Lukossa, rikkaus on, että ihmiset ovat erilaisia🙂🌻. Otetaan esimerkiksi kysymyksesi, miten paljon olen ajatellut käyttää aikaa siivousprojektiin tässä kevätpuolella tai milloin ajattelen sen olevan valmis. Tai kun kirjoitat pitäväsi lomaa loppiaiseen asti ja sitten taas ryhtyväsi hommiin. Tuo on vieras ajattelutapa minulle, sillä suunnitelmiini ei kuulu suunnitella tai asettaa aikatauluja. Toki toiminta on tavoitteellista mullakin, mutta luonteellani elän päivä kerrallaan. Aamulla mietin, mitä tänään ehdin, mitkä ovat fiilikset ja teen sen mukaan. Fiilis on olennainen siinä mielessä, että voin saada paljon aikaan lyhyessä ajassa. En kanna huolta siitäkään, jos urakkafiilis on kateissa. Panen merkille ne hommat, jotka roikkuvat, mutta yritän pitää stressin etäällä ihan vain mielenterveyteni vuoksi. Olen joskus yrittänyt saada maailmaa valmiiksi, mutta ajautunut kaaokseen.
Tällä hetkellä olen tyytyväinen jo suorittamaani tavaroiden karsintaan. Siinä mielessä, että jokapäiväisen siisteyden pitäminen on huomattavasti helpompaa (lisääntyneen tilan myötä). Onneksi mulla ei ole varsinaista varastoa, mikä on jo aiemmin pakottanut luopumaan ylimääräisistä tavaroista. Toki autotalliin on kasaantunut erinäistä kamaa, mutta suurin osa niistä on tarpeellisia.
Tähän hetkeen kuuluu jonkinlainen nautiskelu, että urakkaa voi vielä jatkaa, mutta se ei ole aivan välttämätöntä. Nautiskelupuolelle kuuluu myös ajatus siivouksen viimeistelystä ja tarkentamisesta. Nyt ei ole enää mistään pakkopullasta kysymys.
Oikeastaan kuvauksesi huushollin tavaramäärästäsi kuullostaa jotenkin nurinkuriselta, Lukossa😀. Katsos, kun kirjoituksissasi kuullostat todella järjestelmälliseltä ja yksityiskohtaiselta ihmiseltä. Jotenkin ristiriitaista tuo sikinsokin oleva tavaramääräsi. En tiedä, onko havaintoni oikea tai perustuuko se mihinkään faktaan - 😉.
Ihanaa, että kevät on edessäpäin! Pompulan kasvinviljelyjutut herättivät muistot viime keväästä🙂. Onpa muuten älyttömän nopeasti mennyt tämä vuosi. Kohta aletaan jo toistelemaan itseämme😎 ellei näin ole jo käynyt. Oma vointini on paljon parempi kuin vuosi sitten. Toivottavasti monen muunkin🙂.
Pompulan uni liittyi taas kerran? sukulaisiin. Et halua sukulaistesi tuntevan todellista minääsi? Suojaat itseäsi? Mites täällä tukinetissä, koetko samoin?
Jotakin muutakin mun piti Pompulalle kommentoida, pitänee kaivaa asia edellisistä kirjoituksista.
Koska työ-ja koulutuskokeilut Delffillä jatkuvat, yhteys yksilövalmentajaan säilyy toistaiseksi. Se on varmastikin vain hyvä juttu. Tässä elämänvaiheessasi yksilövalmentajallasi on selvästikin suuri painoarvo. Se saattaa kantaa hedelmää tulevaisuudessakin, kun ihmisellä on tai on ollut ns. luottohenkilö!
Vai vapaaehtoistöitä netissä😋? Yritän välttää netissä roikkumista. Fyysinen työskentely olisi paljon mieluisampaa mulle ja terveellisempää. Yhteiskunnalle on huomattavasti hyödyllisempää, kun pidän kunnostani huolta.
Ai niin, muistinkin:ilahduin Pompulan mahdolliseen tavoitteeseen kunnon kohotuksesta🙂. En ala nyt saarnaamaan (enempää kuin jo saarnasin😋 ) kaikista niistä terveyshyödyistä, joita kuntoilijat saavuttavat (myös mielenvirkeyden ja -terveyden osalta). Puhumattakaan siitä jaksamisesta😋.
Auts, nyt on mentävä ennen kuin liikaa riehaannun aiheeseen!

Pompula kirjoitti 1.1.2017 20:17
Minun epämääräiset ja tarpeettomat tavarat päätyvät hyvin äkkiä kierrätykseen.

Minä olen ollut tuossa tosi huono. Olen vain työntänyt tarpeettomat tavarat kaapin perälle tai varastoon. Lisäksi (noloa 😳!!) olen ottanut vastaan muiden epämääräisiä ja tarpeettomia tavaroita. Koska ilmaiseksi sain. Koska niille voi olla vielä jotain käyttöä. Tiedättehän esimerkiksi suvun piirissä, kun joku on heittämässä tavaraa pois, niin toinen sanoo "älä hyvä ihminen pois heitä, anna vaikka minulle". No, sen eestäni olen löytänyt, minkä varastoihin olen tunkenut.

Pompula kirjoitti 1.1.2017 20:17
Mietin tässä ihan, että haluanko kotiin jotain vähän sinnepäin tavaraa, vaan jotain mitä oikeasti haluan. Sinulla Lukossa oli ehkä samankaltaisia ajatuksia. Täytyy vaan säästää, jotta saa sitä haluamaansa.

Juuri näin! Kun tässä nyt joutuu hiellä ja kyynelillä hankkiutumaan eroon tavaroistaan, niin olen kyllä tullut tosi niuhoksi sen suhteen, minkälaisia tavaroita ovesta tulee sisään. Yritän kyllä olla ostopäätöksiä tehdessä järkevä, enkä pelkästään tunteiden vallassa. Esimerkiksi haluan valkoisen pöytäliinan, mutta sen täytyy olla riittävän laadukasta ja minua miellyttävää kangasta sekä ehdottomasti kestää kloritilla valkaiseminen.

Pompula kirjoitti 1.1.2017 20:17
Uskoakseni taidealaa opiskellessa tehdään useita erilaisia projekteja, joten tuo sukulaisesi tekemättömyys kuulostaa oudolta, että ei nyt valmistuttuaan pidä itseään esillä. Ehkä rima on liian korkealla? Tuskin tokikaan ainoa koulutusala missä suositaan projekteja, päinvastoin.

En tiedä, mistä kiikastaa. Hänellä kyllä on jossain mielessä rima todella korkealla. Hän ei esimerkiksi suostu tekemään mitään oman alansa juttuja kierrätysmateriaaleista, vaan hyväksyy vain ensiluokkaisen laadukkaita materiaaleja. Se on mielestäni vähän hassua, sillä hänellä on työkokemusta nolla päivää/työtehtävää. Ja minusta sekin on kummallista, että hän on opiskellut taidealaa korkeakoulussa ja valmistunut sieltä, mutta hän ei ole ikinä ollut missään taideharrastuksessa mukana eikä hän omatoimisestikaan harrasta taiteita mitenkään. Ei vesiväritöitä, ei piirrusta, ei askartelua, ei valokuvausta, ei mitään. Tunnen useita taidealojen ammattilaisia ja he ovat kyllä kaikki kovia taiteilemaan ja näpertelemään omilla käsillään, minkä lisäksi he käyvät aktiivisesti mm. taidenäyttelyissä. Mielestäni moniin ammatteihin liittyy tietynlainen elämäntapa (vaikkapa sitten tiettyjen lehtien lukeminen) ja se täytyy jossain määrin hyväksyä. Aina toki on niitä ammattialan mustia lampaita ja vastaavia, mutta usein heilläkin on loppujen lopuksi jokin oma lähde mistä ammentavat työhönsä. Ainakin korkeakoulutetut alat ovat yleensä tällaisia ns. jatkuvaa kehittymistä ja omaa harrastuneisuutta/kouluttautumista vaativia. Myös yrittäjyyteen liittynee samanlaisia haasteita. En oikein pysty kuvittelemaan pitopalveluyrittäjää, joka ei vapaa-aikanaan kokeilisi uusia reseptejä, vierailisi alan messuilla ja seuraisi mm. juhlatrendejä lehdistä ja blogeista.

Pompula, sinun uni oli taas hauska, vaikka se ei välttämättä hauskalta tuntunutkaan. Minä heräsin kolmen aikaan yöllä siihen, että joku ns. otti minua napakasti kiinni olkapäistä. Unta se tietysti oli. Kesti hetki tajuta, missä olen.

Rina: On todellakin rikkaus, että me ihmiset olemme erilaisia. Oikeastaan se rikkaus kuitenkin konkretisoituu vasta silloin, kun elämänpolkumme risteävät niin, että huomaamme erilaisuutemme. Oli tosi mielenkiintoista lukea tekstiäsi tavastasi tehdä siivousta!!! Sitä ei osaa ajatella, että on niin monenlaisia tapoja ajatella ja tehdä. Tämä on muuten mielestäni yksinäisyyden synkin asia: jää vaille elämän moninaisuutta. Vaikkei elämässään koskaan löytäisi ihmistä, jonka kokisi sielunkumppanikseen, kannatan kyllä sitä että yksinäiset hakeutuvat vuorovaikutukseen toisten kanssa. Esimerkiksi nettikeskusteluihin, vapaaehtoistöihin, kuntouttavaan työtoimintaan, opintoihin jne. Olet erittäin hyvin päässyt jyvälle toimintatavoistani 😀. Olen todellakin järjestelmällinen ja yksityiskohtainen ihminen. Vuodenvaihdekin toi mieleeni mm. sen, että postimaksut muuttuivat ja joudun päivittämään jokaisen nettikirppari-ilmoitukseni. Vaikka ajatus on hieman työlästyttävä, löydän itseni joku päivä tietokoneen äärestä pikkutärkeänä konetta naputtelemasta 😉. Minulle muuten nuo kaikki aikataulut ja suunnitelmat tuovat työskentelyyn turvalliset rajat, vaikka niistä deadlineista ja muista aina silloin tällöin napisenkin. Minusta tuntuu, etten saisi mitään tehtyä tai ainakaan vastenmielisiä asioita tehtyä ellen listaisi niitä kalenteriin ja muutenkin suunnittelisi huolellisesti ohjelmaani. Minulla on todellakin pyörinyt päässä kevään ohjelma, joten siksi kyselin sinultakin tyyliin: "kuinka mnta työpäivää", koska se on se minun tapani ajatella. Mietin hakeutumista yhteen vapaaehtoistyöhön, johon minun olisi täytynyt sitoutua tietyiksi päiviksi. Olisin todella paljon halunnut kyseiseen hommaan. Mutta minun on ensisijaisesti pakko hoitaa omia asioitani (mm. oikeusjutut, perunkirjoitus, erään asunnon tyhjennys), jotta saan omaa elämääni kuntoon. Siitä puheen ollen kuntoilukin olisi tärkeämpää kuin vapaaehtoistyö 😳. Jos menisin vain päivittäisten fiilisten mukaan, surffaisin varmaan päivät pitkät netissä ja neuloisin sohvan nurkassa. Minun on siis todella vaikea ymmärtää, että sillä metodilla saa asioita tehtyä, mutta tässä se erilaisuus juuri tulee vastaan. Minulla taitaa olla kodissani niin, että minulla on tarkasti rajatut "sikinsokin-alueet" eli varasto, kirjahylly ja suurin osa kaapeista. Vieraan silmiin ei välttämättä edes näy, että minulla on liikaa tavaraa ja epäjärjestystä kodissani, koska se ovat silmiltä piilossa. No, kirjahylly on ollut aika pommi 😀. Sellainen minä kuitenkin olen. Kai näissä toimintatavoissa on paljon kotoa perittyjä juttuja. Ehkä jokin on geneettistäkin?

On todellakin hassua, että elämme jo toista kevättä samalla porukalla. Delffi taisi liittyä porukkaan vasta myöhemmin, mutta en muista missä vaiheessa. Aika on todellakin mennyt nopeasti!

Delffi: Oletko muuten ajatellut, että voisit harrastaa omatoimisesti mutta tavoitteellisesti nuoremman koirasi koulutusta? Tämä voi olla typerä ehdotus, koska en tiedä miten se käytännössä tapahtuisi. Olen vaan ymmärtänyt joidenkin koiranomistajien kouluttavan aika paljonkin omia nuoria koiriaan erilaisiin asioihin ja jopa temppuihinkin. Pari kertaa olen ollut koiran kanssa ulkona (joko hoitokoiran kanssa tai kaverin ja hänen koiransa kanssa) ja vastaan on tullut ihminen, joka on sanonut että perässä tuleva koira "harjoittelee ohittamista". Perässä on sitten tullut koira taluttajansa kanssa. Käsittääkseni he ovat harjoitelleet sitä, että koira ei pysähdy ihmettelemään vastaantulevaa koiraa tai haukkumaan/haistelemaan tms. Täällä pääkaupunkiseudulla tapaa välillä myös koiria esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä niin, että joko ulospäin näkyy tai omistaja kertoo, että heillä on koulutus meneillään. Ajattelin näitä, koska olet välillä miettinyt kärsiväsi harrastuksen puutteesta ja toisaalta harmitellut nuoremman koirasi käytöstä.

Rina: Onnitteluni muuten sinulle tavaran karsimisurakassa hyvään vaiheeseen pääsemisestä! Sinä olit ihan tämän "kilpailun" musta hevonen, kun ryhdyit urakkaan yhtäkkiä minun ja muistaakseni Pompulankin jo aloitettua homman. Toimit myös hyvänä vetohevosena innostaen meitä perässä ravaavia/käveleviä. Minun urakkahan alkoi varastosta pakon sanelemana. Minun oli pakko saada varastoon yksi aika iso asia, minkä vuoksi täpötäyttä varastoa oli pakko tyhjentää. Silloin myös myönsin itselleni tajuntani takalokeroon työntämäni asian, että olen hamstrannut yhtä sun toista ja paljon tosi noloakin materiaa. Ryhdyin hitaasti tyhjentämään varastoa ja melkein pelkkää varastoa minä viime vuoden tyhjensinkin. Etenin kyllä jo kirjahyllyynkin, mutta ei varasto vieläkään ole valmis. Tässä urakan edetessä on mieleeni tullut erilaisia ideoita. Jännää etten silloin keväällä enkä aiemminkaan nähnyt tässä urakassa mitään esteettistä puolta. Idea siitä, että tässähän voisi vähän sisustaakin, tuli päähäni vasta syksyllä. Olen asunut tässä asunnossa joitakin vuosia, enkä missään vaiheessa ole kokenut kutsumusta sisustamiseen, vaikka minussa on kyllä esteettinenkin puoli (kai 🤔). Yhdistän asian pitkään jatkuneeseen masennukseen. Nyt olen antanut sisustuskärpäselle pikkurillin ja ehkä se vie vie vähitellen enemmänkin. Yksi juttu on uusi sohvan päällinen ☺️❤️. Olen siitä ihan innoissani, koska se muuttaa paljon olohuoneen ilmettä. Olen sen jo hankkinut, mutta en vielä ole sitä ottanut käyttöön. Olen myös pikkuisen jo suunnitellut vaihtopäällisiä sohvatyynyihin. Niitä voisi olla muutamia, esimerkiksi joulun ajalle omansa jne. Tyynynpäälliset eivät vie paljon tilaa kaapissa, joten sinänsä idea ei mielestäni ole ristiriidassa tavaran vähentämisen kanssa. Tyynynpäällisillä saa kuitenkin paljon uutta ilmettä kotiin. Ja voisin tehdä ne päälliset itse, mikä puolestaan olisi kiva käsityöprojekti. Eli win-win. Samoin tavaran karsimisen suhteen ajattelin ensin pitäytyä vain varastossa, mutta sitten se levisi asuntoonkin. Vähitellen turhanpäiväinen materia alkoi oikein ärsyttää ja minimalismi miellyttää. Aion siis karsia enemmänkin kuin vain välttämättömät roinat ja lisäksi ajattelin uudistaa säilytysjärjestelmiäni maltillisesti (tarkoittaa varmaan joitain uusia säilytyslaatikoita). Sen jo paljastinkin, että haluaisin uusia mappini ehjiin ja keskenään saman värisiin. Uusien verhojen teonhan aloitin jo viime vuonna 😳, ja niiden väri ja malli miellyttää edelleen eli ne pitäisi vain saada valmiiksi (tein virheen pariin verhoon ja ne pitäisi jaksaa purkaa sekä korjata). Viime vuonna jo leikkelin ronskisti viherkasveja ja uusin ruukut, joista tykkään edelleen kovasti. Uuden kirjahyllyn olen ajatellut ostaa ja olen jo mieleisen löytänytkin. Eli ei tässä nyt mistään mielettömästä sisustushurahduksesta ole kyse, mutta kiva ajatella välillä tällaisia kauniita asioitakin eikä pelkästään kipuilla täpötäysien pahvilaatikoiden keskellä kellaritiloissa. Mitä Rinalla mahtaa olla mielessä? Ilmeisesti olet jotain sisustukseen liittyvää miettinyt?

Lukossa, tulin ajatelleeksi, että ei vain suunnitelmallisuutemme, vaan myös toteuttamistapamme ovat melko erilaiset. Huolellisena ihmisenä sinä todellakin punnitset tarkkaan, mistä tavarasta voit luopua. Pidät nettikirpputoria jne. Teet siis pikkutarkkaa työtä (ja myös aikaa vievää), koska se on luonteellesi ominaista. Minä huiskin tavaran menemään ja suoraan helpoimpaan osoitteeseen, joko roskiin tai lahjoitettavaksi Konttiin tai vastaavaan. Valmista tulee nopeasti, eikä jälki ole niin olennaista. Kunhan siisteyden ylläpito on helpompaa. Olin kyllä esim. heittänyt yhden sellaisen kirjan menemään, jota jo eilen kaipasin. Toisaalta en jäänyt harmittelemaan, totesin vain asianlaidan. Tehty mikä tehty. Tämä on pitkälti luonnekysymys, niin kuin pohdiskelitkin. Oma kärsivällisyyteni ei yletä pitkiin projekteihin. Se ei välttämättä ole mikään suosittu piirre ainakaan työelämässä. Toki vastenmielisiä asioita riittää jokaisen elämään hoidettavaksi. Niistä selviän itse parhaiten, kun vain sopivana hetkenä tartun fiilispohjalta toimeen. Jos suunnittelisin etukäteen päivän ja hetken, niin todennäköisesti stressaantuisin ja pilaisin tunnit ja hetket jo ennen suunniteltua tapahtumaa. Kun vain tartun toimeen "nyt se täytyy tehdä" fiiliksellä, niin saatan suoriutua asiasta hetkessä niin etten ole ehtinyt kuormittaa itseäni. Mieheni on tyystin eriluonteinen, eikä voi käsittää, miten vain viidessä minuutissa olen päättänyt, mitä seuraavaksi teen ja pompannut sohvalta saman tien ja vaikka pukenut päälleni, jos jostain ulkohommasta on kyse. Päähän voi myös pompata lennossa "kilpailevia suunnitelmia", joten voin vielä viime minuutilla muuttaa prioriteettia. Olen varmasti rasittava ihminen. Mutta olisi kauhistus, jos joutuisin noudattamaan tiettyä suunnitelmaa. Kalenterikin on täysin tyhjä, yritän pitää aikataululliset menot muistissani. Toki asioilla on jonkunlaiset deadlinet, mutta niissä yleensä pysyn. Joskus viime tipassa, mutta kuitenkin.
Näin me ollaan erilaisia🙂. Hauskaa on se, että monella erilaisella tavalla voi syntyä ihan kelpo lopputulos! Ja neliskulmaista palikkaa ei voi työntää pyöreään reikään eli jokainen joutuu toimimaan sillä tavalla, joka itselle sopii parhaiten! On ollut mukava lukea "toisenlaisista" tavoista, kiitos teidän🙂🌻.
Enkä todellakaan ole miettinyt vielä uusia sisustusjuttuja, mutta eihän sitä tiedä, milloin salama iskee kirkkaalta taivaalta😉.

Lukossa, onhan tuo kyllä käynyt mielessä ett olisko pitänyt sittenkin hankkia whippetin lisäksi suomenlapinkoira. Mutta pitkäkarvaiset koirat on taas hirvein työläitä.

Ainakin pitkäkarvaisen maatiaskissan turkista saa vähän väliä nyppiä ja selvittää takkuja.

Joten pitää vaan pukea koirat lämpimästi viilemmillä keleillä ja pitäis nuorempikin koira totuttaa tossuihin.

Olenhan mä tuota itsenäistäkin kouluttamista miettinyt, ja kävinhän mä tuossa lauantaina ja sunnuntaina nuoremman koiran kans kahdestaan lenkillä.

Lauantaina tuli huomattua, että on niitä muitakin koiria jotka räkyttää. Nimittäin yks tuttava tuli kahden borderterrien kans vastaan ja molemmat niistä räkytti. Hieman hämmästyin kyllä sitä että mulla tämä nuorempi koira ei päästänytkään ääntä niitten kohdalla. Liekkö nuo terrierit tulivat niin yllättäen vastaan koska muille koirille kyllä piti sitten räkyttää..

Rina, ensviikon loppupuolella alkaa kuntouttava työtoiminta ja siihen sisältyy se yksilövalmennus. Juu, pitää paikkansa ja toivotaan..

Mutta joo.. Tänään tuli käytyä yks peruslenkki koirien kanssa, koska ei ne kovin pitkälle lenkille halunneet lähteä.

Lisäksi kävin kaupassa kävellen ja oli kyllä hieman kylmä kävellä.

Ai niin, ja olihan mulla tänään myös se terveydenhoitajalla käynti. Sain nyt aluksi venyttelyohjeita, joten niitä nyt pitäis yrittää muistaa tehdä kerran päivässä ja kahden viikon päästä sitten on uusi aika. Sitten mietittään että tartteeko varata aikaa lääkärille vaiko ei, riippuu onko venyttelyistä hyötyä..

Huomenna onkin sitten tylsä päivä, kun ei ole mitään menoa.. toivottavasti pääsis huomenna käymään vähän pitemmällä lenkillä kuin tänään.

Keskiviikkona sitten onkin se yks tapaaminen, joka vähän jännittää..

Rina kirjoitti 2.1.2017 11:48

Pompulan uni liittyi taas kerran? sukulaisiin. Et halua sukulaistesi tuntevan todellista minääsi? Suojaat itseäsi? Mites täällä tukinetissä, koetko samoin?
Jotakin muutakin mun piti Pompulalle kommentoida, pitänee kaivaa asia edellisistä kirjoituksista.

Olettepas te intoutuneet kirjoittamaan! Minulla on niin karsea niska-päänsärky, että en jaksa lukea kaikkia. Muistin ottaa juuri erillisen niskalääkkeen. Näitä kun on, niin pitää muistella minkä ottaa mihinkin ja onko jollakin yhteisvaikutus jonkun kanssa...

Lukossa, se sinun uni oli ihan hirveä. Itse olisin varmaan huutanut, tai mennyt ihan paniikkiin. Näinpä taas viime yönä painajaista ☹️ Mistä tämä nyt tulee, tai ehkä tiedän.

En minäkään mitään tiukkoja aika rajoituksia ja suunnitelmia jaksa. Päivä kerrallaan täälläkin mennään ja samalla mietitään mikä kohde olisi seuraava.

Rina, ne sukulaiset unessa oli sen miehen. Heh, heh 😀 En halua tuntevan todellista minääni 😀😀 Mm. sisareni on painostanut minua aina omaan muottiinsa. Ei narsisti äidin kanssa kukaan koskaan voi olla oma itsensä. On otettava rooli, jotta selviytyy. Koenko täällä samoin. Vastaus on varmaan, että aina. Elämä on tuonut pettymyksiä toisensa perään, niin suojelee itseään tietyn verran.

Viime aikoina olen paljon miettinyt sitä, että tukahdutin lapsesta saakka itseäni tosi paljon. Jos olisin ollut oma itseni, olisin ollut vielä eläväisempi ja eritoten rohkeampi. Rohkeampi ilmaisemaan omaa minääni. No se olisi aiheuttanut minulle vaikeuksia narsisti äidin kanssa. Hän olisi seonnut, kuten sekosi niin monesti. Minä opin luovimaan jo ihan pienestä. Olisiko minusta sitten tullut ehyempi lastenkodissa, tai nuorisokodissa? Niissä on tehty ihmisille valtavasti pahaa, joten kysymykseen ei ole vastausta. Olisin voinut olla lahjakas tietyissä lapsena yleensä harrastuksena aloitetuilla aloilla, mutta ei ollut mahdollisuutta harrastaa.

Tämä ei nyt liity mihinkään, mutta minulla on aivan hirveä makeannälkä 😋. Se on kestänyt jo useamman päivän, eikä ole lievittynyt hedelmillä eikä hunajateellä. Olen ollut vähän flunssainen, joten en ole makeannälästä huolimatta mennyt kauppaan, kun ei ole ollut pakko. Tänään menen kauppaan ja olen jo haaveillut ostavani vaikka mitä. Ihan mahotonta! Saa nähdä millaisten kassillisten kanssa tulen kotiin 😳😀😎😉

Rina: Olit muuten taas kerran tosiasioiden äärellä. En ole hoksannut teitä valistaakaan kummallisuuksistani. Minullahan on todettu synnynnäinen eli pysyvä neurologinen häiriö. Minulla on tarkkaavaisuudessa vikaa, mikä vaikuttaa mm. organisointiin, huolellisuuteen, havaitsemiseen jne. Ongelma havaittiin jo lapsena. Suvussamme on ADHD:tä, autismia,ja oppimisvaikeuksia. Minulle oppiminen oli pääsääntöisesti helppoa, kunhan sain työskennellä omalla tavallani. Huolellisuus oli aina huonoin numeroni! On epäilty, että vaativuuteni (vaativa persoonallisuushäiriö on diagnosoitu nuorempana) olisi syntynyt minulle sen vuoksi, koska olen kompensoinut "huithapeliuttani" erilaisilla aikatauluilla, listoilla, varmistuskeinoilla, muistikikoilla jne. Joudun edelleen käyttämään itselläni kireitä suitsia, apuohjia, silmälappuja, korvatulppia jne. Eli minun PAKKO pitää itselleni tiukkaa kuria, jotta elämä lutviutuu suurinpiirtein kuten haluan. Olen siis ristiriitainen tyyppi ja se näkyy kodissanikin (siistiä/sotkualueet). Jotenkin olen aina elämässäni aika hyvin saavuttanut sellaisia asioita kuin olen halunnut, mutta en ihan helpolla. Jotkut asiat, mitkä ovat toisille hankalia, ovat minulle superhelppoja. Monetkaan eivät kuitenkaan ymmärrä, miten vaikeaa minulle on esimerkiksi olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan oikeiden varusteiden kanssa. Jos tekisin hommia Rinan tavoin fiilispohjalta, minulla olisi 1001 keskeneräistä projektia ja asuisin todella sotkuisessa loukussa 😀.

Ihanaa, ei ole kipua! Voisin viettää koko päivän puhtaiden lakanoiden välissä, pehmeän sängyn uumenissa ☺️❤️ Joku sieltä sitten komensi keittämään kahvia. Tekee eilisestä asti kummasti mieli vohveleita 🙂 Täytyy etsiä hyvä resepti.

Se uni oli aika hauska minustakin Lukossa. Viime yönä taisin nähdä painajaisen, mutta sen jälkeen myös jotain muuta unta. Ollaan siis voiton puolella.

Mikset tosiaan itse Delffi kouluta koiraa räkyttämättömäksi? Uskoisin, että sinulla on kaikki avut siihen ja YouTubesta voi löytyä myös ohjeita. On myös olemassa jokin panta, joka suihkauttaa (sitruunaa?) koiran nenuun, kun räksytys alkaa. Sitä kai käytetään silloin, kun kaikki muu on jo kokeiltu.

Pitäisi vääntäytyä kauppaan, mutta ihan yhtä hyvin voisin mennä takaisin sänkyyn 😋 Auttaisiko toinen kahvikuppi? Minulle tulee myös Rina noita intoutumispuuskia, mutta vain valoisaan aikaan, eli kesällä. Muutoin kaikki on aika tarkkaan harkittua. Ei kuitenkaan Lukossa tyyliin. Nytkin on almanakassa monta asiaa, mutta voin aivan hyvin "puhdistaa" kalenterin ja saada edes itseni väännettyä kauppaan. Nyt alkoi lonkankoukistajia särkeä, josta tulikin mieleen, että sinähän Delffi teet hurjia lenkkejä harva se päivä, niin se vaatii sen palautumisen. Hyvä, että sait venyttelyohjeet! Sinulle voisi sopia myös jokin palauttava venyttelytunti, joista Rina osaa enemmän kertoa 😉

Heh heh 1001 keskeneräistä projektia 😀 ...pitäisikö sinun Lukossa pistäytyä katsomaan 😋 Olen muuten ollut joskus samalla pieteetillä tekevä, kun sinä, mutta fyysiset vaivat on pakottaneet toisenlaiseen tapaan. En välttämättä kaipaa tuota aikaa, mutta sekin oli seurausta vaativasta narsisti äidistä. Siitä se oma vaativa persoonallisuushäiriö varmasti juontaa. Mitä muistikikkoja sinulla on? Rinan ylös kirjaamattomuus ei sopisi itselleni yhtään, unohtaisin sen ensimmäisenkin asian.

Delffi, voisiko sittenkin olla niin, että jotkut koiraluonteet vain räksyttävät helpommin kuin toiset? Mielessäni on nyt naapurin koira, jota todellakin on yritetty kouluttaa pienestä pitäen ihan kunnollisilla opeilla. On turvauduttu vesi-ja sitruunasuihkeisiin tuloksia saamatta. Silti tuota räksytystapaa ei ole saatu kitkettyä, mielestäni kyse ei ole edes rotukohtaisesta vartiointiluonteesta, vaan ihan yksilön ominaisuuksista. Saman rodunkin sisällä koirat voivat olla tyystin erilaisia. Ei siis tarvitse ajatella, että haukkuva koira olisi välttämättä "huonosti kasvatettu". Useat koiran omistajat häpeävät aivan turhaan koiransa ainutlaatuisia luonteenpiirteitä. Joiltakin räkyttäminen käy ihan luonnostaan, ei haittaa. Jotenkin surettaa niiden koiranomistajien puolesta, jotka puoliksi anteeksi pyydellen kulkevat koiriensa kanssa ja kiireesti vievät koiransa kauemmas vastaantulijasta. Ei siksi, että koira olisi aggressiivinen, vaan pelosta, että vastaantulija on sitä. Tai vähintään koiria pelkäävä.
Voihan Pompula, kukahan venyttelisi mun raajani? Selkä on ollut taas kireä ja kipeä, kuinkas ollakaan. Enpä minäkään ole omaksi itsekseni kasvanut😉, mamman manipuloinnin takaa saa vain haparoida varjoja, joita minäksi voi vain arvella. Joskus on niin pihalla itsestään kuin vain olla voi. Eikä osaa edes itkeä pahaa oloaan pois. Päivät ja elämä kuluu, eikä mitään uusintaa ole näköpiirissä. Pitää vain yrittää tehdä päivistä ja hetkistä niin mielekkäitä kuin kykenee. Ei tarvitse olla ehjä, riittää kun ei ole täysin murusina ja hajalla. Jotakin liimaa saa jokapäiväisestä elämästä ja pienistä tavoitteista. Ja vaikka olisi pelkkää Erikeeperiä, niin kyllä sitä jotenkin kasassa pysyy. Ja liimailee paloja sitten uudelleen. Liima-ainekset voivat koostua esim. realistisista unelmista ja matka haaveista.
Lukossa selvensi hurjasti persoonallisuuttaan! Kiitos 🙂. Selvästi olet kehittänyt kalenteritarkkuuden, jotta pystyt välttämään kaaoksen. Tosi jännää lukea yksityiskohtaista selvitystäsi esim. tavaroiden käsittelystä + menoistasi. Tulee tunne, että asiat ovat sulla hyvin hallinnassa, ja niinhän ne tietyllä tapaa ovatkin. Joudut vain työskentelemään melkoisesti sen eteen.
Vointeja kaikille!🙂🌻

Väliaikatietoja: Ostin paljon karkkia ja söin paljon karkkia. Nyt on huono olo.

Pompula, olenhan mä yrittänyt. Mutta ei se niin helppoa ole. Tuo, että olen käynyt nuoremman koiran kanssa kahdestaan lenkillä, niin on juurikin sitä kouluttamista, kun voi keskittyä yhteen koiraan.

Rina, voihan tuo kyllä pitää paikkaansa. Toisaalta kun mietin, niin vanhempi koira ei aiemmin räkyttänyt toisille koirille, mutta kun nuorempi räkyttää, niin vanhempikin koira on alkanut räkyttään vastaantuleville koirille.
Pitäis alkaa käyttään molemmat erikseen lenkillä, niin voi sitten vain keskittyä yhteen koiraan.

--------------

Tänään oli se tapaaminen yksilövalmentajan kanssa, joka meni kait ihan ok.
Vaikka vähän ehkä jäi semmonen haikea fiilis..

Mut joo..tylsää kun on yli - 20 astetta pakkasta, niin ei saa koiria käymään lenkillä.
Kyllähän sitä itse tarkenis, kun pukee vaan lämpimästi päälle.

Saas myös minkälainen keli sitä huomenna on, että onko ratsastustunteja..

Kylmä on tosiaankin tylsää, Delffi. Omat lenkkini jää väliin helposti kovalla pakkasella. Toisaalta sellainen lepohetkikin voi tuntua nautinnolliselta. Auringonpaiste piristää joka tapauksessa mieltä.
Jotakin ohjelmaa tulevalle vuodelle: menen muistisairaiden omaisten vertaistukiryhmään. Kokoonnutaan kerran kuussa. Se, kuinka hyvin porukassa viihtyy, riippuu varmaankin ihan kemioista. En ole mikään "ryhmäihminen", mutta täytyy sitäkin kokeilla. Hyvällä tuurilla sitä voi vaikka ystävystyä jonkun kanssa. Tai sitten ei😋. Ja jos koko juttu alkaa tuntua hyödyttömältä tai vaikealta ottaa osaa, niin mikään pakko siellä ei ole käydä.
Muutenkin tuntuu nyt siltä, että jotakin ohjelmaa olisi keksittävä. Pieni kylpyläreissu? Olen maininnutkin, että mua ei kylpylään saa uimapuvussa. Mutta katin kontit, mitä väliä sillä on, miltä näyttää. Jos jonkun silmää alkaa koskea, niin siirtäköön katseensa.
Tammikuu on pisimmistä pisin kuukausi. Ei kuitenkaan mene kauaa, kun kevätaurinko alkaa paistaa. Taidan pistää tänä vuonna chilejä tulemaan. Olen nyt taas tykästynyt tuliseen ruokaan. Paljon valkosipulia, chiliä ja inkivääriä! Mikä on teidän lempparisapuskaa?