Kiitoksia pitkäveteisestä ellei peräti tylsästä analyysistä minusta. Jos sinä saat sanoa sinua minua tosikoksi ei kai sinua haittaa, jos sanon sinua ilkeäksi????

Olen kai joskus sanonut olevani Asperger mutta olen sitä viime vuosina yrittänyt korjata ja kertonut olevani autistinen, en siis aspi. Sitä diagnoosia en sitten lopulta voittanut itseltäni, koska lapsuudestani ei ole elossa sellaisia ihmisiä jotka olisivat voineet kertoa millainen olin lapsena ja koulussa. Luulen, että olin tosikko jo lapsena.
Joten tutkittiin ja määriteltiin, että olen pelkkä autistinen ihminen.

Mitäpä sitä omaa ketjua perustamaan joka asialle. Viihdyn tässä tai jossain muussa ketjussa ihan hyvin.
🙂😋😉 pistän vaikka nuo kolme hymiötä nyt tähän, niin huomaatte etten mie mikään tosikko taidakaan olla.

Pompula, ehkä olen..Mutta ei se silti minusta oikeuta koko luokan haukkumaan tosikoksi. Ja juu, lisäksi tuohon tosikoksi haukkumiseen kuului myös vähän muutakin..mut ei siitä sen enempää.

Ei se lähteminen niin helppoa vain ole..

Diana11, kumpa asuisinkin maalla, mutta en asu. Asun kaupungissa, mutta en ihan keskustassa (noin 2 km keskustaan).

Mutta koirat (+ kissa) ja hevoset kuuluu elämään. Itellä on sisi 2 koiraa ja yks kissa, lisäksi käyn vähintään kerran viikossa tallilla ratsastustunnilla.

Ihan mukavaa elämää kyllä, mutta rehellisesti sanoen kaipaisin tällä hetkellä semmoista kaveria, jonka kanssa viettää aikaa.. (olis yks henkilö mielessä jonka kans haluaisin enemmän viettää aikaa, mut se on aika epätodennäköistä).

Lukossa, juu.. olen ehkä lapsellinen (ainakin lapsenmielinen) ja ehkäpä juuri sen takia kukaan ei oikein halua olla mun kaveri.

Mut kuten jo aiemmin sanoin, niin eipä se kuntosalille ja uimahallille lähteminen niin helppoa ole..

Mutta joo.. en nyt jaksa tuosta asiasta jauhaa enään.
Muutenkin jäi jotenkin semmoinen apea fiilis tästä päivästä..

Minäpä en tiennyt, että maanvaiva on AS. Ymmärrätkö paremmin, vai huonommin tekstiä, jossa on hymiöitä?

Ok, Delffi enpä siitä sitten enempää. Lukossa kertoikin hyvin tyhjentävästi omiakin ajatuslonkeroitani.

maanvaiva kirjoitti 12.1.2017 9:33
...
Minusta tämä ketju on sangen outo. Delffi käy ratsastamassa ym. sitten ne jotka häärivät kotoa ja siirtelevät tavaroita paikasta toiseen vuodesta toiseen, kannustavat Delffiä menemään harrrastuksiin.
Minä käyn välillä räksyttämässä tässä ketjussa. Voisin kertoa miten tylsää elämää vietän, kun en uskalla mennä yksin enkä kaksin uimahalliin enkä muutenkaan juuri tapaa ihmisiä tässä uudessakaan työssä. Pääasiassa katselen lämpömittaria.
Toisaalta voisin tulla tähän ketjuun ihan vakituisesti ja te välillä kannustaisi ja kyselisitte minulta miksi olen tosikko tai en mene uimahalliin tai mitä sitten keksittekään ja Delffi saisi välillä olla ihan rauhassa oma itsensä.

😀😀😀
Hyvä, Maanvaiva!

Kiitos teille paranemistoivotuksista. Olenkin kolme päivää vollottanut kuumeessa "kuoleman kynnyksellä", vaikka tajunnutkin, että mielialaromahdus iski sairastumisen myötä. Elämän merkityksettömyys, liian raskaalta tuntuva tulevaisuus ehti saada minut haaveilemaan "lopullisesta ratkaisusta". Nyt kuume on kuitenkin laskenut ja vaikka voimat ovat yhä heiveröiset, niin mieliala on sen ja pienen toimeliaisuuden johdosta kohentunut. Ehkä tulee vielä uusi kesä.
Diana11, paljon olen lukenut narsismista ja ymmärrän asioita vanhemmastani, vaikka en mitään leimaa tai diagnoosia halua lyödä kenenkään päälle. Näen senkin, että hänkin on uhri ja pyrkii projisoinnillaan vain pitämään itsensä kasassa. Sitten on parempia ja iloisempia päiviä, helpompia siis. Oman elämänmittaisen suruni kanssa tulen toisinaan paremmin toimeen. Lapsena pakenin mielikuvitusmaailmaan, nyt faktoihin. Tapahtuneet eivät muuksi muutu. Olenko liian kiltti, johtuuko masennus siitä? En osaa korjata itseäni ja olen väsynyt sen yrittämiseen. Haluan vain yrittää elää niin, ettei elämää menisi haaskuun.

Ei opettajan tosiaankaan pitäisi mennä määrittelemään oppilaitaan luokan edessä. Oppilaan tekemisiä voi opettaja kyllä arvostella, mutta ei henkilökohtaisia ominaisuuksia. Kyllä ne arvostelut jäävät muidenkin oppilaiden mieleen. Matikanopettaja haukkui erästä luokkamme tyttöä "ylpeäksi" ja muistan ajatelleeni keskenkasvuisilla aivoillani, että tuota opettajan ei olisi pitänyt sanoa. Ei henkilökohtaisuuksiin saa mennä, kun kyse on oppilas-opettaja suhteesta. Oppilashan on alisteisessa asemassa opettajaansa nähden. Ymmärrän, että tilanne on jäänyt kaikertamaan Delffiä.

Aikuisten suhteen on kuitenkin eri asia. Aikuinen yleensä kestää henkilökohtaista palautetta, vaikka se olisi negatiivistakin. Kun itsetunto on kohdallaan, tietää, mitä on, eikä toisen ihmisen palaute heiluta liikaa. Jokaisella on kuitenkin oma kynnys, milloin katsoo tulleensa loukatuksi. Arvio siitä, mitä sietää ja mitä ei. Maailmassa on kuitenkin 7 miljardia ihmistä ja jokaisen käsitykset rajoista ovat yksilölliset. Ei voida olettaa, että niistä seitsemästä miljardista tulee pumpulilla kävelijöitä. Muita ihmisiä ei saa toimimaan mielensä mukaan. Taistelu tuulimyllyjä vastaan on loputon, jos niin yrittää.

Toivon hyvää mieltä kaikille ja lopuksi itselleni.

Pompula kirjoitti 12.1.2017 15:6

Minäpä en tiennyt, että maanvaiva on AS. Ymmärrätkö paremmin, vai huonommin tekstiä, jossa on hymiöitä?

Kiitos kysymyksestäsi, en siis ole AS eli Asperger. Jos sellainen olisin, niin en olisi näin tyhmä.
Asperger- ihmiset ovat yleensä aika viisaita.

Minusta hymiöt usein kumoavat tekstin mitä ihminen on kirjoittanut. Hymiö laitetaan kun se on niin helppoa.
Minusta monet ihmiset netissä eivät löydä huumoria ilman hymiöitä vaan heille pitää laittaa joku vitsikäs hymiö, että ymmärtävät nauraa.
Ja sitten, kun ei käytä hymiöitä teksteissään, onkin tosikko.

Ajattelen nyt, että vauh, pidättekö minua tosikkona, kun olette googlanneet AS-ihmisen tietoja. Ja, nyt kun kerron etten olekaan AS-ihminen, niin voisinko ollakin vitsikäs ihminen.

Siivoilin eilen vähän ja löysin lappuja, jotka olin kirjoittanut eräällä kurssilla vastauksina tehtäviin. Niissä piti pohtia omaan stressikäyttäytymiseen liittyviä asioita ja mm. sitä miten lapsuuden kodissa suhtauduttiin tunteisiin. Olin kirjoittanut, että lapsena minua ohjattiin surun ja pelon aikana suuntaamaan huomiota muualle, positiivisiin asioihin. Olipa jännä juttu. Ihan yllätyin vastauksestani, koska en sitä enää muistanut. Mutta niin se vaan on.

Olen perusluonteeltani kuin päiväperhonen. Iloinen ja ympäriinsä lepattava. Luonteeni on jo kuukausia sitten kaivautunut esiin masennukseni alta. Psykiatri jo sanoikin useampi kuukausi sitten, ettei voi psykiatrisin perustein ehkä enää jatkaa kuntoutustukeani. Haluaisin itsekin jo töihin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että stressin sietokykyni ja kognitiiviset toimintoni eivät vielä ole vaativan työni tasolla. Siksi opiskelen ja teen oman alan kevyempää projektityötä tässä vaiheessa. Ihmeellinen ongelma kuitenkin tämäkin: Minua pidetään terveenä, koska nauran, olen kohtelias ja puhun runsaasti sekä iloisesti. Mutta sellainen olen. Tanssin ja laulan joka aamu alasti/alusvaatteissa kotonani. Pahimman masennuksen aikana en sitä tehnyt, mutta nyt taas teen. Enkä koe itseäni edes aamuihmiseksi. Onko teillä muilla tällaisia omituisuuksia?

Kaikki me ollaan jonkinlaisia ja se vaikuttaa siihen, miten näemme toiset. Minunkin tekisi välillä mieli pakata uikkarit reppuun ja ottaa juna pohjoiseen. Kävisin kaappaamassa Delffin uimahallille. Tosin kun Delffi kuvasi uimataitojaan ja aiemmin kuntosalikokemustaan, niin syntyi sellainen kuva, että ei hän olekaan niin tottunut niihin lajeihin. Uimahallin korkealle kynnykselle taitaa siis olla monia syitä. Tekisi minun joskus lähteä myös Rinan kanssa lenkillekin. Tarvisin kyllä varmaan fillarin itselleni. Tai sitten Rinan kanssa leivoksia syömään kahvilaan, joka sijaitsee erään kaupungin torin laidalla ja jossa myydään ihania leivoksia (kaupungin nimikkoleivos on suosikkini ja kaunis kuin karkki) sopuhintaan. Täällä sitä kuitenkin taas ollaan moottoritien päällä jossain Etelä-Suomessa. Oma elämä vie meistä jokaista, emmekä edes tiedä toistemme arjesta kaikkea. Välillä tulee törmäyksiä. Joskus ymmärretään toisiamme, vaikka ollaan ihan erilaisia.

Minulla on tänään sukujuhlat. Hassua nähdä ihmisiä, jotka näyttävät minulta ja ovat monella tavalla samanlaisia kuin minä.

Juhuu 😎, olen hyvällä tuulella. Aika usein olen, vaikka veti se flunssa minuakin maihin. En kyllä aio psykiatrille esittää hapanta naamaa vain kuntoutustukeen jatkoa saadakseni. Toisaalta en halua myöskään töihin puolikuntoisena - siitä on jo kokemusta ja se oli helvettiä. Hankala homma 😐

Uusi päivä, uudet kujeet. Vanha ahdistus. Pitäisi jaksaa mennä suihkuun, että voisi mennä ihmisten ilmoille kauppaan. Toimeliaisuus sittenkin voisi hieman auttaa tähän apeaan oloon. Ja jos pienikin toimeliaisuus auttaa pahaan oloon (vaikkapa siivoaminen), niin se ei mielestäni ole kovin vitsikästä. Mutta huumorinsa kullakin.
Saatiin varattua matka kevääksi. Koska nyt tuntuu raskaalta, siitä ei osaa vielä iloita. Pitää päästä ensin parempaan mielialaan. Laitan kirkasvalolampun päälle, koska siitä ehkä on apua. Tällä viikolla olisi ollut useampi ohjelmanumero mm. tapaaminen ystävän kanssa kaupungilla ja toisen piti tulla kylään, mutta nyt ei jaksa ajatella uusintoja. Lenkillä tulee useimmiten parempi olo, mutta vielä täytyy malttaa senkin kanssa.
Mamma on ehtinyt rimpauttaa tänään jo kolmesti. Tämänhetkisillä voimavaroillani se tuntuu ylivoimaiselta. Hänelle oli tullut sähkölasku ja jotenkin hän yrittää esittää, ettei se kuulu hänen maksettavakseen. Hän ei kuulemma ole käyttänyt sähköjä lainkaan (siis talossa on sähköpatterit ja ilmalämpöpumppu leivinuunin lisäksi). Mitenkähän hulluksi kaikki vielä menee. En jaksa ajatella yhtään eteenpäin. Kunpa jaksaisi tämänkin päivän.

Tosi piristävää tekstiä, Lukossa. Mielialani kohosi monta pykälää. On ollut kiva seurata toipumistasi. Ne leivoskahvit olisi mahtava juttu! Toivottavasti et katoa kokonaan päiväperhosen maailmaan, vaan muistat kannustaa meitä jatkossakin. 🙂🌻

Itse asiassa minun jotkut tutut ovat sanoneet, että olen siitä ihmeellinen, että voin itkeä ja nauraa samanaikaisesti. Ehkä en nyt ihan kuitenkaan. Kyllä tässä kuitenkin vielä herkillä mennään. Psykologi provosoi minua ja sai minut tosi helposti itkemään. Eli en ole vielä kuivilla masennuksesta, en suinkaan. Mutta tosi hienosti olen kyllä jo noussut. Ja onhan teillä muillakin tapahtunut hienoa edistymistä. Hyvä me!

Minua jännittää se, että myös neurologisia ongelmiani pengotaan. Minulla on siis pysyviä neurokognitiivisia ongelmia ja lisäksi aivoissa vaaraton klöntti. Mietitään työssä jaksamista, kuntoutustarvetta jne. Minulle tuo "tavaroiden paikasta toiseen siirtely" eli kodin raivaus on myös askel parempaan suuntaan. Tavarani ovat aina hukassa ja myöhästelen jne. Minunlaisille tarkkaavaisuushäiriöisille suositellaan ympäristöä, jossa on vähän tavaraa ja tavaroilla omat paikkansa. Pääsin muuten tänään eroon kassillisesta kirjoja. Tavara kerrallaan aion punnertaa kohti avarampaa ja vähäroinaisempaa kotia (vaikka välillä usko on vähissä).

Tämä päivä onkin nyt ollut vähän parempi päivä kuin eilen. Paitsi että nyt illalla tuli huono fiilis, koska isä taas juopottelee.

Tämmöisinä hetkinä kun iskä juopottelee, niin tekis mieli asua yksin tai lähteä kaverille vaikka yökylään. Mutta yksin asuminen on vähän vaikeaa kun on koirat, eikä uskalla ajaa autolla ja sit tuo kaverin tykö lähteminenkään ei onnistu, koska ei ole kavereita lähistöllä.

Mutta joo, tänään olin taas 4 tuntia "töissä", sitten käytin koirat reilun 3 km lenkillä ja lisäksi viideltä oli ratsastustunti, oli ns. puomitunti ja oli ihan mukava tunti.

Mut saas nyt nähä millainen viikonloppu tulee oleen (meinaako isä jatkaa juopottelua koko viikonlopun) ja millainen ensviikko tulee oleen..

Minä kukun täällä, kun odottelen yhden leffan alkua. Viimeksi se jumitti ennen loppua ja loppu jäi ärsyttävästi näkemättä 😠 Eikä! Huomasin juuri, että ei se tulekaan 😠 Tuli ilmeisesti eilen. Voi ei! Väsyttää. Kokeilin uusia vaatteita ja jokin niistä meni kurkkuun. Ne kemikaalit. Kurkku on kipeä. Olen tosi herkkä tuollaisille ja yleensä ostankin vaatteeni käytettyinä. Niitä onkin pesty jo valmiiksi niin paljon, että ne myrkyt on ehtineet haihtua.

Nyt ymmärsin niin, että kanssasi ei kannata maanvaiva keskustella. Tuskinpa kumpikaan menetämme mitään.

Minäkin olen ollut Rina ihan ylikiltti koko ikäni. Se tulee joillekin luonnostaan, kun on pitänyt lapsesta saakka kuulostella vanhempansa mielialoja. En varmaankaan ole enää niin kiltti, kun olen ollut. On minulle kasvanut sellainen järkevämpi tapa suhtautua ympäröivään maailmaan. Ja pah! Olen minä kyllä kiltti. Aina toiset ennen itseä. Minä sitten olen jossain 😀

Olen tainnut tällä viikolla viedä yhden kirjan kierrätykseen. Noin muuten tavara lisääntyy enemmän, kuin vähenee. Sekasotku jatkuu. Olen ollut melkoisen väsynyt kotona ollessani. Mikään ei edisty sillä saralla. Mutta olenpahan saanut muita asioita hoidettua. Kai sekin on jotain? Kukkiin olen jo hurahtanut. Tänäänkin tuli yksi kukka lisää kotiin. Pitääkin mennä etsimään, mihin sen laitoin 😐 Pääsiäiskukka. Milloinkas se pääsiäinen on? Minä sijoitan sen kyllä huhtikuulle, mutta kyllä kaupassa jo myyvät narsissukset 😋 ja muut, eikä ole vielä edes helmikuu.

Menisikö vielä lukemaan teidän kaikki kirjoitukset. Väsyttää 😴
Hyvää viikonloppua 🙂🎂 Herkkuhammas on eilenkin syönyt, vaikka mitä. Yritän saada myös terveellisiä vihanneksia syötyä. Tajusin, että nehän puuttuvat ruokavaliostani aika tavalla! Jos en syö salaattia, niin muihin ruokiin harvoin lisään kasviksia 😟 Niitä ei varmasti liikaa voi saada.

Mikäs päiväperhonen se tänne lepatti? 🙂

Minulla on sellainen muistikuva, että pelko ja ikävyydet lakaistiin matonalle, tai niissä vellottiin aivan koko ajan. Ei puhettakaan positiivisuudesta. Olen itsekin taipuvainen toimimaan samoin. Se tulee jostain selkärangasta, välillä.

Niistä opettajista vielä sen verran, että niitähän riitti joka lähtöön. Ainakin minun koulussani. Yksi hallitsi luokkaa pelolla, toinen sai samankaltaisia raivareita, kun se opettaja jonka vuodatuksen koululaiset videoi ja opettaja taisi saada lähtöpassit. Se oli meidän aikaan ihan arkea. Joku tietty opettaja "napsahti". Kerran tapahtui myös niin, että opettaja joka oli aina rauhallinen ja asiallinen, napsahti. Se oli paljon pelottavampaa, kuin sen opettajan käytös, joka napsahti vähän väliä. Toki se oli ahdistavampaa, se alinomaan napsahtelu. Minä pidin pelolla hallitsevasta opettajasta. Joku toinen käytti tuota ilmaisua. Minusta hän oli tiukka. Kotonahan tuohon pelkoon tottui, jollain tapaa. Toisilla oli varmasti erilaiset kodit.

Nyt kirjoitan silmät ristissä ja unohdan varmasti puolet asiasta. Hyvää yötä 😴 Lääkkeet viimeistään sammuttaa tämän saunalyhdyn. Lukossa, minä hulluttelen joskus. Ennen nuorempana, tein sitä jatkuvasti. Sitten se on masennuskausina hävinnyt, tai ainakin merkittävästi vähentynyt.

Meni 15 minaa viestikanavan softaongelmien kanssa. (taI siis mää vaan oon tyhmä)

Maanvaiva: sun rehellisyys tuottaa mulle valtavaa helpotusta! Kiitos!

Desper: sulla on syvä ymmärrys. Ihanaa, että olet olemassa, on helpompi hengittää...

terveisin maan matonen (multaan tukehtumassa) onneksi on mua isompia olemassa 🙂