhea painiottelu. Mehu vaan roiskui joka viillosta ja välistä, eivätkä kuoret meinanneet irrota millään. Yritin sitä siinä kuoria ja syödä. Loppujen lopuksi naamani oli ihan märkä mehusta, kuten myös paita ja iso alue pöydästä. Sitten se mehu vielä oli ilmeisen kuivattavaa, sillä kasvojeni iho alkoi kovasti kiristämään ja kirvelemään. Ei auttanut kuin suihkuun mennä, vaihtaa vaatteet ja lotrata rasvaa naamaan. Olipa hankala jälkiruoka! 😮🤔😟😮😳

Kokeilepas hunajapomeloa, Lukossa🙂, siitä ainakin lähtee kuoret irti ja lohkot erottuvat hyvin. Tykkäisin syödä niitä enemmänkin, mutta jossain vaiheessa kyseisten hedelmien kohdalla tehtiin jotakin takaisinvetoa liian korkeiden kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksien vuoksi. Mutta kai niitäkin tarkastetaan nyttemmin tiuhemmin, kun kerran ongelmia on löytynyt!

Lukossa, eipä mulla tosiaan päivässä ole hirveesti ohjelmaa.
Koirien kans käyn näin talvisin päivästä ja kelistä riippuen 1-2 lenkkiä päivässä, koska lenkit on yleensä vähintään 2 km.

Rina, olen ujo ja ehkä vähän epävarma, niin se on varmaan ainakin yks syy, miksi ei tule yksin lähdettyä uimahalliin (tai kuntosalille).
Kaverin kans sitä olisi jotenkin helpompi ja rennompi mennä, kuin yksin.

Mutta joo, eilen oli terveydenhoitajalla käynti ja nyt on sitten tiedossa jo ensviikolle lääkäriaika. Saa nähä mitä sitten sen jälkeen eli tuleeko fysioterapeutille aikaa, vai kuvataanko selkä.. Vähän kyllä tuo ensviikon keskiviikko jännittää.

Mutta jännittän kyllä vähän tämän viikon torstaitakin..

Ai niin, vähän harmi etten tänään pääse tuohon chattiin, koska olen silloin tallilla..

Rina kirjoitti 16.1.2017 17:5
En kuitenkaan usko, että teit sen ilkeyttäsi, Lukossa tai että sinulla olisi ollut taka-ajatuksia. Mutta lapsushan se oli, oliko mielestäsi?
---
Auttaisko, jos pyytäisit anteeksi, Lukossa?

Nyt minun on rehellisesti pakko sanoa, että en edes tiedä, mihin sinä Rina viittaat ja keneltä ehdotat minun pyytävän anteeksi. Tämä keskusteluketju etenee niin nopeaan ja joskus joku juttu jää lukematta tai tulee heikommin ymmärrettyä.

Noista Desperin sanoista olin kuitenkin käsittäväni, että tässä viitattiin minun Maanvaivalle osoittamiin sanoihin. Ymmärsinköhän oikein?

Olen ehkä "pahis" tai liian suorasanainen tyyppi. (Adhd-tyypit muuten tapaavat olla liian suorasanaisia, töksäyttelijöitä.) Tämäkin kyllä taitaa vähän riippua siitä, mihin verrataan. Olen huomannut, että Pompulalla ja minulla on usein yhteen käypiä ajatuksia joista kuista muista kirjoittelijoista tai ilmiöistä. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka arvostavat kriittisenkin palautteen antamista ja saamista. Jos joku kritisoi minua vaikkapa 'suurisuuksi' tai vaikka 'tosikoksi', niin eihän sen vielä tarvitse tarkoittaa, että hän on oikeassa tai että hän on 100% oikeassa. Me kun ollaan erilaisia eri tilanteissakin. Siis käytetään eri rooleja ja eri vuorovaikutustapoja eri tilanteissa. Joku voi siis olla oikeassa vain joltain tietyiltä osin. Saatan esimerkiksi olla 'hiljainen' ja 'syrjäänvetäytyvä' jossain tietyssä tilanteessa ja porukassa, mutta toisissa tilanteissa se ei pidä paikkaansa.

No, enpä näitä nyt ehdi vatvoa. Olen jäljessä työtavoitteistani ja valmiita papereita olisi pitänyt jo eilen toimittaa eteenpäin. Siispä tänään täytyy työskennellä stressi niskassa ja mikä kamalinta: kahvi on loppu!! 😞🙄🤕😮😠😯🗯️

Lukossa kirjoitti 17.1.2017 10:47

Nyt minun on rehellisesti pakko sanoa, että en edes tiedä, mihin sinä Rina viittaat ja keneltä ehdotat minun pyytävän anteeksi.
...

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka arvostavat kriittisenkin palautteen antamista ja saamista.

No, enpä näitä nyt ehdi vatvoa. Olen jäljessä työtavoitteistani ja valmiita papereita olisi pitänyt jo eilen toimittaa eteenpäin.
...

Olen näkevinäni tuossa pientä ristiriitaisuutta.

Delffi, kyllähän se kaverin mukanaolo madaltaisi kynnystä mennä eri paikkoihin ja tilaisuuksiin. Minua itseäni helpottaa ainakin. Silloin huomio kiinnittyy myös keskinäiseen "höpöttelyyn", eikä jännittämiselle löydy enää oikein aikaa ja tilaa. Olen paljon rohkeampi kaverin kanssa kuin ilman. Epävarmuudesta se tietenkin kertoo, mutta sitä asiaa ei ole helppo korjata. Toisaalta rohkeutta löytyy vain kohtaamalla pelottavia asioita ja toistamalla kohtaamista. Jos kynnys mennä johonkin paikkaan tuntuu liian suurelta, voi yrittää mennä jonnekin muualle, mikä myös vaatii rohkeutta, mutta joka on toteutettavissa (esim. käydä kahvilla tai shoppailemassa). Tosi mukavaa kuitenkin, että sulla on tuo hevosharrastus. Kyllä se vaatii rohkeutta olla ratsastustunnillakin!
Oma elämäni näyttäytyy varmaan myös varsin kapealta. Toisaalta olosuhteet joskus kaventavat elämää, esim. pitkät matkat ja harrastusmahdollisuuksien puute. Fyysinen vaiva kohdallani tekee sen, etten jaksa istua pitkään, mitä saattaisi joku pöydän edessä tehtävä harrastus vaatia. Kansalaisopiston kielikurssit sun muut jäävät multa sen vuoksi väliin. Tätä tukinettiä teen sohvalla tai sängyllä (tabletilla), mutta tahtoo kädet erityisesti puutua ja niskaan tulee jännitystä. Tiedän, että chatit on sulle tärkeitä, Delffi, mutta kyllä tietokoneen ääressä istuminen hajottaa selän. Hyvä kumminkin, että koirat lenkittää sinua vai kummin päin se nyt olikaan😉.
Missä Pompula luuraa? Säikähditkö hellyydenosoituksiani😎😀? Tammikuu on pian taitettu ja valon määrä alkaa lisääntyä. Oliko se helmikuussa, kun ensimmäisiä jyviä sai laittaa multaan? Odotan ihan innolla uutta kasvukautta. Kun vielä viime viikolla itkeskelin, nyt on mieliala taas noussut kuin harakka lentoon. Vähän räpiköiden mutta kuitenkin.

Siis ADHD on sellainen hyväksyttävä diagnoosi millä saa töksäytellä???
Mutta autistisuus sitä ei ole.